Euroopassa pohditaan keinoja laittomien maahantulijoiden tulvan pysäyttämiseksi. On kuulemma harkittu laivojen tuhoamista Libyan satamiin, mutta eipä sitä tietenkään keinovalikoimaan hyväksytä, sillä se paljastaisi, että olemme ajatuneet avoimeen sotaan islamilaisen maailman kanssa.
Samalla tavalla 1939 englantilaiset tajusivat, että saksalaisten ja venäläisten ilmestyminen yllättäen ja pyytämättä Puolan katukuvaan, kyse oli miehityksestä. Miehitystä kutsutaan yleensä sodaksi, jos miehittäjä tai alueella vakinaisesti asuvat käyttävät aseita toimiensa tukemiseksi. Mikäli aseita ei käytetä, kyse on sodan sijaan vain "kansainvaelluksesta", ja - näin liberaali vasemmisto opettaa - "kansainvalleuksissa" ei ole mitään pahaa ja niitä on tapahtunut läpi ihmiskunnan historian. Niin on kylmiä ja kuumia jaksojakin, mutta se onkin länsimaisen valkoisen heteromiehen syytä tällä kertaa, eikä suinkaan Auringon.
Kun satoja tuhansia afrikkalaisia vyöryy EU-alueelle, poliittinen eliitti ottaa heidät avosylin vastaan ja kuvailee, että nämä onnenonkijat tarvitsevat suojaa omaa maataan hallitsevilta gepardihatuilta. En ymmärrä, miksi kehitysapua annetaan, jos gepardihatut ovat ainoat hyötyjät. Jos eivät ole, niin sittenhän apu ei saavuta apua tarvitsevia, joten rahan kantaminen savannille on hyvä siinäkin tapauksessa lopettaa. Ennen kaikkea, jos Suomeen vyöryisi rajojen yli laittomia turvapaikan hakijoita Venäjältä samaan malliin mitä Välimeri suoltaa, olen varma että suomalaiset rajavirkailijat saisivat touhun loppumaan. Keinovalikoimaa en arvioi, mutta Suomen rajavartiosto ei seisoisi tumput suorina, kun maamme koskemattomuutta loukattaisiin.
Ainoa järkevä kysymys, jonka tohdin esittää, on "Miksi me haluamme kuulua EU:hun, jonka toiminta on meille vahingollista?". Jos Englannissa on käsitetty samoin kuin Islannissa, Sveitsissä ja Norjassakin, että EU ei ole tavoittelemisen arvoinen paikka, miksi ihmeessä me vielä hakkaamme päätämme seinään?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti