tiistai 20. marraskuuta 2012

Lasten kasvatus ei ole herkkien hommaa

Helsingin Totuus on sitten päättänyt laittaa lehtensä lukemisen verkossa maksulliseksi, koska NY Times teki samoin ja sai puoli miljoonaa lukijaa hyppäämään maksumuurinsa sisäpuolelle. Virpi Salmen kolumni "Äidin paikka on töissä" kuvastaa kaikkinensa niin erinomaisesti sitä syytä, miksi en maksa Hesarin lukemisesta:
Pääministeri Kataisen keskustelunavaus oli yllättävän rohkea.

Katainen sanoi suoraan, että naisten pitkät tauot työelämästä ovat vakava ongelma. Ja kuten kaikki tietävät, ongelma se on siksi, että yhteiskunta tarvitsee veronmaksajia ja siksi, että pitkät katkot muun muassa pienentävät naisten eläkkeitä.

Rohkea Katainen oli varsinaisesti siksi, että iso osa Suomen työikäisistä naisista pitää subjektiivisena oikeutenaan olla veronmaksajien tukemana pois töistä, jos siltä tuntuu.

Niin, omien lasten hoitaminen, miehen tukeminen ja siivoilu on tietysti omasta mielestä "työtä" silloin kun itse ei käy ansiotyössä.

Työssäkäyvät äidit sen sijaan hoitavat työn lisäksi omat lapsensa ja imuroivat "ilmaiseksi", kuten yhteiskuntakelpoisen ihmisen ikään kuin kuuluukin.

Kotiäitien näkemys yhteiskunnan toiminnasta on vähintään ristiriitainen. Siinä ei kenellekään ulkopuoliselle kuulu, mitä perhe ja nainen päättävät tehdä, mutta arvostusta ja fyrkkaa tänne, kiitos.

Käytetyin kotihoitoperustelu on tietysti myyttis-marttyyrinen "lapsen etu". Jostakin ufon tuomana meille on vakiintunut täysin perusteeton käsitys siitä, että "lapsen etu" on lähes aina olla äidin kanssa kotona.
Kuten aiemmin moneen kertaan todettu, Katainen kannattaa hyvinvointivaltiota eli liberaalia fascismia, jossa yhteiskunnan vastuulla on järjestää kaikki asiat kehdosta hautaan, ja yleensä vielä terveellisten elämäntapojen varjolla. Kuvaavaa että Virpi Salmi ja Katainen ovat näin löytäneet toisensa tässä modernissa berliinin bunkkerissa toukokuussa 45.

Mutta mutta siis... Työssäkäyvät äidit imuroivat ilmaiseksi koska ei ole vaihtoehtoa. Kotiäitiys on paljon raskaampaa kuin työssä käynti (jos ei tee fyysistä työtä), koska se on 24/7 ja yleensä vielä monen lapsen kanssa. Lapsen kasvattaminen on vaikeampaa kuin yrityksen johtaminen, vaikka näin epämuodikkaasti ei ehkä ole tapana sanoa. Meillä on paljon huonosti kasvatettuja aikuisia - siis entisiä lapsia - mutta vain vähän huonosti johdettuja yrityksiä, koska huonosti johdetut ovat konkurssissa. Tämä vääristää perspektiiviämme.

Lapsen kasvattaminen maksaa tätä nykyä jotain sadan tuhannen euron luokkaa, ja jos mukaan otetaan välillisiä kustannuksia (isompi asunto, oma auto jne), kustannus on varmaan tuplaten tuo. Kun kaksi aikuista ihmistä allekirjoittavat pappilassa kahden lapsensa takia siis puolen miljoonan riskisopimuksen, on varmaa että osalle riski toteutuu. Mutta yrittämisestä tulisi kiittää eikä rankaista. Jos riskit poistetaan, kuten sosialistit esittävät, ei ole myöskään kannustetta etsiä ottamalleen riskille tuottoa. Riski (lapset) säilyy mutta tuotto (onnistuminen) katoaa.

Tutkimustietoa kotihoidon ja päivähoidon eduista ja haitoista on riittämiin suuntaan jos toiseen. Tässä asiassa tiede ei voi - kuten missään muussakaan - vastata kysymykseen mikä on oikein tai väärin. Vaikka Salmi epäsuorasti myöntää, että "lapsen etu" suosii kotikasvatusta, ei hänkään voi myöntää, että lapsen etu on myös saada syntyä eikä tulla abortoiduksi.

