Burqan käyttökielto

Voimakkaasti uskonnolliset kulttuurit ovat patriarkaalisia eli naisen keho on kauppatavaraa ja sen "kunnia" eli koskemattomuus eli neitsyys on miespuolisten sukulaisten kunnia-asia. Samalla tavalla leijonalaumassa uros huolehtii, että lisääntyminen tapahtuu vain sen kuolleen ruumiinsa yli; evoluutiota ohjaavat fyysisesti vahvimmat yksilöt. Samoin ihmiselämässä suvut naittavat tyttärensä sopiville puolisoille, kuten historia esimerkiksi Euroopan kruunupäistä osoittaa. Ja vaikka valtaa ja mammonaa ei suvulla olisikaan ravinnon niukkuus takaa sen, että perheenpää ei halua elättää toisen nautinnolla hankkimaa jälkeläistä omalla hiellään ja kyynelillään.

Suomessa vielä 70-luvulla saattoi nähdä miten vanhat naiset kulkivat huivit tiukasti päässään muutaman metrin miestensä perässä. Edelleen Kreikassa näkee mustiinpukeutuneita leskirouvia, vaikka Raamattu ei siihen mitenkään velvoita. Uskonto ja kulttuuriset tavat sekoittuvat keskenään, kunnes lopuksi uskonnolla perustellaan alkujaan kulttuurisia tapoja. On myös joitain uskonnollisia tapoja, kuten juutalaisuudessa poikien ympärileikkaus, joita uskonto nimenomaan edellyttää merkkinä ihmisen ja jumalan välisestä liitosta. Kieltämällä ympärileikkauksen kiellämme samalla mahdollisuuden harjoittaa omaa uskontoaan. Ja vastaavasti: kieltämällä sharian kiellämme muslimin oikeuden harjoittaa islamia.

Burkan ja niqabin käyttö ei perustu shariaan, joten kyse ei ole pohjimmiltaan uskonvapauden rajoittamisesta, jos niiden käyttö kielletään. Kielto on varoituksen muodossa annettu viesti olla loukkaamatta meidän pohjoismaisessa kulttuurissa tärkeänä pidettyä asiaa - sukupuolten välistä tasa-arvoa. Vaikka kuinka joku uskoisi, että musliminaiset vapaaehtoisesti pukevat kasvonsa peittävät huivit päällensä, niin tosiasia on, että nainen osoittaa sillä tavalla alistuvansa sukunsa miesten käskyvaltaan. Se joka toisin väittää on hyväuskoinen hölmö, jonka maailmankuva perustuu toivekuvaan.

Monikulttuurisessa maassa ja maailmassa on selvää, että emme voi kieltää eri kulttuurien tapoja - perustuivatpa ne uskonnon antamiin määräyksiin (kuten ympärileikkaus tai sharia) tai kulttuuriperinteeseen (serkusavioliitot). Monikulttuurisuus on eräänlainen tulvamuuri, joka kerran murruttuaan on mahdotonta tilkitä. Siksi maahanmuutto on merkittävin oman kulttuurimme - ja samalla vapautemme - hallitsematonta muuttumista ruokkiva tekijä. Meidän on hyväksyttävä täällä asuvien ihmisten oikeus elää haluamallaan tavalla - vaikkapa se halu olisi alistua suvun miesten käskyvaltaan. Jokaisella suomalaisella on oikeus peittää kasvonsa: olipa kyse vasemmistoanarkistien mielenosoituksesta tai musliminaisten arkipäivästä.

Burkan käyttökieltoa puolustaa oikeastaan vain se näkemys, että henkinen alistaminen on kiellettyä, ja että henkinen alistaminen on yhtä paheksuttavaa ja vaarallista kuin fyysinen alistaminenkin. Libertaarina en tietenkään voi hyväksyä toisten ihmisten alistamista ja pidän yhteiskunnan tehtävänä puolustaa yksilönvapautta. Kaikessa inhimillisessä toiminnassa kuitenkin esiintyy pyrkimys alistaa (se evoluution paine), joten en ole ollenkaan vakuuttunut että kaikkea alistamista tulee kieltää. Oma näkemykseni on, että me suomalaiset omassa keskuudessamme päätämme, missä kulkee sallitun ja kielletyn alistamisen raja. Itse pidän Vesa-Matti Saarakkalan arviota sallitusta ja kielletystä alistamisesta hyvänä. Meillä suomalaisilla ei ole mitään syytä hyväksyä joukkoomme niitä tapoja, joista olemme juuri päässeet eroon. Muslimi kykenee elämään Suomessa suomalaisen kulttuurin tavoilla, kuten tataarit ovat osoittaneet. Valitettavasti historia osoittaa, että kun muslimien määrä kasvaa noin viidennekseen väestöstä, islamilaista puhdasoppisuutta korostavat johtajat saavat nousevat valtaan voidakseen ajaa omia uskonnollisia tavoitteitaan. Burkakielto on vain hidaste, koska imaamien saadessa valtaa moinen kielto puretaan.

Lyhyesti sanottuna: kannatan burkakieltoa, koska tässä vaiheessa se on viesti muslimeille, että muutto Suomeen tarkoittaa sopeutumista suomalaisille tavoille. Sinänsä pidän sitä turhana, koska kielto tullaan purkamaan (heh "burqamaan") heti kun muslimeita on riittävästi. Lakialoitteen tarkoitus on ilmeisesti herättää keskustelua haluammeko muslimeita Suomeen. Minä en usko islamin kykyyn muuttua puhtaasti uskonnolliseksi liikkeeksi, koska se on luonteeltaan lakiuskonto (sharia).

Perjantaivitsi - Friday choke

Kissaihmisiä ilahduttanee kertomus karanneesta kissasta.

Sirppi ja risti

Terho Pursiainen kertoo Yleisradion haastattelussaan, että

- Nuoruuteni vasemmistoaatteita pidetään yllä sekä vasemmistoliitossa että vihreissä. On vaikea nähdä missä suhteessa ne olisivat erilaisia.

Terhon sanoilla on erityinen paino, sillä hän edusti aikoinaan radikaalia vasemmistoa olematta kuitenkaan varsinaisesti ns. taistolainen. Päinvastoin, Pursiainen asettui eduskuntavaaleissa ehdolle Kymen vaalipiirissä nimenomaisena tarkoituksena tiputtaa Taisto Sinisalo eduskunnasta. Siinä missä taistolaisuus edusti kapinoivia nuoria, opiskelijoita ja kulttuuriradikaaleja, Pursiainen edusti uskonnollista vasemmistokonservatismia. Kulttuuriradikaalien merkittävin muisto liittyy ns edistykselliseen laululiikkeeseen.

Kommunistien Tiedonantaja-lehden toimittajana työskenteli Anssi Sinnemäki, jonka tytär Anni Sinnemäki oli Vihreiden puheenjohtajana. Jos ajatellaan - kuten moni ajattelee - että esimerkiksi Jussi Halla-aho vaikutti ja inspiroi kirjoituksillaan norjalaista Anders Breivikiä, niin mikäköhän vaikutus Anssilla on mahtanut olla samassa taloudessa asuneen tyttärensä poliittiseen maailmankuvaan? Anssille liittyminen kommunisteihin lienee ollut jonkinlainen isämurha; olihan Anssin isä Lapuan liikkeen pappi Jussi Sinnemäki.

Pursiainen on ilmiselvästi jakanut Anssin kanssa samat tavoitteet:

- Jos katson tämän päivän kirkollisia johtajia, niin monet ovat tuttaviani ja taistelutovereita piispoja myöten. Ajatukset, jotka herättivät kiukkua 60-luvulla ovat muuttuneet normaaliksi ajatteluksi kirkossa eli voidaan sanoa, että olemme voittaneet.

Muistammehan, että puna-Tarja kehotti Saska Saarikoskelle antamassaan haastattelussa "uudistajia pysymään kirkossa". Uudistaja ja edistyksellinen.

