Arvoton maa

Ilta=Sanomat kertoo tapauksesta, jossa täysin sivullinen 15-vuotias riihimäkeläistyttö yritettiin tappaa. Tytön neuvokkuuden takia hänen henkensä säilyi, ja voin vain toivoa että nuori ikänsä auttaa häntä tervehtymään ajan myötä. Uutisen mukaan tuomiot olivat: Marika Annikki Åkerlund, 28, kuusi vuotta vankeutta, Mikko Kalevi Saarikko, 29, neljä vuotta ja 11 kuukautta Jonna Pia-Mari Peltonen, 34, neljä vuotta ja yhdeksän kuukautta.

En usko vankilan parantavan rikollista kuin poikkeustapauksessa, eli rikollinen tulee uskovaiseksi. Vankilan tehtävä ei toisaalta ole myöskään nöyryyttää tai alistaa tuomittua (vääriäkin tuomioita nimittäin jaetaan). Vankilan ensisijainen tehtävä on eristää ympäristölleen vaarallinen ihminen siten, ettei hän pääse aiheuttamaan lisätuhoa.

Tuomiolla on myös aina vaikutus yhteiskunnan moraaliin. Lyhyillä tuomioilla viestitään kansalaisille, että oikeus tulee ottaa omiin käsiin. Ihmisellä ja uhrilla on halu kostaa. Uskonnon ydin on tiivistetysti siinä, että kaikki nyt kärsimämme tullaan kostamaan (pahantekijöitä odottaa helvetti) ja oikeus tulee tapahtumaan. Kun pienen tytön elämä tuhotaan (huom! tuomitut LUULIVAT tytön kuolleen), joidenkin vuosien tuomio on minusta aivan vitsi.

Maa, joka ei kykene suojelemaan kansalaisiaan ei ole minkään arvoinen. Suomi on arvoton maa.

Vale, emävale ja tilasto

90-luvun lamassa silloisen työnantajani palvelukseen haki vironvenäläinen kirjanpitäjä. Neuvostoliiton romahduksen taustalla oli pitkään jatkunut välinpitämättömyys markkinahinnoista. Kun ideologisesti oli järkevää kuljettaa raaka-aineita pitkin poikin mannerta, energian hinta pidettiin todellista edullisempana. Näin taloudellinen tehokkuus vähitellen repsahti Yhdysvaltoihin verrattuna, ja maan tuotantokoneisto ajautui konkurssiin. Periaatteessa maa oli voinut jatkaa suljettuna taloutena - kuten Pohjois-Korea - välittämättä kansainvälisistä hinnoista ja siis vaihtoehtoiskustannuksista. Käytännössä se ei kuitenkaan onnistunut, koska teknologinen kehitys vääjäämättä paljasti yhä suuremmalle osalle Itä-Euroopan maiden asukkaille, mikä elintaso ja ilmapiiri lännessä oli.

Kysyin tuolta kirjanpitäjättäreltä, joka oli minua 20 vuotta vanhempi, että miten ihmeessä te oikein teitte siellä sitä kirjanpitoa, että saitte toiminnan näyttämään kannattavalta. Edelleen muistan, kun hän suuntasi tulisen katseensa minuun ja tuhahti "ette te Suomessa ole kirjanpitoa keksineet". Eihän me olla ei, mutta senpä takia tarvitsimme EU:n. Jan Hurri kirjoittaa uudessa kolumnissaan:

Kun kaikki tulot ja menot otetaan huomioon, kertyi Kreikan valtiolle 23 miljardia euroa alijäämää – ja auttamatta myös saman verran uutta velkaa vanhan päälle. Alijäämä oli 12,7 prosenttia suhteessa maan 182 miljardin euron kokonaistuotannon arvoon.

Kreikan hallitus ja EU:n komissio ovat kuitenkin panneet paremmaksi. Ne ovat laskeneet Kreikalle omanlaisensa muunnelman perusjäämästä. Se ei näytä 12,7 prosentin alijäämää eikä se näytä 8,7 prosentin alijäämää, vaan se näyttää 0,8 prosentin ylijäämää. Alun perin 12,7 prosentin alijäämä muuttuu tilastoteknisin toimin 0,8 prosentin ylijäämäksi, kunhan runsaan seitsemän miljardin euron korkomenojen lisäksi jätetään laskuista pois vähän yli 17 miljardin euron verran muita menoja.

Valtion tulot näyttävät toisin sanoen riittäneen menoihin ja vähän näyttää jääneen ylikin – mutta vain sillä ehdolla, että yhteensä noin 25 miljardin euron menot jätetään pois laskuista. Toki tuokin summa on todellista menoa, mutta moinen sivuseikka ei ole estänyt tilastotaiturointia.

Kaikki eivät suhtaudu Kreikan valtion taloustilastoihin yhtä suurpiirteisesti eivätkä yhtä tarkoitushakuisesti kuin Kreikan hallitus ja EU:n komissio. Omat jyrkät vastalauseensa tilastotempusta ovat julkaisseet esimerkiksi saksalaisen Ifo-instituutin johtaja Hans-Werner Sinn ja Ateenan yliopiston talousprofessori Yanis Varoufakis. Kreikan tilastobluffi ja "pahin on nyt takana" -lausunnot antavat Varoufakisin mukaan tyystin valheellisen kuvan Kreikan julkisen talouden ja kansantalouden jamasta.

Kreikan hallitus sekä "Berliini, Frankfurt ja Bryssel" valmistautuvat vääristelyn avulla EU:n parlamentin ensi kuussa pidettäviin vaaleihin.

Kaunistelulla Ateena haluaa kertoa kansalle, että kriisitoimet ovat tuottaneet toivottua tulosta eikä lisää kovia vyönkiristyksiä tarvita. Näin hallitus haluaa rohkaista äänestäjiä antamaan tukensa hallituspuolueille.

Olemme siis vajonneet Neuvostoliiton tasolle. Minun täytyy vilpittömästi kysyä lukijoiltani, että miksi jatkamme tässä irvokkaassa näytelmässä? Miksemme ilmoita, että Suomi ei osallistu tällaiseen leikkiin, jossa Bryssel manipuloi ääniä itselleen? Jos tähän mennessä olen vastustanut lähinnä euroa, niin tällaiset avointa kansalaisyhteiskuntaa halveksuvat toimet saavat minusta täysin EU-vastaisen. Minulle sopii, että erotaan EU:sta ja liitytään Sveitsin ja Norjan seuraan.

Hengessä köyhät

Lähikaupan edessä seisoi kaksi miestä puku päällä ja kravaatti kaulassa. Eivät puhuneet keskenään eivätkä ohikulkijoille. Heidän välissään oli teline täynnä Vartiotorni-lehteä ja muuta Jehovan todistajien tavaraa. Ohi ei päässyt tervehtimättä, joten ystävällinen hymy ilmeisesti antoi väärän mielikuvan keskusteluhalukkuudestani hengen asioista. Vanhempi miehistä kysyi, olenko miettinyt kuolemaa ja mikä minulle on tärkeintä elämässä. Vastasin että en ole ja tärkeintä minulle on elää omien arvojeni mukaisesti. Mutta saanko kysyä, mikä Sinulle on tärkein opetus Raamatussa. Mies vastasi, että Vuorisaarna.

Vastasin tuntevani Vuorisaarnan melko hyvin ja lisäkseni muutamat muutkin ovat yrittäneet selvittää itselleen kristillisen kirkon ydinsanomaa, kuten kirkkoisä Augustinus. Saarnan alussa todetaan, että autuaita ovat hengessä köyhät. Tätä kummallista sanavalintaa on yritetty selittää pari tuhatta vuotta. Yleinen käsitys on, että "hengessä köyhä" ei tarkoita "aineellista köyhyyttä". Tai kuten täällä todetaan

Jeesus ei kuitenkaan tarkoita taloudellista ahdinkoa. Köyhä tulee heprean kielessä samasta juuresta kuin nöyrä ja kiusattu. Hengen köyhyys merkitsee ihmisen sisimmän asennetta Jumalan edessä, sielun äärimmäistä köyhyyttä.

Tällainen epäselvä lässytys ja uskonnollinen mystiikka on uskontojen helmasynti, jos tällainen sanavalinta sallitaan. Henkisesti epävakaat yksilöt käyttävät aikansa selittääkseen jotain sanaa juuri siten mikä heille itselleen sopii ja on hyödyksi. Olen aiemminkin todennut, että Qumranin kääröt antavat vastauksen myös tähän epäselvään sanavalintaan. Jeesuksen aikana juutalaisuudessa oli kolme pääsuuntausta, joista saddukeukset ja farisealaiset mainitaankin Raamatussa, mutta essealaisia ei. Kyseessä ei tietenkään ole sattuma, vaan suora todiste siitä, että Jeesuksen opit ovat essealaisten oppeja. Jeesus kuului mitä ilmeisimmin selooteiksi kutsuttuun Roomaa vastustavaan aseelliseen ryhmittymään.

