Vihollisen nöyryyttäminen - miksi islam ja sosialismi toimivat

Elämän suurin paradoksi on se, että ihminen ei hallitse elämäänsä. Kun pallolla tallaa kuusi miljardia lajitoveriamme, meistä näyttää siltä että joku hallitsee. Kyse on kuitenkin tilastotieteestä, jossa en itse ole erityisen hyvä. Koitan siitä huolimatta havainnollistaa asiaa seuraavalla esimerkillä.

Oletetaan, että kaikilta maailman ihmisiltä kysytään, laskevatko vai nousevatko osakekurssit ensi vuonna. Koska kaikki eivät ole aiheeseen perehtyneet, niin oletetaan yksinkertaisuuden vuoksi, että toinen puolikas veikkaa laskua ja toinen nousua. Kuvitellaan, että kurssit laskevat, jolloin jäljelle jääneiltä ja oikein veikanneilta kysytään samaa vuodelle 2018. Taas leikitään, että äänet menevät 50:50 ja koe toistetaan oikein arvanneiden kesken. Näin jatketaan kunnes joskus 2050 todetaan, että sijoittajaguru Kumitonttu on veikannut oikein joka vuosi. Realistisemman kuvan saamiseksi oletetaan, että sijoittajat laittavat omaa rahaansa kiinni veikkaukseensa, joten osumatarkkuus paranee koska kilpailijat ottavat selvää markkinoiden muutoksista ja niihin vaikuttavista tekijöistä. Jätetään myös kaikki "mustat joutsenet" pois, eli maailmaamme ei tuhoa meteoriitti tai muu täysin ennalta arvaamaton tekijä. Näin aikajännettä saadaan venytettyä moninkertaisesti vuotta 2050 pidemmälle.

Olen itse seurannut pitkään politiikkaa, ja uskallan väittää näkeväni sieltä useita muuttujia, jotka vaikuttavat suomalaiseen ja länsimaiseen kulttuuriin. Yksi merkittävimmistä tekijöistä on länsimaisen elämäntavan (kapitalismi, konsumerismi, kristinusko) rapautuminen. Kapitalismia kaivertaa sosialismin nimissä tehty lisäarvoa tuottavien yksilöiden motivaation heikentäminen. Konsumerismia kaivertaa ideologioihin kuuluva dogmaattisuus, joka pakottaa seuraajansa todistamaan erilaisin uhrauksin oma sitoutumisensa ideologiaan. Uskonnoissa uhraus puetaan muotoon, että yksilön tulee todistaa uskonsa jumalaan asketismin kautta - joko kierrättämällä, luostarilaitokseen liittymisellä tai pakanallisin uhrauksin. Kristinuskoa kaivertaa tieteellis-teknisen maailmankuvan kyky selittää maailmankaikkeuden synty Raamatun luomiskertomusta uskottavammin.

1900-luvulla kristinuskon kylkeen pisti haavan ensin pakanalliset sosialistiset rosvokuninkaat ja kuolettavan iskun antoi kirkon nololla tavalla tekemä luopuminen omista opeistaan. Jos Puolassa katolinen kirkko onnistuikin taistelemaan sosialismia vastaan, nykykirkon häpeälliseksi muistomerkiksi jää sen taipuminen islamin edessä. Häpeällinen siksi, että sitä ei voittanut toinen jumala - islamin Allah - vaan kirkon johtajien halu pysyä vallan salongeissa rahan vuoksi.

Uskontojen yleinen piirre on ollut kyky selittää maailmankaikkeuden synty ja tarjota siihen liittyen keinoja hallita elämäänsä. Näistä keinoista keskeisinä ovat olleet moraaliset ohjeet kohdella toisia ihmisiä. Moraalia on ylläpidetty lupauksella kuoleman jälkeisestä palkkiosta niille, jotka ovat sitoutuneet ohjeisiin. Sosialismissa ei ole lupausta palkkiosta, jonka saa, mikäli sitoutuu noudattamaan tasa-arvoa, veljeyttä ja vapautta. Niinpä kaikki sosialistiset yhteiskunnat ovat myös romahtaneet sisäisen luottamuksen puutteeseen. Tuon luottamuksen puutteen Orwell kuvaa hienosti kirjassaan Eläinten vallankumous, jossa siat ovat tasa-arvoisempia kuin muut. Huvittava yksityiskohta nykypäivää ajatellen - kuvaten myös Orwellia - että siat ovat islamin vihollisia.

Islam on länsimaisessa yhteiskunnassa nähty uskontona, vaikka siltä puuttuu uskonnolle kaikkein keskeisin tekijä: se ei lupaa kuoleman jälkeistä pelastusta kaikille niille, jotka siihen uskovat. Naiset eivät islamin mukaan pelastu. Ne harvat kuvaukset islamin paratiisista paljastavat naisten olevan palvelijoita ja seksiorjia. Sitä tuskin inhimillisesti arvioiden voi pitää pelastuksena, ellei satu olemaan sadomasokistinen nymfomaani, mikä kristinuskoa vastustavilla ja islamisaatiota tukevilla tukevilla (sic) naisilla on päähänpinttymä. Edes paatunein telaketjulesbo ei haluaisi joutua kokemaan niitä muslimimiesten rakkauden osoituksia, joita häntä islamin paratiisissa odottaa.

Uskonnoissa on dogmaattinen ulottuvuus, eli todellisuus ei ole mitattavissa vaan se kuvataan seikkaperäisesti pyhissä kirjoituksissa. Siinä mielessä sosialismi ja islam muistuttavat uskontoja, että niissäkin annetaan pakottavia määräyksiä sekä uskoville että (islamissa varsinkin) vääräuskoisille. Ollakseen kuitenkin uskonto, ideologian on myös tarjottava pelastus, ja tässä suhteessa natsismina tunnettu ideologia oli pakanallinen ja siten erosi kommunismista (ja islamista). Natsismissa pelastuksen tarjosi veri ja maa (Blut und Boden - blood and soil) liittäen kuolleet saksalaiset uudesti syntyvinä kuin arkaaisissa uskonnoissa tähdet symboloiden ikuista elämää. Kommunismin viholliskuva onkin ymmärrettävissä helpommin, kun muistaa, että kommunismi ei tarjoa mitään pelastuksen ilosanomaa. Siinä mielessä se muistuttaa islamia - ja selittää myös liittolaisuuden Vihreiden ja islamin kesken - että mitään pelastussanomaa ei ole. Kaiken minkä saat, saat ainoastaan tässä elämässä ryöstämällä, tappamalla ja vihollisiasi nöyryyttämällä.

