Mätä oksa vitsakimpussa

Iltalehti: Natsi-symboli

Suomen rikoslakia muokattiin 1970-luvun alussa, ja se sai siinä määrin vaikutteita Neuvostoliitosta, että siellä on Ritva Santavuoren muistelmien mukaan jopa lauseiden mittaisia sanatarkkoja käännöksiä (en ole tarkistanut ja vaikea tätä on uskoa). Vasemmistolaisessa ajattelutavassa väkivalta- ja erityisesti omaisuusrikokset tehdään yleensä lieventävien asianhaarojen vallitessa, eli pikkukriminaalit - tai "bandiitit" kuten heitä Venäjällä kutsutaan - ovat olosuhteiden uhreja. Köyhyys ja vähäinen koulutus selittävät vasemmistolaisessa ajattelutavassa ihmisten rikolliset taipumukset. Nykyisen tutkimustiedon valossa (Judith Rich Harris: Kasvatuksen myytti) rikollisuus on kuitenkin perinnöllistä, mikä tässä yhteydessä tarkoittaa tosiaan geneettistä eikä ympäristötekijöistä tai kasvatuksesta johtuvaa "perinnöllisyyttä".

Vasemmistolaisessa rikosoikeudellisessa ajattelutavassa huomiota herättää myös käsitys "valtion vihollisesta". Sosialismiin kuuluu keskeisenä ajattelutapana Mussolinin fascistinen "valtio huolehtii kaikista, kaikki valtion puolesta eikä kukaan valtiota vastaan" -teoria. Tätä kuvastaa "fascio" eli voimakas vitsakimppu, joka muodostuu yksittäisistä heikoista yksilöistä. Valtion viholliset ovat itsekkäitä, omaa etua ajaviaan ja pääomaa haalivia kapitalisteja tai "porvareita". Heidän rikoksensa on siis suunnattu Mussolinin ideologian vastaisesti "valtiota vastaan". Samaa ajattelutapaa kuvastaa natsi-Saksan inho syöpää ja loisia kohtaan, jotka molemmat pääsivätkin viralliseen propagandaan. Jos ihminen ei huolehdi itsestään, hän ei voi kantaa vastuutaan yhteiskunnasta, joka siis nähtiin elävänä organismina. Nykyisen tutkimustiedon mukaan syöpäkin on muuten perinnöllistä eikä tupakka siis itsessään aiheuta syöpää vaan toimii syövän potenttina.

On syytä kummastella uutista, jonka mukaan Norjassa aiotaan estää Anders Breivikin opiskeluoikeus yliopistossa. Breivik on veronsa maksanut ja rikostaan sovittamassa, joten estäminen on puhtaasti kostamista - ominaisuus jota liberaali oikeudenkäyttö ei muka salli! Länsimaisen oikeuskäsityksen mukaan yksittäisen ihmisen rankaisemiseksi tai palkitsemiseksi ei saa säätää lakia. Norjalaisten toiminta sotii oikeusvaltion periaatteita vastaan. Ne ihmiset jotka nyt kieltäytyvät opettamasta Breivikiä kaikkein kiivaimmin kannattavat kuolemantuomion kieltämistä.

Norjalaiset eivät olisi edes joutuneet koko tilanteeseen, mikäli heillä olisi käytössä kuolemanrangaistus tai ainakin elinkautinen ilman mahdollisuutta ehdonalaiseen vapauteen. Mutta Norjassa ei haluttu myöntää, että on ihmisiä jotka saattavat vastustaa sen sosialistista yhteiskuntajärjestystä väkivalloin. Kuolemanrangaistusta ei haluttu pitää voimassa, koska vasemmistoeliitti ajatteli luoneensa sellaisen ihanneyhteiskunnan, jota kukaan ei voisi vastustaa. Niinpä mitään niin pahaa rikosta ei voisi olla, jota ei voisi sovittaa pisimmällä mahdollisella 21 vuoden vankeudella.

Breivik paljastaa tahtomattaan vasemmistolaisen oikeuskäsityksen mätäpaiseita: ei aseellista poliisia, ei kuolemantuomiota, muka-syyntakeinen, yhdelle miehelle räätälöityä lainsäädäntöä. Käsitys siitä, että ihminen sovittaa rikoksensa vankeudessa ei sekään päde, koska rikos kohdistui yhteiskuntaa (sosiaalidemokraattien nuorisoleiri) vastaan. Vaikka mies oli ilmiselvästi mielenvikainen, norjalaiset halusivat tehdä hänestä syyntakeellisen, ettei hänen tekojaan voisi selittää sattumalla vaan teon taustalle täytyi kaivaa poliittinen motiivi - "äärioikeistolaisuus" tai "vastajihadismi" - jotta oma poliittisen toiminnan oikeutus korostuis: jos et ole puolellamme olet breivibiläinen!

Toimiva yhteiskunta on perustuslaillinen tasavalta, joka toimi Yhdysvaltain perustajaisien itsenäisyysjulistuksen perustana. Vähitellen sosialistinen utopia kaikkien ihmisten tasa-arvosta on johtanut länsi-eurooppalaiseen demokratiaan. Siinä missä perustuslaki ja tasavalta määrittelevät ihmisten oikeuden ja velvollisuude puolustaa itseään ja tulla toimeen omillaan, demokratiassa enemistö päättää miten pitkälle yksilöillä on oikeus ja velvollisuus puolustaa ja elättää itseään. Kaikilla asioilla on aina hyvä ja huono puolensa; niin kliseinen kuin tuo sanonta onkin, se pitää paikkansa. Breivikin uhrit paljastivat meille vasemmistolaisen yhteiskunnan oikeudellisen ajattelutavan keskeisimpiä heikkouksia. Kukaan kuolleista nuorista ei kuollut turhaan, jos osaamme ottaa opiksemme.

Itse kannatan ensimmäiseksi lainmuutosta, jolla kuolemantuomio tehdään taas mahdolliseksi. Sitä ei ole pakko käyttää, mutta se voisi olla mahdollinen. Sen jälkeen Suomessa ei tarvitsisi edes miettiä mitä tekisimme, jos ja kun seuraavasta kouluammuskelusta syyllinen jääkin henkiin.

Voisiko joku vasemmistolaista oikeustajua ymmärtävä vääntää rautalangasta, miksi Breivikiä tulisi kohdella eri lailla kuin muita rikollisia? Koko ongelmaa ei siis olisi, jos Norjassa olisi kuolemantuomio. Sitä taas ei ole, koska liberaalin oikeustajun mukaan kaikilla on "ihmisoikeutensa". Paitsi ettei näytä oikeasti olevan. Tämä orwellilaisen todellisuuden avaaminen on kirjoitukseni ydin.

Raised fist -salute

Ympäristökysymyksetkö ihmisiä huolettavat?

Suomen ensimmäinen finanssikriisi alkoi pian itsenäistymisen jälkeen Suuren laman yhteydessä. Maatalouden parhaan kukoistuskauden aikaan 1927-28 osuustoimintaliikkeen isä, kansanedustaja ja taloustieteilijä Hannes Gebhard kehotti maanviljelijöitä ottamaan "edullista" valuuttalainaa. Suomi oli tuolloin ajan hengen mukaan sitonut markkansa ulkoisen arvon eli oli ns. kultakannassa mukana (vuoden 1931 lokakuun loppuun). Samaan aikaan ajan muodikkain aate sosialismi teki myyräntyötään Neuvostoliiton eduksi. Maassa järjestettiin runsaasti lakkoja, jotka perustuivat usein puhtaasti poliittiseen "työmaaterroriin". Turvatakseen lakkoihin haluttomien työntekijöiden työrauhan perustettiin Vientirauha Oy. Se oli tuhansia työntekijöitä käsittänyt työarmeija, joka tuli avuksi kun lakko syntyi pelkästään vallankumouksen ajamiseksi.

Nykyisin ymmärretään, että rahan arvoa ei voi johdatella kullan määrästä ja sen kilohinnasta. Se oli kuitenkin ensimmäinen lenkki poliitikkojen pitkäaikaisessa pyrkimyksessä sitoa Suomen markka johonkin muuhun valuuttaan. Sittemmin tuli 90-luku ja "vahvan markan politiikka" ja 2000-luku ja euro.

Kun Gebhardin suosittelemat velat lankesivat maksuun, maatiloja joutui pakkohuutokaupattavaksi pilkkahinnalla. Huutokauppayleisö seurasi usein tapahtumaa virsiä laulellen. Oy Maakiinteistöpankki alkoi ostaa konkurssitiloja ja sopi perheiden kanssa niiden mahdollisuudesta ostaa tila myöhemmin takaisin itselleen. Suomen vienti oli käytännössä täysin pysähtynyt vuodet 1929-30. Pula helpotti hieman kun Jacob von Julin onnistui myymään Saksaan selluloosaa, ja kesästä 1931 alkaen tilanne alkoi parantua. Samaan aikaan (1931) valmistui uusi eduskuntatalo Arkadianmäelle vaikka valtionkin kassa loisti tyhjyyttään. Toisin kuin nykyaikana, tuolloin virkamiehet olivat huolissaan valtion asemasta ja säädettiin laki virkapalkkojen leikkaamisesta 5-10% toistaiseksi. Yhteensä Maakiinteistöpankki lunasti kymmenisen tuhatta tilaa.

Koska poliitikot kuvittelivat voivansa johtaa kansaa heitä itseään paremmin, perustettiin Oy Alkoholiliike Ab 1932 kieltolain kumoamisen yhteydessä. Pohjimmiltaan perusteet olivat tietenkin valtion kannalta puhtaasti fiskaaliset eli kassa ammotti taas tyhjyyttään. Valtio omisti enemmistön ja ministerit T.M. Kivimäki ja Järvinen kumpikin yhden osakkeen ajan säädösten mukaisesti.

Vuonna 1932 nimitetty Kivimäen hallitus ryhtyi päättäväisesti torjumaan inflaatiota ja yhteiskuntarauhaa. Valtion taloutta pidettiin kurissa myöntämällä varoja vain välttämättömiin hankkeisiin. Suomen Pankkia vaadittiin laskemaan liikkeelle lisää "maksuvälineitä" pulan helpottamiseksi. Pankinjohtaja Risto Ryti piti tärkeänä, että Suomella oli lainahanat tarvittaessa ulkomaille auki, joten hänen ehdotuksestaan Suomi maksoi Yhdysvalloille elintarvikelainan korot, vaikka Yhdysvallat olikin ne antanut anteeksi. Tästä syntyi käsite, että "Suomi on ainoa maa, joka maksaa velkansa".

Olemme nyt siis menossa kolmannen kerran konkurssiin, ja aina syy on ollut poliittisten päättäjien kyvyttömyydessä hoitaa valtiontaloutta, minkä seurauksena ulkoiseen valuuttaan sidottu rahayksikkömme on täytynyt devalvoida, jotta avoin sektori kykenee maksamaan paisuneen julkisen sektorin kulut. Tässä vaiheessa Kataisen hallituksella on vielä aikaa säätää lait, joilla tulevassa katastrofissa estetään ihmisten omaisuuden pakkomyynnit pilkkahinnoilla, kuten aiemmissa kriiseissä on käynyt.

Melkein tasan 80 vuotta sitten säädettiin laki eduskunnan talousneuvostosta, jonka ehdotukset tulo- ja menoarvioesityksistä piti ottaa huomioon. Ruotsalainen odaalitalonpojan sanoihin ("Jumala on asettanut kansan pitämään peukalonsa valtion rahasäkin suulla") perustuva säästäväisyys ei tälläkään kertaa pysynyt. Kansan päästyä valtaan ei eduskunta ole kyennyt osoittamaan minkäänlaista itsekuria tälläkään vuosituhannella.

Kun katsotaan tutkimusta, mitkä asiat EU-maiden asukkaita eniten huolestuttavat, niin tulos on mielenkiintoinen:

Suomessa ympäristökysymykset (6%) kiinnostivat ihmisiä yhtä paljon kuin maahanmuuton ongelmat (5%). Tärkeimmät huolenaiheet liittyivät työttömyyteen (47%), sote-uudistukseen (37%) ja taloudelliseen suorituskykyyn, valtionvelkaan ja inflaatioon 20-24%. Kuitenkin, ympäristöasiat vievät poliitikkojen huomion ja hallitsevat julkista keskustelua. On hiilijalanjälkeä, päästökauppaa, ydinvoimaa, tuulivoimaa, aurinkovoimaa ja hiilivoimaa. Kaikkea keskustelua hallitsee "hyvinvointivaltion alasajo" vaikka valtio on viidessä vuodessa tuplannut velkansa 40 miljardista 80 miljardiin. Mitä alasajoa sellainen on?

