Musta donkkaa tykimmin

Vaikken olekaan mikään yleisurheilun asiantuntija, niin tällainen otsikko tökkäsi okulaariin: "Pisin heitto vuosikausiin". Ja mitäpä sitten sisältö oli:

Kenialainen Julius Yego voitti Timanttiliigassa Birminghamissa keihäskisan tuloksella 91,39.

Yegon on pisin keihäskaari yhdeksään vuoteen. Vuoden 2006 kesäkuussa Norjan Andreas Thorkildsen heitti 91,59.

Nyt voi olla ongelma minun ymmärryksessäni, toimittajan ymmärryksessä tai annetussa tilastotiedossa. Kuitenkin näillä annetuilla tiedoilla 91,59 on pidempi matka kuin 91,39 sikäli mikäli jotain koulumatematiikasta enää mitään muistan. Tämäkö on suomalaisen median taso?

Maailma 75 vuoden päästä

Venäjä pullistelee Mustalla merellä Yhdysvaltain laivaston aluksille, kertoo Ilta=Sanomat. Yleensä asevoimat eivät lähesty toistensa laivoja sillä tavalla, että se voitaisiin vahingossakaan tulkita hyökkäykseksi, kuten iranilaisen matkustajalentokoneen alasampumiseen johtaneesta tapahtumasarjasta vuodelta 1988 voidaan ymmärtää. Tästä kyseisestä tapauksesta emme tiedä sen enempää ja koneetkin olivat ilmeisesti aseistamattomia.

Toisessa Ilta=Sanomien uutisessa haastatellaan Auschwitzin johtajan Rudolf Hössin yhä elossa olevaa tytärtä. Hössin pojanpoika pohdiskelee, että "isä teki mitä teki, koska hänen oli pakko". Ymmärrettävän inhimillistä, mutta valitettavasti sekä moraalisesti väärä tulkinta että käytännössäkin. Hitlerin ideologia saksalaisista yli-ihmisinä ei sellaisenaan saanut mitään valtavaa kansansuosiota, vaikka perustuikin ikivanhoihin saksalaisiin pakanallisiin uskomuksiin. Hitlerin suosio perustui maallisempaan toimintaan ja erityisesti avokätiseen sosiaalitukeen. Hitler loi ensimmäisen hyvinvointivaltion, jonka jakamat rahat lainattiin ulkomailta ja ryöstettiin juutalaisilta. Tälle politiikalle moni antoi vapaaehtoisesti tukensa - myös Rudolf Höss.

Puolueen Ilta=Sanomat kertoo Tomi Auremaan suulla, että neljän vuoden päästä eniten tapellaan demarien ja kommarien äänistä. Ei aavistustakaan miksi tapeltaisiin, kun se porukka vähenee ja passivoituu nukkumaan. Mitä järkeä sellaisia on havitella itselleen ja muuttaa linjaansa sen mukaiseksi? Auremaan logiikkaa ei kannata tämän enempää mietiskellä, koska sitä ei ilmeisesti ole. Väite on pelkkää vasemmistopuolueiden paluun haikailua ja kuvitelmaa, että sosialismi olisi ratkaisu Suomen ongelmiin.

Roger Moorhouse on kirjoittanut kirjan nimeltä "The devil's alliance. Hitler's pact with Stalin 1939-41." Kirjan on arvostellut Kanava-lehdessä Matti Häkkänen. Vertaillaanpa näitä kahta aatetta Häkkäsen sanoin:

Ribbentropin mukaan Hitler, "joka oli taistellut koko elämänsä kommunismia vastaan", muutti mielensä keväällä 1939 nähtyään uutisfilmin, jossa Stalin otti vastaan sotilasparaatin. Hitlerin mielestä Stalin näytti mieheltä, jonka kanssa voisi sopia asioista. Ribbentrop sai luvan aloittaa neuvottelut kun jo aikaisemmin keväällä Göring oli todennut, että "kun Saksan henki ja elämä ovat kyseessä, jopa väliaikaista liittoa Moskovan kanssa voitaisiin pohtia". Auswärtiges Amtin taloudellisen puolen suurlähettiläs Karl Schnurre totesi heinäkuussä 1939: "Saksan, Italian ja Neuvostoliiton ideologioissa on yhteinen elementti, joka on kapitalististen demokratioiden vastustaminen."

Päivää ennen paktin allekirjoitusta Hitler lausui alppiasunnossaan Obersalzbergissa, että "maailmassa on vain kolme suurta valtiomiestä; Stalin, minä ja Mussolini, joka on meistä heikoin." Hitlerin mielestä Stalin oli sairas, ja pakti oli tilapäinen ratkaisu, jonka tarkoitus oli Puolan eristäminen ja brittien kauppasaarron kiertäminen turvautumalla Neuvostoliiton raaka-aineisiin ja ruokatoimituksiin. "Stalinin kuoleman jälkeen murskaamme Neuvostoliiton ja Saksan maailmanmahti koittaa."

Moorhousen kuvaukset teloituksista ja kyydistyksistä itä-Puolassa ja Baltian maissa kannattaa lukea huolella. Niistä oppii, miltä Suomi säästyi. NKVD:n 1940 laatima lista ns. vaarallisista aineksista on selkeä.

Kun Ribbentrop ehdotti Berliinissä Neuvostoliiton liittymistä kolmen vallan sopimukseen (Saksa, Italia, Japani), Molotov vastasi 1940 marraskuun lopussa Moskovassa suurlähettiläs von Schulenburgille, että sen ehtoina ovat Saksan vetäytyminen Suomesta, yhteistyösopimus Bulgarian kanssa ja neuvostotukikohdat Bosporille ja Dardanneille sekä Kaukasian ja Persianlahden suunnan kuuluminen Moskovan etupiiriin ja vielä Japanin luopuminen pohjoisesta Sahalinista.

Neuvostoehtojen kovuus ja Romanian Galtissa pidetyssä Tonavan jokikomissiokonferenssissa esitetyt Neuvostoliiton vaatimukset ja konferenssin päättyminen italialaisten ja neuvostoliittolaisten valtuuskuntien nyrkkitappeluun 17.12.1940 johtivat siihen, että Hitler allekirjoitti seuraavana päivänä Johtajan ohjeen nro 21, jolla asevoimat määrättiin valmistelemaan "Neuvostoliiton tuhoamista nopealla hyökkäyksellä".

Kuten edellä näkyy, Saksan kansallis-sosialismi ja Venäjän bolsevismi eivät olleet toistensa ääripäitä vaan kilpailijoita. Voittaja kirjoittaa säännöt ja Stalin päätti kutsua kommunismin vastustajia "fascisteiksi". Tämä termi liitettiin kansallismielisyyteen Italian ja Saksan noudattaman politiikan mukaisesti, ja tapattihan Stalin omiaan enemmän kuin muut yhteensä. Koska voittaja kirjoittaa historian, eurooppalaiset eivät koskaan päässeet käsittelemään neuvostokommunismia, vaan ainoa demonisoitu ideologia oli kansallismielinen sosialismi. Jopa italialaiset saivat armahduksen Hitlerin uhreina, ja nyt Euroopan yleisin valtiomuoto nojaa Mussolinin korporatiiviseen fascismiin, jota "hyvinvointivaltioksi" Pohjolassa kutsutaan.

Historia usein kulkee rinnakkaisia latuja nykyisyyden kanssa, ja tällä hetkellä samanlaisia maailmanvalloituksia suunnittelee sosialismin nimissä islam. Jos 30-luvun maailmaa voitaisiin nyt elää uudestaan, ihmiset ymmärtäisivät paremmin, mitä Hitler ja Stalin sanoivat. Kun heidän puheensa vaihdetaan imaamien vihasaarnoihin, itse pyrkimys ja uhreiksi valitut eivät muutu. Toivottavasti tämä ymmärrettäisiin nyt eikä vasta 75 vuoden päästä.

Suomalainen korruptio alkaa hahmottua rahan puutteessa

Koville ottaa Persujen menestys vasemmistossa. Paavo Arhinmäki ei kestänyt itselleen tärkeän keskustelun päättämistä, joten hän primitiivireaktionaan nakkasi paperinippunsa pöydälleen mielenosoituksellisesti, kertoo Uusi Suomi. Kyllä Paavon harmituksen ymmärtää - hänen opetusministeriönsähän jätti maksamatta lainvastaisesti Persunuorille valtion avustuksia. Nyt kun Paavolta on viety valta, hän kaiketi ajatteli saavansa edes lässyttää mielin määrin kostoksi.

Hallitus suunnittelee "pyhälisien" poistamista. Kyse on siis vanhasta duunarien korvauksesta, jossa pyhäisin maksetaan tuplapalkka. Äkkiseltään ajateltuna asia ei kuulu hallitukselle millään muotoa, vaan kyse on työntekijän ja työnantajan keskinäisestä sopimuksesta. Mutta mutta... Ei se ihan niin taida mennä. Työpolitiikan professori Pentti Koistinen toteaa Ylen uutisessa, että

– Julkisissa palveluissa on suurempi tarve luopua niistä. Ne ovat ihmisten hyvinvoinnin kannalta tärkeämpiä kuin se, voiko käydä sunnuntaina shoppailemassa. Muistan myös ajan, jolloin perheessäni oli pieniä lapsia. Silloin bensa-aseman kahviot olivat auki, mutta eivät kirjastot, jonne teki mieli mennä lukemaan satuja.

