Kaljupäiset miehet

Sunnuntaina 18.8.1940 Malmin lentokentällä odottivat lentokonetta puolustusvoimain ylipäällikkö Carl Gustaf Mannerheim, sotaministeri Rudolf Walden, ulkoministeri Rolf Witting ja yleisesikunnan päällikkö Erik Heinrichs (impivaaralaisuuden edusmiehiä hehhehhee...). Samaan aikaan Viron ja Latvian presidenttejä, puoluejohtajia, virkamiehiä, toimittajia ja pappeja kyyditettiin vastoin tahtoaan Neuvostoliittoon. Lentokone saapui Tukholmasta ja vapaaherra Ernst Wrede toi kirjeen seurueelle. Kirjeessä saksalainen tunnettu asekauppias ja evp. everstiluutnantti Veltjens esitti valtakunnanmarsalkka Göringin pyynnöstä tiedustelun, sopiiko Suomelle, että Saksa voisi kuljettaa joukkojaan Norjan Kirkkoniemeen Suomen alueen kautta. Vastapalvelukseksi Saksa myisi Suomelle aseita, joita mikään muu maa Ruotsia lukuunottamatta ei Suomelle myynyt.

Pääministeri Ryti, joka hoiti presidentin tehtäviä Kallion sairastellessa Kultarannassa Naantalissa, antoi suostumuksensa. Kun sotasyyllisyystutkijalautakunnassa sodan jälkeen asiaa Rytiltä tiedusteltiin, hän kielsi muistavansa koskaan kuulleensa asiasta ja laittoi Mannerheimin vastuulle koko päätöksen. Berliinin raunioista löytyi onneksi Veltjensin muistio, jossa hän kertoi keskustelleensa aiheesta sekä Mannerheimin, Waldenin että Rytin kanssa. Englannin ulkoministeriön mapeista puolestaan löytyi tieto, jonka mukaan Ryti oli vakuuttanut lokakuussa 1940 Englannin lähettiläälle olevansa yksin vastuussa saksalaisille annetusta kauttakulkuluvasta.

Ryti, Mannerheim ja Walden kävivät viikkoa myöhemmin Kultarannassa tapaamassa - ilmeisen turhaan - presidentti Kalliota ja lounastivat rouva Kallion kanssa presidentin potiessa juuri saamaansa aivohalvausta sängyssään. Tapaamisen yhteydessä adjutantti Slöörin ottamassa valokuvassa Waldenin kädessä on nippu papereita, joita presidentti ei ilmeisesti jaksanut lukea. Herrasmiehenä Walden kiitti seuraavana päivänä kirjeellä rouva Kalliota:

Kiitos että piditte meitä luonanne eilen Kultarannassa huolimatta siitä, että Teillä oli raskas huoli puolisonne terveyden johdosta. En voi olla ihailematta sitä mielen tyyneyttä ja tasapainoa, joka Teillä on kaikissa elämän vaiheissa. Se juontaa siitä voimanlähteestä, jotka ovat kaikkea maista korkeammalta.

Kun presidentti myöhemmin syksyllä erosi tehtävästään hänen kätensä halvaantui. Se sama käsi, jolla presidentti oli allekirjoittanut Moskovan rauhansopimuksen, ja jonka hän oli raamatullisin sanoin tuominnut kuivettumaan moisen häpeällisen teon jälkeen. Joulukuun 19. päivänä tasavallan presidentiksi valittiin Risto Ryti. Kyösti ja Kaisa Kallio valmistautuivat lähtemään kotitilalleen Nivalaan Helsingin rautatieasemalta. Sotalippu laskettiin tervehdykseen ja Kallio tarkasti viimeisen kerran kunniakomppanian horjahtaen ja kuollen Mannerheimin syliin.

Luku 26: Kun kukaan ei kerro, ISBN 951-1-06356-1

Heinrichs, Walden, Ryti ja Mannerheim

Vihreä suurkaupunki

Kansanedustaja ja Vihreiden entinen puheenjohtaja Osmo Soininvaara julkaisee paraikaa blogissaan moniosaista saagaa (Asuntoluento, osa 9: Miksi joukkoliikennettä subventoidaan), miksi kaupunkiasuminen on kaikin puolin parempaa kuin lähiöissä tai maalla. Helsingin ydinkeskustassa oleva Baana kulkee Töölönlahdelta Ruoholahteen johtaneen junaraiteen kohdalla. Sata vuotta sitten rata kulki siis aivan kantakaupungin asutuksen rajalla Kampissa. Sana Kamppi tulee venäjän armeijan taistelu(kampen)harjoituksissa käyttämästä hiekkakuopasta, joka sijaitsi nykyisen Kampin kauppakeskuksen paikkeilla.

Nyt Kampin 10.000 asukasta ovat ns. kypsyneet Baanalla yötämyöten metelöiviin rullalautailijoihin. Eivät asukkaat kuulemma saa nukuttua kun laudat kolisevat ja paukkuvat. Sellaista se kaupunkielämä on aina ollut. Ahtaita asuntoja, joista nuoret ovat lähteneet kaduille ja pihoille viettämään aikaansa. Ihmetyttää tuo helsinkiläisten asenne, ettei kaupunkiin melua muka mahdu. Mahtuu kyllä. Nauttikaa nyt siitä kun voitte. Pientähän tuollainen pauke on jos miettii, mitä paukkuja Suomen ensimmäisen ihka oma terroristi olisi saanut tehtyä.

JK
Olen poistanut nimimerkki Tomia käsittelevän kirjoitukseni. Tomi miehekkäästi pyysi anteeksi käytöstään ja sovimme asiat keskenämme. Tämä saatettakoon lukijoilleni tiedoksi.

Muhammed on tabu

YLE:

YK:n pääsihteeri Ban Ki-Moon on tuominnut muslimimaissa raivoa nostattaneen profeetta Muhammedista tehdyn pilkkavideon. Banin antaman lausunnon mukaan internetissä leviävä video on vastenmielinen.

Wikipedia:

Nykyaikana tabulla tarkoitetaan usein erityisesti jotain sukupuoliasioihin kuuluvaa sanaa, jota ei häveliäisyyssyistä mainita. Yksinvaltaisissa maissa tabuja ovat poliittisen järjestelmän kieltämät sanat ja puheenaiheet. Demokratioissakin tabuiksi on sanottu myös monia poliittisesti epäkorrekteja sanoja ja ilmauksia.

Muhammad

Tiede ja tunne motiiveina

Piia Jallinoja:

Bio­tie­tei­den nä­kö­kul­ma ih­mis­ten käyt­täy­ty­mi­seen on ol­lut var­sin ka­pea ja jo­pa hol­hoa­va. Ih­mis­ten toi­vei­den, tun­tei­den, pai­nei­den ja hy­vin­voin­nin ko­ke­muk­sia se­kä ku­lu­tus­va­lin­to­jen mo­tii­ve­ja on liian kauan vä­hä­tel­ty.

Mei­dän on ase­tet­ta­va yk­si­löi­den omaa elä­mään­sä kos­ke­vat ko­ke­muk­set, tun­teet ja ar­vot kes­kus­te­le­maan tie­teel­li­sen, väes­tö­ryh­miä ja to­den­nä­köi­syyk­siä kos­ke­van tie­don kans­sa. Pelk­kä tie­teel­li­nen tie­to ja sen tu­los­ten ra­por­toi­mi­nen kan­sa­lai­sil­le ei rii­tä.

Tässä kirjoittaja osuu niin oikeaan kuin vain on mahdollista. Kaikki yhteiskunnallinen toiminta tulisi rakentua sen varaan, miten ihmiset kokevat oman elämänsä eikä sen varaan, miten tutkija käskee kokemaan.

Niin kauan kun vasemmistoliberaalit kannattavat esimerkiksi seksuaaliryhmien oikeutta yksilölliseen elämäntapaan, he auliisti kannattavat individualismia. Tätä individualismia he käyttävät vastustaessaan konservatiivien arvoja, mutta muuten he kannattavat yhteisöllisyyttä. Jos tavallinen keskiluokka viihtyy rauhallisessa nukkumalähiössä, vasemmistoliberaalille se on painajainen, jossa asumisesta tulee rangaista. Taloudessa yhteisöllisyys on jo kritiikitöntä: mahdollisimman korkea verotus mahdollistaa tasapäiset palvelut. Omat valinnat joko kielletään (yksityiskoulut ja kotiopetus) tai tehdään mahdollisimman kalliiksi (maalämpöpumppu ja 95E-polttoaine)

Auringon säteilyn vaihtelu

The Washington Timesin artikkelissa kerrotaan, että auringon säteilyn ja ylimpien mitattujen päivälämpötilojen välillä on selvä riippuvuus. Aurinkoon littyy edelleen paljon tuntemattomia asioita, kuten esimerkiksi se, miksi se kuumenee pintaa kohti.

Aurinkohan ei ole kaasu- tai nestemäinen vaan se on plasmaa, jota saadaan rikkomalla atomit protoneiksi ja elektroneiksi. Näitä varattuja hiukkasia aurinko syöksee ympärilleen joka sekunti miljoona tonnia voimalla, joka vastaa kymmentä miljardia vetypommia. Fotonien matka auringon ytimestä sen pinnalle kestää aineen tiheyden takia 100.000 vuotta, mutta pinnalta Maahan kahdeksan minuuttia. Erikoista kyllä, aurinko soi kuin kello miljoonin eri sävelin, ja nämä aiheuttavat sen pinnalle värähtelyä, jota tutkivaa tieteenhaaraa kutsutaan helioseismologiaksi.

Ehkä pitkäaikaisin havaintoaineisto ilmaston muutoksista liittyy sademääriin ja auringonpilkkuihin. Jokien virtaamia on Niilistä parin tuhannen vuoden ajalta ja jokien virtaama liittyy tietenkin sademääriin, joiden muutokset ovat puolestaan ohentaneet esimerkiksi Alppien jäätiköitä 1900-luvun lopussa.

Uranuksen löytäjä William Herschel havaitsi vuonna 1801, että vehnän hinta seurasi auringonpilkkujen määrää - eli sademäärien muutoksia. Käytännössä tiedämme, että Euroopassa satomäärä vaihtelee kesän lämpötilan mukaan. 1696-7 joka kolmas suomalainen kuoli, kun kahtena peräkkäisenä kesänä ei saatu satoa. Uusin teoriahan esittää, että aurinko ei enää säätele maapallon lämpötilaa vaan - hiilidioksidi.