Essealaiset vastasivat nykyajan luostareissa eläviä munkkeja elämäntavoiltaan. Juudas, jolla oli hallussaan opetuslasten "yhteinen kukkaro", oli kyseisen yhteisön varainhoitaja. Sukunimensä Iskariot viitannee tikaria tarkoittavaan sanaan scicarri (mahtaako muuten olla kantasana englanninkielen saksia tarkoittavalle sanalle scissors?). Jeesus johti siis vastarintaa tekevää aseellista ryhmittymää, joka noudatti pienimpiä yksityiskohtia myöten Jumalan tekemää liittoa israelilaisten kanssa. Heillä oli essealaisten tapaan käytössää aurinkokalenteri, jotta he eivät pyhittäisi väärää päivää. Tästä aiheutuu myös kaksi merkittävää väärinymmärrystä yhä edelleen. Jeesus ei rikkonut käskyä työnteosta sapattina kävellessään pellolla kylän ulkopuolella opetuslastensa kanssa, vaan essealaisten ja fariseusten kalentereissa oli vain eri viikonpäivä. Jeesusta ei tuomittu juutalaisten kaikkein pyhimpänä yönä - pääsiäisenä - sillä farisealaisilla oli edelleen arki, kun taas essealaiset olivat jo aloittaneet sapatin.

Kaikkein selvin vinkki on kuitenkin tuo "hengessä köyhät", jota kristityt ovat yrittäneet mahduttaa omaan muottiinsa. Jeesus oli oikeasti askeetikko, rutiköyhä munkki, joka eleli "huutavan äänenä" erämaassa pitkiä aikoja paastoten. "Valon lapsena" Jeesus oli puolensa valinnut: hän omistautui täydestä sydämestään palvelemaan herraansa. Essealaiset olivat ehdottomia dualisteja, jotka eivät piitanneet kompromisseista. Jeesus oli munkki, joka ei omistanut mitään ja panosti ainoastaan hengelliseen elämään - oli siis hengessä köyhä. Hän siis vain julisti munkkiveljilleen, että juuri he ovat autuaita. Ei mitään sen ihmeellisempää.

Minulle on ihan sama kuka mihinkin uskoo tai on uskomatta. Sitä vain ihmettelen, miksi kirkko ei voi myöntää olleensa väärässä pari tuhatta vuotta. Se ei ole opettanut Jeesuksen sanomaa vaan Paavalin sanomaa. Se ei ole ennen Qumranin kääröjä edes tajunnut juuriensa alkuperää. Kaikki, mitä kirkko on opettanut on perustunut väärinkäsitykseen. Miksi nuo kyseiset miehet, joiden normaaleissa älynlahjoissa ei näkynyt mitään puutetta, perustavat elämänsä valheelle, on minusta ehkä hiukan surullista mutta ainakin kummallista. Ei kai Jumalan olemassaolo riipu siitä, mitä sanoja kirkko laittaa Jeesuksen suuhun, vai riippuuko?

Gulag

Sain kopion kirjeestä, jonka on kirjoittanut vähän kaukaisempi sukulaismies 17.11.1934.

Lainaan kirjeestä osan tähän ja jätän pois vain sellaiset asiat, joiden katson voivan olla turhan arkaluontoisia.

Rakas äiti ja siskot

Lähestyn teitä taas tällä paperilla. Kirjoitin tässä jo viisi viikkoa takaperin teille yhden kirjeen. Kai ette ole saaneet sitä koska ei ole tullut mitään vastausta. Jos vielä olette siellä elossa niin laittakaa edes jotain tietoa minulle. Olen ollut jo neljä vuotta tässä samassa paikassa täällä Siperiassa monien tuhansien kilometrien päässä. En ole teille mitään ennemmin kirjoittanut näistä oloistani. Elämä on ollut hyvin puutteellista koko ajan. Nytkin on taas meillä kova talvi käsissä ja olen melkein alaston kun en ole jaksanut tienata niin paljon että olisin saanut kunnon vaatetta päälleni. Minä olen hyvin paljon ollut sairaana täällä. Kolme kertaa olen ollut sairaalassa kovan kuumeen takia. Vasta joku viikko takaperin pääsin sairaalasta pois. Ei täällä näillä työpalkoilla tahdo oikeen elää kun kaikki on niin kallista, ei riitä ruokaan vaatteista puhumattakaan. Keskimäärin jos saa neljä ruplaa päivässä, leipäkilo maksaa kaksi ja litra maitoa kolme, niin arvaatte kai miten sillä eletään. Mutta aina sitä on hengissä pysynyt. Äiti ja siskot, jos teillä on tilaisuutta, niin pyytäisin teiltä vähän apua. Häpiä se kyllä on pyytää, mutta jos täältä joskus takaisin selviän niin koitan jollain tavalla korvata kaiken. Nythän meillä on toivossa päästä vielä tämän vuoden aikana takaisin kotimaahan, mutta en tiedä mitenkä tulee käymään. Niin jos vähän voisitte laittaa minulle rahaa että saisin ehkä vähän vaatetta päälleni etten joutuisi ihan alasti tulemaan jos täältä vielä joskus poiskin pääsee. Entiset ryysyt mitä on ollut ovat hävinneet tämän puutteen takia. Lopetan nyt taas ja jään varttumaan vastaustanne. Terveisiä teille kaikille oikein paljon toivoo Martti

Martin vanhemmat eivät kuuluneet punaisiin vapaussodassa, joten pojan loikkaus Neuvostoliittoon lienee ollut yllätys. Ilmeisesti äiti on Martille rahaa lähettänyt, koska tämä menetti henkensä vasta syksyllä 1941.

Edwin ja Margaret ne yhteen soppii

Katsoin elokuvan pitkasta aikaa. Se kertoo Margaret Thatcherista. Aivan helvetin hyva. Suunnilleen kohdassa viiskytkuusminuuttia Margaret toteaa, etta "auttakaa pelastamaan maa sosialistien tuholta". Siis oikeasti, leffa on katsomisen arvoinen. Kuten elokuvan otsikko sanoo "Never compromise" niin siin on koko jutun viisaus. Ei tarvita kuuden puolueen konsensushallituksia, jotka voivat salailla sotepaatoksiaan ja tuoda ne lampaille aanestettaviksi Arkadianmaelle. Tarvitaan keskusteleva, arvoihinsa luottava johtaja. Missa Jyrki Katainen tulee osoittautumaan taman maan huonoimmaksi paaministeriksi, samalla tavalla tulee osoittautumaan, etta se mies tai nainen, joka kertoo kansalle tuevasta konkurssista, on myohemmissa ansioissa mainittu Edwin Linkomiehen kaltaiseksi suurmieheksi. Onko kenellakaan ideoita, keta voisimme lahtea siihen tehtavaan ajamaan?

Se oli kans helvetin hyva kohta, kun Amerikan suurlahettilas tuli kertomaan Maggielle Falklandin valloituksen jalkeen, etta Maggien pitaisi antaa periksi. Syy oli, etta saaaret sijaitsevat tuhansien mailien paass, niilla asuu vahan ihmisia ja niilla ei ole mitaan taloudellista merkitysta. Maggie kysyi, etta nainko amerikkalaiset ajattelivat 1941 Havaijista? "Ilman arvoja, meilla ei ole mitaan".

Tama viela. Maggielta kysyttiin, miten tasavero voi olla oikein. Miksi siivooja maksaa saman prosentin kuin miljonaari? Maggie vastasi, etta kaikilla on sama oikeus ja velvollisuus isanmaahan. Jos ei maksa veroja, ei ole isanmaata. Jos ei ole isanmaata, vois sotkea ja tuhota paikkoja. Nainhan tassa on kaynyt.

Kiinniottokasvu

Kuukauden vanhassa Talouselämä-lehdessä (12/2014) Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Arkadi Moses, Ruotsin maanpuolustuskorkeakoulun strategian/ ja turvallisuuspolitiikan vanhempi lehtori Tomas Ries, Carnegie Moscow Centerin Senior Associate Lilia Sevtsova, suurlähettiläs René Nyberg ja Frankfurter Allegemeine Zeitungin toimittaja Reinhard Veser kertovat oman arvionsa Ukrainan kriisin opetuksista suomalaisille. Moses toteaa tiukasti, että

Kyse ei ole Ukrainasta vaan Euroopan turvallisuusjärjestelmästä. Länsi ei ole reagoinut mitenkään vaan on shokissa. Tämä kertoo paljon lännestä, joka on liian postmoderni. Eurooppalaiset kieltäytyvät ajattelemasta ongelmia ennen kuin ne ovat nenän edessä. Sama tapahtuu kun on kyse Euroopan taloudesta, Syyriasta, Libyasta. EU on taloudellinen klubi, jolla ei ole ulkopoliittista voimaa.

Eurooppalaiset eivät halua tehdä uhrauksia, he haluavat velalla rahoitettua sosiaaliturvaa. Eurooppa ei halua maksaa omasta puolustuksestaan, vaan odottaa amerikkalaisten hoitavan asiat. Napoleonin sanoin "jos et ruoki omaa armeijaasi, ruokit jonkun muun armeijaa". Naton jäsenmaat haluavat uskoa, että Nato suojelee niitä. Sen jälkeen kun Yhdysvallat veti raskaat joukkonsa Euroopasta, Nato on muuttunut poliittiseksi järjestöksi. Moskovaa kiinnostaa vain Washingtonin reaktio.

Tuomas Ries toteaa hänkin, että

Kyse ei ole Ukrainasta vaan Euroopan poliittisesta järjestelmästä - siitä miten lujan otteen Euroopasta Putin saa. Lännen pitäisi keskittyä tähän pitkän aikavälin uhkaan ja vahvistaa asevoimaansa. Länsi ei ymmärrä Venäjän tavoitteita - palauttaa osa niistä alueista jotka se menetti Neuvostoliiton hajottua. Länsi on tehnyt hirvittävän virheen ajatellessaan, ettei sotilaallisella voimalla ole enää merkitystä. Ukrainan tapahtumat herättivät lännen, mutta jos Putin on fiksu, tilanne Ukrainassa hiljenee ja länsi vaipuu taas uneen. Eurooppa ei halua käyttää rahaa aseisiin eikä edes ajatella sotaa. Kiina, Intia, Brasilia ja Venäjä eivät kunnioita länttä.

Suomi on NATO:n ulkopuolella harmaata puskurialuetta ja samaan aikaan poliitikot heikentävät maan puolustuskykyä. Jos länsi nukahtaa nyt uudelleen, kymmenen vuoden kuluttua Venäjän sotilaallinen ylivoima kasvaa Euroopassa hyvin suureksi. Silloin Baltian maihin voi kohdistua kova paine esimerkiksi siellä asuvan venäläisvähemmistön joukossa syntyvästä ongelmasta. Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyöllä on vain marginaalinen merkitys sotilaallisesti. Suomen olisi pitänyt liittyä NATO:on 1990-luvulla. Nyt NATO:lla on muutakin mietittävää.

Lilia Sevtsova näkee, että

Presidentti Putin tietää, että pysyäkseen Kremlissä vallassa, pitää toimia. Putin näkee maataan lähestyvän taloudellisen ja sosiaalisen kriisin. Hajanainen Eurooppa ei voi Putinille yhtään mitään. Länsi ja Putin ovat luoneet venäläisen rahanpesukoneen, jota pyörittävät venäläiset oligarkit ja länsimaiset pankkiirit ja lakimiehet. Jopa Gerhard Schröder ja Paavo Lipponen ostettiin Gazpromin palvelukseen. Tämä kone pitäisi romuttaa, jotta Venäjän röyhkeys saadaan kuriin.

Sen sijaan että länsi takaisi Ukrainan koskemattomuuden se keskittyy varjelemaan Putinia kasvojen menetykseltä. Tämä vain vahvistaa Putinin näkemystä, ettei ole mitään rajoja. Putin on potkaissut shakkilaudan nurin, mutta silti lännessä on ihmisiä, jotka haluavat tehdä Putinin kanssa mieluummin sopimuksen.

Suurlähettiläs Nyberg asettelee sanansa paljon varovaisemmin:

Kyse on Ukrainasta - siitä kuka hallitsee Kiovaa. Moskova ei hyväksy uutta hallintoa. Se haluaa hajottaa Ukrainan useisiin pieniin osavaltioihin Saksan malliin ja uskoo voivansa vaikuttaa niistä itäisiin ja kaakkoisiin.

Veser sanoo, että

Saksan johdolla ei ole illuusioita Venäjän suhteen. Vuoden 2008 Georgian kriisi ja Putinin paluu valtaan sai saksalaiset varpailleen. Tyylilleen uskollisena Merkel reagoi pidättyväisesti. Tyyliä ei pidä sotkea sisältöön - Merkel on päättäväinen. Hän tietää, että jos nyt lyö pöytään kaiken, ei jää mitään pelivaraa tulevaisuutta ajatellen.

Poliittinen eliitti tietää, ettei kyse ole Ukrainasta vaan Euroopasta. Moni maa on riippuvainen venäläisestä energiasta. Erityisesti Saksassa kyse on energiasta. Suomi ei ole mikään puskurivaltio, mutta Baltiassa venäläisvähemmistöä voidaan käyttää työkaluna. Venäjä on taloudellisesti heikko eikä maassa ole mitään innovointikykyä. Kyse on pikemminkin siitä, miten pitkään Venäjällä säilyy tasapaino.

Olen samaa mieltä, että Venäjä on hyödyntänyt ns. kiinniottokasvunsa, jolla tarkoitetaan maan vaurastumista kopioimalla muiden teknologioiden käyttöönottoa. Barry Eichengreen on laskenut, että tällainen kasvu on helppoa kunnes saavutetaan nykyrahassa 15.000 dollarin kansantulo henkeä kohti. Venäjä on jo ylittänyt tuon tason. Ruotsissa vastaavasti samaa tasoa lähestytään ylhäältä alaspäin avaamalla kansakunnan portit kouluttamattomille uskonnollisille fanaatikoille. Ruotsalaisten suhteellinen elintaso muihin maihin verrattuna on laskenut 40 vuotta sosiaalidemokraattien oppeja noudattaen.

Luddiitit vallassa

Vihreän langan haastattelussa Kirkko & Kaupunki -lehden päätoimittaja Seppo Simola kertoo omaavansa vahvan poliittisen näkemyksen, jota hän haluaa julistaa lehdellään:

Kristillisessä uskossa on lopulta kyse materialististen ajatusten vastakohdista ja näin ajateltuna pääsiäisessä on kyse aika syvällisestikin ekoilusta.

Kuvassa Seppo julistaa ekologisuutta ja antimaterialismia.

Sepon viesti on käytännössä sama kuin Occupy Wall Streetin umpivasemmistolainen antikapitalismi. Luddiitit olivat 1700-luvun englantilainen antikapitalistinen ideologia, jonka kannattajat pelkäsivät massatyöttömyyttä teknologisen kehityksen murtaessa perinteisiä ammattikuntia. Kuten tuossa poikkeuksellisen hyvässä suomenkielisessä wikipedian artikkelissa todetaan, "ennen vapaita markkinoita hinnat olivat määräytyneet perinteen ja tarpeen mukaan". Luddiitit saivat innoituksensa ilmeisesti osin myös Ranskan suuresta vallankumouksesta, joka nosti valtaan ensimmäiset sosialistit, jakobiinit.

2000-luvun suurin sosialistinen kusetus on ollut katastrofaalisen ilmastonlämpenemisen torjunta. Ideologia on maksanut valtavasti ja sen siivellä on toteutettu suuri teollisen toiminnan siirto länsimaista kehitysmaihin. Suomessa teollisuuden osuus kansantuotteesta on romahtanut ennätyksellisen pieneksi, noin 19%:iin. Vienti on käytännössä se tuloerä, jolla hankitaan ulkomaisia hyödykkeitä, kuten autot, polttoaineet, sähkö jne.

Valtaosa niistä pienistä vihreistä miehistä, jotka vielä jokunen vuosi sitten pelkäsivät taivaan tippuvan niskaamme hiilidioksidin polttamisella, ovat siirtyneet pelkäämään Venäjän hyökkäystä. Kirjoitin 17.7.2010 Voissa paistettu, että mahdollinen liittoutuminen heikentää entisestään Suomen ulkomaankaupan tasapainoa, koska NATO-jäsenenä armeijan olisi panostettava korkean - ja nopeasti kallistuvan - aseteknologian hankintaan ulkomailta. Kun meillä ei ole halua nyt nostaa maanpuolustukseen käytettävää rahaa, sitä ihmettä tuskin tapahtuu jatkossakaan.

Uutena pelkona äärivasemmistolla on nyttemmin huoli "työpaikkojen vähentymisestä", koska koneet korvaavat työpaikkoja. Tämän seurauksena nykyajan luddiitit ovat luoneet ammattiyhdistystoiminnan turvaamaan työpaikat. Huipussaan tämä viritelmä on julkisella sektorilla, jossa ihmisillä on viiden vuoden irtisanomisaika. Julkisen sektorin palkat ovat nousseet yli avoimen sektorin, jonka palkkataso määräytyy markkinoilla. Joka neljäs työssä käyvä ihminen onkin julkisella sektorilla, jonka pyörittämiseksi valtio ottaa 10 miljardia velkaa tulevilta veronmaksajilta.

Olen jo pari vuotta odottanut systeemin romahtavan, mutta jälleen kerran olen ollut väärässä. Aivan vastaavalla tavalla toimi Neuvostoliitto, ja se sentään kesti pystyssä 70 vuotta. On hyvin mahdollista, että minä kuolen ennen kuin tämä systeemi muuttuu. Neuvostoliiton aikaan nuorena tonttuna aina jaksoin ihmetellä, miksi kansa ei nouse vastustamaan sitä kurittavaa eliittiä, mutta nyt ymmärrän paremmin. On kuitenkin helpompaa ja turvallisempaa elää omassa kolossaan kuin hiiri ennemmin kuin lähteä puolustamaan sellaisten vapautta, jotka eivät sitä itse edes halua.

