Kansalaisaloite budjettitasapainosta

Kansalaisaloite on ajatuksena hyvä. Hiukan huolestuttaa se, että nyt vireillä olevat aloitteet koskevat
- turkitarhauksen lopettamista
- kannabiksen laillistamista
- oikeutta vaatia sitovan kansanäänestyksen järjestämistä 50.000 ihmisen niin vaatiessa.

Kaksi ensimmäistä nyt ovat vain niin kuluneita sosialistien kestoaiheita, että ne eivät enää edes hymyilytä typeryydessään. Sitovien kansanäänestysten järjestäminen on kuntatasolla toimiva ratkaisu, jos äänestäjät rajataan siten, että kunnallisissa viroissa ja luottamustehtävissä (pääasiassa samat ihmiset) olevat eivät saa äänestää eivätkä vaatia äänestyksen järjestämistä.

Julkinen salaisuus on, että nykyinen paniikkihallitus koottiin vain siksi, että Perussuomalaisten vaatimukseen uusien tukipakettien kieltämiseksi ylivelkaantuneille euromaille ei tarvitse suostua. Sodan jälkeen merkittävin kansalaisten protesti otettiin huomioon siten, että SDP ilmoitti vaativansa vakuuksia tuleville lainoille. Valtiot eivät kuitenkaan voi antaa muita vakuuksia kuin kunniansanansa. Niinpä monimutkaisella vivutuksella rakennettiin järjestelmä, jossa Suomi maksaa itse omat vakuutensa, jotta SDP saa säilytettyä kasvonsa.

50.000 allekirjoittajan saaminen on työläs tehtävä, johon verrattuna Muutos 2011-puolueen juuri ja juuri keräämät 5.000 perustajajäsentä antaa osviittaa. Käytännössä noin suuren määrän kerääminen onnistuu vain ay-liitoilta, urheiluseuroilta ja puolueilta. Jokainen hyödyke vaatii kattavan jakelukanavan, jotta se saa - kaupallista - menestystä. Lakialoitekin on kaupallinen hyödyke, koska joku siitä taloudellisesti saa itselleen hyötyä. Hyväkään keksintö ei myy, jos sillä ei ole hyvää jakelukanavaa. Verkko-ostaminen ei ole jakelukanava vaan maksuväylä, koska kuluttajat eivät voi tutustua hyödykkeisiin netissä. Siellä voi verrata vain hintoja. Tutustuminen tapahtuu joko myymälässä tai lukemalla tuotevertailuja ja -arvosteluita.

Äänestämisen mielekkyys on nykyisin olematon, koska ihmiset eivät oikeastaan äänestä itseään koskevista asioista. Ne, jotka maksavat eivät voi millään tavalla alentaa verotustaan, ja ne jotka eivät maksa, voivat vaatia itselleen mitä tahansa etuisuuksia joutumatta itse siitä mitään kärsimään. Niinpä esitän, että keräämme 50.000 äänestäjää esittämään lakiesitystä, jonka mukaan palkansaajan suurin kokonaisveroaste saa olla enintään 33% ja kuntien ja valtion budjettien tulee olla tasapainossa jokaisena kahtena peräkkäisenä tilivuotena.

En ota allekirjoituksia vaan ehdotuksia vastaan, mikä taho voisi tällaisen keräyksen toteuttaa?

Kotouttaminen ja aseenkantoluvat

Silmiini osui Suomen Kuvalehden kirjoitus "Ihmemaa - Pudasjärvi" (3.8.2012). Kirjoituksessa kerrotaan Pudasjärven nopea sodan jälkeinen nousu (16.000 asukasta) ja sitä seurannut tuho nykyiseen tilaansa (8.700) suurtyöttömyyden (16,5%) vaivaamana korpimaana. Kunnan ensimmäinen mamu oli Rovaniemeltä muuttanut potkupallisti "Allu" eli Albert Olamba N'Djeka vuonna 1994. Sen jälkeen aina vuoteen 2009 asti joka kolmas Pudasjärvelle löytänyt maahanmuuttaja (237 kpl) on Suomessa syntynyt ja lopuista iso osa thaimaalaisia ja slaavilaisia vaimoja, joille hyttysten ininä on pieni kärsimys kotioloihin verrattuna, sekä Syötteellä tai muualla työskenteleviä pottunokkia.

Kasinon räjäytti kuitenkin Pohjois-Pohjanmaan ely-keskus, joka houkutteli kunnan isät kääntämään muuttotappion alttarilta keskilaivaan ulottuvaksi kastevirraksi. Kunta otti vuodesta 2008 alkaen niin alaikäisiä ankkurilapsia kuin kiintiöpakolaisiakin turvaamaan väestöpyramidinsa perustukset. Seurakunnat tappelivat uusista sieluista ja paimenta kiitetään mustista lampaista:

Helluntaiseurakunnan sunnuntaikokous alkaa kello 11. Penkeille istuutuu viisi suomalaista, 15 afrikkalaista. Paikalliset toiselle, tulokkaat toiselle puolelle salia.

Laulun numero lausutaan hitaasti. Viisi ja seitsemän. Kitara säestää, huulet tapailevat suomeksi. ”Taivas, maa, iloitkaa! Nimi Jeesus toivon toi!”

Raija lausuu kokouksen alkusanat.

”Ei me olisi voitu viisi vuotta sitten ikinä kuvitella, että meillä olisi näin paljon ulkomaalaisia sisaria ja veljiä.”

Hän on varma, että se ei ole ollut sattumaa, vaan Jumalan johdatusta.

”Nämä sisaret ja veljet Hän on uskonut meille.”

Kolme kongolaista naista esittää yhteislaulun. Yksi aloittaa, toiset yhtyvät sanoihin. Kädet taputtavat rytmikkäästi, lantiot liikkuvat, silmät loistavat.

Paikalliset harmittelevat, ettei maahanmuuttajilla ole mahdollisuutta osallistua hirvimetsälle. Peijaisissa heitetään tittelit sivuun ja hankitaan elinikäiset ystävät. Metsästäjätutkinnon läpäiseminen vaatii kuitenkin kielitaitoa ja aseen rekisteröinti kansalaisuuden. Ase pitää vielä ostaa omilla rahoilla, kun siihen ei sossusta rahaa anneta. Ja jotkut eivät enää halua edes nähdä asetta paettuaan henkensä edestä turvaan sotien ja raiskauksien kauheuksia. Syrjäkylillä pärjätäkseen pitäisi osata pilkkoa puut ja sulattaa viemärit. Lomittajista on pulaa, mutta "ei karjapaimenta voi laittaa käyttämään lypsyrobottia".

Kaupunki tavoittelee jo hankittujen 135 turvapaikanhakijan lisäksi 800-900 uutta maahanmuuttajaa tällä vuosikymmenellä turvatakseen valtionosuuksiin vaadittavat koulut ja virkamiehet. Valtio on rahan lisäksi myöntänyt virka- ja luottamusmiehille "prenikoita" kuin Punaisen Lokakuun Kombinaatin lyhmylepsien hoitajille konsaan. Jo saapuneista jäljellä on enää 15 ja heistäkin yli puolet nostavat kytkintä synttärikakut syötyään. Turhaan ovat pudasjärveläiset uusia naapureitaan paaponeet ja odottaneet heistä pelastusta kuntansa tulevaisuudelle. Katkerasti toteavat, että "Annamme ensihoidon, sitten he lähtevät".

Kaikki puolueet ovat puoltaneet yksimielisesti maahanmuuttoa ja ilmapiiri on utelias. Upottavien soiden kaupungissa pakolaisvastaisia mielipiteitä ei kelpuuteta Perussuomalaisten listoille. Kunnanvaltuuston kärkinimenä lokakuun vaaleissa paikkansa aikoo uusia kylähullun viittaa päälleen sovitteleva videotaiteilija Kari Tykkyläinen (PS) tiivistää pudasjärveläisen maahanmuuttopolitiikan ytimen:

"Pääasia on työllisyys. Ihan sama onko valkoinen vai musta".

Näinhän tämän on tiedetty toimivan; maaseudun pikkukunnat ottavat valtionapuja vastaan pakolaisia, jotka muuttavat laveamman sosiaalituen perässä Helsinkiin. Jos Pudasjärvellä eivät ole pysyneet ne, jotka kykenevät selviytymään arktisissa oloissa mutta eivät ole kyenneet työllistämään itseään, eivätkä siellä pysyneet ensimmäisen aallon pakolaiset, niin mitä ihmeessä aiotaan tehdä toisin, jotta seuraavat pakolaiset kuntaan jäisivät ja siellä itsensä työllistäisivät?

Rahjan veljekset tukkanuottasilla

Kolme vuotta sitten eurotsunamin vedettyä vedet länkkäreiden uimarannoilta ulapalle Osmo Soininvaara totesi (Demareiden alamäki Euroopassa 6.10.2009), että Kreikassa vaalit voittaneille sosiaalidemokraateille on tilausta, koska Kreikassa eletään edelleen sellaisessa yhteiskunnassa, jossa vanhakantaiselle sosiaalidemokratialle - mitä se tarkoittaakaan - on vielä kysyntää. Soininvaaran mukaan Saksan vaaleissa sosiaalidemokraatit hävisivät pääosin Vihreille, ja Soininvaara uumoilikin, että Vihreät ottavat vasemmiston valtapuolueen aseman jatkossa, sillä molempia yhdistää lähinnä "vastenmielisyys oikeistoa ja ydinvoimaa kohtaan". Kolme vuotta sitten - kauan ennen Jytkyä - populismin puhetorvi luotti vielä kansaankin:

Kun keräämme satoa liberalistisen talouspolitiikkian täydellisestä epäonnistumisesta. Tämä ei lihota vasemmistoa. Kansa ei ole tyhmää. Se kaipaa myös vastauksia, ei vain syytteitä.

Vuoden 2008 globaali romahdus kulminoitui Lehman Brothersiin ja sitä kutsutaan globaaliksi finanssikriisiksi, vaikka historia on osoittanut asuntoluottokriisin siemenen olleen valtion puuttuminen asuntoluottopolitiikkaan. Aivan kuten nyt eurokriisissä, valtio takasi maksukyvyttömien luottoja - Yhdysvalloissa asuntoja ja Euroopassa kokonaisia valtioita. Jos tuolloin kriisin todellinen syy (valtion halu ottaa "niskalenkki" markkinoista) oli tiedossa, esiintyi Soininvaara vasemmistopopulistiseen tyyliinsä populistisesti syyttäen pankkeja. Populistille tyypillisin sanankääntein Soininvaara kehui, ettei "kansa ole tyhmää".

Vihreiden visio osoittautui - jälleen kerran - vääräksi. Vain puoli vuotta myöhemmin ja vuotta ennen Jytkyä Soininvaara alkoi nähdä merkkejä Heinäluoman kääntymisestä Perussuomalaisten linjoille (Demareita ja vennamolaisia 13.5.2010) viimeisenä vastaiskuna Vihreiden vyörytykselle (Olihan demarien kannatus laskenut perinteisestä 25%:n tasosta jo lähelle 15%:ia). Soininvaaran mielestä moinen pyristely oli turhaa, koska äänestäjät etsivät "raikkaita ratkaisuja" eivätkä kaipaa "menneisyyden tunkkaisia tuulahduksia". Kuten huomataan, Edistyksellisyys eli progressiivisuus voi hyvin tämän liberaalin fascistin ajatuksissa, ja hän haukkui Heinäluoman populistiksi ja tyhmäksi.

Molemmat Vihreiden pää-äänenkannattajat (Vihreä lanka ja Helsingin Sanomat) ovat kehittäneet sellaisen menon viimeisen parin vuoden aikana, että rasisti ei enää ole haukkumasana. Kuka tahansa suomalainen voi ihan vilpittömästi myöntää olevansa rasisti, jos se määritellään yleisellä tasolla ihan kaikeksi, mikä arvostelee nykypolitiikkaa. Vihreän langan pitkäaikaisin päätoimittaja Jyrki Räikkä onkin nykyisin Helsingin Sanomien toimittaja ja saanut päivän aviisiin hienosti palstatilaa (SDP marjastaa perussuomalaisten mailla). Räikän kirjoituksessa on niin samanlainen sävy kuin Soininvaaran kirjoituksissa, että melkein nousee mieleen haamukirjoittajan mahdollisuus. Luultavasti ei, vaan molemmat herrat edustavat näkemyksineen laajaa Vihreiden enemmistöä, ja Räikkä lataakin raskaan varoituksen sanan, suoranaisen sodanjulistuksen, demareille:

Puo­lue­leh­ti häi­vyt­ti kiu­sal­li­set viit­tauk­set so­sia­lis­ti­siin juu­riin ja tunk­kai­seen de­ma­ri-kä­sit­tee­seen, kun sen ni­mi muut­tui De­mok­raa­tik­si.

So­siaa­li­de­mo­kraat­tien on kui­ten­kin syy­tä va­roa, et­tei vä­ri­käs kie­len­käyt­tö lip­sah­da vi­ha­pu­heek­si. Puo­lueen 1900-lu­vun alun his­to­ria ker­too sii­tä va­roit­ta­van esi­mer­kin.