Moderni maaorjuus

The Australian kirjoittaa, että

Itsenäisen valtion tärkein tehtävä on suojata rajojaan.

Suomi on luopunut ulkorajojensa valvonnasta pois lukien EU:n ulkorajana toimivan Venäjän vastaisen rajamme. Suomi ei siis enää käytännössä ole itsenäinen valtio. Itsenäisen rahan ja julkisen budjetin alistaminen EU:lle ovat toinen ja kolmas askel vallan luovuttamisessa EU:lle. EU on epädemokraattinen (siis ei-populistinen), ahdasmielinen (suhteessa toisinajatteluun), keskusjohtoinen (budjettivalta ei ole vaaleilla valittavissa), ylisäännelty (tulliunioni), toimimaton (luo epävarmuutta lähialueilleen ja oman alueensa sisällä), halvautunut (ei omaa armeijaa) ja perustuu pakkoon (uhkailee eroa pohtivia jäsenvaltioitaan).

Historian oppitunneilla meille kerrottiin, että sodat ovat ryöstöretkien seurausta. Valloittajat tappavat ja raiskaavat, orjuuttavat ja varastavat alistamiensa kansojen keräämällä tai tuottamalla varallisuudella. Historia osoittaa näin käyneen kivikaudella, keskiajalla ja uudella ajalla. Nykyinen väestönsiirto kehitysmaista Eurooppaan ei valitettavasti poikkea tuosta jatkumosta.

Suomen nykyinen poliittinen eliitti muistuttaa Venäjän feodaaliherrojen ajasta. Vähäinen vastustus ostetaan rahalla hiljaiseksi. Tälle on käsite Curley-ilmiö, jota käytetään niin kansan kuin oppositionkin hiljentämiseksi (Mitä on Curley-ilmiö? 19.5.2015). Neuvostoliitossa - kuten muissakin sosialistimaissa - loi käsitteen näytösoikeudenkäynneistä ja -vaaleista tutuksi suomalaisillekin. Näytösoikeudenkäynneistä ovat kirjoittaneet äskettäin blogistit Yle Watch ja jo kahdeksan vuotta sitten Yrjöperskeles. Näytösvaalit ovat luoneet tilanteen, jossa kansa käy äänestämässä kunnallisvaaleissa, jonka tuloksella ei ole merkitystä, koska eduskunta jonka koostumuksella ei ole väliä kumileimaa EU:n komission (jota ei ole vaaleilla valittu) päätökset. Kansalaisille uskotellaan, että äänestämällä EU-edustajia Brysseliin voidaan vaikuttaa päätöksiin, vaikka todellisuudessa EU:n Komissio tekee päätökset. Tragikoomisesti EU:n johtajien tittelit (komissaarit) ovat samat kuin Neuvostoliitossa.

Amerikkaa ymmärtäville lukijoilleni suosittelen katsottavaksi elokuvan Brexit. Suomalaisen asiantuntijan verotus menee suunnillen näin: 124 euron veloituksesta menee 24 euroa alvia. Sitten 26% veroluonteisia maksuja. Jäljelle jäävästä 74 eurosta 40% (30 eur) menee tuloveroihin. Lopusta 44 eurosta 24% (10 eur) menee alviin ja toinen mokoma muihin veroihin (asunto, energia yms). Työntekijälle itselleen omassa kulutuksessaan päätettäväksi jää koko laskutuksesta noin 1/5 oman työnsä tuotosta. Muistuttaa maaorjuudesta.

Kerran vielä ja sitten lasku

Nykyisin ei enää jaksa telkkaria katsella, mutta silmiini osui tiistain A-Studion aihe: "Onko Nordstream 2 -kaasuputki pelkkää bisnestä?". Tyhmä kysymys, mutta tulipa tehtyä. Historian kirjansa lukeneet muistavat koulussa opetetun, että kun kuningas kohtasi ongelmia sisäpolitiikassa, hän käänsi kansan huomion ulkoisiin uhkiin. Euroopassa sisäpoliittisia ongelmia on keitetty kasaan monen kokin voimalla ja rakkaudella keittiöhommiin, minkä seurauksena olemme päässeet nauttimaan toimittajien ja tutkijoiden luomista uhkakuvista. Ilmaston lämpeneminen oli seurausta länsimaiden konsumeristisesta ja individualistisesta hedonismista. Venäjän ja Putinin uhka on luonteeltaan nationalistinen, rasistinen ja konservatiivinen ortodoksius.

Juho Romakkaniemi - kansankomissaari Jyrki Kataisen luotettu aseenkantaja - twiittailee toistuvasti Putinia ja Trumpia ivaavia kuvia.

Sotamies Saara Jantunen kaivaa kivien ja kolojen kätköistä putinin trolleja, jotka pitävät Kremlin hallintoa suomalaisille parempana kuin Brysselin komentoa. NATO on suomalaisten turva ja islamisaation myötä tuleva monikulttuurinen väestörakenne paras tae suvaitsevaisuuden ja rauhan kasvulle. Kaikki arvostelu mitätöidään rasismina tai sivistymättömyytenä.

Helsingin poliisin johtokeskuksen komentaja Jussi Huhtela twiittasi pitävänsä poliittisena esikuvanaan amerikkalaista kommunistia Michael Moorea. Romakkaniemi puolestaan kaivoi 70-luvun radikaalisosialistin Kalevi Sorsan omaksi ja Kokoomuksen tueksi puolustaessaan eurooppalaista fascismia. Mielenosoitus Aleppon pommituksia vastaan Helsingissä kumpuaa sekä rakkaudesta islamiin että inhosta Venäjään, eikä ihme että se saikin kaikki valveutuneet mielenosoittajat muodostamaan anarkia-A:n suurkirkon portaille Helsingissä. Kirkko antaa moiselle siunauksensa, mutta hakaristi olisi ollutkin suorastaan naurettava näky. Ideologisesti ei kummassakaan suurta eroa.

Yksi kummallisimmista asioista, joille en keksi mitään järjellistä selitystä, on nykyisen vasemmiston avoin rasistisuus. Jos Ku Klux Klan tai natsit asettivatkin mustat rodullisesti valkoisten alle, molempien aatteiden juuret kumpuavat sosialismista. Nykyiset sosialistit väittävät, että koska mustat eivät selviä valkoisen miehen patriarkaatissa, heitä tulee "positiivisesti diskriminoida". Kyse on kuitenkin samasta asiasta: mustat ovat alikehittyneitä heidän mielestään.

