Kannibaalin metsästys

Ihan pieneen toviin en taas ole ehtinyt mistään järkyttyä, mutta tänään nousi ns. niskavillat pystyyn. Takkirauta jo kirjoittikin Rähmispossun uutisesta, jonka mukaan iranilainen tohtori oli leikannut irti ja syönyt vaimonsa huulet, joilla tämä lienee pahoittanut miehensä mielen.

Vaan suuressa maailmassa osataan sama asia tehdä tavalla, joka vetää tällaisen valkoisen lökäpöksyn kauhusta kankeaksi. Kanadan poliisi on etsintäkuuluttanut nuoren miehen nimeltä Luka Rocco Magnotta (National Post). B-luokan homopornoelokuvissa uraa avannut (sic) mies tunnustaa olevansa kannibaali omassa blogissaan. Tragikoomista kyllä, mies paljastuu täysveriseksi malthusilaiseksi, jonka mielestä kannibalismi voisi toimia ratkaisuna, kun luontoäidin resurssit jatkuvasti kasvavan ihmiskunnan ruokkimiseksi loppuvat. En väitä, että kaikki malthusilaiset ovat kannibaaleja. Eivät tietenkään ole. Mutta toivottavasti tämä laittaa heidät arvioimaan oppiaan uudelleen.

Tapettuaan uhrinsa Magnotta leikkasi irti tämän raajat ja lähetti ne montrealilaisiin puoluetoimistoihin. Ilmeisen selvä kannanotto kanadalaisen monipuoluejärjestelmän suosiosta Magnottan näkökulmasta. Vaan eipä tässä kaikki - Magnotta kuvasi videolle tapon ja ruumiinosien leikkaamisen. Tässä vaiheessa, arvon lukijani, teillä pitäisi jo hiipiä takaraivoon pieni pelko hänen seuraavasta siirrostaan, koska en kai minä tästä muuten kirjoittaisi. Eli kyllä vaan - mies julkaisi videon kokonaisuudessaan amerikkalaisella sivustolla. Ja nyt sitten otatte itseänne kädestä kiinni, sillä seuraavaksi aion kertoa, että tuo video on nähtävillä edelleen. Sivuston omistaja ei sitä poista, ja viranomaisilla ei ole siihen valtuuksia.

Viikonloppuna moni nuori hyvinkääläinen sai elämänpituiset traumat jouduttuaan todistamaan mielipuolista teurastamista ravintoloiden sulkeutumisaikaan. En väitä, että tuollaisen videon katselu on mitenkään verrattavissa siihen pelkoon ja ahdistukseen, jonka saa aikaan todellisessa elämässä kohdattu fyysinenkauhu ja väkivalta. Mutta siitä huolimatta - en pystynyt katsomaan tuota videota.

Kyseisen videon julkaissut sivusto pyysi apua lukijoiltaan, jotta videon lähettänyt taho saataisiin kiinni. Eikä mennyt hetkeäkään, kun lukijat tunnistivat miehen Luka Magnottaksi. En tietenkään puolustele kyseisen sivuston toimintaa ja pidän sitä toistaiseksi pahimpana sivustona, mihin olen netissä törmännyt. Omalla karmealla, groteskilla tavallaan tämä kuitenkin on osa sananvapautta, jollaista meillä Suomessa tai Euroopassa ei enää ole. Asettaa lievästi sanottuna oikeaan mittasuhteeseen Helena Erosen hihagate-kirjoituksen, joka oli tämän tasavallan poliitikoille ja medialle kevään kovin juttu.

Olin kahden vaiheilla, laitanko tähän linkin kyseiseen videoon, koska jokainenhan sen netistä helposti löytää. Päätin olla laittamatta, koska käytännössä tuollaisen videon katsomiseksi haluan itse kunkin teistä punnitsevan ihan rauhassa oman pääkoppansa sisällä omaa arvomaailmaansa. Jos pohdinnan jälkeen yhä haluaa seurata viattoman ihmisen ihmisarvoa pahimmalla mahdollisella tavalla loukattavan, niin sille minä en sitten voi mitään. Ja se on teidän oikeutenne - vapaassa yhteiskunnassa kukaan muu ei tee päätöstä teidän puolestanne. Eikö vapaus olekin pelottava asia.

Hyvinvointiyhteiskunta ja fascismi

Eiliseen kirjoitukseeni liittyen lainaan tänään hieman Jonah Goldbergin kirjaa Liberal Fascism.

Portugalilainen konservatiivi voi toivoa monarkiaa. Kiinalainen konservatiivi haluaa kommunistisen puolueen pysyvän vallassa. Yhdysvalloissa, kuten Friedkich Hayek on sanonut, konservatiivi haluaa säilyttää eurooppalaisittain "liberaalit" instituutiot, mutta amerikkalaisittain konservatiiviset arvot: yksityisomistus, vapaat markkinat, yksilönvapaus, sananavapaus ja yhteisön oikeus päättää kuulumisesta yhteisöön, joka näitä asioita ajaa.

Sen takia konservatiivit, klassiset liberaalit, libertaarit ja whiggistit edustavata ainoaa oikeaa tuhanteen vuoteen esiintynyttä "edistyksellisyyttä". Konservatiivien ja klassisten liberaalien maailmankuvaa parhaiten se, että heidän mielestään ei ole olemassa lähtökohtaisesti "pahoja oppeja", vaan on olemassa sekä hyviä ja pahoja oppeja. Vasemmisto väittää, että kaikki opit ovat pahoja, ja asioita tulee tarkastella kulloisenkin ajankuvan mukaan; kulttuurirelativisesti. Tosiasiassa vasemmistolla on oppi, dogma, joka tähtää totalitaariseen vallankäyttöön. Sen sijaan, että keskustelisimme heidän opistaan, dogmastaan, meidät pakotetaan keskustelemaan heidän aikomuksistaan, heidän motiiveistaan, heidän tuntemuksistaan. He ovat oikeassa, koska he "välittävät". Myötelämisen kyky onb ihmisarvon mittari.

Vasemmistolaista maailmankuvaa pidetään parempana, koska he haluavat jotain parempaa, mutta heidän ei tarvitse selittää, mikä on parempaa tai miten siihen päästään. He ovat onnistuneet siinä, missäå 20- ja 30-luvun fascistit epäonnistuivat: liike on tärkeämpää kuin päämäärä (Eduard Bernstein). Ja mikä tärkeämpää, he ovat omineet oikeuden kutsua vastustajiaan fasisteiksi!

Kulttuurirelativistien mielstä kulttuurit menestyvät siksi, että ne ovat "valkoisia" tai "kristittyjä". Avoimessa yhteiskunnassa parhaat käytännöt voittavat. Ei siksi, että ne ovat "valkoisia" tai "kristittyjä" vaan siksi, että ne ovat parempia kuin muut. Tärkeää ei ole, mitä uskontoa tai mitä "rotua" ne "tunnustavat", vaan se, että on olemassa parempia ja huonoja malleja järjestää yhteiskunnallinen toiminta. Klassinen liberalismi ja konservatiinen maailmankuva on toiminut 300 vuotta paremmin kuin mikään muu järjestelmä. Se on luonut jäsenilleen oikeuden olla tasavertaisia - ei tasa-arvoisia - ja kehittänyt yhteisönsä pyrkimystä edistää kaikkien jäsentensä etua. Sillä on ollut huonot hetkensä, kuten rotuerottelu, mutta se on ottanut niistä opikseen. Mitä sosialismi, vasemmisto tai (näennäinen) tasa-arvo on luonut? Puoliuskontoja, joissa ihmisen elämän arvo on aina yhteiskunnalle alisteinen. Yhteiskuntia, joissa yksilöt eivät saa päättää omasta elämästään. Maailman, jossa korkein hyve on ajaa "koko yhteiskunnan etua". Määritelmällisesti se on klassista fasciscmia.

Arvorelativismia tilattiin ja toimitettiin

Olen aiemminkin kirjoittanut, kuinka sosialismi on dogmaattinen eli pakottava oppi. Dogmilla yleensä viitataan uskonnolliseen opetukseen, koska dogmatiikka on teologian osa-alue. Kuitenkin on selvää, että myös muut opit kuin kristinusko sisältävät uskonnollisia tunnusmerkkejä. Ilkka Pyysiäinen luettelee näitä uskonnoksi nimettäviä piirteitä neljä (kirjassaan Jumalten keinu): oppi otetaan vakavasti, sitä käytetään elämänhallintaan, sen jakaa joku tietty ihmisryhmä ja se on tunnepitoista.

Eräällä tavalla me kaikki uskomme johonkin dogmiin. Konservatiiville (amerikkalaisessa kielenkäytössä) dogmeja voivat olla Raamatun arvomaailmasta kumpuavat tai klassisen liberaalin mielestä esimerkiksi näkemys minimivaltiosta voi nousta dogmin asemaan. Kuten asetelmasta huomaa, on olemassa hyviä ja huonoa dogmeja.

Konservatiiville hyviä dogmeja ovat ne, jotka takaavat mahdollisimman suurelle osalle sen jäseniä fyysisesti ja taloudellisesti turvallisen elinympäristön. Historia osoittaa, että valkoinen, kristillinen kulttuuriympäristö on onnistunut tässä teollisen vallankumouksen jälkeen parhaiten. Sosialistille tuo osoittaa, että valkoinen kulttuuri ja kristinuskon opit ovat pelkkiä todisteita rasismista ja mustiin kohdistuneesta riistosta. Konservatiiville ne todistavat sen, että valkoinen kulttuuri ja kristitty arvomaailma ovat puolustettavia asioita, joita voidaan toki kehittää edelleen, mutta niitä ei heitetä romukoppaan vain siksi, että niissäkin on kehitettävää. Mutta siis ne ovat olleet kaiken pohjana, kun länsimainen yhteiskuntajärjestys nousi taloudellisesti ylivertaiseen asemaan, ja siksi niitä ei sellaisenaan pidä hävittää vaan kehittää.

Sosialistit kiistävät kristilliset dogmit ja dogmien oikeutuksen nojaamalla yhteen ainoaan käsitteeseen: edistyksellisyys (progressio). He leimaavat kaikki muut opit (dogmit) pahoiksi, koska niissä on myös kehitettäviä puolia. Mutta he eivät avaa omaa oppiaan, minkä takia asiasta ei voida keskustella ja vertailla eri dogmien hyviä ja huonoja puolia. On vähän sama kuin yrittäisit sanoa sosialistille, että varkaus on paha, mutta jos hän ei tunnusta moraalikäsitettä hyvä tai paha, ei mitään keskustelua voi syntyä. Sosialisteille tosiasioita tärkeämpää ovat syyt, motiivit. Ei väliä, jos lopputulos on onneton, koska tarkoitus oli kuitenkin hyvä!

Tutkija Mika Aaltonen toteaa Puolueen Näköradiossa, että

- Yhteiskunta ei ole eksplisiittisesti ottanut vastuuta siitä, että kotona ja kouluissa puhuttaisiin enemmän siitä, miten meidän pitäisi käyttäytyä. Mikä on oikein ja mikä on väärin? Aikaisemmin nämä arvot tulivat kirkosta, ne tulivat kun luettiin raamattua. Aiemmin oli tällänen yhtenäinen arvopohja, ja se on murentunut

Tämä on ihan totta, ja se on lopputulema juuri siitä, että sosialismissa kaikki dogmit ovat pahoja, ja sosialismia ikään kuin kehitetään ratkomalla kulloinkin esiin nousevia asioita. Syntyy keskenään ristiriitaisia päätöksiä, koska jokainen rajoitus on aina joltain toiselta pois. On mahdotonta rakentaa yhteiskuntaa, jossa kaikki saisivat pelkkää hyötyä, kuten tasa-arvoon perustuva maailmankatsomus väittää.