Kaikkein tärkein syy, miksi poliitikot keskittyvät energiaratkaisujen vatvomiseen on yksinkertainen: heillä on asiasta mielipide jonka media on halukas toistamaan innosta puhkuen. Toimittajien arvomaailmassa ympäristökysymykset korostuvat, koska ne ovat näennäisen yksinkertaisia eivätkä vaadi suurta ajattelukykyä. On helppo huudella kannattavansa "kestävää kehitystä" kun kukaan ei kysy, mitä kestävä kehitys oieastaan on. Onko se kestävää, että tankkaamme autoon viljelykasveista tehtyä etanolia ja aiheutamme ruoan hinnan nousua ja huononnamme autojen polttoainetaloudellisuutta? Onko bussimatkustaminen oikeasti kestävän kehityksen mukaista, kun sen todelliset kustannukset tukineen ylittävät autoilun kustannukset?

Ville Niinistö valehtelee päin näköä - osa II

Rähmispossun lanseeraaman Ympäristötuhopuolue loisti typeryydellään puheenjohtajansa Ville Niinistön persoonalla televisiossa maanantai-iltana. Olen joskus miettinyt, että miksi esimerkiksi minun kirjoituksiani joku saattaa pitää "vihakirjoituksina" ja vihdoin palaset loksahtivat kohdalleen. Minä pidän Virheitä poliittisina vastustajinani. Heidän kannanottonsa erittäin harvoin myötäilevät omiani, tuskin koskaan. Niinpä voisin pitää heidän näkökantojaan itselleni vihamielisinä, vihapuheina. Erityisesti silloin, jos he puhuvat vastoin tosiasioita. Ymmärrän toki, että monimutkaisilla asioilla ei ole vain yhtä selitystä, joka muiden on pakko hyväksyä. Silti, on olemassa tiettyjä yleisesti hyväksyttyjä toimintatapoja tosiasioiden ymmärtämiseksi. Keskeisin niistä on luonnontiede, jossa tuloksia saadaan tekemällä haivaintoja, joiden tulokset ovat muiden tarkistettavissa korruption ehkäisemiseksi.

Parinkymmenen vuoden ajan "ilmastontutkijat" ovat kaataneet kuorma-autolasteittain rahaa sellaisten tietokonepelienohjelmien tekemiseksi, joilla voitaisiin selittää (ja arvioida) hiilidioksidin vaikutus Maapallon lämpötilaan. Alkaa jo tässä vaiheessa kaikille olla selvää, että ohjelmoinnissa on epäonnistuttu karkeasti, koska yksikään ohjelma ei kykene mallintamaan jo tiedossamme olevaa menneisyyttä ja vielä vähemmän selittämään, miksi vuoden 1998 jälkeen lämpeneminen ei ole jatkunut vaikka hiilidioksidin määrä ilmakehässä on tasaisesti kasvanut. IPCC:n teoriaan ja avokätisesti rahoittamiin tutkimuksiin osallistuneiden väitteet "tiedemaailman yksimielisyydestä" ovat olleet silkkaa valetta.

Televisiossa haastattelija Matti Virtanen kysyy ympäristöministeri Niinistöltä, että miksi Maapallo ei ole lämmennyt ja miten monta vuotta meidän pitää odottaa ennen kuin luovumme nykyisestä ilmastopolitiikasta. Selvästi varuillaan ollut Niinistö väitti, että tiedemaailma edelleen kyllä väittää lämpötilan nousevan vähintään neljällä asteella, lämpötilan nousseen merien syvänteissä (sic), manner- ja napajäätiköiden sulavan sekä sään ääri-ilmiöiden lisääntyvän. Nämä ovat kaikki väitteitä, joilla ei ole todellisuuspohjaa. Jokainen ihmisen aiheuttaman ilmaston lämpenemiseen vähänkään syvällisemmin perehtynyt tietää sen. IPCC:n tietokonepeleissä näin toki käy, mutta mitatut havaintoaineistot eivät tue teoriaa.


Kun Ville Niinistö televisiossa niin kuitenkin väittää, niin hän yksinkertaisesti valehtelee. Minun kannaltani katsoen hän siis syyllistyy vihapuheeseen, eli ajaa omaa poliittista - minun agendastani poikkeavaa - agendaansa valehtelemalla tosiasioista. Edellisen kerran kirjoitin samasta aiheesta Ville Niinistö valehtelee päin näköä 12.10.2011. Mediassa ja suurelle yleisölle ministeri saa tietenkin valehdella, vaikka hänen "nuhteettomuutensa" siitä kärsiikin kuten muistamme esimerkiksi Ilkka Kanervan eroon johtaneesta tapauksesta. Mutta eduskunnassa hän ei saa valehdella, vaan siitä voi sitten joutua - käsittääkseni - jo rikosoikeudelliseen vastuuseen. Niinpä ehdotan jonkun Perussuomalaisen tekevän välikysymyksen, jossa ministeri saisi vastattavakseen ainakin seuraavan kysymyksen:

- Mikä on ympäristöministeriön ilmastolainsäädännön perustana olevan nykytiedon mukaan
a) tällä vuosisadalla odotettavissa oleva ilmaston lämpeneminen hiilidioksidipitoisuuden kaksinkertaistuessa
b) sään ääri-ilmiöiden määrällinen muutos ja
c) mannerjäätiköiden (kuten Kilimanjaron) sulamisen syy.

Mistä ministeriö on tietonsa hankkinut ja miten kriittisesti se on arvioinut niiden totuudenmukaisuutta ottaen huomioon? Lopuksi, suomalaisten kannalta, kaikkein tärkein kysymys, eli miten hallitus/ministeriö arvioi ilmaston lämpenemisen vaikuttavan viljely- ja elinolosuhteisiin Suomessa - positiivisesti vaiko negatiivisesti. Mikäli Suomi on niitä harvoja maita jotka hyötyvät, niin miksi me haluamme olla eniten maksamassa. Onko maailmassa yhtään toista maata, joka toimii omien etujensa vastaisesti yhtä nöyrästi?

Kysymyksen osaa joku eduskuntatyöskentelyyn minua paremmin perehtynyt muotoilla paremmin, mutta ajatus tuossa on, että ministeriö joutuisi paljastamaan mistä se tietonsa hankkii ja miten kritiikittömästi se niihin uskoo.

Äärivasemmisto ryhtyy väkivaltaiseksi - osa XXIV

Edellisestä tämän kirjoitussarjan artikkelista onkin jo kulunut melkein neljä kuukautta (Äärivasemmisto ryhtyy väkivaltaiseksi - osa XXIII 3.4.2013). Kukaan tuskin odotti sen jäävän viimeiseksi merkinnäksi aiheesta, joten lienee taas syytä muistuttaa Soininvaaran ja kumppaneiden kelvottomasta maailmankuvasta.

Alan Caruba kirjoittaa blogissaan lainaten Nils-Axel Mörneriä, että vastoin IPCC:n tietokonepelejä meren pinta ei ole voimakkaassa nousussa, jos nousua mitataan havainnoimalla. Mörnerin 35 vuotinen ura aiheen ympärillä tekee hänestä eläkeläisenä melkoisen uskottavan auktoriteetin.

Ilmaston lämpenemisellä pelottelevat ilmastototutkijat käyttävät pelkoa hankkiakseen itselleen rahaa. Jos mikä tahansa valtion laitos tai yksityinen yritys kokeilisi samaa taktiikkaa, sen johtajat istuisivat vankilassa. Ainoastaan ylikansallisen YK:n organisaatio saa haaskata miljardeja vuosi toisensa jälkeen paskapuheen levittämiseen.

Kun ilmaston lämepeneminen ei ole jatkunut, alarmistit ovat keksineet sille suorastaan huvittavan selityksen: lämpö on siirtynyt meren pinnalta syvempiin kerroksiin. Kun ensikerran kuulin tuon selityksen, ajattelin että se on vitsi. Samoin Pohjoisnavan sulaminen keskikesällä käy osoituksena näille hurjapäille siitä, että hiilidioksidi lämmittää Maapallon ihmiskunnalle asuinkelvottomaksi. Lähes kaikki alarmistien ennusteet Rooman Klubin ajoista lähtien ovat osoittautuneet horoskooppiin verrattavissa olevaksi huuhaaksi (pyydän anteeksi jos loukkasin tuolla jotain naispuolista blogini lukijaa - totta kai avaruudessa olevilla kivipalloilla voi ennustaa esimerkiksi oman rakkauselämänsä suuntaviivat).

Ympäristöväkeä itseään ei tietenkään häiritse lennellä ympäri maita ja mantuja (Osmo Soininvaaran Kotiin! 27.7.2013):

Miksi ympäristöväki ei puhu näiden propellikoneiden puolesta suihkukoneita vastaan? Ne eivät nouse yläilmakehään, jolloin niiden hiilidioksidipäästöjä ei tarvitse kertoa millään lentokoneiden haitallisuuskertoimella. Päästöt matkustajakilometriä kohden ovat maaseutubussin luokkaa.

Erilaiset laskennalliset "haitallisuuskertoimet" ovat Vihreän ideologian kulmakiviä, koska haittakerrointa voidaan aina muuttaa mielivaltaisesti. Soininvaara ja lähes koko hänen kommentoijakaartinsa viitisen vuotta sitten tykittivät täysillä naamat innosta hehkuen, kuinka öljyn hinta nousee yli kahdensadan dollarin ja miten öljytuotannon huippu on saavutettu ja lasku kohti kivikautta on alkanut. Minun on vaikea keksiä Soininvaaraa populistisempaa poliitikkoa. Ehkä Arhinmäki pääsee samaan sarjaan, mutta muut Vihreät tuovat mieleen lähinnä ajovaloissa juoksevan kanin älykkyydeltään.

Kun öljy ei siis loppunutkaan, Vihreät käänsivät ilmastonmuutoksenlämpenemisen vastaisen sotansa kärjen kohti öljyteollisuutta. Öljyn hinnan laskusta tuskastuneet ympäristötuholaiset eivät innostu laisinkaan uudesta tekniikasta, jolla öljyliuskeesta tuotetaan polttoainetta ihmiskunnalle. Vesisärötys on tehnyt Yhdysvalloissa sen ihmeen, että vaikka kansalaisten elintaso on noussut, maan hiilidioksidipäästöt ovat laskeneet toisin kuin Euroopassa, jossa on luotu tolkuttoman kalliit järjestelmät päästöjen vähentämiselle, mutta tosiasiassa ne vain siirtyivät Kiinaan.

Vasemmistolaisuus on perusluonteeltaan lainvastaiseen kansalaistottelematomuuteen nojaava ideolgia, koska lait ovat luokkavihollisten eli porvareiden säätämiä, joten niitä ei tarvitse noudattaa. Englannissa ryhmä öljyliuske-esiintymän käyttöön ottamista vastustavia ympäristöihmisiä osoitti mieltään. Kuten arvata saattoi, mielenosoitus luonnollisesti repesi täydeksi mellakoinniksi kuten aina, missä ympäristötuholaiset eivät saa tahtoaan läpi.

Laillista ryöstöä

Vähäkyröläinen yrittäjä Eino Järvinen on päättänyt parantaa maailmaa tai ainakin omaa maailmantuskaansa. Ympäristötietoinen Eino on ostanut tuhat kiinalaista polkuhintaista aurinkopaneelia. Kuten blogini vanhat lukijat tietävät, niin ns. uusiutuvat energianlähteet ovat toistaiseksi niin kalliita, että niiden tuotanto vaatii verovaroin maksettua tukea koko investoinnin elinkaaren ajan (Työ- ja elinkeinoministeriö 19.6.2013):

Nykyiset uusiutuvan energian teknologiat ovat kalliita, laskevat Euroopan kilpailukykyä ja lisäävät hiilen kulutusta. Ainoat neljä vähähiilistä teknologiaa ovat tulevaisuuden aurinkoenergia, maalämpö, vesivoima ja ydinvoima, ja teknologian kehitys jokaisella näistä sektoreista on nopeaa.