Toinen kummallisuus on nykysosialistien järjenvastainen halu kieltää kuolemanrangaistus, mutta samaan aikaan he suorastaan tyrkyttävät abortteja. On vaikea keksiä kahta asiaa, jotka ovat enemmän ristiriidassa keskenään. Ehkä samalle tasolle pääsee huoli ilmaston lämpenemisestä ja halusta avata Euroopan rajat kehitysmaista tulevalle siirtolaisuudelle. Mikä ajaa nykyistä poliittista ilmapiiriämme moiseen? Mihin on hävinnyt länsimaisen ihmiskäsityksen perustana ollut antiikin filosofinen ajattelutapa? Mihin on kadonnut kriittisyys ja järjen käyttö?

Mielestäni parhaan selityksen tarjoaa tämä artikkeli PJMedia -verkkolehdessä. Sen mukaan 25% nuorista amerikkalaisista pitää Stalinia hyvänä hallitsijana. 21% äänestäisi kommunisteja ja vain 42% pitää kapitalismia hyvänä yhteiskuntamallina. Mistä johtuu, että sosialistinen ideologia jyrää perinteisen länsimaisen filosofisen maailmankatsomuksen?

Olen sitä mieltä, että islam ei ole uskonto. Suomalainen uskontotieteilijä Ilkka Pyysiäinen esittää, että uskonnolla on neljä piirrettä: Se otetaan vakavasti, sen jakaa ryhmä ihmisiä, sitä käytetään oman elämän hallintaan ja se tarjoaa käsityksen pelastuksesta tai vastaavan eksistentiaalisen selityksen maailman synnystä. Kuten huomataan, islam ei täytä viimeksi mainittua: Koraanin mukaan naiset eivät pelastu paratiisiin vaan he toimivat siellä seksiorjina. Naiset eivät myöskään voi käyttää islamia oman elämänsä hallintaan, koska sitä hallitsee mies.

Ideologialla on tämän The Imaginative Conservative -julkaisun mukaan kolme ominaisuutta: ne ovat poliittisia uskontoja, jotka ovat luonteeltaan horisontaalisia eivätkä vertikaalisia (eli määräävät ihmisten keskinäisistä suhteista eivätkä ihmisten jumalsuhteesta), ovat radikaaleja eivätkä varovaisuuden ja harkitsevaisuuden periaatetta noudattavia, kostavat kilpaileville ideologioille ja erityisen raa'asti oman ideologian väärintulkitsijoille. Kuten Neuvostoliittoa joskus kuvattiin, ensin bolsevikit tappoivat vihollisensa, sen jälkeen kävivät omiensa kimppuun. Islamin suhteen sama kehitys on jo nähty - verisimmät riidat käydään muslimien kesken ja vääräuskoiset saavat osansa vasta kun ideologia leviää heidän keskuuteensa.

Suomi on niin pieni ja syrjäinen kolkka, jonka johdossa on romakkaniemien ja huhtaloiden kaltaisia sosialisteja, että täältä mikään korjausliike ei lähde liikkeelle. Vasta kun Keski-Eurooppa ryhtyy - mikäli ryhtyy - torjumaan islamisaatiota ja Yhdysvallat omia sosialistejaan, voimme odottaa jotain muutosta suomalaiseen politiikkaan. Siihen asti olemme ajopuuna virrassa, joka johtaa kohti eurooppalaisen filosofian tuhoa. Nähtäväksemme jää, onko oma sukupolvemme se, joka katkaisee vuosituhantisen varovaisuuden periaatteen nostaen ideologiset opit perinteiden ja järjen yläpuolelle. Vauhti on kova ja yrityksen puutteesta nuorta sukupolvea ei voi moittia. Götz Aly kirjoittaa kirjassaan Hitler's beneficiaries miten nuoret olivat natsi-ideologian sanansaattajia (kuva alla).

Kannattaako äänestää?

Rakkaat lukijani,


Aurinko on kiertänyt kotiplaneettaamme Maata taas muutaman valominuutin päässä sitten edellisen päivitykseni. Tiedätte sanonnan "ei mitään uutta auringon alla". Lainaan Kauko Kareen pamflettia "Tähän on tultu" vuodelta 1967:

1. Kunnioittakaamme valtiota, demokraattisena järjestelmänä, Snellmanin tavoin. Kansakunnalla ei ole korkeampaa henkisen ja älyllisen ("siveellisen") yhteistoiminnan muotoa kuin valtio.

2. Todetkaamme, että valtio toteutumismuodoissaan antaa aina sijaa arvostelulle, koska "kaikki valta turmelee käyttäjänsä ja täydellinen valta turmelee täydellisesti" (Wyndham Lewis, Paavo Soukka).

3. Valtion kunnioittaminen vaatii siis kansalaisilta valtiollisten velvollisuuksien ja vapauden vaatimusten jatkuvaa ylläpitämistä, vallassaolijoista huolimatta ja usein heitä vastaan - kuten nyky-Suomessa.

4. Demokraattisen julkisuuskäytännön vallitessa ja joukkotiedostusvälineiden aikana vallassaolijoilla ja puoluepyrkyreillä on käytössään monia tehokkaita kielellisen vaikuttamisen eli propagandan keinoja. On siis joka hetki varjeltava demokratian sanaston, varsinkin sen perussanaston, säilymistä puhtaana ja kirkkaana. On oikein tulkittava sanat itsenäisyys, oikeus, edistys, taantumus, kansallisuus jne. Jos niiden tosiasiallinen sisällys hämärtyy, vallankeskitys voi pukeutua "vapaamielisyyden", taantumus "edistyksen" sanalliseen kaapuun. Aito radikalismi sanan varsinaisessa merkityksessä onkin tarkistettua, tiukasti tutkittua asiallisuutta.

5. Kuten kielen symbolit (sanat), voivat myös valtion henkilösymbolit joutua väärennysyritysten kohteiksi. Johdonmukainen analyysi antaa tulokseksi joko aidon tai epäaidon, älyllisesti rehellisen tai älyllisesti epärehellisen johtajan (Mannerheim - Kekkonen). Asemasta riippumaton tutkiskelu on siis välttämätön. Kaikissa tapauksissa demokratia torjuu myytit, sen arvonmuodostus perustukoo aina asiallisuuteen.

6. Parhaat valtiolliset toimintanormit ovat perityt ja tavallisesti kirjoittamattomat. Usko organisaatioiden ja "suunnitellun" uuteen ihmeitä tekevään voimaan on ominaista totalitarismille; suhtautukaamme varoen paljoon suunnittelukirjallisuuteen, jonka tendenssinä on monopolisaatio ja vallankeskitys.