Suomen Kuvalehden numerossa 17/12 kerrotaan, kuinka vasemmistolaiset olivat kokoontuneet ravintola Juttutupaan keskustelemaan Marxista. Kun toimittaja oli kysynyt, voiko sosiaalidemokrataian alamäen syynä se, että Forssan tavoitteet on pitkälti toteutuneet, Mikko Majander vastasi, että ei, koska "sosiaalidemokratia ei valmistu ikinä. Se kehittyy aina olosuhteiden mukaan."

On selvää, että jos valtio opettaa lapsille kouluissa jotain maailmankatsomusta, tämän opetuksen tulisi perustua vanhempien maailmankuvaan. Monikulttuurisuuden ja tasa-arvon opettaminen ei vastaa sitä maailmankuvaa, joka ihmisillä on.

Halpa energia ja elintasopakolaiset

Kuuluisa englantilainen Royal Society toimii Englannin hallituksen neuvonantajana tieteellisissä kysymyksissä. Seuran jäsenluettelo on mykistävä, vaikka joukossa onkin huomattava määrä myös muita kuin tieteellisin ansioin joukkoon päässeitä. Nyt seura on kutsunut jäsenekseen maailmanlopun profeetan Paul R. Ehrlichin.

Ehrlich on käsittääkseni pätevä biologi, mutta hänen voimakkaan ihmisvihamieliset, tummanvihreät poliittiset oppinsa ovat kuin toisesta maailmasta. Ehrlich kirjoitti 1968 kirjan, jossa hän varoitti väestön liikakasvusta ja sen aiheuttamasta nälänhädästä, raaka-aineiden loppumisesta ja vaati mm. pakkosterilisaatioita kehitysmaiden asukkaille. Ehrlich tunnustautuu avoimesti malthusilaiseksi, jota myös moni itseään järkivihreänä pitävä suomalainen vihreä kannattaa. On oikeastaan vähän pakkokin, koska koko vihreä aate nojaa siihen keskeiseen teoriaan tai oppiin, jonka mukaan maailman luonnonvarat ovat rajallisia. Toki ne siis tietyssä mielessä ovat, koska onhan materiaa vain rajallinen määrä, mutta kuten olemme huomanneet, teknologinen kehitys on avannut ihmiskunnalle aivan uudenlaisen tilanteen itsensä elättämiseen ja asumiseen.

Ehrlich ei ole onnistunut kovin hyvin ennustuksissaan ja ehkä tulevat sukupolvet nimeävät hänet yhdeksi maailmanlopun tuhoa ennustaneeksi huru-ukoksi muiden kaltaistensa hihhulien sankkaan joukkoon. Keskiluokkaisen elämäntavan tuomitseminen kestävän kehityksen vastaisena (Helsingistä - Itämeren Detroit 27.5.2012 ja Öljyhuippu suli pois 22.5.2012) on merkittävin poliittinen jakolinja nykyisissä hyvinvointiyhteiskunnissa. Vastakkain ovat verotuloja tuottavat ja verotuloilla elävät downshiftaajat. Koska downshiftaajia on enemmän kuin verojen nettomaksajia, heidän poliittinen aatteensa on suositumpaa kuin ihmisten velvollisuuteen huolehtia itsestään uskovien aate.

Hämmentävää onkin, miksi uskomme asiantuntijoiden ennustuksiin, vaikka tiedämme niiden olevan vääriä. Neuvostoliiton taloudellista suorituskykyä ylistettiin samalla tavalla kuin nykyisin Kiinan - poliittiset tarkoitusperät saavat tutkijat kirjoittamaan omia toiveitaan. Sama pätee ilmastontutkimukseen, jossa todellisuus (ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kasvu) sekoitetaan toiveisiin uudesta maailmanjärjestyksestä. Tämä on perustavaa laatua oleva tosiasia, jonka kieltäminen näyttää ulkopuoliselle yhtä hullulta kuin minkä tahansa uskonnollisen riitin seuraaminen.

Ehrlichin tunnettu vedonlyönti Julian Simonin kanssa raaka-aineiden hintojen kehityksestä on näin jälkikäteen ajatellen lähestulkoon irvokas. Ehrlich sai valita viisi raaka-ainetta, joiden hinnan hän uskoi nousevan seuraavan 10 vuoden aikana - siis seurauksena raaka-aineiden riittämättömyydestä. Lienee tarpeetonta paljastaa, että Ehrlich hävisi vedon. Jokaisen Ehrlichin valitseman raaka-aineen hinta oli vuosikymmenen lopussa alempi kuin sen alkaessa. Edelleen kouluissa opetetaan, että ihmiskunta kuluttaa kolmen maapallollisen verran luonnon resursseja, ja Barack Obaman neuvonantaja tiedettä ja teknologiaa käsittelevissä asioissa (John Holdren) kuuluu Ehrlichin kannattajiin. Jos moni moittikin Bushin uskonnollisuutta, on omituista ettei Holdren saa samaa arvostelua osakseen.

Vuodesta 1980 vuoteen 1990 maailman väkiluku kasvoi melkein miljardilla ihmisellä, mikä on kovin kasvu yksittäisellä vuosikymmenellä. Lasten määrä naisia kohden maailmanlaajuisesti on tipahtanut nykyiselle 2,4 lapsen tasolle 40 vuoden takaiselta 5,6 lapsen tasolta. Koska kaikkein köyhimpien kehitysmaiden väestöpyramidi on korostuneen painottunut nuoriin ikäluokkiin, väestö kasvaa vielä hetken aikaa sitten tasaantuen ja ehkä jopa kääntyen laskuun, jos elintason kasvu noudattaa länsimaissa havaittua kulkua. Meillä on aikaa, rahaa ja kyky huolehtia kaikista maailman ihmisistä, toisin kuin viralliseen vihervasemmistolaiseen ihmisvihaa tihkuvaan oppiin kuuluu. Tuo siis jo 50 vuotta vanha oppi on niin kiltisti hyväksytty, että poliitikkojen puheiden vastustaminen esimerkiksi köyhien maiden asukkaiden syntyvyyden sääntelystä pakolla katsotaan melkeinpä hulluudeksi. Kukapa ihmettelee, että nykyinen vasemmistolainen valtaideologia on taas ryhtymässä rodunjalostukseen, nyt tietenkin liikakansoituksen nimissä, aivan kuin edeltäjänsä 70 vuotta sitten.

Annetaan kehitysmaiden ihmistenkin vain nauttia halvasta energiasta (fossiiliset polttoaineet) ja suokaamme heille oikeus vaurastua ja vaurastuttaa kotimaataan sen sijaan, että he muuttavat paremman elintason perässä länsimaihin. Ei Maapallo ole liikakansoitettu ja luonnonvarat loppumassa, eivätkä köyhien maiden ihmiset tarvitse tiedostavan vasemmistoeliitin haikailemia pakkosterilisaatioita.

Yksittäistapaus

Suomalaisessa keskustelussa jostain syystä aika helposti hyväksytään se, että joku perustelee mielipiteensä omakohtaisilla kokemuksilla asiasta (24.5.2012 Tähtitieteilijä kuutamolla). Viimeksi keskustelussa eutanasiasta paljastui, että eutanasian kannattajat perustelivat, ihan tiedemiehiä myöten, mielipidettään omakohtaisilla kokemuksilla: vaimo, mummu tai joku muu vakavasti sairas sukulainen kuulemma kärsi turhaan ilman kivun lievitystä. Kaksinaismoralistien maassa omakohtainen kokemus on yllättävän usein ihan hyväksyttävänä pidetty perustelu, eikä näkemyksiä tarvitse punnita minkään arvomaailman avulla. Kokeillaanpa.

Sukulaistyttö kävi eilen illalla autoilemassa Helsingissä. Liikennevaloissa viereen "lipui" vanha valkoinen Opel Astra, jossa istui musta mies.

Mies tuijotti tyttöä ja ehdotti elehtien suihinottoa. Ehkä tämä on nyky-Helsingissä yleistä tai sitten ei. Siitä huolimatta: tätä voinee sitten käyttää todistuksena omien mielipiteidensä puolesta, eikö vain? Joko tuollainen käytös on ihastuttavaa monikulttuurisuutta tai mustille tyypillistä villiä, kahlitsematonta seksuaalisuutta. Eikä sillä, minusta seksuaalisuuteen kuuluukin tietty "rock'n'roll". Luterilaisilla nutturapäillä on vielä totuttelemista moiseen suorasukaisuuteen (Sikolätti).

Helsingistä - Itämeren Detroit

Amerikan kolme suurta autonvalmistajat loivat Detroitista moottorikaupungin, Motown. Kaupunkia kutsuttiin myös demokratian asevarastoksi, koska Toisen maailmansodan aikana se muuttui liittoutuneiden tärkeimmäksi sotavarusteita tuottavaksi kaupungiksi. Sotien jälkeen Yhdysvaltoja raastanut rotuerottelu räjähti suurmellakoiksi 1967. Suurten ikäluokkien kypsyminen työikään aiheutti yhdessä öljykriisin kanssa inflaatiopiikin, joka ylläpiti amerikkalaista unelmaa omasta autosta ja omakotitalosta. Detroitin kohtalo autokaupunkina oli naulaa vaille valmis: valkoinen keskiluokka muutti esikaupunkeihin ja vei työt perässään. Detroitin väkiluku on 40 vuodessa tippunut kahdesta miljoonasta 800.000 henkilöön. Samaan aikaan naapurikuntien asukasluku on noussut nollasta neljään miljoonaan.

Detroitissa tapahtui ns. white flight, eli valkoinen keskiluokka muutti esikaupunkeihin nukkumalähiöihinsä, mikä keskiluokkaisuuden ilmentymänä tuntuu edelleen häiritsevän monia vasemmistolaisia. Quebecissä sadat opiskelijanuoret mellakoivat keskiluokkaista elämäntapaa vastaan ihan samalla tavalla kuin isovanhempansa 60-luvulla:

Quebecers have long been what we call métro, boulot, dodo, basically take the métro, go to work, go home to sleep. We’re trying to wake them up, saying that, you know what, we’re fighting now, but it’s for you guys also.
eli
Quebeciläiset hyppäävät metroon, matkustavat töihin ja palaavat illalla nukkumaan koteihinsa. Yritämme herätellä heitä, että me taistelemme nyt, mutta se on teidänkin eduksenne.

Keskiluokan pako aiheutti valtavat taloudelliset paineet Detroitille, jonka kymmenen suurinta työnantajaa ovat kaupunki, osavaltio ja liittovaltio. 50-luvulla 500.000 valkoista muutti pois keskustasta esikaupunkeihin pois kaupunkiin saapuvien mustien työläisperheiden alta. Sittemmin 70- ja 80-luvuilla kaupunki menetti yli 200.000 teollisuustyöpaikkaa, kun amerikkalaisen teollisuustyöntekijän laatu ei vastannut hintaa - sama mikä on käynyt Euroopassa yhteisvaluutta euron kanssa kaikille muille maille paitsi Saksalle. Nykyisellään Detroitilla on 12-miljardin velka, joka on samaa kokoluokkaa kuin Suomen valtiolla on asukasta kohden. Kun poliitikot ovat saaneet rahoittaa kansalaistensa elämän velaksi, seurauksena on ollut ennen näkemätön kurjistumisen kiihtyminen.

Detroitin asukkaista 85% on mustia, kun taas ympäryskuntien asukkaista 80% on valkoisia. Kaupunki on Yhdysvaltain väkivaltaisin ja kolmasosa kiinteistöistä rappeutuu tyhjillään. 40% katuvaloista ei toimi, eikä kaupungilla ole varaa niitä uusiakaan. Puolet sen asukkaista on lukutaidottomia. Kaupungin edellinen pormestari Kwame Kilpatrick heitettiin vankilaan petoksista, korruptiosta, tutkinnan haittaamisesta ja ties mistä. Vapauduttuaan heppu rikkoi heti ehdonalaisena lakia ja passitettiin samoin tein takaisin. Kwame oli vain 31-vuotias noustessaan valtaan, eikä kaupungin johtoon pääse ilman katujengien antamaa tukea.