Mutta Eino-poika on ollut tarkkana kuin porkkana ja oivaltanut, että uusituvalle energialle tosiaan maksetaan tuotantotukea niin paljon, että investointi on riskitön. Tässä maailmantalouden tilassa riskitön 10% tuotto on ihailtava suoritus, kun vapaassa kilpailussa olevien yritysten on vaikea punnertaa edes voitolle. Mutta energiateollisuudesta jokaisella poliitikolla on populistinen mielipide ja aihe sivuaa toimittajien lempilasta - äiti-Gaiaa.

Saksassa uusiutuvan energian tuotanto aiheuttaa jo melkoista päänvaivaa ja Saksassa onkin Euroopan - ja ilmeisesti koko maailman - kallein energian hinta:

Kaikkein kriittisin kohta on sähköverkon kapasiteetin nostaminen, niin että se pystyy ottamaan vastaan entistä enemmän uusiutuvaa energiaa. Ja myös niin että verkkoon päästämään syöttämään tätä uusiutuvaa sähköä juuri niillä paikkakunnilla missä sitä myös tuotetaan ja tarjotaan verkkoon ...ja että sähkö kyetään edelleen siirtämään sinne missä energia käytetään.

Ja koska se maksaa, niin maksajat eivät ole innoissaan:

Vastustus on edelleen joillain teollisuuden, talouden sekä talouspolitiikan alueilla erittäin voimakasta. On olemassa pieni, hyvin koordinoitu ryhmä, jolla on käytössään paljon valtaa. He eivät vaan pysty kuvittelemaan, että Saksan kaltaisen teollisuusmaan energiasysteemi olisi hoidettavissa ilman että joku määrää tahdin.

Perinteisesti koulutetun energiataloustieteilijän päässä on näkemys, että jossain täytyy olla oikein suuri voimalaitos, joka määrää muiden voimalaitosten tahdin. Tarvitaan siis suurensuuri hiilivoimala tai ydinvoimala jota varten sähköverkko suunnitellaan ja rakennetaan. Ja kun se suuryksikkö on käynnissä, niin siihen voidaan sitten kytkeä pieniä voimaloita varavoimaksi.

Tämä on vanhan, keskittyneen sähköhuollon filosofia. Nuoremmat ihmiset, ovat kasvaneet internetin maailmassa ja eläneet koko ikänsä itse itseään tasapainottavan verkon kanssa. Näillä nuorilla ei ole mitään vaikeuksia käsittää miten sähköverkko voi löytää jatkuvasti uusia toimintareittejä. Nuoret käsittävät, että sähköverkko voi toimia niin, että sen johdossa on vain ikään kuin – kapellimestari.

Tässä on luullakseni kysymys myös sukupolviongelmasta. Ne jotka on koulutettu ja ovat pärjänneen koko ikänsä vanhan, sentralistisen näkemyksen kanssa, heillähän ei ole koskaan ollut mitään syytä epäillä näkemyksensä oikeellisuutta.

Sitä vastoin tulossa oleva nuori sukupolvi haluaa luoda jotain varmaa ja samalla dynaamista. Jotain mikä on tehokasta ja samalla joustavaa ja innovaatioista ilonsa ammentavaa. Nämä ovat niitä ihmisiä jotka tulevat murtamaan Saksan energiakäännettä kohtaan esiintyvän vastarinnan.

Kuvaavaa on Einon lausahdus siitä, kenen tulisi maksaa hänen omien uskonnollisten ristiretkiensä kamppailut:

- Kyllä kaikki aurinkoenergiahankkeet pitää saada kymmenessä vuodessa maksettua, ei niissä muuten ole järkeä.

Hänestä yksityishenkilöillä pitäisi olla varmuus kilowatin hinnasta, jotta he uskaltaisivat investoida omiin voimaloihin.

- Pitäisi lailla turvata, eikä kenenkään tahdolla, mitä maksetaan.

Tässä arvon lukijani näette arkipäivän sosialismia. Keksitään kaunis ideologia jolla oikeutetaan toisten rahojen verottaminen omaksi edukseen. Näitä ihmisiä meillä on maa pullollaan ja jokainen vielä kaiken kukkuraksi kiistää olevansa sosialisti. He ovat edistyksellisiä tai "dynaamisia" kuten tuo saksalainen haastateltavakin totesi.

Jussi K. Niemelä

Olen nähnyt paljon huonoja blogikirjoituksia - itsekin tehnyt sellaisia - mutta entinen Vapaa-ajattelijoiden nokkamies Jussi K. Niemelä on tehnyt melkoisen pohjanoterauksen uusimmallaan Salaliittoteorioiden ja putkinäköisyyden mahti. Niemelän kirjoituksen keskeinen väite on, että islam on pohjimmiltaan rauhantahtoinen uskonto, jolla hän viittaa siis siihen, että nykyinen kristillinen kirkko ei puutu kansalaisten muuhun elämään kuin hengelliseen. Kuten me suomalaiset tiedämme, kirkko kyllä käy kovaa kamppailua siitä, että voiko se tukea poliittisen sosialistisen eliitin utopiaa täydellisestä tasa-arvosta, joka kulminoituu naisen oikeuteen tehdä abortti ja homoseksuaalien saada tulla vihityksi kirkossa. Eli kyllä kirkko osallistuu voimakkaastikin yhteiskunnalliseen keskusteluun ja sitä voimakkaammin, mitä tarkemmat säädökset sillä on siviilielämästä.

Islamissa on hyvin yksityiskohtaiset säädökset, joiden kirjaimellinen noudattaminen on edellytys sille, että on kunnon muslimi samalla tavalla kuin poikien ympärileikkaus on Jumalan edellyttämä toimenpide juutalaisille. Muslimeilla näitä velvoitteita on satoja ja taas satoja. Muslimien valtava enemmistö ottaa uskontonsa hyvin tosissaan, mikä näkyy esimerkiksi ramadanin tunnollisena noudattamisena. Muslimiyhteiskunnassa ateisti on vielä suurempi syntinen kuin homoraajarikkomielipuoli vääräuskoinen. Jussi K. Niemelän on siis melko turvallista kertoa meille mitä islam on, kun hän ei ilmeisesti koskaan ole muslimimaassa asunut.

Niemelä ei ymmärrä islamista paljoakaan vaikka siteeraakin hyvin Hämeen-Anttilaa ja muita islamin tuntijoita. Niemelä leimaa kaikki islamin vastustajat yksioikoisesti "äärioikeistoksi" ja salaliittoteorioiden kannattajiksi. Salaliittoteorialla hän viittaa siihen, että EU on muka sopinut Turkin kanssa EU:n muuttamisesta islamilaiseksi kalifaatiksi. Jokainen täysissä järjissään oleva tietää, että näin ei ole, mutta koska Niemelä haluaa niputtaa kaikki islamin vastustajat helpommin omiin ennakkoluuloihinsa sopivaksi joukoksi, hän ilmeisesti aidosti myös uskoo luomaansa valheeseen.

Termin "äärioikeistolainen" käyttäminen riittää minulle todisteeksi siitä, että ihminen ei oikeasti ymmärrä poliittisia ideologioita. Niemelän mielestä äärioikeistolaisuuteen kuuluu se, että vastustetaan islamia ja se on moderni vastine 30-luvun juutalaisvastaisuudelle. Niemelän maailmankuvaan ei sovi se, että islam voisi olla vaarallinen ideologia kuten oli neuvosto-kommunismikin ja sen vastustajat eivät ole fobikoita vaan ovat nähneet ja tuntevat kyseiset ideologiat käytännön tasolla.

Niemelä syyttää "äärioikeistolaisia" siitä, että he niputtavat kaikki muslimit samaan kasaan terroristeiksi ja kiihkoilijoiksi. Näitäkin varmasti on, joskaa ei suomenkielisessä blogimaailmassa, mutta ehkä hän seuraakin enemmän vieraskielisiä blogeja. Omituisinta kirjoituksessa on se, että hän itse syyllistyy samaan, eli niputtaa kaikki islamia vastustavat yhden käsitteen - vieläpä virheellisen sellaisen - alle "vastajihadisteiksi" tai "äärioikeistolaisiksi". Mutta mitäpä voi odottaa ihmiseltä, joka ei tunne sitä ideologiaa jota yrittää puolustaa.

Siitä olen hiukan kateellinen, ettei blogiani Niemelän kirjoituksessa mainita. Tiedän etten ole yhtä ansiokas kynän käyttäjä kuin blogikollegani Vasarahammer ja Tundra Tabloids, joita Niemelä pitää suomalaisen "äärioikeistolaisuuden" pahimpina syypäinä. Vuosia molempia blogeja seuranneena pidän itseäni tismalleen samankaltaisena ideologiselta kannalta, joten Niemelän mukaan minäkin olen ilmeisesti antijihadisti äärioikeistolainen mielipuoli. Kuitenkaan se todellisuus missä elän ei mitenkään vastaa tuota Niemelän tulkintaa, joten jomman kumman meistä on pakko olla väärässä. Olen aiemminkin epäillyt Niemelän tulenpalavan intohimon olevan osoitus hänen vaikeasta persoonallisuudestaan, sillä kuka näkee kristinuskon niin vaarallisena itselleen, että liittyy vapaa-ajattelijoihin?

Transjordania

Erinomainen Rod Martinin kirjoitus, jossa hän esittää aivan uudenlaisen ratkaisun Lähi-idän sodan päättämiseksi nyt, kun "neuvottelut" ovat taas alkaneet.

Palestiinalla tarkoitetaan Ensimmäisen Maailmansodan jälkeen Turkin Ottomaani-valtakunnasta erotettua aluetta nykyisen Israelin ja Jordanian paikalla. Alueen itäistä aluetta asuttivat beduiinit ja läntisellä alueella juutalaisia oli esimerkiksi Jerusalemissa noin puolet. Aikalaiskuvausten mukaan päivän kestävällä ratsastusmatkalla Jerusalemista Välimerelle ei välttämättä kohdannut ketään. Alueen harvan asutuksen takia rajoja piirreltiin hiukan suurpiirteisemmin kuin väkirikkaassa Euroopassa.

1917 Balfourin julistuksella Britit loivat käsiinsä jääneestä erämaakaistaleesta juutalaisten kotivaltion, hiukan samaan tapaan kuin tuolloin itsenäistyneet Suomi, Viro, Latvia, Liettua, Puola, Unkari, Slovakia, Serbia, Bosnia, Montenegro ja Kroatia. Juutalaisten kotivaltion nimeksi tuli siis Palestiina, jota yllä oleva kartta esitti - ja esittää kai vieläkin. Woodrow Wilsonin 14-kohdan ohjelma tuki kansojen itsenäistymistä niitä miehittäneistä suurvalloista.

Hussein ibn-Ali kirjoitti 1918, että Palestiinan "voimavara on sen hedelmällinen maapera, jota juutalaiset osaavat viljellä. Arabit hyvin tietävät, että juutalaiset ovat alueen alkuperäiset omistajat." Seuraavana vuonna Husseinin poika Faisal, joka edusti Syyrian kuninkaana arabimaita Versailles'n rauhanneuvotteluissa, allekirjoitti rauhansopimuksen Chaim Weizmannin kanssa. Hän edusti Balfourin julistusta kannattaneita siionisteja eli juutalaista osapuolta. Sen mukaan "juutalaisten pikaista muuttoa ja Palestiinan asuttamista on tuettava kaikin mahdollisin keinoin." Kuningas Faisal kirjoitti: "Me arabit, erityisesti sivistystä ja koulutusta hankkineet, osoitamme syvää myötätuntoa siionistiselle liikkeelle. Edustajamme täällä Pariisissa ovat perehtyneet siionistien kokousedustajille antamaan esitykseen ja pidämme sitä kohtuullisena ja järkevänä." Tuo Palestiina ei siis ollut se, mitä nykyisin pidetään Palestiinana (Länsiranta ja Gaza) vaan Weizmann, Faisal, Hussein, Churchill ja muut osanottajat kutsuivat Palestiinaksi siis koko nykyistä Israelin (20%) ja Jordanian (80%) aluetta.