Suomen luterilaisen kirkon arkkipiispa Kari Mäkinen kannattaakin samaan sukupuolta olevien avioliittoa, koska Mäkisen mielestä kirkon "tulee olla avarakatseinen" - eli olla edistyksellinen ja uudistava. Kuten olemme oppineet, tämä avioliitto on erityisesti Vihreille ja Vasemmistoliitolle erityisen merkittävä, koska tavoitteen läpivieminen symboloi voittoa siitä 70-luvun konservatiivisesta yhteiskunnasta, jossa Pursiainen ja kumppanit taistelunsa innoituksen saivat. Valtaosa helsinkiläisvauvoista syntyy avioliiton ulkopuolella, mikä kuvastaa nuorten helsinkiläisten etäistä suhdetta avioliittoon. Nuorten helsinkiläisten keskuudessa Vihreät ja Vasemmistoliitto ovat laajinta kannatusta nauttivat puolueet. Valtaosa helsinkiläisnuorista ei myöskään usko Jumalaan. Siksi onkin hiukan kornia, että erityisesti juuri heille, joille kirkko ja sen opetukset ovat kovin etäisiä, ovat kaikkein kärkkäimpiä vaatimaan muutosta kirkon yhteiskunnalliseen linjaan. Ikään kuin se heille mitenkään kuuluisi. En oikein usko, että kirkko edes saisi näistä helsinkiläisnuorista uusia jäseniä, vaikka se antaisi periksi heidän vaatimuksilleen.

Vaikka kirkkoa ei enää voi pitää juuri minkäänlaisena yhteiskunnallisena vaikuttajana, niin sen sisäisessä romahduksessa on jotain merkillepantavaa. Nimittäin, kun suurin uskontokunta myötäilee valtaapitävien ideologiaa, on vaara että yhteiskunnassa ei enää ole uskonnonvapautta. Uskonnonvapautta ei tarvita, jos kaikki uskovat samaan. Kun uskonnonvapaus menetetään, ei enää ole mahdollista arvostella valtaapitävien ideologiaa. Tämän takia pidän tärkeänä, että kaikissa maissa kirkko pysyisi erillään politiikasta. Islamilaisessa maailmassa näkyy se turmiollisuus, mikä seuraa kun uskonto ja poliittinen valta yhdistyvät samaksi kokonaisuudeksi. Tässä suhteessa Pursiaisen ja Halosen valinta on johdonmukainen: sosialismi ei suvaitse muita ideologioita ja on islamin kaltainen totalitaarinen, pakottava oppi.

Vihreät baretit

Yesterday, my daughter again asked me why I didn't do something useful with my time. Talking about my "doing something useful" seems to be her favorite topic of conversation. She said that she was "only thinking about me", and suggested that I go down to the senior center, and hang out with the other old guys. I did this. When I got home last night, I decided to teach her a lesson about staying out of my business. I told her that I had joined a parachute club.

She said, "Are you nuts? You're 76 years old, and you're going to start jumping out of airplanes?"

I proudly showed her that I even had a membership card.

She looked at it and said, "Good grief Dad, where are your glasses! This is a membership to a Prostitute Club, not a Parachute Club."

Kataisen nyyttikestit

Eläkkeelle jäänyt Raimo Sailas kirjoittaa suorasukaisesti uudessa Kanava-lehdessä:

Euroalue pysyy koossa vain EKP:n massiivisen tukipolitiikan ja oman mandaattinsa ylittävien operaatioiden varassa. Kyproksen operaatio paljastaa, miten heikoilla jäillä euroa pelattaessa luistellaan. The Economist kertoo esimerkkinä kyproslaisen autokauppiaan tyhjentäneen 26 miljoonan euron tilinsä pankkien ollessa "suljettuina". Kyproksen presidentin Nicos Anastasiadesin tytär on kyseisen kauppiaan juristi ja naimisissa tämän pojan kanssa.

Maan suurimmat pankit Bank of Cyprus ja Laiki ovat mnyöntäneet poliitikoille "lainoja", jotka on kaikessa hiljaisuudessa kuitattu maksetuiksi. Viimeistään syyskussa pidettävien Saksan valtiopäivävaalien jälkeen Suomikin tulee nielemään luottotappioita. Euroalueen raskaan sarjan ongelmat muhivat kuitenkin suurissa jäsenmaissa: Ranskassa, Italiassa ja Espanjassa. Työttömyys on kasvanut nopeasti, budjettialijäämää ei saada tavoiterajoihin, ote hapuilee ja johtajuus puuttuu. Ranskassa veronkierron torjumisesta vastannut ministeri Heidi Hautala Jerome Cahuzac kärysi Sveitsissä olleesta salaisesta talletuksestaan, jonka hän oli aiemmin moneen otteeseen kiistänyt.

Espanjassa pääministeri on joutunut korruptiosyytösten kohteeksi, pääoppositiopuolueeseen ei luoteta ja kuninkaallinen perhekin on poliisitutkinnan kohteena. Suomen hallitus on koko toimikautensa ajan korostanut rakenteellisten uudistusten tärkeyttä. Kehysriihessä ei tehty päätöksiä, kuntauudistus takkuaa ja sote-uudistuksesta on tullut absurdi murhenäytelmä. Onnistunut talouspolitiikka edellyttää, että valtionvarainministerin vastuulla laaditaan hallituksen neuvotteluja varten kattavat tiedot perusteluineen ja vaikutusarvioineen. Näin ei ole tehty ja hallituksen kokoukset muistuttavatkin - kauniisti sanottuna - nuotiopiirissä pidettäviä nyyttikestejä toistuvine tunarointeineen.

Halvan energian historia

Blogini lukijoille lienee tullut tutuksi saada lyhyt yhteenveto ainoan suomalaisen oikeistolaisen aikakauslehden Kanavan artikkeleista. Perjantaina ilmestyi numero 3/2013, ja samassa numerossa mainitaan sekä Jussi Jalonen (Jussi Jalonen - stalinisti 25.8.2012) että hänen poliitiset viholliskuvansa Politika-verkkolehti ja Tundra Tabloids. Mukava huomata, että blogit ja blogistit ovat ottaneet ainakin osittain perinteisen median vanhoista tehtävistä nostaa esiin merkittäviä yhteiskunnallisia epäkohtia.

Lehdessä on myös Matti Hukarin mielenkiintoinen kirjoitus "Vihreä talous ajaa Euroopan väärille raiteille", josta lainaan muutamia kohtia seuraavaksi:

Fossiilisten polttoaineiden käyttö lisääntyi viime vuonna 4,3%. Kun Saksa tuottaa puolet sähköstään hiilellä, herää kysymys missä on menty vikaan.

Saksa on luonut kalliin tuetun uusiutuvan energian ja uusien hiilivoimaloiden epäpyhän allianssin. Saksalaiset tukevat uusiutuvan energian tuotantoa 20 miljardilla vuosittain (243 euroa per asukas), mutta silti vain 12% energiasta tuotetaan tuotetaan uusiutuvilla ja sähkö on Suomeen verrattuna tuplasti kalliimpaa.

Seuratessa Vihreiden idealistien johtamaa ilmastopolitiikkaa, huomaa yhtymäkohtia Saksan 30-luvun talouspolitiikkaan - aina propagandan toteutuksesta alkaen. 1930-luvulla Saksa kieltäytyi käyttämästä edullista öljyä vaan pyrki tekemään kaiken itse - ja kalliimmalla. Kumi-, öljy- ja tekstiiliteollisuuden raaka-aineet valmistettiin synteettisesti.Puusta tehtiin korvikeaineita kuten keinosilkki ja -villa, sokeri ja sprii. Sen sijaan puusta ei tehty kallisarvoisia vientituotteita.

Energiapolitiikka ja korvikkeiden valmistus tuli niin kalliiksi, että kansan elintaso alkoi laskea. Epätoivoiseksi ratkaisuyrityksesksi tuli ensin Mefo-vekseleiden anti eli setelirahoitus ja lopulta naapurimaiden kansallisvarallisuuden ryöstä asevoimin. Nyky-Saksan vihreät käyttävät propagandassa vihreää taloutta. Potsdamin ilmastoinstituutin raportin (A new growth path for Europe [2011]) mukaan Eurooppaan syntyy kuusi miljoonaa uutta työpaikkaa jos päästövähennyksiä kiristetään 20%:sta 30%iin. Toiveikas tulos perustuu päästöoikeuden hintatasoon 30 euroa tonnilta nykyisen viiden euron sijaan. Suurin potentiaali on tuulivoimassa, jonka ei siis ole näemmä tarkoituskaan olla kannattavaa liiketoimintaa vaan tukiaisiin perustuvaa kuppausta.

Kiinan halvan tuotannon vuoksi Siemens kirjasi 800 miljoonan euron alaskirjaukset kehittämistään aurinkopaneeleista. Yhdysvallat asetti 31%:n tullimaksun, mutta EU ei ole vielä ryhtynyt vastaavaan, vaikka Kiina toi EU-alueelle aurinkopaneeleita 21 miljardin euron arvosta.