Kuten punayliopiston professori kiertelemättä ja kaartelematta täräyttää, niin tarve kustannusten laskuun on julkisella sektorilla, jossa palkat eivät määräydy markkinaehtoisesti. Kuitenkin, entisen oikeistopuolue Sekoomuksen nykyinen korporaatioiden kuningas, EK:n puheenjohtaja Häkämies vaatii palkan alennuksen kohteeksi nimenomaan kaupan alan ja ravintolat! Kukapa sitä omilta äänestäjiltään olisi etuja leikkaamassa, vai mitä Jyri "Curley" Häkämies.

Millä perusteilla sunnuntailisistä määrääminen sitten kuuluu hallitukselle eikä työmarkkinoille? Ensiksikin sillä, että julkisen sektorin työnantajajärjestö on täysin työntekijärjestön armoilla. Jos korporaatioita halutaan pitää, niillä on oltava yhtäläiset neuvotteluasemat. Nyt julkisen sektorin lakkoja ei nähdä, koska työnantajat antavat aina periksi. Lakko saattaisi myös paljastaa, miten paljon turhaa porukkaa julkisella sektorilla on hommissa. Lakon vaikutus paljastaisi julkisen sektorin todellisen tarpeen.

Toiseksi, elämme edelleen kristillisessä maassa, jossa noudatetaan perinteitä - tai sanotaan niin, että joitain perinteitä voisi olla hyvä noudattaa. Ei välttämättä olisi huono juttu osoittaa, että sunnuntai on kulttuurihistoriallisesti merkittävä päivä, ja silloin yhteiskuntamme viettää pyhäpäivää. Se on osin samanlainen asia kuin päätös homojen adoptio-oikeudesta. Kyseessä on perustavaa laatua oleva yhteiskuntamme moraalikäsityksiä heijasteleva päätös. Pyhäpäivältä ei tarvitse maksaa erillistä korvausta (sen hoitavat markkinat), mutta päivän muuttaminen noin vain seitsemänneksi arkipäiväksi on nyt tapahtumassa ilman kunnollista kansalaiskeskustelua suomalaisen kulttuurin olemuksesta (sitä markkinat eivät hoida). Olisi hyvä kuulla muidenkin mielipiteitä kuin EK:n ja SAK:n johtajien.

Kirkolta on tietenkään täysin turha odottaa minkäänlaista kriittistä suhtautumista aiheeseen, mutta jokainen Raamattunsa lukenut voi toki miettiä, mitä Jeesus opetti. (Ja nyt en viittaa yleisesti väärintulkittuun kohtaukseen, jossa Jeesus viiletti tukka hulmuten vehnäpellolla, kun kuukalenteria seuranneet saddukeukset ja fariseukset viettivät sapattiaan toisin kuin essealaiset, jotka noudattivat aurinkokalenteria).

Uutisvuon parhaat naurut tarjoaa kuitenkin Puolueen Totuus kirjoittaessaan Espoon kaupungin kadonneista tietokoneista:

Espoon Suomenojalta tai muualtakaan tuskin löytyy varastoa, johon on kärrätty rekkalastillisia tietokoneita.

Ei varmaankaan - ne löytyvät kaupungin toimistotyöntekijöiden lastenhuoneista ja kesämökeiltä. Koneet ovat leasing-kauden jälkeen "unohtuneet" palauttaa ja löytäneet uuden elämän kaupungin virkamiesten lähipiireissä. Kun valvonta on laiminlyöty, kukaan ei jää kiinni, ketään ei saateta vastuuseen. Yksityisellä puolella vastaava on mahdotonta, koska toiminta on paremmin ohjeistettua ja siellä määrää raha - tuo ihana moraalinvartija, jos omatunto joutuu koetukselle.

Jokainen kuntien ja valtion toimintaan perehtynyt tietää, miten läpikorruptoitunutta toiminta siellä on. Jopa poliisi on Jari Aarnion ja Mikko Paateron johdolla paljastanut oikean karvansa. Ilmeisesti vain Puolustusvoimat ja sen pikkuveli Rajavartiolaitos ovat osoittaneet riittävää selkärankaa toiminnassaan. Jos näin ei olisi, ehkä meidän olisi syytä lopettaa maanpuolustus niille sijoilleen. Alla hyytävää kuvausta kuntapuolen toiminnasta:

Kuntien sisälle on muodostunutkin kahden kerroksen väkeä. Toisaalta virastoissa, päiväkodeissa ja kouluissa säästetään jopa naurettavuuksiin menevissä asioissa.

Espoossa ja Vantaalla kunta käyttää jo enemmän verorahaa palveluiden ostoon kuin kunnan omien työntekijöiden palkkoihin.

HS:n suurten kuntien ostopalveluita koskevissa selvityksessä löytyi useita konsulttiyrityksiä, joiden kaikki liiketoiminta perustuu vain kunnille tehtyyn työhön.

Yksi osa ongelmaa on se, ettei etenkin suurissa kaupungeissa kenelläkään näytä olevan täysin tarkkaa kuvaa mihin veroeuroja käytetään.

Ja kuntakokoa halutaan suurentaa tehokkuuden nimissä...?

EU:n epäonnistunut päästövähennys

Matti Hukari on kirjoittanut erinomaisen artikkelin Kanava-lehteen otsikolla "Yhdysvaltojen ilmastopolitiikka Kioton sopimuksen vaihtoehtona". Jo sitä seuraava toteamus on paljastava:

Yhdysvallat on onnistunut vähentämään päästöjään ja ennen kaikkea taloutensa hiili-intensiteettiä eli bruttokansantuotteeseen suhteutettua hiilidioksidipäästöjen määrää paremmin kuin Kioton sopimuksessa olevat EU-valtiot.

Hukari lähtee liikkeelle kirjoituksessaan vuodesta 1982, jolloin Reaganin hallinto käynnisti metaanihydraattien tutkimusohjelman tavoitteena vähentää maansa öljyriippuvuutta Lähi-idän arabimaista. Nyt tuo ohjelma on vihdoin saamassa tuloksia, kun arviolta 2023 Japani aloittaa koeporaukset Nankain allassyvänteessä. Sieltä uskotaan saatavan energiaa Japanin käyttöön seuraavaksi 50 vuodeksi.

Seuraava Reaganin hallinnon askel otettiin vuonna 1987, kun USA ja NL sopivat ydinaseiden vähentämisestä ja ydinmateriaalin muuntamisesta hyötykäyttöön kelpaavaksi ns. megatonneista megawateiksi -ohjelmalla. Sen avulla on tuotettu vuosina 1994-2013 noin 16% kaikesta ydinvoimaloiden käyttämästä polttoaineesta tuona ajanjaksona. Venäjällä on nyt varastoituna seitsemän vuoden maailmanlaajuista uraaninlouhintaa vastaava määrä ydinvoimaloiden polttoainetta. Yhdysvalloissa on rakenteilla jalostuslaitos, joka tuottaa kierrätyspolttoainetta ydinvoimaloille vuodesta 2016 alkaen.

UBS-pankin mukaan EU:n päästöoikeudet ovat tulleet maksamaan jo 287 miljardia dollaria, mutta niillä ei ole ollut mitään vaikutusta. Samalla rahalla olisi saatu päästöjä vähennettyä 40%, jos rahat olisi sijoitettu nykyisen energiantuotannon modernisointiin. Näitä ovat mm. liuskekaasun käyttö, vanhojen hiilivoimaloiden sulkeminen, uudempien päivittäminen hiilidioksidin talteenotolla ja uusien kaasuvoimaloiden rakentaminen. Liuskekaasun jälkeen seuraava suuri energiapoliittinen vallankumous voi hyvin olla merenpohjan metaanihydraattien käyttöönotto. Liuskekaasun ja yleensä kaasun poltto päästöjä alle puolet siitä, mitä öljyn ja hiilen suhteessa energiamäärään.

AP-ryhmän jäsenmaat (Kiina, Intia, USA, Japani, Australia, Etelä-Korea ja myöhemmin mukaan tullut Kanada) aloittivat 2005 Bushin johdolla yhteistyön päästöjö vähentävän teknologian kehittämiseksi. USA valitsi - toisin kuin EU - strategiakseen hyödyntää teknologian kehitystä päästöjen vähentämiseksi. Suurimmat vähennykset vuosina 2007-2012 on saavuttanut USA. Tätä nykyä kaikesta maailman hiilidioksidin talteenotosta 75% tehdään Yhdysvalloissa. Toinen merkittävä tapa on ollut ydinvoiman kehittäminen, ja Terra Powerin kehittää kaupalliseen käyttöön torium-käyttöistä voimalaa ja sulasuolareaktorista voimalatyyppiä.

