Äärivasemmisto

Odotin Ruotsi Demokraattien nousevan valtiopäiville reilun viiden prosentin kannatuksella, ja niin kävikin. Se ei todellakaan ole paljoa, mutta kovaa on ollut pelikin. Media lahden molemmin puolin on uutterasti lätkinyt rasistikorttia pöytään, ja aivan varmasti on paljon ihmisiä, joiden mielestä RD:n äänestäminen on hulluutta. Suomen sosiaalidemokraattien pj Jutta Urpilainen toteaa, että "populistien äänestäminen on puoli ääntä porvareille ja liittoutuminen äärivasemmiston ja vihreiden kanssa syö demarien kannatusta". Tästä voi tietysti vetää sen johtopäätöksen, että "äärioikeistolaisten populistipuolueiden" kannattajat ovat sosialistien peruskannattajajoukkoa. Ja näinhän se onkin - siksi olen koko ajan arvostellut "äärioikeisto"-nimityksen käyttöä puhuttaessa vasemmistoryhmistä.

Äärioikeisto tarkoittaa samaa kuin saksalainen kansallissosialismi. Vaikka Aadolfin aate oli yhtä sairas kuin Josifin, vain ensimmäinen muoto kansallissosialismista on yleisesti tuomittu. Suomalaiset menivät jopa niin pitkälle tuomitsemisessa, että moni piti ja pitää Venäjän toimia 1939 perusteltuina ja jopa oikeutettuina. Heille Ryti ja Mannerheim edustivat Suomea tuhon tielle vienyttä epäisänmaallista kaksikkoa. Tukholma-syndroomassa panttivangiksi otettu alkaa yllättäen osoittaa myötätuntoa kaappaajalleen. Suomalaiset jäivät yksin ja hylättyinä seisomaan idän karhua vastaan samalla tavalla kuin juutalaiset seisovat nyt Juudeassa ja Samariassa.

Koitin hiukan lueskella Juha Molarin, Abdullah Tammen ja Johan Bäckmanin kirjoituksia. Nämä kolme miestähän ovat Safkan eli Suomen antifasistisen komitean hengessä mukana. Kaikkia miehiä yhdistää isovenäläinen reaalisosialismin ihannointi. Suomeksi sanottuna, he ovat äärivasemmistolaisia. Ja koska "äärioikeistolaisuus" on saatanasta seuraava kehitysvaihe kohti ihmistä, nämä kolme älykköä ovat vastaavalla janalla hyvyyden toisessa ääripäässä. Heitä tulkitaan väärin ja he ovat olosuhteiden uhreja, mutta heidän etunsa on olla edistyksellisiä, oikeamielisiä ja puhdasoppisia. He ovat niitä miehiä, joiden taivaspaikka - jos sellainen sosialistisessa utopiassa olisi - on taattu. He linjaavat, mikä on äärioikeistolaisuutta eli siis pahaa. Jostain syystä valtaosa kanssaihmisistämme ymmärtää ja tajuaa, että noiden kolmen miehen ajatuksenkulku hieman takeltelee, mutta silti heitä ei pidetä vaarallisina tai heitä ei mediassa demonisoida. Jopa Seppo Lehto vaikuttaa pyhäkoululaiselta näiden hurjapäiden seurassa. Kuvitelkaa nyt - seurakunnan pastori, islamiin palannut entinen KGB:n agentti ja yliopistossa dosentin arvonimen edestä ahkeroinut kommunisti lyövät hynttyyt yhteen. Mutta ei tuu lasta eikä paskaa, kuten vanha kansa viisaasti kiteytti.

[Lisäys 20.9.10 klo 12
Soininvaaralle täytyy antaa tunnustusta hänen uusimman kirjoituksensa Ruotsin Vihreiden vaikea valinta kommenttiosiossa klo 11:21. Nimimerkki TomiA toteaa edeltävässä kommentissaan, että Ruotsi Demokraatit kannattavat kansankotia ja joka neljäs kannattaja on suomalaissukuinen. Soininvaara vastaa, että

“Äärioikeisto” on aina ollut sosiaalipoliittisesti vasemmalla kansallisSOSIALISTEISTA alkaen.

Tämä on ihan hieno veto, jonka soisi tarttuvan poliittiseen keskusteluun laajemminkin. Kun puhutaan "äärioikeistosta, tarkoitetaan itseasiassa (ääri)vasemmistoa. On turha leimata ja mustamaalata oikeistolaisuutta aatteena tai oppina väittämällä, että taloudellisen ja yksilönvapauksien laajentaminen "äärimmilleen" johtaisi kommunismiin.]

Vihreä opettaja

Igor tuossa kyseenalaisti väitteeni, että kouluissa opetettaisiin vilpittömästi puhtaasti tieteellisiä tosiasioita. Amerikassa on havahduttu siihen tosiasiaan, että julkisen sektorin työntekijöillä on paremmat palkat, paremmat muut edut, paremmat eläkkeet ja aikaisempi eläkeikä kuin yksityisen puolen työntekijöillä. Kansan palvelijoista on tullut kansan herroja (USNews).

Mikäpä siinä, mukavia töitä julkisella puolella on paljon, mutta suurin etu on tietysti se, ettei niistä ole kellekään vastuussa. Katsotaanpa erään Helsingin kaupungin verovaroilla ylläpidetyn oppilaitoksen opettajienhuoneen hengentuotosta alla. Jos ja kun GPI on kerran sitä mieltä, ettei kouluissa mitään aivopesua harrasteta, niin ehkä minä sitten en vaan ymmärrä tätä:

VIHREÄ LIPPU (VL) ja KESTÄVÄN KEHITYKSEN (KEKE) –toiminta…

Arvoisa kotiväki,
Tämä on ensimmäinen vihreä lippu –tiedoitteemme. Tiedoitteen tarkoitus on lyhyesti kertoa mitä VL-toiminta tarkoittaa käytännössä koulumme arjessa.

Vihrea lippu -ohjelman periaatteet ovat:
•Ympäristökuormituksen vähentäminen
•Kestävän kehityksen kasvatus osana jokapäiväistä arkea
 
Koulumme osallistuu tänä lukuvuonna jo kolmatta kertaa VL –ohjelmaan. Aikaisempien vuosinen teemoja ovat olleet:
-Sekajätteen määrän vähentäminen, josta koulullemme myönnettiin Vihreä lippu lokakuussa 2008
-Energian säästäminen, Vihreä lippu myönnettiin huhtikuussa 2010

Tänä lukuvuonna olemme valinneet uudeksi teemaksi veden säästämisen. Uusista (myös vanhojakin on edelleen ilahduttava määrä mukana toiminnassa) opiskelijoista on valittu uusi ympäristöraati siten, että jokaisesta RO-ryhmästä on vähintään kaksi opiskelijaa mukana toiminnassa. Ympäristöraati kokoontuu säännöllisesti ja suunnittelee koko lukuvuoden VL-toiminnan, tiedottaa muulle koulun väelle ympäristöasioista, lisäksi ympäristöraati tekee alkukartoituksen teemaan liittyen (koskee mm. tietotasoa ja ympäristökuormistusta) lukuvuoden alussa, järjestää tempauksia ja tekee aloitteita tavoitteena ympäristökuormituksen väheneminen.

VL toiminta koskee koko koulua ja myös opettajat sekä muu henkilökunta ovat aktiivisesti mukana toiminnassa :)!
 
Tällä hetkellä työn alla on toimintasuunnitelman kirjoittaminen ja alkukartoitusten tekeminen. Sitten alkavatkin: autoton päivä, jätteen määrän vähentämisen –viikko, vesi-päivä,.. eli tositoimet :)!

KESTÄVÄ KEHITYS (KEKE)
Koulumme on myös aloittanut määrätietoisen työskentelyn kestävän kehityksen sertifioinnin eteen. Käytännössä tämä tarkoittaa, että koulumme ympäristötyöhön on tullut mukaan uusia elementtejä sosiaalisen ja kulttuurisen kestävyyden puolelta

Olemme valinneet kehitystyön kohteena olevat teemat:

Ekologinen ja taloudellinen kestävyys
•Jätteen synnyn ehkäisy ja kierrätys
•Energia ja vesi
•Kuljetukset ja liikkuminen

Tässä tiivistettynä koulumme ympäristötoiminta.  Mikäli haluatte omalla toiminnallanne tukea toimintaamme mm.yhteistyökumppanit ovat erittäin tervetulleita. Vastaan myös mielelläni, jos haluatte kuulla lisää VL- tai KEKE –toiminnastamme.

Syysterveisin, 
VIHREÄ OPE eli
ympäristöraadin ohjaava opettaja
kestävän kehityksen tiiminvetäjä

Plös, tunga o språk

Vihreä lanka antaa puheenvuoron miehelle nimeltä Esa Salminen (Väsynyt reissaaja). Esa on toiminut vasemmistolaisen Kepan agenttina Afrikassa ja kirjoitanut pari kirjaa kehitysyhteistyön arkipäivästä. Esan sanoin “On turhaa viisastelua puhua kehitysyhteistyöstä, sillä apua tämä on. Rahan vastalahjaksi vaaditaan raportteja, välillä Suomesta käydään seurantamatkalla. Raportit ja tilintarkastukset ovat aina myöhässä, sillä niiden valmistelu aloitetaan viime tingassa. Kumppanuudesta ja keskinäisestä tuntemisesta suomalaisten ja sambialaisten välillä – saati kunnioittamisesta – ei usein ole tietoakaan. Ainoa kerta kun etelän järjestö ottaa Suomeen yhteyttä on silloin kun rahat ovat myöhässä.“ Haastattelussa Esa ottaa vähän sanojaan takaisin, mutta aikahan se on, mikä muistot kultaa. Eihän Vihreä lanka olisi vihreä, jos se ei kuitenkin muistuttaisi meitä monikulttuurisuuden autuudesta: Afrikka on muutakin kuin korruptiota ja köyhyyttä. Monet Afrikan maat ovat sopeutuneet aidosti monikulttuurisuuteen. Esimerkiksi Mosambik oli kansanvälinen maa jo 2000 vuotta sitten, kun kiinalaiset ja arabit kävivät siellä kauppaa. Viiden Afrikan vuotensa aikana Salminen ei kokenut juurikaan rasismia. Häntä ei kohdeltu ikävällä tavalla ulkopuolisena, vaikka kulttuurisia kömmähdyksiä sattui. ”Sellaista aitoa suvaitsevaisuutta ja kansainvälisyyttä me urpot voisimme afrikkalaisilta oppia.” En ollenkaan epäile, että Esan piireissä ei rasismia näkynyt. Esa kun oli se, kenellä oli raha ja valta. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö Afrikassa ole rasismia siinä missä muuallakin. Maailmaa kiertämätön ystäväni ihmetteli kauan aikaa sitten vilpittömästi kerrottuani kohtaamastani rasismista Aasiassa, että "mikä syy niillä vinosilmillä on luulla olevansa meitä parempia?"