Yhdysvaltojen valitsema tie on osoittautunut kestävämmäksi ympäristöpoliittisesti. Teknologian kehittyminen on johtanut öljyä vähähiilisemmän liuskekaasuvarantojen käyttöönottoon. Suomen hallitus kaatoi reilut kymmenen vuotta sitten vihreiden ansiosta EU:n parlamentin päätöksen turpeen vuotuisen kasvun uusiutumisesta. Kukaan ei ole laskenut paljonko tämä idealismi on meille maksanut. Ainakin se on lisännyt kivihiilen polttoa, mikä on turvetta kalliimpi polttoaine. Kaikki kotimainen energia on tärkeää kansantalouden kannalta.

Ihmiskunta on kehittynyt harppauksin sen jälkeen kun se oppi tekemään halpaa energiaa. EU-alueen ennätystyöttömyys johtuu pitkälti siitä, että kansantaloudet eivät kestä nykyistä energiapolitiikkaa. Kuinka EU selviää jos sillä on velkataakkansa lisäksi maailman raskain tulonsiirtokoneisto ja kallein energia?

Sote-uudistus

Jyrki Katainen loi Perussuomalaisten pelossa hallituksen, jonka tärkein tehtävä oli vähentää kuntien määrää. Valtio on sälyttänyt vähintään 535 erilaista tehtävää kuntien vastuulle, mutta ei ole varsinaisesti varmistanut, että kunnat voivat säilyttää itsenäisyytensä, minkä perustuslaki vaatii, tarjoamalla riittävää taloudellista korvausta antamistaan tehtävistä. Siinä missä muualla Länsi-Euroopassa kuntia on kuin vilkkilässä kissoja, meidän tsaristinen hallintomme haluaa rajata kuntien keskinäistä kilpailua (hyvistä veronmaksajista). Samaan pyrkii koko EU pyrkimyksellään hävittää veroparatiisit ja yhdenmukaistaa verotus.

Suomessa on noin 3.300 lääkäriä terveyskeskuksissa, ja heille kuuluu keskimäärin parituhatta asukasta vastuulleen. Iso osa asukkaista ei tosin käytä terveyskeskusta vaan työnantajan järjestämää yksityistä sairaanhoitoa, ja osa ihmisistä ei käytä mitään lääkärinpalveluita. Keskimäärin terveyskeskuslääkärin arjen täyttää tuki- ja liikuntaelinsairaiden sekä mielenterveyspotilaiden pitkäaikaisseuranta. Tilkkeenä toimivat kausiluonteiset nuhailijat ja muut ympärivuotiset pikaista hoitoa vaativat sairastelijat. Kuten kaikessa liiketoiminnassa, myös lääkärillä 20% potilaista kuluttaa 80% resursseista.

Yksityisiä työterveyslääkäreitä on noin 10%, jotka kuuluvat työterveyslääkäriyhdistykseen. Noin puolet lääkäreistä työskentelee sairaaloissa omille aloilleen erikoistuneina, kuten Lääkäriliiton kysely paljastaa. Terveydenhuollon perusrakenne siis jakaantuu avoterveydenhuoltoon terveyskeskuksissa ja yksityisvastaanotoilla sekä erikoissaisaanhoitoon sairaaloissa. Lääkkeiden ja hoitokäytäntöjen kehittyessä tehtäväjako on muuttunut, ja nykyiset rakenteet ovat jäänteitä 1972 terveyskeskusten perustamisesta, joskin sekin rakenne nojaa sotien jälkeiseen aikaan kunnanlääkäreiden luomaan järjestelmään.

Pitkäaikaissairaiden hoito oli ennen sairaaloiden vastuulla, mutta nyt siis terveyskeskusten. Lääkärit kirjoittavat erilaisia todistuksia (jopa koulukyydin järjestäminen karhujen liikkumisalueella vaatii lääkärinlausunnon) valtion säätämien lakien takia, mutta samaan aikaan terveyskeskusten lääkärimäärä on kasvanut 5% ja sairaaloiden lääkärimäärä on kasvanut 30%. Suomalaisen julkisen terveydenhuollon toimivuuden takia erikoissairaanhoidon on tavalla tai toisella autettava perusterveydenhuoltoa. Valtio yrittää hillitä markkinoiden toimintaa yhdistämällä riittävän määrän kuntia yhdeksi kokonaisuudeksi, koska EU edellyttää että jokainen kansalainen saa hankkia haluamansa terveyspalvelut keneltä tahansa palveluntuottajalta. Valtiomme siis yrittää vastata tähän omalla sote-uudistuksellaan vähentämällä kilpailua, kun EU:n tavoite on juuri päinvastoin kilpailua lisäämällä saada toimintaa tehostetuksi. Sellainen porvarihallitus.

Erikoissairaanhoidon kuluista noin puolet aihutuu synnytyssairaaloissa. Synnytyssairaaloissa päivystävät eri alojen erikoislääkärit, ja arvioiden mukaan näitä synnytyssairaaloita maahan riittäisi noin 20, mikä on toiminut myös hallituksen tavoitteessa luoda 20 suurta terveydenhoitopiiriä. Jos erikoissairaanhoito ja päivystykset voidaankin keskittää, niin perusterveydenhuolto edellyttää paikallistuntemusta - lääkärin ja potilaan pitkäaikaista hoitosuhdetta. Näiden kahden asian ratkominen ei mitenkään automaattisesti tapahdu suurissa kunnissa varsinkaan jos sosiaalipalvelutkin nostetaan pois lähipalveluista, joita varten kuntakoko kannattaa pitää pienenä.

EU siis edellyttää jatkossa että julkinen sektori ei enää ole ensisijainen väylä verovaroin tuotetuille terveydenhuollon palveluille. Kuka tahansa saa hankkia mistä tahansa EU-maasta sairaanhoitonsa - raha siis seuraa potilasta eikä päinvastoin kuten nykyinen hyvinvointivaltion sosialistinen ajattelutapa toimii. Valtio yrittää kikkailla itsensä ulos ns. viidennellä mallilla, jossa omatoimiset terveysshoppailijat saisivat vain sairasvakuutustason mukaisen korvauksen. Malli johtaa asiantuntijoiden mielestä 95%:n varmuudella langettaviin tuomioihin EU-tuomioistuimissa, joten Kataisen hallitus on jälleen kerran ostamassa vain aikaa. Tulevaisuus johtaa nimittäin siihen, että valtion on entistä avokätisemmin korvattava yksityisillä asemilla palvelunsa hankkivien kustannukset. Miten persaukisella valtiolla on tähän varaa jää nähtäväksi.

Työssäkäyvä keskiluokka kokee, että hallitus on jättänyt heidät yksin ja ainoa joka enää sitoo yhteen on verottajan pitkä käsi. Keskiluokka on jo karannut pois terveyskeskuksista yksityisille lääkäriasemille ja amerikkalaiseen tyyliin yhä useampi työnantaja ottaa työväelleen vakuutuksia. Jos kehitys jatkuu nykyisenkaltaisena, hallituksen sote-uudistuksella ei oikeastaan ole mitään merkitystä, koska se ei kosketa työssäkäyvää väestöä. Julkiselle puolelle jäävät ne, jotka eivät muutenkaan enää pysty huolehtimaan omista eduistaan ja oikeuksistaan. Kun valtion ja keskiluokan keskusteluyhteys pätkii jo nyt vakavalla tavalla, niin miten kauan valtiolla riittää oikeutusta ylläpitää julkista terveydenhuoltoa niiden verovaroilla, jotka eivät palvelua lainkaan käytä?

Valtion viinamonopolin johtaja Antti Pankakoski vaatii valtiota sulkemaan rajat ja palaamaan takaisin aikaan ennen EU-jäsenyyttä, jolloin alkoholia sai tuoda maahan vain joitain litroja. Valinnanvapaus on tervetullut muutos kun monopolijärjestelmä ei toimi. Markkinat ovat siis ottamassa niskalenkkiä hyvinvointivaltion viimeisistä rippeistä. Pankakosken vaatimus on vastoin koko EU:n vapaan liikkuvuuden ja vapaakaupan periaatetta. Verokilpailu oli - valitettavasti ei välttämättä ole enää jos Kataiselta kysyttäisiin - aikoinaan EU:n perusajatus, koska vapaiden markkinoiden uskottiin kykenevän tuottamaan sellaisia palveluita joita kansalaiset haluavat ja kustannustehokkaammin. Tätä samaa EU on nyt ajamassa terveydenhuoltoon ja Jyrki Kataisen hallitus käy sitä (ja omien kansalaistensa etua) vastaan toivotonta viivytystaistelua sote-rintamalla. Taistelu on tuomittu hävittäväksi, mutta kustannukset maksavat veronmaksajat tulevilla hallituskausilla, jolloin nykyiset "vastuunkantajat" ovat jo muissa tehtävissä raharikkailla oksillaan.