Berkeleyn yliopiston havaintoaineistosta tehty taulukko osoittaa vahvan yhteyden auringon aktiivisuuden ja päivän korkeimman lämpötilan välillä. Kaikissa aikaisemmissa auringon aktiivisuuta käsitelleissä aineistoissa olivat mukana myös yölämpötilat. Vaikka aineistoa ei ole globaalisti saatavilla, mitään lähellekään vastaavaa riippuvuutta ei saada hiilidioksidilla ja lämpötiloilla.

Rasismia jääkiekossa

Jääkiekkoilija ja Jokerien kapteeni Ossi Väänänen on saanut rangaistuksen "rasismista". Väänänen oli kutsunut muutenkin melko tunteikkaaksi muuttuneessa European Trophy-turnauksessa vastustajaansa Siim Liivikiä, Helsingin IFK, "ryssäksi". Rangaistuksen antoi SM-liigan kurinpitoryhmä. Annettu rangaistus on linjassa nykyisen poliittisesti korrektin monikulttuurisen ideologian kanssa. On silti syytä huomata, että tuo ideologia on syntynyt poliittista valtaa pitävän ryhmän toiminnan (ajattelu lienee liian voimakas termi tässä yhteydessä käytettäväksi) tuloksena.

Ihan alkuun on syytä määritellä rasismi:

Rasismi eli rotusyrjintä tai rotusorto on aate tai toiminta, jossa ihmisten rotuluonteen ja siihen liittyvien fyysisten sekä henkisten piirteiden erilaisuudella perustellaan eriarvoista kohtelua eli syrjintää.

Rotusyrjintä on määritelty tiettyyn rotuun tai etniseen ryhmään kuuluvien suosimiseksi tai johonkin tiettyyn rotuun tai etniseen ryhmään kuuluvien syrjinnäksi esimerkiksi työelämässä, oikeudenkäytössä, julkisissa palveluissa tai asunnonvuokrauksessa.

Kielto ei kuitenkaan koske viranomaisten harjoittamaa ulkomaan kansalaisten erityiskohtelua silloin, kun se on lakiin perustuvaa, eikä se yleensä koske myöskään yksityisten henkilöiden välisiä suhteita työelämää lukuun ottamatta.

Kyseessä on työelämässä tapahtunut "teko". Kyseessä sen sijaan ei ole TEKO eikä missään tapauksessa SYRJINTÄ. Sana ei ole teko paitsi yllytys, josta saa saman rangaistuksen kuin itse teosta. Väänänen ei ole yllyttänyt ketään syrjimään Siim Liivikiä eikä itse ole syrjinyt Siim Liivikiä. Rangaistus on melkein täydellinen esimerkki ajatusrikoksesta.

Toisekseen on syytä määritellä, onko Väänänen rasisti. Minä en tunne Väänästä enkä ole hänen kanssaan keskustellut, joten joudun nojaamaan hiukan yleistyksiin seuraavaksi. Väänänen on nähnyt maailmaa enemmän kuin 99% suomalaisista tai oikeastaan koko ihmiskunnasta, mikäli "nähdä maailmaa" tarkoittaa elämistä ja asumista työtä tekemällä tai turistina vierailemalla toisessa maassa ja kulttuuripiirissä. Väänäsen työkavereina on ollut enemmän ulkomaisia kuin 99%:lla palkollisista koskaan on. Väänänen on esimiehenä ulkomaalaisille, mikä myös on hyvin poikkeuksellista kaikista palkansaajista. Väänästä voi siis hyvällä syyllä pitää hyvin kansainvälistyneenä huippuosaajana, jos jätetään sarkasmi sanan uudesta merkityksestä sivuun.

Jääkiekko, kuten kaikki suositut palloilulajit, ovat ns. rahvaan huvia. Kyseisten pelien parhaimmisto on melkein poikkeuksetta alinta sosiaaliluokkaa alkuperältään. Erityisesti jalkapallo ja koripallo ovat todellisia katujen kasvattien lajeja, kun taas jääkiekko, baseball ja amerikkalainen jalkapallo ovat selvästi keskiluokkaisempia taustoiltaan. Autourheilussa rahasta on kiistämättä etua, ja moni huippukuljettaja on kautta aikain ollut ylempää keskiluokkaa tai jopa yläluokkaa (varsinkin autourheilun alkuaikoina).

Työväenluokan kielenkäyttö poikkeaa keskiluokan ja yläluokan vastaavasta niin sanastoltaan kuin ilmiasultaan. Siinä missä kansanedustaja kavaltaa johtamastaan säätiöstä kymmeniä tuhansia rahaa, alimmissa sosiaaliluokissa kiroillaan ja pilkataan järkyttäen yläluokan edustajia. On vaikea kuvitella esimerkiksi oopperassa tai teatterissa vastaavaa kielenkäyttöä tavoitellakseen yleisön suosiota. Toisin kuin ooppera, jääkiekko ei edes saa julkista tukea.

Ossi Väänänen on huippupelaaja, joka on työskennellyt eri kansallisuuksia edustavien pelaajien kanssa, pelannut eri maissa ja ollut esikuvana ulkomaalaisille pelaajille. Kaikkinensa tilanne näyttää mielestäni aika selvältä: Väänänen tietää, että kansallisuudesta ja rodusta riippumatta huippupelaaja on aina huippupelaaja. Hän on itse omin silmin nähnyt, että ryssät ovat maailman parhaita pelimiehiä - sanahan on lähes arvonimi!

Vaihtoaitiosta kuulemma huudettiin "Hakkaa se kusipää" ohjeeksi Semir Ben-Amorille. "Kusipäähän" se Peltonen on - huutohan oli ihan rehellinen. Ei tuolle tasolle nousta maitoparralla. Ja jos rehellisiä ollaan, niin ei kukaan IFK:n kannattaja olisi erityisen ylpeä, jos joukkueen kapteeni olisi pehmo.

Yksityinen parkkisakko

Anonyymi autoilija on hävinnyt Helsingin käräjäoikeudessa nostamansa jutun yksityisalueiden pysäköintiä valvovaa Q-Parkia vastaan. Mies oli kanteessaan väittänyt, että Q-Park käyttää "merkittävää julkista valtaa", jota perustuslain mukaan saa käyttää vain laillisessa edesvastuussa oleva virkamies.

Laillisessa edesvastuussa oleva virkamies voi jo nyt ilman oikeuden päätöstä tehdä (taloudellisesti) erittäin merkittäviä päätöksiä. Verotuksessa ja Tullilaitoksen virkamiehet voivat tehdä satojen tuhansien eurojen arvoisia päätöksiä, joista sitten yksittäiset kansalaiset tai yritykset joutuvat suurin kustannuksin käräjöimään itselleen edullisempia päätöksiä. Harvoin nuo onnistuvat, koska suomalainen virkamies kyllä tekee lainmukaisia päätöksiä eivätkä käräjöinnit siis ole vaatimuksia laittoman päätöksen oikaisusta.

40 euron "parkkisakko" tai "sopimusrikkomus" ei tietenkään ole mitenkään merkittävä, eikä toisekseen annettu "sakko" tai "sopimusrikkomus" ole rangaistus julkisen vaan yksityisen maa-alueen (luvattomasta) käytöstä. Suurempi ongelma tässä on yleinen jo vuosikymmeniä jatkunut parlamentaarisen vallan valuminen tuomioistuimille ja lakimiesarmeijoille. Eduskunnasta on tullut julmetun kokoinen kumileimasin, joka hyväksyy kaikki virkamiesten sinne väsäämät lait, joita säännöllisesti haukutaan huonosti valmistelluiksi. Pari tunnetumpaa sellaista ovat ns. paskalaki ja rahtilaivojen rikkipesu - muitakin on pilvin pimein.

Pysäköinnissä toisen alueelle ilman lupaa kohtaa toisaalta velvollisuus näyttää todeksi sopimuksen syntyminen ja se, ettei näyttökynnys voi kaikissa sopimusrikkomuksissa olla kohtuuttoman korkea. Oma ongelmansa on sekin, että autojen rekisteritiedot annetaan yksityiselle kaupalliselle toimijalle, joka käyttää julkista rekisteriä liiketoimintaansa. Ensimmäiset autothan eivät Suomessa sen enempää kuin missään muuallakaan olleet rekisterissä, vaan vasta kun valtio ymmärsi niitä voitavan verottaa, autot piti rekisteröidä.

Maanomistajan kannalta siis kyse on hänen omaisuutensa käytöstä ilman lupaa, mikä on yksilönvapauksien kannalta keskeinen näkökulma. Toisaalta kyse ei voi olla luvattomasta käytöstä, jos pysäköijä ei tiedä syyllistyvänsä luvattomaan käyttöön. Puistot ovat yksiselitteisesti tieliikennelain mukaan kiellettyjä alueita. Jokamiehenoikeuksien takia suomalaiset tietävät, että metsällä on omistaja, vaikka alue on aitaamaton. Kaupungeissa sisäpihat ja tontit ovat ymmärrettävästi jonkun omistuksessa, joten periaatteessa tulkintaongelmaa ei sen suhteen ole, että ymmärtääkö autoilija käyttävänsä toisen omaisuutta luvatta.

Ongelma on siinä, että luvaton pysäköinti ei vielä merkitse samaa kuin korvausvelvollisuus. Kiinteistön omistajallakin on velvollisuuksia, joista yksi on huolehtia omaisuudestaan, ja yksi osoitus omaisuutensa huolehtimisesta on alueen omistusoikeuden merkitseminen, alueen rajaaminen tai sille vartioinnin järjestäminen, joista viimeksi mainittua Q-Park siis edustaa. Tämän jälkeen kiinteistön haltijalla on selvästikin peruste vaatia korvausta omaisuutensa (luvattomasta) käytöstä. Kuten yllä jo totesin, 40 euroa ei summana ole kohtuuton, sillä se on linjassa julkisen rangaistusmaksun kanssa.

Korvausvaatimuksen tueksi on vaatijan kyettävä osoittamaan sopimus, johon vaatimus perustuu. Yleensä se on tarjous, tilaus, kuitti tai esimerkiksi tilausvahvistus, jos varsinaista sopimusta ei ole tehty. Toki todistajanlausunto käy osoitukseksi samasta, mikäli sopimus on luonteeltaan sellainen, että näköhavainto riittää osoittamaan ulkopuolisellekin kaupanteon syntyneen. Tämä on kyseisen yksityisellä alueella tapahtuvan pysäköinninvalvonnan akilleen kantapää. Edes alaikäisen lapsen vanhempia ei pidetä vastuussa lapsensa rikoksesta, vaikka korvausvelvollisuus voikin valvonnan laiminlyöneille vanhemmille eräin ehdoin tulla seurauksena. Auton omistaja ja kuljettaja eivät ole sama henkilö, ja lain mukaan omassa asiassaan ei tarvitse todistaa itseään tai puolisoaan vastaan.

Itseään todistamista vastaan olevaa säädöstä poliisi kiertää hanakasti kuulustelemalla aluksi kaikkia osapuolia asianomistajana eikä syytettynä. Asianomistajalla on velvollisuus puhua totta, kun taas syytetty saa valehdella ummet ja lammet. Kun kuulustelujen jälkeen tilanne hahmottuu, poliisi muuttaakin epäillyn aseman asianomistajasta syytetyksi, ja kas - tämä on tunnustanut tehneensä rikoksen.

Keskeiseen asemaan nousee nyt siis se, voiko kiinteistön omistaja vaatia korvausta auton omistajalta, joka on tai voi olla eri taho kuin auton kuljettaja. Omistaja voi olla työnantaja tai vanhempi, jolloin kuljettajalla ei välttämättä ole edes tosiasiallista mahdollisuutta riitauttaa asiaa parkkiyhtiön kanssa. Natsikortin voisi vetäistä myös esiin muistuttamalla erilaisten julkisten rekisterien käyttötarkoituksen muuttamisesta poliittisten ideologioiden suhdanteiden vaihdellessa. Minä en ainakaan enää luota eurooppalaisiin tai suomalaisiin poliitikkoihin ja heidän tavoitteisiinsa yksilönvapauksien kunnioittamiseksi.

Nykyisessä autoilun vastaisessa ideologiassa auton omistajan yksilönvapaudet katsotaan pienemmiksi kuin kiinteistön omistajan. Tätä tukee tietysti se, että hyvin suurella todennäköisyydellä auton omistaja on ollut myös sen kuljettaja. Ei myöskään voi olla tarkoituksenmukaista, että sopimusrikkomuksesta livahtaminen tehdään naurettavan helpoksi vain vaatimalla toiselta osapuolelta aukotonta todistetta toisen sopimuskumppanin henkilöllisyydestä.

Kun itse punnitsen näitä asioita keskenään, ymmärrän kyllä hyvin halun yksinkertaistaa korvausvaatimuksen käsittely oikeuslaitosta rasittamatta, mutta haluabn muistuttaa, että asiaa ei välttämättä edes kuulu oikeuslaitokselle. Kohtuuttomasti paisunut julkinen hallinto haluaa valvoa kaikkien kansalaistensa elämää ja se yhdistettynä autovastaiseen ilmapiiriin on johtanut tilanteeseen, jossa vapaata sopimusoikeutta loukataan autoilijan kustannuksella kiinteistönomistajan eduksi. Pahoin pelkään, että tämän kaltaiset yksityisyyden suojan heikentämiset saavat tulevaisuudessa laajan kirjon erilaisia muunnoksia.

Barack Obama - fascismin kasvot

Eteenpäin SKP, eteenpäin Tiedonantaja, eteenpäin ihmisten jalo kamppailu oikeudenmukaisen ja ihmisarvoisen kehityksen puolesta

Yhdysvaltain presidentti Barack Obama on ottanut syksyn vaaliaseekseen uuden sloganin: Forward! Vuosien saatossa lukuisat konservatiivit ovat nimenneet Obaman sosialistiksi. Obaman sairausvakuutuspolitiikka on jo itsessään melkoinen hyppäys kohti big government -hallintoa, ja hänen nöyristelynsä muslimimaailman edessä muistuttaa Moskovan tavoittelemaa internationalismia. Nyt siis Obaman kampanjakoneisto aikoo virallisesti ottaa käyttöönsä sosialistien - marxistien - ikiaikaisen tunnuksen: Eteenpäin!

Suomessa E-liike ja sanomalehti Eteenpäin ovat tunnetuimpia kyseistä tunnusta käyttäneistä. Maailmalla Forward, Avante! ja Voorwerts olivat tunnettuja vasemmiston lehtiä ja mielenosoitusten vakiosanomaa. Natsi-Saksan pikkuiset hitlerjugendit marssivat tahdissa huutaen Vorwärts-Vorwärts, ja saman niminen lehti edelleen postitetaan kaikille Saksan sosiaalidemokraattien jäsenille kotiin!

Obaman hallinto ei missään tapauksessa ole tehnyt kyseistä valintaa vahingossa tai puutteellisin tiedoin. Vasemmiston perinteisen tunnuksen valinta on harvinaisen avoin osoitus oman poliittisen linjan suunnasta. Vaikka Suomessa Sekoomuksen "Työväenpuolue"-tunnukselle itsekin naureskelin jokunen vuosi sitten, ei sekään ollut vitsiksi tarkoitettu. Tai jos oli, se on kääntynyt itseään vastaan Kataisen johdolla.

Kirjoitin aiemmin Yhdysvaltain edellisen presidentin vaimon ja nykyisen ulkoministerin Hillary Clintonin poliittisesta taustasta (Hillary Amerikan Halonen 28.6.2012) hänen vieraillessaan Suomessa. Bill Clintonin puhe Obaman kampanjatilaisuudessa sai kotimaisen vasemmalle kallellaan olevan toimituskunnan kirkumaan onnesta (Marko Maunula Suomen Kuvalehti):

Clinton niputti 48 minuutissa ... demokraattisen vision amerikkalaisen yhteiskunnan nykypäivästä sekä tulevaisuudesta.

Juuri pääsin kirjoittamasta Tsekin presidentin pitämän puheen (Tsekin presidentin puhe 7.9.2012), jossa hän totesi läntisen maailman suurimmaksi uhaksi ihmisten haluttomuuden varjella yksilönvapauttaan antaen avaimet oman elämänsä hallintaan valtiolle. Vaikka Amerikan presidentinvaalit eivät olekaan meidän suomalaisten asia, on tämä erittäin hyvä happotesti seurata suomalaispoliitikkojen suhtautumista Obamaan ja (republikaaniehdokas) Mitt Romneyhyn. Ne poliitikot, kuten Osmo Soininvaara ("Voi että olen helpottunut"), jotka avoimesti tukevat Obamaa tulevat samalla paljastaneeksi omat aatteelliset juurensa. Ei sillä, että niissä olisi mitään uutta, mutta ensi kertaa se tapahtuu aivan häkellyttävän avoimesti:

Clinton myös kiteytti demokraattien ja republikaanisen välisen filosofian eron: ”Me uskomme, että me olemme kaikki samassa veneessä. He uskovat, että sinä olet omillasi.”

Mussolini: Everything for the state - nothing outside the state

Kyllä - yhteisö, neuvosto, kollektiivi, kommunalka.

Edistys - Eteenpäin!

Toverit!

Mikkelin Kokoomus

Maahanmuuttajat roikkuvat perässä

Tätä lukiessa alaleuka tipahti lattiaan (penaali Virve Kähkönen: Eipäs tööttäillä naisille):

Tun­te­mat­to­mat mie­het la­te­le­vat Suo­mes­sa sil­loin täl­löin tör­keyk­siä ja eh­do­tuk­sia yleen­sä sii­hen kel­lo­nai­kaan, kun si­suk­siin on imais­tu jo­tain vet­tä vah­vem­paa. Brys­se­lis­sä huu­te­luun ja ah­dis­te­luun on saa­nut tot­tua vie­lä useam­min.

Tääl­lä epä­toi­vo­tus­sa huo­mios­sa saa kyl­peä myös ka­dul­la kirk­kaas­sa päi­vän­va­los­sa. Hi­ki­se­nä ja mei­kit­tä juok­su­len­kil­lä, fark­kui­hin ja pit­kä­hi­hai­seen pai­taan pu­keu­tu­nee­na lii­ken­ne­va­lois­sa, pik­ku­me­kos­sa mat­kal­la ra­vin­to­laan.

Mie­het tööt­täi­le­vät, ki­li­syt­tä­vät pyö­rän­kel­loa, huu­ta­vat pe­rään, yrit­tä­vät sul­kea kul­ku­tien ja pyy­te­le­vät il­lal­li­sel­le lii­ken­ne­va­lois­sa.

Vaik­ka mies­ten kon­tak­tin­ot­to oli­si­kin pe­ri­aat­tees­sa koh­te­lias­ta – ul­ko­näön ke­hu­mis­ta ja kah­vi­kut­su­ja –, ti­lan­ne on nai­sel­le ah­dis­ta­va, jos eh­do­tuk­sia tu­lee puo­len tun­nin len­kin ai­ka­na yli kym­me­nen.

Asia nou­si ke­sän ai­ka­na kiih­keän kes­kus­te­lun koh­teek­si Bel­gias­sa, kun Brys­se­lis­sä asu­van So­fie Pee­ter­sin opis­ke­li­ja­työ­nä te­ke­mä do­ku­ment­ti­fil­mi tu­li jul­ki­seen esi­tyk­seen.

Pii­lo­ka­me­ran kans­sa ku­va­tul­la fil­mil­lä nä­kyy ku­vot­ta­va to­del­li­suus: se, mi­ten jul­keas­ti mie­het eh­dot­te­le­vat ka­dul­la kä­ve­le­väl­le Pee­ter­sil­le, ni­mit­te­le­vät hän­tä huo­rak­si ja roik­ku­vat pe­räs­sä.

Pu­keu­tu­mi­nen burkhaan pit­kiin hou­sui­hin ja pit­kä­hi­hai­seen pai­taan ei au­ta. Jos liik­kuu ka­dul­la il­man mies­tä ja var­sin­kin täy­sin yk­sin, on kaik­kien ta­ka­puo­len­tui­jot­te­li­joi­den nä­kö­kul­mas­ta va­paa­ta riis­taa ja ha­lu­kas sek­si­seik­kai­lui­hin.

Useim­mi­ten huu­te­li­jat ovat maa­han­muut­ta­ja­taus­tai­sia.

Miksi ateisteja vältellään?

Scientific American -lehdessä kirjoitetaan syistä, miksi ateismi epäilyttää niin monia ihmisiä. Tutkijat järjestivät kokeen, jossa henkilö osui autollaan parkkipaikalla toiseen autoon ja pakeni paikalta jättämättä yhteystietojaan. Koehenkilöiden tuli veikata, oliko syyllinen ateisti, raiskaaja, muslimi vai kristitty. Arvioiden mukaan hän oli yhtä todennäköisesti joko ateisti tai raiskaaja - mutta ei muslimi tai kristitty.