Minkälaiset työpaikat meillä Suomessa säilyvät tulevaisuudessa? Työ siirtyy palvelualoille, joiden palkkataso on matalampi kuin teollisuudessa. Vastakkainasettelu hyvin palkattujen asiantuntijatehtävien ja huonosti palkattujen muiden tehtävien osalta näkyy esimerkiksi Yhdyvalloissa selvästi, meillä ei vielä niinkään. Nyt maahan tulevat matalasti koulutetut tai jopa kouluttamattomat työikäiset tulevat erittäin kalliiksi. Esimerkiksi Suomessa tuberkuloosi oli viime vuosiin asti vanhusten sairaus, mutta nykyisin joka kolmas on itä-eurooppalainen asunnoton. Nämä ihmiset eivät koskaan pysty maksamaan veroina saamaansa hoitoa Suomessa.

Ihmiset haluavat jatkossakin saada henkilökohtaista palvelua. Sellaiset palvelut, jotka säästävät asiakkaan aikaa, vaivaa ja rahaa säilyttävät paikkansa jatkossakin. Tällaisten tehtävien hinta määräytyy vapailla markkinoilla, eli ne eivät ole julkisen sektorin töitä. Julkisella sektorilla työtehtävät ovat luonteeltaan sellaisia, että ne vievät aikaa, vaivaa ja rahaa. Siinä missä sotien aikaan iso osa miehistä sai elantonsa ojia kaivamalla, kaivinkoneen keksiminen teki kyseisen ammattikunnan tarpeettomaksi. Auton keksiminen vähensi hevosmiehiä. Automaatio ja koneellistuminen eivät ainakaan nopealla aikataululla tuo merkittävää lisäarvoa palvelualoille. Automaatio ei sekään synny itsestään, vaan työllistää korkeatasoisia asiantuntijoita suunnitteluun ja myyntiin.

Nykyajan luuddiiteille syntyy suuri kiusaus rajoittaa ammattikuntien toimintaa ja suojata työpaikkoja. Autokoulut, taksit, matkatoimistot ja moni muu elinkeino on jo täydellisesti valtion sosialisoima. Virkakunta päättää palkoista ja sanelee voiton. Yrittäjä ei voi lisätä omaa tulostaan millään keinolla, joten kaikkinainen innovointi on turhaa. Yhteiskunta jäykistyy, kunnes se loppujen lopuksi romahtaa kuin Neuvostoliitto, mutta siihen voi siis vielä mennä parikin sukupolvea.

Mitä saa 54.000 eurolla vuodessa?

Olen pitänyt kirjaa alkuvuoden aikana omasta rahankäytöstäni. Olen kerännyt kuitit kaikesta rahankäytöstäni. Maksan veroja 2/3 rahapalkastani: tulovero, sähkö, vesi, gaso, kiinteistö ja muu kulutus (lue: alv).

Aika karmeaa. Paremmalla palkalla tai pääomatulot mukaan laskien tilanne muuttuu vielä karmeammaksi, enkä ole edes missään "palkkakuopassa". Millä ilveellä tämän kusetuksen saa loppumaan? Perussuomalaiset on samanlainen jakopuolue kuin muutkin. Neuvostoliitto kesti 70 vuotta setelirahoituksella - onko se meidänkin kohtalomme?

Sitä pelkää mitä ei tiedä...

...ja mitä ei tiedä, sitä halveksuu.

Suomen Kuvalehdessä (11/2014) on Erkka Railon kirja-arvostelu SK:n kolumnistin Leena Sharman teoksesta "Ne - kohtaamisia perus-Suomessa", jolla Sharma viittaa Perussuomalaisiin. Railon titteliksi mainitaan "perussuomalaisia tutkinut historian dosentti". Kirjoituksessa mainitaan osuvasti, että suomalais-intialainen Sharma "oli hämmentynyt ja jopa peloissaan perussuomalaisten voitosta 2011". Se mitä mieltä Sharma kenestäkin on, on tietenkin täysin yhdentekevää (pdf), vaikka Railokin innostuu toteamaan, että Sharman haastattelemat Perussuomalaiset "ovat näyttäneet Sharmalle itsestään maltillisemman puolensa". Oleellista sen sijaan on, että Sharman asenne tuodaan esille näin selvästi. Lopetin oman SK:n tilaamiseni sen jälkeen, kun lehti luopui perinteisestä arvomaailmastaan ja alkoi maksaa Osmo Soininvaaralla - ideologiselle vastustajalleen - kolumnien kirjoittamisesta.

Osmo Soininvaara kuuluu etuisuuksia jakavaan poliittiseen ryhmittymään, joka ostaa toisten rahoilla itselleen hyväpalkkaisen eläkeviran poliittisena pelurina. Sixten Korkman kirjoittaa Helsingin Totuudessa tämän ryhmän strategiasta hienosti:

Suurille ikäluokille oli lottovoitto syntyä Suomeen. Opiskelupaikoille ei ollut tungosta, työpaikkoja oli runsaasti tarjolla. Uraputki oli valoisa sillä teollisuus investoi ennätysvauhtia ja julkinen sektori laajeni kovaa vauhtia – 1990-luvun lamaan asti.

Vuoden 2005 eläkeuudistuksessa päätimme, että eläkkeitä leikkaava niin sanottu elinaikakerroin astuu voimaan vasta kun olemme jo eläkkeellä. Suuret ikäluokat saavat elinaikanaan enemmän eläkkeitä kuin ovat maksaneet eläkemaksuja.

Tämän päivän nuorten näkymät ovat toiset. Kilpailu opiskelupaikoista on kovaa ja vastavalmistuneen työllistyminen vaikeaa. Kalliin omistusasunnon hankinta vaatii lähes elinaikaista velkavankeutta. Eläkemaksuja nuoret maksavat enemmän kuin odottavat saavansa eläke-etuina.

Me suuret ikäluokat päätimme itsellemme hoito- ja hoivamenoja kasvattavia palveluja, jotka jäävät pääosin nuorten maksettavaksi. Siksi meillä on julkisen talouden kestävyysvaje. Tämän lisäksi ongelmana on pitkään jatkunut talouden taantuma. Kasvun resepti tuntuu olevan hukassa, hyvää tulevaisuutta on vaikea hahmottaa.

Jatkossakin Suomi voi menestyä, mutta vain jos meitä nuoremmat löytävät uusia eväitä niin talouskasvun ja työllisyyden vahvistamiseksi kuin kestävyysvajeen taltuttamiseksi. Käänteen aikaan saaminen vaatii kipeitä toimia. Kukaan ei kuitenkaan hevin tingi eduistaan, eivät myöskään suuret ikäluokat. Haluamme palveluja ja eläkkeitä, emme raippaveroja. Ja meitä yli 65-vuotiaita on noin miljoona, pian puolitoista.

Toivomme nuoremmille onnea ja menestystä talouslaivan kurssin kääntämisessä. Ilman sitä eivät myöskään suuret ikäluokat voi olla onnekkaita elämänsä loppuun asti.

Perussuomalaisten äänestäjäkunta on muista suomalaisista puolueista poikkeava: se kerää kaikista ikäryhmistä äänestäjiä saman verran. Vihreät ja kommunistit keräävät nuorten äänet ja SDP, Kepu ja Sekoomus saavat melkein puolet kannatuksestaan aktiivisesti äänestäviltä eläkeläisiltä. Tämä on demokratian kannalta valtava ongelma, että etujen saajat voivat äänestää pienen rosvojoukon eduskuntaan ryöstämään lisäarvoa tuottavilta itselleen ja äänestäjilleen.

Vankimielisairaalan ylilääkäri Hannu Lauerma kertoi jossain haastattelussaan, että vain 15% ihmisistä uskaltaa settua poikkiteloin auktoriteetteja vastaan. Ihmisen evoluutio on suosinut niitä, jotka elävät kiltisti laumassa kuuliaisina. Ryhmästä erottaminen on hengenvaarallinen rangaistus vastahankaiselle yksilölle. Tämä on niin kommunismin, fascismin kuin islaminkin keskeinen piirre: poispääsy on tehty vaikeaksi ja poispäässyttä uhkaa hengenlähtö. Kuolema onkin kristillisen pääsiäisen viesti.

Pääsiäisen kunniaksi HS on tehnyt artikkelin Jeesuksen "historiallisesta todellisuudesta". Liberaalia fascismia kannattava lehti esittelee poliittisen vastustajansa - uskonnollisen konservatiivin - naurettavana pikkupoliitikkona. Leenasharmamaiseen tyyliin Jeesus on Perussuomalainen pikkupoliitikko, joka kaatoi temppelin pihalla eläinuhrien myyntipöydät, tuomittiin jumalanpilkasta kuolemaan ja haudattiin joukkohautaan. Raamatunselitysopin eli eksegetiikan professori Matti Myllykoski toistelee perinteistä Raamatun tulkintaa, jossa edelleenkään ei osata tulkita Qumranin kääröjä historiallisessa asiayhteydessä. Essealaiset osasivat ennustaa Jeesuksen kuoleman ja viimeisen ehtoollisen aivan prikulleen jo ennen Jeesuksen syntymää. Tai sitten Jeesuksen elämästä kertovat evankeliumit eivät kerrokaan Jeesuksen elämästä.