Kaupunkimaantiede on amerikkalaisten yliopistojen 50-luvulla aloittama tutkimuskohde, ja kuten odottaa sopii, Suomi seuraa 50 vuotta Uutta mannerta perässä. Detroitin ongelmien välttämiseksi Helsinki kaikin keinoin edistää joukkoliikennettä ja halajaa pakkoliitoksia naapurikuntiensa kanssa. Aika näyttää, kuinka Helsingin käy. Kaupungin voimakas "uusetnistyminen" on jo arkipäivää keskiluokan valitessa lähiörauhan perheelleen, vanhat teollisuusalueet ovat sammuneet ja kaupungin suurin työllistäjä on kaupunki itse. Sekin on jo tapahtunut, että 30-vuotiaat on valittu ylimmiksi päättäjiksi.

Ääriegoistinen evankelista

Totuuden pääkirjoituksia tuottava Antti Blåfield on ottanut tehtäväkseen länsimaisen kulutusyhteiskunnan vastustamisen. Hän kertoo Suomen Vihreiden puheenjohtajan Ville Niinistön vaimon, joka on siis Ruotsin Vihreiden johtaja, kirjoittaneen kolumnin Turun Totuuteen. Kirjoituksessaan Maria Wetterström kauhistelee, miten Suomessa kaupat ovat iltaisin kiinni, kun taas Ruotsissa hän olisi saanut ostettua kännykän laturin, jota vailla hän siis oli.

Blåfield on sinänsä ihan oikeassa siinä, että kulutusta ja hiilijalanjälkeään ihastelevalle Vihreälle moinen ajattelutapa on kaksinaismoralistinen. Anttia huolettaa, että edes Vihreät eivät ole huolestuneita kulutuskulttuurin ja yksilöllisyyden kasvusta. Hän jopa toteaa, että Wetterstrandin kirjoitus on ihan kuin jonkun uusliberaalin talousprofessorin...

Perttu Häkkinen tykittää NJET-liitteen kolumnissaan, että yksilöllisyys ja voitontavoittelu ovat nykyajan uususkonnoiksi nousseita oppeja. Saatanankirkoksi kutsuttu lahko nojaa sen ajatuksen varaan, että ihminen on pohjimmiltaan paha - koko viikko haetaan nautintoja synneistä ja sunnuntaina kadutaan kirkon penkillä. Perttu hienosti kiteyttää lehtensä linjan:

Tosiasiassa moni suomalainenkin toteuttaa jonkinasteista satanistista eetosta elämässään, kuten nyt vaikkapa pankkiiri ja ääriegoismin evankelista Björn Wahlroos.

Nyt kyllä... Perivasemmistolaiseen tyyliin Perttu taas kääntää asiat päälaelleen. Wahlroos leimataan uskonnolliseksi hihhuliksi, evankelistaksi julistamassa ilosanomaansa. Mutta Wetterstrand ei ole hihhuli vaan vääräuskoisten houkutukseen langennut oikeamielinen muusa.

Totuus on nykyajan Tiedonantaja. Lehti huomaa kertoa, että Israelissa keskustellaan laittomasta maahanmuutosta. Maahan, joka on joka puolelta vihollistensa ympäröimä, on saapunut 60.000 afrikkalaista. Tyhmempi tietysti voisi kysyä, että mitä kautta, mutta eihän nyt sentään Totuus! Uutisessa kauhistellaan, kuinka

Riehunta sai alkunsa noin tuhannen mielenosoittajan kokoonnuttua protestoimaan afrikkalaisten maahanmuuttoa. Mukana oli useita oikeistolaisia kansanedustajia, jotka käyttivät tulokkaista avoimen rasistista kieltä.

Eli siis laittoman maahanmuuton vastustaminen on oikeistolaisuutta ja maahanmuuttajien karkottamisen vaatiminen on rasistista kielenkäyttöä. Toivotaan, että meilläkin joku poliitikko uskaltaisi hiukan tuulettaa ikeniään ja kutsua laittomia maahanmuuttajia Suomi-neidon syöpäläisiksi. Eihän se kovin kaunista puhetta ole, mutta osoittaisi, että maassamme vallitsisi sananvapaus. Ja joo, Hyvinkäällä on sattunut ampumatapaus, jonka perusteella kohta vaaditaan taas käsiaseiden kieltoa. Milläs me sitten pääsemme poliitikoistamme irti, jos ainoa ase on sanan säilä, ja sitäkään ei saa käyttää, koska sananvapauden kuuluu olla vastuullista.

Tähtitieteilijä kuutamolla

Suomen tiedemaailman pikku-einstein Esko Valtaoja on omalla miellyttävällä ilmestyksellään ja esiintymisellään nostanut itsensä jonkinlaiseen valtakunnan totuudentorven asemaan. Valtaoja ei ole luonut itsestään mitään julkikuvaa - siihen hänellä ei ole mitään tarvetta - vaan on oikeasti sellainen ujo partansa silittelijä kuin mitä hän on telkkarissakin. Valtaoja on samaan aikaan kuitenkin myös vastuussa oman tiedekuntansa rahoituksen hankkimisesta, ja se valitettavasti tarkoittaa myös sitä, että tutkija ei asetu poikkiteloin poliittisen valtaideologian kanssa.

Valtaojan tiedetään pitävän ihmisen aiheuttamaa ilmaston lämpenemistä toteennäytettynä, vaikka hän ei pidäkään katastrofaalisia seurauksia luultavina. Vastaavasti hän on hyvin humanistinen ajattelutavaltaan edustaen sellaista järkivihreää humanistia, joka korostaa nykyisen elämäntavan hyviä puolia. Nykyihmiset elävät pidempään lääketieteen ja riittävän ravinnon ansiosta, taikausko ja vanhat perinteet eivät ohjaa ihmisten toimintaa ja väkivalta on poikkeuksellinen tapa kuolla. Valtaojalle tasa-arvo on luontainen keino kohdella ympäristöään. Olkoon pehmo- tai järkivihreä, ihmisten vapauteen ei luoteta, vaan paras keino on luoda suuri julkinen sektori, joka ihmisten oman edun nimissä päättää, mitä saa tehdä.

Valtaoja oli ollut televisioväittelyssä Kristillisdemokraattien puheenjohtajan Päivi Räsäsen kanssa eilen. Arkipäivän tasolla Valtaojan luotettavuus on selvästi korkeampi kuin konservatiivisen poliitikon, koska hänhän on sentään tähtitieteilijä, ja jokainen tietää että taivaalla on tähtiä eikä jumalia.. Siksi olisi varmasti ollut keskustelun tason ja aiheen monitahoisuuden takia ollut parempi ottaa Räsäsen tilalle studioon valtakunnan paariaksi joutunut filosofi-tohtori, julkihomo, tietokirjailija ja blogisti Jukka Hankamäki.

Arkipäivän luotettavuus ei eilisessä keskustelussa eutanasiasta ilmeisesti tuonut tarvittavaa uskottavuutta, koska Valtaoja tempaisi itsensä tieteellisen maailmankuvan ulkopuolelle. Toki hän on sen tehnyt aiemminkin ja hänellä on siihen täysi oikeus. Ongelma tulee siinä, että hän hän nojaa vahvaan auktoriteettiinsa tieteellisenä muka-puolueettomana tutkijana, mutta perusteleekin näkemyksensä täysin epätieteellisesti omilla henkilökohtaisilla kokemuksiillaan. Päivi Räsänen aivan oikein totesi, että eutanasia on pohjimmiltaan moraalinen kannanotto siitä, mikä on yhteiskunnan oikeus (tai velvollisuus) tappaa jäseniään (pyynnöstä tai ilman). Valtaoja älykkäänä miehenä varmasti ymmärsi joutuneensa kaltevalle pinnalle, ja totesi:

Ex-vaimoni, rakkain ystäväni, kuoli kolme vuotta sitten syöpään, kun havaittiin, että mitään ei ollut tehtävissä. Puhun tässä Leenan äänitorvena. Hän vannotti minua toimimaan eutanasian puolesta.

Valtaojan toinen haastattelu Iltalehdessä otsikolla "Hitler olisi tyytyväinen" viime syksyltä on kiinnostava. Ensin hän toteaa, kuinka

Adolf Hitler olisi tyytyväinen Euroopan nykyiseen tilanteeseen, koska tämän päivän Saksalla ei ole uhkaajaa Euroopassa, ei idässä eikä lännessä. - Sen asema on turvattu. Lisää maata ei tarvita, ja taloudellista Lebensraumia riittää

Mikä vastaa osapuilleen virallista poliittista ideologiaa, paitsi että se ei ole totta. Hitler ei kokenut kenenkään suoranaisesti uhkaavan saksalaisia, vaan hän itse oli ja tiesi olevansa uhka naapureilleen hankkiessaan perusmalthusialaiseen tapaansa lisämaata turvatakseen kasvavan väestönsä ruokahuollon. Hitler arvosti omalla kierolla tavallaan saksalaisia ja hän tiesi, että internationalistiseen sosialismiin nojaava Stalin piti kansaansa kurjuudessa ja nälässä, joka tappoi neuvostokansalaisia enemmän kuin mihin Hitlerin vastaava leirijärjestelmä kykeni myöhemmin tulevaisuudessa. Mutta, Valtaoja siis korosti näkevänsä nimenomaan Hitlerin syynä toisen maailmansodan kauhuihin. Todellisuudessa kyse oli kahden kansallissosialistisen järjestelmän voimainkoetuksesta - nimittäin Neuvosto-Venäjän ja Natsi-Saksan. Nyt varmaan joku miettii, miksi kutsuin Neuvostoliittoa kansallissosialistiseksi. Vastaus on helppo: Stalinille sota oli Isänmaallinen luonteeltaan.

- Niin ironista ja kauhistuttavaa kuin sen sanominen onkin, Hitler voisi olla sangen tyytyväinen tavoitteidensa toteutumiseen, tosin tyystin eri tavalla kuin hän oli suunnitellut.

Tässä Valtaoja osuu oikeaan, tosin tyystin eri tavalla kuin mitä hän luulee! Vaikka natsismi ja kommunismi katosivatkin, Mussolinin hahmottelema klassinen fascismi jäi henkiin ja voi jopa niin hyvin, että siitä tuli koko läntisen Euroopan johtava poliittinen aate. Hitler tuskin jaksaisi riemuita italialaisten menestyksestä.

Öljyhuippu suli pois

Vuosia suomalaiset muiden euromaiden vero-orjien tavoin ovat maksaneet satoja miljardeja hiilidioksidin vähentämiseen tähtäävistä toimenpiteistä. Ympäristöverot ovat mahdollistaneet valtavan maailmanlaajuiden ympäristöjärjestelyn, koska tavallinen ihminen ei ymmärrä ympäristöveron, teollisuustuotannon ja elintason laskun välistä yhteyttä ilman, että se selitetään kädestä pitäen. Uskossaan vahvat suorastaan rukoilevat saada maksaa ympäristöveroja, mikä sopii suurta julkista sektoria ajaville poliitikoille. Jopa vanha oikestopuolue Sekoomus on lähtenyt mukaan saadakseen maistaa vallan makeaa hunajaa.

Mantereen perusteollisuudelle on laitettu niin paljon kustannuksia, että nyt pesemme toistemme paitoja ja ostamme pesukoneet - velaksi - entisistä kehitysmaista, nykyisistä teollisuusmaista. Maista, jotka antavat piutpaut hiilidioksidi-jumalalle, jota JärkiVihreät ry (hehe) pitävät ihmiskunnan ainoana pelastajana.