Bushin hallinto ilmoitti noustessaan valtaan vuoden 2001 alussa, että se ei vaaranna kansalaisten taloutta tehottoman ilmastopolitiikan takia. EU-komissiossa tällaisia murheita ei ole kannettu. Bushin ilmastopolitiikkaa johtanut Harlan Watson vaati Kiinaa mukaan sopimukseen, jotta Yhdysvallatkin siihen voisi sitoutua. EU vastusti, ja Kiina livisti pois ja onkin nyt maailman suurin kasvihuonekaasujen tuottaja. Watson varoitti jo tuolloin EU-komissiota, että se ajaa Euroopan jälkiteolliseen talouskurjuuteen. Vartoitus meni kuuroille korville ja EU:n ilmastosankaruuden tavoittelu on johtanut globaalien päästöjen vähentämisen mahdollistavan sopimuksen viivästymiseen jo 10 vuodella. EU:ssa ilmastopolitiikka on antanut poliitikoille mahdollisuuden patsastella linssiluteina maailmanparantajina.

Yhdysvalloissa kongressi on kuunnellut tarkasti Patrick J. Michaelsia, joka on julkaissut kirjan Climate Coup vuonna 2011. Michaels kirjoittaa, miten IPCC:n toiminta on johtanut tieteellisesti ajatellen paluun keskiaikaan. Montrealin yliopiston professori Daniele Fanelli ja Stanfordissa tutkiva John Ionniadis ovat selvittäneet, että IPCC on klassinen esimerkki yhteisöstä, joka suosii haluttuihin johtopäätöksiin johtavia tutkimusmenetelmiä. Michaelsin mukaan IPCC on niin ylimielinen ja tottunut valtionpäämiesten pokkurointiin ympärillään, että sen johto on läpeensä korruptoitunut.

Edullisen energian vaikutus teollisuuden investointeihin on merkittävä. Vanha Saksan ja koko Euroopan teollisuuden tukipilari, kemianteollisuus, investoi Yhdysvaltoihin 10 miljardia dollaria vuonna 2015. Saksaan se ei ole tehnyt uusinvestointeja enää vuoden 2011 jälkeen. Alabamassa Outokumpu on saanut kannattavaksi kuumavalssattua terästä tuottavan tehtaansa, joka käyttää raaka-aineena paikallista romurautaa ja Torniosta tuotavaa kromia. Sähkön hinta on Alabamassa vain 60% Suomen hinnasta. Vuonna 2014 Iowassa avattiin ensimmäinen selluloosaetanolia tuottava laitos. Se tekee etanolia maissijätteistä eikä sen "ilmastoystävällisyys" ole selvä asia, mutta ainakaan se ei tarvitse tukiaisia toisin kuin eurooppalaiset vastineensa.

"EU:ssa keskitytään miettimään, kuinka paljon tukimiljardeja voitaisiin ohjata veronmaksajilta itseään vihreäksi kutsuvalle teollisuudenalalle. Yhdysvalloissa on oivallettu, että vain kilpailukykyiset kustannukset luovat ympäristöalalle kasvua ja kannattavia työpaikkoja", päättää Hukari kirjoituksensa.

Demokratia ja vauraus

Hesarin uutisen mukaan suomalaisia keski-ikäisiä ärsyttää työelämässä yritysten salamyhkäisyys, tiedon panttaaminen ja läpinäkyvyyden puute. Koska ärsyynteiden määrä oli reilusti puolet, voi hyvin olettaa, että jokainen on jossain työpaikassaan joutunut todistamaan huonoa hallintoa. Syitä moiselle ei tarvitse kaukaa etsiä - paska valuu alaspäin. Huonot omistajat saavat huonon hallituksen, joka palkkaa huonon toimarin. Huonoksi toimariksi valittu ei saa itseään pätevämpiä jäseniä johtoryhmään, joka ei osaa neuvoa alaisiaan keskijohdossa. Soppa on keitetty.

Mielenkiintoista on, että läpinäkymättömyys ei vaikuta yrityksen tulokseen. On kaunis ajatus, että hyvin motivoituneet työntekijät parantaisivat yhtiön tulosta tasapainottaen elämäänsä liikunta- ja kulttuuriseteleillä, mutta jälleen vaarana on sekoittaa korrelaatio ja kausaliteetti. Kilpailu takaa, että kaikenlaisilla johtamistavoilla on mahdollisuus osoittaa valitun strategian toimivuus. Jos ihanasti työntekijöitään kohteleva yritys olisi suorituskyvyltään tehokkaampi, kaikkien yritysten johtajiksi nostettaisiin ihmissuhdetaidoiltaan taitavia konfliktin ratkojia. Näin ei kuitenkaan ole, vaan johtajiksi nousee edelleen samanlaisia keskinkertaisuuksia kuin johdettavinakin on. Osa parempia, osa huonompia.

Vaatimus yritystoiminnan avoimuudesta on kuitenkin paljastava. Ihmiset ovat valmiita sietämään ei-toivottuakin johtamista, kunhan se on oikeudenmukaista. Sama asia laajemmassa mitassa on nähtävillä myös politiikassa. Ns. populististen puolueiden menestys kumpuaa kansalaisten tyytymättömyydestä siihen, miten heitä kuunnellaan. Poliittinen eliitti läänittää poliittisin perustein töitä ystävilleen, sukulaisilleen ja kannattajilleen kuin James Curley parhaimmillaan (Curley-ilmiö 20.7.2014). Sen vastakohta on meritokratia, jossa ihmisten meriitit ratkaisevat ennemmin kuin hänen puoluekirjansa. Suomen virkakunta on niin iso, että sen ylin johto ei saa aikaiseksi täyttä anarkiaa vaikka yrittäisi. Siksi nykyinen korroptoitunutkin hallinto näyttää tuottavan hyvän taloudellisen toimintaympäristön suomalaisille. Ymmärtämättä kuitenkin jää, ettemme voi luoda rinnakkaistodellisuutta meritokraattiseen Suomeen, johon voisimme verrata nykyistä korruptoitunutta järjestelmäämme.

Demokratia ja länsimainen vauraus kulkevat käsi kädessä, ja meistä vaikuttaa siltä, että vaurastuakseen on kehitysmaidenkin saatava ensin aluilleen yhteiskuntansa demokratisoituminen. Pitkien aikasarjojen analyyseissä ei ole juurikaan havaittu korrelaatiota demokraattisen yhteiskunnan ja inhimillisen hyvinvoinnin välillä, toteaa Lauri Rapeli uudessa Kanava-lehdessä. Lisäksi tuo korrelaatio on heikosti positiivinen ja pahimmillaan negatiivinen. Göteborgin yliopiston Quality of Government -instituutin tutkimuksissa korrelaatiota demokratian ja BKT:n kehityksen välillä ei ole. Inhimillisen kehityksen indeksi korreloi vain heikosti maan demokratian kanssa.

Demokratia ei siis ole ihmiskunnan kehityksen päätepiste eikä sitä kannata pitää vaurastumisen edellytyksenä. Länsimaissa demokratia ja vaurastuminen ovat samojen kulttuuristen perinteiden seurauksia. Niin filosofiassa kuin uskonnossakin Eurooppa on onnistunut luomaan poikkeuksellisen, inhimillistä elämää arvostavan ilmapiirin. Vain kolme prosenttia maailman ihmisistä on siirtolaisia, joten ihmisen vauraus on kiinni siitä, minne yksilö syntyy eikä niinkään hänen omasta panoksestaan. Siirtolaisten ottaminen on varma tapa laskea maan elintasoa lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä. Lisäksi se uhkaa demokraattista yhteiskuntaamme, koska siirtolaiset yleensä tulevat kulttuureista, joissa demokratiaa ei arvosteta. Suomalaiset kestävät tappion, jos sääntöjä noudatetaan. Sääntöjen vastainen toiminta romuttaa uskon demokratiaan.

Islam ja Maria Lohelan lausunto

Uusi Suomi on suomalaisen sanomalehdistön vähiten rasittava lukukokemus, vaikka sen johto on mitä on, koska sen pinnan tekee rosoiseksi kirjoittajien amatöörimäisyys ja kommentoijien suorasukaisuus.

Vuosien ajan olen huomannut vakikommentoijan nimeltä Jouko Heyno, lähinnä varmaan erikoisen sukunimensä takia. Vaikka lienemme valtaosasta asioita eri mieltä, hänen kommenttinsa turkulaisen muslimitaustaisen paikallispoliitikon Muhis Azizin kolumniin Uudessa Suomessa on mainio:

Luulin ensin, että kuvassa oli burkha, mutta sehän olikin Tove Janssonin Mörkö!

Aziz kirkuu raivostuneena Marian todenneen, että

...nimenomaan islamtaustaiset maahanmuuttajat eivät sovellu asumaan Suomessa, niin herää kysymys, kuinka tällainen henkilö soveltuu edustamaan Suomea kansainvälisesti esimerkiksi niissä maissa, joissa valtauskonto on islam, tai edes maallistunut islam?

Kyse ei ole mielipiteestä vaan tosiasiasta. Aziz siirtyy käyttämään uhkailua:

Miten näillä eväillä nyt lähdetään integroittamaan maahanmuuttajia Suomeen. Tällaisella maahanmuuttajaryhmien "salkuttamisella" ei taaskaan päästä kuin ojasta allikkoon, ja se on erittäin huolestuttavaa.