Jeesus vietti Pesahia essealaisten tapaan aurinkokalenterin ohjaamana joka vuosi tiistaina tai keskiviikkona, kun taas fariseukset ja saddukealaiset viettivät Pesahia kuukalenterin mukaisesti milloin minäkin viikonpäivänä (Käsittelin tätä pari vuotta sitten kirjoituksessani Seder ja Pesah 9.4.2012). Myllykoski osaa selittää oikein Jeesuksen kytköksen selootteihin, vaikkei sitä itse näytä edes tajuavan:

"Yleisempi näkemys tosin pitää Juudasta Jeesukseen pettyneenä radikaalina, joka olisi toivonut Jeesusta johtamaan aseellista kapinaa".

Myllykosken selitykset antavat helpon lyömäaseen kristinuskoa vastaan, kun Raamtun kertomusta ei osata tulkita Qumranin kääröjen antamien selitysten perusteella. Samalla pitäisi tunnustaa, että Uusi Testamentti muodostuu kahdesta erilaisesta teologiasta. Sen perustana on essealaisten kirjoitukset ja niiden päälle ympätty Paavalin opetus pakanoiden houkuttelemiseksi kasvavan uskonnon jäseniksi antiikin lukuisiin ja keskenään ristiriitaisiin jumaliin kyllästyneistä roomalaisista.

Jokainen tänne jonkun jäljen jättää

Tämä nyt ei ihan ensimmäiseksi varmaankaan tulisi mieleen, mutta mielestäni tämä sopii muistoksi edesmenneelle.

Miksei ikinä riitä että toinen on siinä
Ja jakaa tämän hetken sinun kanssasi
Ja päivät valoa loistaa ikkunoiden raoista
Pöytään jossa on aina kukkia

Tässä mä seison kaipausta rinnassa
Vaikka tää loppuisi yhdessä illassa
Maailma on minun, maailma on sinun
Maailma on tehty meitä varten
Jokainen tänne jonkun jäljen jättää

Ennen ajattelin miten mä eläisin
Vielä sadan vuoden päästäkin
Miten mun askeleet polulle painuneet
Ois täällä vielä silloinkin

Eilen lakkasin vasta siitä murehtimasta
Kun nojasin sun kanssa sillan kaiteeseen
Päivä silmänsä sulki, autot ohitse kulki
Kai ne vielä etsii omaa onneaan

Tänäänkin jossain uudet kanavat aukeaa
Tänäänkin jossain
Jossain joku uuden elämän saa

Blogi viettää nyt suruaikaa toistaiseksi.

Elämässä pitää olla rynkkyä

Professori Mohamed S. Dajani vei 27 opiskelijaansa Saksan valtion kustantamalle matkalle Auschwitzin keskitysleiriin Puolaan. Professorin tarkoituksena oli havainnollistaa oppilailleen erilaisuuden hyväksynnän ja myötätunnon merkitystä ihmisten välisten suhteiden pohjana. Professori sai rauhan uskonnon kannattajilta valtaisan vastalausemyrskyn, mutta säilytti kuitenkin henkensä. Opintomatka oli siinäkin mielessä historiallinen, että koskaan aiemmin eivät palestiinalaisnuoret ole vastaavaa retkeä tehneet.

Dajani kuvailee muslimien yleistä surkeaa koulutustasoa toteamalla, että muslimit eivät ymmärrä holokaustin erikoispiirrettä kansallissosialismin ideologiassa. Sen mukaan juutalainen on aina juutalainen ja vasta toissijaisesti kyseisen maan kansalainen. Viimeistään ns. Dreyfusin tapaus sai Euroopan kansallismielisimmätkin juutalaiset ymmärtämään, että he eivät ole tervetulleita yhteenkään eurooppalaiseen maahan. Theodore Herzl innostui hahmottelemaan ajatuksen juutalaisvaltiosta, siionismista. Poikkeuksena sääntöön, Jatkosodassa soti ryhmä juutalaisia, jotka kokivat olevansa suomalaisia ja joita pidettiin sellaisina. Muualla Euroopassa näin ei siis yleensä ajateltu.

Parhaita islamilaisia perinteitä käyttäen Dajanin tekoa ei nähty sananvapauden ilmaisuna vaan valtiopetoksena. Samaan aikaan kun palestiinalaiset matkustivat Puolaan, ryhmä israelilaisia opiskelijoita vieraili Dheishehin pakolaisleirillä Länsirannalla kuulemassa leirin asukkaiden kertomuksia. Vastaavanlaista itkupotkuraivaria ei saatu juutalaisten keskuudessa. Puolassa vierailleet opiskelijat pitivät matkaansa erittäin hyödyllisenä ja silmiä avaavana. Se ei tietenkään muuttanut heidän näkemystään Palestiinan itsenäistymisen suhteen, ja edelleen Israel on heille miehittäjä.

Itse pidän suuressa arvossa noita rohkeita muslimiopiskelijoita, vaikka he ovatkin omassa maassaan vähintään samanlainen harvinainen vähemmistö kuin ovat kansallissosialistit Euroopassa nykyaikana. Natsien keskitysleirit ovat shokeeraava tapa havainnollistaa yksilönvapauksien poistamisen seuraukset, mutta en nyt oikein tiedä, että sekö oli opintomatkan tarkoitus. Juutalaisuus oli vain yksi joskin merkittävin kohderyhmä kansallissosialistien joukkotuhonnassa, mutta oleellisempaa olisi muistuttaa - niin musliminuoria kuin suomalaisiakin - että sosialismi aatteena halveksuu yksilönvapauksia - myös uskonnon osalta.

Viisi asiaa joita kadutaan

Daily healthpost antaa kokeneen saattohoitajan kertoa, mitkä ovat viisi yleisintä asiaa, joita ihmiset kuolinvuoteellaan katuvat:

1. Olisinpa uskaltanut elää omaa elämääni enkä toteuttaa muiden minuun asettamiaan toiveita.

2. Olisinpa työskennellyt vähemmän.

3. Olisinpa uskaltanut osoittaa tunteeni avoimemmin.

4. Olisinpa pitänyt yhteyttä kaikkiin ystäviini.

5. Olisinpa osannut nauttia elämästä myös vaikeina aikoina.

Siinä on hyvät ohjeet. Erityisesti tuo, että osaisi arvostaa elämää aina ja kaikissa tilanteissa. Sitten kun tämä loppuu, se on siinä. Ei tarvitse sen jälkeen murehtia. Jokainen päivä täällä on parempi kuin ajattomassa iäisyydessä. Itse koen, että ainoastaan tuio kohta kolmonen on minulle vaikea - muiden osalta en koe pistoa sydämmessäni.

Mitä asiaa arvon lukijani saattaisitte katua kuolinvuoteellanne?

Mitä kirjoja vasemmisto lukee?

Juha Ahvio kirjoitti viime marraskuussa blogissaan vastineen tv:n suuren islam-illan tapahtumiin. Ahvio oli illassa osallistujana ja sai kovaa arvostelua vastaansa Elina Vuolalta. Vuola toimii veronmaksajien piikkiin Kehitysyhteistyön palvelukeskus Kepassa ajaen äärivasemmistolaista ideologiaa valkoisen miehen taakasta. Ahvio oli löytänyt erinomaisen artikkelin Kansan Uutisten verkkolehdestä, jossa kotimaisen vasemmistomme älyköt toteavat, että maailmassa on valkoisen miehen salaliitto:

– 13 suurinta pankkia ja 161 ihmistä, joista suurin osa valkoisia miehiä, hallitsevat käytännössä kaikkea. Joka päivä 35 000 lasta kuolee nälkään.

Nämä vasemmistoälyköt (Kai Sadinmaa, Antti Ronkainen ja Anna Kontula) siis syyttävät kapitalismia yleisesti ja suurpankkiireita erityisesti satojen tuhansien lasten kuolemasta. Kuten Ahvio hyvin toteaa, tämä on kuin päivitetty versio Siionin viisaiden pöytäkirjasta. Meillä saa surutta haukkua poliitikkoa "rotutohtoriksi" pääuutisissa viitaten Josef Mengeleen, mikäli hän arvostelee rikollisuuden ja maahanmuuton välistä yhteyttä. Mutta Ronkainen saa siteerata yhtä modernin historian vastenmielisimmistä kirjoista ilman, että asiaan kiinnitetään huomiota. Siionin viisaiden pöytäkirjat ovat islamilaisen maailman myydyimpiä kirjoja Adolf Hitlerin Taistelu ohella. Ei olekaan ihme, että papiksi opiskellut Elina Vuola yrittää osoittaa, että Ahvion edustamat konservatiivit ovat itsekin natseja - tai ainakin muslimien liittolaisia. Näin hän kykenee osoittamaan ateistisen sosialismin ylivertaisuutta moraalisena valintanaan.

Ahvio viittaa kirjoituksessaan kansainväliseen ihmisoikeussopimukseen, jonka 16 artikla kuuluu näin:

1. Täysi-ikäisillä miehillä ja naisilla on oikeus solmia avioliitto ja perustaa perhe ilman minkäänlaisia rodusta, kansalaisuudesta tai uskonnosta johtuvia rajoituksia. Heillä on yhtäläiset oikeudet avioliittoon, avioliiton aikana ja sen purkamisen jälkeen.

