Sanna Marin (SDP) - kansalaisuuden menetys rikokseen syyllistyneelle pakolaiselle

Kuten tiedetään, yhteiskunta toimii niin, että poliitikot luovat uhkakuvia ja vakuuttavat, että vain heitä äänestämällä kyseinen uhkakuva voidaan torjua. Vaalit voittaa se, jonka uhkakuva on uskottava mutta ei lamaannuttavan pelottava. Venäjä, ilmaston lämpeneminen ja islamisaatio ovat nyt keskeisimmät. Niiden lisäksi on yksi keskeinen pelottelukeino - eristäminen. Pahin uhka sosiaaliselle laumaeläimelle kuten ihmiselle on joutua yksin. Kuka lapsistani huolehtii, jos kuolen? Kuka minusta huolehtii kun sairastun? Kuka huolehtii äidistäni hänen vanhuutensa ajan? Luonnollinen vastaus olisi, että SINÄ ITSE, mutta ei sosialistisessa Pohjolassa.

Pohjolassa kaiken kieltäminen on jo hyvällä mallilla. Kampaaja joutuu maksamaan voidakseen avata yrityksensä pyhäpäivänä, kuorma-autoilijan on revittävä alkoholia mainostava teippaus pois ja ruuhkamaksuna tunnettu työssäkäyntivero etenee syövän lailla (sic!). Kun yhteiskunta ottaa huolehtiakseen kansalaisten terveydenhoidon, sille syntyy oikeus päättää, mikä on terveellistä ja kieltää epäterveellinen. Australian Tasmaniassa suunnitellaan tupakkatuotteiden myyminen 2000-luvulla syntyneille:

Sosiaali- ja terveysministeriön tupakkapoliittisia toimenpiteitä valmisteleva neuvotteleva virkamies Meri Paavola kuitenkin kertoo Uudelle Suomelle, että Tasmanian malli ei ole ainakaan virallisesti harkinnassa Suomessa.

– Se on kiinnostava ajatus. Siinä on hyviä elementtejä. Voisi sitä harkita!

No totta vitussa - jos olet töissä virkamiehenä tittelillä "tupakkapoliittisia toimenpiteitä valmistelevana neuvottelevana virkamiehenä", niin on päivän selvää, että lähtökohtaisesti haet rajoituksia, kontrollia, valvontaa, kieltoa ja kyttäystä. Veron korotuksia unohtamatta.

Näille meripaavoloille tulee kuin Zeuksen kirouksena tutkimustietoa, että syövän saaminen on loppujen lopuksi melkolailla arpapeliä. Joku kessuttelee koko ikänsä ja kuolee sohvapaloon ja toinen henkostakaan vetämättä päättää päivänsä keuhkosyövän saaneena. Tasan eivät mene onnen lahjat. Syöpä on sosialistisessa yhteiskunnassa loisen ohella paha haukkumasana, koska se viittaa eristämisen uhkaan. Jos et huolehdi omasta osuudestasi elävässä yhteiskunnallisessa organismissa, sinut leikataan pois kuin syöpä tai myrkytetään kuten loiset. Niinpä syövän vastainen taistelu oikeuttaa kaikki mahdolliset toimenpiteet loukata kansalaisen vapauksia.

Kummallisinta koko jutussa on se, että jos ihmiset itse saisivat ja joutuisivat päättämään omaan kasvatukseensa, terveyteensä ja vanhuuteensa liittyvistä asioista, valtiolla ei olisi oikeutta tehdä interventioita yksityisten ihmisten koteihin ja valintoihin. Minkä sosialistit yleensä jättävät kertomatta on se, minkälainen yhteiskunta heillä on tavoitteena. Mikä määrä sääntelyä ja ohjausta riittää? Milloin maailma on heidän mielestään valmis, ilman että uutta valvontaa tarvitaan? He eivät voi tähän vastata, koska heillä ei ole tarjota mitään päämäärää. Kuten Bernstein totesi, liike on päämäärää tärkeämpää.

Libertaareilla vastaus on olemassa - se määrä rajoituksia tarvitaan, että yhteiskunta voi turvata jäsentensä kohtelun tasa-arvoisina lakien edessä. Lakeja tarvitaan se määrä, että jokaisella on oikeus tulla ja poistua markkinoilta muiden sitä estämättä ja että yhteiskunta suojaa kunkin yksilön oikeutta fyysiseen koskemattomuuteen, turvaa omistusoikeuden ja uskonnonvapauden. Siinä on valmiin maailman konsepti, mutta arvatkaapa käykö se Meri Paavolalle? Miksi?

Miksiköhän niitä pakolaisia ei rangaista ottamalla pois kansalaisuus, jotka tulevat tänne kuluttamaan veroja, Sanna Marin?