Kaljakorin kilinää

Miljoonasateen Marraskuu-laulun sanoituksesta on kansakunnan kollektiiviseen mielikuvaan jäänyt tuo "kaipuun kaljakori kilisee". Aivotutkijat ovat väittäneet, että ihmisen "minuus" - eli se kuka me kuvittelemme olevamme - hallitsee hyvin ohuen siivun toiminnastamme. Sen älykkään osan toiminnastamme (siis minuuden) tehtävä on vain lähinnä suojella meitä vahingoittamasta itseämme. Samalla tavalla kuin eläin ei kävele rotkon reunalta alas, niin ihminen suojelee itseään joutumasta surmatuksi mielistelemällä, valehtelemalla ja matkimalla toisten käytöstä.

Jokainen nuori (ja vanhempikin) on jossain vaiheessa tehnyt jotain niin typerää humalassa, että ihmettelee miksei päässyt hengestään. Humalassa minuus ei ehdi valvoa riittävän nopeasti kaikkia muun elimistön tekemiä suorituksia, joten meitä ei oikeastaan suojaa mikään muu kuin moukan tuuri. Turvallisuudestaan huolehtivainen ihminen ei itseään niin tolkuttomaan tilaan joisikaan, että menettäisi kyvyn hallita itseään rationaalisesti. Mutta osa juo, koska humala vaihtaa tunnetilaa - se luo jo ennakolta hyvän olon tunteen. On käsite perjantaipullosta, jonka työmies korkkaa työviikon päätteeksi.

Kun on joutunut seuraamaan Jyrki "kutosen-poika" Kataisen nousuhumalaista höpinää otsa kiiltäen vaalivalvojaisissa, niin jossain vaiheessa alkaa raksuttaa, että pojalla taitaa olla pieni addiktio-ongelma. Kaikilla on joku addiktio, joka tuo euforisen olon. Jyrkillä se näyttää liittyvän valtaan, ja säilyttääkseen valtansa hän on valmis tekemään mitä vaan. Ihan niin kuin narkkari on valmis menemään vaikka näyteikkunasta sisään välittämättä itselleen aiheutuvista haavoista, niin samalla tavalla Katainen runnoo pienen Suomen päin tuulettimen potkuria, koska hän haluaa saada oman päivittäisen hyvän olon annoksensa.

Ryppyhousureppuri

Hallitus päätti leikata verottoman kilometrikorvauksen ylärajaa, koska autoilu on Suomessa kaiken pahan alku ja juuri. Hallituksen päätös koskettaa erityisesti työnsä takia paljon ajavia, joiden valtaosa on myyntimiehiä ja -naisia. Viennin sakattua hallitus on pitänyt toiveet korkealla kotimaisen kulutuskysynnän suhteen. Palkansaajien odotetaan viettävän talvilomansa Lapissa tai etelän kylpylöissä, ostavan joululahjoja toisilleen ja elättävän kaupat siinä sivussa, remontoivan kotejaan ja sisustavan niitä kalusteilla. Eli lyhyesti sanottuna: kuluttavansa hiellä ansaitsemansa palkkarahansa ostoksiin.

Suurin osa blogini lukijoista kuuluu X-sukupolveen, eli ovat syntyneet 1964-79. Se oli viimeinen sukupolvi, joka eli ennen nykyisenkaltaista velkavetoista elämäntapaa. X-sukupolven nuoruudessa säästettiin ja ostettiin vähän mutta kalliita hyödykkeitä. Ensimmäiset videonauhurit olivat niin kestäviä, että ne toimivat vieläkin. Ensimmäiset kännykät toimisivat vieläkin teknisesti ihan hyvin, jos puhelimella olisi edelleen tarkoitus puhua eikä ottaa valokuvia tai surffailla netissä. X-sukupolven telkkarista puuttuivat kaukosäätimen lisäksi väri ja noin 30 tuumaa nykykoneisiin verrattuna. Musiikkia kuunneltiin sata vuotta aikaisemmin kehitetyllä tekniikalla, joka perustui pyörivään savikiekkoon, jonka muovi myöhemmin korjasi tultuaan keksityksi. Olohuoneessa ei näiden lisäksi ollutkaan juuri muuta kuin kahvipöytä, seinäkello, pari taulua, perintölamppu, omituiset tapetit, sohvat (varakkaissa perheissä plyysiä) ja kirjahylly. Olohuoneen arvokkain tavara ei ollut telkkari - joka sekin maksoi värillisenä kahden kuukauden palkan - vaan tietosanakirjasarja, jonka yksi osa maksoi reilun viikon liksan, ja osia oli kuin apostolilla kirjeitä. Ne toimitettiin postissa useamman vuoden aikana, joten jos oli kiinnostunut tietämään lisää vaikka Venäjästä, piti kirjoittaa sana muistiin ja palata asiaan kun V-kirjaimen sisältävä osa valmistui. Hyvä puoli oli se, että mihinkään ei ollut kiire ja maailma makasi hiljaa paikallaan kuin arabi-Ahmedin uhrilammas.

Pysähtyneellä 70-luvulla Helsingissä oli Messukeskus, jonne maaseudulta saavuttiin ihmettelemään kaikkea mahdollista lastulevyistä alkaen. Uudet keksinnöt ja tuotteet levisivät hitaasti myyntibudjettien ennustamalla erehtymättömällä nopeudella. Vuoden tai viiden päästä Kainuussa omaksuttiin samat tavat kuin Helsingin serkutkin. Aikaa oli ja puhe keskittyi säähän ja muuhun arkielämän kannalta oleelliseen tietoon. Ainoa huvi oli seksi, jota sitäkin harrastettiin kuin hidastetussa elokuvassa pitkinä talvi-iltoina. Sitten tuli 80-luku ja muutti kaiken.

Musiikkia alettiin toistaa bitteinä, mikä kovimpien hifistien mukaan kuulosti huonommalta, koska saundi sisälsi pienen pieniä taukoja. Suurissa konserttisaleissa järjestettiin kuuntelukokeita, joissa herkkäkorvaiset kävivät saattamassa itsensä naurunalaisiksi. Autot rakennettiin kestämään, koska kenellekään ei tullut mieleen, että autoissa olisi kymmenen vuotta myöhemmin tietokoneet säätämässä valojen kirkkautta, renkaiden pyörintää, etäisyyttä edellä menevään autoon, tärisevää rattia kaistaa vaihdettaessa ja tallentamassa kaiken, mitä moottori tekee. Auto maksoi vielä 90-luvun alussa saman verran kuin omakotitalo maaseudulla. Kaverini toi YK-hommista ison Volvon, josta hän sai viiden vuoden jälkeen enemmän kuin oli maksanut, ja lunasti pankin ulos kaksiostaan Etu-Töölössä.

Vanhoissa työyhteisöissä insinööri oli kuningas. Käsistään taitava mekaanikko oli hierarkiassa toisena ja pääkonttorin talousosaston tytöt ja pojat yhtä turhia kuin tuhkakupit tehtaansaleissa - karisteltiin nimittäin lattialle. Jos tehdas meni nurin, se ei johtunut myyjistä, joita ei yleensä ollut, koska ennen tavaran toimittamista ostajalle ainoan nykyisin myyntityöksi laskettavan tehtävän suoritti tarjouslaskija. Yritys sai tehdä niin paljon erilaisia varauksia, että se maksoi veroja juuri sen verran kuin tahtoi. Yhtyneitten Paperitehtaitten omistama metsä oli sen taseessa yhden markan arvoinen. Osinkoa ei arvostettu, koska se tarkoitti veronmaksua. Osakkeen arvonnousu realisoitui yleensä vasta perikunnalle, joka myi kuolinpesän osakkeet. Pankkilainaa ei saanut kuin yrittäjän lapset - kaikki perustui säästämiseen eikä kuluttamiseen.

Nyt tehty linjaus kilometrikorvauksista on kuin tuulahdus 70-luvulta. Myyntimiehiä ei tarvita, koska kaiken voi ostaa kätevästi netistä. Tieto uutuuksista kiirii samalla vauhdilla niin Lauttasaareen kuin Lappiinkin. Ostajia ei tarvitse suostutella ja liikkeet voivat palata 90-luvun kulta-aikaan, jolloin kaikki uudet kännykkämallit revittiin käsistä. Kuka muistaakaan vielä Viesti-Tuotteen ja Mäkitorpan? Tärkein myyjän antama tieto oli se, koska uusin malli tulee kauppoihin. Tai niin poliitikot ainakin luulevat. Erehtyminen on inhimillistä.

Suomessa on noin 80.000 työsuhdeautoa, ja niistä noin 25% on käyttöedulla. Kilometrikorvausta saa noin 900.000 autoilijaa ja 10% heistä ajaa yli 15.000 km vuodessa. Hallituksen päätös siirtää nuo mainitut 10% vapaan autoedun piiriin, minkä jälkeen verotulot hiukan nousevat ja autokanta ehkä aavistuksen nuorentuu, toisin kuin "uudistuksen" vastustajat maalaavat. Ympäristö ei kiitä, koska vapaan eutoedun autoilla ajetaan enemmän kuin omalla - myös ajotyyli on raskaampi. Kilometrikorvaus on ollut myyjälle kannuste käydä myös kauempana sijaitsevien asiakkaiden luona, joten vapaalla autoedulla ajamisesta seuraa, että myyjät matkailevat vähemmän maakunnissa, mikä näkyy maakuntien majoitusliikkeissä. Hotellikuolema on entistä harvemman reppurin riesa.

Niin hullulta kuin tämä voi kuulostaa niistä, jotka eivät tiedä nykyaikaisesta myynnistä ja sen johtamisesta, tämä hallituksen päätös tulee kalliiksi. Se nimittäin supistaa kotimaista kysyntää, kun myyntityö vähenee. Myynnin tehtävä on lisätä kulutusta, ja jos myyntityötä vähennetään, kulutuskin vähenee. Lisäksi valtaosa myynnistä on kohdistunut uutuuksiin, mikä tarkoittaa nykyaikana "ympäristöystävällisiä" tuotteita. Jos heitän hatusta, että myynnin määrä vähenee esimerkiksi prosentin, niin se leikkaa kulutusta ehkä promillen, koska valtaosa kulutuksesta kohdistuu tietenkin päivittäistavarakaupan tuotteisiin. Suomen kansantuotteen ollessa 150 miljardia, promille on 150 miljoonaa. Sen työllistävä vaikutus on suunnilleen pari tuhatta ihmistä.

Minulle on se ja sama, mitä hallitus päättää tämän asian suhteen, mutta ihmettelen sitä osaamattomuutta, mikä tähänkin päätökseen sisältyy. Ymmärrän autoiluun liittyvän kateuden, mutta en ymmärrä sitä, miksi pitää viedä kalatkin vesistä. Yksi parhaista ystävistäni irtisanoutui tämän päätökseen jälkeen työstään, ja ryhtyy aikuisopiskelijaksi. Hänen lopettamisensa johtaa välillisesti muutaman ihmisen kuolemaan vuosittain, koska hänen ammattialaansa oli estää syntymästä tiettyjä kuolemantapauksia aiheuttavia olosuhteita. Väite perustuu faktaan - asia on nimittäin selvitetty. Hänen tilalleen palkattaneen joku uusi henkilö, mutta kestää vuosia saada hänen ammattitaitonsa suomalaisen yhteiskunnan käyttöön. Tällaista mikrotason yrityselämän tuntemusta ei nykyhallinnollamme ole, vaan kaikkia asioita tarkastellaan miljardien suuruusluokissa ja EU:n perspektiivistä.

Kärpännahkaviitta

Pihalla käyskenteli aamuvarhaisella kärppä, jonka tunnisti muuten valkoisesta turkista, mutta hännänpää oli musta. Kuninkaan kärpännahkaviitta oli vaurauden symboli ja kärppä taitavana metsästäjänä tappoi käärmeitäkin eli oli helppo samaistaa keskiajalla krsitillisen symboliikan mukaisesti hyvien puolella olevaksi.

Jan Hurri sen sijaan on kirjoittanut oivasti siitä, että Suomi ei sijaitse EU:n kovassa ytimessä, niin sanotussa sisäpiirissä. En viitsi kopioida kirjoitusta kokonaisuudessaan tähän, joten suosittelen sen lukemista nyt.

EU:n komissio on käytännössä täysin riippumaton taho, kunhan EU:n parlamentti on sen ensin tehtäväänsä nimennyt. EU:n parlamentti sen sijaan on demokraattisesti valittu, vaikka äänestysaktiivisuus onkin jotain 30%:n luokkaa. Komissio ja parlamentti ovat käytännössä ainoat todelliset vallankäyttäjät, joten parhaaseen machiavellimäiseen tyyliin ne yrittävät kukistaa toisen nostaakseen itsensä. Tämä ei ehkä ole ollut alkuperäinen tarkoitus, mutta kuitenkin näin on käynyt. Juuri nyt parlamentti on niskan päällä, koska komissio joutuu ruinaamaan käyttövaransa parlamentilta, mutta komissio ajaa eurokriisin varjolla muutosta rahoitusasemaansa.

Komissio vaatii ns. Tobinin-veron käyttöön ottamista, koska komissio saisi siitä itselleen parlamentista riippumattoman rahalähteen. Alkuun komissio ottaisi vain noin kolmanneksen kerätystä verosta jäsenvaltion saadessa loput, mutta tulevaisuuden kehitystä ei ole vaikea veikata. Tukevoittaakseen valtansa, komissio tietenkin tarvitsee myös oikeuden ohjailla yksittäisiä jäsenvaltioita niiden talouspoliittisissa valinnoissa. Suomen asioita komissiossa hoitaa Hurrin mukaan yksittäinen belgialainen tuotantotaloutta opiskellut pikkuvirkamies samalla osastolla Bulgarian ja Romanian kanssa.

Poliitikkojen kyvystä hoitaa raha- ja talouspolitiikkaa (siis keskuspankkeja ja verotusta) on saatu näyttö euro-valuutan kaudella. Budjettikuri ei pysynyt näpeissä, koska valtiot saavat ottaa velkaa. Tämä keynesiläisyytenä tunnettu oppi hyväksyttiin laajasti sen jälkeen, kun Rooseveltin New Deal -ohjelman uskoteltiin ratkaisseen siihen astisen pahimman talouslaman. Todellisuudessa talous nousi poliitikkojen virheistä huolimatta ja oli jo nousussa ennen kuin New Deal todellisuudessa alkoi tuottaa mitään tuloksia.

Korkopuolella keskuspankin tehtävä on perinteisesti ollut huolehtia rahan arvosta, eli turvata taloutensa hyvin hoitaneiden ihmisten talletukset. Huonosti hoitaneillahan ei talletuksia ole, joten inflaatio on säästäjän painajainen. Inflaatio on nyt lähtenyt käyntiin, kuten vähittäiskaupan uusimmat tilastot osoittavat. Inflaatio kiihtyy ja kuluttajahintojen nousu on jo varmaan ylittänyt neljän prosentin vuositason. Riippuu tietenkin mitä kuluttajahintoihin otetaan mukaan ja miten niitä painotetaan, mutta ainakin vähävaraisten - joiden kulutuksen pääosa kohdistuu päivittäistavaroihin - kohtaama hinnannousu on korkeinta 20 vuoteen.

Teollisuuden ja raaka-aineiden osalta hinnannousu on maltillista tai jopa negatiivista, koska kotitalouksien vajotessa lamaan kysyntä laskee, ja kuten tiedetään tehtaat eivät tee tavaroita toisilleen vaan kotitalouksille. Korkotaso on kuitenkin lähellä nollaa, koska yritykset eivät näe, mihin niiden kannattaisi investoida eli lainarahalle ei ole kysyntää. Tämä tietysti helpottaa niin velkaisia kotitalouksia kuin valtioitakin, ja siksipä ministeritkin ylittävät ylivelkaantuneen kotitalouden rajapyykin (250.000 euroa). Toki ministereillä on hyvät tulot joilla velkojaan lyhentää ja keinot jolla tulotasonsa turvata.

Jos valtiot halutaan tästä kriisistä pysyvästi pois, vaihtoehdoksi jää kansanedustajien valintatavan muutos. Niin suuret muutokset eivät yleensä tapahdu kivuttomasti vaan jonkinlaisen verenvuodatuksen kautta. Kreikassa, Espanjassa ja Ranskassa tällä tiellä ollaan jo pisimmällä. Jää nähtäväksi, miten asia ratkeaa Suomessa. Nyt komission valtaa kasvattamista kannattavat poliitikkomme haluavat siirtää päätöksentekoa tuolle belgialaiselle dippainssille, mikä ei välttämättä ole huono ratkaisu. Ei ainakaan sen huonompi kuin vallan säilyttäminen Siilinjärven apukoulun priimuksen kavereidenkaan käsissä.

Sankarimyyttiä luomassa

Keitä ne on ne sankarit
sellaiset sankarimiehet
joita koko valtakunta arvostaa?

J Karjalainen

Jokapäiväistä kuolemanpelkoa, silvottuja ruumiita kadulla ja selviytyminen murhayrityksestä. Tällaista oli kurdi Jawhar Mustafa Bashdan arki Irakin Kirkukissa, ennen kuin hän pakeni sodan runtelemasta maasta Suomeen kolme ja puoli vuotta sitten.

Suomessa Bashda on ollut onnellinen tehdessään muun muassa tuurausvuoroja ystävänsä kebabravintolaan. Eilinen Aikatalon ampumavälikohtaus, jossa Bashda pysäytti ampumisesta epäillyn, sai miehen mielen kuitenkin matalaksi.

– En voi hyvin, koska näin miehen, joka on tappanut isänsä. Sitten näin myös ammutun isän. Ajattelin, että pitääkö minun paeta nyt Suomestakin.

– Irakissa kun auto tuli lähelle, menin tien toiselle puolelle, koska joku voi tulla autosta tai sitten siinä on pommi. Siellä aina katsoin ympärilleni, onko jotain paikkaa, minne paeta. Suomessa en tehnyt niin koskaan, mutta nyt kyllä.

– Pelkään, jos joku haluaa kostaa, että otin pojan kiinni.

Pelkoon kostosta ei toistaiseksi ole ollut syytä. Haastattelun päätyttyä useat ohikulkijat tunnistavat Bashdan ja onnittelevat häntä rohkeasta teosta.

Iltalehti 4.9.2012

Helsingin käräjäoikeudessa aloitettiin maanantaina syyskuisen ampumisjutun käsittely. Parikymppistä nuorukaista syytetään isänsä murhasta. Matkalla tapaamispaikalle hän sattumalta näki isänsä. Kaksikko käveli yhtä matkaa kiinalaisravintolaan.

Ravintolasalissa kaksikko istui pöytään lähelle Ateneuminkujan ulko-ovea. Syyttäjän mukaan poika otti kitaralaukun ja aikoi mennä wc-tiloihin ottaakseen kiväärin esille. Jostain syystä isä kuitenkin lähti seuraamaan poikaansa. Lähellä wc:n ovea poika avasi laukun, otti kiväärin ja ampui isäänsä neljä kertaa.

Poika jätti kiväärin lattialle ja pyysi muita soittamaan poliisille. Hän odotti virkavallan saapumista liikekeskuksessa.

Iltalehti 26.11.2012

Vihreät ja evoluutioteoria

En usko kulttuurievoluutioon, joten minulla ei ole mitään keinoa arvottaa kulttuureita, ei sen paremmin tarvetta saati halua.

Michael Perukangas (26.11.2012 Maahanmuuttajien rikoksista puhuminen on rasismia), Vihreä liitto, Porvoo

Kulttuurievoluutio on ilmiö, jossa tietoja ja taitoja kasautuu järjestelmällisesti ja näitä siirretään aktiivisesti sukupolvelta toiselle. Tietämyksen jatkuva kasvu tuottaa kiihtyvää kulttuurievoluutiota, kun tunnettuja asioita, kuten pyörää, ei tarvitse keksiä uudelleen.

Wikipedia

Omasta puolestani ihmiset saavat uskoa mihin haluavat, ja moni uskookin Jumalaan, Allahiin tai äiti-Gaiaan. Teistisen ja panteistisen uskon sijaan on myös sekulaari maailmankuva, jonka mukaan ihminen on evoluution tulos - ei minkään maailmankaikkeuden piilossa pysyttelevän persoonallisen tai persoonattoman luojan. Evoluutio on eräällä tavalla uskonnottoman ihmisen "pyhä kirja", teoria ihmisrodun luomisesta.

Olen vuosien ajan korostanut blogissani, että liberaali fascismi (kaikki valtiolle, ei mikään valtion ulkopuolelle, ei mitään valtiota vastaan) eli sosialismin nykymuoto on uskonnollinen liike. Se pitää kristinuskoa pahimpana vihollisenaan ja liittoutuu "viholliseni vihollinen on minun ystäväni" -periaatteella islamin ja muiden vähemmän kehittyneiden kulttuureiden kanssa. Perukangas alleviivaa aivan poikkeuksellisen osuvasti sitä, mistä tässä on kyse: ympäristöliike on panteistinen ideologia, joka ei usko evoluutioon.

Leo Stranius: Ei öljy lopu

Suomen vastenmielisin NGO-poliitikko Leo Stranius on näemmä blogissaan oivaltanut, että

Ongelma ei ole öljyn ja fossiilisten poltoaineiden riittävyys vaan se, miten varmistamme, että nykyisiä tunnettuja varoja ei käytetä.

Tämä sisältää itse asiassa mielenkiintoisen ja perustavaa laatua olevan suunnan muutoksen ympäristöjärjestöjen ajattelussa ja maailmankuvassa. Ympäristöväki siis myöntää, että öljyä esiintyy luonnossa riittävästi jatkaaksemme nykyisellä kulutustasolla. Eli puhe siitä, että luonnonvarat ovat loppumassa ja kulutamme kolminkertaisesti maapallon kantokykyyn nähden on valetta. Vai esiintyykö ainoastaan öljyä kaikista raaka-aineista loputtomiin?

Vielä pari kuukautta sitten Stranius kirjoitti vaaliohjelmassaan, että

Meillä ei voi olla etuoikeutta käyttää luonnonvaroja enempää kuin ympäristön kantokyky sallii. Itse olen tyytyväinen askeetikko.

Ja että

"Ihmiskunta tarvitsee tällä hetkellä yhteensä 1,5 maapalloa tyydyttääkseen tarpeensa."

Jopa Vihreä lanka kirjoittaa, että

Uusi ykköspuheenaihe on luonnonvarat. Viljan, öljyn, metallien muiden raaka-aineiden ehtyminen mullistaa maailmantalouden ja ympäristön.

Saiko Stranius vaalien jälkeen uutta tietoa öljyn riittävyydestä vai valehteliko hän populistisesti, että öljy ja muut raaka-aineet ovat loppumassa? Onko Leo Stranius populisti vaiko pelkästään tietämätön?

Stranius myös tunnustaa ihailevansa "suoraan toimintaan" ryhtyneitä ympäristöihmisiä, koska uusi ideologia on tarvittaessa saatava väkipakolla valtaan. Stranius ja muut ympäristoihmiset vähät välittävät yksilön ja omaisuuden turvasta, jos se rajoittaa heidän pyrkimyksiään päästä valtaan ja pysyä siellä. Stranius on korkeimmassa asemassa oleva suomalainen ympäristöaktivisti, joten hänen sanojaan ei voi olan kohautuksella ohittaa. Miten on - loppuvatko öljy ja muut raaka-aineet vaiko eivät?

Tiedettä vai meteorologiaa

Wikipedian artikkeli Neuvostoliiton vaikutuksesta rauhanliikkeiden toimintaan kylmän sodan aikana valottaa ympäristöliikkeen korruptoitumisen taustoja. Juttuvinkistä kiitos Hampus Munckille.

Itäinen diktatuuri perusti NATO:n vastapainoksi 1948 Maailman rauhanneuvoston. Neuvosto piti 90-luvulle asti pääkonttoriaan Helsingissä ja se rahoitti avokätisesti erilaisia vasemmistolaisia ryhmiä. Sen tunnetuimpia saavutuksia oli taiteilijoiden vetoomus Pohjolan ydinaseettomasta vyöhykkeestä, joka vaikutti myös presidentti Kekkosen linjauksiin. Neuvostoon kuului vasemmistolaisia tiedemiehiä, demokraattisia lakimiehiä, vallankipeitä kristittyjä, naisasialiikkeitä ja tietysti idealistisia opiskelijoita. Kaikki hyödyllisiä idiootteja kommunistiselle ylivallalle. Suomessa Rauhanpuolustajat on jatkanut piiloteltua kommunistista vallankumoustaisteluaan.