Pyrkimys Räikällä on tietenkin mainostaa Vihreitä "kolmantena tienä" ja "edistyksellisinä" vanhaa luokkajakoa mainostavan sosiaalidemokratian sijaan, ja on totta, että sosiaalidemokraattien nimissä ryhdyttiin punakapinaan, vaikkakin aktiivisin räyhäjengi muodostui kielletyistä kommunisteista mm. Rahjan veljesten johdolla. On myös totta, että sana "sosialisti" on jossain määrin "tunkkainen tuulahdus menneisyydestä" kuten Soininvaara kirjoittaa. Toisaalta ero Vihreiden ja rahjalaisten välillä on kovin pieni, joten "varoittava esimerkki" ei ehkä ollut paras mahdollinen.

Vasemmisto ryhtyy väkivaltaiseksi - osa XIII

Varsin usein nousee esiin, kuinka ohut on poliittisten vaikuttajien asiaosaaminen ja yleissivistys. Ehkä arvostan niitä suhteettoman paljon omista lähtökohdistani johtuen. Toisaalta yleinen elämänkokemus on osoittanut, että niitä tarvitaan, jotta päätöksenteko on järkevää. Järkevillä päätöksillä, jotka vastaavat organisaation ja yhteisön omia odotuksia, on paremmat mahdollisuudet tulla yleisesti hyväksytyiksi tavoiksi toimia. Jos yhtiesön jäsenet vielä pääsevät mukaan päätöksen suunnitteluvaiheeseen, on päätöksillä hyvät mahdollisuudet syrjäyttää vanhat toimintatavat. Kyllä näin saadaan aikaan huonojakin päätöksiä, mutta joka tapauksessa päätöksentekoprosessi on tehokkaampi kuin ylhäältä tulevaan saneluun perustuvat.

Yksi tällainen yleissivistyksen puute näkyy porvoolaisen Michael Perukankaan uudessa blogikirjoituksessa (Taisteluni). Olen vakuuttunut, että Michael on hyvää tahtova vihreä kunnallispoliitikko. Hänen poliittisia esikuviaan ovat mm. Che Guevara, Pentti Linkola ja Paavo Arhinmäki.

Kun kotkalainen Perussuomalaisten kansanedustaja bloggasi pitävänsä esikuvanaan Benito Mussolinia, Suomen Kuvalehti pakotti Eerolan irtisanoutumaan "fasistisista" esikuvistaan. En halua painostaa Michaelia irtisanoutumaan Che Guevarasta, hänen politiikastaan tai tekemisistään. Haluan vain alleviivata sitä, mitä Vihreä politiikka on - sitä saa kannattaa samalla tavalla kuin saa kannattaa kapitalismia, katolilaisuutta, ortodoksisuutta, jehovalaisuutta tai vaikkapa italialaista fascismia.

On tärkeää, että näiden ideologioiden eroista puhutaan eikä vaadita niitä vaikenemaan ja häpeämään kuten SK teki Eerolalle. Ihan rehellisesti sanottuna seuraava: Hienoa Michael - kiitos että kerroit innoittajasi! Ilman kaltaisiasi yhteiskunnallinen keskustelu ei olisi mahdollista. Teit suuremman palveluksen demokratialle kuin James Hirvisaari ja Helena Eronen yhteensä! Tiedän ettet pidä vertauksesta, mutta en verrannutkaan sinua heidän mielipiteisiinsä vaan poliittiseen toimintaansa!

Che teki itse mitä teki, eikä se ole Michaelin syytä. Silti hämmästelen sitä asiantuntemattomuutta, jota porvoolaisten tuleva valtuutettu esittää. Che tappoi kymmeniä ihmisiä ollen Kuuban andersbreivik ennen Norjan Anders Breivikiä. Ehkä 30 vuoden kuluttua näemme Breivik-T-paitoja kuten näemme nyt Che-T-paitoja. Hän ajoi vuosikymmeniksi miljoonia ihmisiä ahdinkoon, jolle voi hakea vertaista sellaista välttämättä löytämättä.

Linkola kannattaa rodunjalostusta ja kansanmurhia. Voisin kuvitella sen melun ja hälyn joka nousisi, mikäli esimerkiksi kuka tahansa perussuomalainen tunnustautuisi ihailevansa rodunjalostusta ja kansanmurhia kannattanutta Josef Mengeleä.

Pienin noista mainituista väkivaltaan uskovista Perukankaan idoleista on ainakin toistaiseksi Paavo Arhinmäki. Miehen yhteydet jalkapallohuliganismiin ovat yleisesti tiedossa. Arhinmäki ei ole niinkään ideologinen marxisti tai edes sosialisti kuin puhtaasti väkivaltaista anarkismia ja yksilönoikeuksia halveksiva radikaali. Hänen kannattamisensa ei kuvaa niinkään yleistä taipumusta silmittömään väkivaltaan toisinajattelijoita kohtaan kuin silkkaa typeryyttä ja lapsellisuutta.

Mikä on kun ei lämpene

Ihmisen aiheuttaman maailmanlaajuisen lämpenemisen saarnaajilla alkaa hiekka käyädä tiimalasissa vähiin. Lämpenemisen puolesta käytetään jokainen tilaisuus hirmumyrskyistä lämpöisiin kesiin, mutta tieteen kanssa asialla on kovin hutera yhteys. John Christyn antama selvitys Yhdysvaltain senaatille on lukemisen arvoinen, samoin kuin Richard Lindzenin, William Happerin ja Roger W. Cohenin kirjoitus Wall Street Journalissa:

On yhä selvempää, että hiilidioksidin määrän kaksinkertaistuminen ei nosta maapallon keskilämpötilaa yhtä astetta enempää toisin kuin lämpenemistä julistavat uskottelevat. Itse asiassa nykyinen CO2-pitoisuus on selvästi alle sen, mikä hyödyttäisi kasvistoa. On hyvät perusteet väittää, että CO2-pitoisuuden kasvusta johtuvat lämpeneminen ja suuremmat satomäärät hyödyttäisivät ihmiskuntaa. Meidän tulisikin keskustella oikeista, todellisista ongelmista sen sijaan, että vaaditaan hiilipäästöjen leikkauksia perusteettomilla väitteillä.

It is increasingly clear that doubling CO2 is unlikely to increase global temperature more than about one degree Celsius, not the much larger values touted by the global warming establishment. In fact, CO2 levels are below the optimum levels for most plants, and there are persuasive arguments that the mild warming and increased agricultural yields from doubling CO2 will be an overall benefit for humanity. Let us debate and deal with serious, real problems facing our society, not elaborately orchestrated, phony ones, like the trumped-up need to drastically curtail CO2 emissions.

Jotenkin surullista, että länsimaissa ei arvostella YK:n ja IPCC:n toimia juuri missään muualla kuin Yhdysvalloissa, joka on kyseisten laitosten suurin rahoittaja. Salaliittoteorioihin uskova voisi ajatella, että muu maailma haluaa vaan rahastaa Yhdysvalloilta entistä enemmän rahaa huuhaa-tutkimuksiinsa, mutta ei kai se nyt sentään niin hyvin suunniteltua voi olla.

Jussi Jalonen - stalinisti

Jussi Jalonen on esitelty Vasarahammerin kirjoituksissa jo moneen kertaan, mutta ehkä hän ansaitsee vielä kerran tulla mainituksi Uuden Suomen blogi-kirjoituksellaan "Oikeisto, vasemmisto ja ääriliikkeet". Kirjoitus itsessään on silkkaa huttua, vaikka US:n Markku Huusko toteaakin pakinan tasoa huitelevan hössötyksen olevan "poikkeuksellisen hyvä".

Jussi Jalonen pyrkii määrittelemään oikeiston ja vasemmiston uudelleen siten, että se vastaisi hänen ja kaltaistensa määritelmää "äärioikeistolaisuudesta". Olisihan se enemmän kuin vähän noloa, jos on vuosikausia lässyttänyt läpiä päähänsä oikein tutkijan tittelillä, ja nyt muutama netsi todistaa herran ajatuksen tason matelevan Pekka Himasen naaraamassa pohjamudassa. (Vastenmielinen tuo Pekka Himanen ja Kataisen häneltä tilaama "pohdiskelunsa").

Jalonen väittää, että oikeisto/vasemmisto-jaon kaikkein keskeisin linjaero kulkee siinä, onko ihminen tai ideologia kansallismielinen (nationalismi) vai luokkatietoinen (tuloero). Ne eivät edes ole samalla akselilla! Saati, että olisivat siten toistensa vastakohtia! Sitten hän älyllisesti limboilee, että vasemmisto ei ole perinteisesti ollut kansallismielinen (mikä ei muuten pidä edes paikkaansa)! Ja vastaavasti, että kansallismieliset vastustavat tulontasausta. Kuten huomaatte, Jalosen ensimmäinen teesi on pielessä ja sitä myötä koko muukin kirjoitus viuhtoo metsään kuin se kuuluisa innostunut sonni.

Jalonen kirjoittaa, että "Perustava jaottelu on nimittäin loppujen lopuksi hyvin selkeä ja on pysynyt samana aina 1800-luvulta asti." ja tällä hän ilmeisesti viittaa Ranskan suureen vallankumoukseen, jota kannattivat kansankokouksessa vasemmalla istuneet "vasemmistolaiset" tasavallan kannattajat ja vastustivat oikealla istuneet "oikeistolaiset" eli aateliset - varsin ymmärrettävästi. Amerikan perustaminen muutamaa vuosikymmentä aikaisemmin perustui ajatukseen "vapaista miehistä ja uskonvapaudesta", kun taas Ranskan vallankumous "tasa-arvoon ja ateismiin". Amerikan perustaminen siis aatehistoriallisesti nojaa enemmin tai vähemmin yksilönvapauteen, ja Ranskan kumouksen keulakuvaksi noussut Robespierre puhdasverinen jakobiini edustaa sosialismia - vasemmistolaisuutta.

Kuten alussa totesin, Jalosen ainoa pyrkimys tällaisilla lapsellisilla selittelyillään on todeta, että Breivik on "äärioikeistolainen", joten Halla-ahokin on "äärioikeistolainen". Stalinin nimesi vastustajansa äärioikeistolaisuudeksi, koska ei voinut yhtä tehokkaasti käyttää Suurta Isänmaallista Sotaansa sosialismin hyväksi, jos olisi paljastanut hänen sotineen toisen sosialistisen maan kanssa. Itse asiassa, jos Stalin itse häikäilemättä käytti isänmaallisia symboleja innoittaakseen puna-armeijan sotilaista taistelemaan Äiti-Venäjän puolesta, niin Jalosen logiikalla Stalinkin oli "äärioikeistolainen", vaikka todellisuudessa hänet yleisesti luokitallaan äärivasemmistolaiseksi.

Nykyisin moni vihreä - mukaanlukien muuten Alexander Stubb - kutsuu omaa aatettaan "kolmanneksi tieksi" eli markkinatalouden ja kommunismin välimuodoksi, joka taas oli muuten sekä Natsi-Saksan, Italian, Rooseveltin New Dealin ja Ruotsin sosiaalidemokraattisen puolueen itse omasta linjastaan käyttämä nimitys. Ja kun sattuman kautta Stalin nimesi noista kaksi ensimmäistä fasismiksi (äärioikeistolaisuudeksi), niin nykyisin tuota nimitystä käyttäviä lienee oikeutettua kutsua stalinisteiksi.

Kirjoituksessani Vasen ei ole oikein 19.1.2011 käsittelin asiaa tällaisen kuvaajan avulla:

What would you say?

A Minnesota farmer named Olie had a car accident. He was hit by a truck owned by the Eversweet Company.

In court, the Eversweet Company's hot-shot attorney questioned him thus:

'Didn't you say to the state trooper at the scene of the accident, 'I'm fine?"

Olie responded: 'vell, I'lla tell you vat happened dere. I'd yust loaded my fav'rit cow, Bessie, into da... '

'I didn't ask for any details', the lawyer interrupted. 'Just answer the question. Did you not say, at the scene of the accident, 'I'm fine!'?'

Olie said, 'vell, I'd yust got Bessie into da trailer and I vas drivin' down daroad.... '

The lawyer interrupted again and said, 'Your Honor, I am trying to establish the fact that, at the scene of the accident, this man told the police on the scene that he was fine. Now several weeks after the accident, he is trying to sue my client. I believe he is a fraud. Please tell him to simply answer the question. '

By this time, the Judge was fairly interested in Olie's answer and said to the attorney: 'I'd like to hear what he has to say about his favorite cow, Bessie'.

Olie said: 'Tank you' and proceeded. 'vell as I vas saying, I had yust loaded Bessie, my fav'rit cow, into de trailer and was drivin' her down de road vin dis huge Eversweet truck and trailer came tundering tru a stop sign and hit me trailer right in da side by golly. I was trown into one ditch and Bessie was trown into daudder ditch.

By yimminy yahosaphat I vas hurt, purty durn bad, and didn't want to move. An even vurse dan dat,, I could hear old Bessie a moanin' and a groanin'. I knew shevas in terrible pain yust by her groans.

Shortly after da accident, a policeman on a motorbike turned up. He could hearBessie a moanin' and a groanin' too, so he vent over to her. After he looked at her, and saw her condition, he took out his gun and shot her right between the eyes.

Den da policeman came across de road, gun still in hand, looked at me, and said, 'How are you feelin'?'

'Now wot vud you say?'