Kaikkein tärkein asia on ymmärtää, että lapsen etu on hänen vanhempiensa etu. Jos vanhemmat haluavat kasvattaa lapsestaan uskonnollisen, he kasvattavat. Jos he halauvat kasvattaa pikkupioneerin, he kasvattavat. Jos he haluavat laittaa hänet laitokseen, he laittavat. Jos he haluavat kasvattaa kotona, he kasvattavat. Hyvinvointivaltiossa on kuitenkin päätetty, että on vain yksi OIKEA tapa kasvattaa lapsia, ja kaikilta kerätään siihen rahaa. Jos haluaa kasvattaa toisella tavalla, joutuu sen kustantamaan itse.

Lapsen etu ei ole olla virkamiehen vaan vanhempiensa suojeluksessa. Jos vanhemmat eivät kykene lastaan suojaamaan, niin sitten kuvioon tulevat omaiset, ihan viimeiseksi viranomaiset. Se on ikävää, että lapset kärsivät epätäydellisessä maailmassa, mutta se on vapauden hinta. Ilman vapautta ei ole vastuuta. Lapsi ei voi olla vastuussa, koska hän ei ole vapaa. Eikä lapsen aivojen rakenne edes tee mahdolliseksi vastuun ottamista. Vasttun ottamiseksi tarvitaan kokemusta hyvistä ja huonoista asioista. Jos yhteiskunta kieltää mahdollisuuden todistaa huonoa lapsen kasvatusta, kuinka voi syntyä hyvää lapsen kasvatusta?

6 kommenttia:

Igor kirjoitti...

Muutama kommentti. KT kirjoitit 'Meillä on paljon huonosti kasvatettuja aikuisia - siis entisiä lapsia - mutta vain vähän huonosti johdettuja yrityksiä, koska huonosti johdetut ovat konkurssissa.' Jos ainoa kriteeri hyvälle johdolle on, että yritys ui plussan puolella niin tottahan toki meillä on paljon hyviä yrityksiä. Muitta jos niissä henkilöstö voi samaan aikaan pahoin ja pyrkii työkyvyttömyys- ja varhaiseläkkeille niin jotain vikaa minä näkisin johtamisessa.

Toinen seikka, mitä olen aina kannattanut naisten työssä käynnissä, että se on eräänlainen vakuutus vaikkapa niin kovin yleisen avioeron varalta. Kun sinulla on työ ja tuore ammattitaito niin olet paremmin riippumaton vaikkapa erotilanteessa.

Tuosta naisen ilmaiseksi kotona tekemästä kotityöstä pitää sanoa, että kyllä sitä nykyaikana toivoisi miehenkin kotitöihin osallistuvan.

Mielenkiintoinen kuriositetti on tuolta jostain yli 40 vuoden takaa. Silloin tapahtui seuraavaa (lainaus http://www.google.fi/url?sa=t&rct=j&q=&esrc=s&source=web&cd=2&ved=0CCcQFjAB&url=http%3A%2F%2Failakervinen.files.wordpress.com%2F2012%2F08%2Fa-2010-teksti-19-10-10.pdf&ei=YU6rUNGFI8em4gTXnIHwCA&usg=AFQjCNFDzPYMC6IcTnFalDAGVic96yW_ag&sig2=k1X2fafoi6xuBe7yXNE9kQ&cad=rja sivulta 18):

Kodin taloustieteen ensimmäinen virkaan nimitetty professori Elli Saurio (1899–1966) selosti
valtiotieteiden maisteri, maatalous- ja metsätieteiden kandidaatti Leo Salovaaran (1908–1987) lisensiaattityöstä kirjoittamassaan nelisivuisessa ja 2.5.1957 päivätyssä lausunnossa täsmällisesti,
miten pääomaresursseista kilpaillaan kotitalouksien ja teollisuuden välillä. Aikaisemmissa kulutustutkimuksissa huomio oli kiinnitetty yksinomaan elinkeinoista saadun tulon jakautumiseen eri tarpeiden osalle. Salovaaran tutkimuksessa lähdettiin ensi kerran siitä käsityksestä, että yksilön ja perheen tulo muodostuu elinkeinosta saadun tulon ohella kodissa niin sanotulla palkattomalla työllä
synnytetystä tulosta. Professori Saurion mukaan tämä Salovaaran oivallus oli merkittävä, ei vain
kodin taloustieteen, vaan myös koko kansantalouden kannalta.