Kreml siis halusi vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen länsimaissa rahoittamalla rauhanliikkeitä. Sen tavoitteena oli erityisesti vastustaa amerikkalaisten ohjusten sijoittamista Eurooppaan, mitä vastaan järjestettiin laajoja mielenosoituksia läpi koko 80-luvun. Syntyi myöhemmin vitsiksi muuttunut käsite Neuvostoliiton rauhankynttilöistä ja Yhdysvaltain saatanallisista risteilyohjuksista. Neuvostoliiton hajottua monet sen tiedustelupalvelun johtajat ovat väittäneet, että se rahoitti myös tutkijoita tuottamaan ympäristöliikkeen tavoitteille myötäsukaisia tuloksia. Erään tällaisen tutkijan väitetään olleen meteorologi Paul J. Crutzenin, joka avioitui suomalaisen Terttu Soinisen kanssa ja muutti Ruotsiin 1950-luvulla.

Tukholman yliopistossa oltiin tuohon aikaan kiinnostuneita hiilen kiertokulusta ja happosateista. Tutkijat olivat huolestuneita Brasilian sademetsien kaskeamisesta. Metsän polttamisen väitettiin kasvattavan ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta ja nostavan maapallon lämpötilaa. Paloissa vapautuvat pienhiukkaset, erityisesti noki, kuitenkin lisäävät pilvisyyttä ja viilentävät ilmastoa. Crutzen vakuuttui, että ydinsodassa pölyä ja palamistuotteita vapautuisi ilmakehään niin paljon, että maapallo ajautuisi uuteen jääkauteen, jonka hän nimesi vuonna 1982 "ydintalveksi". Tämä koko ihmiskunnan tuhoava ilmastonmuutoksen visio oli kommunistisen rauhanliikkeen voimakkain julkiseen mielipiteeseen vaikuttanut kauhukuva sen esittämisestä vuonna 1982 nykypäiviin saakka, vaikka sittemmin väite on paljastunut suuresti liioitelluksi.

Crutzen sai kemian Nobelin tutkimuksistaan otsonikadon syistä ja hän on syvästi huolissaan ihmisen aiheuttamasta ilmaston lämpenemisestä. Sittemmin otsonikadon on monin tavoin todisteltu kytkeytyvän ilmaston lämpenemiseen, eivätkä tutkijat todellakaan ole pitäneet mielipiteitään piilossa, vaan aktiivisesti pyrkineet ohjailemaan yleistä poliittista keskustelua. Venäjän tiedustelupalvelussa työskennellyt ja Amerikkaan loikannut Sergei Tretjakov väitti kirjassaan, että Venäjän tiedustelupalvelu on vähintään yhtä aktiivinen tällä hetkellä, mitä Neuvostoliiton oli omana aikanaan. Crutzenin viehtymys totalitarismiin ja tieteen kykyyn ratkoa yhteiskunnallisia ongelmia yhdistää hänet edelleen Neuvostoimperiumiin, vaikka suoraa kytköstä tiedustelupalveluihin lienee turha ryhtyä etsimään. Hampus Munckin sanoin, "Crutzen on olennainen kaveri".

Keskusjohtoinen tiede

YK:n ilmastosopimus, jonka merkittävin saavutus on ns. Kioton sopimus on ylikansallisen ja ulkoparlamentaarisen IPCC:n keskeinen työrukkanen. Järjestön johtajana työskentelee Christiana Figueres. Christinan isä oli maan presidentti ja vahvatahtoinen sosialisti. Myös veljensä toimi maan presidenttinä ja yllättävää kyllä isänsä kanssa eri linjoilla. Christina vastasi haastattelussaan, miksi pitää nykyisestä työstään:

Se on maailman hienoin työpaikka, koska tehtävämme on innostaa eri maiden hallituksia, yrityksiä ja järjestöjä jatkamaan ihmiskunnan historian suurinta muutosta. Teollinen vallankumous oli sekin suuri muutos, mutta se ei tapahtunut minkään voimakkaan keskusvallan ohjaamana. Ilmastonmuutoksen vastainen taistelu on keskusjohtoista, koska hallitukset ovat päättäneet noudattaa tiedemaailman neuvoja. Se on siis aivan erilainen muutos, joka pysyvästi vaikuttaa kaikkien elämään uudella tavalla.

It is the most inspiring job in the world because what we are doing here is we are inspiring government, private sector, and civil society to [make] the biggest transformation that they have ever undertaken. The Industrial Revolution was also a transformation, but it wasn’t a guided transformation from a centralized policy perspective. This is a centralized transformation that is taking place because governments have decided that they need to listen to science. So it’s a very, very different transformation and one that is going to make the life of everyone on the planet very different.

Karl Marx on tunnetuin yhteiskuntateoreetikko tai filosofi, jonka mukaan moraali eli käsitys oikeasta ja väärästä on johdettavissa tieteen antamista tuloksista. Marx hahmotteli opin nimeltä Tieteellinen sosialismi. Siinä ennustetaan tulevaisuutta, mikä ei siis edusta tiedettä vaikka ennustamista ei suoritetakaan kahvinpuruista tai taikarummulla. Se ei ota huomioon sitäkään tosiasiaa, että emme tiedä tulevaisuuden teknologiasta tai elinolosuhteista muutenkaan.

Jos jostain syystä haluaisin ihmiskunnan saavan yhteyden muihin älyllisiin lajeihin maailmankaikkeudessamme, niin minua kiinnostaa tietää, järjestäisivätkö meitä viisaammatkin lajit yhteiskuntansa sosialismin varaan.

Islam - kuoleman kulttuuri

Dennis Mitzner, Politika-lehden päätoimittaja:
- Suurin ongelma eivät ole Israelin rajat, vaan millainen kulttuuri vallitsee palestiinalaisalueilla. Hamas on esimerkiksi todennut, että me rakastamme kuolemaa yhtä paljon kuin juutalaiset elämää.

Sadek Elwan Palestiinalaisten Siirtokuntayhdistyksestä:
- Jokainen meistä palestiinalaisista, ei vaan Hamasista, on valmis kuolemaan maansa puolesta. On meille kunnia kuolla israelilaisiin luoteihin. Kuolisin mieluummin israelilaisten raketti-iskuun kuin vaikka syöpään.

Yle Areena, A-Studio 22.11.2012

Valitut palat

Minä tässä taannoin anonyymina osoitin, ettet ymmärrä hölkäsen pöläystäkään ilmastonmuutoksen fysikaalisesta perustasta (blogaus "Uskovaiset on rumia ja haisee pahalle"). Koska sinulla ei ole asiasta mitään ymmärrystä, niin et ole kykenevä arvostelemaan ilmastotiedettä. Sama koskee valtaosaa ilmastoskeptisiä kommentaattoreistasi (ehkä Pikkupoikaa lukuun ottamatta).
kohteessa Kapitalismi vs hyvinvointi

Tomi M. Paananen

12.11.2012

Kumis, olet tyhmä kuin aidanseiväs. Pitkänajan keskiarvon ennustaminen on ihan eri asia kuin lyhyenajan kaoottisten fluktuaatioiden ennustaminen. Ilmasto on sään pitkänajan keskiarvo, joten sen muutokset on numeerisesti helpommin hallittavissa. Te tieteestä mitään ymmärtämättömät moukat ette tule tätä koskaan tajuamaan.
kohteessa Yrittämisestä piste

Tomi

18.11.2012

Anonyymi kirjoitti...

Mitäs KT tekisi Talvivaaran kaivokselle, sulkisi vai antaisi laskea jätevedet edelleenkin luontoon?
22/11/12

Anonyymi kirjoitti...

En ole Tomi. En vaadi Talvivaaran sulkemista, mutta yhtiöt on velvoitettava ottamaan vakuutukset ympäristövahingoille.
Konkurssin sattuessa vakuutuksesta maksettaisiin siivouskustannukset.

Yhteiskunnan ei pidä maksaa mitään vahinkokustannuksia yksityisten yhtiöiden törttöilyistä.

Jos yhtiöllä ei ole varoja tai vakuutusta siivoukseen, ei muuta kuin yhtiön omistajat ja johtajat maksumiehiksi.
22/11/12

Anonyymi kirjoitti...

Sinä valehteleva paskapää. En ole Tomi, ja tekstini ei ollut tuo. Olet surkea munaton idiootti, jonka äly ei riitä mihinkään. Olet tyhmin ihminen, jonka blogistanissa olen tavannut. Kirjoittelet lähes aina asioista, joista et ymmärrä hölkäsen pöläystäkään. Niskalaukas tekisi sinulle hyvää.
kohteessa Lisää valvontaa

22/11/12

Tomi Paananen tomimpaananen@gmail.com 23/11/12 klo 11.18 (16 minuuttia sitten)

-> Kumitonttu
Katsoin sopimuksen olevan purettu, kun jatkoit valheellisen paskan tuottamista. Kai patologinen valehtelu on tyypillistä kaltaisille idiooteille.

Et muuten voi todistaa yhdenkään tekstin olevan minun (anot eivät ole), et ole julkaissut niitä missään. Ne voivat olla yhtä hyvin omaa sepustustasi.

Kumis, et voi osoittaa, että yksikään noista teksteistä olisi Tomin. Et ole julkaissut niitä missään. Ne voivat olla omaa keksintöäsi.
kohteessa Valitut palat

Arska
23/11/12 klo 11:13

Lisää valvontaa

edelleen asuu maapallollamme ihmisiä, jotka kuvittelevat että viranomaisvalvonta poistaa ongelmia. Mieleni tekevi kysyä, että miten on mahdollista
a) Talvivaara
b) Tervala
jos valvonta kerran ratkaisee ongelmat ennakolta? Vastaus on, että eihän se ratkaisekaan. Ei yhtään paremmin kuin vapaat markkinat.

Nälkä vei kielen mennessään

Roopen Mediaseuranta valppaasti nosti esiin uutisen, jonka mukaan pari kuukautta eduskuntatalon edessä perseilleetnälkälakkoilleet terroristitmuslimit ovat vihdoin ymmärtäneet, että itseensä - saati toisiin - kohdistuvalla väkivallalla tai sillä uhkaamisella ei voi edistää etuaan asiassa, joka saa kansalaisten laajan hyväksynnän (Muhammed, Mannerheim ja Joonas 4.11.2012). Nyt kun Helsingin Totuutta ei enää voi lukea maksumuurin takaa syyllistymättä karkkikepposteluun, niin palaamme taas sankoin joukoin nuivistelemaan Mediaseurannan nurkille, kuten silloin ennen, kun mediatalot piilottelivat rikollisten etnisiä taustoja (14-vuotias joutui 10-vuotiaan poikajoukon ahdistelemaksi raitiovaunussa).

Intiassa joskus lomamatkalla käyneet muistavat kammottavia lapsikohtaloita - ja vähän aikuisempiakin. Ensi kokemukseni oli lentokentällä, etten viitsi mennä kentän vessaan vaan sinnittelen majapaikkaan asti. Paluumatkalla meinasin juoda vessan hanoista vettä kun se näytti niin puhtaalta. Mietin että voiko se olla remontoitu tällä välin. Lähikaupan nuorelta naiselta sai ostettua pullovettä, jonka hän paljasti viimeisenä iltana hanavedeksi, jonka hän pullottaa ostettuaan korkkien sinetöintiin tarvittavan laitteen. Se ilta kun söin ja riisin seassa vastaan ryömi matoja, oli ainoa kerta kun korvieni väli teki jumin ja nielu kieltäytyi toimimasta. Olihan siellä paljon ja vaikka mitä, eivätkä olot varmaan hirveästi ole parempaan muuttuneet, vaikka matkani tapahtuikin heti WTC-iskun jälkeen.