Vihreät ovat ottaneet kantaa myös pakkoruotsiin (Soininvaara, HBL). Periaatteessa Vihreät haluavat antaa itsestään kuvan liberaaleina ja erilaisia pakkoja vastustavina, mutta todellisuudessahan punavihreys on tyylipuhdas vasemmistolainen pakottava aate, ja syväkieli on puolue-eliitin hallussa kuin pyyt povessa. Vihreiden luulisi kannattavan pakkoruotsia, koska ruotsia puhuvathan ovat minimaalinen vähemmistö. Mutta ehkä tällä vähemmistöllä on väärä ihonväri tai liikaa varallisuutta ansaitakseen mitään myötätuntoa. Luulisi silti monikulttuurisuuden nimissä juuri Vihreiden äänestäjien olevan kaikkein hanakimpia puolustamaan pakkoruotsia etenkin, kun punavihreä oppi ei pelkää vedota pakkokeinoihin milloin missäkin asiassa. Mutta moni karva ei ole päältä kaunis, vai mikä se oli.

Pakkoruotsi nostaa tunteet pintaan nopeammin kuin minihame ja korkokengät. Olivatpa perustelut puolesta tai vastaan, tärkeää olisi muistaa, että eliitin myönteinen suhtautuminen Ruotsiin (joka syyttä yhdistetään ruotsinkieleen) juontaa juurensa aina 30-luvulle asti. Neuvosto-Venäjän painostuksen alla Suomi haki turvaa Ruotsista ja itsenäisyytemme alkuaikana ruotsinkielisillä olikin melkoinen taloudellinen ja poliittinen valta. Peruskoulu on valtion, siis eliitin, keino syöttää nuorille "oikea" maailmankuva, ja jostain ihmeen syystä 70-luvulla ruotsinkielisille annettiin tässä yhteydessä periksi pakkoruotsin ottamiseksi opetusohjelmaan. Hulluimpia kyykytyksiä oli laittaa ylioppilaat kirjoittamaan ruotsi pakollisena aineena.

Metsässä lymyää Relander

Vihreiden mediamaailmassa yksi näkyvimmistä hahmoista on Hesarin NYT-liitteessä ilmaista mainostilaa saava Jukka Relander, joka kirjoitti Uuden Suomen blogiinsa otsikolla Maahanmuuttokeskustelu metsässä. Kirjoitus vilisee juuri sellaisia väitteitä, joita näemme poliisien työtä kuvaavissa tositv-sarjoissa, joissa kiinni otetut keksivät toinen toistaan typerämpiä valheita perustellessaan ylinopeuttaan.

Relander väittää, että

Olen maahanmuuttokriitikoiden kanssa täsmälleen samaa mieltä siitä, että olisi tehokkaampaa auttaa ihmisiä kotimaissaan kuin täällä.

Jostain syystä en kuitenkaan ole kuullut kriitikoiden suunnalta ehdotuksia siitä, että kehitysapu pitäisi moninkertaistaa, ja kohdentaa kriisialueille. Käsittääkseni tämän ryhmän kanta on päinvastainen. Korjatkaa, jos olen väärässä.

Ensimmäinen ja tärkein askel olisi Somalian sisäisen tilanteen rauhoittaminen kansainvälisen yhjeisön tuella. Se taas ei oikein tunnu kiinnostavan ketään.

Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että maahanmuuttajila on oikeuksien lisäksi myös velvollisuuksia. Olin itse ajamassa Vihreiden poliittiseen ohljemaan velvoitetta oppia kieltä. Se on työllistymisen ensimmäinen ja tärkein ehto. Tätä silmälläpitäen tarvittaisiin huomattavasti nykyistä paremmin resurssoitua [lue: lisää veroja] kielenopetusta.

Relander, kuten muutkin hallitsematonta maahanmuuttoa mukana järjestämässä olleet ovat todellakin vaatineet kehitysmäärärahoja [lue: huomattavasti lisää veroja] kasvatettavaksi pitkään ja äänekkäästi. Valitettavasti tilanne on kuitenkin se, että mikään kehitysapu ei ole oikein kantanut hedelmää. Kannettu vesi ja sillä tavalla... Relander siis vastaa hänelle esitettyyn kysymykseen, että "eikö maahanmuuttajilla ole velvollisuuksia", että hän on ollut mukana "vaatimassa maahanmuuttajille kalliimpaa kielikoulutusta". Joku kommentoikin, että kun kysymys oli, mitä velvollisuuksia maahanmuuttajilla on, Relander sälyttää uuden kustannuksen suomalaisille.

Relander siis väittää kannattavansa avun työntämistä kohdealueille, mutta paheksuu länsimaita, joiden tulisi rauhoittaa kohdealueilla sotivat heimot, klaanit tai mitkä lie. No, minäpä olen asiassa siinä mielessä samalla linjalla, että olen aina kannattanut länsimaiden sotilaallista läsnäoloa alueilla, jotka ovat vaarassa luisua sosialistiseen diktatuuriin. Mielestäni Yhdysvallat ovat pelastaneet Euroopan kolmeen otteeseen sosialismin kuristukselta, Japanin, Korean, Vietnamin, Grenadan, Kuwaitin ja olleet mukana kaatamassa kommunismin lipputankoa Afganistanissa, Irakissa, Kuubassa ja piipahtaneet paikalla Somaliassa, Libyassa ja Libanonissa.

Amerikassa arvostellaan Eurooppaa - mielestäni hyvin perustein - siivellä loisimisesta. Sen lisäksi, että amerikkalaiset ovat rahoittaneet sotimiset he ovat myös vastanneet pääosin jälleenrakennuksen rahoituksesta. Jos Eurooppa onkin kyvytön sotimaan, se voisi osallistua edes jälleenrakennukseen. Käyttämällä rahoja kehitysmaiden tyttöjen koulutukseen ja puhtaaseen juomaveteen voisimme vähentää laitonta maahanmuuttoa ja sosialismin leviämistä. En kuitenkaan kannata lisää veroja tämän tiimoilta, vaan vastineeksi kasvaville jälleenrakennuskuluille pitäisi etsiä vastaavia säästökohteita nykyisistä julkishallinnon naisasianaisten projekteista. Voi olla, että puro ei olisi suuren suuri, mutta keskeinen haasteeni Vihreille yleisesti ja Vihreille naisille erityisesti kuuluukin: onko tärkeämpää käyttää verovaroja köyhien maiden naisten vaiko (vihreiden) suomalaisten naisten aseman parantamiseen?

On tietenkin selvää, että Amerikkalaisilla ei ole niin paljon rahaa, että he voisivat pyöriä kaikissa maailman kolkissa puhdistamassa epäkelpoja johtajia, vaan rajallisten resurssien maailmassa valitaan ne alueet, jotka ovat länsimaiselle elämäntavalle tärkeämpiä kuin toiset. Jos vähän ilkeillään, voidaan jopa väittää, että relanderit, haloset ja tuomiojat ovat aiemmin jopa tukeneet - hiljaisesti tai äänekkäästi - kommunistisia hallintoja. Ja tosiaan: KOSKAAN ei ole huono tilanne muistuttaa siitä, että vielä vuonna 1991 Tarja Halonen palautti kolme lentokonekaapparia Neuvosto-Venäjälle hyläten heidän turvapaikkahakemuksensa. Onko iän myötä ote lipsunut? Kuten siis huomataan, tasa-arvoon perustuva punavihreä maailmankuva on niin täynnä sudenkuoppia ja reikiä, että sitä ei pysty johdonmukaisesti seuraamaan.

Ainoa johdonmukaisuus on valtiovallan lisääntyvä valta, jota valvotaan poliittisesti korrektilla kielenkäytöllä ja niihin kohdistuvilla kovennetuilla rangaistuksilla, vaikka siis yleensä punavihreät vaativat lieviä rangaistuksia, koska "vankila ei tee ketään paremmaksi paikaksi". Ei varmasti teekään, mutta vankilan tehtävä onkin suojata yhteiskuntaa sille vaarallisilta yksilöiltä. Myönnän, että rasismi on yhteiskunnalle vaarallinen ilmiö, mutta silloin puhun rasismista, joka määritelmällisesti on TEKOJA, joissa ihmisiä sorretaan heidän syntyperänsä perusteella. Punavihreä rasismi on poliittisesti epäkorrektia PUHETTA, ja vaikka se ei ole yhteiskunnalle vaarallista, se on yhteiskunnan eliitille vaarallista.

Yksi suurimpia laittoman maahanmuuton arvostelun onnistumisia oli alleviivata naisten tasa-arvon ja islamilaisen kulttuurin eroa. Tasa-arvoa julistava punavihreä oppi ei kerta kaikkiaan pysty selättämään tuota ristiriitaa. Puhumattakaan lasten hyväksikäytöstä ankkurilapsien tapauksissa tai moniavioisuudesta. Toki rankimmat punavihreät vaativat nyt moniavioisuutta homoliittojen myötä, mikä tekee tilanteen vieläkin hankalammaksi valtavirran tärähtäneistölle eli punavihreään tasa-arvoon perustuvan aatteen kannattajille.

Norjalaista historiaa

Reuters kirjoittaa (linkki), että Norjan sulavien jäätiköiden alta löytyy muinaisia metsästäjien jättämiä merkkejä elämästä. Voi toki olla, että kyseessä on samanlainen teekkarijäynä kuin suomalaisten vietyä Paavo Nurmen juoksijapatsaan Wasa-laivan hylkyyn, mutta katsotaanpa, mitä kaikkea on löydetty:

6.000 vuotta vanhoja taljoja
3.400 vuotta vanha nahkainen metsästäjän kenkä
1.500 vuotta vanhoja aidanseipäitä porojen ajamiseksi
1.000 vuotta vanhoja rautakautisia käsintehtyjä esineitä.

Suomessa vastaavia löytöjä on toki tehty, mutta mielenkiintoisimpia ovat olleet lähteiden kasvuston löydökset. Sulina vuoden ympäri säilyvissä lähteissä on sellaisia lajeja, jotka ovat muualla kuolleet. Lähteistä tehdyt löydöt viittaavat siihen, että Suomessa on ollut jääkauden jälkeen pari kolme astetta nykyistä lämpimämpää. Koska lämpö ja hengiltä paistuminen/kiehuminen viittaa kristilliseen maailmanloppuun, ilmastouskovaiset luulivat löytäneensä hyvänkin valttikortin. Menneen kesän jälkeen moni on enemmän peloissaan siitä ajatuksesta, että maailma paleltuisi hengiltä.

