Äärioikeisto kannattaa sosialismia

Tässä blogissa on useissa eri yhteyksissä todettu, että vasemmistolaisuus on erityisesti suurten tulonsiirtojen kannattamista. Korkeat tulonsiirrot edellyttävät yksityiskohtaisesti säänneltyä ja tiukan valvonnan alaisuudessa toimivaa yhteiskuntaa veronkierron välttämiseksi ja mielipiteiden ohjailemiseksi yhteiskunnalle suotuisaan suuntaan. Kirkon opillinen suuntautuminen kohti liberaaleja vasemmistolaisia arvoja on hyvä esimerkki. Oikeistolaisuus on vasemmiston vastakohta, vaikka joissain asioissa ne voivat ajaa yhteneväisiä etuja kuten konservatismissa tai liberalismissa. Perinteisen oikeistopuolue Kokoomuksen puheenjohtaja Alexander Stubb on tässä suhteessa lähempänä kommunistien Annika Lapintietä kuin oman puolueensa Wille Rydmania.

Jos vasemmisto haluaa suuren julkisen sektorin, äärivasemmisto haluaa viedä sen voiman äärimmilleen. Sama oikeistossa, jossa äärioikeisto tarkoittaa jonkinlaista minarkistista vapaavaltiota. Todellisuudessa Toisen maailmansodan jälkeen toveri Stalin päätti nimetä ideologisen kilpailijansa - Saksan kansallissosialismin - äärioikeistolaisuudeksi, koska sosialismin teoriaan ei sopinut, että sosialistiset yhteiskunnat sotivat keskenään. Marxin mukaan kapitalistinen yhteiskunta muuttuu sosialistiseksi, joka rauhanomaisesti muodostuu kommunistiseksi.

Suomessa politiikan toimittajat ovat omaksuneet monien tutkijoiden tavoin Stalinin käyttämät määritelmät, ja vuodesta toiseen kuulemme "äärioikeiston" syyllistyneen milloin mihinkin vastenmieliseen toimintaan. Propaganda on toiminut niin hyvin, että nykyisen jonkun kutsuminen pelkästään "oikeistolaiseksi" saastuttaa kohteensa maineen. Lehdistö paukuttaa, miten Suomeen tulee "oikeistohallitus" ja ay-liike pelottelee "oikeistolaisen politiikan" vaarantavan työväen tulevaisuuden.

Viimeksi Kouvolan kirkkopäivillä kerrotaan "äärioikeiston" käyneen kahakoimassa (HS). Kuvaavaa onkin, että (parin vuoden takainen) Kansan Uutisten kirjoitus "äärioikeistosta" Suomessa on huomattavasti analyyttisempi kuin Helsingin Sanomien. Keskeisin "äärioikeistolainen" vallankäyttäjä Suomessa on Suomen Vastarintaliike (SVL), joka ilmoittaa tavoitteensa ytimekkäästi:

Vastarintaliikkeen muodostama hallitus palauttaa perinteisen ja autoritaarisemman yhteiskuntajärjestyksen, jonka ideologiset perusteet ovat nationalismissa ja sosialismissa.

Sinänsä SVL:n tavoitteet ovat varsin hyvin linjassa Suomen hallitusohjelman - samoin kuin sitä edeltävienkin - kanssa. SVL:n pyrkimys lienee enemmänkin tuossa "autoritaarisemman" yhteiskuntajärjetyksen tavoittelussa kuin sosialismin lisäämisessä. Tiedonvälityksen soisi pyrkivän tapahtumien kulun kuvailemiseen puolueettomasti ja syitä valottaen. Nykyisessä yhteiskunnallisessa käymistilassa toimittajien olisi syytä ymmärtää, että "perinteinen vasemmisto/oikeisto -jako" ei ole vanhentunut, vaikka vasemmistolainen fascismi (punavihreät) niin uskotteleekin. Länsimaisissa yhteiskunnissa yhä edelleen jatkuu valtataistelu, jossa vastapuolina ovat sosialistit ja konservatiivit, joilla tarkoitan tässä yhteydessä luonnonoikeuksien puolestapuhujiin. Ihminen, joka kutsuu järjestöä - joka ilmaisee tavoitteekseen sosialismin - äärioikeistolaiseksi, ei ole politiikan asiantuntija vaan poliittisen eliitin puudeli, joka räksyttää isäntänsä sylistä kuonoaan pitkin alaspäin katsellen.