Puolet amerikkalaisista ei voi kuvitella äänestävänsä ateistia presidentiksi ja vähiten toivottu puoliso omalle lapselle olisi ateisti. Oman lapsen päiväkotiin ei haluta ateisteja, mutta tarjoilijan tehtävässä uskonnolla ei tutkimuksen mukaan ole merkitystä, sillä se ei edellytä asiakkaan luottamusta asiakaspalvelijaan.

Kun koehenkilöille näytettiin poliisipäällikön puhetta rikollisuuden kehittymisestä, heidän ennakkoluulonsa ateisteja kohtaan selvästi rauhoittui. Tutkijoiden mukaan viranomaisilla on samanlainen vaikutus kuin Jumalalla: kun ihmiset kokevat olevansa turvassa, heidän luottamuksensa toisiin kasvaa. Kun ihmisiä muistutetaan toistuvasti poliisista tai Jumalasta, heidän halunsa sitoutua yhteisön normeihin vahvistui.

Pohjoismainen ei-uskonnollinen yhteiskunta on poikkeus maailmalla. Pohjoismaiden hallintomalli on sellainen, että ihmiset luottavat yhteiskuntajärjestykseen, minkä takia heillä ei ole samanlaista tarvetta kristinuskoon ja sen tarjoamaan selitykseen kuolemasta (kannattaa katsoa linkin video). Ihmiset pystyvät siis elämään moraalisesti aivan samalla tavalla ilman uskoa Jumalaan kuin jos uskoisivat. Olen aiemmin vastustanut oksymoronina pitämäni "tiedeuskonto"-sanan käyttöä, mutta aika selvältähän tuo vaikuttaa, että liberaalin fascismin perustana oleva sosialismi on ja toimii kuten uskonto.

Luottamus hallinnon kykyyn turvata kansalaisten turvallisuus näyttäisi olevan keskeisessä asemassa, kun selvitetään uskonnon merkitystä yhteisön jäsenille. Kun koehenkilöille annettiin luettavaksi kirjoitus, joka kuvaili valtionhallinnon ratkaisuehdotuksia ajankohtaisiin ongelmiin, he tunnustivat uskoaan yliluonnolliseen vähemmän kuin verrokkiryhmän jäsenet, jotka saivat luettavakseen kirjoituksen, jossa peloteltiin että asiat eivät todellakaan ole ns. hallituksen hyppysissä. Tutkijat esittävätkin, että ennakkolulot ateisteja kohtaan hälvenevät, kun tieto ateistien harjoittamasta hyväntekeväisyystoiminnasta ja varainkeräyksistä avustusjärjestöille leviää.

Tämä vastaa jotakuinkin omaa arviotani ihmisen luonteesta nisäkkäänä muiden lajien joukossa. Erilaiset epämiellyttävät asiat määritellään tabuiksi ja niitä kartetaan. Lapsuutensa yhdessä kasvaneet eivät kiinny seksuaalisesti toisiinsa, mikä esimerkiksi Israelin kibbutseissa havaittiin. Westermarck-ilmiö parinvalinnasta osoittaa melko kiistatta, että ihmisen toimintaa ohjaa alitajuntamme, jolle järjeksi tai "minuudeksi" kutsuttu ominaisuutemme toimii lähinnä suojamekanismina estäen meitä vahingoittamasta itseämme.

Islamilainen herätys ja nationalismi

Ennen tietokoneaikakautta kaikki itseään kunnioittavat vanhemmat hankkivat kirjahyllyynsä tietosanakirjasarjan, encyclopedian. Valistuksen aikakauden merkkikirja oli 1700-luvun loppupuolella todellinen harvinaisuus, joita arvioidaan myydyn vain joitain kymmeniä tuhansia vaikka lukutaitoisia oli jo ainakin kolmasosa miehistä. Valistus, joka tulee siis "valaistua" käsitteestä, johdatteli eurooppalaiset kaikkiin niihin keskeisiin yhteiskunnallisiin muutoksiin, joista nyt voimme nauttia. Valistusaika käynnistyi teollisen vallankumouksen seurauksena, ja se kyseenalaisti kirkon aseman yhteiskunnan moraalinvartijana. Vaikka valistusaika päättyikin Ranskan suuren vallankumouksen ja jakobiinien myötä avoimeen vihaan kristinuskoa kohtaan, valistusfilosofit eivät itse olleet uskontovastaisia. Heille tärkeää oli tiede ja tiedon levittäminen.

80-luvulla Valittujen Palojen ja jopa Aku Ankan tilaaminen katsottiin Amerikkamyönteiseksi, eli kääntäen Neuvostovastaiseksi, vaikkakin sittemmin Neuvostovastaisuus tarkoitti myös Kekkosvastaisuutta. Carl Grimbergin "Kansojen historia" päivitettiin Koko Kansan Kirjakerhon "Suurella maailmanhistorialla". Sarjan viimeinen 15. osa tapailee varovaisesti kohti lähitulevaisuutta, jota me kaiketi tällä hetkellä paraikaa elämme.

[Kuvateksti: Islam opettaa nimenomaisesti sotaa eikä rauhaa, ja erityisesti se haluaa julistaa ns. "pyhän sodan" (jihad eli dzihad). Islam on paljon voimakkaammin koko yhteiskuntaa hallitseva ideologia kuin nykyinen kristinusko Lännessä.]

Islamin nykyinen suurpoliittinen merkitys perustuu siihen, että se toisin kuin länsimainen kristinusko ei erota toisistaan uskontoa ja "maallista" politiikkaa. Koko yhteiskunta rakentuu islamin opeille ja sen antamille arvoille, eli kuten meidän aikamme islamilaiset sanovat: islam on ainoa oikea yhteiskuntajärjestys, Allahin käskyjen mukainen.

Islam on meidän aikanamme kytketty sekä perinteiseen konservatiiviseen poliittiseen ideologiaan että myös radikaaliin sosialistiseen kaavaan. Perinteisissä monarkioissa kuten Jordaniassa, Kuwaitissa ja Saudi-Arabiassa hallitukset ovat pyrkineet talouden kehittämiseen usein yhteistoiminnassa Lännen kanssa ja samalla säilyttäneet perityn yhteiskuntajärjestyksen. Toisissa valtioissa, erityisesti Irakissa ja Syyriassa ovat hallitsevat islamilaiset lahkot pyrkineet rakentamaan sosialismia, jolla on tavoiteltu yhteiskunnan uudenaikaistamista.

Islamin poliittisista muodoista on viime vuosikymmeninä jatkuvasti näkyvämmäksi muodostunut suuntaus, jota voidaan nimittää fundamentalismiksi. Se torjuu kaikki yritykset islamin "sovittamiseksi" nykyaikaan ja vaatii päinvastoin yhteiskunnan alistumista Allahin asettamiin lakeihin, jotka Koraani esittää. Meidän aikanamme on fundamentalistinen herätysliike noussut hallitsevaksi monissa valtioissa ja päässyt siten toteuttamaan aatteitaan yhteiskunnallisesta ohjauksesta. Pakistan ja Iran ovat saaneet fundamentalistiset hallitukset.

Islamilainen herätysliike on selvästi reaktio länsimaista ajattelua ja kulttuuria vastaan, joiden katsotaan olevan ristiriidassa islamilaisten arvojen kanssa. Islamilaiset ovat pitkään tunteneet itsensä poliittisesti ja taloudellisesti Lännen maita alempiarvoisiksi. Länsi-Aasiassa olivat islamilaisista valtioista toisen maailmansodan päättyessä itsenäisiä vain Turkki, Iran, Afganistan, Saudi-Arabia ja Jemen. Taloudellinen riippuvuus, joka tuntui suurimmassa osassa islamilaista maailmaa, jatkui myös poliittisen vapautumisen jälkeen. Vasta 1970-luvulla islamilaiset löysivät aseen, jolla iskeä Länttä: öljymaat ryhtyivät rajoittamaan vientiä ja nostamaan hintoja. Öljytulojen äkillinen kasvu kohtotti myös itsetuntoa ja rahoilla voitiin ostaa kaivattua Lännen tekniikkaa. Samaan aikaan voitiin kuitenkin kieltää Lännen kulttuuri, joka muutoin oli yleensä seurannut sen tekniikan mukana.

Suhtautuminen Länteen on yleensä ollut kokonaan kielteistä. Sen sijaan on korostettu islamilaista kulttuuriperinnettä, joka tosin eri maissa on ollut erilainen vallanpitäjien ja tunnustetun islamin suuntauksen mukaan.

[Tietonurkka: Islam on arabiankielen sana joka merkitsee alistumista, antautumista ja kuuliaisuutta. Uskontona islam vaatii täydellistä alistumista Jumalan tahtoon ja ehdotonta kuuliaisuutta hänen käskyilleen. Sana merkitsee myös rauhaa. Se tarkoittaa ettei todellista ruumiin ja sielun rauhaa voi saavuttaa muutoin kuin alistumalla ja tottelemalla Jumalaa. Sellainen elämä kuuliaisuudessa antaa ihmiselle sisäisen rauhan ja luo siten pohjan todelliselle rauhalle yhteiskuntaan.]

Tsekin presidentin puhe

Tsekin presidentin Václav Klausin puhe Mont Pelerin Societyn yleiskokouksessa Prahassa. Puheessaan hän analysoi Euroopan ajautumista kommunismin aikakauden jälkeiseen apatiaan, joka on vallannut koko läntisen maailman.

1. Tiesimme, että sosialismi, sosiaalidemokratia tai “sosiaalinen markkinatalous” on täällä pysyvästi ja sen kannatus kasvaa.

2. 1960- ja 70-lukujen taitteessa perustettu Rooman klubi sai minut pelkäämään vihreää ideologiaa, joka edustaa vaihtoehtoista oppia perinteiselle sosialismille. On ilmiselvää, että sen tavoite on muuttaa jyrkästi yhteiskuntaamme. Väitetty luonnonvarojen loppuminen ja väestöräjähdys ovat valheita. Siihen aikaan ei vielä ollut oppia ilmaston lämpenemisestä eikä tiedetty siihen kätkeytyvistä vaaroista.

3. Jo kylmän sodan aikana pantiin merkille, että älymystön selvä enemmistö kannatti kommunismia tai siihen kytköksissä olevia oppeja. Työväenluokka, marxilaisittain proletariaatti, ei ole koskaan uskonut kommunismiin. Jo silloin kiinnitin huomiota kasvavaan määrään alikoulutettuja intellektuelleja, joita Länsi tuotti tarjotessaan korkeakoulutuksen kaikille halukkaille. Yhtenä sen seurauksena on julkisen keskustelun pinnallistuminen, mikä on saanut ennennäkemättömät mittasuhteet.