Vihreä terrori

Maikkarin uutisissa kerrotaan, että yksityisten pysäköinnin valvojien eli kansanomaisemmin parkkipirkkofirmojen lukumäärä on kasvanut puolessa vuodessa kolmesta kolmeenkymmeneen. Korkein hallinto-oikeushan totesi, että kiinteistön omistaja saa laittaa näkyville ehdot, joiden mukaan hänen kiinteistönsä alueella saa auton pysäköidä. Ehdot katsotaan hyväksytyksi, jos auto on pysäköity alueelle. Jos ehdoissa mainitaan, että ehtojen vastaisesta pysäköinnistä joutuu maksamaan korvauksen kiinteistön omistajalle, niin se on tätä nykyä laillista. Sitä en tiedä, kuinka paljon korvaus saa olla, mutta oletan ettei se saa merkittävästi ylittää julkisen puolen vastaavasta.

Ensimmäinen ongelma on tietysti se, että auto ei voi tehdä sopimusta kiinteistön kanssa, vaan sopimuksen tekemiseen pitäisi kyllä ainakin toisella puolella olla ihminen. Siinä vaiheessa, kun koneet ovat niin kehittyneitä, että ne voivat toimia opetetulla tavalla, esimerkiksi siirtää itsensä täältä tuonne, niin varmasti koneisiin tulee toimintahäiriöitä, kuten kaikkiin koneisiin tulee. Rangaistaanko tällöinkin koneen omistajaa vai mitä tehdään? Pysäköintivirheen tapauksessa helpointa olisi lukita pyörät ja odottaa, kuka tulee noutamaan auton. Toki se on kalliimpi ratkaisu kuin nykyinen laputtaminen, mutta se olisi älyllisesti rehellistä. Ikään kuin sillä olisi mitään merkitystä nykyisin.

Toinen ongelma on se, että oikeudenmukaista on rankaista väärin pysäköinyttä eikä auton omistajaa. Ymmärrän kyllä, että rangaistus on helpompi ja edullisempi eli käytännönläheisempää osoittaa rekisteriin merkitylle omistajalle. Entä jos aserekisteriä aletaan muuttaa suuntaan, että ilmoittamatta jääneistä aseen katoamisista viimeisin rekisteriin merkitty omistaja on vastuussa... Vastaavia rekistereihin perustuvia rangaistuksiahan on annettu IP-osoitteiden perusteella siitä riippumatta, tietääkä tai "tietääkö" tietokoneen käyttäjä koneensa toimineen esimerkiksi lapsipornopalvelimena.

Kolmanneksi - Helsingissä on useita katuja, joille saa pysäköidä öisin, mutta aamuruuhkaan mennessä kadun pitää olla tyhjä. Sangen usein joku auto kuitenkin on tukkeena sumputtaen kaksi kaistaa yhdeksi. Sumpun tuulilasiin ilmestyy kyllä kiitettävän nopeasti lappu, mutta se muutaman kympin tulo kaupungin kassaan on ehkä yhden eurosentin jokaista kärsinyttä työmatkalaista kohti laskettuna. Jos samalla kovuudella VR joutuisi korvaamaan myöhästymiset aamuruuhkassa myöhästelijöille, kukaan ei viitsisi edes hakea korvausta.

Mikä on punavihreän aatteen suhtautuminen yksityisautoilijoihin? Vastauksen antaa liikkeen pääideologi Osmo Soininvaara kirjoituksessaan Ihmishengen vaihteleva arvo, jossa hän vertaa auto-onnettomuuksissa kuolleita terrorismin uhreina kuolleisiin. Soininvaaran kirjoitus on tehty kieli poskessa, mutta kyllä siellä pieni häivähdys maailmankuvastakin on näkyvissä. Todellista terroria nimitäin on, että kaupunki ei siirrä väärin pysäköityjä autoja pois aamuruuhkien tieltä, mutta sitä soininvaarat eivät näe terrorina vaan oikeutettuna kiusantekona. 


Lopuksi, olen päätynyt kannattamaan yksityisautoihin asennettavaa gsm-paikanninta, jolla viranomaiset voisivat vahtia kaikkien autoilijoiden liikkumisia. Vastaavasti ne, joilla autoa ei ole, saisivat niskaansa samanlaisen tunnistimen, jotta tasa-arvon vuoksi myös heidän liikkeensä voitaisiin selvittää

Neutroniaivo

Laitoin sivupalkkiin erään kommentin. Mitä pidätte tästä (Sammalkieli):

Kun kerran USA:n tukema Pinochet tapatti enemmän porukkaa kuin bin Laden, niin näkisin juuri USA:n pommittamisen oikeutettuna. En pitäisi moraalisesti hirveän vääränä edes USA:n "nukettamista". Pohjois-korealaisilla tovereilla tuskin on kapasiteettia.

Mitä luulette, voisiko noin kirjoittaa muslimeista tai arabeista?

Kun Stalin puhdisti 30-luvulla bolsevikkipuoluettaan vanhoista jäsenistä (so. tsaarin aikana liittyneitä), hän omilla allekirjoituksillaan määräsi ainakin 44.000 ihmistä kuolemaan ja lisäksi tietysti on vastuussa kymmenen miljoonan kansalaisen kuolemasta, jotka hän ohjasi alusta loppuun. Stalinin läheiset pyysivät kirjeissään armoa Stalinilta, ja kirjeet avaavat ahdistavan näkymän loppuunajetun ihmismielen sisään. Isännän, millä nimellä Stalinia lämpimästi kutsuttiin, suuressa draamassa erilaiset salaliitot ja niiden mestarilliset juonenkäänteet ja toistensa kanssa missään tekemisissä olevien ihmisten syyttäminen salaliitosta osoittaa käsittämätöntä paneutumista yksityiskohtiin.

Salaliiton valmistelusta syytetyt ihmiset uhrasivat puolisonsa, lapsensa, vanhempansa, sukulaisensa ja kenet tahansa yleensä päivässä tai kahdessa kidutuksen jälkeen. Toki oli muutamia, jotka pistivät vastaan loppuun asti, mutta pelko - ruumiillisen ja henkisen väkivallan kivusta - laittoi suurimman osan uhreista polvilleen jo ennen vangitsemista. Lukuisat venäläiset muistelmat kertovat, kuinka ihmiset kommuuniasunnoissaan vaan käänsivät katseensa pois, jos joku perhe oli yöllä menettänyt jäsenensä ovelta kuuluneeseen koputukseen. Kansa pelkäsi johtajaansa niin paljon, että se oppi rakastamaan johtajansa aiheuttamaa kipua. Ei niin, että kipu omalle kohdalle aiheutti suuria rakkauden väristyksiä vaan niin, että kivun koskettaessa naapuria saattoi kuka tahansa kokea olevansa etuoikeutettu ja onnellinen.

Mutta mielenkiintoinen kysymys on, että miksi ihmiset pelon edessä paljastivat kaiken? Miksi vain alle viisi prosenttia ihmisistä pistää vastaan? Miten yhteiskunta ei romahda, kun vapauden puolesta taistelevia on niin vähän? Miten demokratia ylipäätään voi toimia, jos politiikasta kiinnostuneiden määrä on niin pieni? Nykyinen punavihreä politiikka ohjelmineen (homoliitot, energiaverot, kulutuksen vastaisuus jne.) ajautui matalikolle vasta kun muutama kymmenen blogistia itsepintaisesti jatkoi arvosteluaan ja vähitellen sai kannatusta ja ymmärrystä isommalta massalta. Vielä pari vuotta sitten erilaiset rasistit, denialistit ja fobikot olivat tavanomaisia sanoja, joilla punavihreän opin arvostelijoita haukuttiin. Tilanne on mennyt parempaan suuntaan sikäli, että vastapuolen teoreetikot on saatu puhuttua pussiin, mutta huonompaan sikäli, että suoranaisia väkivallan tekoja (jotka kuuluvat vasemmistolaiseen ajattelutapaan sen sisäänrakennetun mekanismin, joka ei tunnusta "porvarillista oikeuskäsitystä", takia) tulee kiihtyvään tahtiin. Lisäksi, anonyymi bloggaus on edellen monelle kaltaiselleni pelkurille ainoa vaihtoehto.

Nikolai Buharin oli yksi Stalinin vainotuista. Stalin antoi Buharinin virua vuoden päivät sellissä, mutta kielsi tämän kidutuksen ja muutenkin käski huolehtia tämän ravinnosta ja erilaisista tavanomaista laajemmista oikeuksista. Buharin sekosi muutamassa viikossa ja hermopaine sai hänet mm. menettämään näkönsä lyhyiksi ajoiksi. Buharin hyväksyi vähitellen kohtalonsa, mutta mielenkiintoista on se perustelu, jota hän itselleen hoki antaessaan ilmi muita ja syyttäessään järjenvastaisista teoista itseään. Buharin nimittäin kirjoitti, että "hän ymmärtää, että hänen elämänsä on uhraus suuremman aatteen hyväksi". Buharin siis käytti Stalinin jumalkuvaa perusteluna sille, että hän itse ei kestänyt kohdata niitä todellisia perusteluita - siis pelkoa kivusta - joiden takia hän ryhtyi tuohon irvokkaaseen näytelmään. Monissa kirjeissä, jotka vastaavassa tilanteessa olevat ihmiset ovat kirjoittaneet, viitataan uhrin haluun polvistua pahoinpitelijänsä eteen sovinnon eleenä. Mahtaa sellainen symboliikka naurattaa niitä pakanallisen kultin johtajia, joilta armoa pyydetään.

Todista se minulle!

Eilen tuli kuluneeksi yhdeksän vuotta mahomettiläisten (luin eilen Valittujen Palojen Laajenna sanavarastoasi tehtävää vuodelta 1981) iskusta kapitalismin linnakkeeseen, World Trade Centeriin. Ensi reaktiot maailmalta olivat varsin tyhjentäviä: lännessä itkettiin ja Palestiinassa, Irakissa ja muissa arabimaissa pidäteltiin riemua. Tunnettuahan on, että vasemmistolaisissa opeissa yksilön arvo on alisteinen yhteisön edulle, ja islam on vasemmistolainen, suorastaan kommunistinen, oppi. Ihmisen henki ei paina mitään, jos kyse on islamin levittämisestä. Vaikka Vanhassa testamentissakin on mainintoja raaoista väkivaltaisista rangaistuksista, kivitystä myöten, juutalaiset eivät ole niitä noudattaneet ainakaan 3.000 vuoteen. Muhammedin seuraajat puolestaan katkovat kauloja yhä tänä päivänä. Sharia-lain mukaan isä omistaa lapset. Tuore esimerkki sharia-lain noudattamisesta Suomessa on Helsingin käräjäoikeuden päätös, jossa vauvaikäiset lapsensa Libyaan veljensä avulla toimittanut mies tuomittiin kolmeksi vuodeksi vankilaan (Iltalehti).