Tieteen korruptio

Ihan jokunen päivä sitten havahduin siihen ikävään tosiasiaan, että ilmastontutkimuksesta ei ole tullut minun tietooni yhtään vilpillistä, virheellistä tai vääristeltyä tulosta. Kaikessa muussa tieteessä jäädään jatkuvasti kiinni tutkimustulosten vääristelystä tai harhaanjohtavista johtopäätöksistä. Maaliskuun alussa astuivat Suomessa voimaan uudet tieteellisen käytännön ohjeet, ja on jopa mahdollista, että tieteellisestä keskustelusta voi joutua leivättömän pöydän ääreen, mikäli tutkija rohkenee haastaa tieteen valtavirran käsitykset totuudesta.

Apurahojen ja tutkimusavustusten hakeminen johtaa kaikilla tieten aloilla siihen, että keskeneräisiä tai jopa puutteelisia tuloksia voidaan käyttää julkisuudessa näkyvyyden turvaamiseksi. Varsinkin ihmisen aiheuttaman ilmaston lämpenemisen nimissä on mahdolista saada maailmanlaajuista julkisuutta, koska aihe on toimittajakunnan suuren poliittisen intohimon kohteena. Onkin siis suoranainen ihme, että tiedemaailma ei ole toistaiseksi kyennyt paljastamaan keskuudestaan yhtään CAGW-teoriaan liittyvää tieteellistä huijausyritystä. Vai onko?

Suomalaisissa yliopistoissa on viiden viime vuoden aikana syyllistytty ainakin kolme eri kertaa piittaamattomuuteen hyvästä tieteellisestä käytännöstä. Valtaosa Tutkimuseettiselle neuvottelukunnalle (jäsenet) tehdyistä kanteluista liittyy siihen, että joku tutkija kokee syystä tai syyttä nimensä jääneen pois tieteellisen julkaisun tekijälistasta. Kanteluilla tehdään luonnollisesti myös kiusaa, mutta siitä huolimatta - tai sitä suuremmalla syyllä - on ihmeellistä, että ilmastontutkijoilta ei tule aiheettomia sen enempää kuin aiheellisiakaan valituksia tutkimuseettisistä rikkeistä.

Taloudellinen intressi on monella tutkijalla vahva, ja varsinkin plagiointi on monella alalla ongelma. Hyvä tieteellinen käytäntö ei ole tietenkään tutkijoille mikään itsestäänselvyys kuten Santosh Guptan esimerkki osoittaa. Myös "julkkistutkija" Akseli Hemminki ja professori Paavo Kinnunen ovat saaneet huomautukset piittaamattomuudesta hyvästä tieteellisestä käytännöstä, joten mistään pienestä omituisuudesta ei ole kyse, kun yksi ala - siis ilmastontutkimus - loistaa poissaolollaan tutkimuseettisistä valituksista. Mainittujen tutkijoiden rikkeet eivät minun mielestäni edes olleet mitenkään erityisen raskauttavia ja paljon tekevälle sattuu virheitäkin, joten ihmehän se olisi jos huippututkijoille ei koskaan osuisi mitään rikettä kohdalleen. Yksin Suomessa muiden kuin perustutkintoa suorittavien rikkeitä tutkitaan vuosittain kymmenkunta ja niistä noin puolet paljastuu aiheellisiksi.



Yksi asia, mikä ilmastontutkijoita on tähän asti suojannut on heidän erikoinen tieteellinen metodinsa: he ovat "tutkineet" tulevaisuutta eli tehneet ennustuksia. Jotta ennustuksen tarkkuutta voidaan mitata, täytyy aikaa kulua melko kauankin nykyhetkestä. Nyt alamme kuitenkin saada ensimmäisiä viitteitä, että tehdyt ennustukset ovat olleet virheellisiä. Mielenkiintoista onkin, että saavatko kaikkein innokkaimmat tuomiopäivän profeetat rangaistuksia julkaisemistaan tutkimuksista. Jos eivät saa, niin yksi perustelu voi tietenkin olla se, että ennustaminen ei ole tiedettä joten eipä siinä voi syyllistyä tieteelliseen vilppiinkään.

Demarit puuvillapelloilla

Juhana Vartiainen

- on Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT) ylijohtaja 23. huhtikuuta 2012 alkaen.

- on ollut SDP:n talouspoliittisen työryhmän jäsen ainakin vuodesta 1992.

Juhana Vartiainen sanoo, että

Yleensä ulkomaalaisten palkkataso on alempi kuin kantaväestön.

- Kyllä tämä on maahanmuuton yksi logiikka, että maahanmuuttajat ovat halpaa työvoimaa ja pitävät siltä osin työvoimakustannuksia kurissa.

Värilliselle maahanmuuttajalle on vasemmiston piirissä varattu yksi ainoa tehtävä - toimia nykyaikaisen jälkiteollistuneen elinkeinoelämän syvän etelän puuvillapellon neekereinä. Ainakin he sitten äänestävät demareita kiitollisina näiden pyrkimyksestä lopettaa orjuus.

Klassinen idiotismi

Nimimerkki Tomi tiivisti Takkiraudan blogissa vasemmistolaisen maailmankuvan ja ymmärryksen tason vapaista markkinoista. Ei ihme, että vasemmisto kannattaa näkemystä, jonka mukaan kaikki palvelut on parempi tuottaa julkisella sektorilla verovaroin. Olen pitänyt heitä tyhminä, mutta oikeasti kyse on vain osaamattomuudesta ja perehtymättömyydestä.

Minun on vaikea käsittää miten yksityistäminen voisi tuoda säästöjä laadun kärsimättä.

Yksityisessä firmassa rahaa on jakamassa työntekijöiden lisäksi pomot ja omistajat. Ilman työvoiman karsimista yksityinen ei voi olla halvempi. Työvoiman karsiminen taas tarkoittaa laadun heikkenemistä. Tuskin kunnallisesti tuotetuissa palveluissa on turhaa työväkeä.

Yleensä ottaen olisi hyvä muistaa se perussääntö, jonka mukaan ei kannata avata suutaan jos ei asiasta mitään tiedä. Silloin voisi keskittyä kuuntelemaan itseään viisaampia. Mutta tämä ei näille vasemmiston räyhä-pettereille sovi, koska luulo on heille tiedon väärti.

True love

I told her: "I might not be rich, I have no money or villa or cars or companies like my friend John, but I love you and adore you."

She looked at me with tears in her eyes and hugged me like there is no tomorrow and whispered in my ear... : "If you love me, introduce me to John..."

Suurteollisuus ja kansallissosialistit

YK:n alainen UNEP on ollut kirjoituksissani aiemminkin (mm. Vasemmisto ryhtyy väkivaltaiseksi - Osa XVII 16.12.2012). Järjestö on ympäristöasioilla oikeutettu pyrkimys massiivisiin tulonsiirtoihin valkoisen miehen taakan osoittauduttua tehottomaksi länsimaiden keskiluokan käännyttämisessä internationalismiin. Olen myös kirjoittanut paljon siitä, miten liberaalissa fascismissa suuryhtiöt suostuvat tukemaan valtaeliitin poliittista agendaa, mikäli se vastineeksi saa aikaan kilpailunrajoituksia oman toimintansa eduksi. Tavallisesti tämä näkyy erilaisessa valvonnassa ja raportoinnissa, joka on suuryrityksille luonnollisesti merkittävästi edullisempaa yksikkökustannuksissa kuin pien- tai mikroyrittäjille. Tämä on muuten se sama linkki, mitä monet vasemmistolaiset käyttävät todisteena, kun he väittävät natsi-Saksan ja Hitlerin nousseen valtaan suuryritysten rahoilla.

Vaikka yleensä naureskellen suhtaudun noihin äärivasemmistolaisten nostamaan väitteeseen ylikansallisen suurteollisuuden myötäilevästä suhtautumisesta poliittisen eliitin kulloisinkiin opillisiin aatteisiin, täytyy sanoa että tänään tuli sellainen tapaus vastaan, joka sai niskavillat pystyyn. Nimittäin saksalainen lääkejätti Bayer on sitten päättänyt aloittaa yhteistyön (ylikansallis)sosialistisen UNEP:n kanssa. Kuvassa näkyy korallit, jääkarhut, vehnän tähkät, teollisuusmaiden saasteet ja monikulttuuriset tanssitytöt. Kaikki mahdollinen paska, mitä tässä "ilmaston lämpenemisessä" on käytetty Rooman Klubin ajoista.