Kareen kirjan julkaisusta on kulunut 50 vuotta. Kare (k. 1996) tuskin julkaisi kirjaansa siksi, että olisi lapsellisesti uskonut muutosta tapahtuvan omana elinaikanaan. Tuskin uskoi muutoksen tapahtuvan edes lastensa tai heidän lastensa aikana. Hän halusi dokumentoida poliittisen väärinkäytön kaukaisille sukupolville, jotta he ymmärtäisivät, että mikään ei muutu.

Kuulin tarinan, jossa metsästäjä ampui karhua. Kuti meni ohi. Karhu tuli ja raiskasi ampujan. Karhun löntystellessä pois, mies ampui uudestaan. Taas ohi. Karhu palasi ja totesi: "Taisit tykätä siitä".

Suomessa on nähty Kauko Kareen kuoleman jälkeen lukuisa määrä "jytkyjä": Koiviston valinta, Ahtisaaren valinta, Halosen valinta, Persujen nousu ja tuho. Mikään ei ole muuttunut. Äänestäjät vievät lappunsa uurnille kuin lampaat. Kun muutosta ei tapahdu äänestämällä, muutos tapahtuu äänestämättä. Eduskuntavaalien matalin äänestysaktiivisuus oli noin 68% vuoden 2011 vaaleissa. Jos aktiivisuus laskee lähelle 50%:ia, valtiovallan oikeutus on olematon. Tähän on tultu.

Miksi Soininvaara ei tuomitse islamia ideologiana?

Blogikollega Yrjöperskeles kirjoitti melko tyhjentävästi (Kaksi epistolan julistajaa) pitkälti samasta aiheesta kuin blogiveli Vasarahammer omassa vastineessaan (DDR tänään) eurooppalaisen sosialismin nykytilasta. Molemmat herrat toteavat, että sosialismin varhaiset ideologit ja toteuttajat Marxin, Leninin, Stalinin ja Hitlerin sanoin eivät luottaneet siihen mahdollisuuteen, että Euroopasta tulisi sosialistinen demokraattisin keinoin. Vastakkaista näkemystä edustivat mm. ruotsalaiset Myrdalit ja amerikkalainen Roosevelt New Deal -ohjelmineen. Lisäksi nostan demokraattisen sosialismin suureksi tähdeksi James Curleyn, joka on aivan syyttä suotta jäänyt pimentoon sosiaalidemokratian historiallisessa katsannossa.

Blogini lukijoista valtaosa on sitä ikäluokkaa, joka muistaa Neuvostoliiton ja nuoremmat lukijat voivat ammentaa Venezuelasta ja Kuubasta samanlaisia edistyksellisiä mielikuvia. EU on jo muuttunut liberaaliksi fascismiksi, joka käsitteenä on esitelty Jonah Goldbergin saman nimisessä kirjassa. Kun Britannia äänesti erostaan EU:sta, oli hämmentävää lukea väitteitä, joiden mukaan "nuorten tulevaisuus oli poljettu maahan eläkeläisten ja sivistymättömien voimin". Saksalainen historioitsija Götz Aly nosti esiin erinomaisessa kirjassaan "Hitler's beneficiaries", että vallankumoukset ovat aina nuorten tekemiä. Kun Hitler nousi valtaan 1933, hän oli natsi-puolueen vanhin johtaja vaatimattomalla 44-vuoden iällään. Pahamaineinen lääkäri Mengele oli vasta 22-vuotias.

Sosialismin ydin kiteytyy sanaan "edistyksellisyys", jolla tarkoitetaan uusia, raikkaita ajatuksia, joita nuoriso edustaa. Sen vastapainona on konservatismi, jonka jarrumiehinä aiemmat ikäluokat seisovat. On luonnollista, että vasta itsenäistymässä olevat ikäluokat kaipaavat vahvaa sosiaalista näkökulmaa, jonka mukaan yhteiskunta on turvaverkosto (fascia), joka suojelee sosiaalisesti heikossa asemassa olevia keski-ikäisiltä varakkailta miehiltä. Tämä on sosialismin arvoväittämä kuten liike-elämässä asia ilmaistaisiin.

Aivan samoin kuin Hitler liittoutui Jerusalemin suurmuftin Amin al-Husseinin kanssa, nykyiset eurooppalaiset sosialistit ovat löytäneet islamista itselleen sopivan kumppanin. Ei ole sattumaa, että natsit pitivät vihollisinaan samoja tahoja kuin nykyiset Vihreät: kristinuskoa, kapitalismia ja kulutusta. Omasta ideologiastaan vieraantuneet Vihreät syyttävät poliittisia vastustajiaan natseiksi tai - Stalinin sanoin - "äärioikeistolaisiksi". Suomalaisen Vihreän ideologian arvostettu oppi-isä Osmo Soininvaara vähätteli blogissaan islamilaista terroria, mikä on ymmärrettävissä ensisijaisesti sitä kautta, että niin Soininvaaralla kuin Nizzan terroristillakin on yhteinen vihollinen - kristitty valkoinen mies.

Olemme parin viimeisen vuoden aikana nähneet islamilaisen terrorin kiihtyvän Euroopassa. Kuvaavaa on, että tätä terroria ei eurooppalainen poliittinen eliitti mitenkään tuomitse ideologisesta lähtökohdasta. Päin vastoin - he ymmärtävät iskujen perimmäiset motiivit samoin kuin Marx, Lenin ja Hitler: yhteiskunnan eriarvoisuus ruokkii (oikeutettua) väkivaltaa. En muista yhdenkään merkittävän sosialistin tuominneen islamin ideologiaa, ja syy on siinä, että islam on yhteiskunnallisena ideologiana saman kaltainen kuin sosialimin muutkin haarat. Eiväthän sosialistit tuomitse natsiaatettakaan muilta osin kuin siltä, että se halusi säilyttää kansallisvaltiot. Muilta osin natsiaatteen yhteiskunnallisia tavoitteita nykyiset puolueemme ajavat itsekin kiivaasti.

Ja aivan samoin kuin Hitler, myös meidän sosialistijohtajamme liittoutuvat muslimien kanssa. Sodan jälkeen sosialistinen antisemitismi katosi Euroopasta pitkäksi aikaa, mutta se nukkuu koiran unta, ja tällä kertaa sen herätti muslimien laajamittainen maahanmuutto. Sitä maahanmuuttoa puolustaessaan eurooppalainen Vihreä-liike asettuu ratapölkyiksi alle kiskojen, jotka vievät tuhoon.