Mutta niin ne ajat muuttuvat. Vihreiden Pekka Haavisto on vuosia työskennellyt Darfurin kriisipesäkkeessä. En tiedä onko hän saanut mitään tuloksia, koska rähinä tuntuu jatkuvan, mutta ainakin hän on jotain itse oppinut: Haaviston mielestä pakolaisia pitää auttaa kotiseudullaan. Mitvit!? Onko Haavisto äärioikeistolainen rasisti (Yle)? Vakavasti puhuen; kulunut 12 kuukautta on ollut hauskaa aikaa. Median lietsoma "äärioikeistolla" pelottelu, ilmastohumppa ja islamin raadollinen todellisuus ovat koko kansakunnan puheissa ja mielessä. Media nyt yrittää vielä syyttää "äärioikeistoa" kaikesta pahasta (Hakaristi viillettiin otsaan), mutta Hesarin keskusteluketjussa asiaan aivan oikein puututtiin (HS). Sillä kyllähän se niin vaan on, että jos oikeistolaisuuteen kuuluu taloudellinen vapaus ja yksilönoikeudet, niin kaiken järjen mukaan "ääri"oikeistolaisuudessa nämä pitäisi olla vietynä äärimmilleen - siis anarkiaan.

Sanotaan, että kaikissa asioissa on hyvätkin puolensa. Yhdeksän vuoden takainen isku avasi kaikkien länsimaisten ihmisten silmät. Osa oli toki Hesarin ja Olli Kivisen tyyliin sitä mieltä, että itsehän me tätä olemme kerjänneet. Tämäkin näkökanta alkaa nyt hiipua. Juuri kukaan ei enää ole niin typerä, että uskoisi arabisosialismin syväkieleen, jossa hyökkäys on puolustus ja vastahyökkäys on agressio. Muslimeilla on velvollisuus kertoa, keitä he ovat ja miten he elävät. Minun ei tarvitse todistaa mitään - todistustaakka on heillä. On heidän tehtävänsä kertoa meille suomalaisille, mistä erotamme terroristin ja (monen tapauksessa uutta) kotimaataan arvostavasta muslimista.
 
Jokaisella suomalaisella on oikeus saada tietää, arvostavatko maahamme tulleet muslimit Suomea, kunnioittavatko he lippuamme ja heiluttavatko he sitä (edes henkisesti) katsellessaan urheilukisoja. Rukoilevatko he viidesti päivässä, että Allah varjelisi heidän uutta kotimaataan, joka on tarjonnut heille rahat, majoituksen ja ruoat. Vai rukoilevatko he Allahia tuhoamaan tämän vapaamielisen, irstaan ja riettaan kulttuurin. Merkitseekö vapaus heille vapautta rajoittaa muiden vapautta, vai mahdollisuutta ymmärtää muiden tapoja elää. Nämä ovat asioita, joita Suomessa asuvien maahanmuuttajien on kyettävä todistamaan.

Suomalaisten muslimijohtajien on kerrottava julkisuudessa, mitä todellisia tekoja heidän yhteisönsä on tehnyt Suomen hyväksi. Ei kannata pyydellä anteeksi viattomia siviiliuhreja, koska islamissa "viaton" ja "siviili" ovat eri asioita kuin läntisessä maailmassa. Ei kannata tuomita islamilaisten maiden aiheetonta provosoitumista, koska "aiheeton" on tyypillinen syväkielen sana, joka islamissa merkitsee "aiheellista". Ovatko imaamit valmiit ase kädessä puolustamaan Suomea ja meidän vapauttamme? Haluan kuulla, kun imaamit rukoilevat "siunaa Allah Suomea". Haluan kuulla, kuinka paljon aikaa, rahaa ja sääliä Suomen islamilaiset seurakunnat ovat antaneet järjettömien itsemurhaiskujen uhreille Irakissa, Israelissa, Afganistanissa ja ympäri maailmaa.

Islamilainen yhteisö suojelee terroristeja keskuudessaan - yhä edelleen jatkuvasti. Yhteisöt ovat kääntyneet sisäänpäin entistä tiukemmin. Tee niin tai näin, aina uhataan suuttua ja kostaa. Edes mailtillisimmalla muslimijohtajalla ei ole kansansa tukea eikä kykyä saada kansaansa sopimaan välinsä ja elämään rauhassa Israelin kanssa (JPost). Kun Israel 1993 antoi egyptiläisen terroristijohtajan Jasser Arafatin ottaa palestiinalaisten hallinto käsiinsä, tämä aloitti kahdessa kuukaudessa ns. toisen intifadan eli itsemurhapommittajista koostuneet iskut juutalaisia siviilejä kohtaan. Kun Israel rakensi suojakseen aidan, juutalaisia syytettiin rotusorrosta. Toisin kuin Obama väittää, muslimeilla ei ole oikeutta rakentaa voitonmerkkejään vapaan yhteiskunnan keskeisille paikoille. Tai on toki, mutta vasta kun Mekkaan, islamin laajenemiseen eniten rahaa käyttävän valtion henkiseen pääkaupunkiin, ilmestyy ensimmäinen kirkko. Sama kuin vapauden nimissä Washingtoniin olisi pystytetty 50-metrinen Stalinin patsas keskellä 50-luvun kiivaimpia vainoja. Tai kansallissosialisteilla olisi oikeus verhota Auschwitzin portin pielet hakaristeillä.

Jos "todellinen" islam julistaa henkistä kilvoittelua rauhan ja rakkauden puolesta, haluan jonkun imaamin lukevan sen koraanista kaikille Euroopassa asuville muslimeille. Mitä merkitystä sillä on, että Allahin kirjoitukset edustavat hyvää, aitoa ja puhdasta uskoa jos kerran kirjoituksia tulkitsevat "johtajat" lietsovat sillä tuhoisaa, epäpyhää ja saastaista mielenlaatua. "Todellisen" islamin kutsuminen suvaitsevaiseksi rauhan ja rakkauden uskonnoksi on sisällytyksetöntä jupinaa niin kauan, kun islamilaisissa maissa marssitaan kaduilla polttamassa länsimaiden lippuja ja johtajiemme paperinukkeja tulittaen uhoa osoittaen aseilla ilmaan. Jos todellisuus on sitä, että nuoret miehet uskontonsa nimissä kääntyvät tuhoamaan maataan ja kanssa-asukkaitaan, on turha puhua uskonnon "todellisesta" luonteesta yhtään mitään muuta.

Ennen kuin Suomeen muuttaneet siirtolaiset osoittavat toiminnallaan ja käytöksellään kunnioittavansa uutta kotimaataan ja sen keskeisiä arvoja, kuten sukupuolten tasa-arvoa, meillä on perusteltu syy olla huolestunut islamista.

Populistin tie

Roopen Mediaseuranta on taas kaivanut esiin Verkkouutisista mielenkiintoisen kirjoituksen (Kokoomusedustajat torppaavat "Thorsin populistisen mummolain"). Huomiota kerää Sekoomuksen kansanedustajien väite, että Astrid Thors toimii "populistisesti". Vielä puoli vuotta sitten sosiaalituen varassa tapahtuvaa siirtolaispolitiikkaa arvostelevia haukuttiin populisteiksi. Mitä on tapahtunut?

Populismi on haukkumasana, jolla tarkoitetaan sitä, että kansan enemmistön antaman tuen nimissä vaaditaan jotain tehtäväksi. Erityisesti tämä tarkoittaa tekoja, joilla vaikeutetaan jonkin pienen ryhmän asemaa ja elintilaa (kiihottamista jotain ryhmää vastaan). Tyypillinen populismin ilmentymä on antisemitismi, juutalaisvastaisuus. Toinen hyvä esimerkki on (kansan)terveys, joten valtiolle on annettu todella laajat oikeudet puuttua kansalaisten vapauteen terveydenhuollon nimissä. Kypäräpakko, aselait, tupakkalait, makeisverot, päihdelait, eläinrasvat ja niin päin pois ovat kaikki asioita, jotka on tehty enemmistön antamalla tuella. Ne ovat asioita, joilla rajoitetaan pienten vähemmistöjen elämää ilman, että se maksaa enemmistölle mitään. Ne ovat "hyvää tarkoittavia" asioita. Toinen "hyvä asia" on tasa-arvoon perustuva sosialistinen maailmankatsomus, sillä eihän kukaan voi vastustaa tasa-arvoa, eihän? Populismissa siis nojataan kansan enemmistön mielipiteeseen tarkoituksena kiihottaa toimintaan jotain pientä ryhmää vastaan.

Thors ajaa nyt ns. mummolakia vastoin kansan enemmistön tahtoa, joten sitä on vaikea kutsua populismiksi. Vaikka Thors "tarkoittaakin hyvää", lain itsepäinen ajaminen ei ole populismia vaan "näkemyksen ottamista". Joskus on ihan hyvä, että poliitikko ottaa näkemyksen, joka on vastoin kansan enemmistön näkemystä. Sitä kutsutaan visioinniksi ja sellaista poliitikkoa visionääriksi. Paasikivi oli visionääri luopuessaan Repolan ja Porajärven kunnista Tarton rauhassa vastoin kansan enemmistön halua. Tarton rauhaa kutsuttiinkin häpeärauhaksi, mutta Paasikiven suosio kasvoi, kun hänen visiotaan alettiin myöhemmin arvostaa. Toinen visionääri oli presidentti Kekkonen, vaikka hänen näkemyksensä (että sosialistinen leiri lopulta voittaa kapitalistisen) olikin väärä. Hänellä kuitenkin oli selvä visio, minkä hän toi esiin, ja sitä minä arvostan. Kekkosen ongelma oli se, että hän vaiensi julkisesti nöyryyttämällä visionsa arvostelijat, joten väärää visiota kohti ajettiin pari vuosikymmentä. Vastaavalla tavalla nyt lyödään niitä, jotka arvostelevat poliittisesti korrektia kielenkäyttöä nolaamalla heidät julkisesti. Myös presidentti Koiviston visio "vahvasta markasta" aiheutti valtavaa tuhoa. Presidentti Halosella ei ymmärtääkseni ole ollut visioita, vaan hän on peesaillut kauniisti tasa-arvon nimissä kaikkia "hyviä asioita", joten häntä voinee kutsua populistiksi hyvin perustein.

Meidän poliittisesti oikeaoppisessa kielenkäytössämme "populisti" on kuitenkin haukkumanimi. Sekoomus - joka aikaisemmin haukkui Perussuomalaisia populisteiksi - haukkuukin nyt Perussuomalaisten vastustajia samalla nimityksellä! Taitaa harvinaisen osuvasti sopia tähän toimintaan vanha viisaus, että "se on itse, joka toista haukkuu".

YK Kotkanpesässä

YK:n pääsihteeri Ban ki-Moon kävi viettämässä idyllisen viikonlopun rahoillamme, tai no lähinnä amerikkalaisten veronmaksajien rahoilla, Itävallan Alpbachissa. Pääsihteerin esikunta valmisti matkaa varten muistion (Secretary-General's retreat), kuinka maailmaa tulisi johtaa. Ja vähemmän yllättäen - kenen maailmaa tulisi johtaa. YK:n johtajien näkemä kuva itsestään ylikansallisina poliitikkoina, joita ei edes valita kansalaisten äänillä, tuo väkisin mieleen rautaesiripun aikaisen maailman.