Risto Isomäki kirjoitti Sarasvatin hiekkaa -nimisen kirjan, jossa maalailtiin kauhukuvia äkillisestä merenalaisten metaanikenttien sulamisesta. Kyseessä oli siis kymmenen vuotta vanha Tiede-lehden teema, jota kierrätetään säännöllisin väliajoin (ekofokus), jonka mukaan metaaniklatraatti eli -hydraatti ylittää moninkertaisesti kaikki nykyiset fossiiliset varannot.

Metaanihydraattia on esimerkiksi Siperian ikiroudassa olevassa maaperässä, ja sen sulamista on ennakoitu, jos teoria ihmisen aiheuttamasta ilmaston lämpenemisestä pitää paikkansa. Varovaisten arvioiden mukaan maakaasua on 96, öljyä 160 ja hiiltä 675 miljardia tonnia, kun taas metaanihydraattia ainakin 3.000 miljardia tonnia. Varovaisestikin arvioiden ihmiskunnalla riittää fossiilisia polttoaineita pariksi tuhanneksi vuodeksi. Voimme siis vihdoin viimein heittää romukoppaan vasemmiston vuosikymmenten takaisen lempilapsen öljyhuipusta. Yhdysvallat on jo joidenkin vuosien ajan tuottanut liuskekaasua, jota esiintyy kaikkialla, ja mistä Anton Nikolenko kirjoitti hyvin. Euroopassa liuskekaasun hyödyntäminen on hankalampaa kuin Amerikassa, jossa asumattomia alueita on laajalti ja mahdolliset ympäristötuhot vähemmän vaarallisia ihmisasutukselle. Mutta paine hyödyntää puoli-ilmaisia kaasukenttiä on kova, kun öljyn hinta pysyy korkeana.

Uusin ikävä uutinen vihreille tulee - mistäs muualta kuin - Yhdysvalloista. ConocoPhillips on yhdessä japanilaisten tutkijoiden kanssa kehitellyt menetelmän kaasun erottamiseksi metaanihydraatista (The Globe and Mail). Yhdysvaltain energiaministeri Steven Chu (Nobel-palkittu ympäristöaktivisti) pitää keksintöä valtavana asiana, joka vapauttaa Yhdysvallat öljyntuottajamaiden riippuvuudesta. Mikä uudessa keksinnössä on hauskinta, kaasu vapautetaan hiilidioksidin avulla metaanihydraatista. Saadaan siis puhdasta energiaa periaatteessa loputtomasti. Ainoa ongelma on, että mitä tehdään päästökauppajärjestelmälle ja siitä kerättäville sadoille miljardeille?

Muhammed ja Aisha - revisited

Kuukausi sitten kirjoitin kristinuskon synnystä (Seder ja Pesah - revisited 9.4.2012) ja kuinka revisionistinen historiantutkimus on luonut sen syntyajoista aivan uudenlaisen kuvan. Silloin mieleeni jäi kytemään vastaavanlaisen kirjoituksen tekeminen islamista. Nyt Daniel Pipes on julkaissut kirja-arvostelunsa Robert Spencerin kirjasta Did Muhammad Exist?, jonka julkaisen alla suomennettuna.

Voin rehellisesti ja julkisesti tässä nyt myöntää, että en ole epäillyt Muhammedin historiallista olemassaoloa. Vaikka en tietenkään ole pitänyt häntä ja hänen nimiinsä pantuja tekoja todellisina, en ole hetkeäkään epäillyt, etteikö hän olisi ollut ihmisenä ollut. Voin tunnustaa, että olen omaksunut muslimien kertomuksen tältä osin täysin kritiikittömästi. Olin kuvitellut, että vaikka henkilön teot olisivatkin silkkaa mielikuvituksen tuotetta, pitäisivät Muhammedin synnystä ja elämästä kerrotut väitteet edes keskeisiltä osin paikkansa. Enää en kuvittele. Sen sijaan osaan nyt kuvitella, miten vastaavassa asemassa muslimimaissa olevat ihmiset ottavat uskonsa kirjaimellisesti täytenä totena.

Islamin käsittämätön raakuuskin saa kirjassa myös varsin luontevan selityksen. Siinä missä me nyt tiedämme Paavalin muokanneen Jeesuksen oppeja itselleen mieluisemmaksi, islamin isäksi paljastuu mahdollisesti nykyistä Irakia hallinnut julma diktaattori, jonka poismenoa aikalaiset ylistivät Allahilleen kiitollisina.

Vuonna 1880 julkaistiin merkittävin yksittäinen islamia käsittelevä tutkimus. Se julkaistiin Saksassa ja sen kirjoitti islamiin lukkarinrakkautta tunbtenut unkarinjuutalainen Ignaz Goldziher. Kirjassa, jonka nimi on hieman virheellisesti Tutkimuksia islamista (Muhammedaniische Studien), esitetään, että hadithit - perimätietoa profeetta Muhammedin elämästä - ovat vailla historiallista pohjaa. Goldziher paljasti Muhammedin elämän sijaan hadithien syntyperän pari-kolmesataa vuotta väitettyä myöhemmäksi.

(Sama kuin nykyajan amerikkalaiset väittäisivät uusien todisteiden osoittavan George Washingtonin ja Thomas Jeffersonin keskustelleen perustuslain toisesta lisäyksestä, joka turvaa oikeuden käsiaseisiin. Tosiasiassa todisteet eivät kertoisi mitään siitä, mitä oli puhuttu yli 200 vuotta sitten vaan vasta aivan lähiaikoina.)

Goldziherin ajoista lähtien tutkijat ovat seuranneet hänen lähestymistapaansa kattamaan koko islamin varhaishistorian, joka perinteisesti väittää Muhammedin syntyneen vuonna 570, kokeneen valaistumisen 610 ja muuttaneen Medinaan kuolinvuotenaan 632. Tämä kappale revisionistista historiantutkimusta on pysynyt näennäisen salaisena tutkijoiden joukossa. Esimerkiksi Patricia Cronen ja Michael Cookin synoptinen kirja Hagarism (Cambridge University Press, 1977) oli tarkoituksellisen epäselvä kätkien kirjoittajien todellisen sanoman.

Tom Hollandin "In the shadow of the sword" (Doubleday) ja Robert Spencerin "Did Muhammad Exist?" (ISI) ovat muuttaneet tilanteen. Kuten kirjojen nimet paljastavat, Spencer on suorapuheisempi ja valitsen sen siten arvioni kohteeksi.

Helppolukuisesti ja kiihkottomasti hän selventää aluksi niitä epäjohdonmukaisuuksia ja salaisuuksia, joita Muhammedin elämään, koraaniin ja islamin syntyyn liittyy. Esimerkiksi koraani kieltää Muhammedin koskaan tehneen ihmetekoja, kun taas hadithissa väitetään hänellä olleen pyhimyksille tavallisia yliluonnollisia voimia: ruoan monistaminen, sairaiden parantaminen, veden iskeminen kalliosta ja sateiden käynnistäminen - jopa salamoita iskevä kivihakku. Kummin on? Hadithien mukaan Mekka oli suuri kauppareittien solmukohta, mutta outoa kyllä, historialliset tosiasiat eivät tue väitettä.

Kristinuskon vaikutus islamiin on kiistaton, erityisesti "koraanissa näkyvät kristilliset vaikutteet". Oikein tulkittuina ne vaikutteet selventävät muuten itsessään aivan käsittämättömiä säkeitä. Perinteinen käännös säkeestä 19:24 kuuluu, että Maria kuulee äänen sanovan hänen synnyttäessään Jeesusta, että "Älä pelkää, Herra on laittanut puron allesi". Revisionistinen (ja kristinopin tunteva) tulkinta kuuluu, että "Älä pelkää, Herra on antanut siunauksensa synnytyksellesi".

Epäselvät säkeet "Voiman yöstä", joissa Muhammedin ensimmäisestä valaistumisesta kerrotaan, tulevat mielekkäiksi vain, jos ne ymmärretään Jouluyön kuvailuksi. Suura 97 kehottaa lukijoita hämmästyttävästi saapumaan ehtoolliselle!

Kristinoppiin perehtyneelle islamin syntyajat saavat aivan toisenlaisen kuvan Spencerin kirjassa. Kun muistetaan, että 600-luvun kolikoissa tai muistiinpanoissa ei mainita Muhammedia, koraania eikä islamia, voidaan päätellä ettei mitään uutta uskontoa syntynyt ainakaan 70 vuoteen Muhammedin väitetyn kuoleman jälkeen. Spencerin mukaan "Arabian valloituksen ensimmäisten vuosikymmenten aikana soturit eivät uskoneet islamiin ainakaan siinä muodossa kuin me sen nyt tunnemme, vaan epämääräiseen oppiin, jolla oli kytköksiä tuon ajan kristillisyyteen ja juutalaisuuteen (hagarismi ja saraseenit)". Lyhyesti sanottuna: "Muhammedia ei tuon ajan arabien uskomuksessa esiintynyt, tai jos esiintyi, niin aivan erilaisena kuin miten hänen elämänsä on nyt kuvataan", eli kolminaisuusoppia vastaan Arabian niemimaalla taistelevana kapinallisjohtajana.

Islam luotiin vasta vuoden 700 paikkeilla, kun sittemmin huomattavasti yhtenäistyneen arabimaailman tuolloiset johtajat kaipasivat heimonsa yhdistävää uskontoa. Uskonnon luojana on ilmeisesti ollut väkivaltainen nykyisen Irakin johtaja, Hajjaj ibn Yusuf. Ei ihme, kirjoittaa Spencer, että islam on "niin korostuneen poliittinen uskonto" ainutlaatuisine korostuksineen sodista ja valloituksista. Ei ihme, että se on jatkuvissa ongelmissa nykytapojen kanssa.

Revisionistinen historiantulkinta ei nykyaikana ole tutkijoilta kielletty lähestymistapa toisin kuin 150 vuotta sitten, kun sitä sovellettiin juutalaisuuteen ja kristinuskoon, mutta uskonnoille se esittää syvän, epämiellyttävän haasteen. Islamiin se jättänee pelkästään positiivisen jäljen, muuttaen sen oppeja muslimien ylivertaisuudesta ja naisvihasta vähemmän kirjaimellisesti tulkittavaksi. Sitten jäämme vain odottamaan, että kirja käännetään ja julkaistaan jollain merkittävällä muslimien käyttämällä kielellä ja annetaan ilmaiseksi internetiin kaikkien käytettäväksi. Alkakoon vallankumous.

DanielPipes.org)

Muslimien vihkioikeus Suomessa

Suomessa vihitään avioliittoon joko viranomaisen taikka uskonnollisen yhdistyksen luvalla (luettelo luvan saaneista). Molemmissa tapauksissa on selvitettävä, että vihittävät eivät ole sisaruksia, toistensa jälkeläisiä tai valmiiksi avioliitossa. Instituutiota suojaa laki vihkimisoikeudesta. Ennen muinoin, kun ihmiset olivat viisaampia, avioliitto oli yleensä järjestetty. Valtiolla tai kirkolla ei juurikaan ollut halua valvoa naimisiin meneviä 1500-luvulle asti, josta alkaen kirkko on hoitanut vihkimisen. Viimeistään silloin poistui ystävyysliitto ja yhteiskunta alkoi laajemminkin valvoa kansalaistensa seksielämää. Lähisukulaisten ja lasten naittamista ryhdyttiin vastustamaan, vaikka sotien ja tautien kaataessa kansaa tavallista runsaammin, näistäkin oli pakko joustaa. Eläimiinsekaantuminen oli yleistä ja tavallista, koska kotieläimethän asuivat samoissa tölleissä, joten moni nuori poika lienee ollut kiintyneempi kevytkenkäiseen laidunystäväänsä kuin naapurin tarkan silmälläpidon alla olleeseen piikaan.