Lähes samanlaiseen suoritukseen päästiin Saksan kanssa kilpailevassa yhteiskuntamallissa:

Kierros Impiwaarassa - Ulvila

Lauantai-iltana ravintolaan oli tarkoitus lähteä juhlimaan... Valitettavasti otteluraportti tulee hiukan myöhässä, mutta ankaran jet-lagin jäljiltä revolveriblogistinne on torkahdellut koko pyhäpäivän.

Ruotsalaisen tennistähden mukaan nimetty Björneborgin kaupunki vanhan hansakaupunki Ulvilan naapurissa ei sattumalta valikoutunut kohteeksemme. Saavuimme Isomäelle kasvottomille markkinavoimille sopivaan tyyliin lähes huomaamatta. Läsnäolomme oli ympäristölle aistittavissa ehkä lähinnä siinä otteluselostajan tunnelmankuvauksessa, että hallista loppuu happi. Itse ottelu oli - hämäläisiä lukijoita enemmältä nöyryytykseltä säästääkseni - melkolailla selvää pässinlihaa ensisekunneista alkaen.

Karhujen ja Rosenlewin tehtaanpoikien lyötyä hynttyyt yhteen löi patasydän ensimmäiset lyöntinsä. Urheilullisen viikonlopun viettomme kruunasivat tietenkin antamamme tärkeät strategiset vinkit vapaaottelijaystävillemme, jotka olivat kokoontuneet mittelöimään mestaruudesta.



Aurora Karamzin on - kuten moni kaunis nainen - saanut kirkon viereen muistokiven. Helsinkiläiset ovat yrittäneet omia Auroran, mutta aivan syyttä ei moinen pyrkimys tietenkään ole aikoinaan syntynyt - ovathan helsinkiläiset vanhojen ulvilalaisten jälkeläisiä.






Kiveen on siis hakattu, että ulvilalaiset olivat kaukaa viisaita ja jo 1200-luvulla istuivat käräjiä näillä kivillä. Kuvassa myös siis tuo 1311 mainittu kirkon sijainti (merkittynä ristillä), mikä on todiste siitä, ettei mitään suomalaisuutta ole ollut, ja jos onkin niin ei ainakaan ennen 1900-lukua.



Ja kun sitten mennään nykypäivästä askel historiaan, tutustumme tietenkin Friitalan nahkatakkeihin, joka suunnitteli mies, joka lepää tämän kivipaasin alla:



Hellmannia aiemmin oli jo Leineperille perustettu ruukki, joka otti voimansa koskesta. Ruukkia vastapäätä on nykyisin sepänpaja, jonka seinät on tehty ruukin kuonasta, tai millä nimellä sitä moskaa kutsitaankaan. Ne "tiilet" olivat niin kuin sellaista lasitiiltä. Omituista, että Länsi-Suomessa on niin paljon ruukkeja, kun ei siellä kuitenkaan ole rautamalmia.

20.4.1889

Adam Smith oli valistusajan kaikkein merkittävin filosofi, jos merkittävyydellä tarkoitetaan tässä yhteydessä kuinka hyvin filosofin ajatukset ovat pitäneet yhtä todellisuuden kanssa. Nykyisen länsimaisen yhteiskuntamallin perusta rakentuu demokratian, oikeusvaltion ja markkinatalouden varaan. Moni tuntuu ajattelevan, että demokratia - nykyisellään - on virheetön kun taas erityisesti markkinatalous on vajavainen, ja siksi tarvitaan valtion väliintuloa. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että valtion sääntely aiheuttaa suuremmat vahingot kuin markkinoilla syntyneet monopolit tai muut tehottomuudet. Demokratiassa enemmistö voi pakottaa - ja todellisuudessa pakottaakin - vähemmistön noudattamaan omaa elintapaansa, ja enemmistö yli-investoi julkisiin palveluihin ja rahoittaa sen vähemmistön tuloilla. Jopa Suomen kaltaisessa tulonjaoltaan tasa-arvoisessa maassa rikkain 10% maksaa veroista kolmanneksen. Rikkain prosentti maksaa moninverroin enemmän kuin heiltä ainakaan minun mielestäni olisi oikeudenmukaista verottaa.

Adam Smithin ensimmäinen huomio oli, että kaupan sääntely vaikuttaa kansakunnan varallisuuteen kielteisesti. Tuon ajan yleinen uskomus oli merkantilistinen, eli vienti piti maksimoida ja tuonti minimoida, jotta valtion jalometallivaranto kasvaisi. Smith siis piti taloudellista toimeliaisuutta jalometallivarantoa merkittävämpänä varallisuuden lähteenä. Toiseksi Smith uskoi, että taloudellinen toimeliaisuus ohjaisi työnjakoa siten, että jokainen ihminen löytäisi itsellen tuottavimman työtehtävän. Toisin sanoen, sepän on kannattavampaa ostaa kalastajalta ruokansa kuin lähteä kalastamaan itse. Samoin kalastajan kannattaa maksaa sepälle uuniluukuista ennemmin kuin investoida omaan pajaan.

Kolmas Smithin uskomus oli, että ihminen on pohjimmiltaan moraalinen olento, jolle on kuitenkin tärkeää oman edun ajaminen. Emme yleensä oleta, että kauppias myy meille ruokaa silkkaa hyvyyttään, vaan hän tekee sen vaurastuakseen. Kukaan ei ota riskiä kaupan perustamisesta ilman uskomusta taloudellisesta hyödystä. Jos valtio ei puutu ja päätä kuka saa ja ei saa olla kauppias, kansakunnalla on taipumus maksimoida taloudellinen hyvinvointinsa.

Neljäs Smithin moraalifilosofian perusta oli näkemys, jonka mukaan rahan hintamekanismi kohdentaa eli allokoi rahaa huonosti tuottavista kohteista hyvin tuottaviin kohteisiin. Jos jostain on puute, sijoittajat tunnistavat riskiin nähden ylisuuret voitot - tätä tarkoitetaan lausahduksella, ettei ilmaisia lounaita ole. Todellisuus on osoittanut, että haitalliset monopolit murtuvat ilman valtion väliintuloa, ja että väliintulo aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä pitkällä tähtäimellä tarkasteltuna. Väliintulolla on ikävä taipumus laajentua alkuperäisestä kohteestaan vähitellen yhä suurempiin kokonaisuuksiin, joten hyvä aikomus johtaa ikäviin seuraamuksiin.

Smithin viides näkemys oli, että julkiselle vallalle tulee jättää vain ne tehtävät, joita ei muuten voi hoitaa. Smithin mielestä on luonnollista, että ihmiset järjestävät asiansa keskinäisillä sopimuksilla, ja on epäluonnollista puuttua tähän. Luonnolliseen kulkuun voidaan puuttua vain rajoittamalla yksilöiden vapautta, ja se edellyttää pakkovaltaa, sortoa ja tyranniaa - tuon ajan normaalia yhteiskuntajärjestystä. Nykyihmisen kannattaa muistaa, että kapitalismi - tai markkinatalous - on siis satoja vuosia sitten eläneiden filosofien vastaus sen ajan yksinvaltiuteen perustuville yhteiskunnille. Markkintalous on demokratiaa vanhempi keino lisätä kansalaisten vaurautta ja hyvinvointia. Jopa Montesquieun esittelemä oikeusvaltion periaate on demokratiaa vanhempi työkalu kansan sortamisen estämiseksi.

Smith kirjoitti Kansojen varallisuudessa, että "poliitikko joka koittaa ohjata ihmisiä käyttämään pääomia ottaa harteilleen vallan, jota ei voi turvallisesti uskoa yhdellekään henkilölle, neuvostolle tai senaatille. Se on vaarallinen sellaisten ihmisten käsissä, jotka kuvittelevat olevansa sopivia käyttämään moista valtaa". Kautta aikain toisten ihmisten sääteleminen on ollut poliitikkojen mielestä hyvä ja kansan mielestä huono asia. Valistuneet itsevaltiaat pitivät itseään jumalten sijaisena pyrkimyksissään ohjata surkeiden alamaistensa elämää. Afrikan hirmuhallitsijat perustelivat valtaansa kansallisilla ja rodullisilla seikoilla aivan kuten sosialismin kannattajat vaativat porvariston tuhoamista luokkana, mikä ei luonnollisestikaan ollut heidän vastustajiensa mielestä kannatettava pyrkimys. Diktatuuri voi jatkua vain silloin, kun kansalla ei ole oikeutta hallita omaa omaisuuttaan, kuten esimerkit Pohjois-Koreasta tai Kuubasta osoittavat.