Keskinen-Foxell-Arhinmäki

Iso-Britannia äänestää tällä viikolla siitä, eroaako se EU:sta. Tarkalleen ottaen kyseessä on neuvoa antava kansanäänestys ja mahdollisen - toivottavan - eron käytännön seurauksia on mahdotonta arvioida tässä vaiheessa. Tätä kirjoittaessani vaikuttaa siltä että saarivaltio äänestää EU:lle ei. Jäsenyyden kannattajat ovat pääosin valtion tuista riippuvaisia: opiskelijoita, pienituloisia ja tietenkin kehitysmaista lähtöisin olevia vähätuloisia. Kaikkia yhdistaa Curley-ilmiön mukaisesti se, että heidän tuloistaan merkittävä osa on tulonsiirtoja valtiolta (ja EU:lta).

Kuvaavaa tilanteelle on, että moni vasemmistolainen kannattaa esimerkiksi Skotlannin eroa Isosta-Britanniasta tai Katalonian eroa Espanjasta. Sama porukka Paavo Arhinmäen johdolla seuraa haaraisine kielineen potkupallon EM-kisoja, jotka ovat jäänne Euroopan kansallisvaltioiden ajoilta. Näkyvin jalkapalloa seuraava poliitikkomme Paavo Arhinmäki on lajia tunteville tullut tutuksi lajin väkivaltaisesta viihteellistämisestä. Venäjän joukkueen väkivaltainen toiminta 2016 Ranskan EM-kisoista on raivostuttanut perinteiset potkupallon kannattajat, jotka silmiään ummistamatta ovat aiemmin hyväksyneet ja - Arhinmäen tapaan myös osallistuneet - väkivallan ihannointiin. Arhinmäen tapauksessa viittaan tragikoomiseen huuteluun, jossa peliä turvanneita poliiseja provosoitiin virantoimituksessa kuolleiden poliisien ja heidät tappaneen tanskalaisen vankikarkurin yhteenotossa "Missä on Holsti, missä on Palo - Steen Steen Christensen".

Laittamalla Holstin ja Palon tilalle Keskinen ja Foxell, saa käsityksen siitä järjen vähyydestä, jota entinen ministeri ja Vasemmistoliiton puheenjohtaja Arhinmäki on toiminnallaan osoittanut. En henkilökohtaisesti osoita järin suurta kunnioitusta Suomen poliisia kohtaan sen takia, että heidän paha taipumuksensa selitellä ylilyöntejään jälkikäteen - "en tiennyt" ja "tottelin vain määräyksiä" - tuo mieleen totalitarismin myötäjuoksijat. En pidä poliiseja mitenkään varsinaisesti pahantahtoisina vaan ainoastaan - valtaosaa heistä - hiukan jälkeenjääneinä. Tällä en halua karkoittaa blogini lukuisia poliisilukijoita vaan korostaa, että (Fobbaa lukuun ottamatta) te ette kuulu tuohon arvostelemaani porukkaan.

Kehotan lukijoitani miettimään, millä todennäköisyydellä on silkkaa sattumaa, että johtavat vasemmistopoliitikot (Arhinmäki, Andersson, Honkasalo, Koivulaakso ja Soininvaara) hyväksyvät väkivallan käytön toisinajattelijoita kohtaan ja että heille Palefacen uusi laulu on vain uusi Marseljeesi. Ranskan Suuri vallankumous nimittäin totesi, että vapauden, veljeyden ja tasa-arvon lisäksi neljäntenä vallankumoukseen kuului kuolema - toisinajattelijoille.

Kun maailma järkkyi - Kesä 2016

Globaalin politiikan pärskeet lyövät härmäläisen saunojan kasvoille kuin syksyinen sade järven rannalla. Pärskeistä voi erottaa kolme eri astetta. Ensimmäinen on YK-, toinen on EU- ja kolmas on NATO-vastaisuus.

YK-vastaisuus on laajin ja jonkinlainen sateenvarjo alemmille tasoille. Se ilmenee ennen kaikkea ilmastonmuutoksena, joka oikeuttaa oikeastaan kaiken kuvitteellisen ja nykyisin myös kuvittelemattoman politiikan tavoitteet. Siinä siirtomaaherruus löytää itsensä negaation. Kehitysmaiden ajotaidottomat opettavat helleenis-kristityn maailman miehille kilvanajoa naisen käsittelyssä. Naisen paikka on kaavussa ja vääräuskoisen kaasussa.

EU-vastaisuus rakentuu kolmen pylvään varaan. Ensimmäinen on fascismin kovaa ydintä eli korporatismi. Siinä työmarkkinoilta suljetaan pois ihmisiä kartellisoimalla työväki. Vain valitut ja politiikkaan sitoutuneet saavat tehdä töitä - muut ostetaan sosiaalituilla ulos työmarkkinoilta. Toinen on sääntelyn ja lupaviidakon määrä, jolla rajoitetaan työmarkkinoilta poissuljettujen mahdollisuus työllistää itsensä. Kun edes suuryritykset eivät menesty eri viranomaisten kanssa (Nordean "veroparatiisit") niin miten saman kilpailuedun voisivat saada pienet yritykset? Toinen hyvä esimerkki on Oiva-suositukset ravintoloissa - alkoholitarjoilusta laajemmin puhumattkaaan. Kolmantena tekijänä on huippuunsa hiottu veroaste, joka nostaa hinnat tappiin ja ylikin.

Asiantuntijan myydessä palveluitaan (olkoon mitä tahansa parturista liikkeenjohdon konsulttiin), hän maksaa ensin 24% alvia. Sen päälle täysin abstraktia eläkevakuutusmaksua noin 25%. Lopuista hän maksaa tuloveroa hurjimmillaan 50%. Käteen jäävästä osuudesta maksetaan asunto ja elätetään perhe, tankataan auto ja ostetaan perjantaipullo. Yrittäjälle itselleen jää noin 1/5 osa siitä lisäarvosta, jonka hn työllään tekee. Toki, matalapalkkainen ja harmaan verokilpailun markkinoilla kilpaileva parturi tai kebab-pitseriasti kykenee kiertämään veroja ja nostamaan vähän nettotulojaan, mutta reitit alkavat olla tehokkaasti tukitut. Tuo 50%:n veroaste koskee lähinnä korkeaa jalostusastetta tuottamaan kykeneville yrittäjille.