Toisin sanoen, mikäli vääräuskoiset eivät alistu, muslimimaahanmuuttajat pistävät mekkalaksi ja paikat sileäksi jättäessään "integroittamatta". Mitään uutta Azizin uhkauksissa ei tietenkään ole, sehän on jo nähty ympäri maailmaa, minkälaiseen kuntoon islam hallitsemansa alueet saattaa. Abdirahim "HUSU" Hussein kirjoittaa hänkin Uudessa Suomessa ja vaatii naama punaisena "rasismin kitkemistä". Vain muutaman prosentin muslimivähemmistö, ja näin he jo pyrkivät hyppimään nenille. Hulluinta on, että otamme tänne vapaaehtoisesti näitä rosvoparoneita jakamaan shariaansa. Kuvitelkaa, jos 80-luvulla olisimme vapaaehtoisesti avanneet portit jollekin eurooppalaiselle punaisen terrorin järjestölle. Meitä olisi pidetty hulluina. Nyt olemme "suvaitsevaisia".

Toisessa kommentissa Esa Niemi viittaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätökseen, jossa EIT pohtii turkkilaisen uskonnollisen puolueen vaaitmusta sharia-lain käyttöönotosta Turkissa. Päätöksen mukaan

15. Tuomioistuin yhtyy EIT:n Suuren jaoston näkemykseen, jonka mukaan sharialaki on yhteensovittamaton demokratian perustavaa laatua olevien arvojen kanssa, mikä todetaan Euroopan ihmisoikeussopimuksessa:

72. Tuomioistuin on ratkaisunsa aiemmin antaneen Perustuslakituomioistuimen kanssa samaa mieltä, että sharialaki, joka uskollisesti heijastelee uskonnollisia dogmeja ja jumalallisia sääntöjä, on pysyvä ja muuttumaton.

Poliittinen moniarvoisuus tai kansalaisten vapauksien jatkuva kehitys ei ole mahdollista sharialain alaisuudessa. Tuomioistuin toteaa, että loukkaavat lausunnot, jotka sisältävät tarkkoja viittauksia sharialakiin, ovat vaikeasti yhteensovitettavia demokratian perusteisiin, kun Ihmisoikeussopimusta tarkastellaan kokonaisuutena. Yksilön kunnioitusta demokratiaan ja ihmisoikeuksiin on vaikea julistaa maassa, jota johdetaan sharialain perusteella, koska se poikkeaa niin selvästi Ihmisoikeussopimuksen arvoista, etenkin sen rikosoikeuden ja -oikeusprosessien osalta samoin kuin naisten aseman tai sharialain, joka kattaa yksityisen ja julkisen elämän kaikki osa-alueet mukaanlukien uskonnolliset säännöt... Tuomioistuimen mukaan poliittinen puolue, joka tavoittelee sharialakia noustuaan valtaan, ei Ihmisoikeussopimuksen allekirjoittaneessa valtiossa ole selvästikään sitoutunut demokratian ihanteisiin, joiden varaan Ihmisoikeussopimus rakentuu.

Tämä on erittäin merkittävä ennakkopäätös, josta selvästi ilmenee, että sharialaki on elimellinen osa islamia. On mahdotonta olla muslimi ilman, että on sitoutunut noudattamaan sharialakia. Toki on tapauskovaisia kuten muissakin uskonnoissa, mutta heitä tuskin kannattaa pitää esimerkkeinä arvioitaessa sitä, mitä "oikea" islam on ja edustaa.

Vaikka Aziz ilmiselvästi haluaa esiintyä sovittelevana ja "maltillisena" muslimina, hän epäonnistuu pyrkimyksessään surkeasti. Ensinnä, hän tulee epäsuorasti uhkailleeksi muslimien laajamittaisella jihadilla vääräuskoisia vastaan ja toiseksi, hänen kommenttiketjun lukeneet saavat elintärkeää lisätietoa islamin todellisuudesta.

Pari piirua vasemmalle - tuloksena kaaos

Itävallassa Insbruckissa afrikkalaiset laittomasti maahan tulleet siirtolaiset ovat vallanneet rautatieaseman. On selvä asia, että tilanne muuttuu vain kaoottisemmaksi ja kaoottisemmaksi. Vaikka Suomessa asuva somali Yusuf Alibashi varoittaakin Ylen uutisissa maanmiehiään tulemasta Eurooppaan, moiset järjen äänet kaikuvat kuuroille korville. Suomessa asuvina muslimeina turkulaista kunnanvaltuutettua Muhis Azizia ja kansanedustajia Nasima Razmyaria ja Ozan Yanaria raivostuttaa, että heidän uskontoaan arvostellut Maria Lohela valittiin kansankunnan kaapin päälle eduskunnan puhemieheksi. Blogikollega Tikka jo kommentoikin, että Yanar on saanut tuomion ajeltuaan pummilla ratikassa.

Uudessa Suomessa toinen somalialainen Nur Mohamed arvostelee voimakkaasti ns. kehitysapua ja kannattaa sen määrän laskemista. Hänestä kehitysavun maksua vastaan kohdemaiden tulisi suostua elinkeinoelämän korruption vastaiseen toimintaan. Ihan sama minulle, kunhan joku vaan kertoo mustille, että me haluamme teidän noudattavan omia arvojamme. Sen jälkeen he saavat valita, noudattavatko. Ei siis niin, että viedään apua ja vaaditaan noudattamaan.

Yleisradion oman tulkinnan mukaan Perussuomalaiset eivät ole sen silmätikkuna. Väite on melko omituinen, koska koko muu kansakunta on asian tulkinnut toisin. Uudessa Kanava-lehdessä on erinomainen Kustaa Hulkon kirja-analyysi Jouko Marttilan kirjasta "Kansa kärsii, poliitikko porskuttaa. Puolueet ilman aatteita". Marttila kirjoittaa:

Varakkaimmat veronmaksajat ja yritykset pakenevat ulkomaille veroparatiiseihin. Keskiluokka jää verohelvettiin. Saavutetut edut ovat ajaneet taloudellisen todellisuuden edelle. Kansa kärsii, mutta poliitikko porskuttaa kohti seuraavia vaaleja kuin silmänkääntötemppuja tekevä käärmeöljykauppias.

Marttila kuvaa, kuinka Kalevi Sorsa käänsi demarien kulkusuuntaa pois sosialismista kohti markkinataloutta. Harva enää muistaa, että vielä 80-luvun alussa sosiaalidemokraatit tosiaan vaativat Suomeen sosialismia. Samaan aikaan Harri Holkeri muutti Kokoomuksen politiikkaa kohti "sosiaalista valintataloutta". Tämän jälkeen puolueet ovat mahtuneet yhteiseen hallitukseen, eikä toista erota toisesta kuin vaalitenteissä.

Marttila kertoo, että toukokuussa 1980 SDP:n puoluetoimikunta hyväksyi ohjelman "Viisikymmentä lisäehdotusta byrokratian purkamiseksi". Puolue halusi saada lisätehoja asumiseen, kaavoitukseen, liikenteeseen, teollisuuteen, maatalouteen, verotukseen, työelämään ja koulutukseen. Sorsan ja Holkerin jälkeen maassa pitivät valtaa 40- ja 50-luvuilla syntyneet ja 2000-luvulla valtaan nousivat 70-luvulla syntyneet (Katainen '71, Urpilainen '75, Arhinmäki '76, Ville Niinistö '76 ja Haglund '79). Nyt valtaan äänestettiin Sipilä '61, Soini '62 ja Rehn '62, Vehviläinen '63, Rehula '63, Tiilikainen '66, Stubb '68, Risikko '60, Toivakka '61 ja Lindström '65. Ero on yllättävä mutta myös merkittävä.

Kun Yle siis väittää, että sillä ei ole Perussuomalaisiin asennevammaa, Jarmo Virmavirta toteaa Kanava-lehdessä, että

Kun Rafael Paasiolta kysyttiin hänen linjaansa, hän vastasi "Pari piirua vasemmalle". Siitä tuli koko 60-luvun lopun tunnus. Koko yhteiskunta kääntyi demarien mukana. Nuoret demarit valloittivat kulttuurielämän, toimittajakunnan ja Yleisradion. Syntyi vasemmistohegemonia, jonka rippeet vaikuttavat vieläkin.

Nykyinen hallitus ei ole porvarihallitus - työväki äänestää nykyisin Kokoomusta ja Persuja. Konservatiiviseksi sitä ehkä voidaan kutsua, jos se onnistuu kasvattamaan elinkeinoelämän kilpailua ja kansalaisten valinnan vapautta. Epäilen sitä erittäin vahvasti, koska tuo 60-luvun nyrjähdys vaikuttaa vieläkin. Väittipä Yle sitten jotain muuta.

Hyvästi Suomi: Ulkomaille

Yle kirjoittaa, että maasta muuttaa porukkaa ulkomaille samaa vauhtia kuin 70-luvulla, jolloin asukkaitakin oli tosin miljoona vähemmän.

Eniten ulkomaille lähtivät nuoret aikuiset.

Vaikka virallinen propaganda uskotteleekin, että Suomi tarvitsee huoltosuhteensa takia maahanmuuttoa, niin todellisuus - siis ihmisten omat valinnat - paljastavat karun totuuden aivopesun kaltaisen mantran alta.