Muistaakseni tuo Salovaara teki vielä väitöskirjankin aiheesta. Häntä oli kai ottanut päähän ettei BKT:ssa lasketa arvokasta kotitaloustyötä mukaan. Mutta jos sama työ myydään ja ostetaan markkinoilla niin se lasketaan.

Kumitonttu kirjoitti...

Hyviä pointteja, en ala kiistämään.

Itsekin muistan tuon ikuisen kiistan BKT:n laskemisen harhasta, että kotityö ei lisää ja palkkatyö lisää. Koska palveluyhteiskunnassa verot kerätään kulutuksesta, on kulutettavaa tuotettava entistä laajemmin. Kotityötä ei lasketa kulutukseen mutta ulkoa ostettu työ lasketaan. Ja siten sitä voidaan verottaa.

Samalla tavalla kahden ammattimiehen toisilleen tekemä "talkootyö" kuuluu verottajan mielestä ilmoitettavaksi verottajalle, minkä jokainen täyspäinen taas kokee mielipuolisuutena. Siinäkin sama juttu kun koululuokilta kiellettiin varainkeräys.

Katainen haluaa vaan laajentaa veropohjaa, kuten toimittaja Virpi Salmikin. Salmen kohdalta ymmärrän näkemyksen hänen sosialistista taustaansa vasten. Kataisen osalta ymmärrän, jos hänen taustansa on sosialismissa, kuten näyttää. Hänhän jatkuvasti paasaa korkeamman verotuksen puolesta.

Coskar North kirjoitti...

Heh, "rohkea Katainen".

Tuli ihan mieleen jokin aika sitten (muistaakseni Helsingin Sanomissa ilmestynyt) blogikirjoitus, jossa tuolloin Espanjan tukipaketin yhteydessä vakuuksia vähätelleen Jan Vapaavuoren katsottiin olevan sananvapauden marttyyri...

Uskomatonta, että nämä samat ihmiset, jotka katsovat, ettei esim. islamin kritisointi kuulu sananvapaudeen, pitävät kuitenkin tällaisten avausten esittäjiä - jotka harvemmin synnyttävät edes minkäänlaista vastareaktiota - jotain urheina sankareina.

Blogin pitäjä kirjoittaa paljon kriittisiä kirjoituksia eurooppalaisten hyvinvointivaltioiden interventionismista. Ansiokkaitakin sellaisia. En ole kuitenkaan vielä saanut ihan tarkalleen selville, kannatatko ihan puritaanista libertaristista valtiomallia? Jos kannatat, niin minarkistista vaiko peräti ihan anarkokapitalistista?

Kumitonttu kirjoitti...

kannatatko ihan puritaanista libertaristista valtiomallia? Jos kannatat, niin minarkistista vaiko peräti ihan anarkokapitalistista?

En tunne eri malleja riittävän hyvin voidakseni vastata. Suuressa mittakaavassa (jollainen kansa on) on mahdollista laskea todennäköisyyksiä, kuten esimerkiksi miten iso osa ei kykene maksamaan pankkilainaansa, moniko ei saa loppututkintoa koulusta tietyillä vaatimustasoilla jne. Siten voidaan myös arvioida, kuinka moni tarvitsee sosiaalitukea saadakseen tietyt peruspalvelut itselleen, moniko alkaa narkomaaniksi tai alkoholisoituu kun saatavuutta alennetaan jne. Näiden perusteella yritetään - tai varsinkin vielä 90-luvulla yritettiin - optimoida joku ideaalitaso inteventioille siten, että verorasitus ei nouse kohtuuttomaksi. Niinpä 90-luvulla pikaisesti alennettiin veroasteita kun toimeentulotukea tarvitsevia tuli yhtäkkiä satoja tuhansia. Mutta kuten olemme huomanneet, tuo optimointi auttoi silloin mutta ei auta enää. Nyt tarvitaan uusi optimointi, mikä osoittaa fascismin kulkevan kriisistä toiseen ja maksavan enemmän kuin ongelmien ratkomisen antaminen vapailla markkinoilla.

