Ehrlich on käsittääkseni pätevä biologi, mutta hänen voimakkaan ihmisvihamieliset, tummanvihreät poliittiset oppinsa ovat kuin toisesta maailmasta. Ehrlich kirjoitti 1968 kirjan, jossa hän varoitti väestön liikakasvusta ja sen aiheuttamasta nälänhädästä, raaka-aineiden loppumisesta ja vaati mm. pakkosterilisaatioita kehitysmaiden asukkaille. Ehrlich tunnustautuu avoimesti malthusilaiseksi, jota myös moni itseään järkivihreänä pitävä suomalainen vihreä kannattaa. On oikeastaan vähän pakkokin, koska koko vihreä aate nojaa siihen keskeiseen teoriaan tai oppiin, jonka mukaan maailman luonnonvarat ovat rajallisia. Toki ne siis tietyssä mielessä ovat, koska onhan materiaa vain rajallinen määrä, mutta kuten olemme huomanneet, teknologinen kehitys on avannut ihmiskunnalle aivan uudenlaisen tilanteen itsensä elättämiseen ja asumiseen.
Ehrlich ei ole onnistunut kovin hyvin ennustuksissaan ja ehkä tulevat sukupolvet nimeävät hänet yhdeksi maailmanlopun tuhoa ennustaneeksi huru-ukoksi muiden kaltaistensa hihhulien sankkaan joukkoon. Keskiluokkaisen elämäntavan tuomitseminen kestävän kehityksen vastaisena (Helsingistä - Itämeren Detroit 27.5.2012 ja Öljyhuippu suli pois 22.5.2012) on merkittävin poliittinen jakolinja nykyisissä hyvinvointiyhteiskunnissa. Vastakkain ovat verotuloja tuottavat ja verotuloilla elävät downshiftaajat. Koska downshiftaajia on enemmän kuin verojen nettomaksajia, heidän poliittinen aatteensa on suositumpaa kuin ihmisten velvollisuuteen huolehtia itsestään uskovien aate.
Hämmentävää onkin, miksi uskomme asiantuntijoiden ennustuksiin, vaikka tiedämme niiden olevan vääriä. Neuvostoliiton taloudellista suorituskykyä ylistettiin samalla tavalla kuin nykyisin Kiinan - poliittiset tarkoitusperät saavat tutkijat kirjoittamaan omia toiveitaan. Sama pätee ilmastontutkimukseen, jossa todellisuus (ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kasvu) sekoitetaan toiveisiin uudesta maailmanjärjestyksestä. Tämä on perustavaa laatua oleva tosiasia, jonka kieltäminen näyttää ulkopuoliselle yhtä hullulta kuin minkä tahansa uskonnollisen riitin seuraaminen.
Ehrlichin tunnettu vedonlyönti Julian Simonin kanssa raaka-aineiden hintojen kehityksestä on näin jälkikäteen ajatellen lähestulkoon irvokas. Ehrlich sai valita viisi raaka-ainetta, joiden hinnan hän uskoi nousevan seuraavan 10 vuoden aikana - siis seurauksena raaka-aineiden riittämättömyydestä. Lienee tarpeetonta paljastaa, että Ehrlich hävisi vedon. Jokaisen Ehrlichin valitseman raaka-aineen hinta oli vuosikymmenen lopussa alempi kuin sen alkaessa. Edelleen kouluissa opetetaan, että ihmiskunta kuluttaa kolmen maapallollisen verran luonnon resursseja, ja Barack Obaman neuvonantaja tiedettä ja teknologiaa käsittelevissä asioissa (John Holdren) kuuluu Ehrlichin kannattajiin. Jos moni moittikin Bushin uskonnollisuutta, on omituista ettei Holdren saa samaa arvostelua osakseen.