Äärioikeisto kannattaa sosialismia

Tässä blogissa on useissa eri yhteyksissä todettu, että vasemmistolaisuus on erityisesti suurten tulonsiirtojen kannattamista. Korkeat tulonsiirrot edellyttävät yksityiskohtaisesti säänneltyä ja tiukan valvonnan alaisuudessa toimivaa yhteiskuntaa veronkierron välttämiseksi ja mielipiteiden ohjailemiseksi yhteiskunnalle suotuisaan suuntaan. Kirkon opillinen suuntautuminen kohti liberaaleja vasemmistolaisia arvoja on hyvä esimerkki. Oikeistolaisuus on vasemmiston vastakohta, vaikka joissain asioissa ne voivat ajaa yhteneväisiä etuja kuten konservatismissa tai liberalismissa. Perinteisen oikeistopuolue Kokoomuksen puheenjohtaja Alexander Stubb on tässä suhteessa lähempänä kommunistien Annika Lapintietä kuin oman puolueensa Wille Rydmania.

Jos vasemmisto haluaa suuren julkisen sektorin, äärivasemmisto haluaa viedä sen voiman äärimmilleen. Sama oikeistossa, jossa äärioikeisto tarkoittaa jonkinlaista minarkistista vapaavaltiota. Todellisuudessa Toisen maailmansodan jälkeen toveri Stalin päätti nimetä ideologisen kilpailijansa - Saksan kansallissosialismin - äärioikeistolaisuudeksi, koska sosialismin teoriaan ei sopinut, että sosialistiset yhteiskunnat sotivat keskenään. Marxin mukaan kapitalistinen yhteiskunta muuttuu sosialistiseksi, joka rauhanomaisesti muodostuu kommunistiseksi.

Suomessa politiikan toimittajat ovat omaksuneet monien tutkijoiden tavoin Stalinin käyttämät määritelmät, ja vuodesta toiseen kuulemme "äärioikeiston" syyllistyneen milloin mihinkin vastenmieliseen toimintaan. Propaganda on toiminut niin hyvin, että nykyisen jonkun kutsuminen pelkästään "oikeistolaiseksi" saastuttaa kohteensa maineen. Lehdistö paukuttaa, miten Suomeen tulee "oikeistohallitus" ja ay-liike pelottelee "oikeistolaisen politiikan" vaarantavan työväen tulevaisuuden.

Viimeksi Kouvolan kirkkopäivillä kerrotaan "äärioikeiston" käyneen kahakoimassa (HS). Kuvaavaa onkin, että (parin vuoden takainen) Kansan Uutisten kirjoitus "äärioikeistosta" Suomessa on huomattavasti analyyttisempi kuin Helsingin Sanomien. Keskeisin "äärioikeistolainen" vallankäyttäjä Suomessa on Suomen Vastarintaliike (SVL), joka ilmoittaa tavoitteensa ytimekkäästi:

Vastarintaliikkeen muodostama hallitus palauttaa perinteisen ja autoritaarisemman yhteiskuntajärjestyksen, jonka ideologiset perusteet ovat nationalismissa ja sosialismissa.

Sinänsä SVL:n tavoitteet ovat varsin hyvin linjassa Suomen hallitusohjelman - samoin kuin sitä edeltävienkin - kanssa. SVL:n pyrkimys lienee enemmänkin tuossa "autoritaarisemman" yhteiskuntajärjetyksen tavoittelussa kuin sosialismin lisäämisessä. Tiedonvälityksen soisi pyrkivän tapahtumien kulun kuvailemiseen puolueettomasti ja syitä valottaen. Nykyisessä yhteiskunnallisessa käymistilassa toimittajien olisi syytä ymmärtää, että "perinteinen vasemmisto/oikeisto -jako" ei ole vanhentunut, vaikka vasemmistolainen fascismi (punavihreät) niin uskotteleekin. Länsimaisissa yhteiskunnissa yhä edelleen jatkuu valtataistelu, jossa vastapuolina ovat sosialistit ja konservatiivit, joilla tarkoitan tässä yhteydessä luonnonoikeuksien puolestapuhujiin. Ihminen, joka kutsuu järjestöä - joka ilmaisee tavoitteekseen sosialismin - äärioikeistolaiseksi, ei ole politiikan asiantuntija vaan poliittisen eliitin puudeli, joka räksyttää isäntänsä sylistä kuonoaan pitkin alaspäin katsellen.

Uusi naapurini

This is my new neighbor... Golf may be out for a few days.

She's single...

She lives right across the road.

I can see her place from my deck.

I watched as she got home from work this evening.

I was surprised when she walked across the street and up my driveway and knocked on my door.

I rushed to open it, she looks at me and says

"I just got home, and I am so horny! I have this strong urge to have a good time, get drunk, and make love all night long!
Are you busy tonight?"

I quickly replied

"Nope, I'm free. I have no plans at all!"

She said, "Great! Could you watch my dog?"

Vaikka teoria olisi väärä, me teemme oikein

Dosentti Esko Kalevi Juntunen on kirjoittanut mielenkiintoisen kirjan Itä nousee, länsi laskee. Ilmeisesti entinen Jalasjärven kunnanjohtaja ja osuuspankkimies Juntunen tuntee aihealueen - rahoitusmarkkinat - läpikotaisin ja uskaltaa ottaa kantaa. Toinen saman tyylinen kirja oli Charles Fergusonin Rosvojen valtio. Molemmat kirjailijat korostavat erästä rahoitusmarkkinoiden heikkoutta.

Pankit tai vastaavat rahoituslaitokset saavat oikeuden luoda rahaa saamiaan talletuksia vastaan. Tästä seuraa, että "rahan ytimessä" olevilla on mahdollisuus ottaa myös henkilökohtaiseen omistukseensa valtavia omaisuuseriä. Fergusonin kirjassa kuvaillaan tätä tapahtumasarjaa yksityiskohtaisesti, joten en käy sitä tässä sen kummemmin läpi. Juntunen käsittelee samaa asiaa optioiden kautta. Kun yritysjohtoa palkitaan kvartaalituloksista, yrityksen pitkäjänteinen tuloksentekokyky, innovointi ja henkiset resurssit on helppo lyödä laimin. Suomen talous toistaa juuri nyt tuota kuviota. Keskuspankki työntää rahaa pankkeihin ennen näkemätöntä vauhtia, mutta raha ei lähde pankeista liikkeelle, koska samaan aikaan pankkien vakavaraisuusvaatimuksia on kiristetty. Inflaatio ei käynnisty, mutta pankit muuttuvat ylilikvideiksi ja ainoa ihmisryhmä, joka lamassa vaurastuu, ovat rahan ytimen sisäpiiri.

Juntunen vanhana tarkan markan taloudenpitäjänä ja kunnanjohtajana näkee myös hyvävelikapitalismin ja korporativismin läpi. Hän arvioi, että kiinteistöjen nopeaa arvonnousua - jota Suomessa on todistettu nyt 20 vuotta - seuraa luotonannon kiihdytys ja uudet rahoitusinstrumentit. Julkinen sektori velkaantuu maksaakseen pelurien tappiot, kuten Suomessakin on Kreikan osalta jo tapahtunut kymmeniin miljardeihin noussut takauspommi. Kulutus hiipuu ja yksityinen sektori syyttää julkista tehottomaksi. Julkinen sektori kääntyy ylösalaisin, eli julkiset palvelut ostetaan verorahoilla yksityisiltä yrityksiltä. Alkuun toimijoita on useita, mutta nopeasti isot kansainväliset jätit ostavat markkinat itselleen. Tämä on erittäin huonoa politiikkaa, koska tulonsiirto hoidetaan väkipakolla eli verottamalla. Suomen kohtalon kysymys on nyt käsillä, mutta sitä tuskin kukaan eduskunnassa ymmärtää.

Juntusen kirjasta kannattaa erikseen nostaa seuraava esiin:

Länsimainen suvaitsevaisuus lähenee usein välinpitämättömyyttä. Ikävät asiat väistetään sanomalla, etteivät ne kuulu minulle. Kansa maallistuu ja uskonnolliset opit joustavat. Kirkkokansa äänestää oppinsa demokratian nimissä tätä päivää mukailevaksi.

Kehittyvien maiden aggressiivisia uskontoja, niiden vaikutuksia ja mahdollisia uhkakuvia ei osata kunnollisesti arvioida. Nykyisessä keskusteluilmapiirissä ihmiset saavat helposti leiman, jolla kriittiset mielipiteet voidaan lakaista maton alle. Näitä leimoja annetaan esimerkiksi uskontoa, rasismia, ulkomaalaisvastaisuutta, naisasiaa tai omistussuhteita ja varallisuutta koskevista keskusteluista. Sen sijaan, että julkisissa keskusteluissa pyrittäisiin yhteisymmärrykseen, ryhdytään opettamaan, mikä on oikea tapa ajatella. Se ei pura jännitteitä.

Tavanomaista viisautta seuraamalla otetaan suuri riski. Tulevaisuuden tutkijat tarkkailevat useita erilaisia signaaleja. He pyrkivät löytämään asioita, jotka osoittavat samaan suuntaan. Näiden pohjalta voidaan rakentaa tulevaisuuden kuvia, jotka avaavat tavanomaisesta viisaudesta poikkeavia polkuja. On löydettävä viitteitä, jotka johtavat samaan päämäärään. Yhteinen nimittäjä löydetään, kun yhdistellään eri toimijoiden todellisuuksia.