Breivik ja kohotettu nyrkki

Surmaaja Anders Behring Breivik ei näyttänyt katuvan tekoaan pahemmin, koska hän toisti perjantaina oikeudessa tuomiotaan kuunnellessaan jo aiemmista oikeudenkäynneistä tutun

natsitervehdyksen.

(Iltalehti)

100% - sopiva veroaste

Voi hyvät hyssykät sentään näitä totalitarismiin viehtyneitä Vihreitä. Ensin Iltalehti kertoo, että bensiini ei ole Suomessa kallista. Osmo Soininvaaran blogissa (Terveisiä Göteborgista) nimimerkki Automies itsekin kiteyttää Vihreiden täydellisen typeryyden tavalla, jota en voi kuin kadehtia:

Valtion budjetista selviää, että tiekulujen lisäksi autoilun kustannuksia veronmaksajille ovat mm. työmatkavähennykset

Halojaata - onko blogini lukijoissa ketään, joka pitää tällaisia väitteitä normaalilla järjenjuoksulla varustetulle ihmisille kuuluvina?

Tyhmä ei kannata olla

Pääministeri Jyrki Katainen on vihdoin päättänyt uus-suomettaa Kansallisen Kokoomuksen johdolla sisäpolitiikan. Siilinjärven pinokkio kuutosen matikallaan on lausunut hikikarpalot otsallaan:

- Kansainvälinen media ja markkinaympäristö ovat hermostuneessa tilassa, minkä vuoksi on syytä olla pidättäytyvä tarpeettomissa spekulaatioissa.
- Kannattaa olla järkevä, tyhmä ei kannata olla koskaan. Sellaisia lausuntoja, jotka vahingoittavat suomalaisia ei kannata kukaan, pääministeri sanoo.

Kun Puna-Tarja valittiin presidentiksi, ajattelin ettei Suomelle voi enää huonommin käydä, ja nyt olen pettymyksekseni huomannut - jälleen kerran - olleeni väärässä.

Sota

Vasemmistolaiseen retoriikkaan kuuluu erottamattomasti sota. Neuvostoliitto julistautui 70-luvulla pasifistiseksi - imperialistinen länsi oli sotaisa - koska se oli onnistunut muokkaamaan risitriidattomaan rinnakkaiseloon eri kansallisuuksien kanssa kykenevän monikulttuurisen ihmisen. Sosialismissa sota on nähty keinona järjestää yhteiskunta yhdeksi orgaaniseksi kokonaisuudeksi, joka palvelee koko kansan etua. Sotaa käydään syöpää vastaan, rasvaa vastaan, lihavuutta vastaan, diabetestä vastaan, alkoholia vastaan, huumeita vastaan, teollista ruokaa ja tietenkin tupakkaa (Proctor: Nazi War on Cancer) vastaan.

Kaikki muistanevat, kuinka Mannerheim näpäytti Hitleriä sytyttämällä sikarinsa junavaunussa (tai en ole ihan varma oliko se Mannerheim vai joku karibialainen rastatukka)? Sosialistit näkivät Saksan arjalaisten muodostamana elävänä olentona, ja "halusivat tuoda valtion orgaaniseksi osaksi kansalaisten elämää".

Edelleen sosialistit saavat näppylöitä jo pelkästä teollisen ruoan tuotannon ajatuksesta. Ruoan pitää olla luomua ja paikallista, vaikka samaan aikaan he itse tuottavat omavalvontasäädöksiä, jotka tuhoavat pienet perheyritykset ja alueelliset toimijat. Vasemmiston luomat säädökset, kuten amerikkalaisten ADA haittaa vakavasti pienten yritysten kilpailukykyä suurteollisuuden kanssa. On silkka myytti, että suurteollisuus olisi oikeiston (saati laissez-faire -tyylisen vapaan markkinatalouden) kannattajien suosiossa. Suurteollisuus tekee parhaansa vähentääkseen kilpailua lobbaamalla erilaisia kilpailua rajoittavia tekijöitä. Vastineeksi se lupaa ottaa työvoimansa "yrityskansalaisikseeen" järjestäen näille suvaitsevaisuuskoulutusta, lasten päivähoidon, työterveyden ja eläkkeet. (Tämä muuten närästää poliitikkoja suuryritysten johtajien huimissa palkoissa, jotka he kokevat petoksena, sillä yhteiskunta on helpottanut yritysjohtajien elämää ja nämä "kiitokseksi" siitä korottavat omia palkkojaan paljon yli poliitikkojen).

Kuten itse Heinrich Himmler Richard Darrén inspiroimana kirjoitti:

Keinotekoisuutta on kaikkialla; ruokaa muokataan, tuputetaan lisäaineita, jotka muka saavat sen säilymään paremmin tai näyttämään tuoreelta, sisältämään enemmän ravinteita tai mihin tahansa mainosmiehet haluavatkaan meidän uskovan. Olemme ruokateollisuuden armoilla. Heidän vaikutusvaltansa ja mainoksensa ansiosta he voivat määrätä mitä meidän pitää ja tulee syödä. Aiomme kukistaa ruokateollisuuden yritykset raunioittaa kansamme terveys.

Mehiläinen piikki auki

Talouselämässä avointa kilpailua vaativat voimakkaimmin ne, joilla ei ole isoa myyntiä ja markkinaosuutta vaan ovat vasta tulossa (tai poistumassa) markkinoilta. Heillä on joku uusi toimintatapa, joka houkuttelee asiakasta. Säännöstellyillä pääomamarkkinoilla arvostettiin ns. monialayhtiöitä, joiden uskottiin selviytyvän suhdannevaihteluista paremmin kuin ne, jotka olivat erikoistuneet kapealle sektorille. Lukuisat suomalaisyritykset seurasivat aikakauden trendiä, jossa liikkeenjohdon kirjallisuudessa "diversifikaation" katsottiin heikentävän johdon kykyä perehtyä syvällisesti asiakkaan tarpeisiin. Suomessa tuo oli hiukan huono perustelu, koska Suomessa ylin yritysjohto ei edelleenkään tapaa asiakkaita kuin sopimusta allekirjoittaessaan tai siitä riidellessään. Toki poikkeuksia on, mutta yritysjohto on kiinnostuneempi omista kuin asiakkaiden katteista, koska asiakkaan katteisiin vaikuttaminen vaatii syvällistä liiketoiminnan ymmärtämistä - mikä tuotteestamme tekee ainutlaatuisen, mihin tuotteemme ylivertaisuus perustuu, miten asiakas voi sillä tehostaa toimintojaan...

Kalle Isokallio tekee kylmäharjoituksena laskelman, jossa SDP:n peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardssonin vaatiman hoitajen minimimäärän perusteella Suomen suurin työnantaja on jatkossa - vanhustenhoito. Guzenina-R:n mukaan tämä ja muut toimet pitää tuottaa suomalaisten veronmaksajien rahoilla ja suomalaisessa omistuksessa, jos ei suoraan valtion virkamiehinä. Guzenina-R:n perustelu Talouselämä-lehdessä saa nousemaan hiukset pystyyn:

"Sijoittajilla on jopa 10–20 prosentin tuotto-odotukset. Suomalaiseen hoiva- ja terveysalaan ei ole koskaan kuulunut rusinat pullasta -tyylinen ajattelu, jota pääomasijoittajat edistävät."

Kauhistuneena saamastaan julkisuudesta Mehiläinen nosti lippusalkoonsa valkoisen lipun Taloussanomissa. Kuten Mehiläisen vuosikertomuksessa hyvin todetaan

Yhtiön toimiala on voimakkaasti säännelty. Mehiläisen toimintaympäristön kehitys riippuu siten kovasti lainsäätäjien hyväntahtoisuudesta yksityisiä terveyspalveluyrityksiä kohtaan.
– Muutokset lainsäädännössä voivat vaikuttaa yhtiön toimintaan negatiivisesti, tilinpäätöksessä kirjoitetaan.

Suuryrityksillä on halu suojautua kilpailulta, ja siksi he toteuttavat tunnollisesti poliitikkojen käsitystä "hyvästä yrityskansalaisesta". Vastapalvelukseksi poliitikot takaavat säännellyn liiketoimintaympäristön, jossa tuloksenteko on helpompaa kuin vapailla markkinoilla. Paitsi että toiminta on silkkaa korruptiota se on myös moraalisesti väärin, koska se aiheuttaa kansantalouteen eli veronmaksajille taloudellista tyhjäkäyntiä. Markkinoille tulo ja markkinoilta lähtö on säädelty ja toiminta on tehottomampaa kuin vapailla markkinoilla. Silti Guzenina-R:n lausahduksessa on se huomion arvoinen seikka, että hän väittää suomalaisen terveydenhuollon innovatiivisuuden kärsivän ulkomaalaisten ostaessa suomalaisyrityksiä.

Näkemys on väärä, koska Suomessa ei olla muutenkaan maailman huipulla terveydenhuoltoon liittyvissä ratkaisuissa. Muutenkin ihmetyttää, miksi ministeri ei halua Suomeen investointeja ulkomailta, vaikka hallitusohjelmassakin painotetaan sitä, kuinka Suomen tulee olla houkutteleva investointikohde yrityksille. Ei ilmeisesti demareille. Kun ulkomainen sijoittaja investoi Suomeen ja tuo uusia toimintatapoja, sen osakkeen omistajat (amerikkalaiset eläkesäästäjät) haluavat luonnollisesti sijoitukselleen tuottoa. Jos pääoman tuotto on 10-20% kuten ministeri maalailee, niin se kuvastaa vain sitä, että sijoitusta pidetään erittäin riskisenä. Esimerkiksi Espanja saa lainaa 7%:n korolla - Mehiläisen omistajien tuottovaatimus on kolminkertainen! Ja jos Mehiläinen kykenee moiseen pääomantuottoon, niin "voimakkaasti säädellyillä terveydenhuoltomarkkinoilla" vastuun kantavat poliitikot.

Globaali sosiaalidemokratia

Erkki Tuomioja kuvaili vuosi sitten Utöyan jälkeen, että isku oli suunnattu "sosiaalidemokraattista hyvinvointivaltiota vastaan" (26.7.2011). Sosialismi sinänsä ja erityisesti sosiaalidemokratia on historialliselta aatepohjaltaan jakobiinien ja marxilaisuuden jälkeläinen. Se on utopia maailmasta, jossa tasa-arvon nimissä ja yleisen äänioikeuden keinoin valtio valjastaa väkivaltakoneistonsa ryöstääkseen niiltä, jotka lisäarvoa tuottamalla ovat onnistuneet vaurastumaan. Näin kuvailtuna kukaan ei julkisesti tunnustaudu väkivallan kannattajaksi, mutta todellisuudessa jokainen sosialisti on väkivaltaan luottava haaveilija.

Björn Wahlroos kuvailee kirjassaan Markkinat ja demokratia (s. 182), miten sosialismi toimii. Kun puhutaan yhdestä kansakunnasta, esimerkiksi Suomesta, pidetään normaalina että äänestäjiä (4,3 miljoonaa) on enemmän kuin työtä tekeviä (2,3 miljoonaa). Demokratian säännöin ajaudutaan tilanteeseen, jossa työtä tekevät ryöstetään putipuhtaiksi. Yksikään puolue ei nouse puolustamaan niitä, jotka konsertin maksavat, vaan uudelleen valintansa tähden jokainen poliitikko vaatii "tasa-arvoa".

Muutetaan pelikenttä suuremmaksi, kattamaan koko maailma. Ajatellaan, että olisi globaali hallitus jonkinlaisena YK:na päättämässä ylikansallisista asioista kuten hiilidioksidin päästökaupasta. Hallitus valittaisiin mies ja ääni -periaatteella, joten suurimmat puolueet edustaisivat Kiinaa ja Intiaa. Tullakseen uudelleen valituksi, ne kaiken järjen mukaan ajaisivat äänestäjiensä etua. Tämä tarkoittaisi tietenkin sitä, että hallitus tasaisi länsimaiden varallisuuden köyhempien maiden asukkaille. Työkaluna voisi olla esimerkiksi hiilijalanjälki, jota Tuomioja jatkosodan viidennen kolonnan käpykaartilaisten tavoin ajaa päästäkseen valtaan, johon hänet äänestävät ihmiset, joiden suhteellisuudentajua vaivaa pysyvä puutostila.

Ihmiskaupan uhrit

Vihreä porvoolainen Michael Perukangas kirjoittaa blogissaan, että Suomea ja suomalaisille ominaisia luonteenpiirteitä arvostavat pelkäävät kaikkea, mikä uhkaa heidän stereotyyppisiä käsityksiään Suomesta ja suomalaisuudesta. Esimerkiksi hän mainitsee islamin, jonka vastustajat ovat islamfobikkoja. Vähän samalla tavalla kuin Neuvostoliiton aikana suomettuneisuuden arvostelijat olivat neuvostovastaisia, neuvostofobikkoja. Neukkulassa käyneille kyse ei ollut fobiasta, epärationaalisesta pelosta, vaan aidosta ja perustellusta huolesta omien yksilönvapauksien säilymisestä.

Vihreiden islamfobikoiksi leimaavat suomalaiset eivät ole huolissaan muista maahanmuuttajaryhmistä kuin muslimeista - riippumatta siitä, ovatko nämä Afrikasta, Lähi-idästä tai Balkanilta. Maahanmuutto Saksasta, Islannista tai Ruotsista ei näitä epärationaalisia fobikkoja näytä pelottavan. Mistähän se mahtaa johtua, Michael?