Minä olen siinä mielessä "ayn randilainen" etten usko pakkoon köyhäinavussa. Kukaan ei saa ottaa toiselta rahaa lievittääkseen sillä OMAA angstiaan. Elämänkokemukseni mukaan valtion tulee turvata vapaat markkinat, joilla kaikki saavat ostaa ja myydä palveluksiaan ja tavaroitaan. Muuta funktiota en näe, pl. kansallisvaltion etuja ajamaan armeijan ja poliisin.

Pitää myös ymmärtää, että jos tavoittelemme jonkinlaista minarkismia, jossa ampuma-aseet ja huumausaineet ovat täysin vapaita, niin nykyinen yhteiskuntamme on vaarassa luhistua jos siirrytään kertarysäyksellä fascismista minarkiaan. Pitää edetä pienin askelin sääntelyä purettaessa, mikä opittiin 80/90-luvuilla kun pääomamarkkinat avattiin nopealla aikataululla.

Jokainen asia, joka hoidetaan verottamalla johtaa nimittäin siihen, että valtiolla on velvollisuus noudattaa tuottamansa palvelun osalta verot maksaneen (keskimääräistä) moraalia. Eikä voi olla oikein, että meillä valtio väkivaltakoneistollaan pakottaa ketään jonkun muun moraalin taakse. Vasemmistolainen liberaali käsitys oikeasta ja väärästä (mitä nyt pakkosyötetään) ei oikeuta sen pakkosyöttöön, vaikka se olisikin parempi kuin konservatiivinen.

Tiedemies kirjoitti...

En puutu niinkään itse asiaan vaan tähän väittämään:
Hyvinvointivaltiossa on kuitenkin päätetty, että on vain yksi OIKEA tapa kasvattaa lapsia, ja kaikilta kerätään siihen rahaa. Jos haluaa kasvattaa toisella tavalla, joutuu sen kustantamaan itse.

Riipumatta siitä, mitä ajattelee ns hyvinvointivaltiosta, niin juuri näinhän asia ei ole, vaan nimenomaan monien erilaisten kasvatustapojen (muttei kaikkien) välille on rakennettu veroin, tukiaisin, julkisin varoin kustannetuin palveluin jne, selkeästi erillisiä vaihtoehtoja.

Sinänsä on totta, että näiden vaihtoehtojen ulkopuolella on edelleen niinkuin sanot.

Yhteiskunta esimerkiksi on rakennettu niin, että jonkinlainen koulutus on pakko järjestää. Peruskoulu on kustannettu verovaroin, mutta yksityisiä kouluja on tarjolla myös, ja niitä subventoidaan paikoin jopa enemmän kuin peruskouluja. Lapsen saa toki opettaa myös kotona, mutta tähän ei ole tarjolla aivan yhtä avokätistä avustusta. Jne.

Pienten lasten kohdalla taas päivähoito on rankasti subventoitua, mutta sen lisäksi on kotihoidontukea. Kumpaakin vaihtoehtoa siis subventoidaan. Kuten kunnallisessakin päivähoidossa, myös yksityinen tai jonkinlainen puoliyksityinen vaihtoehto on tarjolla ja niitäkin subventoidaan. On perhepäivähoitoja, päiväkoteja, jne.

Sinänsä yleinen muoto siinä mitä sanot, on totta, koska tässä, kuten muussakin sosialismissa, aidosti avoin vaihtoehtojen kirjo jää toteutumatta, ja valinnanvaraa on, vähän samaan tyyliin kuin neukkulassa sai valita ajaako Ladalla vai Mossella, kun on vuosikausia jonottanut autoa.

Kumitonttu kirjoitti...

valinnanvaraa on, vähän samaan tyyliin kuin neukkulassa sai valita ajaako Ladalla vai Mossella, kun on vuosikausia jonottanut autoa.

No tämä oli kuvaavasti kiteytetty.

Ainoa vaihtoehto on nostaa palvelun käyttäjän vastuuta ja maksamaa osaa. Sata vuotta sitten monet vanhemmat tekivät sen virheen, etteivät kouluttaneet lapsiaan. Nyt kun kaikille on järjestetty koulutus, sen arvostus on hiipunut kuin jossain Chicagon slummissa. Parhaiten tämä näkyy kouluruokalassa. Suomessa on kouluja, joissa ruokailee kolmannes oppilaista. Vastaavasti on kouluja, joissa ruoka - edelleen maksuton - maittaa lähes jokaiselle. On eroja ja eroja.