Ongelmat alkoivat, kun - yllätys yllätys - Ranska puuttui peliin vuotta myöhemmin. Se miehitti uuden "mandaattinsa" Syyrian ja teki siitä itselleen alusmaan ja siirtokunnan karkottaen Faisalin. Hänen veljensä Abdullah aikoi marssia joukkoineen Damaskokseen, mutta Churcillin painostuksesta jätti sotaretkensä toteuttamatta. Churchill nimitti hänet Brittiläisen protektoraatin emiiriksi Transjordaniassa (kirjaimellisesti "Jordan joen tuolla puolen"). Yhdellä suurmiehen kynänvedolla juutalaiset menettivät 80% uudesta kotimaastaan.

Juutalaiset eivät viitsineet suuremmin aiheesta metelöidä, koska menetetty alue oli pääosin asumatonta erämaata, jonne ei oikein olisi juutalaisia riittänytkään. He myös halusivat jatkaa rauhaa ja yhteistyötä hyvässä hengessä hashemiittien kanssa: Husseinin, Faisalin ja Abdullahin jotka olivat sopineet rajoista Weizmannin kanssa ja nyt hallitsivat pääosaa Arabian niemimaasta. Saudit ajoivat hashemiitit pois, ja britit nimesivät Faisalin Irakin kuninkaaksi, mutta pettyneinä jatkuviin tappioihinsa ja Englanilta saamaansa vähäiseen tukeen he menettivät luottamuksensa pääosin eurooppalaisiin juutalaisiin.

Jatkaen typeryyksien sarjaansa britit nimittivät kiivaan antisemiitin hadzi Amin al-Husseinin (Yasser Arafatin eno) Jerusalemin suurmuftiksi. Hän ei toimessaan tyytynyt vain lietsomaan juutalaisvastaista vihaansa vaan aktiivisesti haki yhteistyökumppania Englannin uudesta arkkivihollisesta natsi-Saksasta. Tästä alkoi muslimijohtajien tähän päivään asti jatkunut juutalaisviha, jota sopivasti annostelemalla he saavat luotua kansalleen ulkoisen vihollisen pitääkseen sisäpoliittiset ongelmat piilossa.

1947 YK esitti jakoa, jossa juutalaisille jäisi alkuperäisestä Palestiinasta 10% ja loput arabeille, ja Jerusalem jäisi vapaaksi kaupungiksi kansainväliseen hallintaan. Juutalaiset hyväksyivät tämänkin esityksen, mutta arabit aloittivat sodan. Hävittyään sodan Jordania otti itselleen Länsirannan ja Egypti Gazan. Kuten Jordanian kuningas niinkin myöhään kuin 1981 totesi: "Totuus on, että Jordania on Palestiina ja Palestiina on Jordania."

Ylivoimaista enemmistöä "palestiinalaisista" kutsutaan nykyisin jordanialaisiksi, paitsi hashemiitteja, jotka asuttavat Gazaa ja Länsirantaa. Toisin kuin ne, Jordania on yhteiskunta toimivine instituutioineen. Gaza on kaupunki ilman kauppaa ja teollisuutta ja sitä asuttaa puolitoistamiljoonainen työttömien joukkio, jonka ainoa ammattitaito on rakettien ampuminen juutalaisten niskaan. Maaseutuvaltainen Länsiranta on vain hitusen parempi paikka, joka ei halua tulla gazalaisten komentelemaksi. Kummassakaan ei ole työpaikkoja (pois lukien salamurhaajat ja itsemurhapommittajat) eikä oikein voi ollakaan: kuka haluaisi sijoittaa maahan, jonne ei pääse meritse tai ilmateitse, ihmisten ainoa ammattitaito on kurkunkatkominen ja joka on jumittunut pysyvään sotatilaan?

Sitten on Israel, jonka väkirikkain kaistale on vain 15 kilometriä leveä Länsirannan kohdalta, mikäli tämä olisi itsenäinen valtio. Se olisi ihan hyväksyttävä matka, jos Länsiranta koostuisi esimerkiksi rauhaa rakastavista kanadalaisista eikä juutalaisia vihaavista muslimeista. Palestiina tulee aina pysymään taloudellisesti ja sotilaallisesti epävakaana, ellei se onnistu pyrkimyksessään tuhota Israel. Entäpä jos luotaisiin ilman hyviä tulevaisuuden näkymiä olevan postimerkin kokoisen valtion sijaan Jordaniaan liitettävä Palestiina?

Sekään ei ole ongelmaton vaihtoehto. Jordania ei halua riesakseen terroristeja, jotka se jo heitti ulos maastaan vuonna 1970. Tuolloin nimellä PLO tunnettu organisaatio tunnetaan nykyisin Länbsirantaa hallitsevana Palestiinalaishallintona (PA). Israelin puolestaan täytyisi saada melkoiset turvatakuut, jotta sen 15 kilometerin kaistale ei joutuisi jatkuvan terrorin kohteeksi nyt tai tulevaisuudessa. Molemmilla olisi intressi päättää PLO:n ja Hamasin valtakausi, mikä on helpommin sanottu kuin tehty, mutta mikä on edellytys alueen pysyvälle rauhoittumiselle ja ennen kaikkea olisi palestiinalaisten itsensä etu.

Mutta silti: paras keino pysyvän rauhan saavuttamiseksi olisi luoda ja tunnustaa uudelleen alkuperäistä Palestiinaa muistuttava valtio, joka hallitsisi Länsirantaa ja tuota aiemmin mainittua 80% maa-aluetta. Se takaisi Länsirannan elinkelpoisuuden ja riippumattomuuden Israelista, mikä loisi mahdollisuuden tasavertaisina kumppaneina tehtävään aselepoon. Alueen saattaminen Jordanian valvontaan antaisi Länsirannalle mahdollisuuden käydä kauppaa ja vaurastua, mikä puolestaan on pysyvän rauhan edellytys.

Huumekauppias Valkoisessa talossa

Presidentti Barack Obama totesi, että jos hänellä olisi poika, hän näyttäisi Treyvon Martinilta.


Treyvon Martin kuoli 2012 helmikuussa hänen oikaistuaan yksityisen asuinalueen läpi Floridassa. Aluetta vartioinut George Zimmerman ampui Martinin itsepuolustukseksi ja vapautettiin. Kuusihenkinen valamiehistö koostui valkoisista naisista, mikä on aiheuttanut Amerikassa laajaa liikehdintää tiedostavissa piireissä.


Zimmerman itse oli latinalaisesta Amerikasta juutalaiseen perheeseen adoptoitu. Amerikassa mustia on noin 15% ja latinoja 35%, joten valamiehistön rodullinen "epäpuhtaus" on mielestäni melkolailla rasistista syyttelyä. Eivätkö valkoiset naiset ole kykeneviä tuomitsemaan siinä missä mustat miehetkin? Oma pohdintansa olisi se, miksi mustia ja latinoja ei ollut valamiehistössä - eikö heitä kiinnosta palvella yhteisöään, kuten siellä päin asia ilmaistaisiin.

Treyvon Martinin kuva esittää ammutuksi tulleen olleen siloposkinen pikkupoika, joka oli palaamassa yölliseltä ostosreissultaan paikallisesta lähikaupasta. Treyvonin kerrottiin ostaneen limpparia ja makeisia... Tarkkaan ottaen AriZona-vesimelonijuomaa ja Saint Skittles -karkkipussin, jotka poliisi valokuvasi tapahtumapaikalta.

Martin oli erotettu koulusta huumeidenkäytön takia ja tapahtumailtana hänen veressään oli jäämiä marijuanasta. Siihen nähden limpparit ja karkit olivat aika omituinen yhdistelmä angstisen teininuoren hupparin taskussa. Sana "Ebonics" tarkoittaa mustien puhumaa englannin murretta Amerikassa. Tällä kielellä "Purple drank" tarkoittaa juotavaa päihdettä, jota saa valmistettua ihan apteekin käsikauppatuotteilla. Vähemmän yllättävää kyllä, juomaan sekoitetaan AriZonaa ja Saint Skittlesiä. Koska niillä ei saa päätä sekaisin, joukkoon lorautetaan yskänlääkettä.


Trayvonin erottaminen johtui siis marijuanajäämän löytymisestä hänen repustaan. Voidakseen jatkaa koulua, pitäisi luonnollisesti huumetesti läpäistä. Koska Purple drank ei näkyisi koulun testeissä, pään sekoittaminen sillä olisi turvallisempaa. Martinin Facebook-seinällä hän kyseleekin neuvoja ja rehentelee siihen malliin rahoillaan, että kyseessä vaikuttaa olleen huumekauppiaan.

Mielenkiintoista tässä Purple drankissä on sen huumaava vaikutus. Sen tiedetään olevan mustien räppäreiden suosiossa, joten aine on varmasti tehokasta, koska joitain kuolemantapauksiakin muusikoiden joukossa tiedetään tapahtuneen yliannostuksen seurauksena. Ainetta kutsutaan köyhän miehen PCP:ksi ja sen kerrotaan aiheuttavan euforisen tunteen lisäksi agressiivisuutta toisin kuin PCP, joka alkaa väsyttää. Martin tunnusti Facebookissa käyttäneensä ainetta ja sen pitkäaikaiskäytön haitat ovat yhtä vaarallisia kuin muillakin kovilla huumausaineilla.



Näin siis kuva nuoresta Obamasta moniongelmaiseksi narkomaaniksi piirtyi esiin kiitos sosiaalisen median. Populismi ja sen tarjoamat helpot irtopisteet vaarallisen valkoisen rasismin torjumiseksi ulottuu jo ainoan supervallan presidenttiin asti. Tuskin Suomessa pienemmät poliitikot sen helpommalla yrittävät päästä, mistä alkaakin taas uusi kaari kohti suvaitsevaisuutta, monikulttuurisuutta ja maahanmuuttoa.

Ilmatieteenlaitoksen hämäräbisnes

Topeliaaninen sepitelmä ja aitosuomalainen sosiaalinen konstruktio nimeltä Vasarahammer on tehnyt omasta mielestäni vuoden parhaan blogikirjoituksen (Lomahuomioita 21.7.2013). Nils Holgerssonin matkoja muistuttava kuvitteellinen kesälomamatka on vienyt arvon kollegani Katternön asiakaslehden ääreen, missä puidaan mediassa poikkeuksellisen suorasukaisesti nykyisen ilmastopolitiikan ongelmakohtia. Suurin ongelma on tietenkin siinä, että ne samat poliitikot jotka ovat luoneet eurokriisin ja holtittoman maahanmuuton kehitysmaista ovat luoneet yhtä hyvin toimivan sääntelyn energiamarkkinoille. EU on viimeisten 20 vuoden ajan keskittynyt pääasiassa kilpailun vähentämiseen, sääntelyn lisäämiseen ja (raha- ja ympäristö)resurssien väheksymiseen.

Osana tuota Euroopan taloudellista uhraamista oli vuodelta 2000 Lissabonin strategiana tunnettu sopimus, jossa poliitikot yhteisymmärryksessä totesivat tehneensä niin hyvää työtä, että Eurooppa on 2010-luvulla maailman taloudellisesti suorituskykyisin maanosa. Jopa ulkoministeriömme tunnustaa tavoitteen epäonnistuneen, koska Eurooppa epäonnistui kaikkein keskeisimmässä elinkeinoelämän kilpailukykyä turvaavassa pyrkimyksessään: edullisen ja vakaan energian turvaaminen. Teollisuus kaikkosi kasvaville markkinoille, kun ei ollut mitään ylivertaista kilpailukeinoa pitää sitä Euroopassa.

Tässä projektissa härmäläiset olivat tapansa mukaan - onneksi - myöhässä, mutta Yleisradio Oy ja Ilmatieteenlaitos ovat tehneet vuonna 2007 sopimuksen, jolla Yle sitoutuu julistamaan kansalaisille Ilmatieteenlaitoksen (johtajan Mikko Taalaksen uran kannalta ratkaisevaa) poliittista aineistoa. Täysin kritiikittä Yleisradion toimittajat siis ovat saaneet käyttää (ja ovat tosiaan myös käyttäneet) Ilmatieteenlaitokselta saamaansa aineistoa. Toimittajakunnan tason tuntien aineistoa ei ole käytetty mihinkään tautoitukseen vaan julkaistu sellaisenaan leikkaa-ja-liimaa -askartelun jälkeen.

Yleisradion toiminta on tietenkin kuvottavaa, koska iso osa kansasta oikeasti eli vielä kymmenen vuotta sitten Arvi Lindiä totuudenpuhujana pitäen. Mistään kriittisestä journalismista ei tietenkään voi puhua, jos laitoksen johto sitoutuu julistamaan yhtä poliittista agendaa. Tämä on elämäni tähän asti uskomattomin paljastus siitä, miten poliitikot ja media lyöttäytyvät yhteen kusettaakseen kansaa aivan kympillä. Kalevi Sorsa sentään tunnusti virheensä kuvaputkitehdas Valcon konkurssissa, vaikkei mitään vastuuta kantanutkaan. Me emme tule näkemään tässä yhteydessä mitään eroja, potkuja tai anteeksipyytelyitä.

Ilmatieteenlaitoksen kannalta sopimus voi olla laiton ja sen pääjohtaja Petteri Taalas syyllistynyt virkavirheeseen. Laitoksen johto tulee järjestää niin, että tämän kaltaisia sopimuksia ei kukaan voi tehdä ilman laitoksen pääjohtajan lupaa. Joko menettelytapasäädöksiä on laitoksen sisällä rikottu - mitä epäilen valtion virastoja jonkin verran tuntien - tai Taalas on ollut tietoinen tällaisesta menettelystä (mihin uskon vakaasti). Valtion virasto ei saa missään tapauksessa sopia minkään tiedonvälittäjän kanssa käyttävänsä tätä ensisijaisena jakelukanavana. Merkittävämpää on kuitenkin se, että Taalas istuu hallituksen tulevaisuusselontekoryhmässä ja Maailman Luonnonsäätiön WWF:n Suomen hallituksessa. Tässä on niin vahva intressiristiriita, että Taalaksen on ymmärrettävä erota. Sen jälkeen voimme keskustella ihmisen aiheuttaman ilmaston lämpenemisen teoriasta siten, että voimme luottaa alarmistien vilpittömyyteen ja oman edun tavoittelemattomuuteen julkisessa virassa.

Tässä kirjoituksessa nyt ei ollut kauheasti omaa pohdintaani vaan halusin antaa näkyvyyttä näin tärkeille kirjoituksille ja kiittää Vasarahammeria hyvästä löydöstä. Tämä on ensimmäinen suomalainen korruptioon viittaava paljastus ilmaston lämpenemisen osalta. Tällaiset paljastukset antavat vahvan syyn epäillä, että myös ilmaston lämpenemisen tutkimus on korruptoitunut.

YLE: Kadonnut vaaliteema 7.4.2011

Aatteet on mun vaatteet

Pariisin lähiössä mellakoidaan, kun poliisi on puuttunut musliminaisen kasvot peittävän burkan käyttöön.

Länsimaiseen ajatteluun kuuluu, että yhteiskuntaa ohjataan demokraattisesti valitulla edustajistolla. Kuten länsimaiden velkakriisi osoittaa, siinä on omat puutteensa, jotka liittyvät laillisen ryöstön eli verotuksen helppouteen. Ehkä tarvitsisimme jonkun yleisen hyväksynnän sille, että on olemassa ns. luonnon lait ja maalliset lait. Kuvaavaa onkin, että koko tämä ajatusrakennelma puuttuu suomenkielisestä Wikipediasta mutta on onneksi englanniksi esillä. Sen mukaan maallinen lainsäädäntö ei saa rajoittaa yksilönvapauksia, jotka ovat yleismaailmallisia ja konservatiivisesti ajateltuna Jumalan antamia.

Muslimeille koko ajatus on ymmärryksen tuolla puolen, koska islamissa maallinen laki ja luonnollinen laki yhdistyvät sharia-lakiin. Sen mukaan jokaisen yksilön tulee elää mahdollisimman tarkasti profeetta Muhammadin esimerkin mukaisesti. Koska naisilta se ei - tietenkään - voi onnistua, naiset alistetaan Muhammadin esimerkkiin vedoten. Yksi alistamisen merkki on burkan käyttäminen, ympärileikkaus ja muut meidän kulttuurissamme mielenvikaisuutena pidetyt asiat.

Ranskassa ei saa kekkuloida kaduilla munasillaan, mutta jos poliisi kirjoittaisi siveettömästä käyttäytymisestä sakot, ei kukaan järjestäisi mellakoita kaduille ja syyttäisi poliisia vainoamisesta. Meille on itsestään selvää, että vaikka joku laki on järjetön ja haitallinen, emme nouse vastustamaan sitä mellakkavarusteissa vaan äänestyskopissa. Menetelmä on tuskaisen hidas ja haavoittuvainen hitautensa vuoksi. Yhteiskuntaamme voidaan käyttää häikäilemättä hyväksi sinä aikana kun se vasta suunnittelee puolustuskeinoa. Perinteisesti tässä ovat kunnostautuneet äärivasemmistolaiset anarkistiryhmät, joiden harjoittama väkivalta on yleisesti tiedossa.

Saksassa Hitlerin avoin ihannointi on laitonta ja muualla Euroopassa paheksuttua vaikkei sentään laitonta. Samanlaisten hirmuhallitsijoiden symbolit (CCCP-, Che Guevara- ja Mao-paidat) ovat joidenkin mielestä huvittavia. Amerikassa Ku Klux Klania paheksutaan, mutta mustat voivat aina nostaa kätensä Mustien Panttereiden muistoa kunnioittamaan. Breivik saapui oikeussaliin nostaen nyrkkinsä kohti taivasta, mikä aiheutti toimittajille paniikkireaktion ja he julistivat nähneensä "natsitervehdyksen".

Arvo Poika Tuominen sanoin kylmänsodan aikaan, että yhtä paljon kuin Neuvostoliitto antaa näkyvyyttä länsimaiselle elämäntavalle omassa mediassaan pitäisi meidän antaa näkyvyyttä omassa mediassamme Neuvostoliitolle. Ajatuksen punainen lanka on, että länsimainen demokratia on haavoittuvainen, koska se sallii itseensä kohdistuvan tuhoamispyrkimyksen. Käytännössä Tuomisen esitystä ei voi toteuttaa, mutta huntujen kieltäminen - samoin kuin natsitunnusten - on askel siihen suuntaan.

Minusta hunnut voisi kieltää samalla tavalla kuin on nakuilukin kielletty. Pukeutumisessa kultainen keskitie taitaa olla toimiva ratkaisu. Nakuilu itseasiassa ärsyttää vähemmän, koska se ei sisällä väkivallalla uhkaamista oman yhteiskuntajärjestyksemme kumoamiseksi. Se on vain mielenvikaista. Mutta burka tekee kaikista naisista työkaluja islamistien väkivaltaisessa pyrkimyksessä länsimaisen elämäntavan kaatamiseen.

Wali wali

Jos olisin toimittaja, niin olisin erityisen huolissani hyvätasoisen journalismin kuolemasta. Pitäisin ehdottoman tärkeänä, että kaikki ns. toimituksellinen aineisto täyttäisi kaikki korkeimmat laadulliset kriteerit. Virheitä toki teemme kaikki eikä niitä tarvitse hävetä. Sen sijaan puhtaasti typeristä mielipiteistä ei pitäisi maksaa, vaikka ne olisivatkin maahanmuuttajan kirjoittamia. Yleisradio julkaisi Wali Hashi -nimisen toimittajan kolumnin Näkökulma-osiossaan. Wali kirjoittaa, että Suomen suurin uhka on alkoholi - eivät maahanmuuttajat tai islam.

Kärkeen Wali väittää tutustuneensa suomalaiseen rappioalkoholisti "Pekkaan", joka on entinen lääkäri. En nyt kehtaa lyödä kossupullosta vetoa, mutta vahvasti epäilen että tämä on nykyisen vihervasemmistolaisen toimittajakunnan nykytrendin mukainen tyylikeino, jolla oman mielipiteen painoarvoa yritetään nostaa käyttäen todisteena jotain tosielämän tapausta. Muistatte varmaan sen ratikassa öykkäröineen leijonapaitaisen, jonka Paloma Hannonen heitti ulos tai sen Suomenojan juna-asemalla pikkutyttöä apinaksi kutsuneen miehen... Ruokolahden leijona mediapenkillä. Vaikka tällainen rapajuoppo entinen lääkäri jostain löytyisi, niin se on silti vain yksittäistapaus.

Alkoholi on vaarallinen, addiktoiva nautintoaine, joka tuhoaa monia perheitä ja parisuhteita. Tupakka ja huumausaineetkin ovat vaarallisia, mutta niin on myös hiilihydraatti. Uusimpien laskelmien mukaan ylipaino tappaa Suomessa jo enemmän kuin tupakka. Samaan aikaan - kuitenkin - ihmiset elävät pidempään kuin koskaan. Miksi erityisesti alkoholi on niin esillä, vaikka sitä on juotu yhtä kauan kuin maitoakin?

Vastaus on sosiaalipolitiikka. Kun valtio jakaa vastikkeetta rahaa, osa ihmisistä käyttää sen nautintoaineisiin, koska eihän sitä tiedä milloin täältä lähdetään. Ja kun ongelmaisten määrä kasvaa, rahaa kaadetaan entistä enemmän "ongelmien ratkomiseksi". Lopulta synnytetään kierre, jossa jokaisella kierroksella kaapataan mukaan uusia ihmisiä päihteiden väärinkäyttäjiksi. Parasta päihdehuoltoa on lopettaa sosiaalituilla ryyppääminen ja eristää juopot pois varastelemasta rahaa ja omaisuutta elämäntapansa ylläpitämiseksi.

Miksi toimittaja Wali ei sano ääneen tätä johtunee siitä, että hän edustaa nykytoimittajille hyvin tyypillistä vasemmistolaista maailmankuvaa, jossa kansalaiset nähdään fascismin tavoin erillään olevina hentoina oksina, jotka sidotaan yhdeksi nipuksi, fascioksi toistensa turvaksi? Ilmeisesti meille on niin itsestään selvää, että valtio ei jätä ketään ulkopuolelleen, kaikki toimivat valtion eteen eikä kukaan valtiota vastaan (Tutto nello Stato, niente al di fuori dello Stato, nulla contro lo Stato).

Jos minä haluan juoda itseni hengiltä, niin se ei kuulu Walille. On helppoa antaa oikeutus puuttua toisten elämään sillä, että tarkoittaa hyvää (liberaali fascismi). Kukapa hyvää haluaisi vastustaa? Mutta paras tapa lopettaa juopottelu on lopettaa sosiaalituet, ja se ei kuulu Walin valikoimiin, koska hän edustaa hyvää tarkoittavaa fascismia.

Tuulipukukansaa nauratti

Kirjoitin eilen (Luonnon peruslait sormenpäissä 18.7.2013) kirjasta Kadonnut joukkue. Nyt sadepäivän kunniaksi tempaisin heti perään toisen (Kärkijoukkona Syvärille), jossa komppanianpäällikkönä toiminut Yrjö Keinonen kertoo sattumuksistaan. Sattumuksissa on mustaa, makaaberia huumoria, joten kaiken maailman markoforssit ja muut suvakit voivat lopettaa lukemisen tähän.

Ihan oikeasti - tätä ei ole pakko lukea, ja nyt on varoitettu.

En kirjoita tätä niinkään ylistääkseni Keinosen tekoa tai halventaakseni maatamme valloittamaan tulleita miehiä vaan yksinomaan siitä syystä, että haluan korostaa miten vähän nykyisin sananvapauden nimissä sallitaan. Neekerinsuukot ovat lähteneet, mustalaisista on tullut romaneja ja mikä tärkeintä: olemme kansakuntana unohtaneet ettei haukku haavaa tee.

Vielä kerran - tästä eteenpäin huumori muuttuu sysimustaksi. Lopeta jos ainoa musta mitä siedät on ihonväri - ei huumori.