Usein ihmisellä on sellainen sisäänrakennettu itsesuojelumekanismi, joka kieltäytyy uskomasta, että joku asia on toisin kuin mitä hän on koko ajan ajatellut ja mihin hänet on kasvatettu. Minulle on käynyt sillä tavalla usein, mutta tämän kerran muistan selvimmin. Makoilimme Goan rannalla parin hierojan käsiteltävinä rannalla särpien joitain drinkkejä. Paikalle tuli pieni ryhmä lapsia, jotka tekivät sirkustemppuja ja kinusivat rahaa. Paikalliset hierojamme tiesivät kertoa, että Goalla kaikkien lasten täytyy käydä koulua, eli nämä ovat kiertolaisia. He kehottivat meitä olemaan antamatta rahaa, koska se ruokkii kerjäläisyyttä. Päätimme kuitenkin jakaa pienet tipit, ja seuraavana aamuna luoksemme saapui suoranainen rääsyläisten joukko pieniä tyttöjä, jotka ojentelivat käsissään virallisen näköistä paperia leimoineen päivineen (Mail Online ja CNN - goodbye Hesari!).

Paperilla joku todisti, että tyttöjen kielet on leikattu pois, ja he tarvitsevat almuja elättääkseen itsensä ja perheensä. En silloin enkä nytkään tiedä mistä paperi oli ja mikä sen tarkoitus oli, mutta saman tien ymmärsin, mihin edellisen päivän tippini johtaa Intian tapaisessa maassa, jossa itsensä ja lasten pahoinpitely nähdään hyväksyttävänä keinona elannon hankkimiseksi. Sen jälkeen olen halveksinut niitä, jotka haluavat häivyttää omaa pahaa oloaan varastamalla muilta rahaa ja jakamalla sitä kaikille maailman tarvitseville.

Rolling Stones - Indian girl

Lasten kasvatus ei ole herkkien hommaa

Helsingin Totuus on sitten päättänyt laittaa lehtensä lukemisen verkossa maksulliseksi, koska NY Times teki samoin ja sai puoli miljoonaa lukijaa hyppäämään maksumuurinsa sisäpuolelle. Virpi Salmen kolumni "Äidin paikka on töissä" kuvastaa kaikkinensa niin erinomaisesti sitä syytä, miksi en maksa Hesarin lukemisesta:

Pääministeri Kataisen keskustelunavaus oli yllättävän rohkea.

Katainen sanoi suoraan, että naisten pitkät tauot työelämästä ovat vakava ongelma. Ja kuten kaikki tietävät, ongelma se on siksi, että yhteiskunta tarvitsee veronmaksajia ja siksi, että pitkät katkot muun muassa pienentävät naisten eläkkeitä.

Rohkea Katainen oli varsinaisesti siksi, että iso osa Suomen työikäisistä naisista pitää subjektiivisena oikeutenaan olla veronmaksajien tukemana pois töistä, jos siltä tuntuu.

Niin, omien lasten hoitaminen, miehen tukeminen ja siivoilu on tietysti omasta mielestä "työtä" silloin kun itse ei käy ansiotyössä.

Työssäkäyvät äidit sen sijaan hoitavat työn lisäksi omat lapsensa ja imuroivat "ilmaiseksi", kuten yhteiskuntakelpoisen ihmisen ikään kuin kuuluukin.

Kotiäitien näkemys yhteiskunnan toiminnasta on vähintään ristiriitainen. Siinä ei kenellekään ulkopuoliselle kuulu, mitä perhe ja nainen päättävät tehdä, mutta arvostusta ja fyrkkaa tänne, kiitos.

Käytetyin kotihoitoperustelu on tietysti myyttis-marttyyrinen "lapsen etu". Jostakin ufon tuomana meille on vakiintunut täysin perusteeton käsitys siitä, että "lapsen etu" on lähes aina olla äidin kanssa kotona.

Kuten aiemmin moneen kertaan todettu, Katainen kannattaa hyvinvointivaltiota eli liberaalia fascismia, jossa yhteiskunnan vastuulla on järjestää kaikki asiat kehdosta hautaan, ja yleensä vielä terveellisten elämäntapojen varjolla. Kuvaavaa että Virpi Salmi ja Katainen ovat näin löytäneet toisensa tässä modernissa berliinin bunkkerissa toukokuussa 45.

Mutta mutta siis... Työssäkäyvät äidit imuroivat ilmaiseksi koska ei ole vaihtoehtoa. Kotiäitiys on paljon raskaampaa kuin työssä käynti (jos ei tee fyysistä työtä), koska se on 24/7 ja yleensä vielä monen lapsen kanssa. Lapsen kasvattaminen on vaikeampaa kuin yrityksen johtaminen, vaikka näin epämuodikkaasti ei ehkä ole tapana sanoa. Meillä on paljon huonosti kasvatettuja aikuisia - siis entisiä lapsia - mutta vain vähän huonosti johdettuja yrityksiä, koska huonosti johdetut ovat konkurssissa. Tämä vääristää perspektiiviämme.

Lapsen kasvattaminen maksaa tätä nykyä jotain sadan tuhannen euron luokkaa, ja jos mukaan otetaan välillisiä kustannuksia (isompi asunto, oma auto jne), kustannus on varmaan tuplaten tuo. Kun kaksi aikuista ihmistä allekirjoittavat pappilassa kahden lapsensa takia siis puolen miljoonan riskisopimuksen, on varmaa että osalle riski toteutuu. Mutta yrittämisestä tulisi kiittää eikä rankaista. Jos riskit poistetaan, kuten sosialistit esittävät, ei ole myöskään kannustetta etsiä ottamalleen riskille tuottoa. Riski (lapset) säilyy mutta tuotto (onnistuminen) katoaa.

Tutkimustietoa kotihoidon ja päivähoidon eduista ja haitoista on riittämiin suuntaan jos toiseen. Tässä asiassa tiede ei voi - kuten missään muussakaan - vastata kysymykseen mikä on oikein tai väärin. Vaikka Salmi epäsuorasti myöntää, että "lapsen etu" suosii kotikasvatusta, ei hänkään voi myöntää, että lapsen etu on myös saada syntyä eikä tulla abortoiduksi.

Kaikkein tärkein asia on ymmärtää, että lapsen etu on hänen vanhempiensa etu. Jos vanhemmat haluavat kasvattaa lapsestaan uskonnollisen, he kasvattavat. Jos he halauvat kasvattaa pikkupioneerin, he kasvattavat. Jos he haluavat laittaa hänet laitokseen, he laittavat. Jos he haluavat kasvattaa kotona, he kasvattavat. Hyvinvointivaltiossa on kuitenkin päätetty, että on vain yksi OIKEA tapa kasvattaa lapsia, ja kaikilta kerätään siihen rahaa. Jos haluaa kasvattaa toisella tavalla, joutuu sen kustantamaan itse.

Lapsen etu ei ole olla virkamiehen vaan vanhempiensa suojeluksessa. Jos vanhemmat eivät kykene lastaan suojaamaan, niin sitten kuvioon tulevat omaiset, ihan viimeiseksi viranomaiset. Se on ikävää, että lapset kärsivät epätäydellisessä maailmassa, mutta se on vapauden hinta. Ilman vapautta ei ole vastuuta. Lapsi ei voi olla vastuussa, koska hän ei ole vapaa. Eikä lapsen aivojen rakenne edes tee mahdolliseksi vastuun ottamista. Vasttun ottamiseksi tarvitaan kokemusta hyvistä ja huonoista asioista. Jos yhteiskunta kieltää mahdollisuuden todistaa huonoa lapsen kasvatusta, kuinka voi syntyä hyvää lapsen kasvatusta?

Siivoojan joulubonus - muuta Suomeen

Ylivelkaantuneen Kyproksen rahat uhkaavat loppua, kertoo Financial Times. Maan kommunistipresidentti Demetris Christofias puolestaan uhkaa ”lähteä kadulle” mieltään osoittavien työläisten mukaan, mikäli euroryhmä vaatii Kyprosta nipistämään työntekijöiden eduista tukilainan vastineena.

Uuden Suomen uutisen mukaan tilanne on jo naurettava. Se on eri asia, jos kyproslaiset haluavat kommunistisen presidentin, mutta minkä moraalin mukaan minun - ei-kyproslaisen kommunistin - tulee osallistua hänen politiikkansa maksumieheksi? Vielä 80-luvulla kommunisteilla oli otsaa olla pyytämättä rahaa ideologisilta vastustajiltaan näin avoimesti. Silloin esimerkiksi Itä-Saksan suurin vientiartikkeli oli ihmiskauppa. Länsi-Saksassa asuvat sukulaiset ostivat heille tarvikkeita (jopa omakotitaloja oli mahdollisuus ostaa!) tai tarvittaessa jopa viisumin länteen.

EU:ssa pääsee kulkemaan ilman moisia hidasteita, ja Suomen valtio eli Uudenmaan Ely-keskus on päättänyt, että jatkossa Suomeen pääsee kuka tahansa mistä päin maailmankolkkaa tahansa siivoamaan ja asumaan.

Ely-kes­kus päät­ti, et­tä sii­vous­ala ava­taan va­paak­si – siis il­man työ­lu­paa mah­dol­li­sek­si – myös EU-alueen ul­ko­puo­lel­ta tu­le­vil­le työn­te­ki­jöil­le. Pe­rus­te­lu­na on alan työ­voi­ma­pu­la.

Päätös on aika omituinen, koska maassa on satoja tuhansia työttömiä ihmisiä. Ymmärrän toki, ettei hitsarin hommista työttömäksi jäänyt Reino 55-v vastaa ennakko-odotuksia siivoojasta, mutta mikäli työntekijöistä on pula, palkka nousee vastaamaan tarjontaa ja "työvoimapula" poistuu. Ihan niin kuin muissakin tapauksissa, joissa markkinoiden annetaan itse hakeutua tasapainotilanteeseen. Ely-keskuksen päätös luo Suomeen kouluttamattomien mustien ihmisten alaluokan. Vasemmisto haluaa omat neekeriorjansa, jotta se voi kokea itsensä tärkeäksi jakaen tasa-arvon nimissä erilaisia avustuksia vähäosaisille. Vasemmiston poliittinen tavoite on luoda ja ylläpitää vähäosaisia kansanryhmiä MOT - ei poistaa niitä.

Työn eli palkan lisäksi ihmiset voivat lainata rahaa tehdäkseen tai teettääkseen tarvitsemiaan hyödykkeitä (palveluita tai tavaroita). Korvaus rahan käytöstä eli korko määräytyy markkinoilla melkein vapaasti tällä hetkellä. Työn tarjonnassa on kartelli, koska valtio sallii työntekijöiden vapautta tarjota työpanostaan rajoitettavan erilaisilla sopimuksilla. Yleensä tällä viitataan minimipalkkaan eli sitoviin työehtosopimuksiin ja toimeentulotukeen eli sosiaaliturvaan.

Ely-keskuksen päätös sotii tätä kartellisäädöstä vastaan, enkä lainkaan usko kuulleeni lihavan leidin laulua. Siinä missä sata vuotta sitten tylntekijät olivat työnantajien armoilla, nyt ay-liike on ottanut patruunan viitan harteilleen. Vaikka olisikin mielekästä ja kaikkien osapuolien edun mukaista, että myös kaikkein vähiten tuottavat ihmiset olisivat työmarkkinoilla, ay-johtajat ovat heidät jättäneet yksin ja turvattomiksi. Jos ei ole mahdollista palkata maalaamaan ulkoseiniä tai luomaan lunta viiden euron tuntipalkalla neljän hengen työporukkaa, jää vaihtoehdoksi tilata maaliruiskulla tai lumilingolla varustettu ammattimies. Ja tämän miehen palkan sivukuluilla elätetään ne neljä hanslankaria, joilta ay-johtajat ovat kieltäneet oikeuden tehdä töitä.

Likainen tilasto

Blogini kävijälaskurissa oli vierailu Uglystatin sivustolta. Sieltä paljastui, että Suomen luetuimmalla poliittisella blogilla (Soininvaara.fi) on päivittäin kävijöitä 780. Halla-ahon sivulla 600 ja Hommaforumilla yli 3.200. Iltalehdellä 630.000 ja Uusi Suomi 68.000. Sen sijaan Hesarin sivuilla kävijöitä on 357.000 ja Työministeriön sivuilla 53.000.

[Lisäys 14.12.2012
Uglystatin mukaan HS:n lukijamäärä on enää 323.000, kun maksumuuri on ollut päällä pari viikkoa

Update 27.1.2013 lukijamäärä on enää 305.000

Update 3.3.2013 lukijamäärä laskenut 282.000:een - laskua siis kolmessa kuukaudessa miehekkäät 21%

Update 27.3.2015 lukijamäärä laskenut 200.381:een.]