Älymystö on vasemmistolaista, koska Hayekin sanoin he ovat vakuuttuneet, että sosialismi tarjoaa vastauksen kaikille elämän osa-alueille, ja sen takia se on oikea oppi juuri heitä varten. Älymystö pitää itseään kaikkein arvokkaimpana kansanosana, ja siksi he vastustavat ajatusta arvonmäärityksestä vapailla markkinoilla, jotka eivät yleensä jaa heidän omaa arviotaan arvostaan.

4. Sosialismi (tai pikemminkin kommunismi) perustuu uskoon tieteen kaikkivoipaisuudesta ja sen kykyyn ratkaista kaikki inhimilliset ja yhteiskunnalliset ongelmat; siksi nykymenoa ei haluta muuttaa. Kaivataan vain pientä lisävalaistusta. Omakohtaiset kokemuksemme kommunismista muistuttavat uskomuksen järjettömyydestä. Jo silloin huomasimme Lännen uskovan samaan harhakuvitelmaan. Me emme uskoneet teknokraattiseen ajattelutapaan, tieteen oikeutukseen ja teknologian kykyyn ohjata yhteiskuntaa. En arvostanut Herman Kahnia, Jay W. Forresteria ja Alvin Toffleria (ja Max Singerin kirjaa Tulevaisuuden historia) koska he aliarvioivat yhteiskunnan sosiaalista ulottuvuutta ja uskoivat perusteetta teknologiaan, mikä ei ajatuksena juuri eronnut marxilaisuudesta. Olen aina pitänyt Aldous Huxleyn Uutta uljasta maailmaa muistutuksena itselleni. Hayekin artikkeli Tiedon käyttämisestä yhteiskunnassa oli opettavainen.

Siinä missä sosialistit viittasivat vain tieteeseen tiedon lisäämisen keinona, me ymmärsimme että tärkein tieto on ihmisten arkielämän ymmärtäminen eikä hienojen kirjojen kirjoittamista siitä. Nykyinen muotisana ”tietoyhteiskunta” on käsitteenä tyhjänpäiväinen. Kaikki yhteiskunnat ovat perustuneet tiedon varaan. Nämä asiat me tiesimme 20 vuotta sitten, mutta seuraavia asioita emme osanneet ennustaa. Luettelen niistä muutaman – oleellista on aina ollut kyky käyttää tietoa hyväksi.

1. Me emme täysin ymmärtäneet 60-luvun kauaskantoisia vaikutuksia. Se oli perinteisten arvojen ja instituutioiden perinpohjaisen väheksymisen kulta-aikaa. Sen jälkeen on syntynyt useita sukupolvia, jotka eivät ymmärrä sivilisaatiomme merkitystä, kulttuurista ja eettistä perintöä ja ovat ilman mitään suuntaviittaa omien ratkaisujensa tekemiseksi.

2. Aliarvioimme tietyt muodollisesti hyvin toimivan demokratian ongelmat, mikäli yhteiskunnasta puuttuvat kaiken pohjana olevat perusarvot. Emme ymmärtäneet demokratian vaikutusta yhteiskuntaan, jos kaikilla on oikeus vaatia rahaa vastikkeetta itselleen. Emme osanneet odottaa, että poliittinen järjestelmä johtaa sellaiseen päätöksentekoon, jossa konkreettiset etuisuudet maksaa joku näkymätön osapuoli, mikä on nykyisen eurokriisinkin perimmäinen syy.

3. Jo tuolloin pelkäsin asteittaista hivutusta pois yksilönvapauksista kohti ihmisoikeuksia, mikä on jatkunut jo pitkään. Pelkäsin ihmisoikeus-oppia vaikka en tiennyt sen seurauksia. Ns. ihmisoikeuksilla ei ole mitään tekemistä yksilönvapauksien ja vapaan yhteiskunnallisen keskustelun kanssa. Kyse on vain jonkun oikeutuksesta. Klassiset liberaalit ja libertaarit eivät voi tarpeeksi painottaa, että oikeudet tällä tavalla tulkittuna vain rajoittavat yhteiskunnallista toimintaa ja vapautta.

Ihmisoikeudet ovat itse asiassa vallankumouksellinen keino kieltää yksilönvapaudet. Ihmisoikeuksia käytetään murtamaan yksittäiset kansakunnat ja valtiot. Ihmisoikeuksia on käytetty poliittisen korrektiuden pönkittämiseen sen kaikkine kielteisine seurauksineen.

4. Ihmisoikeuksien ja poliittisen korrektiuden ajamista varten on syntynyt valtava demokratian syrjäyttävä lakimiesarmeija, juridokratia. Päivittäin saamme todistaa, kuinka valtaa siirretään vaaleilla valituilta edustajiltamme tuomarikunnalle. Nykyaikainen lakimieseliitti on sukua vanhalle uskomukselle, jonka mukaan yläluokan aatelisten tulee kahlita parlamentin mahdollisia ylilyöntejä. Toisin sanoen, ilman (vaaleja) ”valittua ryhmää” lakimiehiä demokratia ei voi toimia. On myös hyvä ymmärtää, että tätä toimintaa perustellaan (ihmis)oikeuksilla eikä (yksilön)vapauksilla. Pyrkimyksenä on ajaa alas poliittinen keskustelu, siis demokratia. Juridokratia on askel kohti epädemokraattista yhteiskuntaa.

5. En myöskään osannut odottaa erilaisten NGO-järjestöjen saamaa asemaa, erityisesti ylikansallisessa päätöksenteossa, ja sitä kuinka voimakkaasti ne halveksuvat parlamentaarista demokratiaa. Ajan myötä ne ovat saaneet yhä enemmän valtaa. Ne edustavat tahoja, jotka ohjaavat etuja ja etuoikeuksia itselleen poliittisen keskustelun ulkopuolella täysin vastoin 200 vuotta jatkunutta yleistä yhteiskunnallista vapauden kehitystä. En muista missä kuulin ensimmäisen kerran, että ne edustavat nykyaikaista feodaalijärjestelmää, mutta määritelmä on mielestäni hyvä.

6. Elimme liian kauan aikaa, jolloin lehdistö ei ollut vapaa, ja siksi arvostimme sen rajoittamatonta vapautta keinona toteuttaa aidosti vapaa kansalaisyhteiskunta. Enää emme ole niin varmoja siitä. Nyt medialla on Lännessä lähestulkoon täydet vapaudet, mutta se käyttää niitä pakkosyöttääkseen toimittajien omaksumaa maailmakuvaa. Demokratiamme muuttui mediokratiaksi, joka on vaihtoehto demokratialle tai ehkä pikemminkin keino tuhota demokratia.

7. Vastustimme kommunismin aikakaudella kaikkea ylikansallista hallintoa, lähinnä Moskovasta. Emme huomanneet sitä Lännessä tapahtuvaa hidasta siirtymistä kansallisesta päätöksenteosta kansainväliseen ja ylikansalliseen hallintoon. Meillä ei rautaesiripun takana ymmärrettävistä syistä ollut mahdollisuutta seurata kovinkaan tarkasti Euroopan yhdentymistä. Näimme vain sen vapaat kansalaisyhteiskunnat emmekä kansallisvaltiot tuhoavaa ylikansallista kehitystä.

8. En myöskään osannut odottaa, että kapitalismin, vapaan markkinatalouden ja pienen keskushallinnon puolestapuhujia olisi niin harvassa. En voinut kuvitellakaan, että kapitalismi ja markkinat muuttuisivat paheksutuiksi poliittisesti epäkorrekteiksi sanoiksi, joita kukaan vakavasti otettava poliitikko ei uskalla käyttää. Kuvittelin sen olevan mahdollista vain marxilaisessa kommunismissa. Nyt vasta näen sen vihan joka kohdistuu vaurauteen ja tuottavaan työhön, nyt vasta ymmärrän kateuden merkityksen ja sen alkukantaisen ajatuksen, että yhden vaurastuminen on muilta pois.

9. En odottanut yhteisomistuksen, julkisen sektorin, valtion tukiaisten, tulontasauksen ja älymystön saamaa suurta suosiota verrattuna minun tavallani ajatteleviin. 60-luvulta asti läntistä taloustutkimusta seuranneena en odottanut monetarismin tulevan hylätyksi näin nopeasti. En uskonut että ihmiset unohtaisivat, että sääntely tarkoittaa suunnitelmaa, sosiaaliturva kommunismia ja että vapaaseen vaihdantaan perustuva talous joko on tai ei ole olemassa. En uskonut, että päästyämme yhden luokan etuoikeuksista me näin nopeasti kykenemme sulattamaan uuden luokan synnyn ja että voimme tehdä näin suuria virheitä talouspolitiikassa kuten euro on osoittanut. Olen yllättynyt, kuinka haluttomia ihmiset ovat ottamaan vastuun omasta elämästään, että vapautta pelätään ja että valtion kaikkivoipaisuuteen vallitsee näin rajaton luottamus.

Miksi Mont Pelerin Societyn jäsenet ovat antaneet tämän tapahtua? Me emme epäonnistuneet analyysissämme. Olemme olleet hiukan huolettomia tai laiskoja toiminnassamme. Emme ole laittaneet itseämme kunnolla likoon, sillä on pelottavaa puolustaa omia ajatuksiaan suuren yleisön edessä. Meillä ei ole enää Milton Friedmanin tapaisia yksilönvapauden puolustajia joukossamme. Tiedämme ja tunnemme toisemme, mutta meidän ulkopuolella meitä ei tiedetä eikä tunneta. Pitkällä tähtäimellä ajatuksemme tulevat tunnetuiksi, mutta se on todella pitkällä tähtäimellä ja nyt on jo ehkä liian myöhäistä.

Kuten Hayek sanoi, vapautta ei ole ellei jokainen sukupolvi nouse sitä puolustamaan. Nyt on meidän sukupolvemme vuoro. Meidän ja lastemme täytyy nousta sitä puolustamaan. Ja se täytyy tehdä nyt ennen kuin on liian myöhäistä.

Utopia ja luottoluokitus

Parhaan AAA-luottoluokituksen maita ovat Norja, Sveitsi, Singapore, Luxemburg, Ruotsi, Suomi, Kanada, Tanska, Hollanti ja Saksa. Ravintoketjun huipulla eivät komeile sellaiset maat kuin Yhdysvallat, Kiina tai Venäjä, joiden talous on kuitenkin monilla tavoin arvioituna selvästi vahvempi kuin nyt vaikka Suomen tai Saksan. Luottoluokittelijoiden arviointiperusteet eivät ole julkisia, mutta luonnollisesti ne rakentuvat kahden päätekijän varaan: maksukyky ja -halu.