Ruotsissa paljastui karmea yllätys, kun monisatavuotinen perinne avioliitosta kyseenalaistettiin. Tehtävänä tutkia -niminen ohjelma salakuvasi islamilaisten moskeijoiden johtajia, jotka luonnollisesti kertoivat huolestunutta vaimoa näytelleelle toimittajalle koraanin ohjeiden mukaiset tulkinnat vaimon asemasta avioliitossa. Kysymys onkin, kuinka merkittävä rooli imaameilla on muslimien - ja erityisesti vaimojen - elämässä?

Yksi tapa selvittää asiaa on lukea Suomen islamilaisen neuvoston SINE:n antamat ohjeet jäsenilleen:
1. Vihkimistä ei saa tehdä ilman avioliiton esteidentutkintaa, jota haetaan paikallisesta maistraatista. (Erikoistapauksissa oltava oikeusministeriön lupa lainsäädännön mukaisesti).
2. Vihkimisen aikana on tehtävä vahvistus siitä, että nainen on tullut vihittäväksi omasta tahdostaan.
3. On merkittävä mähr (myötäjäiset).
4. On pidettävä vihkimisrekisteriä.
5. Osapuolten on vahvistettava, että lapset kasvatetaan muslimeiksi.
6. Vihkijän on oltava rekisteröity maistraatissa.

7. Osapuolten on valtuutettava vihkijä/yhdyskunnan imaami ratkaisemaan mahdolliset kiistat (mukaan lukien avioeron).

8. On muistettava edunpuolustajan (wali) suostumus soveltuvissa tilanteissa.
9. Mahdollinen avioehto on kirjattava tarkasti.
10. Valtuutuskysymyksissä kirjataan valtuuttajan nimi ja sotu selkeästi.
11. Mähr on selitettävä selkeästi morsiamelle, jottei se olisi liian vähäinen eikä liian suuri.

Kohta seitsemän on nyt Ruotsissa paljastuneen moskeijakohun jälkimainingeissa lievästi sanottuna huolestuttava ja realistisesti todettuna pelottava. Imaamilla on ja pysyy oikeus tulkita avioparin kiistat haluamallaan tavalla. On aivan turha selittää, että imaamin tiukka linja ei edusta oikeata islamia tai maltillisen enemmistön näkemystä.

Potemkinin kulissit

Rähmispossun Sikolätissä näytettiin esimerkkinä massiivisesta typeryydestä yllä olevaa valokuvaa, jolla poliisi pyysi vinkkejä murtomiehestä. Puhutaan Potemkinin kulisseista (tai kylästä), kun valtaapitävien mieliksi annetaan tavallisen kansan elämästä todellisuutta parempi kuva. Helpointahan se on tietysti toteuttaa sillä tavalla, että muokataan valokuvaa, jotta se vastaa toivottua.

Suomi on muun Euroopan tavoin tilanteessa, jossa poliittinen eliitti on ajatunut aivan eri poluille tavallisen keskiluokan kanssa. Tuloverot tuloluokittain -taulukon mukaan 3% veronmaksajista tilittää 20% veroista, ja vastaavasti 18% veronmaksajista maksaa veroista yli puolet. Minä en ymmärrä, miten joku voi väittää, etteivät hyvätuloiset maksa veroja tarpeeksi. Kun muistetaan, että hyvätuloiset kuluttavat enemmän, niin tuloverojen lisäksi he maksavat myös arvonlisäveroina enemmän kuin oman osuutensa. Ilman tarkempia tietoja veikkaan, että kaikista kerätyistä veroista tuo mainittu 18% tuottaa 80%, kun pidetään mielessä, että yritysten maksamista veroista valtaosan tuottavat juuri nuo keskiluokkaiset perheenäidit ja -isät. Eli tässäkin asiassa pätee vanha kunnon 20/80 -sääntö.

Kun länsimaat ottavat avosylin vastaan näitä vähävaraisia tulokkaita, ei ole ihme, että maksajilla palaa pinna, jos nämä alkavat huijata tukia tai ryhtyvät "bisnesmiehiksi". Ja koska heidän kasvokuviensa näyttäminen osoittaisi heidän etnisen taustansa sijoittuvan jonnekin Lähi-idän ja Afrikan alueelle, kasvot peitetään. Jos kansalaisille ei voida avoimesti puhua toteutetun politiikan ongelmista, niin jotainhan siinä toteutettavassa politiikassa on sitten pahasti pielessä. Olemme EU:n myötä palanneet vanhaan tsaristiseen hallintomalliin, jossa kansalaisia harhautetaan ja maksatetaan poliittisen loisluokan elämä. Koska poliittinen loisluokka elää samoilla tavoilla kuin maahanmuuttajien enemmistö - siis verovaroilla - on aika selvää, ettei heillä ole erityistä syytä puuttua asiaan. Jokuhan saattaisi kyseenalaistaa myös poliittisen eliitin oikeutuksen etuihinsa.

Euroteorian alkeet peruskoulun ala-astetta varten - lyhyt oppimäärä

Kreikan romahdus ja sen ero yhteisvaluutta eurosta on varsin poikkeuksellinen tapahtuma, jolle ei ihan vastaavaa vertailukohtaa löydy. Itse en lähtisi kauheasti hakemaan vertailukohtia Etelä-Amerikan valtioista, vaan pikemminkin Islannista ja Venäjältä parin viime vuosikymmenen aikana. Ei varmaan kenenkään suureksi yllätykseksi, sekä islantilaiset että venäläiset eivät jääneet sängynpohjille räkimään kattoon odottaen viikatemiestä, vaan molemmat maat ovat nousseet tolpilleen. Tolppien jykevyys on toki heikohko, mutta siihen ovat muut syyt kuin valtion konkurssi taustalla.

Kreikan eroa seuraa täydellä varmuudella valtava kansantuotteen romahdus. Ensimmäinen konkreettinen tapahtuma on pankkisektorin kaatuminen, ja sitä seuraava yritysten joukkotuho. Vapaassa maailmassa joku kuitenkin johonkin hintaan ostaa nuo yritykset, ja siitä alkaa hidas taloudellinen elpyminen. Kansantuotteen romahdus vastaa osapuilleen sitä määrää, jonka Kreikka nyt rahoittaa - lähinnä muiden euromaiden ja niitä edustavan EKP:n - lainoina. Arviot määrästä riippuvat katsantokannasta, mutta rahamarkkinoilla arvio liikkuu noin 50%:ssa. Se on aika tälli, kun muistaa, että Suomen kansantalous romahti pahimmillaan vuonna 1991 noin 10%.

Toisin kuin Suomessa, jolloin lähinnä säästöpankit kaatuivat, Kreikassa kaatuu koko pankkisektori. Uuden rahoitusjärjestelmän luominen on toki helpompaa suljetussa taloudessa, johon Kreikka välittömästi ajautuu. Se sulkee rajansa ja estää rahojen siirron, mitä seuraa melkoisella varmuudella valtavat mellakat ja yhteiskuntarauhan luhistuminen. Halla-ahon visiot panssarivaunuista tuovat mieleen vuosien 1932-33 vastaavan tilanteen Yhdysvalloissa, jolloin kansalliskaarti määrättiin kaduille.

Kreikan esimerkistä Irlanti, Portugal ja Espanja mahdollisesti joutuvat todistamaan valtavan talletuspaon omista pankeistaan, mikä voi viedä nekin virran mukana. Oma veikkaukseni kuitenkin on, että niin ei tule käymään. Niissä tilanne ei ole yhtä vaihtoehdoton kuin kuilun reunan yli ajaneessa Kreikassa, joten kansalaiset saattavat luottaa pankkijärjestelmäänsä sen verran, että rahoja ei nosteta sukanvarteen. Näinhän Suomessakin kävi 90-luvun lamassa. Valtio takasi pankkien keskinäiset saatavat, eikä rahoitusjärjestelmä kaatunut kansalaisten luottamuksen puutteeseen. Vaikka lähellä se oli, kuten tuon ajan eläneet ja kokeneet hyvin muistavat.

Euroa markkinoitiin Euromaiden kansalaisille yhteisenä valuuttana, joka helpottaa ostamista ja matkustamista ulkomailla. Euro ei varmasti olisi saanut samanlaista kannatusta, jos sen olisi kerrottu johtavan ylikansalliseen päätöksentekoon kunkin maan valuuttakurssien tasosta. Ainakaan devalvaatioihin tottuneet suomalaiset olisivat heti muistaneet 90-luvun vahvan markan politiikkaa seuranneen laman ja sitä seuranneen ratkaisun (devalvaation), eivätkä varmaan olisi suostuneet ylikansalliseen päätöksentekoon.

Vaikka Suomen vaihtotase on jämähtänyt pakkaselle, se ei näy valtion lainaaman rahan korossa tai euron heikkenemisenä yhtä nopeasti kuin markka-aikaan. Tilanne on kuitenkin sama, eli kansantalous velkaantuu, ja jossain vaiheessa velanhoitokyky loppuu (valtio ei enää voi kiristää veroja hoitaakseen velanmaksun Kreikkalaiset orjiksi 25.8.2011). Jos saksalaiset haluavat tukea kaikkia muita euromaita ja sallivat EKP:n avaavan loputtoman piikin ja hoitavan maksut inflaatiolla, Suomi vain yksinkertaisesti ajautuu Kreikan tielle. Näin ei varmaankaan tule tapahtumaan, joten todennäköisempi vaihtoehto on Suomen irtautuminen eurosta - tai sisäinen devalvaatio yleisenä palkkojen alentamisena.

Suomi, fascististen korporaatioiden luvattuna maana, voi hyvien mahdollisuuksien rajoissa onnistuakin sisäisessä devalvaatiossaan. Onnistuakseen se vaatii kuitenkin hillittömän inflaation, johon Saksan johtama EKP ei helposti taivu. Ranskan ja USA:n politiikka on kuitenkin joustavampi sen suhteen, joten ehkä kenties sellainenkin ihme voidaan silti nähdä. Suomen vaihtoehdot ovat joko antautua eurobyrokraattien armoille tai toteuttaa kansallinen pelastuohjelma. Päätös on suomalaisten, ja äänestämiemme edustajien käsissä. Itse pitäisin viisaampana toteuttaa kerta rytinällä ero ja luottaa siihen, että Venäjä ei näköpiirissä olevana ajanjaksona luo meihin sellaista uhkaa, että tarvitsisimme EU:n antamaa ulkopoliittista turvaa (jos sitä edes on).

Eurosta eroaminen on sinällään vaikeaa, koska siihen ei ole luotu mitään keinoa. Eduskunta voi tietenkin päättää, että Suomi ottaa oman valuutan käyttöön ja eroaa EU:sta. Sen seurauksena uudelleen käyttöön otettavan markan arvo pudonnee ainakin 20-30%. Sitä pienemmillä määrillä eurosta ei ole pakko erota, vaan kansakunnan tuottavuuden korjausliikkeet tehdään ns. sisäisellä devalvaatiolla, jota Kalevi Sorsan johdolla Suomessakin yritettiin 90-luvun lamaan ratkaisuksi. Voi olla, että eurosta eroamisen jälkeen muut euromaiden poliitikot haluaisivat Suomen vientiteollisuudelle yhtä isot rangaistustullit, kuin mikä on devalvaatioprosentti. Näinhän mm. Ranska uhkasi Suomea vuoden 1991 devalvaatiota ennen, ja sen jälkeen uhkasi estää Suomen EU-jäsenyyden, kun ostimme Hornetit Miragen sijaan. Kansainvälinen kauppajärjestö WTO voi kenties estää moiset suunnitelmat, eivätkä muiden euromaiden kansalaiset varmastikaan haluaisi ajaa Suomen täydelliseen vararikkoon. Kuten emme me tavalliset sukankuluttajat halua kreikkalaisille tapahtuvan. Mutta paljastaisihan se aika karusti europoliitikkojen pikkusieluisuuden.