Toimintaympäristön seuraamista heikentää se, että poliittinen, taloudellinen ja tieteellinen eliitti seurustelevat pienessä piirissä ja kuuntelevat toisiaan asiantuntijoina. Tämä rinki on toinen toisistaan riiippuvaisia ja rinkiläiset pönkittävät virallista optimismia sen sijaan, että he etsisivät totuutta. Samanlainen henki tuntuu jatkuvan Suomessa.

Juntunen kertoo, miten uudet innovaatiot ja uudet näkemykset muuttuvat osaksi yhteiskuntaa ja poliittista valtavirtaa. Ensin ajatuksesta alkaa kirjoitella vaihtoehtolehdistö, ammattikirjallisuus ja sosiaalinen media. Tässä vaiheessa sosiaaliseen mediaan osallistujia arvostellaan ennakkoluulottomuudesta johtuen voimakkaasti ja sen jäseniä haastetaan oikeuteen. Seuraavaksi näkemys leviää tieteellisen ja taloudellisen eliitin tietoisuuteen ajatushautomoiden, tiedejulkaisujen ja liikkeenjohdon lehtien toimesta. Kolmannessa vaiheessa valtavirtamedia herää todellisuuteen ja aiheesta tehdään mielipidekyselyitä. Neljännessä vaiheessa asiat nousevat lopulta myös poliittisen eliitin tietoisuuteen lakiesitysten kautta. Viidennessä vaiheessa entinen uusi näkemys muuttuu laiksi ja se institutionalisoidaan, ohjeistetaan ja arkistoidaan. Näin muutos on kulkenut elinkaarensa ja kuollut pois.

Itse tulin sameiden vesien verkoille vuonna 2007 eli varsin myöhään moneen blogikollegaani nähden. Tällöin Halla-aho, Ellilä ja Seppo Lehto olivat jo puhjenneet kukkaan, vaikka varsinainen "taiteellinen performanssi" oli vielä näkemättä. Suomessa eliitti tuli tietoiseksi poliittisen ja taloudellisen muutoksen tarpeellisuudesta vuonna 2011 Jytkyn myötä, mutta se ryhtyi vielä kerran viimeiseen, toivottomaan viivytystaisteluun kansaansa vastaan. En silti vielä lähtisi sanomaan, että uusi idea olisi kuolemassa pois, koska osana EU:ta olemme vielä kaukana ongelman ratkaisusta. Vielä on tulijoita Välimeren yli, uskonnollinen fanatismi on vasta nostamassa päätään ja sosialistit valmistautuvat vallankumoukseen.

Englantilainen sosialistien äänitorvena tunnetuksi tullut People's Daily Morning Star luo vallankumouksen henkeä lukijoihinsa. Se kirjoittaa, että välttyäkseen katastrofaaliselta ilmaston kahden asteen lämpenemiseltä, nyt on aika ja paikka vallankumoukselle. Myös Nixonin, Cintonin, Al Goren ja Obaman sisäpiiriin kuulunut ja sittemmin UK-säätiön johtajaksi noussut yhdysvaltalaispoliitikko Tim Wirth antaa oikeutuksen tälle vallankumoukselle, joka kumpuaa ihmisvihamielisyydestä:

We've got to ride this global warming issue. Even if the theory of global warming is wrong, we will be doing the right thing.

Meidän täytyy jatkaa puhetta ilmastonmuutoksesta. Vaikka teoria maailmanlaajuisesta lämpenemisestä olisi väärä, me teemme oikein.

Varakas bisnesväki

Lasitalon Pravda taas kerran ottaa aktiivisesti kantaa (linkki HS:n kirjoitukseen) "monikulttuurisuuden" puolesta. Jutun pohjana on Into-kustannuksen julkaisema kirja, jonka yksi kirjoittaja on

Nokialla työskentelevä insinööri

Monella ei ole käynyt yhtä hyvä onni, vaikka

Useat täällä lukion suorittaneet ovat lähteneet lääkärinopintoihin muun muassa Itä-Euroopan maihin.

Kulkurin elämä on somaleilla veressä kuin mustalaisen puukko, sillä

"Somalit ovat nomadeja", kuten Suomen ensimmäinen somalinkielinen kirjailija Nura Farah sanoi viikonloppuna Helsinki Lit -kirjafestivaaleilla.

Kiertolaisuus on ymmärrettävä valinta, koska

Suomessa asuvista somaleista puolet on Suomen kansalaisia, mutta moni pitkään Suomessa asunut somali ei saa Suomen kansalaisuutta, koska heillä ei ole suomen kielen todistusta.

Huutavaan työvoimapulaan somaleista ei ole, sillä

Tuhannet koulutetuimmat somalit ovat kansalaisuuden saatuaan myös lähteneet pysyvästi Suomesta.

Suomalainen elämäntapa on vaativa, mutta

He käyvät täällä koulunsa ja suomalaistuvat, oppivat suomen kielen ja tuntevat itsensä ensisijaisesti suomalaisiksi ja vasta sitten somaleiksi.

Raamattu opettaa, että isien pahat teot kostautuvat kolmanteen polveen, ja niinpä

Kolmannen polven nuoret sonnustautuvat huiviin ja noudattavat uskonnollisia tapoja usein vanhempiaan uskollisemmin.

Toki Suomessa asuvat somalit ovat parempia ihmisiä kuin suomalaiset, vaikka

Osaavat somalitkin käyttää päihteitä. Pieni vähemmistö käyttää huumeeksi luokiteltua khatia.

Ikään kuin suomalaisten suuri enemmistö käyttäisi...

Mielenkiintoista on myös, että Suomessa somalit eivät ole yrittäjiä, vaikka muualla diasporassa heidät tunnetaan monesti varakkaana bisnesväkenä.

Paha sanoa mistä tuo johtuu, sillä

"Suomessa on niin vaikeaa olla yrittäjä"

ja

Somalit itsekin syyttävät tästä Suomen hyvää sosiaaliturvan tasoa.

Nuoria ei sosialismi houkuttele

Puolueen Iltalehti kirjoittaa, että nuorissa kytee verokapina. Nykynuoret ovat nähneet, mihin heidän isovanhempiensa toteuttama sosialismi on johtanut. Hyvinvointiyhteiskunta on rapauttanut paitsi kansantalouden myös kansan moraalin. Sitä saadaan, mitä tuetaan, ja Suomessa on tuettu lorvailua ahkeruuden kustannuksella. Kuten Wahlroos sanoi jo 80-luvulla, ihmiset innostuvat puutarhan hoidosta ja joogasta kun niitä ei veroteta. Nykynuoret eivät voi luottaa pysyviin työsuhteisiin ja yhdentoista viikon kesälomiin omalla kesämökillään. Kiinalaiset ja intialaiset tekevät töitä, kun suomalainen vaurastuu kaupungeissa nousevien kiinteistöjen hinnoilla. Rakentaminen on niin tiukasti säädeltyä, että suomalainen nykynuori joutuu maksamaan kolmanneksen tuloistaan eläkeikään asti voidakseen asua omassa kodissaan. Yhtälö on kestämätön. Tämän jälkeenkö joku oikeasti vielä luulee, että nuoret haluavat maksaa vanhempiensa ikäluokan eläkkeet? Joku on menettänyt järkensä ja se joku on suomalainen virkanainen valtionhallinnossa ("Perussuomalaiset on niukasti suosituin 35-49-vuotiaiden joukossa 23,1 prosentin kannatuksellaan."). Iltalehden ohje pätee kaikkiin - ei vain nuoriin:

Nuorten veromoraaliin voi vaikuttaa kolmella tavalla. Julkisen vallan on pidettävä verotus kohtuullisena ja sen on käytettävä verovaroja harkiten ja huolellisesti.

Juuri tuosta on hyvinvointivaltion ongelmissa kyse - ja jytkyn syy. Yritykset eivät eroa nuorista millään tavalla - myös ne "optimoivat" verotustaan.

Ja mitä tekevät valtion virkanaiset - keräävät netissä adressia saadakseen pitää 11-viikkoiset kesälomansa. Ja aivan kuten Mussolininkin hyvinvointimallissa, myös suomalaisessa vastineessaan nämä - sanon sen suoraan - kusipäät uhkailevat veronmaksajiaan "radikalisoitumisella":

Jos vetoomuksesta huolimatta ympäristöministeriö lopetetaan, Sulkavan mukaan järjestöjen toiminta muuttuu.

- Radikalisoitumista tapahtuu varmasti. Me olemme olleet rauhallinen yhteistyön rakentaja, mutta jos virallinen koneisto toimii näin, ei se jätä vaihtoehtoja. Meidän on ryhdyttävä toimiin, miettii Sulkava.

On täysin sietämätöntä, että julkisin varoin pyöritettävät NGO:t alkavat uhkailla väkivallan käytöllä, jos yli äyräidensä paisuneiden verovarojen käyttöä yritetään jollain tavalla suitsia. Kyseinen Sulkava edusta sitä täydellistä irtoamista arkitodellisuudesta, johon vain Vihreä pystyy. Jos suomalaista hyvinvointivaltion itselleen luonutta virkanaista ei kiinnosta työnteko, kiinalaiset ja intialaiset antavat kasvottomien markkinavoimien puhua. Toisin kuin hymypoika Katainen lupasi äänestäjilleen Sekoomuksen virkanaisille, markkinavoimista ei voi ottaa niskalenkkiä. Markkinavoimat ovat ne työssä käyvät miehet (ja Suomessa naiset), joiden säästöjä eläkeyhtiöt sijoittavat.