Leninin aikaan vielä uskottiin Marxin väitteeseen, että tapahtuu maailmanlaajuinen sosialistinen vallankumous, eikä sosialismin toteuttaminen ole yhdessä maassa edes mahdollista. Kun muistetaan, että saksalaiset avustivat avokätisesti Venäjän kommunisteja ensimmäisessä maailmansodassa, on helppo ymmärtää, miksi venäläiset odottivat erityisen innokkaasti vallankumousta juuri Saksaan, Marxin kotimaahan. Bolsevikkien kiitollisuudenvelka Saksaa kohtaan oli niin suuri, että he toivoivat voivansa luoda sosialistisen Venäjä-Saksan valtioliiton. Sodan jälkeen Saksa oli lyöty hylkiö samoin kuin Venäjä. Ne ryhtyivät laajamitaiseen keskinäiseen sotilaalliseen yhteistyöhön, jossa Saksan asevoimia koulutettiin Venäjällä rauhansopimuksen pykälien kiertämiseksi ja vastaavasti puna-armeija sai tärkeää tietotaitoa. Vähitellen Venäjän tuki saksalaisille kommunisteille alkoi tuottaa tulosta, eikä vallankumousyritykset olleet silloisen tulkinnan mukaan mahdottomia, vaikka nykytietämyksellä pelko oli ehkä kuitenkin liioiteltua. Joka tapauksessa, tie oli auki Hitlerille ja hänen pyrkimyksilleen pysäyttää venäläistyylisen sekasortoisen kommunistidiktatuurin leviäminen Eurooppaan. Kotkanpesä on muisto ajoista, jolloin kansallisvaltioilla oli maailman johtajien mielestä tilaa vain menneisyydessä.

Bolsevikit eivät tyytyneet vain odottelemaan maailmanlaajuisen kommunistisen vallankumouksen puhkeamista, vaan he perustivat kommunistisen internationaalin, Kominternin, johon kaikkien maiden kommunistiset puolueet liittyivät toimiakseen Kremlin äänitorvina. Suomalainen Otto Wille Kuusinen oli Kominternin henkinen kätilö jos ei sentään isä. Komintern rahoitti ja koulutti ulkomaisia kommunisteja avokätisesti ensin tsaariperheen ja Venäjän keskuspankin varoilla ja myöhemmin myymällä viljaa Saksaan, mikä aiheutti varovaisesti arvioiden viiden miljoonan venäläisen kuoleman nälkään 1930-luvulla. Stalin lakkautti Kominternin 1939 osoittaakseen länsimaille rauhanomaiset pyrkimyksensä, mutta todellisuudessa Venäjä toimi loppuun asti eräänlaisena afganistanina, josta kaikki länsimaiden tuhoa valmistelleet tahot saivat turvapaikan, koulutusta ja rahaa.

Mitään todellista maailman kansojen solidaarista vallankumousta ei sen enempää Stalin kuin kukaan muukaan bolsevikki ajanut. Heillä oli yksi ainoa päämäärä; slaavilainen diktatuuri Euroopassa. YK:n halu suitsia kansallisvaltioiden valtaa on jokseenkin pöyristyttävää. ki-Moonin muistiossa todetaan, että ilmastonmuutoksen varjolla ajetut tavoitteet kansallisvaltioiden alistamiseksi YK:n valvontaan ovat ehkä epäonnistuneet lopullisesti. Raportissa todetaan kuitenkin, että vuoden 2009 finanssikriisin takia tarvitaan pääomamarkkinoiden paljon tiukempaa säännöstelyä. Raportti on julkeudessaan hämmentävä. Siinä harmitellaan kansallisvaltioiden oikeutta itsenäiseen päätöksentekoon ja - lähinnä vauraitten länsimaiden - haluttomuutta sitoutua jakamaan tasaisemmin maailman taloudellisia varoja. Länsimaiden tulee muuttaa kulutustottumuksiaan, ja sen toteuttamiseksi tarvitaan ylikansallinen organisaatio (YK) valvomaan pääomamarkkinoita, päästökauppaa ja siirtolaisuutta. Kummallisesti taas nämä kolme asiaa nivoutuvat yhteen. Historiallisesti ainoa asia, jota Komintern ei noista ajanut, oli ilmastonmuutos, koska niin nerokasta suunnitelmaa, jolla kansa pyytää ruoskimaan itseään, Stalinin johdolla vasta harjoiteltiin.

Invictus

Clint Eastwoodin elokuva Invictus kertoo Etelä-Afrikan rugbyjoukkueen hämmästyttävästä noususta vuoden 1995 maailmanmesturuuteen. Presidentti Mandela otti jonkinasteiseksi tavoitteekseen, rotusorron loputtua, maan rugbyjoukkueen kansainvälisen menestyksen. Mandela uskoi sen tasoittavan kansallisia erimielisyyksiä, ja hän jopa esti joukkueen perinteisen rotusorrosta muistuttavan nimen, Springboksin, vaihtamisen uuteen. Mandela sanoo elokuvassaan maan uusille kokomustille rugbyliiton jäsenille, että mustien ei pidä syyllistyä siihen, mistä edesmennyt valkoinen hallinto jatkuvasti varoitti; sorrettujen kostonhimosta.

Australialainen uimari Stephanie Rice innostui maansa voitettua viime viikonloppuna Springboksit kotonaan (Linkki). Rice ilakoi afrikkalaisten kustannuksella käyttäen poliittisesti väärää sanaa "faggots", jota vielä 80-luvulla käytettiin varsinkin Englannissa ihan yleisesti puhuttaessa homoista. Ricen kommentin arvellaan kohdistuneen "hinttimäiseen" Sprinboksin huippupelaajaan Percival Colin Montgomeryyn, joka varmaan saa monen naisen sukat pyörimään, muttei ilmeisesti Ricen. Koska sanavalintaan liittyy ilmeisen selkeä seksuaalisesti halventava lataus - varsinkin naisen sanomana - oli odotettavissa, että asiaa ei ohiteta pelkällä olankohautuksella. Ei varsinkaan Suomessa, joka sijaitsee pallon toisella puolella (MTV3).

Rugbyn kaltainen kova fyysinen peli mielletään miehisten miesten eikä keijukaisten lajiksi. Omasta ulkonäöstään huolehtiminen ei tietenkään ole huono asia, mutta makuja on monia, ja Rice nyt paljasti omansa. Onhan Rice itsekin esimerkki ulkonäöstään huolehtivasta kaunottaresta, mutta ongelman ydin onkin siinä, että homoista tai keijumaisesta olemuksesta ei saa tehdä pilkkaa. Vielä tovi sitten suomalaisissakin tv-ohjelmissa pilkattiin homoja, mutta nyt he tekevät sen itse päästyään erilaisiin tosiohjelmiin ja juontajiksi. Toisten tapojen pilkkaaminen on toki osoitus huonosta käytöksestä, mutta huonoa käytöstä tarvitaan, että poliitikkojen pyrkimykset vaientaa keskustelu voidaan torjua. Kukaan ei tietenkään tahdo joutua nimittelyn ja huonon käytöksen kohteeksi, mutta yleensä loukkaava käytös paljastaa enemmän tekijästään kuin kohteestaan. Haukku ei haavaa tee, on vanha hyvä viisaus, jota ei kannata unohtaa. Kaikki mitä teemme nimittäin loukkaa jotain, ja olemme itsekin taitavia närkästymään toisten sanoista ja teoista.

Jos oman joukkueen kannattaminen ja vastustajan mollaaminen kielletään, tai pyritään kieltämään, olemme ottaneet taas uuden loikan kohti tuntematonta. Eikös Ruotsin lätkäjoukkuekin vilise homoja raavaita miehiä? Ilmankos jääkiekkoa pidetäänkin kulttuuripiireissä vain junttien harrastuksena.

Samalla tavalla rouva syyttäjä eli Ritva Santavuori sai kenkää Jälkiviisaista todettuaan Obaman äidin näyttävän apinalta. Mutta on sentään yksi poliitikko, valkoinen mies tietysti, jota saa vapaasti kutsua apinaksi (Mrsockmonkey).

Hesarin katse

Aamulehden entinen päätoimittaja Matti Apunen on kirjoittanut Hesarin pääkirjoitussivulle kolumnin Hei toimittaja, ketä kannatat? Pääkirjoitussivun kolumnit ovat lehden virallisia kannanottoja. Tai niin virallisia, että lehti voi niistä tarvittaessa sanoutua irti, mutta käytännössä se on pidemmän päälle epäuskottavaa. Apusen aikana tamperelainen Aamulehti oli hetkittäin ainoa suomalainen media, jota välitin seurata.

Apunen kirjoittaa, että

Journalistinen raportointi ilman maailmankatsomusta on useimmiten valhe

Jos käy ilmi, että 84 prosenttia lehden toimittajista on vasemmistolaisia, onko se todella kolaus luotettavuudelle?

On hämmästyttävää, että internetin keskustelupalstoille kirjoittavat, normaalisti terhakkaat vahtikoirat eivät vaadi toimittajia paljastamaan korttejaan enempää. Mediakritiikkiä esittävät lähinnä maahanmuuttovastaiset kansalaispiirit, mutta vain voidakseen uhriutua – siis voidakseen todistaa, etteivät he saa mediassa "asiallista" kohtelua.

Jätetään viimeinen lause pois myöhempää tarkastelua varten. Muissa asioissa Apusen kirjoitus osoittaa, että blogeja seurataan ja tarkasti seurataankin. Suomen paras mediakriittinen blogi Alastontotuus on valitettavasti hyllyllä, mutta mukava huomata, että Pikkupojan taistelu tuulimyllyjä (todellakin!) vastaan ei ollut turhaa.

On todella mielenkiintoista, että median suunnalta ainoa heitä kriittisesti tarkasteleva taho ovat maahanmuuttoon kriittisesti suhtautuvat bloggarit. Vaikka en itse koe olevani maahanmuuttokriittinen, vain islamvastainen, niin sanan laajassa merkityksessä tunnustan syyllisyyteni. Mistä johtuu, että vain mamukriittiset (lue: sosiaaliturvan avulla maassa elävät siirtolaiset) osaavat olla mediakriittisiä? Vielä hetki sitten sosiaalisiirtolaisuutta arvostelevia (kuten minä) arvosteltiin muistuttamalla, että entä finnjävelit Tukholmassa. Nii'in, entä sitten? Hehän olivat sosiaalitukien (tai rikollisuuden) varassa eläviä pummeja. Ovatko sostuki-siirtolaisuutta vastustavilla joku parempi käsitys taloudesta, yhteiskunnan henkisen sietokyvyn rajoista vaiko parempi ymmärrys vieraista kulttuureista?