Kanadalainen Judy Feld Carr auttoi yli kolme tuhatta Syyrian juutalaista vuosina 1977-2005 maanpakoon. Myös melko varmalta kuolemalta, jos ennakoi Syyrian lähitulevaisuuden kehityskulkua. Carrin toiminta tuo väkisin mieleen Oscar Schindlerin ja on jo sellaisenaan suurimpia humanitaarisia pelastusoperaatioita, joita yksittäinen ihminen on tehnyt. On aivan varmaa, että Carr on hyvin isänmaallinen kanadalainen, mutta silti hän oli valmis auttamaan valtavan joukon vierasmaalaisia muuttamaan kotimaahansa. Miten tähän sopii kuva kulttuurinsa puolesta pelkäävästä fobikosta, Michael?

Jude Carrin ällistyttävä operaatio pysyi salassa koko toteutuksensa ajan, jotta se voitiin pitää käynnissä. Silloin kun Suomessa oli muodikasta myydä isänmaata neuvostoliittolaisille, Amerikan juutalaiset painostivat omaa hallitustaan toimimaan Neuvostoliitossa olevien juutalaisten aseman helpottamiseksi. On suorastaan ällistyttävää, että suomalainen vasemmisto leimaa toisinajattelijat yhä edelleen islamneuvostovastaisiksi fobikoiksi, järjettömiksi pelkureiksi. Yleisradion mukaan "äärioikeisto" kokoontui Saksassa näyttämään tunnettuja Muhammed-pilakuvia moskeijoiden eteen varmistettuaan sitä ennen teon laillisuuden. Islamistit eivät omasta puolestaan paljon laillisuuksien perään kysele, kuten Norjassa poliitikoille esitetyt tappouhkaukset hyvin osoittavat (Rähmispossu). Kenellä niitä fobioita on, Michael?

Nippelitietoa etsimässä

Pyhäpäivän ratoksi voi käydä Tieteen Kuvalehden kotisivuilla tekemässä köyhän miehen äo-testin. Kaiken turhan tiedon lähteelle pääsee puolestaan tällä sivustolla. Ihan kaikki tiedot eivät pidä paikkaansa, mutta esimerkiksi ilmastonmuutoksen osalta on pari hauskaa yksityiskohtaa.

Niili on jäätynyt modernina aikana kahdesti, ensin vuonna 829 ja sitten 1010. Vielä ällistyttävämpää on, että 1408 Pohjois-Atlantti jäätyi niin, että Skotlannin Orkney-saarelle saapui jääkarhuja ja eskimoita. Suomessa 1868 oli huhtikuussa vielä 40 asteen pakkasia, ja etelässäkin jäät lähtivät vasta juhannukseksi. Pakkaset alkoivat puolestaan jo syyskuussa ja paikoitellen joka neljäs suomalainen menehtyi. Papisto levitti Länsi-Suomessa tietoutta sienien käytöstä ravinnoksi, mutta Länsi-Suomen ruokakulttuuriin kuulumattomana oppi ei mennyt perille.

Lämpöisenä ajanjaksona puolestaan lumipeite oli Kalliovuorilla 370 metriä nykyistä korkeammalla, ja Grönlannissa viljeltiin ohraa. Tunturilapin lampien hapettomista oloista löytyneiden puulustojen avulla on voitu todistaa Suomen lämpötilojen olevan pari astetta keskiajan lämpökautta alempana.

Mayat ennustivat euron lopun

Aktian varainhoidon tj. Stefan Törnqvist on haastattelussaan todennut, että euron aika on ohitse. Hän toteaa, että Aktia siirtyy kesän jälkeen osakkeiden ostoon, koska parhaiten tuottava sijoituskohde on osinkoa maksava etusyklinen suuryritys. Etusyklinen yritys on tietyllä tavalla yritysmaailman ravintoketjun alkupään edustaja, ja sen tuloskuntoon vaikuttaa raaka-aineiden hinnanmuutokset.

Törnqvist pitää Espanjan kaatumista positiivisena asiana, sillä niin suuri potilas tappaa euron, jolle sen ylläpitämiseen sitoutuneet poliitikot aiheuttavat nykyiset päättymättömät ja alati kasvavat kriisit. Hän uskoo, että EKP on nyt kulkenut sen rajan yli, josta se ei enää palaa ilman merkittävää inflaatiota. Törnqvistin sanoin, sijoittajat eivät ennen tätä kriisiä uskoneet olevan mahdollista, että osakekurssit nousevat vaikka tulosennusteet laskevat.

Saksalainen sosialisti Jürgen Habermas on liittynyt euroepäilijöihin, ja toteaa halla-ahomaisesti, että

- Ensimmäistä kertaa EU:n historiassa olemme todella kokemassa demokratian hajoamisen. En uskonut sen olevan mahdollista. Olemme saapuneet tienristeykseen.

Mahdollisuuksien rajoissa on, että Vetelä-Euroopan poliitikot joutuvat turvautumaan voiman käyttöön pysyäkseen vallassa, mikä sekin olisi varsin ainutlaatuista tälle sukupolvelle. Edellinen ikäluokkahan on viimeksi nähnyt vasemmistolaisia vallankumouksia. Saa nähdä toistaako historia itseään, kun kaikkialla Euroopassa valtion virastojen ja laitosten turvallisuutta kiireisesti parannetaan - Utöyan varjolla.

Kymmenen vuoden ajan pankit ovat tarjonneet asuntovelallisille "korkokattona" viisivuotista viitekorkoa, ja hyvin on kauppa käynyt. En kyllä itsekään olisi uskonut, että reaalikorko voi pysyä negatiivisena vapailla pääomamarkkinoilla. Vapaiden pääomamarkkinoiden nerokkuus perustuu siihen, että raha on yksi hyödyke muiden joukossa, eli rahaa löytyy aina riittävästi hyviin investointikohteisiin. Säännöstellyillä rahamarkkinoilla eläneet suuret ikäluokat saivat poliittisella päätöksellä asuntolainansa inflatoitua, ja nyt sama näemmä toistuu. Meillä ei siis ole vapaiden pääomamarkkinoiden kriisiä vaan puhtaasti poliittinen kriisi, jonka maksumiehiksi joutuvat säästäjät - siis hyvin asiansa hoitaneet kansalaiset. Voiko joku kuvitella sairaampaa talouspolitiikkaa kuin vastuullisesti asiansa hoitaneiden rankaiseminen?

Euro saattaa jäädä henkiin Saksan varaan ja jopa Suomen valuutaksi, mikäli Suomessa kyetään luopumaan keskitetyistä tuloratkaisuista, mikä on välttämätön edellytys sille, että kykenemme alittamaan saksalaisten reaaliansioiden kehittymisen. En kuitenkaan pidä luultavana, että korporaatioiden varaan rakennettu pohjoismainen hyvinvointivaltio itse itsensä romuttaisi. Ajaudumme kerran vuosikymmenessä devalvaatioon vaihtotaseen alijäämän korjaamiseksi, mikä ei siis eurovaltiona onnistu, kuten markan historiasta muistamme. Siksipä veikkaan edelleen, että Suomi eroaa eurosta ennen seuraavia eduskuntavaaleja, jotka sen seurauksena pidetään ennen kevättä 2015.

Kaikki valtion apua asiaan kuin asiaan toivovat - kuten Siilijärven pinokkio - yrittävät uskotella, että ero tulee Suomelle hirvittävän kalliiksi. Kysäistäänpä niin päin, että kuinka paljon eurosta eroaminen tulee maksamaan Italialle, Kreikalle ja Espanjalle. Ja millä ne eronsa muka maksavat, kun ovat jo nyt romahduksen partaalla. Kuten Viron presidentti totesi

Oikeuttaakseen alamaistensa sorron ja oman etuoikeutetun elämänsä kommunistit puhuivat jatkuvasti "loistavasta tulevaisuudesta" poliittisena mallina... joka pystyy antamaan toivoa paremmasta tulevaisuudesta. Tuo "loistava tulevaisuus" liukui kuitenkin aina käsistä.

Huvittavintahan tässä on se, että Mayat ennustivat tämän.

Tulinen viha

Söin juuri Savuhovin Viha-makkaran. Se poltteli suuta siihen malliin, että piti juoda piimää. Nautinto saa uuden merkityksen, kun sotkee chiliä, olutta ja piimää. Tampereella järjestetään chili-festivaalit viikon päästä.

90-luvun laman aikaan Linjoilla oli yhden Mehmetin pyörittämä kebab-mesta. Hänellä oli siellä tarjous, jossa erään kapsaisiini-pötkön syövä sai viikon safkat. Pitihän se wappuaattona tietenkin mennä koittamaan, mutta yritykseksi jäi sillä sekunnilla, kun suu koski palkoa. Paljon myöhemmin loppukesästä kävelin saman paikan ohitse, mutta tarjous ei enää ollut voimassa. Käännyin kannoillani ja menin kysymään syytä. Joku Karhupuiston kesäasukki oli sellaisen huitaissut naamariinsa, joka paisui kuin rantapallo. Seuraavaksi veteraania vietiin tsirralla pillit vinkuen lasarettiin. Olivat Meikussa todenneet, ettei heillä ole vasta-aineita tällaisiin myrkkyihin. Jäätiin kuulemma odottelemaan ja toivomaan ettei turvotus sulje henkitorvea. Sen jälkeen poliisilaitokselta tultiin Mehmetille kertomaan, että nyt lähtee joko tarjous tai luvat.

Sairaus vai vamma?

James Hirvisaari:

"Mielestäni on syytä kysyä, olisiko homoseksuaalisuudessa kyseessä jonkinlainen seksuaalinen kehitysvamma? Ei siis varsinainen sairaus vaan vamma."

Iltalehti kirjoittaa:

Monia närkästyttää muun muassa Prisman verkkokaupasta löytyvä opaskirja. Sen mukaan homoseksuaalisuus on hoidettavissa.

No - kummin on?

Toomas Hendrik Ilves - olen populisti

Viron presidentti Toomas Hendrik Ilves on yhdessä Tsekin presidentin Vaclav Klausin tavoin ainoa täyspäinen päämies Euroopassa. Suomen presidentin Sauli Niinistön osalta järkeä voi ehkä löytyä, mutta uskallusta sen käyttämiseen on toistaiseksi ollut kovin vähän. Pieni kettuilu pääministerille on vähemmän rohkeaa mihin edellinen puna-Tarja kykeni saatikka ulkoministeri Erkki Tuomiojan uusin haastattelu Daily Telegraph -lehdessä.

Uudessa Kanava-lehdessä (5/2012) Ilves käsittelee euron kriisiä. Hänellä on erinomainen näkemys aiheeseen, koska hän peilaa tapahtumia maansa lähihistorian viitekehyksen eli kommunismin aikakauden kautta. Ilves kirjoittaa:

Kaverikapitalismi [Euroopan Unioni] johtaa taloudelliseen lamaan, mutta toverikommunismi ei päässyt taloudellisesti edes pystyyn ja kykeni tarjoamaan vain surkeita etuoikeuksia , joita eivät oikeuttaneet saavutukset vaan anastettu valta, joka lupasi loistavaa tulevaisuutta, koska vain vallan kaapannut puolue "kykenee antamaan lupauksen paremmasta tulevaisuudesta".

Sallikaa minun tulkita: Se mitä me itäeurooppalaiset kutsumme elämiseksi suu säkkiä myöten, ei ole yhtä tärkeää kuin "tarjota laajempi poliittinen malli, joka kykenee antamaan toivoa paremmasta tulevaisuudesta". Älä luo todellisia arvoja, vaan lainaa - väärennä kirjanpitoa, valehtele Eurostatille, elä toisten kustannuksella. Se on sallittua "paremman tulevaisuuden" nimissä. Tällaista puhetta kuulimme Itä-Euroopassa viiskymmentä vuotta.

Oikettaakseen alamaistensa sorron ja oman etuoikeutetun elämänsä kommunistit puhuivat jatkuvasti "loistavasta tulevaisuudesta" poliittisena mallina... joka pystyy antamaan toivoa paremmasta tulevaisuudesta. Tuo "loistava tulevaisuus" liukui kuitenkin aina käsistä. Se ei ollut kommunistien syy, vaan "viiden vihollisen" - neljän vuodenajan ja kansainvälisen imperialismin. Tai sabotoijien. Tai porvarillisten jäännösten. Saman epälogiikan seurauksena saamme me, itäeurooppalaiset, niskaamme syytökset siitä, että jotkut vanhemmat jäsenmaat harjoittavat holtitonta talouspolitiikkaa.

Olen erityisen huolissani kuiskuttelusta, että taloudellinen vastuuntunto uhkaa demokratiaa, ettei demokratia joissakin maissa, jotka joutuvat turvautumaan jyrkkiin säästötoimiin, kestä sellaista talouskuria. Eli eurooppalainen demokratia on jotain, joka muiden täytyy maksaa. Viimeisenä puolustuskeinona nuo valtiot, jotka ovat kyvyttömiä tai haluttomia noudattamaan yhteisesti sovittuja sääntöjä, vetoavat siihen, ettei "niiden demokratia kestä niiltä vaadittua kurinalaisuutta". Se tarkoittaa, että vastuuntuntoisia maita vaaditaan tukemaan holtittomia maita demokratian nimissä.