No niin - tässä se nyt siis tulee (Yrjö Keinonen, Kärkijoukkona Syvärille, Tammi 1970, s 177 ja 182). Kannattaa muuten muistaa, että Suomen armeijassa toppapuvut tulivat ensin Sodankylän sisseille joskus vuonna 1985. Mutta isoilla pojilla vaatteet oli aatteet jo 70 vuotta sitten:

Otin juoksuni kiintopisteeksi suuren kuusen, joka häämötti vihollisen harjanteella, rinteen puolivälissä.

- Katsokaa, komentaja on jo 20 metriä edellä.

Perässäni vedettiin puhelintapsi. Rinteessä kuusen alapuolella oli kuuden tuuman kranaatin suuri räjähdyskuoppa: sopiva puhelimen sijoituspaikka ja komentopaikka. Tielle oli matkaa 50 metriä. Ehdin havaita kranaatinkuopassa kaatuneen vihollisen, joka oli jäätynyt kiinni kuopan pohjalla olleeseen veteen kasvot alaspäin. Käskin siitä huolimatta:

- Puhelin tähän.

Toppatakkinen vihollinen osoittautui ajan mittaan hyödylliseksi: oli kuiva istuin.

Illan pimetessä laantuivat vihollisen hyökkäykset, mutta raskaat aseet jatkoivat häirintää läpi yön. Komentopaikkani kranaatinkuopan lähellä oleva suuri kuusi oli saanut osuman ja kaatunut sopivasti kuopan päälle. Kuusesta sai pienellä lisätyöllä katoksen, joka antoi hieman suojaa sirpaleita ja säätäkin vastaan. Toppatakkisen vihollisen selkäpuoli soveltui makuuasennonkin ottamiseen.

Luonnon peruslait sormenpäissä

Blogikollega Yrjöperskeleelle jo suosittelinkin lomalukemiseksi jalkaväenkenraali Yrjö Keinosen kirjaa Kadonnut joukkue, joka on ehkä parasta pasifismia mitä kuvitella saattaa. Kertomus Neuvostoliiton suurhyökkäyksessä mottiin jääneen suomalaisjoukkueen ällistyttävästä pakomatkasta linjojen läpi omalle puolelle on niin uskomaton, ettei kirjaa turhaan ole kehuttu parhaaksi suomalaiseksi sotaromaaniksi. Yrjö Keinonen on Mannerheim-ristin ritari ja sittemmin puolustusvoimain komentajaksi nopeasti ylennyt ilmeisen ristiriitainen hahmo. Keinosen tyttären isänsä kunniaksi perustama kotisivu on tässä linkissä.

Kuvassa Marski ja nuori kadetti

Jokainen hänen komentajakauden jälkeensä (1965-69) varusmiespalveluksensa suorittanut on kuitenkin saanut nauttia hänen johtajantaitojensa hedelmiä. Keinonen nimittäin näki, että saadakseen koko kansan luottamuksen, armeijan on kyettävä luomaan sellaiset olosuhteet varusmiehille, että palveluksesta ei muodostu liian vastenmielistä. Johtamisen tulee siis perustua inhimilliseen ja varusmiestä motivoivaan käyttäytymiseen ja - ennen kaikkea - johtamisen tulee tähdätä siihen, että kaikki jakavat palveluksen tavoitteen: turvata maan itsenäisyys. Tässä suhteessa armeija ei mielestäni ole montaa askelta ottanut Keinosen ajoista eteenpäin, sillä yhä edelleen valtaosalle varusmiehiä (palvelusta käymättömistä puhumattakaan) on epäselvää, mikä on asepalveluksen tavoite ja mitkä keinot se tarjoaa sotilaalle tavoitteen täyttämiseksi. Toinen Keinosen uudistus oli liikunnan merkittävä lisääminen, koska rintamakomentajana hän joutui kokemuksen kautta oppimaan taistelukentän perussäännön, jonka mukaan hiki säästää verta. Tällä tarkoitetaan, että sotajoukon liikkuvuus perustuu hyvään fyysiseen peruskuntoon. Uhrien määrä on verrannollinen siihen aikaan, jonka joukko on vihollisen tähtäimessä.

Liikkuvuus, tulivoima ja motivaatio ratkaisevat taistelun voittajan. Motivaatio säilyy vain niin kauan, kun sotilas luottaa tavoitteen täyttymiseen ja melko suurella todennäköisyydellä myös hengissä säilymiseen. Ilman näitä motivaatio katoaa samalla tavalla kuin luoti ensimmäisen laukauksen jälkeen. Jos varusmiespalveluksessa ei onnistuta tässä asiassa, kaikki muut kouluttaminen on turhaa, sillä taistelussa esimiehen käskyvalta on ehdoton. Johtaminen ei ole demokratiaa, kuten se ei ole yritysmaailmassakaan. Lainsäädännössä voidaan tehdä kompromisseja ja edetä demokraattisin keinoin, mutta johtamisessa päätöksen ja vastuun kantaa yksi ja sama taho, joten valta ja vastuu seuraavat johtajaa.

Toisen maailmansodan jälkeen kaikkien maiden esikunnat analysoivat käydyt taistelut ja huomattiin, että pitkien rintamalinjojen aika on pysyvästi ohi. Sota on liikkuvaa ja yhteydet joukkojen ja esikuntien välillä satunnaisia. Niinäkin aikoina varusmiehen on kyettävä säilyttämään aloitekykynsä ja harkintakykynsä, kun hän jää yksin. Nykyisessä sodankäynnissä sotilaiden omatoimisuus vain korostuu, koska esimiestä ei välttämättä ole käskemässä ja valvomassa. Nuorten ikäluokkien yhä korkeampi sivistystaso tukee tätä kehitystä, että jokainen sotilas on vastuussa omista teoistaan - myös taistelujen joskus päätyttyä. Vastuuntuntoinen sotilas on jokaisen nykyaikaisen länsimaisen armeijan koulutuksen perustavoite.

Mikä sodassa sitten on kaikkein vaikeinta? Keinonen kirjoittaa (Huipulla - muistelmia puolustusvoimien komentajakaudeltani, s. 9):

Naisten puute on vaikein ongelma, jota ei kyetty ratkaisemaan. Taistelu luonnon peruslakeja vastaan on toivotonta - naturam expellas furca, tamen usque recurrent. Lomalle lähtiessään pataljoonamme tiedustelu-upseeri kysyi kavereiltaan, mitä nämä haluavat tuliaisiksi.

- Vitun hajua vaikka kynnen alla, vastasi adjutantti.

Katsoimme kademielin lomalle lähtijää, jonka kuvittelimme viimeistään vuorokauden kuluttua kiihkeästi rakastavan nuorta, pehmeää, ihmeellistä naista.

Ei näe, ei kuule mutta puhuu kyllä

Poliisin tehtävänä on suojella laillista yhteiskuntarauhaa. Se tapahtuu ensisijaisesti ennaltaehkäisemällä ja toissijaisesti rikostutkinnalla. Ennaltaehkäisevää toimintaa on valvonta - näkyvää tai peitetyössä. On liikennevalvontaa, puhelinseurantaa ja katupartiointia. Yleensä poliisiin törmää tietysti siellä, missä on suuria ihmisjoukkoja, koska yleisimmät rikollisuuden lajit lienevät varkaudet ja väkivalta. Murrot koteihin ja autoihin ovat myös yleisiä, minkä takia yhä useammassa kodissa on hälytysjärjestelmä ja autoissa ajonestolaitteet.

Vielä 90-luvulla poliisilla oli Helsingissä oma partionsa, jonka tehtävä oli ajella öisin etsimässä varastettuja autoja. Kuten kuvitella saattaa, poliisi partioi eniten itä-Helsingissä ja siellä vuokra-asuntoyhtiöiden parkkipaikkoja. Kukaan - ei kukaan - pitänyt moista vääränä toimintatapana. Poliisin olisi epäilty olevan järkeä vailla, jos se olisi ajellut ristiin rastiin Munkkiniemessä tai Westendissä. Järkevällä profiloinnilla poliisi käytti niukat resurssinsa tehokkaasti.

Olemme vuosien ajan saaneet lukea tai omin silmin havaita, kuinka Helsingin rautatieasemalla kuluttavat aikaansa erilaiset maahanmuuttajaryhmät, kuten kaikkialla suuressakin maailmassa tapahtuu. Koska rautatieasema on ydinkeskustassa, alueella parveilee myös sellaisia turisteja, jotka ovat ostaneet matkalippunsa matkatoimistosta. Näitä turisteja aseman jengit ryöstävät ja se on surkeaa mainosta turistivirtaa havittelevalle Itämeren helmelle.

Roomassa sattumoisin japanilaispariskunta joutui ravintolassa huijatuksi. Pariskunnan tarinan tultua Rooman kaupunginisien tietoon, nämä lupasivat rangaista ravintoloitsijaa ja tarjosivat sovinnon eleenä pariskunnan myöhempiä matkoja varten ilmaisen oleskelun ikuisessa kaupungissaan. Jos Roomassa joutuu ravintolassa huijatuksi, pitää ottaa kuitti mukaan ja käydä poliisilaitoksella, jonka jälkeen poliisi sulkee ravintolan välittömästi ja ilman mutinoita.

Suomessa on äärivasemmistolainen maailmanhalausprojekti meneillään, missä tavallisen kansalaisen arkea yritetään kaikin tavoin haitata puheilla "ihmisoikeuksista" ja "syrjinnästä" eli siis tasa-arvon vastaisesta toiminnasta. Tänään professori Teivo Teivainen, joka lienee tullut parhaiten tunnetuksi vasemmistolaisten talousforumien puheenjohtajana vailla minkään valtakunnan talousosaamista, on tehnyt hauholaiset. Pro feminismi -palkinnolla ansioitunut Teivainen nimittäin syytti Helsingin poliisia siitä, että se tarkastaa tummaihoisten henkilöpapereita. Toiminta on Teivaisen mielestä perustuslainvastaista. En tiedä onko perustuslakia jossain vaiheessa tältä osin uudistettu, koska aiemmin kukaan ei nähnyt kyseisessä ennaltaehkäisevässä toiminnassa mitään moitittavaa. Valtaosa esimerkiksi seksuaalirikoksista on maahanmuuttajien tekemiä, rikokset tehdään valtaosin Helsingissä ja rautatieasema on paikka, jossa erityisesti laittomasti maassa notkuvien lukumäärä on suuri.

On tietenkin helppoa todeta, että Teivaisella on oma poliittinen agendansa ajettavanaan. Samanlainen agenda kuin Tuomas Nevanlinnalla, joka oli aikoinaan Kansan Uutisten kolumnisti ennen siirtymistään Helsingin Sanomiin. Molempien miesten henkilötiedot Wikipediassa ovat korostuneen mairittelevat. Tutkimusten mukaan Vihreiden kannattajista 40% on alle 30-vuotiaita kun taas SDP:n, Kokoomuksen ja Keskustan kannattajista 40% on yli 60-vuotiaita. Perussuomalaisten kannattajat ovat pääosin (75%) työikäisiä. Usein puhutaan puolueen kesyttämisestä ottamalla se mukaan hallitukseen, jossa "vastuunkanto tylsistää pahimmat särmät". Vastaavasti nuoret idealistit ymmärtävät vastuun viimeistään siinä vaiheessa kun ottavat asuntolainaa ja saavat lapsen ja lopettavat äänestämästä Virheitä. Teivainen ja Nevanlinna ovat Virheiden arvostamia älykköjä, ja Vihreän Langan entisen kolumnistin Ruben Stillerin tavoin he ovat kaikki jääneet sinne 16-vuotiaan puberteettipojan tasolle.

Puhetta vienti- ja viinakaupasta

Euroalueen kilpailukyky on heikoissa kantimissa ja nyt on jo merkkejä valuuttaunionin talousmoottorin yskähtelystä. Saksan teollisuus alkaa vaarallisesti hyytyä kun Yhdysvalloissa energian hinta on laskenut alle sen eurooppalaisen tuotantokustannuksen. Intialaiselle on aivan yhdentekevää onko eurooppalainen energia hiilidioksiditonta, jos vastaava amerikkalainen tuote on edullisempi. Euroaluetta odottaa hajoaminen ja se olisi nähty jo, mikäli eurooppalaiset poliitikot eivät olisi rikkoneet valtioiden tekemiä sopimuksia ja rikkoneet vapaan markkintalouden pyhimmän: yksityisomaisuuden suojan. Espanjassa valtio on sosialisoinut kiinteistöjä ratkoakseen poliittisesta epäpätevyydestä aiheutuneita sosiaalisia ongelmia, kuten asunnottomuutta.