Jos jotakuta kiinnostaa, niin syy, miksi euro ajautui näihin ongelmiin juontaa juurensa vasemmistolaiseen talouspolitiikkaan, ja erityisesti euromaita johtaneiden sosiaalidemokraattien ylivaltaan 90-luvun puolivälissä. Sosiaalidemokraatit eivät ole huolissaan, jos markkinoille syntyy hintakupla ylöspäin, mutta he eivät halua aiheuttaa työmiehen omaisuuserien arvon alentumista (tämä oli mm. ns. vahvan markan talouspolitiikan keskeisin perustelu Mauno Koiviston suusta sanottuna ja kynästä kirjoitettuna). Koska taloudellinen uhka näkyy ensimmäiseksi markkinoilla ns. lyhyeksi myyntinä (eli sinä lainaat osakkeita minulta ja myyt ne kolmannelle osapuolelle, koska uskot osakkeiden arvon laskevan tulevaisuudessa), tämän kaltainen spekulointi halutaan poliittisten päättäjien keskuudessa yleisesti kieltää. Se on kuitenkin teholtaan sama, kuin kuumeiseltä potilaalta kieltäydyttäisiin mittaamasta ruumiinlämpöä hoitokeinona.

Islamin todelliset kasvot

Otteita 28.4.2012 arabialaisella ABN-kanavalla esitetystä keskusteluohjelmasta, jossa olivat vieraina syyrialaislähtöinen psykologi ja entinen muslimi tri. Wafa Sultan ja Omar Bakri Muhammad, islamilaista väkivaltaa kannattava uskonnollinen johtaja, joka toi Englantiin Hizb Ut-Tahrir -nimisen järjestön. Se oli Lontoon 7/7 pommi-iskun taustalla ja on uhonnut toteuttavansa 9/11-iskuja päivä toisensa jälkeen.

Juontaja: Sheikki Omar, mitä ovat ihmisoikeudet sharia-lain mukaan?

Omar Bakri: Sharia määrittelee ihmisoikeudet erikseen muslimeille ja vääräuskoisille. Vääräuskoinen on valinnut olla noudattamatta Allahin tahtoa. Siksipä hänellä ei tietenkään voi olla samoja oikeuksia kuin muslimilla. Wafa Sultanin mielestä se on väärin, mutta ei minusta. Islam antoi miehelle oikeuden toteuttaa halunsa ja tahtonsa. Muslimeilla ja muilla, jotka ovat alistuneet islamin ylivaltaan, on samanlaiset oikeudet, mitä kansalaisuuteen tulee. Näissä olosuhteissa islam takaa kaikille kansalaisilleen koulutuksen, terveydenhuollon, suojan, ruokaa, vaatetuksen ja turvan.

Tästä huolimatta, vääräuskoiset eivät ole samassa asemassa kuin me, koska heillä ei ole muita oikeuksia, kuin mitä Allah on säätänyt. Niitä ovat uskonto ja vaatetus ja muut sellaiset välttämättömyydet, mitä jokainen kansalainen tarvitsee elääkseen. Muslimilla sen sijaan on enemmän oikeuksia, koska hän on muslimi. Islam on muiden uskontojen yläpuolella, ja siksi jokainen muslimi on muiden uskontojen edustajien yläpuolella.

Tasa-arvo on valhetta, sillä ihmiset ovat Allahin edessä eriarvoisia. Hän ei ole käskenyt meitä kohtelemaan toisiamme tasa-arvoisina. Minulla, esimerkiksi, on oikeus naida juutalainen tai krisitty nainen puolisokseni, mutta vääräuskoisella miehellä ei ole oikeutta avioitua muslimin kanssa. Me emme kaipaa tasa-arvoa. Kun olen Euroopassa, minulla on yhtäläiset oikeudet euroopplaisten kanssa omaisuuden ja hengen suojaan. Rauhansopimus heidän kanssaan velvoittaa minua olemaan vastaavasti loukkaamatta heidän omaisuuttaan ja henkeään. Ilman rauhansopimusta tai heidän alistumistaan näin ei tietenkään olisi. Näin Allah on määrännyt - hyväksy tai älä.

Wafa Sultan: Kun siis matkustat Eurooppaan, pidätkö sitä Allahin maana, jonne haluat levittää omat tapasi ja uskomuksesi? Haluatko sinä määrätä, mitä sen maan alkuperäiset asukkaat saavat tehdä tai uskoa?

OB: Kyllä. Pyydän heitä palaamaan islamiin. Jos he eivät suostu, tehtävämme on sotia heitä vastaan. Islam tarjoaa veihtoehdoiksi kääntymisen muslimiksi, alistumisen tai sodan. Pääsääntö on, että vääräuskoisen henki ja omaisuus on meidän käsissämme. Heidän omaisuuttaan tai henkeään ei mikään suojaa ilman rauhansopimusta tai alistumista. On vääräuskoisen etu tehdä sopimus tai osoittaa alistumisensa. Alistuminen on osa sharia-lakia. Hyväksy se, tai ole sodassa kanssamme. Vääräuskoisella ei ole paikkaa sharian mukaan. Profeetta Muhammed sanoi: "Minut on lähetetty sotimaan vääräuskoisia vastaan, kunnes he ovat ottaneet Allahin ainoaksi jumalakseen ja olen hänen apostolinsa." Koska hän itse sanoi, että "vääräuskoisten henki ja omaisuus ovat minun vallassani", niin se tarkoittaa, että ilman alistumista tai rauhaa vääräuskoiset ovat suojattomia. Naapurit voivat elää sulassa sovussa vain, jos he ovat muslimeita tai tehneet rauhan. MVaihtoehdot muslimin ja vääräuskoisen välillä ovat joko rauha, alistuminen tai sota.

Juontaja: Kiitos sheikki Omar. Ylititte teille annetun ajan, mutta kiitos, että valaisitte islamin näkemyksen keskustelun aiheesta läpikotaisin. Tri. Wafa, mitä mieltä olette sheikin sanoista?

WS: Hyvä, että hänen sanansa tuli äänitetyksi. Hän kertoi suoraan ja avoimesti islamin vastenmielisen opetuksen niin hyvin, ettei minun tarvitse sitä toistaa. Amerikassa muslimit korostavat, että ihmisoikeudet kuuluvat kaikille. Heidän mielestään mies ja nainen ovat tasa-arvoisia. He julistavat, että uskonnosta riippumatta ihmiset ovat samanarvoisia. He väittävät, että sharia ja perustuslaki eivät sulje toisiaan pois. Siksi on hyvä, että saimme kuulla sheikin teeskentelmättömän mielipiteen islamin opista ja paljasti uskontonsa vastenmielisyyden. Sharian mukaan hänellä on oikeus pakottaa muut noudattamaan hänen tapojaan, tai hänellä on oikeus tappaa heidät.

Onko mitään vastenmielisempää säännöstöä, kuin mitä sharia tarjoaa? Onko mitään vastenmielisempää kuin se, että ihmiset pakotetaan noudattamaan shariaa väkivalloin? Kun kerromme amerikkalaisille, etä islamia levitetään miekalla, muslimit raivostuvat väittäen, ettei se ole totta, vaan islam on levinnyt rauhanomaisesti. Haluan painottaa sheikin tulkintaa, koska hän on korkeasti oppinut muslimi. Hän kertoi kiertelemättä, mikä on islamin todellinen opetus vääräuskoisille. Jokaisen on hyvä nähdä tämä, ja vastustaa islamin leviämistä. Emme voi hyväksyä, että joku väkivalloin pakottaa toiset uskomaan omaan jumalaansa.

"Emme pakota väkivalloin ketään kääntymään muslimiksi, mutta otamme Maapallon haltuumme tarvittaessa väkivalloin."

Sheikki Omar Bakri Muhammad

H/T Tundratabloids

Sosiaalidemokratia, natsit ja fasistit

Kommunistien ideologi ja varhainen sosiaalidemokraatti Karl Radek varhain totesi, että "jokainen juutalaista kapitalismia vastustava on jo sinällään luokkasoturi...tuhotkaa juutalaiset, hirttäkää heidät lyhtypylväisiin". Mussolinin Italia oli ensimmäisiä Neuvostoliiton tunnustajia, ja Radek totesikin, että "Fascismi on keskiluokan edustamaa sosialismia, emmekä voi voittaa keskiluokan tukea ennen kuin voimme todistaa, että fascismi (lue: sosiaalidemokratia) vain kurjistaa heidän asemaansa."

Leon Trotskin mielestä fascismi (siis sosiaalidemokratia) oli vain kapitalismin viimeinen ponnistus ennen kommunismia. Michael Goldin mukaan "Kun maidosta tehdään homejuustoa, jotkut pitävät siitä hajuineen kaikkineen. Kun kapitalismi rappeutuu, siitä tulee sosiaalidemokraattista fascismia." Vuonna 1928 Kolmas Internationaali lausui, että "sosiaalidemokratia, fascismi ja natsismi ovat sisaraatteita" ja että "fascismi on työkalu porvaristoa vastaan, mitä käyttävät sosiaalidemokraatit, jotka edustavat fascismin maltillista siipeä".

Stalin itse sanoi, että "fascismi ei ole natsismin vastakohta vaan sitä täydentävä aate". Senpä takia Stalin määräsi Saksan kommunisteja tukemaan Hitleriä - ennen hänen julistautumistaan yksinvaltiaaksi - koska hänen näkemyksensä mukaan "Nach Hitler, kommen wir". Tai; ensin ruskeapaidat, sitten punapaidat.

Amerikkalainen sosiologi Theodore Abel haastatteli natseihin kääntyneitä entisiä kommunisteja ja sosiaalidemokraatteja, jotka kertoivat motiiveiksiin liittymiselleen natseihin mm. seuraavaa:

"Minua hämmensi kommunistien vähättely rotujen olemassaolosta ja kansallisvaltion oikeutuksesta. Kysyin usein itseltäni, miksi kommunismi ei toimi kansallisvaltiossa vaan ainoastaan maailmanlaajuisesti."

"Minua pelotti ajatus Saksan alistamisesta muiden kansojen valvontaan. 'Liittoutukaa kaikki maailman työtätekevät' on järjetön. Samaan aikaan minua houkutteli natsien tarjoama ajatus luokkaerojen hävittämisestä."

"Natsien ehdoton vaatimus luokkaerojen hävittämisestä, sääty-yhteiskunnan alasajosta ja puolueen agressiivisuus kiinnosti minua. Liike tarjosi saksalaiselle työmiehelle täydellisen version sosialismista."

Niinpä haastankin kaikki keskusteluyhteyteen kykenevät sosialistit kertomaan, mikä teitä tässä aatteessa oikein viehättää?

