Pari piirua vasemmalle - tuloksena kaaos

Itävallassa Insbruckissa afrikkalaiset laittomasti maahan tulleet siirtolaiset ovat vallanneet rautatieaseman. On selvä asia, että tilanne muuttuu vain kaoottisemmaksi ja kaoottisemmaksi. Vaikka Suomessa asuva somali Yusuf Alibashi varoittaakin Ylen uutisissa maanmiehiään tulemasta Eurooppaan, moiset järjen äänet kaikuvat kuuroille korville. Suomessa asuvina muslimeina turkulaista kunnanvaltuutettua Muhis Azizia ja kansanedustajia Nasima Razmyaria ja Ozan Yanaria raivostuttaa, että heidän uskontoaan arvostellut Maria Lohela valittiin kansankunnan kaapin päälle eduskunnan puhemieheksi. Blogikollega Tikka jo kommentoikin, että Yanar on saanut tuomion ajeltuaan pummilla ratikassa.

Uudessa Suomessa toinen somalialainen Nur Mohamed arvostelee voimakkaasti ns. kehitysapua ja kannattaa sen määrän laskemista. Hänestä kehitysavun maksua vastaan kohdemaiden tulisi suostua elinkeinoelämän korruption vastaiseen toimintaan. Ihan sama minulle, kunhan joku vaan kertoo mustille, että me haluamme teidän noudattavan omia arvojamme. Sen jälkeen he saavat valita, noudattavatko. Ei siis niin, että viedään apua ja vaaditaan noudattamaan.

Yleisradion oman tulkinnan mukaan Perussuomalaiset eivät ole sen silmätikkuna. Väite on melko omituinen, koska koko muu kansakunta on asian tulkinnut toisin. Uudessa Kanava-lehdessä on erinomainen Kustaa Hulkon kirja-analyysi Jouko Marttilan kirjasta "Kansa kärsii, poliitikko porskuttaa. Puolueet ilman aatteita". Marttila kirjoittaa:

Varakkaimmat veronmaksajat ja yritykset pakenevat ulkomaille veroparatiiseihin. Keskiluokka jää verohelvettiin. Saavutetut edut ovat ajaneet taloudellisen todellisuuden edelle. Kansa kärsii, mutta poliitikko porskuttaa kohti seuraavia vaaleja kuin silmänkääntötemppuja tekevä käärmeöljykauppias.

Marttila kuvaa, kuinka Kalevi Sorsa käänsi demarien kulkusuuntaa pois sosialismista kohti markkinataloutta. Harva enää muistaa, että vielä 80-luvun alussa sosiaalidemokraatit tosiaan vaativat Suomeen sosialismia. Samaan aikaan Harri Holkeri muutti Kokoomuksen politiikkaa kohti "sosiaalista valintataloutta". Tämän jälkeen puolueet ovat mahtuneet yhteiseen hallitukseen, eikä toista erota toisesta kuin vaalitenteissä.

Marttila kertoo, että toukokuussa 1980 SDP:n puoluetoimikunta hyväksyi ohjelman "Viisikymmentä lisäehdotusta byrokratian purkamiseksi". Puolue halusi saada lisätehoja asumiseen, kaavoitukseen, liikenteeseen, teollisuuteen, maatalouteen, verotukseen, työelämään ja koulutukseen. Sorsan ja Holkerin jälkeen maassa pitivät valtaa 40- ja 50-luvuilla syntyneet ja 2000-luvulla valtaan nousivat 70-luvulla syntyneet (Katainen '71, Urpilainen '75, Arhinmäki '76, Ville Niinistö '76 ja Haglund '79). Nyt valtaan äänestettiin Sipilä '61, Soini '62 ja Rehn '62, Vehviläinen '63, Rehula '63, Tiilikainen '66, Stubb '68, Risikko '60, Toivakka '61 ja Lindström '65. Ero on yllättävä mutta myös merkittävä.

Kun Yle siis väittää, että sillä ei ole Perussuomalaisiin asennevammaa, Jarmo Virmavirta toteaa Kanava-lehdessä, että

Kun Rafael Paasiolta kysyttiin hänen linjaansa, hän vastasi "Pari piirua vasemmalle". Siitä tuli koko 60-luvun lopun tunnus. Koko yhteiskunta kääntyi demarien mukana. Nuoret demarit valloittivat kulttuurielämän, toimittajakunnan ja Yleisradion. Syntyi vasemmistohegemonia, jonka rippeet vaikuttavat vieläkin.

Nykyinen hallitus ei ole porvarihallitus - työväki äänestää nykyisin Kokoomusta ja Persuja. Konservatiiviseksi sitä ehkä voidaan kutsua, jos se onnistuu kasvattamaan elinkeinoelämän kilpailua ja kansalaisten valinnan vapautta. Epäilen sitä erittäin vahvasti, koska tuo 60-luvun nyrjähdys vaikuttaa vieläkin. Väittipä Yle sitten jotain muuta.