Nykyisin pimeänä maksaminen alkaa olla mahdotonta. Vain tuttavilta uskalletaan ottaa rahaa pimeästi - tuntemattomilta riski on liian kova. Maalaispaikkakunnilla käteinen on edelleen suosittu maksutapa, jos asiakas tunnetaan entuudestaan. Suomeen rantautuu kuitenkin basaarimeininki kovaa vauhtia, kuten legendaariset kuuden euron pitseriat paljastavat.

Kolmantena NATO-vastaisuus: Siinä missä YK:n vastustajat ovat "denialisteja" ja EU:n vastustajat "äärioikeistolaisia" niin NATO:n vastustajat ovat putinisteja. Kai tähän on pakko linkittiää Yes-pig Aron haastattelu. Perinteisessä länsimaisessa yhteiskunnassa Aron väitteille olisi naurettu - nyt niitä pidetään arvokkaina todisteina sille, että kansalaiset eivät saa päättää omista asioistaan.

Myönnän rehellisesti itsekin kuuluneeni 90-luvulla EU:n kannattajiin. Pidin väyrysiä ja vastaavia juntteina, joita ei tarvitse kuunnella. Ajattelin parhaaseen monet-laiseen tapaan, että pieni eliitti eduskunnassa omaa sellaista tietoa ja taitoa, jota pitää käyttää ja toteuttaa kansan tahdosta riippumatta. Myönnän avoimesti, että iän mukanaan tuoma tyhmyys tai kokemus on muuttanut mielipiteeni.

Edelleenkkään en usko demokratiaan, jos sillä tarkoitetaan enemmistön oikeutta päättää vähemmistön oikeuksista, kuten asia nykyisin on. Päin vastoin, luotan perustuslailliseen tasavaltaan, jossa perustuslaki määrää vähemmistön oikeudet, joita enemmistö ei voi rajoittaa poliittisesti korrektein vaatimuksin tai uskonnollisin vakaumuksin. Tasavalta taas määrää, että kansaa kuunnellaan joko järjestämällä kansanäänestyksiä tai perustuslaissa on säädetty, miten poliitikot saavat valtaansa käyttää. Se tarkoittaa, että poliitikot eivät saa päättää kasvisruokailusta, uusiutuvasta energiasta, maahanmuutosta jne. Jos kansa haluaa kasvisruokailua, tuulivoimaa tai pakolaisia, asioista pitää ensin järjestää kansanäänestys.

Pravdan Ville Similän uskontunnustus

Ville Similä kirjoitti Pravdaan, että Juice Leskinen on palvonnan kohde Suomessa. Itse kohtuullisen kauan Juicea kuunnelleena tiedän, että Juice ei palvontaa arvostanut. Veikkaan että Villen kaltainen supersuvaitsevainen inhoaa Juicea koska tämä kyseenalaisti Vihreän panteismin laulussaan Kun Allah saapuu kaupunkiin jo 90-luvun puolivälissä somali-invaasion alettua Neuvostoliiton romahdettua.

Olen käsitellyt samaa aihepiiriä aiemminkin (Kun Allah saapuu kaupunkiin 2.4.2012). Ilmeisesti Ville ei sitä ole lukenut kun on blokannut minut Twitter-tililtään. Huvittavaa että suvaitsevaiset blokkaavat toisinajattelijoita, vaikka näiden twiittejä pääsee lukemaan toisella selaimella tai kirjautumatta Twitteriin.

Oletan että Pravda alkaa Juicen vastaisen kampanjan samalla tavalla kuin se aloitti Mamban Tero Vaaraa vastaan. Hämmästyttävintä tässä Juicen biisissä on sen kaukonäköisyys. Toisin kuin Ville Similän kaltaiset infantiilit, Juice kykeni näkemään ja erottamaan vaaralliset ideologiat. Hänhän teki myös Hitleristä ja Mussolinista pilkkaa aikana, jolloin - minä mukaan lukien - juuri kukaan ei ymmärtänyt islamin, sosialismin ja fascismin yhteisiä juuria.

Kun Allah saapuu kaupunkiin
hän törmää länsimaiseen kulttuuriin.
Pääsemme haaremiin,
ja perehdymme koraaniin.
Ja kumarramme pään:
jos vaikka sattuisimme hyötymään.

Kun Allah saapuu maisemiin,
me saadaan siitä juttu Suosikkiin.
Ja aamutelkkariin, ja Hesariin,
ja Kainuun Sanomiin.
Niin jumala tuo jumalten
on kiistämätön listaykkönen!

Allah Allah, nähdään moskeijalla.
Allah Allah, nähdään moskeijalla.

Kun Allah saapuu kaupunkiin,
hän ensin soluttautuu Vihreisiin.
Ja pariin demariin,
ne tunkee päänsä turbaaniin:
näin yhtä päätä rukoillaan
ja perseet osoittavat Uumajaan!

Allah Allah, nähdään moskeijalla.
Allah Allah, nähdään moskeijalla.

Miksi en tue hyvinvointivaltiota?

Wikipedia ei ole varsinkaan suomenkielisenä lähteiden parhaasta päästä, ja se mielessä pitäen: Espoolainen Kokoomusvaikuttaja Kai Lintunen kirjoittaa puolueensa johtajien kannattavan hyvinvointivaltiota. Miten Wikipedia kuvailee hyvinvointivaltiota:

Valtiolle on annettu keskeinen rooli kansalaisten elintason ja toimeentulon varmistamisessa.

Järjestelmän painopiste on tulonsiirroissa.

Antiikin Roomasta kehittyi loppuvaiheissaan hyvinvointivaltio tunnuksenaan "leipää ja sirkushuveja".

Neuvostoliitto oli hyvinvointivaltion pioneeri.

Natsi-Saksakin tosin oli hyvinvointivaltio.

Sosialismi ja kommunismi tukevat yleensä hyvinvointivaltiota voimakkaasti.

Konservatismin ja liberalismin monet muodot (kuten libertarismi) suhtautuvat hyvinvointivaltioon kriittisesti.

Pohjoismaisen hyvinvointivaltion luomisessa keskeisenä on pidettu Axel Hägerströmin perustaman Uppsalalaisen koulukunnan arvonihilististä ajattelutapaa ja oikeusfilosofiaa.

Tuetko sinä hyvinvointivaltiota?

Miksi EU ei vielä ole hajonnut?

Jukka Hankamäki esittää blogissaan todella mielenkiintoisen väitteen:

Nähdäkseni ainoa syy, joka pitää Euroopan unionia koossa, onkin vain nykyisen Venäjän uhka.