Vuodesta 1980 vuoteen 1990 maailman väkiluku kasvoi melkein miljardilla ihmisellä, mikä on kovin kasvu yksittäisellä vuosikymmenellä. Lasten määrä naisia kohden maailmanlaajuisesti on tipahtanut nykyiselle 2,4 lapsen tasolle 40 vuoden takaiselta 5,6 lapsen tasolta. Koska kaikkein köyhimpien kehitysmaiden väestöpyramidi on korostuneen painottunut nuoriin ikäluokkiin, väestö kasvaa vielä hetken aikaa sitten tasaantuen ja ehkä jopa kääntyen laskuun, jos elintason kasvu noudattaa länsimaissa havaittua kulkua. Meillä on aikaa, rahaa ja kyky huolehtia kaikista maailman ihmisistä, toisin kuin viralliseen vihervasemmistolaiseen ihmisvihaa tihkuvaan oppiin kuuluu. Tuo siis jo 50 vuotta vanha oppi on niin kiltisti hyväksytty, että poliitikkojen puheiden vastustaminen esimerkiksi köyhien maiden asukkaiden syntyvyyden sääntelystä pakolla katsotaan melkeinpä hulluudeksi. Kukapa ihmettelee, että nykyinen vasemmistolainen valtaideologia on taas ryhtymässä rodunjalostukseen, nyt tietenkin liikakansoituksen nimissä, aivan kuin edeltäjänsä 70 vuotta sitten.
Annetaan kehitysmaiden ihmistenkin vain nauttia halvasta energiasta (fossiiliset polttoaineet) ja suokaamme heille oikeus vaurastua ja vaurastuttaa kotimaataan sen sijaan, että he muuttavat paremman elintason perässä länsimaihin. Ei Maapallo ole liikakansoitettu ja luonnonvarat loppumassa, eivätkä köyhien maiden ihmiset tarvitse tiedostavan vasemmistoeliitin haikailemia pakkosterilisaatioita.
4 kommenttia:
Kiitos toiveita herättävästä kirjoituksesta.
BTW, jutun otsikko ei oikein vastaa sisältöä.
Kiitoksia. Politiikan luonteeseen kuuluu, että ihmisiä pelotellaan ja luvataan, että meidän ryhmämme osaa ratkoa nuo pelon aiheet.
Otsikko tarkoittaa, että jos pidämme energian halpana, kehitysmaiden ihmisillä ei ole sankoin joukoin tarvetta muuttaa elintasopakolaisiksi länsimaihin.
Ehrlich tunnustautuu avoimesti malthusilaiseksi, jota myös moni itseään järkivihreänä pitävä suomalainen vihreä kannattaa. On oikeastaan vähän pakkokin, koska koko vihreä aate nojaa siihen keskeiseen teoriaan tai oppiin, jonka mukaan maailman luonnonvarat ovat rajallisia. Toki ne siis tietyssä mielessä ovat, koska onhan materiaa vain rajallinen määrä, mutta kuten olemme huomanneet, teknologinen kehitys on avannut ihmiskunnalle aivan uudenlaisen tilanteen itsensä elättämiseen ja asumiseen.
Malthusianisti olettaa, että kun tietty muuttuja kasvaa - vaikkapa maapallon väkiluku - niin toiset muuttujat pysyvät ennallaan: siis vaikkapa luonnonvarojen määrä.
Se, mitä malthusianisti ei laske yhtälöön mukaan on teknologinen kehitys. Siis se, että luonnonvaroista saadaan hyödynnettyä yhä enemmän. Toisaalta vihreissä on myös luddiitteja, kuten Linkola.
Esim. autojen bensankulutus on laskenut. Alumiinitölkkiin tarvittava alumiinimäärä on vähentynyt useilla kymmenillä prosenteilla sitten tölkin keksimisen pakkausmuotona.
Jos pakolaisten alkuperämaissa on halpaa energiaa niin heillä on sitten siltä osin asiat kunnossa. Halpa energia helpottaa elinkeinojen ja elinolojen kehittämistä.
Maapallon luonnonvarojen rajallisuudesta puhuvat tahot vaikuttavat sellaisilta joiden mielestä pitäisi olla jokin keskusjohtoinen Maailmanhallitus joka takavarikoisi luonnonvarat itselleen valvontaansa. Ja samalla nuo tahot toivovat itse olevansa Maailmanhallituksen päättävissä asemissa.
Ovatko luonnonvarat jokin kultti johon suhtaudutaan kuin kulttipalvonnan kohteeseen? Eikö luonnonvarojen pitänyt olla kirous? Luonnonvaralla ei sinänsä tee mitään jos sillä ei ole käyttöarvoa eikä myyntiarvoa.
Uusiutuvia luonnonvaroja voi tehdä lisää. Uusiutumattomia luonnonvaroja voi käyttää uudestaan. Jos uusiutumattoman luonnonvaran hinta nousee, niin sen käyttö uudestaan on kannattavampaa. Ja jos sen hinta nousee, niin vaihtoehtoisen luonnonvaran etsintä ja hyödyntäminen tulee kannattavammaksi.
Lähetä kommentti