Johtaminen ja palkitsemiskäytännöt perustuvat usein oletukselle, että ihmisten työmoraali on luonnostaan heikko. Tämä johtaa tiukkaan raportointikäytäntöön ja rahallisten kannustimien luontiin. Vähääkään luovuutta vaativissa tehtävissä rahan on kuitenkin todettu olevan huono kannustin. Tärkeintä on oman työn kokeminen merkitykselliseksi. Siksi johtajan tehtävä on luoda ja ylläpitää organisaatiokulttuuria, joka tekee mahdolliseksi oman työn merkityksen kokemisen.Mukavaa viikonlopun odotusta lukijoilleni näiden mietteiden kera.
Ihmiset eivät ole keskimäärin laiskoja tai luihuja. Luontaiseen moraalisuuteen kuuluu yhteistyökyky, vastuuntunto ja tietty määrä epäitsekkyyttä. Eri alojen tutkijat ovat yrittäneet selvittää, miten evoluutio on voinut tuottaa lajin, jolla nämä ominaisuudet ovat tavanomaisia. Onko niin, että epäitsekkäiden ryhmät syrjäyttävät itsekkäiden ryhmät, vai perustuuko yhteistyökyky odotukseen: jos minä autan toista nyt, saan itse apua kun sitä tarvitsen.
Niin sanotut moraalitunnot ovat ehdottoman enemmistön yhteistä pääomaa. Psykopaatteja on vähän. Etiikka kasvoi olosuhteissa, joissa kaukaiset esi-isämme elivät. Jopa ihmistä edeltäneillä kädellisillä esiintyy etiikan perusrakennuspalikoita. Niiltä löytyy esimerkiksi aivojen neuraalisia mekanismeja, jotka tukevat yhteiseloa lajitoverien kanssa. On osattava reagoida toisten käytökseen, hillitä omaansa ja kyettävä odottamaan vuoroaan. Ihmisen suvun esi-isillä on ollut psykologisia piirteitä, joita nyt jälkikäteen kutsumme hyväksi tai oikeaksi.
Niin sanotulla vangin pulman peliteoreettisella mallilla on osoitettu, että yksilön kannalta itsekkyys kannattaa aina, mutta kahden yhteistyötä tekevän ihmisen ryhmä ansaitsee ryhmänä eniten. Tästä seurannee, että yksilön kannattaa kuulua yhteistyökykyisten ryhmään mutta pysyä itsekkäänä eikä antaa toisille mitään. Mutta kun tällaisten vapaamatkustajien määrä kasvaa liian suureksi, ryhmä hajoaa ja itsekkäätkin menettävät hyödyntämänsä resurssin. Itsekkyys ei välttämättä katoa, mutta ryhmä kestää hajoamatta vain tietyn määrän itsekkäitä.
Moraalisuus on ehkä perustunut ihmislajin syvään juurtuneisiin moraalituntoihin. Tämä näkyy eri kulttuureissa tehdyissä kokeissa, joissa epäreiluksi koetusta tarjouksesta kieltäydytään, vaikka itsekäs rationalisti toki tienaisi ennemmin dollarin kuin ei mitään. Kieltäytymisen perustana on reiluuden vaatimus ja halu rankaista epäreilun tarjouksen tekijää. Kokeessa tarjoaja saa jakaa 10 dollaria haluamallaan tavalla toisen henkilön kanssa, mutta toinen voi hyväksyä tai kieltäytyä. Yhdeksän minulle ja yksi sinulle johtaa yleensä kieltäytymiseen ja molemmat jäävät ilman rahaa. Yhden dollarin saaja pitää reiluutta tärkeämpänä kuin rahan ansaitsemista.
Markkinoita ei siten ohjaa "näkymätön käsi" vaan ihmiset, jotka eivät ole itsekkäitä ja rationaalisia eivätkä erityisen hyviä todennäköisyyden laskijoita. Väliin tulevat moraalitunnot, joilla on pitkä evoluutiohistoria takanaan. Ihmiskulttuureissa innovaatiot kumuloituvat siten, että kun joku askel on otettu eteenpäin, saavutettuun tilanteeseen ei pysähdytä eikä siitä luisuta takaisinpäin. Tämä ei päde vain teknisiin innovaatioihin vaan myös etiikkaan.
Tutkijoiden keskuudessa on yleistynyt näkemys, että maanviljelyn keksimisen jälkeen - noin 10-12.000 vuotta sitten - syntyneissä valtioissa yhteistyökyvyn ja moraalin ylläpitoon liittyivät olennaisesti uskomukset aiempien henkiolentojen pohjalta kehittyneistä Suurista Jumalista. Ne olivat kuin taivaallisia poliiseja ja palkitsivat ja rankaisivat ihmisiä heidän käytöksensä mukaan. Eettinen projekti sai uuden ulottuvuuden: jumalien tahdon ottamisen huomioon. Samalla syntyi uusi asiantuntijoiden luokka eli jumalten tahtoa tulkitsevat ekspertit, joista tuli siten etiikan normien asettajia ja vartijoita. Moraalin asiantuntijoina esiintyvät ovat kuitenkin vaarallisia. Etiikka on ennemminkin demokraattinen prosessi jossa keskustellaan jatkuvasti muuttuvien tilanteiden ehdoilla. Eettinen edistys ei perustu ennalta tiedetyn päämäärän tavoitteluun vaan eteen tulevien ongelmien ratkaisuyrityksiin. Ongelmien perustana on tarve elää muiden kanssa ja toisten huomioon ottamisen inhimilliset rajoitteet.
perjantai 31. lokakuuta 2014
Onko ihminen paha?