Parhaan luokituksen maissa maksuhalu voi olla aavistuksen suurempi kuin muissa, mutta maksuhalu rakentuu valitettavasti melko pitkälle maksukyvyn varaan. Varakkaan on helpompi vaatia maksumoraalia kuin köyhän, mikä nähtiin Suomessakin esimerkiksi 90-luvun roskapankkikriisissä, jossa kymmenet tuhannet elinikäisessä ulosotossa olleet saattoivat vain ihailla Arja Alhon Ulf Sundqvistille junailemaa velkojen anteeksiantoa. Velkojen anteeksiantoa ei haluta helpottaa, koska se murentaisi maksumoraalin, väittävät luottolaitokset. Kyllä varmaan, mutta ehkä luottolaitoksen olisi tärkeämpää pohtia velallisen maksukykyä kuin tämän suhdetta moraalisiin asioihin. Kyllä ihmiset maksavat velkansa, jos heillä on siihen rahaa.

Maksukyky on puolestaan kahden keskeisen asian varassa. Ensiksi, kansantalouden yleiset elinkeinoelämää ohjaavat lait määräävät taloudellisen toimeliaisuuden perusteet. Esimerkiksi Venäjällä tietyillä strategisilla toimialoilla toimivan yrityksen riski joutua valtion omistukseen on suuri, ja tällaisessa tilanteessa sen velat voivat jäädä hoitamatta. Siksi Venäjän maariski on suuri ja Venäjän luottoluokitus esimerkiksi Kanadaa matalamapi.

Toiseksi, valtionhallinnon kyky kerätä verot määrää sen kassavirran, jolla velkoja lyhennetään ja korkoja maksetaan. Kaikkein keskeisintä on, kuinka helppoa veronkierto on ja kuinka luultavaa on jäädä siitä kiinni. Suomessa veronkierto on työssäkäyvälle keskiluokalle melkein mahdotonta. Joitain pieniä remonttitöitä lukuunottamatta kaikki väylät on tukittu. Ulkomaisen työvoiman käyttö luonnollisesti helpottaa veronkiertoa, kuten etnisten ravintoloiden ja rakennustyömaiden alihankkijoiden tapaukset ovat osoittaneet. Suomalaisista veroa kiertävät enää lähinnä toimeentulorajalla tai sen alapuolella kituuttavat, joita on sinänsä paljon, mutta euromäärät ovat pieniä.

Jos suomalaiset haluaisivat ryhtyä verokapinaan, niin paras tapa olisi, että jokainen suomalainen yritys jättäisi tilittämättä arvonlisä- ja ennakkoverot valtiolle. Jo muutaman kuukauden tilitysten poisjättäminen saisi valtion akuuttiin kassakriisiin. Tällaista Bostonin teekutsun tapaista verokapinaa ei ole näkyvillä, koska nykyinen politiikka ei enää perustu arvoihin. Nykyinen politiikka on "utopiaa" eli "edistyksellisyyttä" ja "pragmaattista", kuten vasemmistolaiset itse politiikkansa määrittelevät. Helsingin Totuuden pääkirjoitustoimittaja Paavo Rautio ytimekkäästi otsikoi: Vastuullinen poliitikko syö sanansa.

Raution kirjoituksessa on pienen pieni sarkasmin sävy, mutta pohjimmiltaan se on melko nyökyttelevä. Rautio ottaa ikään kuin osaa siihen, että hyvät poliitikot eivät voikaan pitää lupauksiaan, koska pahat markkinat estävät heidän "edistykselliset" ja "käytännönläheiset" toimenpiteensä "utopian" saavuttamiseksi. Utopia voi olla velkavetoista talouspolitiikkaa tai kansallisvaltion alasajoa, mutta ikinä poliitikot eivät sano, minkä rajan yli he eivät ole valmiita astumaan, ja tätä arvomaailman puutetta vaivaavaa linjattomuutta kutsutaan edistyksellisyydeksi, mistä on muodostunut kulttuurirelativismin vastine.

Tuoreen kyselyn mukaan 22% suomalaisista miehistä aikoo kunnallisvaaleissa äänestää Perussuomalaisia. Raution ja muiden penaalien on ilmeisen vaikeaa ymmärtää, mistä siinä on kyse: suomalainen mies on edelleen sanansa mittainen ja kokee tulleensa periaatteettomien pettämäksi.

Vihreät ja suomalaisuus

Puolueen Radion mukaan Venäjällä kytee kapina Mc Donald'sia vastaan. Syyksi kerrotaan, että venäläisiä epäilyttää hampurilaisketjun vaikutus venäläiseen nuorisoon:

Hampurilaisia pidetään paitsi epäterveellisenä myös imperialistisena uhkana kansalliselle ruokakulttuurille.

Aivan identtisillä perusteluilla Natsi-Saksassa suosittiin kasvisruokailua, koska länsimaiden lihansyönti nähtiin turmiollisena ja nuorisoa rappeuttavana. Saksalaisen nuorison täytyi olla hyvässä henkisessä ja fyysisessä kunnossa ollakseen valmiina antamaan suurimman mahdollisen uhrinsa isänmaalleen ja LeninilleJohtajalleen.

Suomalaistaitelija Jari Leinonen järjesti korkeataiteen piiriin kuuluvan esityksen, jossa hän varasti Suomen Mc Donald'sin pääkonttorissa esillä olleen Ronald McDonald -nuken ja myöhemmin katkaisi tämän pään. Tapahtuma johti laajamittaisiin kotietsintöihin, vaikka Leinosen isä oli poliisi ja olisi pyynnöstä varmaan voinut auttaa poikansa kiinniotossa. Yhtä kaikki, tapahtuman perustelut olivat kuin suoraan venäläiskaupungin huolestuneiden vanhempien suista:

- Enemmänhän oli tarkoitus puhua puhtaasta ruoasta ja kuinka paljon parempaa se voisi olla. Vähän eettisempää se voisi olla.

Näissä kahdessa tapauksessa kuvastuu hienosti se, kuinka samanlaisia juuriltaan musta venäläinen nationalismi ja vihreä länsieurooppalainen internationalismi pohjimmiltaan ovat. Molemmissa pahuuden ruumiillistumina toimivat amerikkalaiseen elämäntapaan kuuluva kulutusmyönteisyys, nuorison ylikansallinen yhtenäiskulttuuri ja oman kehon pyhittäminen terveellisiin ruokailutottumuksiin.

Leinosen väitteissä McDonald's heittää "yli puolet" valmistamastaan ruoasta pois, mikä myös kuvastaa hyvin taiteilijan käsitystä pikaruoasta. Jos lounaan hinta on seitsemän euroa (alv 0%), niin siitä (täysliha) raaka-aineen osuus on kolme euroa siitä riippumatta, valmistaako sen työmaaruokala, Kotipizza tai McDonald's. Leinosen mielikuva hampurilaisaterian myyntikatteista heijastaa vain hänen arviotaan McDonald'sin raaka-aineen halpuudesta (lue: huonoudesta).

Oli hauska katsella sunnuntai-iltana Anthony Bourdainin No Reservations! -ohjelmaa, jossa hän vieraili Suomessa. Oppaana toiminut Sam Yaffa kertoi, että 30 vuotta sitten Suomi oli "kylmä ja paska maa", mutta vei vieraansa silti kaikkiin stereotyyppisimpiin paikkoihin Koffin ratikasta ravintola Lappiin ja Kallion yleiseen saunaan kupattavaksi unohtamatta tietenkään ravintola Päämajaa, Bar Moskovaa ja Jaskan Grilliä. Vaikka nuo kaikki ovat jonkinlaisia "suomalaisen kulttuurin mäkkäreitä", niin isännällä kuin vieraallakin oli hauskaa.

Ehkä vihreä ideologia kaikessa askeettisuudessaan on kuitenkin sitä aitoa todellista suomalaisuutta, joka kumpuaa karuista olosuhteista ja niukoista resursseista - ihan kuten pohjoisen ihmiseen vetoava kommunismikin. Ehkä Vihreät ovatkin niitä oikeita suomalaisen kulttuurin lähettiläitä ja me muut kuolemansynteihin lankeavia nautiskelijoita?

Kivikasvoiset ylipapit

Iltalehti uutisoi, että Alpeilla Trentinossa on paljastunut ensimmäisen maailmasodan aikainen valtava ammusvarasto noin 3.000 metrin korkeudessa, kuten blogikollega Mikko Mäkinen jo kommentoikin. Aluehan on perinteistä saksankielistä Tirolia, jonka Itävalta-Unkari menetti sodan jälkeen Italialle. Jäämies Ötzi on kotoisin samoilta nurkilta myöskin aiemmin (eli noin 5.000 vuotta sitten) sulana olleelta alueelta.

Tämähän on tietenkin voimakas merkki ja ilmiselvä todiste ilmaston lämpenemisestä, että aiemmin sulina olleet paikat sulavat uudestaan. Noissa korkeuksissa sulamista kiihdyttävä lämpeneminen on hyvin maltillista, koska lämpötila pysyy valtaosan ajasta alle nollan, ja lumiraja on juuri kolmen kilometrin hujakoilla. Jäätikön vetäytyminen johtuu valtaosin sademäärien vähenemisessä, johin vaikuttaa yhtäältä globaalit tapahtumat syklittäisinä tapahtumina, kuten tämä uutinen maya-kulttuurin tuhosta vihjaa, ja osin paikalliset maankäyttöön liittyvät tapahtumat.

Ilmasto on muuttunut ennenkin, kuten nuo esimerkit osoittavat. Panteistiset äiti-Gaian nykyprofeetat antavat ymmärtää omaavansa sellaisia tietoja, joilla he pelastavat uhriverta vuodattavan rahvaan syntisiltä elämäntavoiltaan. Tärkeää tietenkin on, että rahvas saadaan oikeasti kokemaan häpeää hedonistisista tottumuksistaan. Yhtenä keskeisenä vihervasemmiston perusteluna elinympäristönsä ja ekologisen lokeronsa tuhonneesta ihmiskunnasta käytetään Pääsiäissaarten tuhoa. Jared Diamondin tulkinta on saanut vakavan haastajan Terry Huntin esittämästä teoriasta. Veikkaanpa, että Huntin teoria lytätään perusteellisesti kasaan, koska se kyseenalaistaa eko-uskonnon keskeisen väitteen ihmiskunnan perisynnistä ympäristönsä herkeämättömänä tuhoajana:

– Diamondin esittämä ekotuhotarina on houkutteleva metafora, kun miettii planeettamme tilaa, mutta näyttö viittaa ihan erilaiseen tapahtumien kulkuun, Terry Hunt vastaa.