Miksi siis olen mediakriittinen, kuten Apunen väittää? Luultavasti siksi, että kannatan demokratiaa henkeen ja vereen. Tiedän kuitenkin demokratian akilleen kantapään, joka on varojen suruton haaskaaminen. Neuvosto-Venäjä opetti meitä 70 vuoden ajan, että jokainen pitää parempaa huolta omista kuin toisten varoista. Olen halunnut torjua sosialismin vaikutusta ja leviämistä, joten olen joutunut perehtymään sosialismin historiaan ja teoriaan. Toisaalta, olen seurannut pitkään Israelin ja arabien konfliktia ja varsinkin muslimimaailman radikalisoitumista. Nykyinen tasa-arvoon perustuva relativismi feminismi sostuki-siirtolaisuuksineen hyväksyy mukisematta muslimimaailman radikalisoitumisen.

Silloin tällöin joku esittää ajatuksen, miksi Stalinia tai Hitleriä vastaan ei kukaan noussut. Kysymys on mielenkiintoinen, sillä jopa keisari Neron järjestämän kiivastahtisen puhdistuksen aikaan useita senaattoreita julkisesti vastusti Neroa vaikka tiesi sen kuolemanvakavat seuraukset. Sen sijaan Neuvosto-Venäjän 17. puoluekokouksessa järjestetyssä salaisessa lippuäänestyksessä 1934 (NL:n historia) 166 äänesti Stalinia vastaan, mutta Isännän edessä kaikki vain hymyilivät. Hyvä kysymys kuuluukin, olemmeko me suomalaiset saaneet itämaisia vaikutteita vai onko kyse laajemminkin siitä, että Eurooppa on ajautunut vaarallisen kauas klassisen antiikin hyveistä?

Ja sitten se loppu - minua ei kiinnosta tipan vertaa todistaa, että en saa mediassa "puolueetonta kohtelua". Minä en omista lehtiä enkä tuputa niitä kenellekään. Jos joku haluaa tilata Hesarin ja uskoa mitä siellä kirjoitetaan, niin ihan vapaasti. Minä vastustan Hesarin ajamaa politiikkaa enkä Hesaria. Minua ei kiinnosta, onko Hesari tasapuolinen minun näkemyksilleni - enää näin nettiaikana - vaan minua kiinnostaa tuoda esiin, että se ei ole. En minä osaa katkeroitua, jos Vihreä lanka tai Kansanuutiset eivät julkaise tasapuolisesti uutisia, joten miksi katkeroituisin Hesarin vinoutuneesta uutisoinnista.

Liika läski

Kanadassa 29-vuotias Bethany Storro joutui ns. rasistisen viharikoksen kohteeksi. Storro oli ostarin parkkipaikalla noussut autostaan nostaakseen jotain hanttimiehen puolelta, kun hänen taakseen käveli nainen, joka sanoi "Hei kaunokainen" heittäen samalla hänen kasvoilleen syövyttävää ainetta (Oregonlive). Storron onneksi hän käytti aurinkolaseja, jotka ilmeisesti pelastivat hänen näkönsä. Storro kuvaa tekijää mustaksi naiseksi, jolla on poninhäntä ja khakisortsit. Toivottavasti jää kiinni.

Englannissa ja Ranskassa on huolestuttu värillisten nuorten uudesta huvista, joka on kuvata ja julkaista netissä valkoisiin kohdistuneita väkivaltaisia iskuja. Tässä on yksi - kannattaa laittaa ääntä valmiiksi pienemmälle ja valmistautua vastenmieliseen kuvamateriaaliin. Älä katso, jos et kestä väkivaltaa (Conservative Citizens).

WEIRD-ihmiset ovat valkoisia, koulutettuja, teollisessa maailmassa eläviä rikkaita demokraattisesti ajattelevia ihmisiä. Meillä on erilainen, muista ihmisryhmistä poikkeava käsitys yhteiskunnallisesta vastuusta ja solidaarisuudesta. Meitä on vain 12% maailman väestöstä, joten liika sinisilmäisyys voi kostautua tavalla, jota harva tuli edes ajatelleeksi ennen kommunismin romahtamista. Kuluneiden 20 vuoden aikana punavihreä tasa-arvoon perustuva aate on uskotellut, että kaikki kulttuurit ovat yhtä arvokkaita ja että länsimainen imperialismi on edelleen syynä kehitysmaiden ongelmiin. Imperialismi ehkä voi olla jossain määrin syynä tai ainakin toiminut lähtölaukauksena monissa maailman kriisipesäkkeissä, mutta kyseessä ei ole länsimaiden vaan kommunistihallintojen aiheuttama sotku. Kaikissa maailman pahimmissa sotkuissa on lähtökohtana ollut Neuvosto-Venäjän tukeman kommunistidiktatuurin suorittama vallankaappaus, jota on seurannut julma sisällissota. Varmaan joku poikkeuskin on, mutta ei nyt tule mieleen.

Kansainvälinen öljy-yhtiö Shell seuraa Esson jalanjälkiä ja on kaupan Suomessa ja Ruotsissa. Yhtiöllä on isot terminaalit ja varastot, joten kovin montaa ostajaehdokasta ei Suomesta löydy. Voimakkaimmin markkinoilla häärää kotimainen osuuskauppa sekä nyttemmin investointejaan vähentänyt venäläinen Lukoil/Teboil. Suomalaisilla bensamarkkinoilla on parinsadan huoltamon ylikapasiteetti, joten johdonmukaista on veikata, että ostaja pistää lihoiksi valtaosan joko omista nykyisistä huoltamoistaan tai Shellin, sen mukaan kummalla on huonompi liikepaikka.

Yhden huoltamon sulkeminen on niin kallista maaperän puhdistamiseen liittyvien velvoitteiden takia (kilpailua rajoittava ns. exit-kulu), että rahaa itse huoltamoiden valtaamiseen ei paljoa kulu. Syy Shellin myyntiin on yksinkertainen - me kasvottomat markkinavoimat, jotka säästämme eläkerahastoihin, sijoitusrahastoihin ja luomme pienistä puroista valtavan kansainvälisen pääomien tuottovaatimuksen. Meidän toiveidemme takia Amerikassa joku edustajamme on ilmoittanut Shellin johdolle tavoitteet, jotka tulee saavuttaa tietyssä ajassa. Yksi tavoite koskee pääoman tuottovaatimusta, jonka halutaan nousevan nykyistä korkeammaksi. Sen seurauksena taseesta leikataan läskiä pois, ja 200 Tikkurilassa Shellin asioita hoitanutta härmäläistä saa alkaa etsiä muita töitä.

Vaikka hampurilaisravintoloiden kovin huuma on jo hiipunut, pääomasijoittaja 3G osti Burger Kingin. Tämä maineikas - ja omasta mielestäni parhaat burgerit valmistava - ketju saa melkoisen kuntokuurin, mikä on hiukan sääli, koska sen tulo Suomeen siten peruuntuu jällen kerran. Suomihan on siitä harvinainen maa, että muissa Euroopan maissa ei paikallinen hampurilaisketju ole markkinajohtaja. McDonald's joutuu sekin jossain vaiheessa sulkemaan Suomessa ovensa, jos eivät keksi keinoa haastaa Hesburger. Tätä on globaali kapitalismi - sitä samaa jokainen omien rahojensa osalta edellyttää.

Rosvo ja poliisi

Vihreiden suureksi harmiksi amerikkalainen autoteollisuus ei nyykähtänytkään, vaan porskuttaa entistä ehompana. Tämä Fordin uusi 365-heppainen tuplaturbolla varustettu neliveto Interceptor on tarjolla Amerikan poliiseille. Fordilla on 75%:n markkinaosuus poliisiautomarkkinoilla, joten varmaan vuoden parin päästä näemme näitä tv-sarjoissa.

Euroopassa eikä varsinkaan Suomessa poliisille saa hankkia tuollaisia ökyautoja, koska ne tuhoavat ilmaston. Kun joku sekopää iskee homokulkueeseen tai tuhertaa Setan oveen hakaristin tai hakkaa maahanmuuttajan, media ei pysty pidättelemään itseään jahdatessaan tekijän yhteyksiä "äärioikeistoon". Myös konservatiivit uskonnolliset hihhulit vastustaessaan homoja, naispappeja ja esiaviollista seksiä ovat vasemmistomedialle vastustamattomia pilkan kohteita. Avatar-elokuvan pakanalliset kohtaukset olivat tiedostavien kriitikoiden mielestä huikeita saagoja ilmastonmutoksen puolesta, mutta Clint Eastwoodin Gran Torino on kuvaus valkoisen miehen ylivallasta, rasismista ja ennakkoluuloista. Elokuvista puheen ollen, tässä yhteydessä otan vapauden mainostaa uutta Solarfilmsin elokuvaa Sisko tahtoisin jäädä -nuorisoelokuvaa. Tukekaa kotimaista elokuvaa, suomalaista kulttuuria.

Vasemmistolaiset ovat omineet itselleen maailman pelastamisen, mikä on tarkoittanut eri asioita viimeisen sadan vuoden aikana, mutta tällä hetkellä erityisesti ilmaston lämpeneminen ja sen varjolla toteutettava yhteiskunnallinen lähestymistapa on klassinen ihmisvihamielisyydessään. Vihreille ihminen on ei ole arvokas vaan ihmiskunta, eikä sekään niin kovin arvokas ole. Kirjoitin aiemmin (Vihreä vallankumous 29.8.2010) englantilaisesta Malthusista, joka on monen cityvihreän (Soininvaara) hengellinen esikuva. Valitsin sanan "hengellinen", koska pakanallinen gaia-uskonto on tärähtäneistön maailmankuvaa ohjaava aate.

Kuten alussa totesin, jokainen itseään kunnioittava toimittaja osaa kytkeä kristillisyyden konservatiivisuuteen ja konservatiivisuus on edistyksellisyyden vastakohta. Gaia-uskonto on sen verran tuore aate, että sitä ei ole vielä läpikotaisin tarkasteltu. Uuspakanallinen ekouskonto seuraa kuitenkin moneen kertaan tallattuja polkuja. Amerikassa Discovery Channel tv-kanava joutui Gaia-uskonnon temppelinherran väkivaltaisen iskun kohteeksi (Foxnews).