Nobelisti Gary Becker toteaakin, että "on parempi sietää markkinoiden viat ja monopolien haitat kuin säännellä niitä ja kärsiä politiikan vioista ja haitoista". Siinä oikeastaan tiivistyy varsin hyvin sellainen maailmankatsomus, jonka soisin leviävän laajemmallekin. Demokratia joka perustuu enemmistön mahdollisuuteen päättää vähemmistön varojen käytöstä alkaa tuhlailevaksi ja vähitellen johtaa kansakunnan vaurauden hiipumiseen, mikä on meneillään kaikissa länsimaissa tällä hetkellä. Oikeusjärjestelmämme ei enää pohjaudu siihen mikä on oikein tai Smithin tavoin moraalifilosofiaan, vaan lainsäädäntö pyrkii noudattamaan mediaaniäänestäjän maailmankuvaa. Smithin tavoin en väitä, että mediaaniäänestäjän moraali olisi sellainen, että hän pitäisi "oikeutettuna" tai "korkeaa moraalia edustavana" sitä, että otetaan toisten omaisuus omaan hallintaan. Sen sijaan väitän, että mediaanikansalainen ei ymmärrä sitä, että vaalit eivät luo oikeutusta toisten omaisuuden ryöstämiseen ja sen takia vaaleissa menestyvät ne, jotka ottavat varastamisen synnin omille hartioilleen.





Braunau am Inn

Perjantaivitsiä pukkaa - osa 2

A foursome of guys was waiting at the men's tee while a foursome of women was hitting from the women's tee. The ladies were not rushing and were taking their time.

When the final lady was ready to hit her ball, she hacked it ten feet. Then she went over and whiffed it completely. Then she hacked it another ten feet and finally hacked it another five feet.

She looked up at the patiently waiting men and said apologetically, "I guess all those fucking lessons I took over the winter didn't help."

One of the men immediately responded, "Well, there you have it. You should have taken golf lessons instead!"

Öljyhuippu yhä Vihreiden alttarilla

Minunkin verovaroillani ylläpidetty Yleisradio haastatteli Harri Paloheimoa Ajantasa-ohjelmassa. Paloheimo on kirjoittanut oman uskontunnustuksensa Vihreään sakramenttiin kirjassaan nimeltä Suomi öljyn jälkeen. Sen lisäksi että kirja on tietenkin melko tavanomaista pelottelua niin se perustuu myös täysin valheelliselle perusoletukselle öljyn loppumisesta. Öljyhuippua ei ole koskaan ollut, ei ole eikä koskaan tule. Öljyhuippu kuten kaikki muutkin punavihreän vasemmiston "ympäristönsuojeluksi" kutsumat huijaukset perustuvat samaan kaavaan kuin ihmisen aiheuttama ilmaston katastrofaalinen lämpeneminenkin (CAGW): valheiden toistoon.

Kirjan ydinajatus on tässä:

2010-luvulla tuotanto vähenee ja öljyn hinta nousee pilviin. Mitä tekee Suomi - tuo pieni pohjoinen maa, jolla ei ole omaa öljyntuotantoa? Miten turvataan hyvinvointivaltio, kun öljyn nouseva hinta tekee länsimaiden talouskasvun yhä vaikeammaksi?

Paloheimo väittää, että

IEA:n 2010 raportin ja Naturen 2012 artikkelin mukaan tavanomaisen öljytuotannon huippu sivuutettiin jo 2006. Australian hallituksen teettämä, ja internettiin 2011 vuodettu, selvitys esittää kaiken öljytuotannon huipun olevan 2017 paikkeilla. Pula on lähellä ja näyttää väistämättömältä.

Ymmärrän, että tällaista sontaa suoraan sanottuna tuputetaan Pohjois-Koreassa, mutta kuinka kukaan Suomessa asuva ja internetin omistava kehtaa omissa nimissään valehdella päin näköä? (Öljyhuippu suli pois 22.5.2012, Monbiot: Olin väärässä - öljyhuippua ei tule 12.8.2012 ja Leo Stranius: Ei öljy lopu 26.11.2012).



Tämä idioottien sakki saa medianäkyvyyttä ja tilaa julistaa sekä omaa sairasta, ihmisvihamielistä uskoaan, joka on jo osoitettu tieteellisesti perusteettomaksi. Päästökauppajärjestelmä haukkoo henkeään kuin kala kuivalla maalla ja melkein kaikki CAGW-teorian keskeiset tietokonemallinnuksiin perustuneet ennusteet ovat jäämässä ilmastopappien käsiin kuin Mustat Pekat. Ymmärrän että Ylen toimittajilla ei ole asiantuntemusta aiheeseen, mutta mitä en ymmärrä on se, mikseivät he haastattele voodoon harrastajia tai meedioita. Eihän heillä ole siihenkään asiantuntemusta, mutta tieteelliseltä tasoltaan ne eivät lainkaan häviä paloheimojen rukoushetkille.

Ville Niinistö - totta kai!

Vihreää autokulttuuria:

Ville Niinistö säilytti exän autoa työnantajan tallissa - korvauksetta, tietenkin.

Ville Niinistö ajeli Ruotsin kilvissä olleella autolla Suomessa yksin - jätti verot maksamatta, tietenkin.

Ville Niinistö syyllistyi törkeään liikenteenvaarantamiseen - ei menettänyt ajokorttiaan, tietenkään.

Ruotsin SDP on kusessa

Ruotsin sosiaalidemokraattien puheenjohtaja Stefan Lövden ilmoitti mielipiteenään, että "on tärkeää kasvattaa ulkomaalaisten osuutta Ruotsin väestössä". Yksi hänen suosiollaan puolueen sisäpiiriin kiivenneistä maahanmuuttajista on Omar Mustafa, joka nimitettiin puoluehallitukseen viikko sitten 7.4.2013. Pian sen jälkeen paljastui, että Mustafa oli - antisemitististen lausuntojensa lisäksi - toivonut Twitterissä Ruotsin ilmavoimien pommittavan Israelia kun ruotsalaishävittäjät avustivat Libyassa Gaddafin hallinnon kaatamisessa. Mustafan lyhyeksi jäänyt ura valtiomiestasolla osoittaa, minkälainen asenneilmapiiri Ruotsissa on yleisesti ja sosiaalidemokraateilla erityisesti - Lövden ei erottanut Mustafaa. Vasta Avixplatin ja blogien suunnattua valokeilansa polttopisteen Mustafan valonarkoihin puheisiin hän ja puoluetoverinsa pelästyivät - ja Mustafa jätti paikkansa.

Mustafa oli Ruotsin islamilaisen neuvoston puheenjohtajana kytkemässä erittäin vaikutusvaltaisella tasolla islamilaisia maahanmuuttajia Ruotsin sosiaalidemokraatteihin. Mustafan aikana neuvosto kutsui sekalaisen ja sekopäisen porukan puhumaan Ruotsin muslimeille siitä, kuinka juutalaiset syövät pääsiäisenä kristittyjä ja miten Israel on "syöpä" (muistaako kukaan mitä termiä Hitler käytti juutalaisista?) ja miten homot tulee kivittää hengiltä. Puoluejohto ei siis missään vaiheessa ole katunut Mustafan puheita vaan totesivat etteivät ne sovi valtakunnan politiikan huipulle. Perinteinen media oli kyllä tarttunut Mustafan mielipiteisiin naisista ja homoista - mutta ei juutalaisista.

Ruotsin sosiaalidemokraattien entinen puheenjohtaja Mona Sahlin on todennut, että "me valkoiset olemme ongelma". Sahlin vieraili Ruotsin tv:n keskusteluohjelmassa, jota emännöivät kolme musliminaista ovat tunnustaneet kannattavansa sharia-lakia vääräuskoisten kivittämisestä. Sosiaalidemokraattinaisten johdossa istunut Nalin Pekgul on taustaltaan kurdi, joka sai Turkissa asuessaan koulutuksen itsemurhaiskun suorittamiseksi. Paettuaan perheensä kanssa lapsena Ruotsiin hän aloitti välittömästi poliittisen uran Sosiaalidemokraateissa. Siinä mielessä hän todellakin osasi käyttää hyödykseen Ruotsin valtion jakamia kotouttamisrahoja, joista ei valitettavasti ole kuitenkaan ollut hyötyä muille kuin hänelle itselleen henkilökohtaisesti ja puolueelle, tietenkin.

Ruotsin Kokoomuksen kansanedustaja Abdirizak Waberi toimi ennen valtiopäiväuraansa rehtorina Göteborgin islamilaisessa koulussa, joka nousi parrasvaloihin kun paljastui, että koulunsa päättäneistä pojista kaikilla oli jatko-opintoihin oikeuttava todistus kun tytöistä vain 71%:lla. Somalialainen Waberi toimii Ruotsin puolustusvaliokunnassa ja saman aikaisesti lukuisissa islamilaisten järjestöjen johtotehtävissä. En väitä Waberin olevan Ruotsin puolustuskyvyn alasajon oppi-isä mutta vankka kannattaa varmastikin. Kuvaavaa on, että tällainen henkilö nousee johtoasemiin Kokoomuksessa. Vaikka kuinka tekisi mieli toivoa ettei tämä ole mahdollista Suomessa, niin kuinka monta kättä nousee sen väitteen puolesta, että Katainen olisi eri mieltä sisarpuolueensa aatteista miltään keskeisiltä osin?