Utopia ja usko tulevaisuuteen

Vihreän langan pitkäaikaisin päätoimittaja Jyrki Räikkä kirjoitti viikko sitten kolumnissaan Helsingin Sanomissa, että Sosiaalidemokraatit ovat matkalla poliittisiin attentaatteihin, mikäli he jatkavat Perussuomalaisten menestyksen patoamista sortumalla itse populismiin (Rahjan veljekset tukkanuottasilla 29.8.2012). Uudessa Helsingin Sanomissa toinen Vihreän langan entinen päätoimittaja Elina Grundström jatkaa punavihreän kuumeen levittämistä (Liberalismia ilman utopiaa). Vihreä eliitti on saanut näkyvän jalustan aatteensa levittämiselle.

Kolme vuotta sitten Grundström fantasioi islamin rauhanomaisuudesta, koska hän tunsi muutaman maallistuneen indonesialaisen muslimin, joiden käsitys feminismistä myötäili hänen omaansa. Grundström veti perinteisen lestadiolaiskortin esiin, vaikka kukaan lestadiolainen ei tiettävästi ole syyllistynyt terroritekoihin ennen tai jälkeen palestiinalaisten ensimmäisen intifadan. Dennis Mitzner kommentoi Grundströmin islam-vuodatusta mallikkaasti, joten lisään siihen vain sen, että maallinen islam - joita siis Grundströmin emansipoituneet naisystävät edustavat - on poliittisesti hyvin lähellä perinteistä länsimaista kommunismia. Puhutaankin arabisosialismista, kun tarkoitetaan Kemal Atatürkin, Muammar Gaddafin, Hosni Mubarakin tai Saddam Hussein hallintojen kaltaisia ei-islamilaisia diktatuureja. Vihreän aatteen pakkomielle Suomen islamisoimiseen juontaa juurensa samaan poliittiseen oppiin.

Grundströmin kirjoitus ei ehkä muuten ansaitsisi sen tarkempaa käsittelyä, mutta siinä on pari huomion arvoista kohtaa. Grundström toteaa, että

Tä­mä uu­si aa­te on li­be­ra­lis­mi il­man uto­piaa. Kir­jat van­no­vat ta­lous- tai kult­tuu­ri­li­be­ra­lis­min ni­meen mut­tei­vät us­ko edis­tyk­seen. Pe­rin­tei­seen eu­roop­pa­lai­seen li­be­ra­lis­miin kuu­luu kui­ten­kin olen­nai­ses­ti utoop­pi­suus. Yh­dys­val­lois­sa täl­lais­ta edis­tys­us­kos­ta rii­sut­tua li­be­ra­lis­mia kut­su­taan li­ber­ta­ris­mik­si.

Suo­mes­sa täl­lai­nen tu­le­vai­suu­den­us­kos­ta rii­sut­tu li­be­ra­lis­mi on uut­ta. Se poik­keaa suo­ma­lai­ses­ta pe­rin­tees­tä, jos­sa oi­keis­to ajaa elin­kei­no­elä­män uu­dis­ta­mis­ta. Mal­til­li­nen oi­keis­to vaa­tii par­hail­laan­kin val­tion tu­kea esi­mer­kik­si ym­pä­ris­töä sääs­tä­vän tek­nii­kan ke­hit­tä­mi­seen, kas­vu­yri­tyk­siin ja so­siaa­li­sen me­dian ko­kei­lui­hin.

On­ko meil­tä men­nyt us­ko tu­le­vai­suu­teen? Eh­kä il­mas­ton­muu­tos­ta ja eu­ro­krii­siä pi­de­tään luon­non­voi­mi­na, joil­le ku­kaan ei voi mi­tään. Näl­vi­vä kon­ser­va­tii­vi­suus on pal­jon hel­pom­paa ja tyy­lik­kääm­pää kuin yrit­tä­mi­nen ja edis­ty­sus­ko. Mut­ta ei­kö se ole lo­pul­ta ai­ka tyl­sää?

Ensiksi, Grundström ihan oikein ymmärtää, että (amerikkalaisittain) liberalismi eroaa libertarismista, johon ei sisälly tavoitteita "utopiasta", "edistyksestä" ja "uudistamisesta". Libertaarit eivät aja valtion tai minkään muunkaan tahon keskitettyä johtamista Uuden uljaan maailman luomiseksi. Maailma muuttuu jos on muuttuakseen, mutta muutos tapahtuu ilman, että rajoitetaan yksilöiden vapauksia ja annetaan niitä jollekin kaikentietävälle puolue-eliitille, jolla on visio paremmasta maailmasta. Kuvaavaa kyllä, jos heitä pyydetään kuvaamaan sitä parempaa maailmaa, he kertovat olevansa "pragmaattisia" ja muuttavansa maailmaa sitä mukaa kun ongelmia nousee esiin. Ei heillä ole mitään moraaliin perustuvaa arvoa, josta he vetäisivät suuntaviivan todeten, että tämän yli emme ole valmiita menemään. He menevät vaikka kaasukammioon, jos se varmistaa tavoiteiden läpiviemisen.

Toinen kuvaava kohta Grundströmin kirjoituksessa keskittyy valtiokapitalismiin. Yhtäältä hän kaipaa "avointa" suomalaista yhteiskuntaa, jossa ihmiset toimivat globaalisti ja ulkomaiset marjanpoimijat saavat tallustella pitkin korpimaita. Toisaalta hän paheksuu Finnairin ja Konecranesin kansainvälistymistä ja erityisenä perkeleenä pitää kaivostoimintaa. Samalla tavalla kuin mustikat nousevat kouluttamattomien ja pääomaköyhien indonesialaispoimijoiden tulonlähteeksi, maaperän mineraalivarat houkuttelevat ulkomaista pääomaa ja know-how'ta sydänmaita vaurastuttamaan. Grundströmille oikeistolaisuus on valtion tukia suuryrityksille jotta ne tukisivat poliittisen eliitin energiapolitiikkaa. Kuten Grundström ihan oikein huomaakin, perinteiset suomalaiset oikeistopuolueet ajavat sosialistista politiikkaa. Siksi onkin omituista, että hän samaan hengenvetoon ihmettelee, miksi Suomessa on tilausta libertarismille. Kuka kaipaa tylsiä arvokonservatiiveja, kun utopian ja edityksellisyyden suunnittelu on niin paljon hauskempaa?

Jussi Siitarinen - mies äärioikealta

Eduskuntavaalien 2011 Ilta=Sanomien vaalikoneessa kysymys 21 kuului "Uskotko ilmastonmuutokseen ihmisen aiheuttaman ilmiönä?". Kysymyksen asettelu on ilmeisesti tahattoman koominen, koska kysehän ei enää voi olla uskosta siihen vaan puhtaasti tieteellinen tosiasia, jonka tiedemiesten murskaava enemmistö on 90%:sesti vahvistanut. Oman sekavan vastauksensa kysymykseen antoi Vapauspuolueen ehdokas Jussi Siitarinen, jolla on oma bloginsakin. Siitarinen on nyt ilmeisesti joutumassa Eva Biaudetin vetämänä leivättömän pöydän ääreen kirjoituksistaan.

Siitarinen on vuosia kirjoittanut blogissaan juutalaisten salaliitosta kaikkia muita kansoja vastaan. Holokausti on juutalaisten omakeksimää propagandaa samoin kuin 9/11-iskut New Yorkissa. Juutalaiset kontrolloivat pankkeja, joten he ovat vastuussa myös eurokriisistä ja heidän syytään on euroopan monikultturisoiminen ja kansallisvaltioiden alasajo. Siitarinen kutsuu mediaa ja toimittajia värikkäin kielikuvin huoraajiksi ja kullinlutkuttajiksi, mikä tuo mieleen tässäkin blogissa julkisuutta hakeneen saksalaisen fyysikon Tomi M. Paanasen kommentit. Juutalaiset ovat vastuussa sadasta miljoonasta Stalinin uhrista ja kommunismin keksimisestä.

Tämä viimeisin väite on ja oli muuten se keskeinen väite, jonka mukaan Natsi-Saksan poliittista aatetta kutsutaan "äärioikeistolaisuudeksi". Siitarinen toteaakin ylpeästi, että häntä ei pelota tulla kutsutuksi natsiksi, mikä hän eittämättä on, mikäli natsilla tarkoitetaan antisemitististä kommunismin vastaista kansallismielistä kapitalismia inhoavaa vasemmistopopulistia. Kyseessä on siis se kauan kadoksissa ollut suomalainen äärioikeiston edustaja, jota on Suojelupoliisin ja median toimesta etsitty voimia säästelemättä. Nyt Suomen oma pikkubreivik siis on löytynyt, mutta kukaan ei tunnu reagoivan. Osin ehkä siksi, että Siitarisen jutuissa ei ole päätä eikä häntää. Osin ehkä siksi, että hän hyökkää sallitun vähemmistön kimppuun eikä muslimien.

Minusta on hyvä, että kaikilla ajatuksilla on pääsy julkisuuteen. Pidän Siitarisen kirjoituksia pahantahtoisina ja erittäin loukkaavina, mutta silti kannatan hänen oikeuttaan kirjoittaa moista törkyä. Hän kirjoittaa, että

Juutalaisuus on saatanallinen ja rikollinen uskonto ja juutalaiset käyttävät valtaansa globalisaation, monikulttuurisuuden ja järjettömän maahanmuuton pakottamiseen sekä kansallisvaltioiden velkaannuttamiseen ja tuhoamiseen

Toisin kuin Halla-aho tuomioonsa johtaneessa satiirisessa kirjoituksessaan, Siitarinen on ilmiselvästi vakavissaan. Siitarisen pelastukseksi koituu se, että hänen rotuvihansa kohdistuu muslimien sijaan juutalaisiin. Koska juutalaiset ovat keskimääräistä menestyneempiä, heillä ei ole samanlaista suojaa kuin muslimeilla. Eliitti sietää Siitarisen räksytystä, koska sen älyllinen epärehellisyys on niin läpinäkyvää. Halla-aho piti vaientaa, koska hänen kirjoituksensa olivat kiusallisen paljastavia.