Ajatus tuntui ensi alkuun pähkähulluta, mutta kun Hankamäellä ei ole ollut tapana kirjoitella pähkähulluja, piti oikein pysähtyä miettimään väitettä.

Väitteen puolesta puhuu se, että Eurooppa on omaksunut liberaalin fascismin eli käytännössä demokraattisen sosialismin. Maallisen hallinnon läheinen liittolainen - kirkko - on myös taipunut omaksuen kaikki panteistiset väitteet ilmaston lämpenemisestä toteemeina toimivien tuulimyllyjen autuuteen.

Hankamäen väite on siinäkin mielessä uskottava, että EU omalla toiminnallaan on kärjistänyt kriisejä lähialueillaan. Pasifistisen EU:n luomat valtatyhjiöt ovat täyttyneet islamilaisella vallankumouksella aiheuttaen Venäjääkin suuremman uhan eurooppalaisille. Ehkä siksi, että EU-johtajat kuvittelevat olevansa supervallan johtajia, vaikka todellisuudessa heillä on Vatikaanin tavoin nolla prikaatia. Ehkä siksi, että he eivät ole ymmärtäneet, että maailmassa on miljardeja ihmisiä ja kymmeniä valtionpäämiehiä, joita demokratia, yksilön vapaudet tai suvaitsevaisuus kiinnosta pätkän vertaa.

Nykyisen EU:n ja Venäjän kriisin laukaisi toki Krimin valtaaminen, mutta siinäkin EU voi katsoa peiliin sikäli, että se suorasukaisesti kosi Ukrainaa lähemmäs itseään, vaikka Venäjälle nimenomaan Ukraina on se valtio, jossa sijaitsee Moskova-johtoisen slaavi-imperiumin toinen puoli. Moskovan miehitys oli ja on totta kai "väärin" ja "tuomitsen" ja "irtisanoudun" siitä kaikin keinoin ja painavin puheenvuoroin, mutta joku syyhän Venäjällä toimiinsa oli. Toisin kuin Talvisodan tapauksessa, Moskova ei tarvinnut "turvallisuuspuskuria". Krim on niin köyhä, ettei edes ryöstöretkestä voi puhua. Etninen puhdistuskaan ei oikein tule kyseeseen, kun Krim oli melko puhtaasti venäläinen. Valtaamalla Krimin Putin ikään kuin vahingossa tuli samalla luoneeksi EU:lle olemassa olon oikeutuksen - suojella eurooppalaisia pahalta Putinilta, joka kaiken lisäksi vastustaa EU:n keskeisiä arvoja.

Moskovan kannalta Krimin valtaus oli suora nyrkin isku päin Brysseliä ja avoin uhkaus sotilaallisen toiminnan laajentamisesta, mikäli EU jatkaa Venäjän etupiiriin kuuluvien maiden ronkkimista. Vastaavalla tavalla - tai siis käänteisellä tavalla - Obama toimi Kuuban suhteen ja purki kauppapakotteet ja avasi diplomaattiset suhteet omaan etupiiriin kuuluvalla saarellaan. Pakotteita voi laittaa ja niitä voi purkaa - nyt EU on päättänyt pitää pakotteet voimassa, vaikka niillä ei selvästi ole ollut toivottua tulosta. Moskovan heittämää sotilaallista haastetta Bryssel ei ottanut vastaan (eihän sillä ole armeijaakaan) ja muslimit huomasivat, että Bryssel ei kykene puolustamaan omia rajojaan ja aloittivat kansanvyöryn.

Ystäväni kävi äsken Viipurissa ja kertoi, että kaupan on kaikkia niitä "luksuselintarvikkeita" joita Venäjä ennen toi kuten vaikkapa norjalaista pussilohta. Nyt venäläiset ovat itse alkaneet kasvattaa lohta, joten jos ja kun kauppasaarto joskus puretaan, ei meidän Valiokaan tule enää saamaan omaa myyntiään siellä samalle tasolle. Ehkä se on hyväkin, jos asiaa ajatellaan kilpailun kannalta.

Britannian euroero heikentää EU:n sotilaallista voimaa, mikä vastaavasti vie EU:n uskottavuutta toimia eurooppalaisten tukena ja turvana Venäjää vastaan. Suomeen Britannian ero ei sotilaallisesti suoraan vaikuta, koska meillä on voimakas varusmiespalvelukseen perustuva alueellinen maanpuolustus. Ikivanha valtakunnan hallitsemisen periaatehan on, että mikäli ongelmia sisäpolitiikassa, luo ulkoinen kriisi. Juuri näin Eurooppa on toiminut ja jatkaa toimimistaan kunnes se hajoaa takaisin itsenäisiksi kansallisvaltioiksi. Jos siis Hankamäen väite on totta tai riittävän tarkka kuvaamaan totuutta, niin silloin voisin melkein väittää että Britannian euroeroa ei tule. Jos tulee, sen vaikutus on samanlainen kuin mikä oli Berliinin muurin murtumisella.

Kannattaako käsijarrusta vetäistä mutkassa?

Suomea vaivaa puujalka, joka on näkyy selvimmin kyvyttömyytenä erottaa tulevaisuuden vaihtoehdoista unelmat ja tosiasiat. Poliittinen eliitti yhdessä virkakunnan kanssa tarjoaa vaihtoehdoiksi unelmia, joiden arvostelijoita kutsutaan fobikoiksi tai yhä suoremmin myös vihapuheen lietsojiksi. Kauas ei historiassa tarvitse mennä löytääkseen yhtymäkohtia, ja kaikissa niissä yhteinen nimittäjä on usko sosialismin unelmiin. Tämän hetken voimakkain utopistisen yhteiskunnan puolestapuhuja on islam, josta eurooppalaset sosialistit ovat löytäneet hyvän kumppanin. Olkoonkin, että muslimit eivät kauaa katso sosialistien harhaoppisia ateistisia tai panteistisia näkemyksiä.

Suomen puujalka estää Suomea toimimasta suomalaisten hyväksi. Aivan samoin kuin Terijoen hallitus uskoi ajavansa suomalaisten etua, nykyiset internationalistiset ja antinationalistiset sosialistit uskovat tuottavansa suomalaisille maanpäällisen nirvanan antamalla kansakuntamme päätökset Mekan tai Brysselin käsiin (Moskovan sijaan). Niin sairas kuin Kreml nykyisin onkin ja niin hullu kuin Putin onkin, Venäjän vastustaminen on valjastettu - ei suomalaisten vaan - Brysselin eduksi.