Vieraana Maailma kylässä -tapahtumassa

Kävin Helsingissä tänään. Maailma kylässä -festivaalilla. Ajelin paikalle luonnollisesti autolla, joten kävelin Kaisaniemeen parkkihallista rautatieaseman alta. Ensimmäiset vastaantulevat ihmiset - käsikkäin kulkevat eri rotuiset pariskunnat - jo kertoivat tapahtuman osallistujista yhtä paljon kuin Olympiastadionin kenttä Metallican konsertissa. Tiedättehän sellaisen huminan, taustamelun, joka on läsnä kaupungissa. Ikään kuin puhe olisi yhtä puuroa, josta ponnahtelee yksittäisiä sanoja, kun kuljet riittävän lähelle jotain henkilöä erottaaksesi hänen puheestaan jollekulle. Ensimmäinen tällainen puurosta erottamani sana oli tasa-arvo, mikäs muukaan. Ensimmäinen kohtaamani koju taisi olla Maan ystävät tai joku vastaava.

Sitten aseistakieltäytyjien liitto, SDP, Vasemmistoliitto ja SKP. Luonnollisesti Greenpeace ja kaikki muut samankaltaiset. Etnoruokaa somalialaisesta intialaiseen. Rastatukkia, villasukkia ja lävistyksiä. Etovan etnoa.

Vaikka kojuissa oli myynnissä rintanappeja, postikortteja ja muuta roinaa, eipä niistä kukaan rahaa tuntunut kinuavan. Sosialismissa kaikille tarpeittensa mukaan. Otin mukaani yhden Marx-rintanapin jostain kommunistien teltasta, jota piti vanha hiukan höperöitynyt ukko. Ei siis sen enempää höperö kuin muut paikalla olijat, jotka aiheuttivat myötähäpeää minulle. Kotimatkalla Ylen kanavalla joku tutkija kertoi Kiinan hallituksen kovaa vauhtia kaupungistavan maataan. Syyksi hän selitti, että se on ekologista. En ole lainkaan varma siitä ekologisuudesta, mutta Stalinhan siirrätti neuvostokansalaiset kaupunkeihin, jotta näitä olisi helpompi valvoa. Kun katselin Maailma kylässä -tapahtuman yleisilmettä, niin se oli - ahdistavan fanaattinen. Jos 70-luvulla hihhulit kerääntyivät vappumarsseille ja pioneerileireille, nykyiset hyödylliset idiootit kerääntyvät kaupunkifestareille syömään intialaista kasvisruokaa.

Syksy Räsänen kirjoitti tammikuussa käytännössä nykyisten stalinistien Kepan sivuilla, että juutalainen JNF on rasistinen järjestö, ja se tulee sulkea pois Maailma kylässä -tapahtumasta. Syksyn toive toteutui, ja Ulkoministeriön rahoittama festivaali tosiaan esti JNF:n osallistumisen. Festivaali on veronmaksajien rahoittama ja kannattaa huomata, että Ulkoministeriö on tapahtuman pääyhteistyökumppani. Muhammed pilakuvat tapahtumasta kiellettiin jo aikaisemmin. Minun on hyvin vaikea nähdä tämänkaltaisten tapahtumien nauttimien yhteiskunnan tukiaisten oikeutusta.

Feeling good

Nuivia ja blogosfäärin sameiden vesien tulkitsijoita syytetään impiwaaralaisuudesta ja halusta sulkea Suomi ulkomaalaisilta vaikutteilta. Yrjöperskeles jo kommentoikin kirjoituksessaan omasta musiikkimaustaan. Tähän näin perjantain kunniaksi on syytä linkittää pari kappaletta Kumitontunmäen autotallimusaa. Jos Ykältä menee olut väärään kurkkuun, niin pyydän nöyrimmin lupaa tarjota tuopin Mc Tsuhnan kokoontumisajossa tilalle.

Eminem - The Monster (ft. Rihanna)



Flo Rida - Good feeling



Oh, oh, oh, oh, oh, sometimes I get a good feeling, yeah
I get a feeling that I never never never never had before, no no
I get a good feeling, yeah
Oh oh, sometimes I get a good feeling, yeah
I get a feeling that I never never never never had before, no no
I get a good feeling, yeah

Yes I can, doubt that I leave, I'm running with this plan
Pull me, grab me, crabs in the bucket can't have me
I'll be the president one day
January first, oh, you like that gossip
Like you the one drinking what God sip dot com
Now I gotta work with your tongue
How many rolling stones you want
Yeah I got a brand new spirit,
Speak it and it's done
Woke up on the side of the bed like I won
Talk like a winner, my chest to that sun
G5 dealer, US to Taiwan
I hope you say that, I wanna play back
Mama knew I was a needle in a hay stack
A Bugatti boy, plus Maybach
I got a feeling it's a wrap, ASAP

Oh, oh, sometimes I get a good feeling, yeah
I get a feeling that I never never never never had before, no no
I get a good feeling, yeah
Oh oh, sometimes I get a good feeling, yeah
I get a feeling that I never never never never had before, no no
I get a good feeling, yeah

The mountain top, walk on water
I got power, feel so royal
One second, I'ma strike oil
Diamond, platinum, no more for you
Gotta drill a land, never giving in
Giving ups not an option, gotta get it in
Witness I got the heart of twenty men
No fear, go to sleep in the lion's den
That flow, that spark, that crown
You looking at the king of the jungle now
Stronger than ever can't hold me down
A hundred miles feelin' from the picture smile
Straight game face, it's game day
See me running through the crowd full of melee
No trick plays, I'm Bill Gates,
Take a genius to understand me

Oh, oh, sometimes I get a good feeling, yeah
I get a feeling that I never never never never had before, no no
I get a good feeling, yeah
Oh oh, sometimes I get a good feeling, yeah
I get a feeling that I never never never never had before, no no
I get a good feeling, yeah

Good feelin', good feelin'
I know you got the good feelin'
Let's get it, let's get it
Gotta love the life that we livin'
Let's get it, let's get it
I know you got the good feelin'
Let's get it, let's get it
Gotta love the life that we livin'

Oh, oh, sometimes I get a good feeling, yeah
I get a feeling that I never never never never had before, no no
I get a good feeling, yeah
Oh oh, sometimes I get a good feeling, yeah
I get a feeling that I never never never never had before, no no
I get a good feeling, yeah

Sometimes I get a good feeling

Tässä on linkki (Youtube) tuohon Tron light bikeen, jolla Flo Rida ajelee tuossa videossaan.

Ja jotta saadaan Ykän verenpaine alas, lopuksi jotain muuta...

Bush ei usko ilmastonmuutokseen

Republikaanien presidenttiehdokas Jebb Bush epäilee "ilmastonmuutosta" uutisoi Iltalehti. Bush toteaa:

tieteellinen tutkimus ei osoita selvästi, kuinka paljon ilmastonmuutos on ihmisen toiminnasta aiheutuvaa ja kuinka paljon luonnollista.

Ottamatta mitään kantaa itse aiheen totuusväittämään, on syytä antaa arvoa Bushin lausumalle. Euroopassa moinen väite on kuultu Tshekin entisen presidentin Vaclas Klausin suusta, mutta muut johtavat poliitikot ovat kaikki asettuneet ylikansallisen, epädemokraattisen hallinnon pakottavan opin rituaalien taakse. Ideologisesti sosialismin eri haaroihin luottavat ihmiset ovat taipuvaisempia hyväksymään valtion oikeuden säädellä ja päättää yksilöiden elämästä, minkä takia poliittisesti vasemmalla laidalla hiilidioksidipäästöt nähdään hyödyllisenä työkaluna verotukseen. Antikristilliset - kuten sosialistit yleensä ovat - näkevät myös panteistisen äiti-jumalan itselleen hyvänä elämänhallinnan keinona. Kristillisellä Bushilla ei tätä tarvetta ole, kuten ei ateistina tunnetulla Klausillakaan.

Suomessa ihmiskunnan käyttämien fossiilisten polttoaineiden aiheuttamaan katastrofaaliseen lämpenemiseen uskotaan laajasti. Tässä paino sanalla "uskotaan", mikä paljastaa havainnollisesti sen, mistä tässä ideologiassa on kyse. Kannattaa myös kiinnittää huomiota siihen, että aiemmin puhutun ilmaston lämpenemisen sijaan on alettu puhua "ilmastonmuutoksesta", kun siinä ei tarvitse ottaa kantaa itse perusväittämän todenmukaisuuteen.

Mitä varmempi ihminen on asiastaan, sitä helpommin hän kykenee perehtymään oman maailmankuvansa vastaisiin väitteisiin.

Miksi muslimien maahanmuuttoa tulee rajoittaa

Ylen kertoo, että Itävallassa on säädetty laki, joka edellyttää maan lähinnä turkkilaisista koostuvan muslimivähemmistön (6%) imaamien kielivaatimuksista. Imaamien on osattava saksaa, moskeijat eivät saa saada ulkomaista rahoitusta ja koulutus pitää hankkia Itävallassa.