Yhdysvalloissa ja euroalueen ulkopuolisissa maissa - kuten Ruotsissa - PMI eli ostopäällikköindeksi on kääntynyt tukevaan nousuun. Suomessa ja muualla euroalueella nähtäneen samanlainen käänne parempaan. Valitettavasti - tai omasta mielestäni onneksi - käänne ei ole pysyvä ainakaan meillä Suomessa, eikä varsinkaan muualla euroalueella. Ilman että teemme "rakenteellisia muutoksia", emme voi lähteä pysyvälle kasvu-uralle. Niihin muutoksiin taas nykyiset poliitikkomme ovat sekä aivan liian kokemattomia että talouden lainalaisuuksia ymmärtämättömiä.

Tilastojen mukaan (en voi linkittää, koska aineisto on kaupallinen) keskimääräinen irtisanomisprosentti on Yhdysvalloissa nyt noin kaksi prosenttia. Sillä todennäköisyydellä amerikkalainen saa siis tänä vuonna kenkää. Luku on sama kuin sotien jälkeen teollistumisen kiihkeimmässä vaiheessa. Tästä ei ole kiittäminen niinkään ay-liittoa kuin vapaita pääomamarkkinoita. Globaalissa kilpailussa yrityksistä on leikattu ns. turhat pois eli toiminnan tehostamisen takia yrityksissä ei ole enää ketään irtisanottavaa paitsi toiminnan loppuessa tai vähentyessä - siitä tuo 2% syntyy. Ainoat tuottamattomat yksilöt ovat enää julkisella sektorilla töissä, ja kuten tiedetään irtisanominen virkasuhteesta onnistuu vain henkilökohtaisilla syillä kuten ryyppäämällä itsensä työkyvyttömäksi.

Sen sijaan toinen työmarkkinoita kuvaava luku on järkyttävä. Siinä missä aiemmat ikäluokat 50-luvulla löysivät töitä 75%:n varmuudella välittömästi menetettyään entisen, nykyiset työssäkäyvät pääsevät uusiin tehtäviin vain noin 20%:ssa heti työsuhteen päättymisen jälkeen. Tästä voimme kiittää ay-liittoa, jonka toiminta tähtää työssäkäyvien palkan maksimoimiseen. Kuten blogissani on lukuisia kertoja todettu, ay-liitto on osa valtiokorporativismia. Korporatiivinen yhteiskunta rakentuu erilaisten ammattikiltojen varaan ja yksilöllä on sinänsä vapaus valita kiltansa - mutta ilman ei voi olla. Tämä on se niin sanottu työmarkkinoiden jäykkyys tai vielä tuttavallisemmin "rakenteelliset ongelmat". Tämä on myös ja erityisesti Suomen ja muun euroalueen ongelma.

Suomessa siis palkat avoimella sektorilla kansainvälisessä kilpailussa ovat suunnilleen kohdillaan. Vientiteollisuuden insinöörit ja paperimiehet saavat keskeisiin kilpailijamaihimme verrattuna yhtä hyvää tai huonompaa palkkaa. Samoin avoimella kotimarkkinasektorilla työskentelevät kaupan kassat ja siivoojat saavat aina ns. oikeaa palkkaa, koska heidän palkkansa muodostuu tasan sille tasolle, jonka ostaja on siitä valmis maksamaan. Ainoa ryhmä, joka saa ylisuurta palkkaa on julkinen sektori. Sielläkin varmaan hiukan tapauskohtaisesti voidaan sanoa että palomies ja opettaja varmasti ovat palkkansa ansainneet, mutta työntekijöitä on vaan liikaa. Avoimen sektorin verorasitusta on saatava alaspäin. Se tapahtuu vain leikkaamalla veroja, mikä tietää julkisen sektorin työntekijöiden määrän - tai palkkojen - rajua leikkausta (n. 20% tehokkuuden kasvutavoite).

Fonectan markkinointijohtaja Jukka-Pekka Vuori kirjoittaa (Talouselämä 22/2013), että suomalaisyritysten kilpailukyky takkuaa, mutta ongelma ei piile työvoimakustannuksissa tai raaka-aineiden hinnoissa. Outotecin toimitusjohtaja Pertti Korhonen (samassa lehdessä) toteaa, että johtamansa yhtiön menestys kumpuaa juuri suomalaisesta insinööriosaamisesta. Yhtiö pystyy myymään jopa rutiköyhiin afrikkalaisiin maihin perustettaviin kaivoksiin koneita ja laitteita.

500 suurimman suomalaisen yrityksen (Nokia pois luettuna) liikevaihto on kasvanut kymmenessä vuodessa (264 -> 358 miljardia euroa) noin 35% mutta tulos pysynyt ennallaan (noin seitsemän miljardia). Kasvu on tullut valtaosin niistä 61 yrityksestä, joiden liikevaihto on yli miljardin (138 -> 213). Suomalaiset suuryhtiöt - tai niiden johtajat - eivät siis tuota omistajilleen keskimäärin tarkasteltuna kovin suurta lisäarvoa, vaikka nostavat maailman mittakaavassa kilpailukykyistä palkkaa (tässä mielessä he muistuttavat poliitikkoja). Koska yhtiöitä ja johtajia ei kuitenkaan eikä valitettavasti tuosta vaan vaihdeta - saatikka julkisen sektorin kokoa suhteessa niihin - on selvää että joudumme devalvoimaan julkisen verotaakan vähintään 20% pienemmäksi tasapainottaaksemme julkisen sektorin kustannukset avoimen sektorin kantokykyyn. Toinen vaihtoehto on luonnollisesti nyt haettu ns. "sisäinen devalvaatio" joko äkillisenä palkanlaskuna tai 10-20 vuotta kestävänä (julkisen sektorin) palkankorotusten nollalinjana.

Siinä missä rauta-, elektroniikka- ja metsäteollisuus ovat näivettyneet maailmanmarkkinoilla, on kemianteollisuus noussut Suomen suurimmaksi vientialaksi 23%:n osuudellaan viennistä. Paasikiven sukuyhtiöksi luettava Kemira on suurin, ja siitä irronneet Tikkurila, Yara ja Sachtleben seuraavat. Myös kaivosteollisuudessa, kuten todettua, on vahva kasvupotentiaali, eikä sitä varmaankaan jätetä käyttämättä idealististen ituhippien vaatimuksista. Outokummun Korhonen toteaa Michael Porterin sanoin, että "yhtiön tehtävä on paitsi tuottaa omistajilleen voittoa, myös tyydyttää yhteiskunnan tarpeita ja ratkoa sen ongelmia".

Tässä olen täysin päinvastaisella linjalla, koska oma näkemykseni on, että yhtiön ainoa tehtävä on tuottaa voittoa. Yritykset eivät saisi vaikuttaa lainsäädäntöön, koska niillä on luonnollinen taipumus suojata omia intressejään kilpailulta. Yhtiöiden intressit eivät läheskään aina ole samat kuin kansakunnan. Yhtiön ja omistajien intressit ovat samat, joten siinä mielessä omistuksella on väliä, vaikka vapaassa markkinataloudessa pienen maan ei olekaan järkevää omistaa kaikkea itse, kuten surullinen esimerkki Neuvostoimperiumista tai arabimaailmasta osoittaa. Yhtiön tehtävä on tuottaa voittoa, jonka käytöstä ei päätä se - yhdessä tai erikseen poliitikkojen kanssa - vaan omistajat (lue sijoittajat).

Korhosen puoliso Hille Korhonen on Alkon toimitusjohtaja. Vaikka miten päin kääntelee (tai kännäilee), on ilmiselvää, että Alkon olemassaolo perustuu ajatukseen yrityksen yhteiskuntavastuusta. Kun valtio huolehtii terveydestämme, se voi rajoittaa valinnanvapauttamme mielin määrin.

Huonomaineiset ihmiset vankilaan

Iltalehden kyselyn mukaan 96% lukijoista kannattaa kerjäämisen kieltävää lakia. Ongelma on luonnollisesti suurin tai koskee lähes ainoastaan Helsinkiä, joka on kuten tiedettyä jo 20 vuoden ajan voimakkaasti panostanut monikulttuurisuuteen eli suomeksi sanottuna vähävaraisten ulkomaalaisten haalimiseen asukkaikseen. Syistä joita ehkä Johanna Suurpää ja kaltaisensa voisivat kertoa jos edes itsekään ymmärtäisivät mihin tulivat mukaan lähteneeksi.

Neuvostoliitossa kerjääminen kiellettiin ja siitä pääsi yleensä vankileirien saaristoon. Kapitalismin linnakkeessa Yhdysvalloissa kerjäämistä ei kielletty, vaikka maassa oli samaan aikaan 1920 ja 30-luvuilla talouden kannalta yhtä tuhoisa lamakausi. Kerjäläisten kohtalo on kova joka maassa, on aina ollut ja tulee olemaankin. Prostituoitujen tavoin heitä uhkaavat paitsi tavallisen kansan mahdolliset agressiot niin erityisesti rikollisjärjestöt, ihmiskauppiaat ja tietenkin siis poliisi. Jos itse joutuisin perikatoon, en todellakaan ymmärrä miten muuten voisin ansaita elantoni kuin kerjäämällä. Jos se veisi minut vankilaan, niin kuka siitä oikeasti hyötyisi?

Säätämällä kerjääminen laittomaksi annamme poliitikoille ongelmaan liittyen helpoimman mahdollisen työkalun - kielto ja rangaistus. Kun toteutettu politiikka on ollut kelvotonta ja meille on tullut tuhansia kerjäläisiä, niin miksi ihmeessä annamme poliitikoille mahdollisuuden livahtaa aiheuttamansa ongelman äärestä kuin koirat veräjästä. Jos ongelma halutaan ratkaista todellakin kestävällä tavalla, paras keino on rajoittaa maahanpääsyä. Jos Suomeen pyrkii ihminen, jolla ei ole todellisia mahdollisuuksia elättää itseään, niin hänen maahanpääsynsä tulee evätä. Olipa EU-alueelta taikka sen ulkopuolelta. Tämän takia en halua, että kerjääminen kielletään lailla. Se on ainoa keino pitää poliittista painetta yllä. Hinnan maksavat helsinkiläiset, mutta hehän ovat koko nykysysteemin takana, joten maistakoot omaa lääkettään. Ehkä sen jälkeen taas muutto kehyskuntiin alkaa maittaa.

Kuten tässä Iltalehden uutisessa joku riihimäkeläinen toteaa, niin

Monilla asukkailla on tapana laittaa parvekkeille omien maidensa lippuja esimerkiksi jääkiekkokauden aikaan. Alue on Riihimäen huonomaineista seutua.

Niin näyttää.

Maailma amerikkalaisten mukaan

Yleistäminen on hauska tapa osoittaa, miten suuret lukumäärät toimivat arkielämässä. Vanhaa esimerkkiä käyttääkseni, mikään fysiikan laki ei estä vesilasissa olevia mustehiukkasia kerääntymästä yhdeksi pisaraksi keskelle lasia, mutta niin vaan ei tapahdu, koska sen tilastollinen todennäköisyys on olemattomasta seuraava. Yleistämällä joukko ihmisiä jakaa saman tuntemuksen jonkun asian suhteen. Uskonnot ovat kansan yleistyksiä siitä, miten maailma on syntynyt ja miten ihmiset toimivat eri tilanteissa. Tämän seurauksena meillä on moraalikoodisto, joka on kirjoitettu kokoelma näitä havaintoja, kuten raamattu.

Nykyisessä kulttuurissamme ollaan haluttomia hyväksymään näitä yleistyksiä, koska monet niistä ovat loukkaavia, vaikka olisivatkin oikeita tai ainakin oikeansuuntaisia. Yksi tällainen yleistys on mustan huumorin varjolla esitetty kysymys "Miksi olympialaisissa ampujat ovat valkoisia ja juoksijat mustia?". Naurava ihminen on vallanpitäjille vaarallinen, koska nauravaa ihmistä ei voi hallita. Siksi huumori tuomitaan erittäin herkästi "mauttomaksi" tai "huonoksi". Kuitenkin meitä nyt naurattavat eri asiat kuin ihmisiä sata vuotta sitten. Katsokaapa vaikka vanhoja mykkäkomedioita, joissa ei naurata enää muu kuin yrittäminen.