2. Avioliiton solmiminen tapahtukoon vain tulevien aviopuolisoiden vapaasta ja täydestä suostumuksesta.

3. Perhe on yhteiskunnan luonnollinen ja perustava ydinosa ja sillä on oikeus yhteiskunnan ja valtion suojaan.

Ihmisoikeusjulistus on tietenkin vesitetty lausuma, jonka valtaosa maailman ihmisistä voi kompromissina hyväksyä. Toisella puolella on tiukempia ja toisella maltillisempia näkemyksiä. Oleellinen on kuitenkin artiklan kolmas kohta, jossa todetaan, että perhe on yhteiskunnan luonnollinen osa. Perheenkin voi määritellä eri tavoilla, mutta toistaiseksi nainen ja mies muodostavat perheen yhdessä lasten kanssa. Toki pyrkimys on raju, jotta perheeksi voidaan lukea mikä tahansa osapuoltensa seksuaalisuutta rajoittava parisuhde. Kuten kaikessa inhimillisessä toiminnassa, on myös yksilöitä, joille parisuhde on täysin irrallaan seksuaalisuudesta, mutta poikkeuksethan vain vahvistavat sääntöä.

Ihmisoikeuksien julistusta eivät vuonna 1948 puoltaneet rotusortoa harjoittanut Etelä-Afrikka, islamilainen Saudi-Arabia sekä kommunistinen Neuvostoliitto. Kaksi niistä on romahtanut ja kolmannessa uskonnon asemaa on vähitellen kuningashuoneen voimin heikennetty. Edelleen muslimimaailma on kieltäytynyt hyväksymästä liian "länsimaisena" pitämäänsä julistusta ja Kairon julistuksessaan ihmisoikeuksista islamissa ne tunnustavat ainoastaan sharia-lain. Pari miljardia ihmistä harjoittaa uskontoa, joka loukkaa länsimaista arvomaailmaa suvaitsemattomuudellaan. Osmo Soininvaara vastasi vaalikoneen kyselyssä (kohta 18):

Maailmasta tulee parempi, jos ihmisoikeuksia loukkaavat maat joutuvat jotenkin siitä kärsimään.

En tiedä millä tavalla Soininvaara ajatteli islamilaista maailmaa rankaista, mutta pidän suurena ristiriitana sitä, että islam nähdään länsimaiselle kulttuurille voimavarana, joka kasvaa maahanmuuttoa ja turvapaikkojen määrää lisäämällä.

Pohjoismainen liberaali fascismi ei ole monikulttuurinen, vaan se haluaa rajoittaa ja yhdenmukaistaa - kotouttaa - toisinajattelijoiden toisenlaiset tavat. Olipa kyse eläinten teurastuksesta, avioliitosta, seksuaalisuudesta ja uskonnollisista rituaaleista, kaikkiin pitää suhtautua yhdellä ainoalla oikealla tavalla. Vielä niinkin myöhään kuin 1980-luvulla keskusteltiin laajasti massaturismin aiheuttamia haittoja Välimerenmaissa niin ympäristölle kuin alueen kulttuureillekin. Nykyisin moista pohdintaa pidettäisiin impiwaaralaisena nurkkakuntalaisuutena, vaikka juuri tuo "kulttuurien monimuotoisuus" onkin punavihreän vasemmiston hellimä sanapari. On olemassa todellinen riski, että homoliitolla ei oikeasti haluta ajaa homojen oikeuksia vaan romuttaa koko avioliittokäsite, jotta päästään kommunismin todelliseen ytimeen - tuhoamaan perheen asema ihmisoikeusjulistuksen esittämällä tavalla yhteiskunnan perustavana ydinosana. Vain valtio voi kasvattaa lapset ja tarjota neekereille, homoille ja eronneille naisille turvan valkoisen miehen maailmalta. Tässä projektissa vanhoja kirjoja ei tarvitse kaivaa naftaliinista - ne ovat olleet kovassa käytössä kaiken aikaa.

Ahneus

Koitin hiukan googlettaa sanalla ahneus, mutta heikoin tuloksin. Edes Wikipediassa ei ole artikkelia ahneudesta. Taloussanomissa olikin osuvasti todettu, että

Pankkiirien ahneus aiheutti talouskriisin, sanotaan. Harva kuitenkaan pystyy kertomaan, mitä ahneus oikeastaan on.

Helsingin yliopiston filosofian professori Timo Airaksinen toteaa, että

– Oman voiton pyyntö on kapitalistisessa yhteiskunnassa täysin hyväksyttävä asia, kunhan voitontavoittelussa ei mennä hyvän tavan ja moraalin ulkopuolelle.

Mielestäni tuo on hyvä määritelmä. Björn Wahlroos ei ole tuon mukaisesti ahne muuttaessaan Ruotsiin, koska hän vain pitää kiinni omista rahoistaan.

Kaikilla asioilla on kaksi puolta. Ei niin pahaa, ettei jotain hyvää. Kun sosiaalidemokraatit syyttävät Wahlroosia ahneudesta, on paikallaan ns. follow the money. Sosialistien arvostelun kärki ei kohdistu Wahlroosin muuttoon sinänsä vaan siihen, että he eivät pääse verottamaan Wahlroosin rahaa. Hyvä kysymys kuuluukin, kuka tässä oikeastaan on ahne. Sekö, joka pitää omistaan kiinni vaiko se, joka yrittää toiselta viedä?

Kuten tuossa kuvassa osuvasti todetaan, minä-minä-minä on ahneuden lopputulema. Nykyisiä XYZ-sukupolvia syytetään "kaikki mulle - heti" -elämäntyylistä, ja Jutta Urpilainen on oman sukupolvensa tyypillinen edustaja. Olen kauan ihmetellyt, miksi sosialismi ei vaan kuole pois, vaikka sen kokeilut 1900-luvulla osoittautuivat karkeiksi epäonnistumisiksi. Miksi ihmisten usko vapaaseen markkinatalouteen ja vaurastumiseen ei kasva, vaikka olemme sivistyneempiä ja nähneet vieraita maita ja niiden kulttuureita enemmän kuin yksikään ikäluokka. Mikä ihmisiä houkuttaa sosialismissa - vihreässä tai punaisessa? Vastaus on ahneus, tuo kuolemansynneistä vasta viides. Toki sen edellä ovat kateus ja laiskuus, jotka ruokkivat tai jopa aiheuttavat ahneutta.

Rautaesirippu Itämeren poikki

Jutta Urpilainen haluaa pystyttää Berliinin muurin uudelleen:

Valtiovarainministeri, SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen (sd.) on hämmästynyt Sammon, UPM:n ja Nordean hallituksen puheenjohtajan Björn Wahlroosin ratkaisusta siirtää kirjansa Ruotsiin.

– Tieto on yllättävä ja valitettava.

Ruotsalaislehti Dagens Industrin mukaan Björn Wahlroos katsoo, että Ruotsin verotusjärjestelmä on hänelle edullisempi. SDP:n puheenjohtaja pitää tätä näkemystä erikoisena.

Rautaesirippu:

Euroopan halki kulkeva raja aiheutti monien ihmisten karkaamisen rajan toiselle puolelle. Lukuisat ihmiset saivat surmansa yrittäessään paeta länteen.

Länsivallat näkivät idän epädemokraattisena diktatuurina. Itä näki lännen vastaavasti porvarillisina imperialisteina ja riistäjinä. Kummallakin puolella valtiokoneisto vaikutti propagandalla yleiseen mielipiteeseen, ja teki ideologioista tunnepitoisia.

- Wahlroos on saanut suomalaiselta yhteiskunnalta paljon: hän on täällä kouluttautunut ja varmasti nauttinut niistä palveluista, joita veronmaksajien rahoilla on tarjottu. On valitettavaa, että hän ei omassa toiminnassaan halua antaa tälle arvoa vaan vaihtaa asuinmaata, Urpilainen sanoo.

Silloin tällöin blogeissa joku valopää keksii, että "mikset muuta pois maasta, jos liberaali fascismi on niin kamalaa?". Nyt kun Wahlroos muuttaa, niin pääfascisti haukkuu julkisesti YHDEN kansalaisen. Ja verottaja roikkuu nilkassa kuin pahainen terrieri:

Suomen verottaja voi Wahlroosin tapauksessa kyseenalaistaa Suomen verotusoikeuden päättymisen vedoten esimerkiksi merkittäviin yritysomistuksiin ja kiinteistöihin Suomessa. Se, että muutetaan kirjat, ei välttämättä tarkoita, että verotusoikeus päättyisi siihen.

–Se, että olennaiset siteet Suomeen katkeaisivat, ei verottajan mukaan välttämättä täyty. Merkittävät yritysomistukset Suomessa voivat vaikuttaa tähän. Arviointiin vaikuttavia tekijöitä ovat lisäksi muun muassa työpaikka, ajanvietto, kiinteistöt ja puoliso. Suomessa sijaitseviin kiinteistöihin, kuten Wahlroosin Halikon kartanoon, Suomi säilyttää verotusoikeutensa joka tapauksessa.

Uuden Suomen ensimmäinen kommentti (Olli Rantala) on erinomainen:

Mitähän helvettiä Suomen asiat enää tälle jutkulle kuuluu.