Yrittämisestä piste

Kiinan ja Intian hylättyä valtiososialisminsa Neuvostoliiton romahduksen jälkeen avasi ennen näkemättömän vaurauden sadoille miljoonille ihmisille. Vaurauden taustalla on jo sadan vuoden ajan ollut öljy ja sen avulle tuotettu edullinen keino liikkua ja kuljettaa tavaroita. Pitkä nousukausi nosti öljyn hinnan 70-luvun öljykriisin tasolle, ja monet taloustiedettä huonosti hallitsevat vasemmistolaiset ennättivät juhlia öljyhuippua (Peak-oil), eli öljyn tuotannon taittumista laskuun. Samoissa piireissä vapaa markkinatalous on ollut kirosana jo Rooman klubin perustamisesta alkaen. Vielä 70-luvulla vapaa teollinen liiketoiminta oli vasemmiston inhon kohteena, ja ympäristönsuojelu tarjosi hyvän keinon päästä valvomaan ja verottamaan sitä.

Samoin kuin vei melkein vuosisadan osoittaa, että sosialistinen talousmalli ei toimi, kesti luonnonvarojen loppumisella uhkailukin melkein puoli vuosisataa. Siitä ajasta melkein puolet ympäristöväki on nyt pelotellut ilmaston lämpenemisellä, joka alkaa sekin vähitellen paljastua valtavaksi kuplaksi. Kuten kaikilla maailmanlopun ennustamista povaavilla lahkoilla, näidenkin puheet kiihtyvät loppua kohti. Britannian paikallinen ilmatieteenlaitos eli Metoffice myöntääkin nettisivuillaan, että

Tiede ei kykene tekemään tarkkoja ennusteita lämpötilasta ja lumisateiden määrästä viikkojen päähän, vielä vähemmän kuluvan vuoden loppuun saati koko talvesta

The science does not exist to make detailed forecasts for temperature and snowfall for the end of this month, let alone for December or even the winter as a whole

Kuitenkin samat tahot väittävät voivansa ohjelmoida tietokoneen laskemaan nykyisen lämpötilan perusteella ilmaston lämpenemisen kymmenesosa-asteen tarkkuudella vuosikymmenien päähän. Ilmeisen suuruudenhullua,

Talvivaaran kaivoksen tapaus paljastaa raadollisella tavalla viranomaisvalvonnan heikkoudet: virkamiehillä ei riittänyt osaaminen valvoa yhtiötä vaikka kaikki asiat oli viimeistä piirua myöten säädetty laeissa ja asetuksissa. Valtio ei pysty suojelemaan sinua, vaikka se niin uskottelee ja moni niin uskookin. Kansakunnat ovat suojautuneet itsevaltiailta ottamalla käyttöön verettömän vallanvaihdon turvaavan menetelmän eli parlamentaarisen demokratian. Yritysmaailmassa sen sijaan demokraattista johtamista ei tarvita, koska viime kädessä yhtiötä suojaa mielivaltaiselta johtamiselta sen asiakkaat - siis kuluttajat eli markkinat. Kenenkään ei ole pakko hakeutua yhtiöön töihin tai ostaa sen tuotteita, jos valtio vain turvaa vapaat markkinat, joille saa vapaasti tulla kilpailemaan.

Jopa Osmo Soininvaara myöntää uudessa blogissaan, että Suomen energiapolitiikka on ajanut pahasti kiville (Kasvualoja tukeva yritysverotus 18.11.2012). Lääkkeeksi hän kuitenkin tarjoaa - yllätys yllätys - lisää sääntelyä ja valvontaa. Hän haluaa valtion verottavan vähemmän nitä yhtiöitä, jotka eivät jaa osinkoja omistajilleen. Tällainen verotus Suomessa oli 80-luvun loppuun asti, ja se johti ns. laiskaan rahaan. Säännöstellyillä pääomamarkkinoilla valtio kykeni ohjaamaan yritystoimintaa, mutta enää valta ei ole poliitikoilla vaan kansalla - markkinoilla. Parasta mitä poliitikot voivat tehdä, on turvata vapaat markkinat. Aivan samalla tavalla kuin öljyhuippu ja ilmaston lämpeneminen ovat vasemmistolaisen politiikan näkyvimpiä keinoja ohjailla mielipidettä itselleen mieluisaan suuntaan, myös erilaiset yritystuet ja veroasteet ovat moneen kertaan jo kyykkyyn lyödyn ja täydellisesti epäonnistuneen politiikan työkaluja. Kuka näitä sosialisteja vielä äänestää valtaan ja millä perusteilla?

Soininvaara kirjoittaa, että suomalainen konepajateollisuus sijaitsee väärässä paikassa (siis Suomessa) kun sen pitäisi sijaita lähempänä vientimaitaan. Väite on niin täydellisen pielessä kuin voi vaan vihreältä poliitikolta odottaa. Kansanedustajana Soininvaaralla on valitettavasti myös valtaa - ja sitä valtaa Vihreät ovat kursailematta myös käyttäneet - muuttaa yhteiskunnan toimintaa esimerkiksi juuri energiaratkaisuillaan. Kuten Soininvaara itsekin toteaa, hyvinvointiyhteiskunnan tie on nyt kuljettu loppuun ja sitä pidetään velkarahoituksella hengissä. Tämä on se yhteiskunta, jonka sosialistit ovat rakentaneet. Ei tämä järjestelmä tässä sattumalta ole. Eikö olisi jo aika myöntää, että heidän puheensa on satuilua, silkkaa utopiaa? He lupasivat rakentaa yhteiskunnan, jossa jokaista asiaa säädellään laeilla ja niitä valvoo erehtymätön virkakoneisto. Nyt se maailma on edessämme, ja valtio vaatii yhä uusia sääntöjä ja rajoituksia. Kaikki tietenkin kansalaisten terveydellä perustellen, koska valtiohan on ottanut terveydenhoidon vastuulleen, joten sillä on myös maksajan oikeudella oikeus päättää epäterveellisisten asioiden käytöstä.

Viimeisin instituutio, jonka Euroopan kaikki suurta valtiota kannattavat poliitikot ovat onnistuneet pitämään pystyssä on euro. Soininvaarakin kirjoituksessaan myöntää, että euro luo ongelman Suomen kaltaiselle viennistä elävälle kansantaloudelle haikaillessaan devalvaation perään. Koska Soininvaara on yksi merkittävimmistä vallankäyttäjistä Suomessa, on hänen sanoilleen asetettava aivan erilainen painoarvo kuin jollekin rivikansanedustajalle. Vielä vuosi sitten ajattelin, että Suomi voi selvitä eurossa, mutta kyllä tilanne on nyt päivän selvä. Suomen lähtö eurosta voi kestää seuraaviin vaaleihin 2015 asti, mutta se voi tapahtua aiemminkin, jos kerran Soininvaaran tasoinen poliitikko alkaa julkisesti epäillä nykyisen menon mielekkyyttä. Blogi jakaa historiansa ensimmäiset pisteet Vihreiden pääideologille. Piste ei valitettavasti tule ymmärtämisestä vaan yrittämisestä.

Ajattelemisen vapaus

Osmo Soininvaara on ollut omituisen hiljaa meneillään olevan Israelin ja Hamasin välisistä kiihtyneistä taisteluista. Kyseessähän ei ole sota, kun toinen osapuoli ei ole armeija vaan sodan laeiksi hyväksytyistä säännöistä piittaamaton terrosristijärjestö. Kyse ei varmastikaan ole siitä, että Soininvaara hyväksyisi ja tukisi Israelin oikeutta puolustaa kansalaisiaa, mikä on demokraattisen valtion perustehtävä. Epädemokraattiset valtiothan keskittyvät puolustamaan vallassa olevien oikeuksia. Soininvaara ei oletettavasti sinänsä - aatteelleen uskollisesti - näe demokratiaa vapauden edistäjänä, koska hänen maailmankuvassaan (sanotaanko nyt vaikka keynesläisessä) poliitikot ja erilainen kontrolli luovat edellytykset kansalaisten hyvinvoinnille. Hänen ajattelutavalleen vastakkaisen näkemyksen (sanotaan sitten milton-friedmanlaiset) mukaan ihmiset vaihtavat tietojaan ja odotuksiaan tulevaisuudesta vapailla markkinoilla.

Sanonta markkinat ovat aina oikeassa pitää paikkansa vain siinä määrässä, missä paras arvaus tulevaisuudesta on oikea. Niinpä jälkikäteen voidaan havaita useita tilanteita, joissa markkinat ovat ilmiselvästi olleet väärässä. Nykyinen taantuma juontaa juurensa Amerikassa luotuun järjestelyyn, jossa poliitikot pakottivat pankit lainaamaan rahaa köyhille ihmisille, jotta nämä voisivat toteuttaa ns. amerikkalaista unelmaa ja muuttaa pois ränsistyvistä kaupunkikeskustoista omaan kotiin lähiöihin. Massiivinen tulonsiirto onnistui kunnes markkinoille alkoi tihkua tietoa, että lainajärjestelyyn sisältyvä riski on paljon oletettua suurempi. Toisin sanoen, ymmärrettiin, että nämä ns. subprime-luotot aiheuttavat luottotappioita pankeille paljon enemmän kuin asuntolainat yleensä. Tämä tieto käynnisti tapahtumasarjan, jonka tunnemme vuoden 2008 finanssikriisinä. Sen jälkimainingeissa erityisesti euromaat ovat romahtaneet polvilleen, koska niiden valuutan arvo (siis kyseisen maan tuottamien hyödykkeiden suhteellinen hinta kansainvälisessä kaupassa) ei määräydy vapaasti markkinoilla.

Nykyinen eurokriisi on siis luonteeltaan poliittinen ja seurausta poliittisen järjestelmän - siis eurososialismin eli tuttavallisemmin liberaalin fascismin - keskeisestä ongelmasta: vapauden aliarvostamisesta. Soininvaaran kaltaiset keynesläiset luulevat, että muutos "kokonaiskysynnässä" aiheuttaa laman. Yleinen perustelu on Amerikan suuri lama 30-luvulta, jolloin Rooseveltin New Deal -ohjelma nähtiin lääkkeeksi lamaan. Todellisuudessa laman aiheutti pankkisektorille iskenyt likviditeettikriisi (epäonnistunut rahapolitiikka) ja laman lääkkeeksi tehtailtu julkisen sektorin (finanssipoliittinen) investointiohjelma käynnistyi vasta kun käännös parempaan oli mikrotaloudessa jo tapahtunut. Ainoa seuraus oli valtion velkaantuminen, josta oli täten tullut hyväksyttyä "suhdannepoliittisista syistä". Poliitikot siis saivat oikeutuksen tehdä massiivisia tulonsiirtoja veronmaksajilta ottamalla velkaa ja siirtämällä niitä haluamilleen eturyhmille.

Vuoden 2008 kriisissä ensimmäistä kertaa toteutettiin Milton Friedmanin veikkausta, että tavallinen lama syvenee helposti luottolamaksi, jos keskuspankki ei turvaa pankkijärjestelmän likviditeettiä. Veikkaus oli oikea, ja siirsi vallan pysyvästi pois poliittisiltä päättäjiltä virkamiehille, keskuspankkiireille ja rahamarkkinoille yleisesti. Näiden on oltava poliittisista päätöksentekijöistä riippumattomia kyetäkseen käyttämään saamaansa valtaa sen arvoisesti. Tämä itsestäänselvyys - siis että markkinat turvaavat kansalaisten yleisen turvallisuuden poliitikkoja paremmin - tuli nyt ensimmäistä kertaa selkeästi osoitettua. Tämän itsestäänselvyyden ymmärtämiseen ei sen sijaan monen poliitikon äly näemmä riitä. Soininvaaran blogissa (Vuoden 2012 ajattelijat 14.11.2012) luetellaan suuria suomalaisia ajattelijoita, jollaiseksi Soininvaarakin näemmä luokitellaan. Lista valitettavasti kuvaa pikemminkin sen tekijöiden suuruutta ajattelijoina kuin oikeasti nimeäisi merkittäviä suomalaisia yhteiskuntaa ymmärtäviä henkilöitä.