Sitä voi harjoittaa hetken, mutta Viron kaltaisessa maassa, jonka kansantulo henkeä kohden on suunnilleen samansuuruinen kuin Kreikassa mutta jonka keskipalkka on alhaisempi kuin minimipalkka Kreikassa, on vain ajan kysymys milloin omat kansalaisemme nousevat kapinaan. Näin ollen demokratia ei ole vaarassa vain etelässä. Olen vakuuttunut ettei "30-luvun näköaloilla" ole mitään tekemistä sen populismin kanssa, jota näemme Pohjois-Euroopassa. Se on pikemminkin sukua Calvinin ja Lutherin kuin 1930-luvun fascistien vaatimuksille Se perustuu paheksuntaan ja paheksunta kohdistuu epäoikeudenmukaisuteen. En hyväksy pohjois-eurooppalaisten leimaamista "populisteiksi", kun he ovat tehneet vain sen mitä on sovittu.

[Lisäys 19.8.2012

Jürgen Habermas:

- Ensimmäistä kertaa EU:n historiassa olemme todella kokemassa demokratian hajoamisen. En uskonut sen olevan mahdollista. Olemme saapuneet tienristeykseen, hän sanoo.

]

Hyvinvointikapitalismi

Penaali Marko Maunula kirjoittelee liberaalin fascismin puolesta. Kirjoitus on sanavalintojaan myöten oppikirjamainen ohjelman julistus, johon on siksi myös syytä tarttua.

[Obama ja demokraatit] haluavat vahvistaa julkista terveydenhoitoa, ja he uskovat valtion positiiviseen rooliin taloudessa, ympäristöpolitiikassa, koulutuksessa, ja infrastruktuurin rakentamisessa. He haluavat eurooppalaistaa Yhdysvaltoja, yksi lainsäädäntö kerrallaan. He selvästikin ihailevat pohjoiseurooppalaista hyvinvointikapitalismia ja haluavat tuoda valtion orgaaniseksi osaksi kansalaisten elämää.

"Valtion positiivinen rooli" tarkoittaa sääntelyä. Sääntely maksaa tuotettua yksikköä kohti aina pienelle yritykselle enemmän kuin suurelle, joten sääntelyn voi objektiivisesti arvioiden olevan suuryritysten tukemista pienten kustannuksella kilpailua rajoittamalla. Suuryritys saa hyvää mainetta, jos se osoittaa kouluttavansa työntekijänsä "suvaitsevaisuuskursseilla", kannustavansa urheilemaan, valitsemalla työautot hiilijalanjäljen mukaan, sijoittamalla pääkonttorinsa ympäristösertifioituun kiinteistöön, nimittämällä keskijohtoonsa oikean jakauman eri väestöryhmiä, muodostavan hallituksensa tasapuolisesti eri sukupuolista ja tukevan erilaisia saimaannorppia ympäri maailmaa. Pienellä yrityksellä kuten perheleipomolla ei ole tähän yleensä mahdollisuuksia.

General Electricin pääjohtaja Gerard Swope oli pioneeri toteuttaessaan suuryritysten ns. yhteiskuntavastuuta. Hän ymmärsi, että valtio ei antaisi riittävän suuren yrityksen mennä nurin. Vastapalvelukseksi suuryritys ottaisi työntekijänsä "partnereikseen", eräänlaisiksi yrityskansalaisiksi, jotka saavat yhtiöstä kaikki tarvitsemansa palvelut terveydenhuollosta eläkkeisiin. Franklin Delano Rooseveltin "New Deal" oli samoilla linjoilla. 30-luvun Euroopassa seurattiin innostuneena Rooseveltin ponnekkuutta suuryritysten saattamiseksi valtiollisen ideologian takuumiehiksi. Heinäkuussa 1933 natsien pää-äänenkannattaja Der Völkische Beobachter kuvaili Rooseveltia "lämminsydämiseksi kansan isäksi, joka ymmärtää sosiaalisten uudistusten merkityksen". Tai tarkemmin sanottuna suuryritysten merkityksen sosiaalisten uudistusten toteuttamisessa: jos yritys ajoi "yhteistä etua" tai osoitti "sosiaalista vastuuntuntoa", se sai jatkaa toimintaansa - muussa tapauksessa se joko sosialisoitiin (suuryritykset) tai lopetettiin (pienyritykset).

Fascismin keskeinen ominaisuus on siis korporativismi tai syndikalismi, jota vielä 80-luvulla kutsuttiin Suomessa sekataloudeksi ja nyt pohjoismaiseksi hyvinvointiyhteiskunnaksi. Aate sisältää ajatuksen "kansallisesta suunnittelusta" (vertaa poliitikkojen puheet Nokia-klusterista) tai vielä suoremmin erityisesti Vihreiden hellimän nimityksen "kolmannesta tiestä". Vapaaehtoisesti valtion koordinoimaan toimintaan lähteneet palkittiin etuoikeuksilla kilpailua rajoittamalla ja vastaanhangoittelijat - yrityksistä uskontoihin - ajettiin alas. Edistyksen polulla ei saanut olla kiviä.

Mietitäänpä lopuksi tuota edellä mainittua perheleipomoa. Mitä jos se ei palkkaa mustaa (tai homoa), vaikka laki kiintiöistä (ADA) niin määräisi. Olkoon yrittäjä ennakkoluuloinen tai suvaitsematon, mutta kannattaa muistaa, että vielä 20 vuotta sitten ihmisellä oli oikeus olla väärässä - olla "paha". Ensin hän saa työsuojeluvaltuutetulta yhteydenoton, sitten ammattiliitolta, jolle valtio on ulkoistanut työmarkkinoiden poliisitoimen ja lopuksi haasteen oikeuteen ja velvoitteen maksaa runsaskätiset vahingonkorvaukset. Jos yrittäjän uppiniskaisuus jatkuu, valtio ottaa lopulta - tavalla tai toisella - yrityksen haltuunsa.

Edellisen kappaleen kuvaus voisi yhtä hyvin olla toisin päin - siis että mitä saa tehdä ja mitä ei. Entä jos yrittäjä ei saa palkata (esimerkiksi) juutalaisia. Mikä yhteiskunta siitä nousee ensimmäiseksi mieleen?

Soininvaara: juutalaisten pyhä tehtävä on tappaa

Suomessa väitetään hallitsemattoman vihapuheen viriävän moderoimattomissa verkkokeskusteluissa. Normaalin logiikan mukaan on aivan sama kohdistuuko viha vähemmistöä tai enemmistöä kohtaan. Normaali logiikka ei suomalaisessa oikeudenkäynnissä näemmä päde, koska oululainen Kaleva sai väittää suomalaisia viinaan meneviksi tappokoneiksi, mutta kunnallispoliitikko Halla-aho ei voinut rinnastaa samanlaista väitettä somaleihin.

Halla-ahon tapaus ei edes koskenut sananvapautta, kuten valtionsyyttäjä Mika Illman Hufvudstadsbladetin haastattelussa oivasti summasi: Nyt saatiin vain rajat sille, kuinka paljon kansalainen saa pilkata virkamiehiä. Ainoa erikoisuus tässä suomalaisessa oikeudenkäytössä on siis se, että vihaa voi kylvää vain enemmistön suuntaan. Vähemmistöt on lainsäätäjän tahdosta ja oikeusistuimien toimesta saatettu täydelliseen suojaan. Vihaa voi siis kylvää muslimeja ja arabeja kohtaan, mutta sitä ei ole mahdollista kylvää juutalaisia ja israelilaisia (pl. arabit ja muslimit) kohtaan. Alla valitettavan hyvä esimerkki, jossa Osmo Soininvaara selvästi tunnistaa vastuunsa, mutta ilmiselvästi pitää väitettä totena. Eihän tämä Halla-ahon kirjoituksesta muutoin poikkea kuin siinä, että kohteena ovat vasemmiston ikiaikainen vihollinen - juutalaiset.

Kahden vuoden takaisessa kirjoituksessaan (YK:n on perustettava satama Gazaan) Osmo Soininvaara toteaa:

Erilaiset Israelin tukijat pyrkivät kommenteissaan lähettämään linkkejä mitä ihmeellisimpiin propagandasivustoihin. En voi niitä julkaista, koska en kertakaikkisesti tunne moisten tahojen taustoja ja voin joutua myös vastuuseen niiden sisältämien herjaavien tietojen välittämisestä.

Ja heti perään kommentoija Pekka Heliste (3.6.2010 kello 23:06) kirjoittaa Osmon hyväksynnällä:

juutalaisten pyhä tehtävä on tappaa koko muun maailman aikuiset,lapset ja vanhukset

Mitäpä luulette, voiko Soininvaara joutua vastuuseen moisesta kiihotuksesta kansanryhmää vastaan? Antisemitismi on vihapuhetta, mutta jostain syystä sitä ei Suomessa haluta käsitellä, ja tuo "joku syy" on ideologinen. Länsimaiselle vasemmistolle - edistyksellisille - kristinusko ja juutalaisuus edustavat konservativismia ja ne ovat syyllisiä kaikkiin niihin vääryyksiin, joihin länsimaat ovat syyllistyneet löytöretkeiltyään ja alistettuaan vähemmän kehittyneitä kansoja. Siksipä niiden kannattajat eivät nauti suojaa, koska heillä on tieto uskonsa vääryydestä, mutta silti aktiivisesti sitä haluavat harjoittaa. Ote säädöksestä kiihotuksesta kansanryhmää vastaan:.

Joka asettaa yleisön saataville tai muutoin yleisön keskuuteen levittää tai pitää yleisön saatavilla mielipiteen, jossa panetellaan tai solvataan jotakin ryhmää uskonnon perusteella, on tuomittava kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Kiellettyjä ovat muun muassa kansanryhmää koskevat vahvasti harhaanjohtavat ja yleistävät väitteet. Tällaisia ovat esimerkiksi väitteet, joiden mukaan tietty kansanryhmä syyllistyy tai on syyllistynyt rikoksiin. Yksittäiset henkilöt voivat syyllistyä rikoksiin mutta tätä ei voi yleistää koskemaan koko kansanryhmää.

Kiellettyjen lausuntojen levittäminen voi tapahtua esimerkiksi julkaisemalla ne internetissä. Rangaistavaa on jo se, että materiaali ylipäätänsä julkaistaan. Teon tahallisuus on pääteltävissä väittämistä itsestään eikä rangaistavuus poistu, vaikka materiaaliin tutustuisi vain vähän ihmisiä. Tahallisuutta ei myöskää poista se, että lausuman esittäjä itse pitää väitteitään totuudenmukaisina.

Tutkintapyynnön kiihottamisesta kansanryhmää vastaan voi tehdä rikoksen tekijän kotipaikkakunnan poliisille. Jos tekijän henkilöllisyydestä tai kotipaikasta ei ole tietoa, tutkintapyynnön voi tehdä Helsingin kihlakunnan poliisilaitokselle

Soininvaaran kirjoitus tuli vain mieleeni, kun näin Yleisradion uutisen, jonka mukaan Egypti on tuominnut kuolemaan palestiinalais-terroristeja. Jos joku on oikeasti huolissaan palestiinalaisten asemasta sorrettuna vähemmistönä, niin nyt pitäisi niin Soininvaaran, Tuomiojan kuin Amnesty Internationalinkin älähtää ja vähän julmetun kovaa. Israelin toisessa naapurivaltiossa Syyriassa on tapettu kymmeniä tuhansia ihmisiä, ja kotimainen vasurieliitti ei saa muuta kuin soperretuksi, että "eihän se YK toimi". Ei toimi ei, mutta piruako toimimattoman organisaation turvallisuusneuvostoon kannattaa edes pyrkiä. Voiko kaksinaismoralismi kauniimmin kukkia?

Teemu ja Tuukka - Vihreät vihaiset miehet

Nuorimies nimeltä Teemu Leivo paljastaa sosiaalidemokraattien ja vihreiden äänestäjien täydellisen asiantuntemattomuuden. En tiedä onko kyseessä sama Leivo, joka tässä irc-gallerian profiilissaan paljastaa harrastuksekseen "kannabis ei ole huume", mutta koska hän kommentoi Osmo Soininvaaran kotisivulla niin miehekkäästi kilometrikorvauksia vastaan, niin melkeinpä löisin asiasta vaikka vetoa. Leivo on niin pitkälle indoktrinoitu vasemmistolaiseen maailmankuvaan, että ressukka kuvittelee valtion maksavan kilometrikorvaukset:

En oikein ole ymmärtänyt kilometrikorvauksien tarkoitusta.

Minkä takia valtion pitää maksaa korvauksia työhön liittyvästä ajamisesta? Mikseivät yritykset maksa kuluja itse?

Että emmää mittää ymmärrä, mutta vastustan, koska joku mainitsi sanan "auto".

Mikä lie alkusyksy vai mikä nostanut näitä pössyttelijöitä ylös koloistaan kommentoimaan maailman menoa. Huitsinnevadan armoitetuin kynäniekka, Yrjö P. kirjoitteli huimausaineiden käytön kriminalisoinnista sanasen, ja eikö jumankaade heti ensimmäisenä kommentoijana ollut joku Tuukka Virtaperko, mänttäläislähtöinen tsadilainen, jonka mielestä pössyttelyn kriminalisointi on väärin, koska hän haluaa pössytellä, ja hänen halujensa mukaanhan täällä sitten muidenkin pitää elellä.