Jonah Goldberg, Liberal Fascism, s. 76 (#1 New York Times bestseller)

Sosiaalidemokratian synty

Malthusilaisuus on vasemmiston suosituimpia maailmankatsomuksia. Osmo Soininvaara on vihreän maailmankatsomuksen päästrategi (1.2.2010 Mikä on muuttunut), jonka opit nojaavat malthusilaisuuteen (Tsuida duida 15.7.2010). Malthusin mukaan on joukko ali-ihmisiä, joiden tulisi pidättäytyä selibaatissa, koska nopea väestönkasvu vaarantaa kansakunnan ruokahuollon. Malthus oli matemaatikko, joka suuruudenhulluuttaan kuvitteli voivansa mallintaa keskeisimmät yhteiskunnalliset kiistakysymykset. Kuten tiedämme, se ei onnistunut. Oli kuitenkin eräs mies, joka otti sangen tosissaan Malthusin ajatukset. Kuten blogini lukijat tietänevät, mies oli itävaltalainen korpraali, josta tuli Saksan diktaattori. Hän uskoi, että ruokahuolto ei riitä kaikille maailman ihmisille. Rotuoppia hän käytti päätellessään, ketkä olivat vähemmän arvokkaita, ja siten pakotettuja menettämään henkensä. Hitler ei temmannut tuulesta aluevalloitustensa oikeutusta eikä silkkaa pahuuttaan rotuoppejaan. Hänellä, kuten meillä kaikilla, on virheellisiä käsityksiä, joille yritämme luoda jonkinlaisen oikeutuksen osana maailmankuvaamme. Vasemmistolainen maailmankuva on ihmisvihaa eli misantropiaa. Joka tapauksessa, Hitlerin teoksen Taisteluni englanninkielisen version toimitti James Vincent Murphy vuonna 1939. Kirjan neljännessä luvussa todetaan:

The annual increase of population in Germany amounts to almost 900,000 souls. The difficulties of providing for this army of new citizens must grow from year to year and must finally lead to a catastrophe, unless ways and means are found which will forestall the danger of misery and hunger.

Saksan kansalaisten lukumäärä kasvaa vuodessa 900.000 hengellä. Tuollaisen joukkion ylläpito tuottaa ylitsepääsemättömiä vaikeuksia joka vuosi johtaen lopulta tuhoon, jos emme keksi ongelmanratkaisua.

Hitler esitti ratkaisuksi syntyvyyden sääntelyä, mutta kuten tiedetään, se johtaa kansakunnan hitaaseen häviämiseen, eikä Hitlerillä ollut halua hävittää saksalaisia maailmankartalta. Saksalaisethan olivat vahvempia, eikä heillä siten ollut aihetta kadota ihmiskunnan historiaan. Hitler totesikin, että

In the nineteenth century it was no longer possible to acquire such colonies by peaceful means. Therefore any attempt at such a colonial expansion would have meant an enormous military struggle. Consequently it would have been more practical to undertake that military struggle for new territory in Europe rather than to wage war for the acquisition of possessions abroad.

Of course people will not voluntarily make that accommodation. At this point the right of self-preservation comes into effect. And when attempts to settle the difficulty in an amicable way are rejected the clenched hand must take by force that which was refused to the open hand of friendship. If in the past our ancestors had based their political decisions on similar pacifist nonsense as our present generation does, we should not possess more than one-third of the national territory that we possess to-day and probably there would be no German nation to worry about its future in Europe.

1800-luvulla ei enää ollut rauhanomaisesti valloitettavia siirtomaita. Sellaisen hankkiminen edellyttäisi suuria sotilaallisia ponnistuksia. Niinpä onkin mielekkäämpää vallata samoilla ponnistuksilla uusia alueita Euroopassa.

Tietenkään kansakunnat eivät vapaaehtoisesti suostu alueluovutuksiin. Jos esi-isämme olisivat uskoneet pasifistiseen hölynpölyyn, kuten nykyiset poliitikkomme tekevät, maamme olisi enintään yksi kolmasosa nykyisestä koostaan, ja luultavasti Saksaa ei olisi edes olemassa.

Kuten siis huomataan, Hitlerin sekavissa ajatuksissa on kuitenkin kaikesta huolimatta jotain johdonmukaisuutta. Hän uskoi nykyvihreiden tapaan maailman resurssien ja raaka-aineiden hupenemiseen ja ihmiskunnan kurjistumiseen. Toisin kuin nykyvihreät, Hitler ei aikonut jäädä seuraamaan sivusta, kun oma kulttuurinsa tuhoutuu. Tässä mielessä vihreiden syytökset kansallismielisistä natseina on oma logiikkansa. Valitettavasti vaan koko lähestymistapa on pielessä, koska muut eivät tunnista koko malthusilaista ongelmaa. Suomessa on koko sotien jälkeisen ajan muistettu aina kertoa, kuinka Hitler vihasi kommunisteja ja sosiaalidemokraatteja. Mielenkiintoinen on James Murphyn kommentti käännöksensä esipuheessa:

Finally, I would point out that the term Social Democracy may be misleading in English, as it has not a democratic connotation in our sense. It was the name given to the Socialist Party in Germany. And that Party was purely Marxist; but it adopted the name Social Democrat in order to appeal to the democratic sections of the German people.

Lopuksi, haluan huomauttaa, että sosiaalidemokratia on käännöksenä harhaanjohtava, koska se ei ole demokraattinen siinä mielessä, kuin me sanan ymmärrämme. Sosialistinen puolue otti sen nimekseen. Ja se puolue oli puhtaasti marxilainen; se omi sanan "demokraattinen" vain vedotakseen siihen sitoutuneita saksalaisia.

Sosiaalidemokratia kilpaili Hitlerin kanssa samoista äänistä. Nykypäivänä tätä vanhaa tosiasiaa ei oikein haluta tunnustaa, koska se paljastaisi ideologian ihmisvihamielisyyden. Kommunistit, natsit ja sosiaalidemokraatit näkyvät kaikki samassa kristallipallossa, kun päätä hiukan kääntelee.

Persu-kannattaja tappoi seitsemän Ranskassa

Totuuden näköradio on päättänyt tänään kantaa kortensa kekoon kansalaisten aivopesuun lähettäen kolmelta vero(luonteisin)varoin rahoitetulta kanavaltaan neljästä saman illan aikana todistuksia äärioikeistolaisuuden ilmentymistä.

TV 1 (22:00-22:50) Ulkolinja: mies joka murhasi Norjan Anders Breivikin pommi surmasi Oslossa kahdeksan ihmistä, hieman myöhemmin hän surmasi vielä 69 nuorta. Mikä sai Breivikin tappamaan oman maansa kansalaisia? Dokumentti piirtää monipuolisen kuvan tapahtuneesta.

TV 2 (23:30-0:00) Silminnäkijä: Hakkaa päälle! Suomessa äärioikeisto nousee ja radikalisoi vastapuolta. Mihin ääriryhmien vihanpito johtaa? Toimittaja Juha Granath.

Yle Fem (21:30-21:57) Spotlihgt: PerusS ja islamofobia Suomen islaminvastaisella liikkeellä on kytköksiä puoluepolitiikkaan. Finnish Defence Leaguessa on vaikuttanut perussuomalaisia, mutta heillä on myös omat islamofoobikkonsa.

Hauska on tuo penaali Juha Granathin lähtökohta: kansallismieliset (siis äärioikeisto) aiheuttavat vasemmistoryhmien väkivaltaisuuden lisääntymistä.

Jos sama ohjelmasarja esitettäisiin esimerkiksi muslimeista, vastaavia dokumentteja pidettäisiin kiihottamisena kansanryhmää vastaan. Katsotaanpa:

TV 1
Ulkolinja: mies joka murhasi Ranskan
Mohammed Merah surmasi kaksi ihmistä ja hieman myöhemmin hän surmasi vielä viisi juutalaista. Mikä sai Merahin tappamaan oman maan kansalaisia?

TV 2
Silminnäkijä: Jihad! Suomessa ääri-islam nousee ja radikalisoi vastapuolta. Mihin ääriryhmien vihanpito johtaa?

Yle Fem
Spotloght: Vihreät ja kristinusko
Suomen kristittyjä vastustavalla liikkeellä on kytköksiä puoluepolitiikkaan. Eläinten vapautusrintamassa (EVR) on vaikuttanut vihreitä, mutta heillä on myös omat ekoterrorinsa.

Joukkosurmien jälkimainingit

Kuluneen viiden vuoden aikana blogosfäärissä on puhuttu paljon äärioikeistolaisuudesta. Kyseinen termi on harhaanjohtava ja sen loi Neuvostomyönteinen vasemmisto sodan jälkeisessä Euroopassa. Yleistä hyväksyntää on saanut näkemys, jonka mukaan sosialismi voidaan jakaa kahteen päähaaraan sen mukaan, miten ne suhtautuvat ylikansalliseen hallintoon. Historiallisesti ylikansallisen hallinnon keulakuvana toimi Neuvostoliitto satelliittivaltioineen, ja kansallista sosialismia ajoivat mm. Kiina ja Jugoslavia. Lukuisa joukko kehitysmaita haki apua Neuvostoliitolta, joten myös monet nykyaikuiset lukuisissa eri maissa saivat aimo tujauksen suvaitsevaisuuskasvatusta arabimaista läpi mustan Afrikan aina Väli-Amerikan viidakoita myöten.

Nykyisessä blogimaailmassa ei käytetä äärioikeistolaisuutta kuvaamaan kaikkea pahaa konservatismista kansallismielisyyteen, jos keskustelija haluaa säilyttää uskottavuutensa. Äärivasemmiston määritelmä on valtavirtamediassa hyväksytty joukoksi erilaisia antikapitalistisia, yhteiskunnan väkivaltamonopolia vastustavia mutta itse kuitenkin avoimen väkivaltaisia ryhmittymiä kettutytöistä ydinvoiman vastustajiin. Äärioikeisto on todellisuudessa osa äärivasemmistoa, mistä sen erottaa oikeastaan vain kansallisuusaate. Molemmat sosialismin pääsuuntaukset - niin äärivasen kuin -oikeakin - ovat sen verran juhlavilla luvuilla surmanneet vastustajiaan vallankumouksellisina (ja siinä sivussa myös omiaan vastavallankumouksellisina), että yksin joukkosurmaamisella ei lunasta pääsylippua kumpaankaan leiriin. Äärioikeiston fantasioidessa joukkosurmista rodunjalostuksellisilla näkökulmilla äärivasemmisto on unelmoinut omistavan luokan (porvarit, kulakit ja kapitalistit) tuhoamisella.

Euroopan nykykriisi juontaa juurensa epäonnistuneesta talouspolitiikasta, jossa kansan ääniä on - populistisesti - ostettu lupauksilla paremmasta tasa-arvosta. Tasa-arvoa on tuotettu ensin erilaisille väestöryhmille naisista ateisteihin. Kun konservatiivien rintama tältä osin saatiin murrettua, vaatimuksia jatkettiin kiihtyvällä tahdilla läpi koulutuksen ja terveydenhuollon. Loppujen lopuksi kaikki olivat tasa-arvoisia paitsi tulevat sukupolvet, joille langetettiin jättimäiset valtionvelat hoidettavaksi. Kun pääomasijoittajat epäilivät eräiden valtioiden kykyä selviytyä veloistaan, varakkaammat EU-maat antoivat takeet, että eurosta ei erota eikä siellä velkakirjoja leikata. Nyt kun sieltä erotaan saksia napsien, samat poliitikot syyttävät pankkiireita ahneudesta. Kuuleeko kukaan kaikuja 30-luvulta?

Kautta rantain - on vihdoin tapahtunut ihme. Suomen Eurooppakanisteri Alexader Stubb toteaa, että

Stubbin mielestä äärioikeistoa ja äärivasemmistoa erottaa toisistaan vain suhtautuminen maahanmuuttoon.
- Muutoin he ovat erittäin samoilla linjoissa eri asioissa.

Ja Jutta "Papukaija" Urpolainen toteaa, että

ei koe eurooppalaista äärioikeistoa ja äärivasemmistoa samanlaisina nurkkakuntaisina liikkeinä eurooppaministeri Alexander Stubbin (kok.) tapaan. - Kyllä siitä olen eri mieltä. Mutta ehkä se yhdistävä tekijä näiden ääriliikkeiden kesken on eurooppakriittisyys.