James J. Lee otti Discovery Channelin pitkäkestoisen vihansa kohteeksi, koska se lähetti tv-sarjoja, joissa kerrottiin yllättävistä raskauksista ja suurperheistä lämpimään sävyyn. Talon 1.900 työntekijää evakuoitiin Leen otettua kolme panttivankia. Koska teon motiivina on vihreä ekouskonto, teko ei ylittänyt suomalaista uutiskynnystä. Leen mielestä maailmaa uhkaa ilmastonmuutoksen nimellä tunnettu tuho. Leen netissä julkaisemassa julistuksessa (savetheplanetprotest) vaaditaan tv-asemaa lähettämään punavihreää propagandaa: On selvää, että James J. Lee oli henkisesti häiriintynyt, mutta on tärkeää ymmärtää, että hän haki lohdutusta Gaia-uskonnosta. Kun kaltaiseni ihmisryhmää vastaan kiihottava nettirasisti arvostelee islamia tai islamilaisten maiden kulttuuria, sitä pidetään osoituksena rasismista ja ennakkoluuloisuudesta. Kun James J. Leen kaltainen punavihreä henkilö julistaa länsimaiden virallisen ekoaatteen nimissä kehitysmaita ja puolustukyvyttömiä lapsia vastaan suunnattua vihapuhetta, hänen puheitaan pidetään yliampuvana liioitteluna. Punavihreä oppi on äärivasemmistolainen ihmisvihamielinen uskonnollinen aate. Herra Leen sanoin:

Ihmiskunnalle täytyy paljastaa sen vastenmielinen uskonnollinen tausta ja sen täytyy lopettaa hankkimasta lisää vastenmielisiä vauvoja. Teollisuusmaat ruokkivat kehitysmaiden väestön kasvua. Ihmisille tulee näyttää Malthusin mielipiteitä ja evoluutioteoriaa. Malthusin ja Darwinin oppeja pitää julistaa kunnes ne iskostuvat ihmisten typeriin mieliin.

Katedraaliharjoitus

Pääministeri Mari Kiviniemen kotikunta Jalasjärvi on huijannut valtiolta 31 miljoonaa euroa (HS) eli jokaista kuntalaista kohti melkein 4.000 euroa. Mieleen tulee pankkikriisi ja paikallisten säästöpankkien hallitusten maallikkojäsenet, joilta valtio karhusi miljardeja. Minusta tässä voitaisiin noudattaa samaa tapaa, ja haastaa kaikki Jalasjärven poliittiset luottamushenkilöt henkilökohtaisesti vastuuseen. Suomeen on pesiytynyt kaikesta toiminnastaan vastuunsa kieltävä poliittinen kulttuuri. Suuri syy tässä on sillä, että kokonaisveroaste on niin älyttömän korkea, että poliitikkojen käytössä olevan rahan määrä on luonut vääristyneen kuvan, että rahaa on kuin roskaa. Jos poliitikot joutuisivat todella pohtimaan rahan käyttöä eri kohteisiin, sekä poliittiset päätökset että myös poliitikot olisivat vastuullisempia ja osaavampia. Siksipä ei ole mikään yllätys, että poliitikot eivät halua alentaa veroastetta, koska se tietäisi jokaisen nykyisen valtaa käyttävän poliitikon uran loppua.

Lienee selvää, että eniten suomalaisista poliitikoista inhoan Osmo Soininvaaraa hänen läpeensä populististen näkemystensä takia. On toki mahdollista, että Soininvaara ei tajua ilmaston lämpenemisestä yhtään mitään, mutta se ei silti tarkoita, etteikö hän olisi populisti, sillä asioista, joista ei ymmärrä, ei pitäisi vetää laajoja linjauksia. Minä en esimerkiksi ymmärrä naispappeudesta mitään, niinpä en ota asiaan sen kummemmin mitään kantaa. Omana mielipiteenäni vain totean, että uskonnoissa on perinteisesti rajoitettu naisen seksuaalisuutta, sillä se (siis neitsyys) on ollut naisen arvokkain ominaisuus. Kun miehetkin nykyisin arvostavat naisten seksuaalista halukkuutta ja himoa, ei sukupuoleen liittyvillä rajoituksilla ole moraalista perustaa paitsi niiden mielestä, joille naisen seksuaalisuus on vastenmielistä tai paheksuttavaa (= pelottavaa?).

Jari Tervo, jonka Taksirengin rakkaus -novellikokoelmassa on hänen paras tarinansa nimeltään Pohjois-Suomen Ekonomikillan Puhaltaja, on kirjoittanut Uuden Suomen blogissaan New Yorkiin suunnitellusta moskeijasta (Moskeija). Tervon näkemyksen mukaan Amerikka suosii kristinuskoa yli islamin, jos se ei salli moskeijan rakentamista terrori-iskun kohteeksi joutuneiden kaksoistornien läheisyyteen. Olen samaa mieltä, mutta johtopäätökseni on erilainen. Mielestäni islam on niin luokattoman huono uskonto (varsinkin kun naiset eivät pääse taivaaseen muuta kuin panopuina, kokkeina ja siivoajina), että sille ei kannatakaan antaa samaa asemaa kuin valtauskonnolle. Tervon mielestä amerikkalaiset ovat nyt asettaneet yhteiskuntansa kantavan voiman - vapauden - vaakalaudalle.

Havainnollistan asiaa esimerkillä. Oletetaan, että Stalin olisi miehittänyt Suomen 40-luvulla, ja olisimme seuranneet Viron tietä. Nyt meitä asuisi täällä kolme miljoonaa kahden miljoonan venäläisen kanssa, ja suur-Helsingissä olisi venäläinen enemmistö suomalaisten asuttaessa Pietarinradan vartta 20 kilometrin välein sijaitsevia sovhooseja. 90-luvulla Suomi olisi itsenäistynyt uudelleen ja nyt venäläisvähemmistömme suunnittelisi rakentavansa kommunistihallinnon aikana tuhoutuneen Suurkirkon paikalle Kremlin Pyhän Vasilin katedraalin kopion. Lopulta hallitus estäisi suunnitelman, koska kaupunginvaltuustossa venäläisillä ja heitä peesaavilla Vihreillä olisi enemmistö. Venäjä syyttäisi Suomea etnisen ryhmän sortamisesta ja YK:n ihmisoikeustuomioistuin liittäisi Suomen tarkkailtavien maiden listalleen.

Olisiko hallitus toimillaan uhrannut vapauden ja demokratian, kuten Tervo väittää? Minä väitän että ei olisi, koska reaalisosialismi eli marxin teorian käytännön sovellus oli julma, raaka ja ihmisvihamielinen. Maassa asuvilla venäläisillä ei tietenkään olisi vastuuta esi-isiensä tekemisistä, mutta he olisivat vastuussa siitä, että uuden asuinmaansa alkuperäisväestön oikeuksia ja tapoja kunnioitetaan. Toki tämä on hävinneen osapuolen kitinää, mutta muita oikeuksiahan hävinneellä ei olekaan kuin moraaliin vetoaminen. Venäläisen kirkon - korostuneesti moskovalaisen voiman ja vallan symbolin - rakentaminen pääkaupungin parhaalle paikalle ei osoita kunnioitusta, koska se symboloi väkivaltaista sorron kautta - halusivatpa he sitä tai eivät.

Mopo keulii

Maikkarin nettiuutisissa on mielenkiintoinen otsikko: Irakin sota loppuu. Uutisen antama mielikuva on se, että sota loppuu, kun Amerikkalaiset lähtevät. Epäilen, mutta toivottavasti olen väärässä. Sotivat osapuolet ovat ensisijaisesti uskonnollisia osapuolia - shiioja ja sunneja. Yksikään amerikkalainen sotilas ei ole räjäyttänyt itseään ja kymmeniä siviileitä ruuhkaisella aamutorilla tai moskeijoiden täyttyessä perjantai-iltana. Suomalainen media otsikoi näyttävästi Englannin entisen pääministerin kommentin, että "ääri-islam" on maailman suurin uhka (Iltalehti). Sitä vaan tulee ihmetelleeksi, että mitä se "ääri"islam on, kun ei ole olemassa mitään "ääri"kristillisyyttä tai "ääri"juutalaisuutta. Toki jotkut amishit tai New Yorkin ortodoksijuutalaiset elävät melkoisessa eristyksessä, mutta ei heistä ole haittaa muille. Miten islam on äärimmilleen vietynä muille haitallinen, mutta ei maltillisena? Eihän siinä ole mitään logiikkaa.

Eliitti juhlii Urkin 110-vuotisjuhlia. Irvokasta. Tarja Halonen piti tilaisuudessa puheen, jossa hän totesi, että "media pyrkii ohjaamaan poliittisen keskustelun aiheet", ja sen takia "poliitikot suosivat bloggaamista" (HS). Kenenköhän poliittista keskustelua tulisi ohjata, jos ei median? Ei kai Halonen väitä, että poliitikkojen itsensä tulisi saada päättää, mistä aiheista saa keskustella?

Maikkarilla on myös mielenkiintoinen uutinen Mopoautoista. Kävin tällä viikolla koeajamassa. Se maksaa saman verran kuin Ford Focus (16.000 euroa), mutta kolmen vuoden kuluttua Focuksesta saa 9.000 (60.000 km) ja mopoautosta 11.000 (40.000 km). Mopoauton penkki on kiinteä, siihen ei saa ilmastointia eikä ABS-jarruja ja se tärisee ja kolisee aivan kuin vanha kuplavolkkari. Mopoautossa on variaattoriveto kuten DAFissa aikoinaan. Suomessa huippunopeus on rajoitettu (maahantuojan vastuulla) 45 km/h, mutta Belgiassa, joka on mopoautojen mekka, niillä ajetaan kuuttakymppiä.

Teknisesti mopoauton ominaisuudet riittävät tuohon nopeuteen, mutta 15-vuotiaan ajokokemus ei. Maanteillä nuo ovat älyttömän vaarallisia ainakin pimeän aikaan, koska niiden vauhti on samaa tasoa kuin traktorin mutta ulkonäöstä sitä ei ehdi päätellä ennen kuin voi olla liian myöhäistä. Toivottavasti peräänajoja ei tapahtuisi, mutta pahoin pelkään, jos niiden käyttö lisääntyy yli 80 km/h rajoitusalueilla. Odotettavissa oli, että juuri kun ilmastohumpan sävelillä olemme tanssineet kaupunkimaastureista mopoautoihin, valtio lisää byrokratiaa niiden valvontaan. Aivan sama kävi aikoinaan kun autokanta alkoi kasvaa.

Greenpeace ja muut oikeamieliset ovat taas hyökänneet Neste Oilin kimppuun syyttäen sitä sademetsien tuhoamisesta. Aktivistien mielestä Neste Oilin - valtion määräyksestä - autojen polttoaineisiin lisäämä bambuöljy kasvatetaan raivatun sademetsän tilalla. Mielessä kävi, että voisiko joku kertoa Vihreille, että 80% kaikesta bambuöljystä käytetään elintarvikkeisiin. Mikseivät he vastusta sitä? Vai ovatko juuri ne autojen kuluttamat öljytipat ne, jotka ovat kasvaneet sademetsien tilalla?