Oikeastaan kaikissa EU-maissa, joissa on merkittävä muslimivähemmistö (pl. Ruotsi ja Suomi), rajoitetaan muslimien uskonnollisia oikeuksia. Niin hullulta kuin se äkkiseltään voikaan kuulostaa, itse vastustan moisia rajoituksia uskonvapauden rikkomisena. Jos Suomessa asuva kristitty tai muslimi haluaa elää uskontonsa mukaisesti, vaatimus on oikeutettu ja sitä voi perustella yksilönvapaudella. Yksinkertaistaen sanottuna, valtion tulee pysyä kotien kynnyksien ulkopuolella. Olemme nähneet esimerkkejä riittävästi, kun valtio määrää oikeat, sallitut ideologiat.

Suomen yhteiskunta nojaa helleenis-judeaaniseen (lue: kristilliseen) arvomaailmaan, jonka mukaan avioliitto on miehen ja naisen välinen instituutio, jolle valtio antaa lupauksen pysyä kodin kynnyksen ulkopuolella ja sallii vanhempien kasvattaa lapsensa oman uskontonsa tai ideologiansa mukaisesti. Se ei anna oikeutta heikomman fyysiseen kurittamiseen rangaistuksena, mutta sallii sen hyvässä tarkoituksessa (ympärileikkaus). Näillä säännöillä suomalaiset ovat eläneet modernissa maailmassa puolen vuosisataa, ja tuloksena on ollut hyvinvoiva kansakunta.

Kysymys muslimien oikeuksista on seurausta maahanmuutosta. Ensin tehtiin järjetön päätös avata rajat kaikille ja jakaa kansalaisuus kaikille haluaville. Sen seurauksena saatiin "monikulttuurisuutta", mutta sen huomattiin varoitusten mukaisesti johtavan - no - monikulttuurisuuteen. On saatu kunniaväkivaltaa, moniavioisuutta, seksuaalista väkivaltaa ja tietenkin aitoa oikeaa islamilaista maailmanvalloitusta. Ratkaisuksi tarjotaan kansalaisten - siis suomalaisten muslimien - oikeuksien rajoittamista. Historia toistaa itseään.

Ainoa oikea muslimi on sellainen, joka noudattaa koraanin opetuksia ja haditheja Muhammedin elämästä. Ne niin sanotut maltilliset muslimit eivät ole "oikeita muslimeja" kuten tapakristitytkään (kuten Tarja Halonen) eivät ole "oikeita kristittyjä". ISIS ja Saudi-Arabia edustavat oikeaa islamia. Siksi ongelmaa ei pidä rajata estämällä suomalaisia muslimeita noudattamasta uskontonsa opetuksia vaan muslimit pitää rajata Suomen rajojen ulkopuolelle. Tätä ongelmaa ei ratkaista muulla tavalla kuin valvomalla rajojamme ja estämällä muslimien maahanmuutto.

Sinänsä on kornia, että kun muut Euroopan maat rajoittavat muslimien uskonnollista elämää, Suomi ei edes yritä sitä. Se on vaarallinen yhtälö, jos muslimien maahanmuuttoa ei rajoiteta.

Kiihkomielinen kansallisuusmielisyys

Eduskunnan - luojan kiitos - jättänyt Osmo Soininvaara (Virh) kommentoi harvinaisen avoimesti omaa poliittista linjaansa. Hesarin vaalikoneessa kaikkein oikeistolaisimmaksi ehdokkaaksi julistettu Soininvaara julistaa uskoaan hyvinvointiyhteiskuntaan ja määrittelee itsekin Virheät selvästi vasemmistopuolueeksi ja vastavoimaksi "Kokoomuksen edustamalle oikeistolaisuudelle". Kokoomuksen oikeistolaisuudesta hän mainitsee esimerkkinä - myös eduskunnasta pudonneen - Kimmo Sasin, joka on Osmon mielestä yksi harvoista poliitikoista, joka ei kannata hyvinvointivaltiota. Jos olisin tuon tiennyt ja asunut Tampereella, olisin voinut äänestää Sasia.

Axel Oxienstiernan sanoihin

“Poikani, kunpa tietäisit, miten vähällä järjellä tätä maailmaa hallitaan.”

on helppo yhtyä, kun lukee Osmon kommentin:

En ole koskaan osannut yhdistää kiihkomielistä kansallismielisyyttä vasemmistolaisuuteen.

Valtakunnan poliittisen eliitin keskeisimpiin ideologeihin kuuluva "älykkö" ilmeisen vakavalla naamalla väittää, että vasemmistolaisuuteen ei kuulu "kansallismielisyys". Tällä hän luonnollisesti myös viittaa siihen, että kansallismielisyys on paha asia. Osmon järjenjuoksua kuvaa muyös seuraava kommentti hienosti:

Ongelmien lykkäämisessä tulevaisuuteen ja elämisessä lastemme kustannuksella ei minun silmissäni ole mitään vasemmistolaista. Tässä suhdannetilanteessa olen toki sitä mieltä, että koko Euroopan tasolla pitäisi harjoittaa selvästi elvyttävämpää politiikkaa. Mutta se edellyttäisi vahvempaa ja paremmin päätöksiin pystyvää EU:ta.

Ylikansallisen, epädemokraattisen hallinnon kannattaminen vasemmistossa on perinteisesti kulminoitunut YK:n päätösten korostamiseen, olipa kyse Israelin vastaisista päätöslauselmista tai ilmaston lämpenemisestä. Nyt eurokommareille on onneksi ilmaantunut EU, jota he vielä 80-luvulla vastustivat Neuvostoliiton ollessa elossa. Soininvaara osuu maaliin sentään yhdessä asiassa:

Pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta on sosialidemokratian luomus.

Kannattaa pitää mielessä, että Suomessa ei taida olla yhtään poliitikkoa eduskunnassa, joka rohkenisi julkisesti vastustaa hyvinvointivaltiota (no taitaa olla Wille Rydman ja Elina Lepomäki). Tosin heti perään Soininvaara toteaa

Aina välillä miettii, ovatko oikeistolaiset libertaarit onnistuneet kaappaamaan EU:n perussopimuksen avulla koko maanosan kansalaisten tahdon vastaisesti.

paljastaen tietämättömyytensä eri poliittisten ideologioiden todellisuudesta. Tämä toki selittää myös sen, miksi vasemmisto ei näe islamia uhkana vaan liittolaisenaan.

Valtaosa Osmon kirjoituksen lopusta keskittyy pareto-optimoinnin pohtimiseen sen sijaan, että hän toteaisi suoraan, että aikuiset ihmiset eivät tarvitse virkamiesten holhousta. Viimeisessä virkkeessään Osmo tulee tahattomasti paljastaneeksi sosialismin syvimmän olemuksen:

Jos pystyisimme kehittämään tavan yhdistää runsas hyvinvointivaltio ja pieni vuotuinen työmäärä, aukaisisimme tien maanpäälliseen paratiisiin, josta ihmiskunta on unelmoinut vuosituhansia.

Ei voi olla sattumaa, että suomalaisen liberaalin fascismin kummisetä vertaa ideologiansa pyrkimystä teistisen uskonnon vastaavaan. Antikristillinen ideologia vetoaa ihmisten uskonnollisiin tunteisiin tarjoamalla maanpäällistä paratiisia. Sen vastakohtana on Perussuomalaisten edustama "kiihkomielinen kansallismielisyys. Se selittää, miksi Vihreät suhtautuvat niin voimakkaalla tunteella Perussuomalaisiin. Kyseessä ei ole politiikka vaan uskonto. Ei ole Osmo kauas Mussolinista pudonnut.

Suomi kuuluu suomalaisille

Lasipalatsin Totuus kirjoittaa Unkarin pääministerin todenneen:

"Me unkarialaiset (sic) tykkäämme puhua suorasti. Siksi sanomme, että Eurooppa kuuluu eurooppalaisille ja Unkari unkarilaisille"

Voiko sen paremmin ilmaista?

Mitä on Curley-ilmiö?

Kirjoitin aiemmin amerikkalaisesta poliittisesta käsitteestä Curley-ilmiö. Siinä poliitikko lupaa kannattajilleen rahaa ja kehottaa vastustajiaan muuttamaan muualle, jos demokraattisesti valittu johto ei miellytä.

Thaimaan entinen pääministeri Yingluck Shinawatra on joutunut oikeuteen:

Häntä syytetään Thaimaan maaseudulla toteutetun riisin tukiosto-ohjelman valvonnan laiminlyömisestä. Osto-ohjelman, jossa riisinviljelijöille maksettiin sadosta kaksinkertaisesti markkinahintaan verrattuna, on laskettu aiheuttaneen Thaimaan valtiolle miljardien eurojen tappion.

Entä Suomessa - miten sama toimii täällä:

Meneillään on yksi taloushistorian suurimmista tulonsiirroista yksityisiltä kansalaisilta suurelta osin ulkomaisista pääomasijoittajista koostuvalle toimialalle.

Jos joku hallitusneuvottelija lukee tätä, nyt voi vetää liipaisimesta.