Tuukkahan ei ole suinkaan makoillut toimettomana pössyttelyjensä lomassa, vaan ansioluettelo paljastaa miehen ollen suorastaan liekeissä itsekin:
2006—2010 Turvallisuus- ja tulityökortti
2005 Ylioppilastutkinto

Nyt ihan oikeasti: minä arvostan taidetta ja taiteilijoita, myös Tuukkaa, vaikka tässä vähän piruilenkin. Tuukka kertoilee blogissaan suhteestaan rahaan. Valitettavasti, se muistuttaa tuota edellä mainittua Teemu Leivon ymmärrystä.

Rahan ansaitseminen ei ole mikään helppo juttu, koska jostain syystä kilpailu siitä on kovaa. Siksi aina suurella mielenkiinnolla seuraan muiden vinkkejä, jottei aina tarvitsisi itse kulkea vaikeimman kautta. Niinpä Tuukan blogin lukeminen rauhoittaa mukavasti hermoja:

Sain taannoin maksettavakseni tarkastusmaksun junassa.

80 euron menettämisestä teknisyyksien takia seurasi aivoverenvuotomainen vitutus, joka kesti tunteja. Lähetin lähimmäisilleni vihamielisiä tekstiviestejä. Käteni vapisivat. Olisin mieluummin käyttänyt ne rahat johonkin muuhun.

Enemmän tai vähemmän toivuttuani tästä tapauksesta olen alkanut miettiä, millä tavalla saisin rahaa. Uskon että pystyisin jollain tavalla hankkimaan myös enemmän rahaa. En aio ratkaista rahan niukkuutta ryhtymällä tekemään asioita, jotka eivät ole minun asioitani. Haluan ansaita rahaa tekemällä jotain, mistä pidän.

Oletan, että rahan ansaitsemiskyvyn täytyy jollakin tavalla lähteä minusta itsestäni. Minulla on yksi kaveri, joka voi tienata kymppitonnin viikossa myymällä jotain nitojia. Tämä on se, mistä puhun. Haluan ymmärtää, miten ihminen voi kehittää tuollaisen persoonallisuuden. Kuka tahansa ei varmasti voi tienata kymppitonnia viikossa myymällä nitojia, mutta sen kyvyn voi oppia.

On huomioitava että monet asiat, joita minä saattaisin haluta myydä, ovat niin omituisia etteivät markkinoinnin perussäännöt välttämättä päde. Mutta ennen kaikkea minua kiinnostaisi kehittää markkinoijan persoonallisuus. Tiedän että pystyn siihen — tai luulo ainakin on kovin vahva. Ainoa syy miksen ole tehnyt sitä on se että raha inhottaa minua. ”Rahan ansaitseminen” kääntyy päässäni helposti ”rahan nyhtämiseksi ihmisiltä” tai joksikin muuksi varkautta muistuttavaksi toiminnaksi. Pidän sitä moraalisesti alhaisena, mutta luultavasti tämä on vain defenssi. Luultavasti tarvitsen defenssin, koska minä en ole ollut hyvä ansaitsemaan rahaa. Sitten selittelen itselleni, että se on paskapäiden hommaa, ja silti pidän kaveristani joka myy niitä vitun nitojia.

Loppuun ihan vakavasti esitettty kysymys: miksi me olemme menneet antamaan äänioikeuden tuollaisille ihmisille? Ymmärrän toki, että kategorisesti äänioikeus määritellään iän perusteella, mutta ennen muinoin äänioikeuden saattoi menettää samalla kun sai riittävän vakavan tuomion. Ei demokratia voi olla tällaista, että yhdet maksavat ja toiset tuhlaavat.

Äärikonservatiivi Paul Ryan

Helsingin Totuus kirjoittaa presidenttiehdokas Mitt Romneyn varamiehen Paul Ryanin olevan "äärikonservatiivinen". Demokraattien mukaan Ryan haluaa romuttaa nykyisen presidentti Barack Obaman laajat verovaroin ylläpidetyt sosiaalituet kuten Medicare-ohjelman, joka vastaa suomalaista sairasvakuutusjärjestelmää.

Ryanin isoisoisä, isoisä ja isä kuolivat 55-, 57- ja 59-vuotiaina, minkä takia Ryan itse päätti noudattaa terveellisia elämäntapoja ruokavalion ja liikunnan avulla. En vähättele Ryanin traumaattista kokemusta tapahtumaan ja arvostan hänen tahdonvoimaansa elämäntapojen hallinnassa, mutta samaan hengenvetoon pitää muistuttaa, että amerikkalaisessa kulttuurissa hyväkuntoisuutta arvostetaan eri tavalla kuin Euroopassa. Suoraan sanottuna en pidä kovin todennäköisenä, että hänen esi-isiensä kunnossa olisi ollut mitään vikaa, vaan tapahtumat vaikuttavat pikemminkin sukurasitteiselta kuin itsehankituilta. Myös tietty spartalaisuus elintavoissa on johtajalle hyve ja keino osoittaa luonteen lujuutta maallisia houkutuksia vastaan. Verovaroilla elosteleva läski, kuten Pohjois-Korean edellinen diktaattori Kim Jong-Il, ei nykyaikana ole kovin suosittu valtaapitäväksi johtajaksi, vaikka vain pari sukupolvea sitten Churchillin sikarin tupruttelu ja obeesi keskivartalo vain lisäsivät hänen uskottavuuttaan.

Olipa Ryanin terveydentilan huolista mitä mieltä tahansa, hän kuitenkin omalla esimerkillään osoittaa kantavansa vastuuta omasta elämästään. Ryan ei ole vaatimassa yhteiskunnan muilta jäseniltä yhtään mitään oman terveydentilansa eteen. On siis melko irvokasta sanoa, kuten Totuus tekee, että Ryan haluaa romuttaa amerikkalaisten terveyden ja hyvinvoinnin. Ei varmasti halua, koska hänhän omalla esimerkillään osoittaa, että terveydentila on yksilön valinta eikä valtiokoneiston suojeluksessa oleva perusoikeus. 40 vuodessa tullimuurien poisto on muuttanut työsuhteiden kestoa ja rapauttanut työmoraalin, lääketeollisuus on investoinut ikääntyville amerikkalaisille valtavilla rahasummilla melkein kuolemattomuuden valmiudet ja tasa-arvon nimissä valtion katsotaan olevan velvollinen kustantamaan nuo valmiudet kaikille kansalaisilleen - vaikka velaksi. Näiden asioiden arvostelu on "äärikonservatiivista".

Ryan on poliittien broileri sanan huonossa merkityksessä. Poliittisesti hän on Milton Friedmanista, Friedrich Hayekista ja Ayn Randista vaikutteensa saanut libertaari. Kaikkien kolmen näkemys taloudesta ja yhteiskunnan rakenteista poikkeaa oleellisesti nykyisestä org/wiki/Keynes">keynesiläis-myrdalilaisesta hyvinvointiyhteiskunnasta. Herrat Keynes ja Myrdal uskoivat kaikenkattavaan poliittiseen oppiin, jossa yksilöiden vapaata tahtoa parempaan lopputulokseen yhteiskunnan taloudellisen suorituskyvyn osalta päästään, jos yksilöt luopuvat merkittäviltä osin vapauksistaan virkamiesten johtaman yhteisen edun hyväksi. Toki tämä kuulostaa nyt 2010-luvulla ihan klassiselta fascismilta, mutta tuolloin teknologisen kehityksen ottaessa ensiaskeliaan tiede ja fantasia sekoitettiin keskenään - jälkikäteen katsottuna kovin naivilla tavalla.

Istuvalla presidentillä on Amerikassa niin valtava etu puolellaan, että en löisi vetoa Ryanin puolesta. Toisaalta, Barack Obaman valinta viimeistään osoitti sen, että Amerikassa peräkkäisten presidenttien linja on lähempänä toisiaan kuin saman poliitikon oma linja verrattuna puheisiin oppositiossa tai hallitusvastuussa. Edelleen jaksaa naurattaa eurooppalaisten sosialistien unelma Obama antamasta turvasta globaaleissa ilmastoneuvotteluissa - tarvittaessa asevoimin, kuten Soininvaara ennenaikaisesti iloitsi. Pientä osviittaa ulkopolitiikan pienistä linjauksista toki antoi Romneyn puhe Israelissa, jossa hän yhdistin toisiinsa palestiinalaisten kulttuurin ja talouden heikon tilan.

Ryanin poliittinen aktiivisuus perustuu Ayn Randin Atlas Shrugged-kirjaan. Ryan on ensisijaisesti talouspoliittinen libertaari eikä suinkaan aborttien tai homoavioliittojen vastustaja, vaikka onkin katolinen uskonnoltaan. Ryan on kuitenkin luonut Obaman yhdistänyt Obaman vastaisia ryhmiä Teekutsu-liikkeestä uskonnollisiin konservatiiveihin. Yhteistä näille kaikille on näkemys, jonka mukaan valtion tehtävä on järjestää maanpuolustus ja lainvalvonta sekä turvata omaisuudensuoja ja yksilönvapaudet. Ryan on virkaan päästessään korkea-arvoisin poliitikko, joka on suoraan syyttänyt ilmastotutkijoita sekä vääristellyistä tutkimustuloksista että ennen kaikkea politikoinnista oman tutkimushaaransa rahoituksen varmistamiseksi.

Monbiot: Olin väärässä - öljyhuippua ei tule

George Monbiot, joka oidipuskompleksin jälkeisessä isänmurhassan, kirjoittaa olleensa väärässä ja myöntää, että mitään öljyhuippua (peak-oil) ei ole tulossa eikä koskaan ole ollutkaan tulossa. Koko ympäristöliikkeen keskeisin väite on siis ollut alusta asti silkkaa valetta.

Monbiothan on kuolemaa uhmaava elämäntapaintiaani, jonka poliittinn "aktivismi" ei aina ole pysynyt lakien sallimissa rajoissa. Mies on jonkinlainen puolijumala kansainvälisessä vihreässä liikkeessä, vaikka täällä härmän hämärillä salomailla hänen urotekoihinsa ei ole paljoa paneuduttu. Monbiot itse ei kylläkään kuulu Englannin Vihreisiin vaan Walesin itsenäisyyttä ajavaan Plaid Cymruun, joka ajaa Walesin itsenäisyyttä anarkistisin ja sosialistisin opein. Vihreän anarkistin ja Luokkasodan kaltaiset äärivasemmistolaiset lehdet ovat pitäneet Monbiotia tähän asti itsekeskeisenä suuren yleisön huomiota kosiskelevana tekopyhänä muka-vihreänä. Ehkä näemme vielä uudelleen radikalisoituvan Monbiotin keikkumassa väkivaltaisten anarkistiryhmittymien johdossa, jos hän nyt vihdoin viimein on todennut, että hänen vallankumoukseltaan on pudonnut pohja pois, ja on siirryttävä suoraab aktivismiin tavoitteiden turvaamiseksi.

Monbiot lukuisten vihersosialistien tavoin on entinen ydinvoiman vastustaja, mutta nykyisin sen vankkumaton tukija. Vaikuttaa siltä, että kannattaa lyödä vetoa vasemmistolaisen ja vihreän tiedemaailman konsensusta, sääntelyä kannattavia virkamiehiä tai anti-kapitalistisia hörhöjä vastaan. Ensin ydinvoima, nyt öljyhuippu. Sillä tahdilla jolla Monbiot vaihtaa takkiaan, voimme lyödä vetoa, että katastrofi, jonka Monbiot väittää seuraavan olemattomasta öljyhuipusta, ei ole katastrofi.

Vihreä liitto tukee terroria - avoimesti

Ylen radiouutisissa kerrottiin, että Olkiluotoon menevällä tiellä on "aktivistien" mielenosoitus. "Aktivisti"-tyttö, nimeltään Valpuri Talvitie, kertoi vastustavansa ydinsähköä, koska se on niin kallista. Sitähän ei Valpurin rahoilla rakenneta, mutta moinen pikkuasia ei tietenkään ole oleellista.

Mielenosoittajien banderollissa lukee "Ihmiset erehtyvät - TVO ei?". Koskeeko erehtymisen inhimillisyys myös Vihreitä ja heidän omia väitteitään? Vihreässä langassa on nimittäin erityisen kuvaava kommentti kolmen ja puolen vuoden takaa keväältä 2009. Kirjoittaja ja kommentoijat kauhistelevat, että öljyhuippu on jo luultavasti ohitettu ja sen jälkeen koko länsimainen elämäntapa - VIHDOIN ja ONNEKSI! - päättyy. YK:n ilmastopaneelin innoittamana ilmaston lämpenemisen torjumiseksi autojen polttoaineeseen on vaadittu lisättäväksi alkoholia, ja nyt YK - jälleen kerran - on kääntänyt takkinsa ja vaatiikin, ettei alkoholia saisi käyttää polttoaineissa "Ihmiset erehtyvät - YK ei?".