Ja päivystävä dosentti Vesa Paloheimo toteaa, että

populistipuolueiden demokratiakäsitys eroaa perinteisestä siinä, että ne eivät ole yhtä luottavaisia puolueita ja etujärjestöjä kohtaan.

Sinänsä mukava huomata sekä Stubbin että Urpilaisen siirtynen kohti blogimaailman termistöä. Onneksi olkoon avustajille, jotka näemmä tiiviisti seuraavat meitä pelottavia netsejä. Mutta Paloheimon kommentti menee freudilaisen lipsauhduksen piikkiin. Etujärjestöt edustavat sosiaalidemokraattista lähestymistapaa. Se ei sinänsä vastusta (puolueita ja) demokratiaa, mutta kokee, että tärkeät yhteiskunnalliset ratkaisut päätetään ja tehdään etujärjestöissä ja ne siunataan parlamentissa. Siksi ay-liike on demarien "jerusalemin temppeli", jonne ei aikoinaan laskettu kommunisteja eikä nyt perussuomalaisia. On syytä muistaa, että nimenomaan klassinen fasismi (ja sen 20-luvun italialainen versio) rakentui kiltojen (ja ay-liittojen) varaan. Korporativismi on siis fascismiin kuuluva ominaispiirre, ja sen vastustaminen on - yllätys yllätys - "äärioikeistolaista" (eli fasismia). Ympyrä sulkeutuu.

Kanniaisen väittäessä niitä populisteiksi, jotka eivät kannata sosiaalidemokraattista yhteiskuntamallia, hän itse asiassa paljastaa vahingossa oman (ja kannattamansa sosiaalidemokratian) aatetaustan olevan fascistinen.

Lalli IsoTalon ajatusrikos

Uusi Suomi kertoo Hommaforumilaisen nimimerkki Lalli IsoTalon käyneen kertomassa mielipiteensä Ritva Viljaselle Etnisten asioiden neuvottelukunnan järjestämässä "keskustelu"kerhossa. Kommenttiosiossa nimimerkki Eräs isä toteaa, että

Ajatusrikos on se rikoksista kauhein, nykysuomessa. Siitä rangaistaan ankarammin kuin sarjamurhista.

Tuohon ei oikein mitään muuta kannata lisätä kuin Isä Aurinkoisen suuhun laitettu viisaus:

Ajatukset ovat aseita voimakkaampia. Jos emme anna vastustajillemme aseita, miksi antaisimme heidän ajatella?

Jääkiekkoliput

Niin pitkälle on Suomessa klassinen fascismi kahden porvaripuolueen hallituskauden aikana edennyt, että kansalaiset antavat vihaisina palautetta siitä, että jääkiekkokisojen liput ovat liian kalliita. Jääkiekko ei saa periaatteessa mitään tukea valtiolta, vaan junioripelaajien vanhemmat maksavat kaiken. Vähän sama kuin moottori- tai hevosurheilussa. Jääkiekkoliitto on yksityinen yhdistys, jonka tarkoitus on edistää jääkiekkokulttuuria Suomessa. Keinoja on monia, mutta yksi hyväksi havaittu on raha.

Kun liitto ja joukkueet saavat mahdollisimman suuren korvauksen (maksimoivat katteensa) pelaamistaan peleistä, pelaajien saamat korvaukset nousevat riittävän suuriksi houkutellakseen lajin pariin tulevaisuuden lupauksia suuren tilipussin toivossa. Olen melko varma, että Jääkiekkoliitto kuvitteli tämän hinnoittelun olevan kipurajan alapuolella - ilmeisen väärästi. Mutta ei se silti sitä tarkoita, että liiton pitää laittaa liput alennusmyyntiin, kun kansa - tai kulttuurikanisteri - niin tahtoo.

Arhinmäki viittaa siis sananvapauteen, kun järjestäjät olivat poistaneet yleisön halliin tuomia lakanoita, joissa protestoitiin lippujen hinnoittelua. Arhinmäelle kyse on sananvapaudesta, kun yhdistys vuokraa hallin, myy sinne lippuja eikä salli asiakkaidensa ivallista arvostelua televisiossa vuokraamastaan hallista käsin. Aika absurdia, mutta mitäpä häneltä voi odottaa. Käytännössä tilanne on sama, kuin jos minä vetoaisin sananvapauteeni, jos vaatisin saavani pitää Vasemmistoliiton puoluekokouksessa kylttiä, jossa vaatisin Arhinmäen eroa. Enpä usko, että hän suostuisi, kun ei suostunut kahden puolueensa jäsenen äänestävän läpimätää ja korruptoitunutta europakettiakaan vastaan vaan erotutti heidät eduskuntaryhmästään.

Ihmisiä närästää lippuhintojen lisäksi se, ettei otteluita selosta mestaruuden ikoni Antero Mertaranta. Tai siis sekään ei tarkkaan ottaen närästä vaan se, ettei Mertarannan selostuksia voi seurata maksutta! Toisin sanoen: kannattajat vaativat, että verovaroin ylläpidetyn Yleisradion olisi tullut tarjota oikeuksista niin paljon, että ne näkyisivät sen kanavilla maksutta ja koko kansalle. Jokainen suureen massatapahtumaan joskus lippuja hakenut tietää, kuinka turhauttavaa se on, kun liput myydään muutamassa tunnissa tai niitä pitää jonottaa yön yli. Onhan tämä tosi faneille paljon parempi, että lippuja saa, kuin että niitä saisi vain hyvällä tuurilla.

Rautalangasta - taas kerran

Punainen väri ymmärretään nykyaikana poikkeuksetta sosialismiksi samalla tavalla kuin vihreä liitetään islamiin. Taisteluni kirjassaan Hitler kirjoittaa, että "Valitsimme punaisen värin julisteisiimme tarkan harkinnan jälkeen houkutellaksemme paikalle kommunismia kannattavia ihmisiä voidaksemme voittaa heidät puolellemme." Natsit kutsuivat toisiaan tovereiksi, ja Hitler haki kannatusta "luokkatietoisilta työläisiltä".

Patrick Leigh Fermor kirjoitti arvostetussa matkakertomuksessaan, että hän nuorena miehenä kierteli Reininmaan pubeja tutustuen saksalaiseen elämäntapaan. Joku vei hänet kotiinsa, jonka seinät oli vuorattu SA-joukkojen kuvilla, julisteilla ja puvuilla. Kun Fermor ihmetteli näkemäänsä, mies huudahti innoissaan, että vuosi sitten niiden paikalla oli kuvia Leninistä ja Stalinista ja julisteita kaikkien maiden proletariaattien yhdistymisestä. Mutta kun Hitler nousi valtaan, mies ymmärsi olleensa täysin väärässä! Fermor ihmetteli moista takinkäännöstä, johon mies vastasi, että miljoonat ovat tehneet samoin. Siitä Hitlerin suuri suosio johtuu.

Äärivasemmisto ryhtyy väkivaltaiseksi - Suolahti

Piskuisessa Äänekosken kunnan Suolahden taajamassa työväki piti vappumarssinsa perinteisin menoin. Kannettiin väkivaltaisten tyrannien kuvia ja (veren)punaisia lippuja. Luonnollisesti apinalauma tarvitsi pakolliset bongorummutkin pitääkseen nahkasaappaansa askeleet tahdissa. Tapahtumasta itsestään enemmän materiaalia Tundra Tabloidissa.

Portugalista Suomeen muuttanut Ilidio Monteiro Flores (ei siis Antonio Flores, Pekka Haaviston puoliso) marssi mukana kulkueessa, joka vaatii videolla "kuolemaa porvareille". On ymmärrettävää, ettei tällaista "vaatimusta" tule ottaa sanatarkasti. Vai onko? Entä jos olisi huudettu "kuolema vammaisille"? Tai "kuolema muslimeille"? Entäpä, jos Helsinki Gay-pride tapahtuman marssiessa pitkin Esplanadia, joku sivullinen olisi huutanut "kuolema homoille" - mitä luulette, että olisi käynyt? Olisiko presidenttiä myöten oltu huolissaan suvaitsemattomuuden lisääntymisestä, homovastaisuudesta ja vaadittu poliisia tutkimaan tapaus? Minä luulen.

Kun todetaan jonkun olleen julma ja sadistinen sosialisti, yleensä mieleen tulee ensimmäiseksi Stalin. Kannattaa muistaa myös Mao, Castro, Hitler ja Che Guevara. Nämä suolahtelaiset vallankumoukselliset kantavat suoraselkäisinä Che Guevaran kuvia. Entä jos he kantaisivat Hitlerin? Mikä skandaali siitä syntyisikään! Che Guevara, Stalin ja Mao edustavat samaa ihmisarvoa polkevaa sosialistista maailmankuvaa kuin Saksan kansallissosialismikin. Miettikääpä, kuinka harva ihminen on niin hullu tai rohkea, että on valmis vetämään nimensä lokaan vastustaessaan näitä väkivaltaisia, alistavia, sadistisia ja totalitaarisia idealisteja. No, ihmiselämähän on yhtä kipua, mutta valoa kohti mennään, kuten Hieno Åhlgren sanoi. Vuosi sitten kirjoitin Vappu Uudessakaupungissa. Alla vielä kuva Ilidio Monteiro Floresin blogista.

 

Suspenderit Arhinmäen mielessä

Keskipalkka Suomessa huitelee jossain 40.000 euron vuositasolla. Keskivertopalkansaajaan verrattuna kansanedustajien tulotaso on noin kolminkertainen, kun mukaan lasketaan kaikki edut (työhuone Suomen kalleimmalla liikepaikalla, taksikortti, oma vammaisavustaja, matkakorvaukset, puhelin, tietokone jne jne). Jos nuo verottomat edut laitettaisiin verolle, kuten poliitikot vaativat keskivertoduunarin tapauksessa (Osmo Soininvaara: Verotus suosii autoilua 26.4.2012), niin kerroin voisi olla lähempänä viittä. No, joka tapauksessa kansanedustajien roimia palkankorotuksia 90-luvulla perusteltiin sillä, että osaavat yhteiskunnan yksilöt eivät muuten hakeudu politiikkaan. Heh...

Yritysjohtajien pieneen palkkahuippuun kuuluvan valtio-omisteisen Veikkauksen eronnut toimitusjohtaja Risto Nieminen saa kansanedustajiin nähden noin kolminkertaista palkkaa. Sehän on ihan kohtuullinen ero verrattuna poliitikkoihin, kuten Jutta "papukaija" Urpilainen osuvasti kuittaa. Kansanedustaja Eero Reijonen (Kepupettääaina) on uutisen mukaan suivaantunut kansanedustajien törsäilyyn Brasiliassa sen verran nuivasti, että oli omilla rahoillaan lentänyt takaisin härmään. Siitä aaltoliikettä sormenpäitä koukistaen.

Kommunismia salaisesti ihaileva ministeri Paavo "futishuligaani" Arhinmäki ja täyttä klassista fascismia ajava (osa 2 ja osa 3) aatesisarensa Urpilainen Totuuden Näköradion mukaan "hapuilevat" puhuessaan puutaheinää, paskaa ja täyttä soopaa. Hapuilla sanaa ei kukaan huomannut käyttää esimerkiksi Teuvo Hakkaraiseen tai Helena Eroseen viitatessa. Ei, he sekoilivat pahansuopaisesti.

En ollut uskoa todeksi, kun näin Arhinmäen sekoittaneen suspenderit ja bonukset keskenään. Ainakin tuli kerralla todistetuksi, että palkkataso ei ole houkutellut osaavia yksilöitä eduskuntaan. Laitetaan tämä nyt tähän vielä korostetusti esiin:

Kohtuuttoman korkeita bonuksia, erilaisia stay up -bonuksia. - Paavo Arhinmäki, kulttuuriministeri, Vas.