Kiihotan lopuksi erästä kansanryhmää vastaan. Oltiin eilen ravitsemusliikkeessä nauttimassa alkomahoolia. Katseltinn, kuinkas muuten, nuoria naisia tanssilattialla. Lattialla oli myös muutama Turkin sulttaani, jotka olivat sellaisia yläasteikäisen tytön mittaisia patuja, vokottelemassa tyttöjä. Yllättäen karvakoura otti yhtä tytöistä kaksin käsin tisseistä kiinni ja sekuntia myöhemmin munistaan. Tyttö nosti polveaan sen verran nopeasti, että jalkapallotermiä käyttääkseni alakerran paitsioansa ei toiminut. Miksi suomitytöt ovat niin väkivaltaisia? Piruako sitä pitää mennä vetkuttamaan itseään sinne lattialle, pysyisivät kiltisti kotona, niin ei tarvitsisi mukiloida ventovieraita.

Arvovallasta

Jussi Halla-aho kirjoittaa blogissaan (Hovioikeuden ratkaisusta), että lain mukaan tuomio tulee antaa 30 päivän kuluessa, mutta hän on odottanut omaansa jo yli 80 päivää. Ajatus siitä, että tuomarien ei tarvitse noudattaa lakia virkatehtävissään ei ole mitenkään uusi. Toki tuomari saa sitä huomautuksen tai jopa varoituksen, mutta tosiasiassa sellaiset eivät ole edes tahroja kilvissä. Jostain syystä virkaeliitti kuitenkin uskottelee - lähinnä kansalle - että tuomarit nauttivat kansan edessä "suurta kunnioitusta". Arvoasemaa tarvitaan tuon perustelun mukaan siksi, että tuomarien antamat tuomiot olisivat kansan silmissä sillä tavalla oikeutetumpia.

Kanadassa Manitoban provinssissa eli osavaltiossa paikallisen perheoikeuden tuomarin alastonkuvia päätyi nettiin (National Post). Lori Douglasin aviomies, perheoikeuteen erikoistunut asianajaja Jack King julkaisi pariskunnan seksileikeistä valokuvia sivustolla, joka on erikoistunut valkoisten naisten ja mustien miesten keskinäiseen seksiin. Kingin tuolloinen asiakas - myös mustaihoinen - väittää, että häntä painostettiin seksisuhteeseen tuomarin kanssa. King sopi 25.000 dollarista asiakkaansa kanssa, että asia on loppuun käsitelty. Ahneus tai mikä lie iskikään, tapaus kuitenkin vuoti julkisuuteen. Rouva tuomari on nyt hyllytetty, koska "hän ei enää voi toimia arvovaltaisena tuomarina yhteisönsä edessä". Tahattomasti tuosta nyt paistaa läpi, että tuomarin ei tarvitsekaan tuomita lain perusteella vaan tuomion perusteeksi riittää "tuomarin arvovalta". Näinhän se on, kyllä se tiedetään, mutta kieroa, että se tulee esiin tällaisessa asiayhteydessä.

Suomen valtio ja kunnat taitavat velkaantua tänä vuonna kaikkineen noin 20 miljardia euroa. Kuluneiden kahden vuoden aikana jokainen yksityisellä sektorilla työskentelevä on joutunut kokemaan, mitä ovat palkkajoustot. Jos ei ole menettänyt työpaikkaansa kokonaan, on joutunut lomautetuksi tai vähintään bonukset ovat sulaneet. Monessa kodissa on soviteltu asuntolainan lyhennyksien kanssa, jotta raha riittää auton kuukausimaksuihin, jotta voi käydä töissä, jotta rahaa riittää lasten menoihin.

Julkisen sektorin puolella tilanne on toinen, ja ehkä ensimmäistä kertaa historiassa yksityisen puolen palkat ovat laskeneet alle julkisen puolen. Julkisen sektorin työntekijät neuvottelevat palkoistaan julkisen puolen työnantajien, jotka ovat siis töissä julkisella puolella, kanssa. Mitä jos veronmaksajat tekisivät selväksi, että me emme hyväksy tuollaista neuvotteluasemaa. Verratakseni tilannetta tuohon aiemmin mainitsemaani tuomariesimerkkiin, me veronmaksajat (tähän ei lasketa julkisen puolen työläisiä, joiden palkka maksetaan veroista) emme koe että työnantajaa edustavalla taholla on riittävästi "arvovaltaa". Oma ehdotukseni on, että julkisen puolen kokonaispalkat jäädytetään niin kauan, kunnes velan otto loppuu. Ensimmäinen järkevä askel olisi kieltää julkisen sektorin työntekijöitä osallistumasta luottamusmiehenä päättämään asioista pöydän toisella puolella. Vihreistä valtuutetuista ei varmasti viittä prosenttia enempää työskentele yksityisellä sektorilla.

Kahden asteen virhe

Olen joskus miettinyt ohimennen, että miksi Maapallo kestää ilmastoalarmistien mielestä juuri kahden asteen lämpenemisen mutta ei sitten yhtään enempää muuttumatta tulvivaksi aitiomaaksi. En kuitenkaan pitänyt sitä sen kummempana virheellisenä käsityksenä kuin mitään muutakaan kasvihuoneilmiön käsitystä, joten asia jäi sen tarkemmin penkomatta. Nyt kuitenkin löytyi selitys (Spiegel)!


Artikkelin mukaan 1990-luvun puolivälissä saksalaiset ilmastotutkijat antoivat poliitikoille vastauksen, että kahden asteen lämpötilan nousun ihmiskunta ja Maapallo erityisesti kestää. He järkeilivät, että koska siihen astisen tunnetun tiedon mukaan Maapallon lämpötila ei ole ihmisrodun elinaikana ollut nykyistä tilannetta koskaan kahta astetta lämpimämpää, niin siinä kulkee sitten raja turvallisen ja tuhoutumisen välillä. Kahden asteen säännön isänä oli tutkija Hans Joachim Schnellnhuber. Hänen mukaansa mikään tieteellinen selvitys ei kuitenkaan asiaa puolla, vaan poliitikot tarvitsivat yksinkertaisen iskulauseen, ja sellaisen he saivat.

Kahden asteen keksiminen ei suinkaan pysäyttänyt tutkijan uraa, vaan hän on Saksan arvostetuin ilmastontutkija ja kansleri Angela Merkelin ilmastopoliittinen orastynkkynen. Schnellnhuber syö lihaa ja ajaa bemarilla ja muistuttaa, ettei kuulu Vihreisiin eikä ole poliittisesti aktiivinen. Hänen mielestään hänellä on tutkijana velvollisuus kertoa, mitä tulevaisuus mahdollisesti tuo tullessaan. Tai sitten ei tuo. Joka tapauksessa, aikaa on riittävästi ilman, että meidän täytyy yhdessä sukupolvessa lopettaa helposti kuljetettvien öljyn ja hiilen kaltaisten energialähteiden hyödyntäminen. Jos ihminen selvisi kahdeksan astetta kylmemmästä jääkaudesta, se selviää 2,1 asteen lämpötilan nousustakin.

Kortit pöydällä

Kun aika ei riitä kaikkeen, niin linkitän tänne uuden Pew Research Centerin kesäkuussa julkaiseman useita maita kattavan tutkimusraportin yhteenvedon. Pari nopeata havaintoa: Euroopassa ja Japanissa Yhdysvaltoja pidetään liian uskonnollisena, kun taas muualla maailmassa ajateltiin päinvastoin ja tutkimukseen osallistuneista kolmesta muslimimaasta jokaisessa Yhdysvaltoja pidettiin aivan liian maallisena. Toinen mielenkiintoinen havainto on, että kun joka viides amerikkalainen epäilee Obaman olevan muslimi, yksikään muslimimaiden asukas ei moiseen usko. Kolmas mielenkiintoinen oli suhtautuminen itsemurhapommittajiin. Vielä heti 9/11:n jälkeen vajaa puolet muslimeista hyväksyi ne, kun taas nyt enää joka viides, vaikka suhtautuminen on kääntynyt uudestaan nousuun. Jopa Indonesia, johon meillä kotimaisessa keskustelussa tavataan viitata kun puhutaan "maltillisesta muslimimaasta", joka neljäs pitää bin-Ladenia ja al-Qaidaa arvossaan.

Yhdysvallat on selvästi onnistunut miellyttämään joitain arabimaiden hallituksia (Egypti, Jordania), mutta ei juuri muita. Myöskään egyptiläiset ja jordanialaiset ihmiset eivät ole koe Yhdysvaltojen politiikkaa mieleisekseen. Vuosikymmeniä jatkunut aivopesu on selvästi tuottanut tuloksia. Arabit erityisesti ja islamilaiset yleisesti eivät tee "rauhaa" lännen kanssa ennen kuin nykyinen Israel on hävitetty ja tilalle asetettu arabi-asutus. Ennustaminen on turhaa, mutta sen totean, että huonot kortit on pöydällä. Paras bluffaaja vie potin, ja yleensä meillä WEIRDeillä ei ole ollut osaamista tulkkita bluffia. Ennen kuin arabimaiden kansalaiset ottavat lusikan kauniiseen käteen, rauhanneuvottelujen onnistumista ja konfliktin päättymistä on turha toivoa.

Syväkielen sanakirjasta

Sosialistisessa kielenkäytössä syväkieli tarkoittaa asiaa, jolla on yleisesti ymmärretyn merkityksen lisäksi toinen syvällisempi merkitys. Yksi tällainen sana on esimerkiksi rasismi, joka tarkoittaa määritelmällisesti toimintaa, jolla sorretaan henkilöä tämän ihonvärin takia. Syväkielellä rasismi tarkoittaa yleistä oikeistolaisuutta eli konservatismia.

(Laittoman) maahanmuuton estämistä kutsutaan syväkielessä kansallismielisyydeksi.

Sukupuoli- ja lukumääräneutraalien eli homoseksuaalien keskinäisten avioliittojen ja aviopuolisoiden moniavioisten hankkeiden vastustamista kutsutaan syväkielessä homofobiaksi.

Muslimien julkisten hartaushetkien ja sukupuolten epätasa-arvoisen toiminnan rajoittamista kutsutaan syväkielessä islamofobiaksi.

Olemme nyt seuranneet EU:n hidasta hallitsematonta syöksykierrettä 15 vuotta jäseninä, ja koko ajan liittovaltiota ovat johtaneet enemmän tai vähemmän avoimesti sosialismia kannattavat poliittiset suuntaukset. Koska islam on samanlainen läntistä kapitalismia vastustava aatesuunta kuin sosialismi ja ekologisiin arvoihin alkujaan nojannut Vihreät, ei ole ihme, että maanosamme on avannut velkahanat ja rajapuominsa. Kun kansa haluaa vaihtoehtoa, avuksi otetaan syväkieli: Kuinka te kuvittelette, että mannerta voisivat hallita rasistit, kansallismieliset, homo- ja islamfobikot?