Maailman kaikista kolkista Pohjoismaat ovat melkein sata vuotta toteuttaneet sosialistista unelmaa, jossa tasa-arvo on kaikkein ylin tavoite. Varusmiesliitto esittää tuoreessa kannanotossaan, että kutsunnat tulisi ulottaa myös naisiin. Liitto ei perustele asiaa tasa-arvon nimissä, joten se ei tule saamaan poliittista kannatusta:

Puolustuskyvyn ylläpitämiseksi tarvittava reservin koko jatkaa pienentymistään. Jo nyt vain 30% ikäluokasta suorittaa palveluksen loppuun. Varusmiesliitto ei kannata asevelvollisuuden laajentamista koko ikäluokkaan, vain kutsuntavelvollisuuden. Asevelvollisuuden päämääränä on puolustuskyky, ei tasa-arvo.

Liiton näkemys on erittäin harvinainen nykyajan hyvinvointiyhteiskunnassa, jossa harvemmin mietitään päämääriä vaan mieluummin keskitytään keinoihin. Edistyksellisyys eli progressiivisuus ei osaa esittää, mitä päämääriä se ajaa. Se haluaa lisätä sääntelyä, mutta se ei koskaan kerro, mikä määrä sääntelyä on riittävästi, koska se ei tiedä omaa päämääräänsä.

Meille suomalaisille on oman arkipäiväisen kokemukseni perusteella vaikeaa tai jopa mahdotonta myöntää, että olemme luoneet sosialistisen yhteiskunnan. Kuitenkin meidän ulkopuoleltamme katsottuna asiassa ei ole mitään suurempaa epäselvyyttä. Mainio yleistys näkyy tässä Mapping Stereotypesin kartassa. Jokainen lukijani varmaan kehottamattakin katsoo, mitä Suomen päällä lukee...

Anonyymin lahja Amerikalle - maastamuutto

Tänään on länsimaisen maahanmuuton suurimman kohdevaltion - Yhdysvaltain - kansallispäivä. Yhdysvaltojen synty liittyi Euroopan erilaisiin yhteiskunnallisiin ongelmiin, jotka näkyivät surkeana taloudellisena suorituskykynä ja ihmisten vapaudenriistona. Edelleen yli 500 vuotta Amerikan löytymisen jälkeen meillä on Euroopassa keskuudessamme niitä, jotka haluavat oikeuden häätää pois ihmiset, jotka eivät halua alistua ja elättää näitä. Jaskan tasokkaassa blogissa joku vähemmän tasokas edistyksellinen pohjoismaisen hyvinvointivaltion puolustaja esitti kysymyksen:

miksei kumitonttu muuta vapaampaan ei fasistiseen valtioon, kun suomi on kerta fasitinen valtio, kukaaan ei varmaan estä ?

Jos nyt jätetään pois sellaiset tekijät, että monet asiat sen kyllä tosiasiassa estävät, niin voidaan tarkastella kysymyksen moraalista puolta. Tragikoomista sinänsä, että saman kysymyksen esittivät Saksan kansallissosialistit ja yrittivät aktiivisesti oikein ajaakin juutalaisvähemmistöä pois maasta. Neuvostoliitossa bolsevistit eli kommunistit puolestaan tyytyivät ainoastaan likvidoimaan kulakit ilman mahdollisuutta päästää heitä pakoon ulkomaille. Itä-Euroopan satelliittivaltiot puolestaan kävivät toisinajattelijoilla kauppaa. Kysymys tietysti kuuluukin, miksi sosialistimaissa rajat muurattiin umpeen, jos ne olivat haluttuja esikuvia kapitalistisille valtioille. Vastaus kuuluu, etteivät ne olleet. Kaikki kynnelle kykenevät olisivat halunneet "muuttaa vapaampaan ei fasistiseen valtioon".

Kysymyksen esittänyt anonyymi monien muiden tavoin kuvittelee, että äänen antaminen jollekin bandiitille - joka eduskunnassa voi valtiovallan väkivaltamonopolin turvin päättää kansalaisten ryöstämisestä - oikeuttaa bandiitin elkeet. Tälle ajattelutavalla vastakkainen näkemys on sellainen, jonka mukaan on valtion tehtävä suojella kansalaisiaan ryöstetyksi tulemiselta ja hakatuksi joutumiselta. Edelleen bandiitin mielestä on ryöstetyn ja hakatun kohtalo tulla ryöstetyksi ja hakatuksi jos ei poistu maasta ja hyväksy hallintoa. Ikään kuin olisi ollut juutalaisten kohtalo tulla ryöstetyiksi ja tapetuiksi, kun hallinto päätti toteuttaa enemmistön tahtoa. Tosiasiassa enemmistö ei tukenut natseja eikä tue pohjoismaista hyvinvointivaltiota, mutta äänestysjärjestelmämme on sellainen, että vähemmistö saa helposti tavoitteensa läpi, mikäli enemmistöllä ei ole merkittävää (taloudellista) syytä vastustaa.

Kääntäen sama kysymys kuuluu, miksi anonyymi ei muuta Pohjois-Koreaan tai johonkin muuhun vielä fascistisempaan yhteiskuntaan, ei kai sitä mikään estä ?


Amazon

Jogurttirusina - rasismista monikulttuurisuuteen

Suomessa on käynnissä merkillinen poliittinen näytelmä, jossa Vasarahammerin sanoin todellisuus on topeliaanista sepitettä ja eloamme ympäröi silkka sosiaalinen konstruktio. Kyseisen oppirakennelman kannattajat uskovat tai ainakin yrittävät uskotella, että suomalaisuus on eliitin rahvaalle 1800-luvulla luoma myytti. Kirjoitin aiemmin kesällä (Inhokkina isänmaa 19.6.2013) professori Kolben kolumnista, jossa hän totesi että Hollannissa isänmaallisuus on eliitille tärkeä henkinen voimavara. Hollannissa kansallistunne rakentuu porvarillisuuden (siis kaupunkilaisuuden, merenkulun ja kaupankäynnin) ympärille kun taas meillä Suomessa isänmaallisuus rakentuu maalaiskulttuurin (raskas työ, omillaan toimeentuleminen, epäluuloisuus) ympärille.

Suomalainen poliittinen eliitti on omaksunut sosialismin opit turvatakseen vaikutusvaltaansa. Vielä 80-luvulla eliitti muistuti suomalaisten huonosta pukeutumisesta koska rouva Snellman koulutti presidentti Kekkosen etiketin tavoille jälkimmäisen hakeutuessa Ruotsin hovin suosioon 60-luvulla. Jos maalaispresidentti kaipasi tyylivinkkejä, niin tokihan myös kansa oli siinä tapauksessa sivistymättömiä moukkia täynnä. 90-luvulla ja sen jälkeen kansan tyylitajuttomuuden ivaaminen jäi pois ja Neuvostoliiton romahdettua tilalle nousi suorempi toiminta. Kun edellisellä vuosikymmenellä turvapaikanhakijat palautettiin Neuvostoliittoon (Turvapaikkaturismia 20 vuoden takaa 22.3.2010), 90-luvulla Moskovasta kutsuttiin somaleita Suomeen. Momentum käynnistyi ja 20 vuodessa Suomeen saatiin "kansainvälinen" ilmapiiri avaamalla rajat.

Rajojen avaaminen perusteltiin monikulttuurisuudella - erilaisten tapojen tuomisella tähän juuri valkoisista tennissukista eroon kasvaneelle kansalle. Maahanmuutajien piti tuoda sellaisia tapoja ja taitoja, joita muualla maailmassa pidettiin suuressa arvossa. Kaupunkilaistumisen vanavedessä "moniarvoisuus" ja "monikulttuurisuus" tulivat päämääriksi kun Suomen haluttiin omaksuvan hollantilaisia tapoja. Eliitille oli tärkeätä päästä eroon talonpoikaisista arvoista, jotka kannustivat omillaan toimeentulemiseen ja kovaan työhön - asioita, joita eliitti karsasti ja yhä karsastaa. Downshiftaus on eliitille paljon mieluisampaa samoin kuin niiden verottaminen, jotka haluavat upshiftata.

Nyt maahan saapuneet romanikerjäläiset edustavat sitä kulttuuria, johon olisimme päässeet tutustumaan jo paljon aiemmin, jos emme olisi avokätisesti "kotouttaneet" eli ryhtyneet suuriin tulonsiirtoihin oman mustalaisvähemmistömme kanssa. Jos joku kauhistelee sanavalintaani - mustalainen - niin onpahan minulla siihen perusteet. Tunnettu mustalaisvaikuttaja Veijo Baltzar toteaa vuoden takaisessa haastattelussaan, että/>

Veijo Baltzar käyttää mustalainen-sanaa ylpeänä, sillä hänen esi-isänsä ovat olleet mustalaisia.

- Minä kunnioitan perintöäni enkä ole voinut muuttua romaniksi missään välissä. Mustalainen sopii minulle, mutta ei minulla ole mitään romani-nimitystäkään vastaan. Jokainen tulkoon uskossaan autuaaksi ja käyttäköön mitä nimeä haluaa.

Baltzar ilmiselvästi on ylpeä suvustaan ja kulttuuristaan ja vähät välittää eliitin pyrkimyksistä "tukea monikulttuurisuutta". Baltzar on itse monikulttuurisuuden tukemisen kohteena, joten mies tietää mistä puhuu, kuten hänen uudempi haastattelunsa terävästi paljastaa:

Suomessa kuten muuallakin Euroopassa pesii jogurttirusinasyndrooma. Se sulautuu akatemian raameihin ja tunkeutuu politiikkaan, tieteeseen ja taiteeseen. Pitkässä juoksussa median vähemmistömaskotit luovat torjuntaa, joka kohdistuu vähemmistöjen ohella myös valtaväestöön. Se on ongelma, jota Suomi-niminen maa ei ansaitse.

Numeroiden lateleminen ja puoluepoliittisten teorioiden todisteleminen kielii kansalaisten aliarvioimisesta.

Päälle liimaamisella, pakkomielteisellä yliosaamisella, tietämisellä ja taitamisella tuotetaan käänteistä politiikkaa. Jos ei osaa ennustaa ja povata kuten mustalainen, miksi liehuttaa lippua tietäjänä ja taitajana? Päättäjien tulisi tunnustaa politiikassa rehottava henkinen osaamattomuus; se vapauttaisi luovuuden ja synnyttäisi innovatiivisuutta.

Milloin poliitikot ryhtyvät varauksetta rakentamaan moniarvoista suomalaista yhteiskuntaa? Ylpeilemme Pisa-tuloksilla, jotka eivät vastaa monikulttuurisia realiteetteja.

Jogurttirusina- ja kookospähkinäsyndroomat eivät tuota osaamista monikulttuurisen arjen pyörittämiseen, byrokratiaan, hallintoon, koulutukseen eikä työelämään. Suomella ei ole käsitystä siitä, miten ns. kotoutumisen tulisi tapahtua.

Käsite ”kotoutuminen” ontuu, kun aikuiset ja heidän lapsensa ovat Suomen kansalaisuuden saatuaankin yhä ”maahanmuuttajia”. Millaisista ”maahanmuuttajista” yhteiskuntamme parhaiten hyötyy – assimiloituneista, hajuttomista ja värittömistä, vai juurensa ja kulttuurinsa tuntevista yksilöistä?

Kuten Baltzar toteaa, monikulttuurisuudessa kyse on kulttuurinsa tuntevista ja siitä ylpeistä ihmisistä. Eliitin tarjoama "monikulttuurisuus" on tasapäistämistä ja eliitille vieraiden tapojen kitkemistä. Vasemmistolaisuudesta työkalun itselleen ominut poliittinen eliittimme laimaa maahanmuuttajat avuttomiksi, mikä on silkaa rasismia. Mutta sosialismista tuttuun tyyliin sota on rauhaa, yksipuoluejärjestelmä demokratiaa ja rasismi monikulttuurisuutta.