Viikon kestävän tapahtuman kotisivuilla kehotetaan "jättämään aseet kotiin". Harvemmin populistien kokouskutsuissa muistutetaan asiasta. Vihreän puolueen ulkoparlamentaarista toimintaa ajava Luonto-Liitto, joka saa hallitukselta varat toimintaansa, rahoittaa kyseistä leiriä. Liiton toimintaa johtaa blogisti Leo "Tästä tuli hyvä mieli" Stranius, jolla on erittäin läheiset välit Vihreän liiton päättäviin henkilöihin.

Leirillä kotimaiset ympäristöaktivistimme saavat mm. ruotsalaisen "aktivistin", Göteborgin Maan ystävien jäsenen TardTord Björkin koulutusta aiheesta "Nuclear & Radicalism". Tordhan on ollut jo vuosikausia aina mukana, jos jossain "aktivoidutaan" rähisemään, ryöstämään, tappelemaan ja varastelemaan. Mahdollista lakiapua tapahtuman osallistujat saavat ob-lakiavulta, joka puolestaan toimii mm. länsimaisten hallitusten ja suuryritysten vastaisen rise-up -liikkeen suojissa. Tord on Satu Hassin poliittinen petikaveri eli suoraan vallan huipulta.

Vallan huipulla ollaan myös Espanjassa, jossa "aktivistit" ryöstelevät ruokakauppoja:

Ruokaryöstelyyn osallistui myös Andalucian itsehallintoalueen parlamentin jäsen Juan Manuel Sanchez Gordillo. Sanchez Gordillo on myös Espanjan eteläosassa sijaitsevan Marinaledan kylän pormestari.

Hämmentävää onkin, että Totuus ja sen pääkirjoitustoimittaja Juha Akkanen tyytyy kirjoittamaan Timo Soinista, joka Akkasen sanojen mukaan on valitettavasti ollut oikeassa. Totuus kirjoittaa myös toisen pääkirjoituksen: Tanskan kansanpuolueen väistyvästä puheenjohtajasta Pia Kjärsgårdista. Otsikkoa myöten häntä paheksutaan populistiksi. Minusta tuo supermarketteja ryöstelevä Juan Manuel tai jopa Tord Björk voisi paremmin sopia populistin määritelmään.

Semmoinen sanomalehtikatsaus, tälläkin kertaa. Olisi ehkä pitänyt otsikoida tämä Äärivasemmisto ryhtyy väkivaltaiseksi - osa XII

Egypti tappaa - Israel parantaa

Gazan aluetta johtavan Hamasin pääministeri on pitkän linjan terroristi nimeltä Ismail Haniyya. Miehen järjenjuoksun tasosta kertoo hänen julistuksensa Operaatio Valetun lyijyn jälkeen hänen pidettyään operaatiota palestiinalaisten rökälevoittona. Voitto, jossa kuoli 1.300 arabia ja 13 juutalaista, kuvaa sangen hyvin Hamasin johtajien käsitystä ihmisarvosta.

Suomalaisista poliitikoista suoranaisia antisemitistisiä lausuntoja antavat pääasiassa vasemman laidan liftarit Erkki Tuomioja ja Osmo Soininvaara. Molemmat luonnollisesti verhoavat arvostelunsa Israelin valtion toiminnan arvosteluksi. Yhtä kaikki, kärki kohdistuu siihen, että Israel edustaa länsimaita ja on siten paha arabien kantaessa historiallista sorretun kansan viittaansa. Tätä mielikuvaa rapauttaa pahasti se, että Israel ei sovi moiseen historialliseen muottiin ja toisaalta se, että Israel huolehtii ainoana alueen valtiona inhimillisten näkökulmien mukaisesti kaikista sairaista ja haavoittuneista - ei vain omistaan.

Haniyyan vaimon veli eli lankomies sai sydänkohtauksen ja toimitettiin Israeliin sairaalaan saamaan hoitoa, kertoo Ynetnews. Samaan aikaan Hamasin asemiehet ottivat yhteen Egyptissä vaalivoiton saaneiden Muslimiveljeskunnan rajavartioiden kanssa jo ties monetta kertaa - tällä kertaa yöllisissä taisteluissa henkiriepunsa menetti parikymmentä aivopestyä Allahin seuraajaa. Ja arvatkaapa ketä muslimit tästä syyttävät? No Israelia tietysti! Eipä näy Heidi Hautalaa missään vaatimassa egyptiläisiä tuotteita ostoboikottiin.

Ei siinä mitään, on ihan ymmärrettävää, että Hautalalle Israelin vastustaminen on osa poliittista uraa - kuten Hamasille ja Muslimiveljeskunnallekin - mutta voisihan hän joskus oman uskottavuutensa kohentamiseksi antaa kehua jos aihetta on. Se ei vaan taida onnistua, sillä tämän vanhan - Jytkyä edeltäneen - uutisen mukaan

Vihreät ja kommunistit ovat tuoreen tutkimuksen mukaan suurissa poliittisissa kysymyksissä miltei identtisiä puolueryhmiä. Vihreät ja kommunistit ovat kuin toistensa kopioita suhtautumisessa ympäristökysymyksiin, talouskasvuun ja markkinatalouteen.

Toiseksi voimakkaimmassa ideologisessa jännitteessä korostuu talouden sääntely...voimakkaimmin ajavat järjestyksessä kommunistien, vihreiden, vasemmistoliiton ehdokkaat. Sen sijaan talouskasvua ja vapaita markkinoita eniten ajavat järjestyksessä kokoomuksen ja perussuomalaisten ehdokkaat.

Tai kuten sosialistit itse määrittelevät:

Ohjelmassa sosialismilla tarkoitetaan kiteytettynä tuotantovälineiden yhteisomistusta ja suunnitelmallisesti johdettua yhteiskuntaa.

Pitkä kuuma kesä

Nelisen vuotta sitten (6.11.2008) Osmo Soininvaara iloitsi blogissaan Barack Obaman valinnasta Yhdysvaltain presidentiksi (Soininvaaran blogi on suljettu nyt, joten linkitän omaan aiempaan kirjoitukseeni) kirjoittaen klassikoiksi muodostuneet sanansa:

Voi että olen iloinen ja helpottunut!

Obama on selkeäsanaisesti luvannut Yhdysvaltain tulevan mukaan ilmastopolitiikkaan. Tämä voi tarkoittaa, että meillä on muutaman vuoden jälkeen maailmanlaajuinen päästökauppajärjestelmä.

Veikkaisin, että kohta kaikki [maat] osallistuvat, tai itkevät ja osallistuvat.

Vaan kuinkas kävikään? Vihreä hirttolanka paljastaa, että Amerikka aikoo haistattaa pitkät koko lämpenemisen taustalla olevalle poliittiselle nomenklatuuralle.

Ilmastoneuvotteluihin tarvitaan joustoa, arvioi Yhdysvaltain pääneuvottelija Todd Stern viime viikolla pitämässään puheessa.

”Joustava, muuttuva laillinen sopimus ei takaa, että saavutamme kahden asteen tavoitteen, mutta tuon tavoitteeseen tarraaminen johtaa vain umpikujaan”, Stern sanoi uutistoimisto Reutersin mukaan.

Lausunto suututti muun muassa saarivaltiot ja EU:n, sillä kahden asteen tavoitteen ehdottomuus on yksi harvoista asioista, joista on päästy yksimielisyyteen kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa.

Ja kuin varmuuden vakuudeksi Pienten Saarivaltioiden Järjestön AOSIS:n (vertaa englanninkileinen sana "oasis" - "keidas", joka on erityisesti islamissa paratiisia kuvaava käsite) puheenjohtaja Marlene Moses viittaa Yhdysvaltoja koetelleeseen kuivaan kesään sanoen, että Yhdysvaltain hallitus "hylkää omat maanviljelijänsä".

Oli varsin odotettavaa, että ilmaston lämpenemiseen sitoutunut poliittinen pääoma kiehuisi tänä kesänä yli, koska lämpeneminen pysähtyi jo 15 vuotta sitten. Poliittisille ilmastotutkijoille tuli vastustamaton kiusaus väittää kulunutta heinäkuuta Yhdysvaltain lämpimimmäksi, mitä se ei ollut (Steven Goddard). Marlene Moses puolestaan viittasi Yhdysvaltoja koetelleeseen kuivuuteen, jotka toistuvat säännöllisen epäsäännöllisesti. Kuivuuden markkinointi ilmaston lämpenemisen takia on hiukan kummallista, koska lämpenevä ilmasto LISÄÄ ilmakehässä olevan veden määrää ja siten oletettavasti sateita.

Huvittavaa on tuo Wikipedian kuivuutta käsittelevä artikkeli, jossa todetaan että samanlaisia kuivia kausia oli 1988, 1954, 1936, 1934 ja 1929 - ja oikeastaan koko 30-luku. Mutta vain tämä viimeinen johtuu ilmaston muutoksesta lämpenemisestä. Tässä hyvä kirjoitus, jossa käsitellään tuota kuivuutta, joka koskettaa ainoastaan - maanviljelijöitä!

Ja luonnollisesti oli oletettavaa, että kun Etelä-Afrikassa sataa lunta poikkeuksellisen paljon, niin se ei ole osoitus ilmaston kylmenemisestä toisin kuin Amerikan kuivuus on sen lämpenemisestä. Päästökaupan suurin ongelma on se, että yksittäiset valtiot puuttuvat kansainvälisten markkinoiden toimintaan. Vähän kuin yrittäisit voittaa shakkinappuloilla dominossa. Toiseksi suurin - tai tavallaan kyllä jopa suurempi - on se, että hallitus pakottaa ihmiset ostamaan jotain, mitä he eivät tarvitse (päästöoikeus). Jos poliitikot eivät kykene huolehtimaan EDES oman maansa verotulojen ja julkisten menojen tasapainosta, kuinka he voisisvat onnistua huolehtimaan Maapallon pelastumisesta?

Kriisitietoisuus

Jotenkin niin kuvaavaa, että hallitus puskee otsasuonet pullistuneina erilaista ilmastoveroa hirveällä tohinalla, mutta kotimaisen ruokatuotannon toimintaedellytysten säilyminen ei aiheuta kiirettä. Ymmärtäähän sen - ilmastoviulut maksetaan ulkomaille - köyhille ja sorretuille kulttuureille. Kotimaisen ruokahuollon turvaaminen menisi punaniskoille, junteille, metsästäjille, kouluttamattomille maalaisille - perkeleille! (MTV3)

Marttila povaa ilmastoruokakriisiä Suomeen, mikäli pikaisiin toimiin ei ryhdytä. Maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtaja Jari Leppä (kesk) on suurelta osin samoilla linjoilla. Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen (kok) myöntää tukalan tilanteen, mutta samalla rauhoittelee hätäisimpiä.

Marttila kehottaa eduskuntaa käsittelemään ilmastoruokakriisiä hätäkokouksessa vielä elokuun aikana. Kansanedustaja Leppä jakaa Marttilan huolen, mutta ei pidä hätäkokousta tarpeellisena.

– Ilmastoruokakriisi on varmasti edessä jo piakkoin, mikäli asialle ei pikaisesti tehdä jotain, joten aika on kortilla.

– Teollisuudenkaupan pitää näyttää tässä sitä kuuluisaa vastuuta. Nehän kyllä voimakkaasti esiintyvät vastuullisina, mutta käytäntö on jotain muuta.
– Viime vuoden lopulla tulleen selvityksen mukaan teollisuudenkaupan puolella ei ehkä ihan ole lakia rikottu, mutta kyllä siellä selkeästi joitain epäterveitä käytäntöjä on.

Ministeri Koskinen ei kiistä väitteitä orastavan ilmastoruokakriisin uhasta, mutta toivoo asian käsittelyyn malttia.

– Ensinnäkin pitäisi saada selkeä käänne tapahtumaan lämpötiloissatuottajahinnoissa, jotka ovat selkeästi alle eurooppalaisen keskiarvon.

Koskinen odottaisi vielä syksyn ilmastosatonäkymiä sekä Suomessa että maailmalla.

– Katsotaan mitä syksy tuo tullessaan. Maailmalla on kärsitty kovasti kuivuudesta, jolloin esimerkiksi viljasato on jäänyt pieneksi. Kotimaassa taas on ajoittain saatu liikaakin vettä.

Vaikka en yleisellä tasolla kannata elinkeinoelämälle maksettavia tukia, maatalous on mielestäni muusta elinkeinosta poikkeavassa asemassa. Ensiksikin, maataloustuotteiden tukeminen pienentää ulkopoliittista riippuvuutta. Toiseksi, kaikki ulkomailta ostamamme ruoka on rahoitettava vientikaupalla, joka jo nyt yskii vakavasti. Kolmanneksi, pidän kotimaista ruokatuotantoa turvallisempana kuin esimerkiksi romanialaista sianlihatuotantoa.

Suomalaiset syövät noin 2/3 päivittäisistä aterioistaan teollisuuden valmistamina ja suurkeittiöiden lämmittäminä. Teollisuuden valmistama ruoka on kehittynyt niin huimasti viimeisen 10 vuoden aikana, että tavallinen sokkoruokailija ei maista tai välitä, onko annos teollisuuden jalostamaa vai keittiön raaka-aineista valmistamaa. Mitä pidemmälle ruokaa teollisuudessa jalostetaan, sen edullisemmin se kuluttajalle voidaan myydä. Yhden annoksen hinta on esimerkiksi oppilaitoksissa noin euron (palkkakulut toisen euron). Lounasravintolan verottoman kahdeksan euron tarjottimen hinta on keskimäärin 2,5 euroa (palkkakulut saman verran päälle).