(H/T Tundra Tabloids)

Terveydenhuolto ja EU-politiikka

Vasemmistoliiton Li Andersson, joka kunnostautui Jyväskylän kirjastossa tappelun nujakan aiheuttaneen kirjan "Äärioikeisto Suomessa" yhdeksi puuhanaiseksi, on todennut Talouselämän haastattelussa, että kapitalistinen talouspolitiikka on ajanut kiville. Sanatarkasti kuuleman mukaan:

”Talouskuri [...] on osoittautunut toimimattomaksi”

Kukaan ei varmaan tähänkään asti oman puolueensa ulkopuolella - pl. Vihreät - ole pitänyt Anderssonia järjen jättiläisenä, mutta nyt tipahtivat loputkin uskottavuuden julkisivun rappaukset jalkakäytävälle niin että naurattaa.

Valtiolla on muutenkin nyt melko pahasti ote hukassa. Kaikki tietävät autoverotuksessa syntyneen sopan, jossa valtio on saanut turpiinsa siihen malliin, että jos kyseessä olisi nyrkkeilyottelu, olisi hallitus jo teho-osastolla. Samoin alkoholin maahantuontia rajoittanut Tulli on joutunut toistuvasti muuttamaan linjauksiaan. Verottaja sörkkii sormeaan joka reikään tukkiessaan vuotoja kuin mielipuoli uppoavassa puuveneessään, mutta mitä tekee hallitus ja sen kumileimasimena toimivat poliitikkomme? Säätävät uutta lakia kuin liukuhihnalta kuvitellen ongelmiemme johtuvan tai olevan seurausta puuttuvista pykälistä! Ongelmamme ovat peräisin liiallisista pykälistä ja joka paikkaan valvontansa ulottavasta byrokratiasta.

Pohjoismaiseen hyvinvointiyhteiskuntaan eli liberaaliin fascismiin kuuluu olennaisena osana ajatus, jonka mukaan valtion muodostava kansa on eräänlainen valtava organismi, jossa yksilöt ovat alisteisia jollekin suuremmalle kokonaisuudelle. Valtio on kuin elollinen organismi, jota hoidetaan ja pidetään kunnossa ohjaamalla kansalaisten elämää ja toimintoja. Epäterveelliset elintavat vähäisestä liikunnasta, alkoholista ja tupakoinnista nähdään suurina paheina jotka voivat sairastuttaa Suomineidon. Syöpä sairauksista pahimpana, vaikka nykytiedon mukaan syöpä on perinnöllinen sairaus eikä siten siis hankittu ominaisuus. Toki tupakointi on syövälle potentti eli lisää syövän ilmenemistä, mutta tupakka ei siis itsessään aiheuta esimerkiksi keuhkosyöpää. Kirjoitin aiheesta aiemminkin (Keuhkosyöpä ja ilmastonmuutos 27.3.2013).

Nyt hallitus on säätänyt osana EU:n perusajatuksesta kansalaisten vapaasta liikkuvuudesta, että suomalainen voi hakeutua terveydenhoitoon muissa EU-maissa, ja valtio maksaa hoidot. Virkamiehet esittivät luultavasti melko tarkkaan EU-direktiivin pykälät täyttävän ehdotuksen, jonka mukaan kenen tahansa suomalaisen hoidot kuuluvat valtion maksettavaksi missä tahansa EU-maassa samalla tavalla kuin jos potilas olisi saanut vastaavan hoidon suomalaisessa julkisessa palvelussa. Itse olen myös sitä mieltä, että tämä on EU-direktiivin mukainen tulkinta ja sillä tavalla "lainmukainen" esitys.

Jokainen voi arvioida kuinka kalliiksi tällainen malli tulisi, kun suomalainen terveydenhuolto nojaa kuitenkin 80-lukuun, jolloin käytännössä jokainen julkiseen terveydenhuoltoon sijoitettu markka palasi kiertoon suljetuille sisämarkkinoille. Vapaailla pääomamarkkinoilla ja työvoiman vapaan liikkuvuuden aikana tilanne on toinen: Suomessa julkisella sektorilla työskentelevä virolainen voi kuljettaa veroina maksamansa terveydenhoitokulunsa Viron yhteiskuntaan. Verojen maksaminen Suomeen ei siis takaa, että rahat jäävät Suomeen. Tämän takia EU haluaa pikaisesti voimaan yhteisvastuun jäsenmaidensa julkisten talouksien keskuuteen.

Ylimpien terveydenhuollon virkamiesten näkemyksen vastaisesti valtio päätti esittää, että se korvaa ulkomailla suoritetusta sairanhoidosta saman kuin Suomessa saisi jos kävisi hoidattamassa yksityisellä sektorilla, eli suurin piirtein arvonlisäveron verran (noin 24%). Merkittävä summa toki sekin, mutta on päivänselvää että moinen esitys on vastoin kansalaisten oikeutta hankkia julkinen palvelu ilman kilpailunrajoituksia toisesta EU-maasta. Niinpä hallitus ei lähtenyt edes ajamaan kyseistä toivettaan kiväärin piippuun vaan sorvasi toisen vaihtoehdon, jota Sosiaali- ja terveysministeriön johtajana toimiva Liisa-Maria Voipio-Pulkki tarkkanäköisesti kuvailee näin:

”En pidä mahdottomana sitä, että riitauttaminen [EU-tuomioistuimeen] voitaisiin voittaa, kun se taitavasti osataan hoitaa”.

Valtio siis vähät välittää omasta lainsäädänöstään tai omien kansalaistensa oikeusturvasta. Kataisen hallitus on suomalaisen pahin vihollinen. Katainen on siis valmis polttamaan suomalaisten verorahoja näitä itseään vastaan oikeusistuimissa. Jos meillä on laki, niin ensimmäiseksi sitä tulee valtion noudattaa. Jos laki on järjetön tai suorastaan vaarallinen - kuten nykyinen laki julkisen terveydenhuollon järjestämisestä on - niin sitä lakia pitää muuttaa. Ei lakia voi jättää noudattamata siksi että se on vaikea tai työläs, kuten Heidi Hautala perusteli pimeää remonttityövoimaansa, vaan sitten lakia pitää muuttaa yksinkertaisemmaksi.

Parasta tässä tilanteessa on se, että kansalaisten on pakko vihdoin ymmärtää, että nykyinen terveydenhuoltomallimme on ajanut kiville ja se ei sieltä pois lähde ennen kuin tehdään merkittäviä muutoksia sen rahoituksen uudelleen järjestämiseksi. Pahoin pelkään että siihen menee aikaa vuosikymmeniä kuten on mennyt kaikissa julkisen sektorin merkittävissä hankkeissa pois lukien 90-luvun laman jälkeen tehdyt erinäiset ratkaisut, joista on kuitenkin kulunut jo niin kauan aikaa, että maailma niiden ympäriltä on kadonnut tunnistamattomaksi.

Lyhykäisesti sanottuna, tämä direktiivi paljastaa, että sosialismi ei toimi ja sen takia olen pohjimmiltani tyytyväinen, kävipä itse lainsäädännössä miten tahansa. Moraalisesti tämän taistelun voittivat ne, jotka uskovat vapaisiin markkinoihin. Tämä oli ties monesko kerta, joten vähitellen voinee alkaa puhua, että lukuisten taisteluiden sijaan myös itse sota alkaa olla voitettu. Mutta kuten nykyisessä epäsymmetrisessä sodankäynnissä, julkinen sektori elää jossain omassa pseudokuplassaan, jonne todellisuus ei ulotu.

Horny reindeer - sarvipäinen poro

Vuosia jatkuneen monikulttuurisuuden ja sen vastavoimaksi väitetyn rasismin keskustelu saavutti oman pienen tragikoomisen huippunsa Alppilan koulussa opettajan työnnettyä suomalais-turkkilaisen parisuhteen hedelmän pois suutaan aukomasta koulun ruokalasta. Luonnollisesti perinteinen media ei kertonut oppilaan etnisiä juuria, koska a) niillä ei ole väliä b) ne olisivat kiusallisia, jos niillä olisi väliä. Niin tai näin, oppilaan äidin Eeva Suomenaron pro gradu eli opinnäytetyö vuodelta 2000 on esillä Jyväskylän yliopistossa. Mikään tieteellinen tutkimustyö ei ole kyseessä vaan sen sisältämä kevyt sosiaaliporno on paikoitellen melko viihdyttävää mutta pääosin enemmänkin päiväkirjamaista pohdintaa. Ehkä sellaisenaan melko tyypillinen humanistisen tiedekunnan lopputyö?