Kuten alussa totesin, Soininvaara ei sinänsä arvosta demokratiaa, koska demokratia ja vapaa markkinatalous ovat kytköksissä toisiinsa. On paljon valtioita, joissa demokratia ei toimi, koska kyseiset maat ovat niin tolkuttoman köyhiä. On vaikea kuvitella vankilaa tai edes kuolemantuomiota rangaistuksena, jos arkinen elämä on silkkaa taistelua eloonjäämisestä muita heimoja tai perheitä vastaan. Jos valtio ei voi antaa turvallisuutta ihmisille, eivät ihmiset myöskään sitoudu demokratian vaatimiin instituutioihin. Tämän takia Yhdysvaltain pyrkimys viedä demokratiaa väkisin esimerkiksi Afganistaniin ei näytä onnistuvan. Vaikka demokratia ja sen pysyvät instituutiot tuntuvat meille niin itsestään selviltä, että yhä useampi jättää äänestämättä, on demokratiassa todellisen vallan ottaneet markkinat (eli kansalaiset) ja poliitikot pistävät kampoihin lisäämällä valvontaa ja sääntelyä.

Tällä hetkellä poliitikot ovat valmistelemassa merkittävää ja vaarallista muutosta. Ensimmäisessä asuntolainaa varten suunnitellaan vaadittavaksi 10-20%:n ennakkosäästöjä. Ruotsissa saatujen kokemusten mukaan se tappoi tuhansia remonttiyrityksiä ja vei heidänkin taloutensa nurin. Toinen ongelma on siinä, että se lisää vuokra-asuntojen kysyntää, mikä puolestaan nostaa vuokria. Ja pahimmillaan se syrjäyttää matalatuloiset pysyvästi pois omistusasumisesta eli kasvattaa köyhien eläkeläisten määrää. Tämä muutos on vaikutuksiltaan samaa suuruusluokkaa kuin holtiton maahanmuutto, joka saa paljon enemmän näkyvyyttä. Se jos mikä kuvastaa suomalaisen politiikan - ja siis vuoden ajattelijoiden - tasoa.

A truck driver

Over five thousand years ago, Moses said to the children of Israel: "Pick up your shovels, mount your asses and camels, and I will lead you to the Promised Land."

Nearly 75 years ago, (when Welfare was introduced) Roosevelt said: "Lay down your shovels, sit on your asses, and light up a Camel, this is the Promised Land."

 Today, Congress has stolen your shovel, taxed your asses, raised the price of Camels and mortgaged the Promised Land!

 I was so depressed last night thinking about Health Care Plans, the economy, the wars, lost jobs, savings, Social Security, retirement funds, etc....

I called a Suicide Hotline.
I had to press 1 for English.
I was connected to a call center in Pakistan; I told them I was suicidal.
They got excited and asked if I could drive a truck….

Fysioterapia

It's a long way to Tipperary

Vasemmisto ja Palestiina

Miksi vasemmisto vihaa Israelia ja palvoo palestiinalaisia?

Yhden hyvän vastauksen tarjoaa Gazaa johtavan Hamasin perustajan seikki Hassan Yousefin poika Mosab Hassan Yousef. Hän kirjoittaa kirjassaan, että PLO oli perustettu vuonna 1964 edustamaan Palestiinan kansaa. Se koostui kolmesta jäsenjärjestöstä, jotka olivat vasemmistolainen Fatah, kommunistinen PFLP sekä niin ikään ideologialtaan kommunistinen Palestiinan vapautuksen demokraattinen rintama eli DFLP.

PLO ei missään vaiheessa ollut leimallinen islamilainen järjestö. Sen jäsenjärjestöihin kuului kansallismielisiä palestiinalaisia, jotka eivät olleet aktiivisia muslimeja. Itse asiassa moni heistä ei uskonut jumalaan. Sen johtomiehet lähettivät kerran pari vuodessa jonkun, monesti teini-ikäisen, toteuttamaan näyttävän terrori-iskun perustellakseen varojen keräämistä. Tällaiset nuoret palvelivat lähinnä polttoaineena, jolla lietsottiin vihaa ja raivoa ja samalla varmistettiin lahjoitusten virran jatkuminen PLO:n johtajien henkilökohtaisille pankkitileille.

Muslimit eivät kunnioita mitään muuta lakia kuin islamin lakia, joka määritellään fatwoissa eli eri asioista annettavissa sitovissa uskonnollisissa tulkinnoissa. Fatwojen tarkoitus on opastaa muslimeja soveltamaan Koraania arkielämään, mutta koska ei ole tahoa, joka voisi laatia kaikkia sitovan lain, seikit usein antavat toisistaan poikkeavia fatwoja samasta asiasta. Siksi ihmisten elämää ohjaavat erilaiset säännöstöt, joiden ankaruuden välillä on suuria eroja.

Väen värvääminen Hamasiin oli sujunut helposti palestiinalaisten keskuudessa Jordaniassa, jossa nämä muodostivat 2/3 maan asukkaista. Tukirahaa virtasi arabimaista, ja lopulta PLO oli vahvempi ja paremmin aseistettu kuin Jordanian armeija. Ennen pitkään oltiin siinä tilanteessa, että PLO:n johtaja Jasser Arafat voisi ottaa vallan käsiinsä ja perustaa kauan haaveillun palestiinalaisvaltion. Jordanian kuninkaan Husseinin oli toimittava nopeasti.

Hussein solmi salaisen liiton Israelin kanssa, koska ei kyennyt suojelemaan valtaistuintaan eikä Israel valvomaan maiden välistä pitkää yhteistä rajaa. Vuonna 1970 Hussein karkotti PLO:n johtajat maanpakoon, ja heidän ensin kieltäydyttyään hän pakotti heidät - Israelin aseavun turvin. Palestiinalaiset alkoivat nimittää tätä sotilasoperaatiota Mustaksi syyskuuksi. Kuningas Hussein jäi suureen kiitollisuuden velkaan Israelille, jonka hän yritti maksaa takaisin jo 1973 varoitettuaan, että Egypti ja Syyria aikovat hyökätä. Hyökkäys tunnetaan Jom Kippurin sotana.

Mustan syyskuun jälkeen PLO:n henkiinjääneet pakenivat Etelä-Libanoniin, jossa järjestö kaappasi vallan heikolta Beirutin keskushallinnolta, ja se kasvoi valtioksi valtion sisällä. PLO kävi uuvustussotaa ampuen jatkuvasti kranaatteja ja ohjuksia Pohjois-Israeliin uudelta tukialueeltaan käsin, kunnes 1982 Israel tunkeutui Libanoniin ja karkotti neljän kukkauden operaatiossa PLO:n maanpakoon.

Arafat siirtyi Tunisiaan yhdessä noin tuhannen henkiinjääneen taistelijansa kanssa. Mutta niinkin etäältä PLO jatkoi Israeliin kohdistuvia hyökkäyksiä ja kokosi taistelujoukkoja Gazassa ja Länsirannalla. Gazassa toimi myös Egyptissä kielletty fundamentalistinen Muslimiveljeskunta, ja parempaa rekrytointikanavaa ei heillä ollutkaan. Palestiinalaisia nimittäin vainosivat israelilaisten lisäksi heidän omat veljensä - toiset arabit - jotka pitivät heitä toisen luokan kansalaisina ja maahantunkeutujina, koska heidän leirinsä sijaitsivat nappurimaiden mailla.

Yksi kärsimätön nuori Hamas-aktivisti oli Imad Akel, joka opiskeli farmaseutiksi. Hän hankki jostain aseen, ampui useita israelilaissotilaita ja varasti näiden aseet. Moni muu noudatti hänen esimerkkiään ja hänen vaikutusvaltansa kasvoi. Hän muutti Länsirannalle, jossa oli enemmän liikkumatilaa ja perusti Hamasin sotilaallisen siiven Izz al-Din al-Qassam -prikaatin vuonna 1984. Näin Hamasista oli tullut aseistettu järjestö ja Israel joutui ennen kokemattoman ongelman eteen. Ennen se oli joutunut selvittelemään Jordaniasta, Syyriasta ja Libanonista käsin toteutettuja iskuja, mutta nyt hyökkäykset olivat lähtöisin maan rajojen sisäpuolelta.

Öljyhuippua ei tule - osa II

Kolme kuukautta sitten kirjoitin (Monbiot: Olin väärässä - öljyhuippua ei tule 12.8.2012), jossa ympäristöliikkeen yksi ylimmistä auktoriteeteista tunnusti, että Rooman klubin pelottelu raaka-aineiden loppumisella ja siitä johdetut poliittiset toimenpiteet ovat olleet perustettomia tai ainakaan ne eivät ole perustuneet tosiasioihin. Tuolloisessa Pikkupojan kommentissa vilahti nimi Maugeri, jonka kirjoituksia en ollut koskaan lukenut, mutta josta jäi takaraivooni kytemään tarve lukea. Toisin kuin öljyä, aikaa on kuitenkin rajallisesti.
Aina 1960-luvun loppuun asti autourheilun eurooppalaisessa kuninkuusluokassa Formula 1:ssä ajettiin ilman mainoksia. 70-luvulla italialainen öljy-yhtiö Agip alkoi rahoittaa saman maan Ferraria, ja jokainen autourheilusta kiinnostunut oppi tuntemaan Agipin persoonallisen logon. 2000-luvun alussa valtion öljy-yhtiö Eni osti Agipin kasvaen maailman kuudenneksi suurimmaksi öljy-yhtiöksi. Euroopassa suurempia ovat vain Shell ja ranskalainen Total.

48-vuotias Leonardo Maugeri on italialainen taloustieteilijä, joka on perehtynyt öljyteollisuuteen ja energiakysymyksiin. Hän on ollut Enin öljyliiketoiminnasta vastaava johtaja, ja yksi harvoista, joka on toistuvasti väittänyt öljyhuipusta eli peak oilista varottaneiden tiedemiesten olevan väärässä. Vastoin yleistä mielipidettä hän kirjoitti 2008 öljyn hinnan noustua uusiin huippulukemiin, että korkea hintataso ei ole pysyvä vaan uusilla menetelmillä öljyä saadaan rajattomasti ja sen hinta painuu väkisin alemmas. Hän on myös MIT:n energia-asioihin keskittyneen toimikunnan jäsen.

Upsalan yliopiston Peak oil -tutkimuksistaan tunnettu Kjell Aleklett arvioi vuosi sitten, että öljyn tuotanto hiipuu voimakkaasti, koska nykyiset öljykentät eivät riitä kattamaan kysyntää. Vuodessa nykyisten öljykenttien kapasiteetti kasvoi noin 93 miljoonasta barrelista päivässä noin 111 miljoonaan barreliin päivässä. Siis yhdessä vuodessa! Kiitos kuuluu tietenkin öljyteollisuudelle, joka alkoi investoida vuosituhannen alusta alkaen uusiin tekniikoihin vastatakseen kasvavaan kysyntään, jonka erityisesti Kiina loi pitkään vakaina pysyneille öljymarkkinoille.

Maugerin kirja The Age of Oil: The Mythology, History, and Future of the World's Most Controversial Resource kuvailee 70-luvun öljykriisin ja 90-luvun öljyn hinnan romahtamisen ja taas nykyisen nousun syitä ja niiden vaikutuksia tehtyihin poliittisiin päätöksiin, jotka eivät ole perustuneet niinkään tietoon kuin populismiin. Kirja on julkaistu 2006, joten viime vuosikymmenen lopun ylilyönneiksi mennyt kasvihuoneteoria jää valitettavasti ilman kommenttia. Sen sijaan islamilaisten maiden radikalisoitumisen ja öljytulojen/capita kesken vallitsee selvä yhteys, jonka Maugerikin esittää.

Maugerin kirjan voi ainakin vielä toistaiseksi lukea Scribdistä, jos kiinnostaa perehtyä aiheeseen tavanomaisia latteuksia laajemmin. Myös Robin M. Millsin kirja "The Myth of the Oil Crisis: Overcoming the Challenges of Depletion, Geopolitics, and Global Warming" on erinomainen. Kirjan esittely ei lisäyksiä kaipaa:

There is no other book by an industry insider that effectively counters the peak oil theory by showing where and how oil will be found in the future. There also is no other book by an insider that lays out an environmentally and geopolitically responsible path for the petroleum industry and its customers.

Ei ole toista toimialan sisällä työskentelevän kirjoittamaa kirjaa, joka vastaa öljyhuipputeoriaan uskoville, mistä ja miten öljyä tulevaisuudessa saadaan. Se myös kertoo ympäristötietoisesti ja geopoliittisesti vastuullisen kehityskulun sekä öljyteollisuudelle että öljytuotteiden käyttäjille.