Ehdotukseni on, että valtio voisi tukea kotimaista julkisen sektorin (koulut, vanhainkodit) laitosruokailua esimerkiksi 20-40 senttiä annokselta, jos raaka-aine on kotimaista. Tarkoituksenani olisi turvata kotimaiselle raaka-aineelle noin 50%:n markkinaosuus. Ulkomainen kilpailu pitää huolen, että tuet eivät valuisi tehottomuuden ylläpitämiseen. Tiedän, että EU ei tähän anna mahdollisuutta, joten se asia on poliitikkojen jotenkin ratkaistava.

Nykyisessä tilanteessa on vaarana, että yksi suuri toimija (S- tai K-ryhmä) pystyy esimerkiksi kesäsesongin aikana dumppaamaan ulkomaisella suurostolla koko kotimaisen sianlihateollisuuden nurin. Ministerin väite kauppojen "laittomuuksista" ovat siis puhdasta populismia. Suomalaisen ruoan tuottajan mahdollisuus investoida on varsin matala, kun riskinsietokykyä ei tällaisessa tilanteessa oikein ole. Ruoka ei ole sellainen ylellisyystuote, johon kannattaa soveltaa maan suhteellista tuottavuutta. Riippuvuus edullisemmasta tuontiruoasta ei ole mahdollisen hintapiikin tai jonkun kriisin seurauksena tavoiteltava ihannetila.

Erityisen vaarallinen tilanne on sellainen, jossa kansainvälisen ruokakriisin sattuessa suomalainen vilja on varastoituna suuriin helposti tuhottaviin tai vallattaviin yksiköihin. Maanpuolustuksen kannalta järkevintä olisi varmistaa, että ruoka säilytetään maatiloilla pienissä yksiköissä, jolloin sen valvonta kriisitilanteessa säilyisi kansalla eikä valtaa pitävillä - olivatpa nämä suomalaisia tai venäläisiä.

Liberalismin petos

Edellisessä kirjoituksessa (Vasemmiston petos 7.8.2012) lainasin Liberalismin petos -kirjan johdantoa, tässä kirjan viimeisiä sivuja. Viisaita sanoja ovat kirjoittajat Timo Hännikäinen ja Tommi Melender kirjoittaneet. Suosittelen lukemaan koko teoksen.

Arvoliberaali ideologia ottaa enemmän tai vähemmän avoimesti kristinuskon silmätikukseen, koska se kytkeytyy niin läheisesti länsimaiden sorto- ja riistomekanismeihin. Ylpeys omaa kulttuuriperintöämme kohtaan olisi loukkaus kaikkia niitä kohtaan, joille olemme aiheuttaneet kärismnystä. Vaihtoehdoksi jää loputon syyllisyydentunto ja katumusharjoitukset. Koska länsimaiden historia ja kulttuuri perustuvat riistolle, sorrolle ja syrjinnälle, niillä ei ole oikeutta edes omaan identiteettiin, kuten brittiläisyyteen. Omaa kulttuuriamme syytetään turmeltuneisuudesta, valonarasta menneisyydestä, sieluttomasta materialismista, ahdistavasta suorituskeskeisyydetä. Muista kulttuureista löydetään rauhanomaisuutta, rentoa suhdetta työntekoon, vapaata rakkautta, luonnon kunnioitusta, ikuista viisautta.

Reaalisosialismin romahduksen jälkeen kolmas maailma lakkasi käsitteenä olemasta. Mutta ideologiat harvoin kuolevat, niillä on taipumus syntyä uudelleen toisessa muodossa juuri kun ne on julistettu kokonaan kadonneiksi. 1980-luvulle saakka vaikuttanut kolmasmaailmaisuus toivoi kehitysmaiden kumouksellisten hallitusten toteuttavan maanpäällisen Edenin; sen perilliset taas keskittyvät rypemään länsimaiden syyllisyydessä.

Arvoiberaali paratiisi olisi jo täällä, elleivät sen tuloa jatkuvasti hidastaisi maalaisjuntit, uskovaiset, lihansyöjät, kansallismieliset, vanhakantaiset vasemmistolaiset ja muut ikävät ihmiset. Jos historialla on ennelta määrätty suunta jonka valistuneet kykenevät havaitsemaan, muut ovat kiusallisia vastaan pyristelijöitä, jotka täytyy uudelleen kouluttaa, pitää poissa poliittisen vallan piiristä, vaieta kuoliaaksi, tehdä naurettaviksi tai muulla tavoin pelata ulos. Heitä ei missään nimessä voi pitää tasavertaisina keskustelukumppaneina, jotka ovat päätyneet mielipiteisiinsä perustelluista syistä ja monien eri kehityskulkujen tuloksena. He ovat vain ennakkoluulojensa ja väärän tietoisuutensa vankeja. He kuuluvat "historiaan", joka päättyy kun kaikki ymmärtävät sekulaarin liberaalin demokratian, vapaamielisten arvojen ja urbaanin elämäntavan autuuden.

Ajatus historian "käsikirjoituksesta" ja sen tunnistavasta etujoukosta palautuu Hegeliin ja Marxiin. Klassinen marxilainen näkee historian ennalta määrättynä ja tuudittautuu vastoinkäymisten keskellä ajatukseen, että historian kulkusuuntaa ei voi kääntää ja ennemmin tai myöhemmin hyvät voittavat. Väkevimmätkään taantumusvoimat eivät voi kuin hidastaa peruuttamatonta prosessia. Samantyyppinen vaihtoehdottomuuden logiikka on läpäissyt koko poliittisen kulttuurin. Poliitikkojen ja liike-elämän edustajien puheet ovat täynnä julistuksia poliittisista välttämättömyyksistä ja taloudellisista realiteeteista ja turmiosta, joka niiden vastustamisesta seuraa.

Harvemmin tajutaan, kuinka hirmuinen on ajatus, ettei nykyiselle poliittiselle ja taloudelliselle kehitykselle olisi vaihtoehtoja. Silloin ajatustenvaihto, kiistely, koko politiikka sellaisena kuin sen ymmärrämme, olisi tarpeetonta. Teknokraattiset asiantuntijat ratkaisisivat kaikki ongelmat teknologian ja suunnittelun avulla. Tässä sietamättömän siistissä maailmassa ei olisi tilaa yksittäisen ihmisen moraaliselle, hengelliselle tai esteettiselle mielikuvitukselle.

"Edistys" on aina historiallisesti määräytyvä käsite, jota ihmiset kulloinkin sattuvat pitämään arvossa. Ei ole kauaa siitä, kun suuret ihmisjoukot näkivät edistyksellisenä historian voimien manifestaationa kommunismin. Vähän ennen sitä natsismi ja fascismi vaikuttivat monissa paikoin Eurooppaa vitaalisilta ja edistyksellisiltä verenvähyyttä potevaan liberaaliin demokratiaan verrattuna. Siksi on erittäin kyseenalaista julistaa olevansa historian oikealla puolella ja ilkkua toisinajattelijoille, että he seisovat selkä tulevaisuuteen päin.

Rationaalisesti ajatteleva ihminen puolustaa itselleen tärkeitä arvoja ja asioita, eikä hirttäydy yksittäisiin historiallisiin kehityskulkuihin, jotka saattavat tuottaa arvaamattomia lopputuloksia, ja usein tuottavatkin. Jokaisella teolla on aina paitsi tarkoitettuja, myös tarkoittamattomia seurauksia. Suurin osa historiasta syntyy juuri näistä tarkoittamattomista seurauksista. Se on hyvä muistaa puntaroitaessa menneiden sukupolvien syntejä ja julistettaessa historiallisen kehityksen suuntaa.

Vasemmiston petos

Timo Hännikäinen ja Tommi Melender ovat kirjoittaneet kirjan Liberalismin petos. Edellinen kertoo äänestäneensä 2011 Perussuomalaisia ja jälkimmäinen Vihreitä. Miehet toteavat, että mainittujen puolueiden aatteet eivät ole toistensa vastustajia tai jopa vihollisia, kuten nyky-Suomessa on tapahtunut. Molemmilla on taustallaan pitkä 1700-luvulta alkanut liberalismiin nojaava ideologia.

Kirjassa opetetaan, että liberalismin aatehistoriallisesti oikeisto/vasemmisto-jako on yhtä hyvä ja kuvaava kuin konservatiivi/liberaali-jakokin. Sekin kerrotaan, että muiden yhteiskunnallisten aatteiden tavoin myös liberalismissa on keskenään ristiriitaisia aatteita. Syy miksi käytän otsikossa Vasemmistoa enkä Liberalismia johtuu siitä, että amerikkalaisessa keskustelukulttuurissa liberaalilla tarkoitetaan meikäläisittäin ymmärrettynä vasemmistolaista ja libertaarilla meikäläisittäin ymmärretynä liberaalia, vapaamielistä. Itse olen kuvaillut omana kantanani tätä politiikan nelikenttää kirjoituksessani Vasen ei ole oikein 19.1.2011.

Miehet täsmentävät, että talousliberaali ajaa mahdollisimman vapaata markkinataloutta ja minarkiaa, arvoliberaali korostaa (uskonnollista ja seksuaalista) suvaitsevaisuutta onnellisuuden tavoittelemiseksi. Klassisessa liberalismissa nämä menivät alkuun samoja polkuja, mutta nyttemmin talousliberaali pitää pohjoismaista hyvinvointiyhteiskuntaa sosialismina ja arvoliberaali vaatii valtiota ohjaamaan hyvinkin voimakkaasti yksilöiden elämää tiettyjen päämäärien saavuttamiseksi.

Koska valtavirtamedia penaaleineen edustaa voimakkaasti juuri arvoliberaalia maailmankuvaa, konservatiiveista välittyvä kuva on julkisuudessa kovin kapea ja yksioikoinen. On olemassa hyvää ja pahaa liberalismia, mutta vain pahaa konservatismiä. Liberaali uskoo yksilön kykenevän toimimaan omaksi ja yhteisönsä eduksi ilman pakkoa ja valvontaa kun taas konservatiiville ihminen on ahne ja raadollinen ja tarvitsee perinteitä ja instituutioiden ohjausta elääkseen säädyllisesti. Tästä hahmottaa helposti, että suomalaiset poliittiset aatteet eivät ole kovin jyrkässä ristiriidassa keskenään aatehistoriallisesti tarkasteltuna - eikä myöskään maailmanlaajuisesti tarkasteltuna. Pikemminkin vahvistuu näkemys, että poliitikot tarkoituksellisesti demonisoivat toisiaan pysyäkseen helpossa leivässä avustajineen.

Edmund Burke kommentoikin aikoinaan, että liberalismin vaatimukset muutoksista nojaavat kovin usein väkivaltaan ja ihmisille arvokkaiden perinteiden tarkoitushakuiseen tärvelemiseen. Liberaalit eivät siis ole aina ajaneet "hyviä" asioita (yksilönvapaudet, demokratia) ja konservatiivit niitä "vastustaneet" (teokratia, aristokratia). Nykyisessä politiikassa liberaalit ajavat yksilönvapauksien rajoittamista (aseenkanto, nettikeskustelut)ja konservatiivit puolustavat yksilöiden oikeutta tehdä itseään koskevia päätöksiä (uskonvapaus, kansallismielisyys).

2011 vaaleissa Vihreät (pj. Anni Sinnemäki) hivutti Suomen lähemmäs amerikkalaista demonisoivaa vastakkainasettelua tekemällä homoavioliitosta aborttiin verrattavan periaatteellisen kysymyksen. Vihreät yrittivät monopolisoida oikeuden nimetä yhteiskunnalliset uhrit (värilliset, naiset, homot), joille yhteiskunta jakaa verotuloja ja erivapauksia.

Siinä missä konservatiivit ennen kävivät jumalanpalveluksissa, nykyiset kokoomuslaiset istuvat yrityskonsulttien hengennostatustilaisuuksissa. Entiset liberaalit kavahtivat jumalanpalveluksia, mutta rituaalinomaisesti laskevat avemariaa hiilijalanjälkeään ja rukoilevat kierrättävät syntinsä. Sähköinen media yhdistettynä huonoon toimittajakuntaan johtaa tilanteeseen, jossa jokainen mielipide on yhtä arvokas riippumatta keskustelijan elämänkokemuksesta, koulutuksesta tai yhteiskunnallisesta asemasta, mikä johtaa television suurten homoiltojen kaltaiseen huutokilpailuun, jossa vastakkainasettelu vain vahvistuu. Kirjoittajat eivät esitä miten keskustelun tasoa olisi mahdollista nostaa, mutta myöntävät paperikirjan edun tässä suhteessa: se vaatii aikaa, ja antaa mahdollisuuden keskittyä ajattelemaan ja pohtimaan omia ennakkoluulojaan ilman toistuvia keskeytyksiä ja vastapuolen ärsyttäviä manöövereitä.

Nostin tuon kirjan johdantona toimivan yhteenvedon omaksi blogikirjoitukseksi, jotta lukijani ja minä hahmottaisimme ja määrittelisimme poliittisia toimijoita edes jokseenkin samalla tavalla välttyäksemme demonisoimasta toisinajattelijoita ja heidän aatteitaan.