Kanava-lehden uusimmassa numerossa (7/2014) Ilkka Pyysiäinen kirjoittaa moraalin perustasta. Lehdessä on jälleen useita hyviä artikkeleita, mm. George Bush vanhemmasta. Pyysiäinen kirjoittaa uskonnoista lyhennetysti näin:
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
11 kommenttia:
Mielenkiintoinen teoria moraalin ja uskontojen kehittymisestä. Ikävää vain, että joku määrä pol... eikun psykopaatteja taitaa olla väistämätön taakka meille tavallisemmille pulliaisille, jotka uskomme rehelliseen peliin. Mutta, on niitten kanssa ennenkin pärjätty.
Kirkkohan on aina kehunut, miten juuri heidän oppiensa kautta ihmisten moraali ja keskinäiset sopimukset ja käytöstavat ovat sellaiset kuin nykyjään ovat.
Minkähänlainen maailma olisi ilman Luterilaista vaikutusta. Vaikka kuin arabimaat? Tai etelä-Amerikka?
"Kirkkohan on aina kehunut, miten juuri heidän oppiensa kautta ihmisten moraali ja keskinäiset sopimukset ja käytöstavat ovat sellaiset kuin nykyjään ovat."
No ei todellakaan ole kehunut, eikä varmaan haluaisi ottaa kunniaa edes tyrkytettäessä :D
Pyysiäinen: "Samalla syntyi uusi asiantuntijoiden luokka eli jumalten tahtoa tulkitsevat ekspertit, joista tuli siten etiikan normien asettajia ja vartijoita. Moraalin asiantuntijoina esiintyvät ovat kuitenkin vaarallisia. Etiikka on ennemminkin demokraattinen prosessi jossa keskustellaan jatkuvasti muuttuvien tilanteiden ehdoilla."
- Niinpä tietysti. Liberaalille se joka haastaa ateistisen liberaalin "moraalin" on vaarallinen. Aito etiikka on historiallis-uskonnollinen prosessi, jossa asiantuntijat voivat selventää etiikkaa, mutta historia ja uskonto velvoittavat heitä, ja määrittää ne rajat joiden sisällä voidaan liikkua.
Hyvähän se on, että joku tuommoista ajattelee.
Minä en tajunnut höläsen pöläystä.
Pyysiäinen: "... aiempien henkiolentojen pohjalta kehittyneistä Suurista Jumalista."
- Pyysiäinen antaa ymmärtää, että aiemmista jumalista on epämääräisen kollektiivisesti kehittynyt leikkaa ja liimaa menetelmällä uusia Jumalia, mm. Mooseksen Jumala. Mooseksen ja Jeesuksen Jumala perustuu profeettojen ilmestyksiin. Se ei ole kehittynyt kollektiivisena prosessina aiempia Jumalia kehittäen. Jos Pyysiäinen olisi rehellinen ateisti, hän pystyisi myöntämään tämän. Miksi ateismi vaatii uskovaisiltaan aina tällaista pientä vääristelyä ja valehtelua? Sanoisin, että se johtuu siitä, että ateistit eivät sisimmässään täysin luota ateismiin. Ateistien täytyy "parantaa" ateistista narratiivia vääristämällä tosiasioita ateistiseen suuntaan.
En tiedä onko Pyysiäinen ateisti. Tutkija hän ainakin on.
Totta kyllä, että Jumala poikkeaa kaikista luonnonjumalista ja myyttisistä taruolennoista. Mooseksen kysyessä nimeä, vastaus oli: "Minä olen se joka olen." Ja Mooseksen kirjat ovat kriittisestikin arvioituna todella vanhaa tavaraa.
Saattaa olla pahakin, mutta tyhmä se ainakin on.
Pyysiäinen edustaa 1700-luvulla muotonsa saanutta, Valistus-nimistä uskontoa.
"Moraali" voi tosiaan olla demokraattinen prosessi, sillä onhan kaikilla varkaillakin "moraali", minkä todistaa jo demokraattistenkin hallitusten taipumus kleptomaniaan.
Niiden suorittamaa varastamista ja murhaamista perustellaan moraalilla.
"Tulonjako yhteiskunnassamme on epäoikeudenmukaista". KU.
"Politiikan ydinkysymyksiin kuuluu oleellisesti tulonjako. Tulonjaon muuttamisen lisäksi vasemmiston tulee murtaa myös luokkarakenteita uusintavat sukupuoliroolit."
Li Anderson.
Kysymys oikeasta ja väärästä, tai hyvästä ja pahasta ei sensijaan ole prosessi, vaan sen normit ovat muuttumattomia.
Oikea ja väärä eivät ole muuttumattomia. Se mitä me pidämme oikeana ei ole sitä islamilaisessa kulttuuriperimässä. Mitä muslimit pitävät vääränä, on meistä inhimillistä elämää.
Minusta Pyysiäisen perusväittämä on se, että samoin kuin teknologia, myös inhimillinen pääoma muuttuu, kasvaa ja kehittyy. Islam on esimerkki menneestä ajasta, menneen ajan moraalista.
Islam on hyvä esimerkki yrityksestä muuttaa oikeaa ja väärää. Tänä päivänä moni uskoo 600-luvulla tapahtuneen väärennöksen, mutta ei monienkaan erehdys silti muuta pahaa hyväksi.
Lähetä kommentti