Moniarvoinen yhteiskunta

Helsingin Totuus uutisoi, että Ruotsidemokraattien kannatus on jo yli 10% ja alkaa siis hätyytellä kotoisen Perussuomalaisen puolueen tasoa. Syytä kannatuksen nousulle ei tietenkään taustoiteta, vaikka jo joka neljäs ruotsalainen on taustaltaan muista kulttuuripiireistä.

Totuuden penaali Jani Kaaro on lukenut Nick Cohenin kirjan "You can't read this book", ja valaisee lukijoitaan, että islam on rauhan uskonto, joka on joutunut pahojen fundamentalistien vangiksi. Islamissa on liberaaleja, konservatiiveja, demokraatteja ja ateisteja, todistelee Kaaro. Emme yleensä ole tottuneet lukemaan Totuudesta sellaisia kirjoituksia, joissa suvaitsevaiston jäsen arvostelee omaa viiterymäänsä täysin kritiikittömästä suhtautumisesta islamiin, mutta nyt sekin harvinaisuus nähtiin. Kaaron mukaan

Cohen käy kirjassaan läpi lukuisia tapauksia, joissa muutoin niin liberaaleja elämänarvoja kannattavat poliitikot ja toimittajat kieltäytyivät kerta toisensa jälkeen puuttumasta sellaisiin vaikeisiin asioihin kuin tyttöjen ympärileikkaukset tai naisten asema, koska se olisi haitannut yleisiä suvaitsevaisuuden tavoitteita.

Mikä on tietenkin ihan totta. Mutta mutta... Sitten Kaaro kuvittelee vastauksen löytyvän taas eurooppalaisen hyvinvointivaltion kaapuun puetusta liberaalista fascismista, joka ei toimintatavoiltaan eroa islamista. Molemmat tarjoavat totalitaarisen keinon elämänhallintaan - toinen jumalan ja toinen valtion johdolla. Molemmissa pätee "kaikki valtiolle/uskonnolle, ei mitään valtiota/uskontoa vastaan, ei mikään valtion/uskonnon ulkopuolella". Sen takia Kaaro astuu miinaan vaatien muslimien lapsille oikeutta kasvaa haluamallaan tavalla, vaikka tämä olisi vanhempien vakaumusta vastaan:

Tämän vuoksi on niin tärkeää, että maahanmuuttajien lapset Suomessa ja muissa länsimaissa saavat vapaasti valita oman tiensä. Useimmat heistä haluavat saman vapauden ja samat oikeudet kuin suomalaisillakin on, ja meidän suomalaisten pitää puolustaa heitä siinä. Moniarvoisen yhteiskunnan hienous on siinä, että siellä voi itse valita millaisiin arvoihin uskoo ja se koskee meitä jokaista.

Minä en aio puolustaa yhtään muslimilasta hänen vaatimuksissaan Suomessa. En myöskään halua, että kukaan saa oikeuden päättää minun asioistani omassa kodissani. Toisin kuin Kaaro luulee, moniarvoisen yhteiskunnan hienous ei piile siinä, että valtio voi käyttää voimaansa perheen aikuisia vastaan ottaakseen näiden lapset puolelleen, minkä lapset kapinoidessaan helposti tekevätkin. Moniarvoisen yhteiskunnan hienous piilee siinä, että se antaa kaikille vanhemmille mahdollisuuden kasvattaa lapsensa haluamaansa uskontoon. Se on moniarvoinen yhteiskunta - ei se, jossa valtio päättää mihin lasten tulee kasvaa. Kuinka moni luulee, että Henna Joutselainen hyväksyy muslimien tavan kasvattaa lapsiaan, jos ne poikkeavat hänen arvoistaan?

Kapitalismi vs hyvinvointi

Fi­lo­so­fi Pek­ka Hi­ma­sen luot­saa­man tut­ki­ja­ryh­män ra­port­ti hal­li­tuk­sen tu­le­vai­suus­se­lon­teon poh­jak­si on saa­nut huo­mio­ta lä­hin­nä Hi­ma­sen it­sen­sä, hin­tan­sa ja ti­laus­ta­pan­sa ta­kia.

Se on ku­vaus sii­tä, mi­ten kan­sa­kun­ta voi ver­kot­tu­nees­sa maail­mas­sa vai­kut­taa omaan me­nes­ty­mi­seen­sä se­kä ih­mis­ten ja ym­pä­ris­tön hy­vin­voin­tiin.

Kir­joit­ta­jat rin­nas­ta­vat näi­den kol­men suu­ren muu­tok­sen yh­teen so­vit­ta­mi­sen Yh­dys­val­to­jen 1930-lu­vun New Deal -po­li­tiik­kaan ja Eu­roo­pan so­dan­jäl­kei­seen hy­vin­voin­ti­val­tioi­den ra­ken­ta­mi­seen. Mo­lem­mis­sa ra­ken­net­tiin toi­mi­vaa komp­ro­mis­sia ka­pi­ta­lis­min ja hy­vin­voin­nin vä­lil­le.

Helsingin Totuuden päätönkirjoitus

Olen aiemminkin kirjoittanut, että Rooseveltin luoma New Deal oli viime vuosisadan amerikkalainen vastine Italian Mussolinin luomalle fascistiselle yhteiskuntajärjestelmälle. Rooseveltin tiedetään harmitelleen, että natsi-Saksa lyö Yhdysvallat sen omalla aseella - rodunjalostuksella. New Deal sai jatkoa Clintonin It takes a village -kirjallaan. Kun Hillary Clintonilta kysyttiin, onko vapaa markkinatalous ollut suurin yksittäinen tekijä, joka on haitannut amerikkalaisten elämää 1900-luvulla, Clinton vastasi myönteisesti.

Totuus jatkaa pääkirjoituksessaan, että

Il­mas­ton­muu­tok­sen tor­jun­ta mer­kit­see jos­tain luo­pu­mis­ta lä­hi­tu­le­vai­suu­des­sa ja mah­dol­lis­ten tu­los­ten saa­mis­ta jos­kus tu­le­vai­suu­des­sa. Sik­si ha­lu ir­tau­tua ikä­vis­tä pää­tök­sis­tä esi­mer­kik­si yk­sit­täi­seen toi­sin­ajat­te­li­ja­tut­ki­jaan ve­do­ten kas­vaa suu­rek­si.

Toi­nen on­gel­ma rin­nas­tuk­ses­sa hy­vin­voin­ti­val­tion ra­ken­ta­mi­seen on ra­por­tin kan­sal­lis­val­tio­kes­kei­syy­des­sä.

Kun filosofi kirjoittaa kirjan hallitukselle ja käsittelee siinä teoriaa ihmisen aiheuttamasta katastrofaalisesta ilmaston lämpenemisestä, paljastuu karuimmalla mahdollisella tavalla, että teorialla on puhtaasti poliittinen käyttöarvonsa, jota millään muulla tieteellisellä teorialla ei ole. Greenpeacen kaltainen järjestö valehtelee silmät ja korvat täyteen, kuten tuo Ilmastonmuutos ja pikku-Ville -pamfletti näyttää. Hirmumyrsky Katrina tai Suomen melkein lumeton talvi kolme vuotta sitten eivät ole kenenkään tutkijan mielestä johtuneet ilmaston lämpenemisestä. Greenpeacella on merkittävä rooli IPCC:n toiminnassa, mikä paljastaa koruttomasti poliittiset pyrkimykset. Greenpeace on korporaatio, joka ulkoparlamentaarisena toimijana käyttää suurta valtaa ilman, että kansalaiset voivat vaikuttaa sen tekemisiin. Clintonin ja Totuuden esittämä arvio vapaudesta ihmisten suurimpana uhkana on kuin kopio New Deal-ohjelmasta tai Mussolinin puheista.

Kremlin komissaari Olli Rehn lainaa hänkin Johannes Virolaista uudessa kirjassaan Myrskyn silmässä

Kapitalismi on markkinatalouden rappeutunut muoto

ja paljastuu siis täysveriseksi eurofascismin kannattajaksi. Kannattaa toki muistaa, että Ollin äiti Vuokko Rehn oli Keskustapuolueen kansanedustajana 1998. Vuokko oli ainoa oppositiopuolueen edustaja, joka ei äänestänyt eurojäsenyyttä vastaan. Pääministeri Paavo Lipponen vakuutti suomalaisille, että kasvu- ja vakaussopimus estää euromaita ylivelkaantumasta, vaikka hän toisaalta varoittelikin, että keynesläisyyden hengessä lama-aikanakaan ei saa säikähtää budjettialijäämää vaan ottaa lisää lainaa elvyttää voimakkaasti.

Joka kolmas nainen

Tilastokeskuksen artikkelin mukaan nykyiset ikäluokat ovat noin 60.000 henkilön suuruisia; vuosituhannen alussa vain 55.000 lapsen. Suomessa maahanmuuton seurauksena on pelkona, että aborteilla voidaan ohjailla perheenlisäys haluttuun sukupuoleen, ja nykyinen noin 105 poikavauvan syntymä sataa tyttövauvaa kohtaan voi tulevaisuudessa muuttua. Tällä hetkellä aikuistuvien naisten osuus on noin 30.000 henkilöä ikäluokasta.

Iltalehden uutisen mukaan Suomessa "poliisi arvioi Suomessa tapahtuvan 10.000 raiskausta vuodessa". Mitäh? Siis noin 35% suomalaisista naista raiskattaisiin? Jos rauhan aikana enemmän kuin joka kolmas nainen raiskataan ainakin kerran elämässään, niin sehän vetää jo vertoja Puna-armeijan vallatessa Berliinin! Herää kysymys, että kenen etua palvelee moinen liioittelu - tarkoittaahan se samalla myös sitä, että joka kolmas suomalaismies on raiskaaja. Uskoo ken tahtoo.

Raiskaus ei varmasti ole sellainen puheenaihe, joka nostetaan tuosta vaan työmaaruokalan lounastauolla esiin. Siksi joudun valitettavasti nojaamaan aivan omakohtaiseen tilastointiin. Mietin kaikkia naisia, joihin olen tutustunut koulussa tai työelämässä, eikä yksikään heistä ole tietämäni mukaan joutunut raiskatuksi. Vähän kauemmas kun mennään, niin tiedän yhden tapauksen, jossa raskaaksi tullut on kertonut joutuneensa raiskatuksi ja toisen, jossa umpihumalainen teini-ikäinen raiskattiin kotibileissä.

Laajensin otantaa, ja kyselin muutamalta naispuoliselta ystävältä heidän tietojaan, jos naiset vaikkapa keskenään avautuisivat moisista. Yksi kertoi kuulleensa ystävältään tämän tulleen nuorena raiskatuksi, mutta ei pitänyt kertomusta kovin luotettavana.

Missä nämä kaikki raiskatut ovat? Pitääkö kukaan uskottavana ajatusta, että raiskaus ilmoitettaisiin yhtä harvoin poliisille kuin kännykkävarkaus? Okei, Suomessa nainen ei ole sukunsa arvokkain käyttöesine, mutta tuskin niitä nyt tuosta vaan raiskata voi ilman mitään pelkoa seurauksista, mihin vaivainen 5%:n rikosilmoitusten määrä viittaisi. Hyvä kysymys on myös se, että miksi lähi-itämaalaisten miesten suorittamia raiskauksia ei syytetä viharikoksina, koska taustalla on ilmiselvästi rotukysymys - kuka on kuullut musliminaisen joutuneen suomalaismiehen raiskaamaksi? Tai edes muslimin raiskaamaksi.

Wikipedian mukaan Suomessa ilmoitetaan 500 raiskausta vuodessa. Näistä 34% on siis Iltalehden mukaan ulkomaalaisten tekemiä. Jos lähi-itämaalaiset ovat hanakampia raiskaamaan, niin 10.000 raiskausta vaatii miljoonan pojan syntymää vuosittain, jos raiskaajia olisi vaikka yksi prosentti miehistä. Toinen vaihtoehto on, että yksi raiskaaja uusii tekonsa monta kertaa vuodessa koko aikuisikänsä ajan. Ylen uutisen mukaan raiskausten määrä on kasvanut noin 300 tapauksesta nykyiseen lähes 500 tapaukseen, mikä aika hyvin korreloisi kasvaneen maahanmuuton kanssa.