Siitarinen vaikuttaa Kokkolan alueella, joten kyseessä voisi kenties olla sama henkilö kuin tämä Yleisradion kanssa yhteistyötä tekevä valokuvaaja. Olisi oikeastaan pitänyt arvata, että toimittajakunnan keskellä on vuosikausia elänyt oikea natsi. Mitä enemmän toimittajat keskittyivät julkiseen noitavainoon, sen todennäköisempää oli, että jotain nyt peitellään.

Teräs

Birdphoto.fi -sivustolta kopioitu Markus Varesvuon kuva on ällistyttävä. Kalalokki ei tietenkään ole ihan tasaväkinen vastustaja merikotkalle, mutta mitäpä ei emo tekisi poikasiaan suojellakseen. Jollain etäisellä tavalla kuva tuo mieleen 17.1.1966 Palomaresin kalastajakylän edustalle tipahtaneen vetypommin, kun kaksi B-52 pommikone osui sille polttoainetäydennystä antaneeseen tankkeriin.

Teknologiateollisuus on julkaisuut kirjasen Teräs Suomen kansantaloudessa. Niille jotka ovat liian kiireisiä lukeakseen sen, kerron vain lyhyesti että Suomen infrastruktuurissa on henkeä kohden noin 13 tonnia terästä. Sitä on kiinteistöissä, kulkuvälineissä ja koneissa. Pohjoisessa terästä tietenkin tarvitaan enemmän kuin etelässä ankaran ilmaston takia, mutta Suomessa määrä on kuitenkin alle länsimaiden keskitason. Suomi on siis "terästehokas" yhteiskunta, ja se näkyykin suomalaisen metallisteollisuuden hyvänä kilpailukykynä kansainvälisillä markkinoilla, joihin sen tuotannosta reilusti yli puolet myydäänkin. Suomessa kierrätysaste on 90% ja teräksen määrä ei enää kasva, eli kansantalouden saturaatiopiste teräksen suhteen on osapuilleen saavutettu. Teräksen kiertoaika on suunnilleen rakennuskannan elinikää vastaava 42 vuotta.
aut
Kiinassa terästä on 1,8 tonnia henkeä kohden, mikä on koko maailman keskiarvon (3,1) alapuolella. Vaikka Kiina kasvaa kovaa vauhtia, on kyllä kirittävääkin. Länsimaista Yhdysvalloilla on suurin kansantuote (49.000 dollaria asukasta kohti) ja piskuinen Suomikin (36.000 dollaria) pieksee Kiinan (8.500) mennen tullen. Noilla luvuilla Kiinan tulisi kasvaa 13% jos Suomi kasvaa 3% vuodessa. Suomi-neidon tila olisi ihan hyvä ilman poliitikkojamme, joiden mielihaluna on jostain syystä tuhota Suomen metsäteollisuus ilmaston lämpenemistä ehkäistäkseen. Kun terästeollisuuden tarvitsema edullinen sähkökin on pian historiaa, voimme ehkä tyytyväisinä sitten laskeutua Kiinan tasolle. Suomea inhoavat poliitikkomme jaksavatkin ihastella Kiinaa, joka taas vähät nakkaa länsimaita johtavien viidennen kolonnan uskovaisten pyhiä kirjoituksia Gaia-jumalasta.

Palestiinalaiset islamin uhreina

Olen lukuisia kertoja huomauttanut Osmo Soininvaaran antisemitistisesta asenteesta, koska hän tavanomaiseen vasemmistopopulistiseen sävyynsä näkee Israelin ensisijaisesti moraalisesti arveluttavana amerikkalaisuuden ja kapitalismin etuvartiona ihanasti väreilevässä Lähi-idän monikulttuurisessa ghetossa. Soininvaara suorastaan raivosi Israelille pari vuotta sitten, kun Turkin islamilaisen puolueen siunauksella lähetettiin jihadisteja avustus-saattueen nimellä rikkomaan Israelin asettamaa Gazan merisaartoa. Hyvä kysymys esittää olisi jo tuolloin ollut se, että miksei saattue purjehtinut Egyptiin, josta tavarat olisi voitu kuljettaa Egyptin suojeluksessa Gazaan...

Khaled Abu Thoamedin artikkelissa kerrotaan, että Gazan alueella asuu 600 miljonääriä. Khaled on melkoisen uskottava journalisti, kuten Wikipediasta näkee. Khaledin arvio on, että Hamas pysyy vallassa lähinnä valtavan, laajamittaisen salakuljetuksen avulla. Khaled artikkeli on julkaistu Asharq Al-Awsat -nimisessä lehdessä, jonka omistaa Saudi-Arabian kuningassukuun kuuluva Faisal bin Salman:

Yleinen mielikuva Gazasta on, että sen 1,4 miljoonaa asukasta ovat maailman köyhimpiä eläen kurjuudessa ja puutteessa. Panarabialaisen sanomalehden Asharq Al-Awsatin mukaan siellä asustaa 600 miljonääriä. Lehden mukaan ei ole totta, että Gazan kurjat olot johtuisivat Israelin tekemisistä.

Palestiilaishallinnon (PA) entisen turvallisuudesta vastaavan komentajan Mohammed Dahlanin mukaan Gazan epätasaisesta tulonjaosta voi pitää syyllisenä vain ja ainoastaan aluetta hallitsevaa Hamasia, joka kuristaa ja kiristää alueen asukkaita mielensä mukaan.

Alueen miljonäärit ovat tehneet omaisuutensa salakuljettamalla tavaroita Egyptistä alueelle johtavilla sadoilla maanalaisilla tunneleilla.

Asiaan perehtyneet palestiinalaiset paljastavat, että päivittäin yli 400 tunnelissa tuodaan aseiden lisäksi tuhansia tonneja polttoainetta, lääkkeitä, kulutustavaroita, ajoneuvoja, sähkölaitteita, huumeita ja tupakkaa. Alueella juuri vierailleen Sudanin hallituksen edustaja totesi, että Gazassa myydään hyödykkeitä, joita ei myydä Sudanissa. Lähes kaikkia tunneleita valvoo Hamas, joka on perustanut salakuljetusta valvomaan oman toimielimen, josta on tullut salakuljetuksen suurin hyötyjä.

Palestiinalaisten arvioiden mukaan Hamasin varoista 25% tulee tunneleita pitkin tuotavien hyödykkeiden verotuksesta. Hamas verottaa esimerkiksi 25% ja 2.000 dollaria jokaisesta alueelle tuodusta autosta. Samoin jokaisesta tonnista sementtiä pitää maksaa 15 dollaria veroa, kahdeksan senttiä tupakka-askista ja 50 senttiä polttoainelitrasta.

Hamasille tunneleiden kautta salakuljetettavat tavarat ovat elinehto. Nyt sitä uhkaakin Egyptin hallinnon suunnitelma ottaa Siinai valvontaansa, kun tuntemattomiksi jääneet palestiinalaiset salakuljettajat tappoivat 16 egyptiläistä rajavartijaa äskettäin.

Egyptissä pelätään, että tunneleita käytetään salakuljettamaan sinne islamilaisia terroristeja, jotka uhkaavat maan sisäistä turvallisuutta. Toistaiseksi ei kuitenkaan ole varmaa, miten Egyptiä johtavasta Muslimiveljeskunnasta presidentiksi valittu Mohammed Morsi asennoituu yhden Hamasin keskeisimmän tulovirran katkaisemiseen. Tähän asti Morsi on tukenut avoimesti Hamasia ja antanut sen vahvistua Länsirantaa johtavan ja yleisesti hyväksytyn Fatahin johtaman Länsirantaa valvovan Palestiinalaishallinon kustannuksella.

Jos Egyptin armeija onnistuu terrorismin vastaisessa suunnitelmassaan sulkemaan Siinaille johtavat tunnelit, se voisi johtaa jyrkkää islamilaista tulkintaa nojaavan Hamasin hallinnin päättymiseen Gazassa. Mikäli Muslimiveljeskunta ja Morsi sitovat sotilaittensa kädet, Hamas pysyy vallassa ja kasvaa entistä voimakkaammaksi.

Tämän kirjoituksen jälkeen yhdenkään vasemmistolaisen sekoboltsin on aivan turha sönköttää, että ei tiennyt. Asioista voi ja poliitikon pitääkin ottaa selvää.

Huono isä

Kammottavin uutinen pitkään aikaan on tämän muusikon ja valelääkäriksi paljastuneen äitipuolen suorittama pikkutytön murha. Ihmettelee, miksi kyseinen isä halusi tytön luokseen. Miksei isä toiminut tytön parhaaksi, mikä olisi ollut kaiken lisäksi se helpoin tapa toimia - olla ottamatta tyttöä luokseen siihen sotkuiseen pikkuyksiöön. On aina syytä muistaa, että jokaisessa asiassa on hyväkin puolensa. En vielä tiedä, mikä se tässä on, mutta yritän hahmotella sitä hiukan alla.

Yksilöt ovat yksilöitä, mutta tilastollisesti isoja joukkoja tutkimalla on selvitetty, että lapsi tarvitsee isän tai ainakin isähahmon. Totta kai lapsi tarvitsee myös äidin, mutta tätä harvemmin kukaan muu kiistää kuin homojen adoptio-oikeutta ajavat vasemmistoliberaalit. Heille kyse on homojen oikeuksista - ei lasten oikeuksista. Mahdollisesti kyse ei ole edes homojen oikeuksista vaan heteromiesten etuoikeuksien karsimisesta.

Evoluutio on ilmiselvästi suosinut miestä, joka sitoutuu huolehtimaan jälkeläisistään. Vaikka osa naisista hakeutuukin sellaisten alfaurosten perään, jotka tehtailevat jälkeläisiä useiden naisten kanssa, selvä enemmistö naisista tyytyy voimakkaamman miehen sijaan huolehtivaisempaan kumppaniin. Niillä naisilla, joilla on huolehtivainen (siis lapsiinsa sitoutunut) puoliso, on suurempi tilastollinen todennäköisyys saada lapsensa kasvatettua yhteiskuntakelpoisiksi kansalaisiksi ja jatkamaan sukuaan.

Isättömyyden tuskaa käsittelevät hienosti Roger Watersin osittain omaelämäkerrallinen musikaali The Wall, Ingmar Bergmanin Fanny&Alexander ja John Irvingin Garpin maailma. Myös äidittömyydestä kertovissa elokuvissa teemaksi nousee lapsen epätasapainoinen kasvu ja tuntemus juurettomuudesta. Pahat äidit tuhoavat lapsensa yhtä hyvin kuin isätkin, mutta yhdessä äidillä ja isällä on suurempi mahdollisuus kasvattaa jälkeläisensä aikuisiksi.