Vasemmisto ei halua kenenkään rikastuvan paitsi lottoamalla, mikä on "tasa-arvoinen" tapa rikastua - jokaisella on yhtä suuri mahdollisuus. Jotain vikaa luulisi maassa olevan, jos ne jotka rikastuvat haluavat paeta! Tämä on uusi Neuvostoliitto.

Itku pitkästä ilosta

Lepää rauhassa.

Mielenvikainen mies

Demarissa on Noah-elokuvan arvostelu mielenosoituksellisella otsikolla "mielenvikainen mies":

Loogisin on esitys Nooasta ensimmäisenä ympäristönsuojelijana, joka opettaa poikiaan kunnioittamaan luontoa ja säästämään sitä turhalta kulutukselta. Juuri ekoviestillä elokuva voi onnistua puhuttelemaan myös osaa heistä, jotka vieroksuvat varsinaisen tarinan kristillistä eetosta uskonnollisena pakkosyöttönä.

Ekologisuus (vai pitäisikö kirjoittaa -ismi?) ei ensimmäisenä nouse mieleen, jos puhutaan sosiaalidemokratiasta tai sosialismista. Toki ekologisuus on mitä oivallisin keino vasemmistopuolueille hankkia valtaa ja rahaa. Siinä missä konservatiivit pelottelivat ihmisiä moraalittomalla elämällä, jonka voi estää äänestämällä papiston valtaan, nykyiset sosialistit pelottelevat sääntelemättömällä kapitalismilla, jonka voi kahlita äänestämällä vihreät valtaan.

Kulttuuriperimämme on kristillinen, ja mikäpä sen houkuttelevampi tarina voisikaan olla kuin Nooa. Luonnollisesti Jeesus on ollut useammankin elokuvan aiheena Mooseksen tavoin, mutta profeetta Muhammad odottaa vielä vuoroaan. Maailman viihdeteollisuudella on paljon vaikutusvaltaa, joten muhamettilaiset tulevat häviämään kamppailun maailman asukkaista, mikäli Muhiksen elämää ei saada kuvattua valkokankaalle. Kaikki tuntevat James Bondin kollegat Miss Moneypennyn ja Q:n, mutta kuka osaa nimetä Aisha-tytön lisäksi yhtään ihmistä, joka liittyy Muhammadiin?

Valtaosa ihmisistä uskoo jumalaan, koska heidät on siihen kasvatettu. Kasvatus on tiedon siirtämistä tulevalle sukupolvelle, ja se kulttuuri menestyy paremmin, jossa tieto siirtyy helpommin. Ennen kirjoitustaitoa tieto siirtyi tarinoina, jollainen kertomus Nooastakin on. Kirjoitettu teksti loi pyhät kirjat ja avasi oven vähän myöhemmin tieteelle. Halpa painopaperi toi mukanaan massamarkkinat; romaanit ja satukirjat. Elokuvan visuaalinen voima on kiistaton ja tietokonepelit muokkaavat maailmaa tavoilla, joita ei voi vielä kuin arvuutella.

Vaikka Demari näkeekin Nooassa ensimmäisen Vihreän, on tarina toki ensisijaisesti länsimaiden kristityille suunnattu viihteellinen tarinatuokio, ja moni nykyinen pikkulapsi muistelee vanhana, miten tarina Nooasta jäi mieleen parhaiten elokuvan kautta. X-sukupolvi kasvoi Suomessa Edwin Laineen Tuntemattoman sotilaan marssivauhdissa, kun sodan jälkeen syntynyt ikäluokka tutustui Rokkaan ja Suentassuun yöpöydän lampun hämyssä. Tuleva sukupolvi saa etulinjassa tulikasteen Koskelan rinnalla hiirikätensä ohjaamana.

Jos ekologisuus ja ympäristönsuojelu ovatkin kuin uusintoja kirkon opeissa vilahtelevista kuivuuksista ja tulvista syntiemme seurauksina, pääministeri Matti Vanhanen muodosti kantansa aiheeseen katsottuaan Al Goren elokuvan Epämiellyttävä totuus. Ilmastonmuutoksesta johdetuissa katastrofielokuvissa ei ole mitään moraalista sanomaa, vaan niissä kosto on pääteema. Elokuva Muhammadin kostoretkistä voisi olla liikaa minkä tahansa maan sensuuriviranomaisille, kun vastustajien kurkut silvottaisiin auki ja heidän naisensa joukkoraiskattaisiin seksiorjuudessa yhä uudelleen ja uudelleen. Demarin arvio Nooan mielenvikaisuudesta oli ennustettavissa, sillä eihän lehti Muhammad-elokuvia paljon katsele.

Nanni Mamia

Maailma on niin hassu paikka. Isät puolustivat maata, jonka pojat myivät Tehtaankadulla omasta edustaan. Isät puolustavat sananvapautta, ja pojat myyvät sen omasta edustaan. Niin on nätti, sanoi Ymmi Hinaaja.

Breznev lähtee Brysseliin

Katainen kertoo Iltalehdessä luopuvansa pääministerin ja puolueensa (Kok) puheenjohtajuudesta. Asia on sinänsä otettava tyytyväisin mielin vastaan, mutta muutama näkökohta laitettakoon muistiin. Kataisen haastattelu on kerta kaikkiaan aivan järkyttävää hyväveli-korruptiota, jossa Rooman keisarin toiminta näyttäytyy pyhäkoulu-touhulta.

Jyrki Katainen toivoo, että uusi pääministeri nimittää hänet Suomen komissaariksi.

Kuka mahtaa olla uusi pääministeri? Alexander Stubb? Miksi ei järjestetä uusia vaaleja, jos valtakunnan nokkamies - pääministeri - vaihtuu? Vaikka "uudella" hallituksella on parlamentin tuki takanaan, sillä ei suinkaan ole kansan tukea.

- En ole kyllästynyt, väsynyt tai tympiintynyt. Vuodet pääministerinä ja valtiovarainministeriä ovat olleet aivan fantastisia, Katainen vakuutteli.

Katainen sanoo, että luopuminen on hänelle tunteellinen hetki. Hän on kokenut olleensa kokoomusperheen pää.

Liberaalissa fascismissa poliitikko näkee yhteiskunnan elävänä organismina, jossa johtaja todella on "perheen" pää. Katainen on tyylipuhdas Mussolinin aateveli.

- Puolueen johtaminen ei ole mikään luottamustehtävä, vaan olen kokenut tämän perheen päänä olemisena.

Näin Ilta=Sanomissa. Puolueen puheenjohtajuus on kyllä luottamustehtävä. Se ei ole mikään virka tai edes toimitusjohtajuuteen verrattavissa oleva työsuhde, koska toimitusjohtajaa ohjaa osakeyhtiölaki. Puolueen puheenjohtajuutta ei ole missään määritelty. No ehkä yhdistysrekisterissä, mutta yhdistyksen johtaminen on luottamustehtävä.

- Jos Suomessa olisi jokin ylivoimainen kriisi, sitten olisin ajatellut uudestaan. Kataisen mielestä Suomen tilanne on nyt hyvä.

Onko Katainen täysissä järjissään? Pakko kysyä - ei kukaan normaali ihminen voisi väittää, että maan tilanne on hyvä. Ei edes kohtalainen. Eikä tyydyttävä.

- Hallitus jatkaa, vaikka ihmiset vaihtuvat.

Eikö vaaleilla ole tosiaan mitään merkitystä? Jos pääministeri vaihtuu lennosta, niin kyllä nykyisen käytännön mukaan - jossa suurimman puolueen pj. aloittaa hallitustunnustelut eli on ns. pääministetikandidaatti vaaleissa - äänestäjillä pitäisi olla mahdollisuus ilmaista luottamuksensa.

Toinen tapa pyrkiä komissaariksi olisi ollut lähteä ehdokkaaksi eurovaaleihin. Miksi valitsitte näin?

- Olisi ollut epärehellistä äänestäjiä kohtaan olla vaaleissa ehdolla, ilman että olisi ollut pienintäkään aikomusta ottaa mepin paikka vastaan. Sehän olisi ollut kokoomuksen kannalta hyvä asia, olisin kerännyt puolueelle ääniä.

Tämä väite kuvastaa Kokoomuksen äänestäjien moraalista tasoa parhaiten.

Olette odotellut puheluita Euroopasta. Onko sieltä soitettu ja mitä on luvattu?

- Erilaisia puheluita on tullut, joissa on kyselty kiinnostusta erilaisiin tehtäviin, mutta mitään ei ole luvattu eikä mikään ole valmista.

Poliittista korruptiota. Katainen nousee miljonäärikerhoon suhteillaan. Kukaan veronmaksaja ei olisi valmis maksamaan tuosta miehestä eurosenttiäkään.

- Osaamiseni ja kokemukseni tiedetään. Ne joko riittävät tai sitten eivät.

No jokainen tietää etteivät ne riitä, ja senpä takia juuri koko poliittinen sirkus näyttäytyy juuri niin raadollisena kuin se on. Täysin idiootti, kyvytön mulkku nousee mantereen johtohommiin ohi valintaprosessin.

Tämä touhu paljastaa parhaiten sen, mitä EU on. Puheet Neuvostoliitosta ja Puolueen vallasta ovat aivan vertailukelpoisia.