The Marshal of Kenia - Kenian Marsalkka

Arvokonservatiivien ja uskovaisten haukkuminen on arvoliberaalin kulttuurirelativistisen länsi-eurooppalaisen sosialistin suurinta huvia. Mutta jostain syystä, Marko Maunula katsookin, että Yhdysvaltain republikaanipuolueen tulisi muuttaa politiikkansa suunta arvoliberaaliksi laittoman maahanmuuton hyväksyväksi, niin he kaappaisivat demokraattipuoluetta äänestävät konservatiivit maahanmuuttajat itselleen. Eikö nyt jumankaade-juu-nääs-päivää voitaisi myöntää, että Amerikan mustat äänestivät Obamaa tämän ihonvärin puolesta - eivät Teekutsu-liikkeen linjaa tai Romneyn mormoniutta vastaan.

Ensiksikin, puolueen pitää lopettaa vähemmistöjen solvaaminen sekä kaikki puhe muurista Meksikon rajalle. Siirtolaismyönteinen republikaaninen puolue voisi houkutella miljoonia yritteliäitä, arvokonservatiivisia ja katolisia latinoja.

Siis yllättäen KONSERVATIIVIN KATOLISEN voittaminen puolelleen onkin tavoittelemisen arvoista - niinkö? Miten se sopii demokraattiselle puolueelle, että se kahmi kaikki arvokonservatiivit katoliset puolelleen? Blogisti Ida voi tyytyväisenä hieroa käsiään yhteen - hän kuului vaalien tavoitelluimpaan kohderyhmään, onneksi olkoon!

Maahanmuutto on antanut parille sadalle tuhannelle ulkomaalaiselle oikeuden äänestää ja päättää, kuinka paljon veroja kerätään ja mihin varat käytetään. Onko toista niin tyhmää populaatiota ollut historiassa, kuin länsi-eurooppalaiset? Ehkä afro-amerikkalaiset, joiden klaanin johtaja vakavissaan toteaa, että

"Pyydän, että rikkaimmat amerikkalaiset maksaisivat hieman enemmän veroja"

Obaman mukaan nyt on kiire, sillä jos veroleikkauslait raukeavat vuodenvaihteessa, niin kaikki amerikkalaiset joutuvat maksamaan lisää veroja.

Millä se pyytää - polvillaan vaiko enemmistön väkivallalla uhaten?

Kemiallisen sodankäynnin veteraanit

1960-luvulle tultaessa koti, uskonto ja isänmaa alkoivat jäädä ulkomailta tulleiden nuorisomuotien jalkoihin. Kaupunkien keskustat, rock-musiikki ja seksin vapautuminen johti vahvaan vastakkainasetteluun sodan käyneiden ikäluokkien kanssa. Päihteiden käyttö kapinan muotona yleistyi ja tätä nykyä ne ovatkin laittomia. Viime vuosisadan alkupuolella pääosa huumeiden katkaisuhoidossa olleista potilaista oli lääkäreitä, apteekkareita tai näiden puolisoita. Kieltolain kumoamisen jälkeen hoitoon tulleiden narkomaanien määrä notkahti 30-luvulla vain muutamaan potilaaseen vuosittain, vaikka esimerkiksi morfiinia sai apteekeista ilman reseptiä. Ihmettelen, miksi nykyinen keskiluokka on joutunut säätämään aineen laittomaksi kyetäkseen elämään ilman sitä.

Kävi nimittäin niin, että kaukaisempi sukulainen menetti ajokorttinsa mutta ei ajohalujaan. Niinpä sitten tällä viikolla poliisit pysäyttivät epävarmasti edenneen aikamiehen, jonka puhe ja käyttäytyminen oli niin epäselvää, että lainvartijamme päätyi epäilemään vanhaa sotaveteraania huumeiden käyttäjäksi. Lähikaupungista kutsuttiin paikalle huumehauva ratsaamaan eläkeläisen talo, mutta eihän sieltä mitään löytynyt. Sen jälkeen virkavalta otti yhteyttä omaisiin ja pyysi noutamaan pois vanhuksen ja kulkupelin. Siellä se kulkupeli nyt nököttää pihassa ilman akkua ja veteraani istuksii ratin takana ajelemassa uusia ennätyksiä nuoruutensa pikataipaleilla.
Moni muistaa 70-luvun alussa Vanhan ylioppilastalon maineen pilvenpolttajien paratiisina. Sitä ennen 60-luvun alkuvuosiin asti lähinnä sotaveteraanien miehittämä Ruttopuisto Helsingissä keräsi narkomaanit yhteen. Keskioluen vapautumisen jälkeen suhtautuminen huimausaineisiin muuttui jyrkemmäksi, ja 80-luvun nuorisolle Vanhan valtaajien julkinen pössyttely näytti lähinnä säälittävältä. Lähiöiden synnyttyä valtaosa sosiaalisista ongelmista siirtyi pois keskustasta palatakseen 90-luvun lopussa "tanssipulvereina" hyvin toimeentulevien piristeeksi. Fennian talossa 1985 avattua Café Metropolia ainakin poliisi syytti silloisen huumekaupan keskukseksi.

Sain kauan sitten sotamuistona morfiinia sisältäneen lasiampullin. Pervitiini jaettiin tabletteina, joten kesän 1944 suurhyökkäyksessä jaettu ampulli annettiin etulinjan sotilaille paikassa, jossa haavoittuneita ei päästy evakuoimaan ja kivunlievitys oli paras apu, jonka valtion pitkä koura tuolloin pystyi antamaan. Ampullin sisällä olevalla nesteellä ei tietenkään enää vuosikymmenien jälkeen ole mitään tehoa, joten se on lojunut kenkälaatikossa muiden muistojen joukossa.

Kun huumeet on säädetty laittomiksi, niiden markkinat ovat ajautuneet - no yllätys yllätys - rikollisten käsiin. Hinnannousun takia niiden käyttöä rahoitetaan - no yllätys yllätys - omaisuusrikoksilla. Ovatko nämä hyviä perusteluita pitää huumeet laittomina, vai pitäisikö niiden käyttö vapauttaa, kuten vielä 40 vuotta sitten oli tilanne? Puolesta puhuvat argumentit muistuttavat prostituutiota, jota ei ole saatu kitkettyä säätämällä se laittomaksi. Vastaan puhuvat argumentit, joiden mukaan huumeiden kriminalisointi ennaltaehkäisee väkivaltarikollisuutta ja järjestyshäiriöitä. Kuvaavaa silti on, että ajan ja poliittisen ilmapiirin muutoksen mukana morfiinikin on muuttunut lääkkeestä myrkyksi, jolta kuluttajia pitää suojella.

Biokaasupieru

Ennen 90-luvun alun lamaa Suomen palkkaverotus oli vain hitusen nykyistä tiukempaa ja se nousi aina vuoteen 1996 asti, jolloin 2.000 euroa kuussa ansaitsevan veroaste oli 33% (nyt 23%) ja 8.000 euroa ansaitsevan 53% (nyt 44%). 2011 hallitusohjelmaan kirjattiin, että työn verotus ei vaalikaudella kiristy, mutta poliittiseen "vastuunkantamiseen" kuuluu, että pragmaattisuuden nimissä äänestäjille annetut lupaukset voidaan pettää. Hallitusohjelman lupaus nostaa arvonlisä-, kulutus- ja haittaveroja kautta linjan on luonnollisestikin pitänyt "vastuunkannossa". Suomen vajotessa taantumaan ostovoiman heikkeneminen yhdessä viennin supistumisen kanssa lupaa vastuunkantajille (lue: keskiluokalle) kylmää kyytiä. Olettaa sopii, että veronkiristysten vastapainoksi työssä käyvät kiristävät palkkavaatimuksiaan ja vauhdittavat niitä lakoilla.

Noin puolet Suomen valtion verotuloista tulee vientiteollisuudesta (onhan sen osuus kansantuotteestakin noin 40%). Huippuvuodesta 2008 vientiteollisuuden tuotanto on romahtanut ja jäänyt noin 20-30 miljardia vanhan kasvu-uran alapuolelle. Suomen vientiteollisuuden pääväylä markkinoille on Itämeri, ja kuljetuskustannukset lisäävät kustannuksia noin 15%. Suomi tuottaa edelleen noin 100 miljoonan kuluttajan paperin, mutta viimeisin paperikone rakennettiin jo 1998 Raumalle. Yksi kartonkikone tuottaa noin 300 miljoonaa euroa vuodessa, mikä on neljä kertaa enemmän kuin Suomen suurin peliyhtiö Rovio. Energian yhä kallistuessa Windfall-veron takia ja mm. rikkidirektiivin vaikutuksista kustannukset edelleen kasvavat, vaikka teollisuus on jo nyt omalla toiminnallaan osoittanut, ettei Suomeen ole kannattavaa investoida. Suomen ainoa kotimainen energianlähde turve on nuijittu maan rakoon, ja Vihreiden Ville Niinistö etunenässä syyttää ydinvoimaa kalliiksi energiaksi.

Huippuvuonna 2007 Suomen sähkönkulutus oli 90 terawattituntia ja vuonna 2009 sähköä kului enää 81 terawattituntia. Karkeasti laskien miljoona tonnia paperia vastaa kahta terawattituntia. Tällä hetkellä paperin ja kartongin tuotanto on 11 miljoonaa tonnia. Ennusteiden mukaan huippuvuoden kulutukseen palataan vasta joskus 2020 ja sekin lämpöpumppujen suuren sähköntarpeen vuoksi.
Ydinvoimaa rakentavat tahot ovat kauppa ja teollisuus, jotka osaavat kyllä kustannuslaskennan perusteet. Jos investointi kannattaa, se tehdään ja jos ei, sitä ei tehdä. Toisin on "uusiutuvalla energialla", jonka investoinneista 80% toteutetaan veronmaksajien rahoilla. Jos siis joskus ihmettelet, mihin lasten koulutukseen tai vanhusten palveluihin tarvittavat rahat katoavat, niin kytke sähkölaite seinään nauttiaksesi veronpalautuksista. Kannattamattoman vihreän energian investoinnit johtuvat tietenkin ympäristöveroista ja siis uskonnoksi muuttuneesta uskosta ihmisen aiheuttamaan ilmaston katastrofaaliseen lämpenemiseen.

Vientiteollisuuden palkankorotukset asettavat katon koko kansantalouden palkankorotuksille, koska meillä ei ole euron aikana mahdollisuutta devalvoida. Kustannusrakennetta on siis verrattava Saksaan, ja sen teollisuustyöntekijöiden tulokehitykseen, joka ei viimeisen kymmenen vuoden aikana ole ollut kuin 10% - puolet Suomen ja neljäsosa Ranskan vastaavasta Kreikasta nyt puhumattakaan, ja Kreikan kautta voimme tarkastella akuutteja seurauksia. Vientiteollisuuden kustannustaso ei muodostu vain sen omista palkankorotuksista vaan koko kansantalouden kustannuskehityksestä. Ruotsissa esimerkiksi vientiteollisuus sanattomalla sopimuksella ohjaa koko kansantalouden palkkojen kehityksen.

Perinteisesti hyvinvointivaltiossa poliitikot ovat ensin ilmoittaneet haluamansa julkisen palvelun tason. Sitten on laskettu, kuinka paljon veroja on kerättävä. Kun veroaste on melkein puolet, niin mikään uusi vero ei lisää enää valtion tuloja, vaan ohjaa kulutuskäyttäytymistä. Singaporen pääministeri Lee Hsien Loong sanoo jokaisessa puheessaan, että hänen tärkein tehtävänsä on houkutella yrityksiä investoimaan ja työllistämään Singaporeen.

Seuraava suuri suomalainen yritysruumis voi olla Outokumpu, joka eläkejätti Ilmarisen siipien suojassa yrittää pelata aikaa. Keväällä me iloiset veronmaksajat saanemme Solidiumin kautta osallistua osakeantiin, jota tarvitaan huonon energiapolitiikan maksamiseksi. Kirjoitus on hyvä päättää uus-stalinistien esitykseen ilmaston lämpenemisen torjumisesta, johon Kati Berninger antaa kirjassaan "Hiilineutraali Suomi. Miten luodaan ympäristöystävällinen yhteiskunta" neuvon:

Tarvitsemme tunnettuja kulttuurihenkilöitä, jotka laulavat aurinkoenergiasta ja biokaasusta.