Tutkielman nimi Suomalais-turkkilaisten seka-avioliittojen viestintä problematiikka kuvaa hyvin aihepiirin. Eeva kertoo olevansa naimisissa turkkilaisen miehen kanssa ja toimivansa turkinkielen tulkkina. Vuonna 1998 solmittiin 22.294 avioliittoa, joista 1.166 muun ulkomaisen ja 132 turkkilaisen miehen kanssa. Turkkilaisten kanssa solmitut avioliitot ovat erityisen herkkiä epäonnistumaan, jos epäonnistumisena ei pidetä miehen saamaa oleskelulupaa vaan avioliiton kestoa.

Eeva itse toteaa, että on erityisen tärkeää tutkia tämänkaltaisia avioliittoja, koska niiden määrä yleistyy ja jotta "osattaisiin varautua tuleviin ongelmiin" kuten hän itse kirjoittaa. Hänen mukaansa Suomeen naidut puolisot ovat muita maahanmuuttajia paremmassa asemassa, koska heidän puolisonsa tasoittaa tietä suomalaiseen yhteiskuntaan. Lopputyössä todetaan aikaisempiin ulkomaisiin tutkimuksiin vedoten, että tapahtuipa avioliitto kummin päin vain, maahanmuuttaneen puolison elämä on sitä hankalampaa mitä erilaisemmista kulttuureista he ovat kotoisin. Jonkinlaisena vitsinä pidin Nigeriaan muuttaneiden länsimaisten naisten kohtaloa, mutta eipä tuo minulta ole pois joten siitä vaan.

Turkkilaisen miehen naiva suomalaisnainen on Eevan mukaan miestään vanhempi ja lisääntymiskyvyn kannalta ylittänyt turvallisimman iän. Nainen ei yleensä ole korkeastikoulutettu eikä heidän yhteinen kielensä yleensä ole kummankaan äidinkieli. Lopputyössä haastatellut pariskunnat (5 kpl) lienevät Eevan tuttavia. Seuraavassa hiukan heidän kokemuksiaan.

Naisten mielestä parisuhde on elinikäinen kun taas haastateltavat miehet pitivät parisuhdetta keinona helpottaa viranomaisasiointia. Naiset haluavat lapsia kun taas miehet eivät, sillä he eivät koe voivansa kasvattaa (poikiaan) haluamallaan tavalla.

Erityisen ongelmallisena suomalaisnaiset kokevat miestensä iän myötä nousevan uskonnollisuuden. Joku haastatelluista kertookin miehensä alkaneen ottaa islamin hyvin tiukasti tavattuaan ulkomailta tulleita "värväreitä". Vaikka miehet eivät parisuhteen alkuaikoina olleet kovin uskonnollisia, islam on naisten mukaan läsnä Turkissa perhe-elämässä suomalaisittain korostuneen voimakkaasti. Turkkilaiset miehet sen sijaan kokevat, että lasten aivopesu alkaa jo päiväkodeissa kristillisiin juhliin valmistautuessa ja jatkuu virallisina pyhäpäivinä työelämässä. Miesten mielestä on parempi olla saamatta (poika)lasta kuin kasvattaa hänet vääräuskoiseksi. Ihailtavaa suoraselkäisyyttä.

Yksi naisista oli alistunut miehensä uskontoon omien sanojensa mukaan välttääkseen ristiriitoja. Eeva kertoo hirtehisesti, kuinka mies oli haastattelun päätteeksi karjaissut "WATER" ja vaimo oli kaatanut lasin täyteen. Seuraavaksi mies kommunikoi "BREAD!" ja vaimo oli tehnyt juustovoileivän. Mistähän tuollaisia suomalaisnaisia saisi itselleenkin?

Vaimot haluavat turkkilaisten miestensä jakavan kotityöt, kun taas miehet haluavat vaimojensa käyttäytyvän äitiensä tavoin miehensä palvelijoina. Seksin suhteen turkkilaiset miehet edellyttivät vaimojensa pitävän huolta puutarhoistaan ja sheivaavan värkkinsä karvattomaksi. Yksi miehistä totesi melko suorasukaisesti alkavansa voida pahoin jos ajatteleekaan puolisonsa koko päivän pesemättä ollutta ja pikkuhousuissa muhinutta tussua.

Vaikka naiset avoimesti myönsivätkin ihastuneensa puolisoihinsa juuri näiden nuoren iän ja elinvoiman takia, kehotus posliinista oli ollut näille omanarvonsa tunteville naisille jokaiselle liikaa. Kukin oli saanut apua hätäänsä Helsingin islam-keskuksesta, josta oli vahvistettu miesten vaatimukset islamin mukaisiksi. Eevan mukaan naiset olivat "järkyttyneitä". Hehheh... Tässä vaiheessa meno on koomista ottaen huomioon, että kyseessä on kuitenkin "vain" gradu. Häpykarvojen ajelun takiako Suomessa tarvitaan naistutkimusta ja kulttuurintutkijoita?

Turkkilaisten mielestä suomalaiset vaimot ovat heitä kohtaan korostuneen etnosentrisiä eli jatkuvasti korostavat suomalaisen kulttuurin paremmuutta turkkilaiseen verrattuna tyyliin "Eihän Turkissa osata mitään" ja "Turkkilaiset ovat ihan hulluja". Naiset kertovat ystäväpiirinsä koostuvan muiden turkkilaisten miesten kanssa naimisissa olevista naisista ja kahdenkeskiset keskustelut joko näiden tai omien vanhempiensa kanssa olevan kuin terapiaa. Vastaavasti miehet kertoivat tulevansa hulluiksi jos eivät voisi tavata maanmiehiään ja keskustella heidän kanssaan aamuyön pikkutunneille asti. Miehet myöntävätkin, että he ovat kiinnostuneita politiikasta ja olleensa aktiivisia jo Turkissa. Tätä taustaa vasten voi tietenkin mietiskellä, onko heidän maahanmuuttonsa hyväksi suomalaiselle miehelle, joka on paitsi vääräuskoinen myös poliittisesti huomattavasti enemmän oikealla kuin sosialistista yhteiskuntaa muistuttava sharialaki.

Miehet ovat Eevan mukaan kieltäneet vaimoiltaan katsekontaktit muihin miehiin, mutta samalla he valittivat etteivät saa itse luotua sellaista appiukkoonsa. Hehheh... Voin kuvitella. Nimimerkillä Mustafa haastateltu mies kertoi tilanteen olleen hänen elämänsä epämiellyttävin kokemus...

Eeva toteaa selkeästi, että hänen haastattelemansa seka-avioliitot olivat molemmin puolin sen hetkisen elämäntilanteen pakottama päätös. Naiset kaipasivat nuorta orhia, joka polkisi heille tuvat täyteen kauniita salskeita nuoria miehiä ja miehet halusivat turvaan vauraaseen länsimaahan. Eeva tähdentää, että kristinuskossa avioliitto solmitaan Jumalan edessä koko eliniän kestäväksi perheen turvaksi, kun taas islamissa avioliitto on maallinen instituutio joka solmitaan yhteisöllisten asioiden helpottamiseksi - siis seksin takia, jos asian haluaa yksinkertaistaa.

Ennen avioliittoa haastatellut naiset olivat erittäin liberaaleja, mutta heti avioliiton solmittuaan heistä tuli konservatiiveja, jotka haluavat "kynsin ja hampain pitää kiinni perheestä perinteisine aviomiehineen". Koska turkkilaisille avioliitto on vain väliaikainen, niin siinä ei ole yhteistä päämäärää, sitä ei ole tarkoitettu lasten turvaksi eikä vakavasti otettavaksi. Eeva toteaakin lopuksi, että juuri tämä "väliaikaisuus" vaikuttaisi olevan naisten onnellisuuden kannalta kaikkein ongelmallisin. Haastateltujen miesten onnellisuutta taas häiritsee kaikkein eniten se, että vaimo on heitä vanhempi ja "rupsahtanut" suvun silmissä. Mehmet kuvaakin tuntojaan, että he kutsuvat vaimojaan mummoiksi keskustellessaan keskenään. Tavoite on saada kansalaisuus ja heti sen jälkeen sellainen muija, jota kaveritkin kadehtivat.