Vapailla markkinoilla toimii kolme lakia:
Yksi: vapaa pääsy markkinoille
Kaksi: vapaa poistuminen markkinoilta
Kolme: vapaa kilpailu.
Kun markkinoita säädellään, yritysjohdon ensisijaiseksi vaihtoehdoksi oman menestyksen parantamiseksi nousee pyrkimys vaikuttaa markkinoiden sääntelijöihin eli virkamiehiin. Virkamiehille syntyy tilanne, jossa rajoittamalla kilpailua voi vaikuttaa omaan ansiotasoon tulevaisuudessa. Jos rajoitat, saat palkkioviran (Häkämies, Vanhanen, Siimes, Tujunen). Jos et rajoita, et saa palkkiota. Eli ei win-win vaan lose-win.
Yrityksen panostukset omaan liiketoimintaan ja yhteisön valmiuksiin vastata niihin heikkenevät, jos ne voivat rajoittaa kilpailua. Tämä on nähty liiketoiminnan siirtymisenä entisiin kehitysmaihin kuten Kiinaan.
Koska sosialismi ensisijaisesti pyrkii kaikenlaiseen sääntelyyn, se vääjäämättä johtaa siihen, että yritykset investoivat lobbaamiseen ja innovaatiot oman liiketoiminnan kehittämiseen hyytyvät. Pyöröoviefekti toimii jo Suomessakin, kuten Sekoomuksen puoluesihteerin Taru Tujusen siirtyminen "viestintätoimisto" Ellun kanoihin paljastaa. Poliitikko ja virkamies ovat helposti lobbaajien pyöriteltävissä, koska jokainen poliitikko ja virkamies tietää, että häntä odottavat kultaiset ajat lobbarifirman palkkalistoilla, jos hän ei heittäydy hankalaksi lobbaajille. Jos heittäytyy hankalaksi, ei tule parempipalkkaista ja helpompaa palkkiotoimea kiitokseksi.
Ukrainan kriisi näyttäytyy entistä enemmän poliittisen oligarkioiden - Venäjän ja EU:n - keskinäiseltä taistelulta. Näinhän ne kriisit ovat ennenkin syntyneet: ulkopoliittinen vihollinen tuo sisäpoliittista tukea huonolle johdolle.
Eli kun markkinoita säädellään, yritykset panostavat säätelijään kilpailun rajoittamiseksi sen sijaan, että panostaisivat omaan liiketoimintaansa. Siksi sosialismi ei toimi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
En ole tästä oikeastaan niinkään eri mieltä. Huomauttaisin vain, että siinä missä EU:n oligarkia, jos sitä sellaisena halutaan kuvailla, perustuu lobbaukseen ja pyöröoviefektiin, eli valtio/EU jne rajoittaa kilpailua, niin se ei kykene eikä pyri kuitenkaan samalla tavalla totaaliseen kontrolliin kuin venäläinen systeemi.
Sen heikkous on pikemminkin siinä, että tällainen kontrollikoneisto levittäytyy syövän tavoin joka paikkaan, mutta toisin kuin autoritäärisessä systeemissä, se puristaa pikkuisen sieltä, pikkuisen täältä. Se on toki myös vaikeampi selättää; Autoritäärinen regiimi kuten Putinin Venäjä, kaatuu helpommin omaan mahdottomuuteensa, koska se ei lopulta kykene pysymään vallassa muutoin kuin nujertamalla voimankäytöllä kritiikin. EU:n kaltainen pehmeä byrokratia sensijaan suorastaan kannustaa kriittiseen keskusteluun, ja ammentaa siitä vain lisää keinoja kontrolloida pehmeämmin ja vähemmän suoraviivaisesti.
En esitä mitään sen kummempaa tulkintaa siitä, onko toinen parempi kuin toinen, mutta pääsääntöisesti tavallinen kansalainen voi paremmin EU:n kaltaisessa byrokratiassa, sillä se antaa illuusion siitä että ihminen kykenee jotenkin osallistumaan poliittisen koneiston toimintaan. Se on kesyttänyt omat kapinallisensa syleilemällä niiden agendaa. Jokaisesta radikaalista saa byrokraatin, jos tämän vaan päästää osallistumaan oman inhokkinsa sääntelyyn.
Lähetä kommentti