Putin syö Suomen

Venäjän karhu uhkaa.

NATOn nopean toiminnan joukot ovat Putinin käskyvallassa.

Putin kesyttää NATOn ilmasillan!

Putin käskyttää Pomoa!

Kukahan tässä se tsuhna on...?

Terveydeksi

Osmo Soininvaara kirjoittaa blogissaan jälleen kerran sote-uudistuksesta. Mitä enemmän Soininvaara ja Katainen sitä hehkuttavat, sen varmemmin se on epäonnistunut syntyessään tai tuomittu epäonnistumaan, jos jää keisarinleikkaukseltaan henkiin. Soininvaara toteaa:

Tässä kirjoituksessa kutsun selkeyden vuoksi esimerkiksi Helsinkiä, Espoota ja Vantaata kunniksi. Yhdessä joidenkin naapurikuntiensa kanssa ne muodostavat kaupungin.

Kaupungeissa perusteet kuntaliitoksille eivät ole kadonneet mihinkään, sillä niissä kuntaliitoksia ei ole perusteltu palvelujen tuottamisella.

Kaupunki on oikea yksikkö kunnaksi. Ne ovat oikeudenmukainen yksikkö toteuttamaan hyvinvointiyhteiskuntaa, koska niissä on tasaisessa suhteessa rikkaita ja köyhiä – paljon parempia kuin jos vaikkapa Kulosaari muodostaisi oman kuntansa ja Jakomäki omansa.

Elinkeinopolitiikassa kaupunki toimii keskenään kilpailevia kuntia johdonmukaisemmin. Pääkaupunkiseudun kunnat käyttävät enemmän energiaa yritysten houkuttelemiseen naapurin puolelta omaan kuntaansa kuin edistämään koko kaupungin menestystä.

Tiedossani ei ole mitä Soininvaara tarkalleen ottaen tarkoittaa - hänellähän on taipumus kutsua epäonnistuneita aloituksiaan "koepalloiksi". Mielestäni yllä todetaan, että suurten kuntien yhteenliitokset (mitä "sote-uudistus" tosiasiassa tekee kun kunnat menettävät puolet rahoistaan sote-alueen yhteiseen terveydenhoitoon) eivät (a) tuota terveyspalveluita vaan (b) toteuttavat eli rahoittavat ne (c) keskittämällä hankintaa eli vähentämällä kilpailua (kts. yllä alleviivatut kohdat).

Joku minua paremmin hankintalait tunteva voisi kertoa oman mielipiteensä asiasta, mutta vasta tuon luettuani tajusin, että nyt ovat poliitikot tainneet jälleen kerran astua itse kaivamaansa kuoppaan. Eli; kunnat rahoittavat palvelunsa, mutta eivät toimi sen tuottajana. Periaatteessa ainakin sama asia kuin esimerkiksi Helsingissä peruskoulujen ruoka- ja siivouspalveluiden ulkoistaminen Fazerille, Palmialle ja Sodexolle. En nyt suoralta kädeltä menisi sanomaan, että kuntien yhteinen hankintaorganisaatio eli sote-alue selviää julkisia hankintoja koskevan lain ulottumattomiin, vaan minusta riski on itse asiassa melko suuri. Jos kunta ei tuota palveluita itse keräämillään veroilla (ja saamillaan valtion avustuksilla), niin kyllä sen on kilpailutettava kaikki keskeiset hankintansa.

Kannattaa pitää mielessä, että Suomi päätti viime syksynä korvata ulkomailla tai yksityisessä sairaanhoidossa käyneen kuluja vain samalla määrällä kuin mitä se maksaisi julkisella puolella tehdystä hoidosta. Muun Euroopan toteuttaessa terveydenhoitopalveluita periaatteella "raha seuraa asiakasta", niin Suomi pysyttelee terveyskeskus-ihanteen maailmassa, jossa "potilas seuraa rahaa". Tästä jo viime syksynä sosiaali- ja terveysministeriön asiantuntijat varoittivat, että tuomio tulee 95%:n varmasti jos ja kun potilas sen EU-oikeuteen vie. Asia olisi korjattavissa sillä tavalla, että oikeasti käytäisiin keskustelu, mitä julkisella puolella hoidetaan ja sitten tehtäisiin päätökset sen mukaisesti. Mutta koska meillä ei ole tapana käydä ideologista arvokeskustelua vaan jeesustella soinivaaralaisittain silovikkien osaoptimoinneilla, ei pragmaattisilla perusteilla kyhätty ideologisesti hajallaan oleva hallitus kykene toimimaan.

Mielenkiinnolla - tai oikeastaan pienellä kauhulla - seuraan mitä tuleman pitää. Niin hullulta kuin se kuulostaakin, EU on tässä asiassa suomalaista hallintohimmeliä paremmin perillä kansalaisten edusta. EU:n julkisten hankintojen kilpailutuksella on nimenomaan tarkoitus turvata veronmaksajien etu omaa etuaan ajavaa byrokratiaa vastaan. Pitää varmaan piirtää rasti seinään.

Joku suomessa asuva idiootti on hakenut poliisikouluun ja kun on selvinnyt ettei hakija osaa lukea, kirjoittaa eikä harjata hiuksiaan, niin ovi on pamahtanut kiinni. Sen jälkeen on tietenkin alkanut vinkuminen rasismista, ja Yleisradio on antanut palstatilaa vinkujalle. Pakko on kysyä, että jos joku toinen hakija yhtä näkyvästi julistaisi omaa ideologiaansa - esimerkiksi hakaristiä kantamalla - niin voisiko sellainen hakija läpäistä poliisikoulun?

Torttu miehen tiellä pitää

Arvojärjestys on syytä pitää kohdallaan.

Nettipoliisi Jarno Saarinen - häntä heiluttaa koiraa

Hoitakaa nyt jumankekka tuo Jyrki Katainen pois hallituksesta. Vihreiden Ville Niinistö toteaa, että

indeksijäädytykset sekä lapsilisien ja kehitysavun leikkaukset raastoivat hänen sydäntään, mutta lopputulos parani neuvottelupöydässä merkittävästi. Veroratkaisuja hän luonnehtii täysin punavihreiksi.

Ei tarvitse olla nero tuon huomatakseen. Sekoomus on vasemmistopuolue, joka visusti varoo leikkaamasta julkista sektoria eli äänestäjiään. Sen sijaan Niinistön avpoin vinoilu Kataiselle on jo taidetta. Miniatyyripuolueen pj. nöyryyttää pääkanisteripuolueen äänestäjiä avoimesti keskisormea vilauttamalla. Kyllä on ajat muuttuneet.

Yllä oleva kaavio kuvastaa pohjoismaisen "hyvinvointivaltion" eli liberaalin fascismin kykyä tuottaa vaurautta. Ainoa mihin hallintohimmeleissään keikkuvat apinat saavat aikaiseksi ovat veronkorotukset, säännöstely ja - tietenkin - niukkuus. Keskusjohtoinen järjestelmä ei toimi, vaan se ohjaa aina resurssit väärin (paitsi sattumalta). Eniten ihmetyttää se, että edelleen maassamme on ihmisiä, jotka pitävät Kataista ja Kokoomusta oikeistolaisena, markkinamyönteisenä puolueena. Vielä vaarallisempaa on, että sananvapautemme on uhrattu ja rajat avattu sosiaaliturvashoppareille.

Sananvapauden uhraamista en voi käsittää, koska Suomi on harvinaisen homogeeninen maa, melkein kuin joku Pohjolan Qatar. Sananvapaus on ainoa merkittävä luonnonoikeus, joka ihmisellä on. Ilman sananvapautta ei ole uskonnonvapautta. On mahdotonta harjoittaa omaa uskontoaan, jos ei saa julistaa siihen liittyviä uskomuksiaan - vaikka ne olisivat kuinka virheellisiä tahansa. Ja niillä ihmisillä, joilla ei ole uskonnollista vakaumusta tulisi luonnollisesti olla oikeus julistaa omaa ideologiaansa ja arvostella muiden. Nyt tämä muiden arvostelu on kielletty valtion toimesta - ainoa sallittu ideologia on mukasuvaitsevainen ja mukamonikulttuurinen liberaali fascismi. Sen rajat avaava ja sydämen pysäyttävä politiikka on nostettu arvostelun yläpuolelle. Sen sijaan arvostelijoita voi kutsua kaikilla nimillä fasisteista ja rasisteista natseihin.

Voi kun kaikki tämä olisi vain suurta aprillipilaa (täällä nettipoliisi Jarno Saarisen ja Markus Janssonin kirjeenvaihtoa). Yhdestä rattijuoppoudesta ei voi saada kahta tuomiota. Yhdestä pahoinpitelystä ei voi saada kahta tuomiota. Mutta yhdestä kirjoituksesta voi saada kaksi tuomiota. Jarno Saarinen selittää tuossa kirjeenvaihdossaan, että hän nyt on valinnut tämän duunin ja hän vain tottelee esimiehiään. Missä on suomalaisen miehen selkäranka? Ei ainakaan nettipoliisi Jarno Saarisen vartalossa.