Saksan itäisen armeijan komentaja Kurt von Tippelskirch totesi, että suuret kansakunnat selviävät aina jopa hävityn sodankin jälkeen, mutta Suomea hänen kävi sääliksi sen sidottua toiveensa Karjalan palauttamiseksi Saksan sotaonneen. Toisin kuin 1939, Suomen kansaa ei edustanut vieraan vallan hallitus kuten nykyisin vuonna 2016. Suomen tulevaisuus kansakuntana on käsittääkseni jo ohittanut sen kuuluisan Kelju K. Kojootin rotkon reunan ylityksen, ja nähtäväksi jää, miten nopeasti suomalaisuus katoaa monokulttuurisuuden synkkään jatkumoon.

Suomen tulevaisuus näyttää samalta kuin Viron menneisyys. Suomesta tulee samalla tavalla monikulttuurinen kuin Tallinnasta, jossa venäläisten osuus on huomattava. Suomea venäläiset eivät valtaa vaan apukoulun oppimäärän sisäistäneet muslimit. Heidän kanssaan voi elää samalla tavalla kuin olemme nähneet New Yorkissa, Lontoossa, Madridissa, Pariisissa, Brysselissä, Kölnissä, koko islamilaisessa maailmassa tai Israelissa. Amerikkalaisissa suurkaupungeissa on kokemusta monikulttuurisuuden hedelmistä, ja niitä kannattaa käyttää opintomateriaalina tutustuessaan Suomen tulevaisuuteen. Maailma ei tähän pääty vaikka se seisahtuukin pitkäksi aikaa paikalleen.

Perustuslaillinen tasavalta

Arvostamani blogikollega Professori kirjoitti äskettäin:

"Tavoitteena on säilyttää eurooppalainen elämäntapa, joka on yhteinen meille kaikille. Eurooppalainen yhteiskunta on ainutlaatuinen, sellainen, jota parempaa ei historiassa olla nähty. Täydellinen se ei tietenkään ole, mutta kaikki on tehty, jotta olemme päässeet mahdollisimman hyvään."

Hän lainasi Lasipalatsin Totuuden kirjoitusta, josta vastasi penaali Petteri Tuohinen. Tuohinen siteerasi tuossa yllä ranskalaista sosialistia Huber Védrinea.

Kommentoin tuoreeltaan Professorille, että

Sosiaalidemokratian kilpailija on erityisesti USA:n perustuslaillinen tasavalta, jossa enemmistöpäätöksillä ei voida rajoittaa erilaisia vähemmistöjen oikeuksia. Perustuslaki on siis pysyvä, vaikka siihen voidaankin tehdä erilaisia lisäyksiä. Lisäykset eivät kuitenkaan voi rajoittaa alkuperäisen perustuslain sallimia oikeuksia.

Toinen blogikollegani Tundra Tabloids on vuosia ja vuosia pitänyt ääntä Amerikan perustuslaista. Myönnän avoimesti olleeni tietämättömän ylimielinen kyseisen hallintomuodon sisällöstä. Vasta nyt olen ymmärtänyt, kiitos tuon Professorin kirjoituksen, että demokratia ei todellakaan ole paras mahdollinen hallintomuoto.

Simple Wikipedian artikkeli kertoo lyhyesti perustuslaillisen tasavallan eroista, ja tämä kirjoitus avaa saman ajatuksen laajemmin. Jälkimmäisen kirjoituksen alla oleva kuva tiivistää eron mainiosti.

Patsaan teksti kuuluu suomeksi että "jotka uskovat pienen joukon ihmisiä voivan edustavan koko kansaa, kutsuvat hallintomuotoa uudeksi järjestykseksi... Kyse ei ole uudesta eikä järjestyksestä". Toisin kuin suomalaisille, amerikkalaisille opetetaan koulussa isänmaan perustuslaki. Suomen perustuslain toisessa pykälässä säädetään, että "Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta." kun taas nykyisen perustuslain ensimmäiseen pykälään on lisätty kohta "Suomi on Euroopan unionin jäsen". Kannattaa verrata alkuperäistä ja nykyistä. Kuten niistä selviää, Suomi ei ole perustuslaillinen tasavalta vaan edustuksellinen demokratia.

Moni uskoo - kuten itsekin pitkään - edustukselliseen demokratiaan. Huomattuani sen ongelmat, käänsin katseeni sveitsiläistyyliseen suoraan kansanvaltaan. Ymmärsin hyvin siihen liittyvät ongelmat (Curley-ilmiö 20.7.2014), mutta en osannut nähdä sille parempaakaan vaihtoehtoa. Jaoin Professorin tavoin minulle koulussa opetetun mantran, jonka mukaan demokratia on paras hallintomuoto tai ainakin parempi kuin sen vaihtoehdoksi esitetty valistunut monarkia. Nyt ymmärrän vihdoin ja viimein, että sille on myös kolmas vaihtoehto (teokratian lisäksi) eli perustuslaillinen tasavalta.

Perustuslaillisen tasavallan - mikäli perustuslaki on viisaasti säädetty noudattamaan ns. luonnonoikeutta - vahvuus on siinä, että sen lähtökohtana toimii näkemys, jonka mukaan

Luottamus demokratiaan on yhtä pelottavaa kuin luottamus yksinvaltiuteen. Ainoa taho, joka voi viedä kansalaisten vapauden on heidän oma hallituksensa. Joko olemalla liian heikko puolustaakseen kansalaisiaan ulkoiselta uhalta tai liian voimakas valvoakseen kaikkia heidän tekemisiään.

Perustuslaillisessa tasavallassa hallitus on kansalaisia varten eikä kansalaisilla ole velvollisuuksia hallitusta kohtaan vaan hallitus on kansalaisten palvelija, heidän vapauksiensa turvaaja. Demokratiassa vallitsee enemmistön diktatuuri ja se voi säätää lakeja enemmistön mielihalujen mukaan. Enemmistö ei suinkaan tarkoita kansalaisten lukumäärää vaan kansanedustajien enemmistöä. Kun edustajat haluavat ostaa ääniä tullakseen uudelleen valituksi, he jakavat äänestäjilleen taloudellisia etuisuuksia. Etujen jako johtaa kilpajuoksuun, jossa valituksi tulevat ne, jotka jakavat suurimmalle määrälle äänestäjiä (ei kansalaisia) etuja.

Turun yliopiston taloustieteen professori Matti Viren kirjoittaa sosialistisen "kansalaispalkan" ongelmista. Vihreiden Osmo Soininvaara on ainakin 25 vuotta ajanut kansalaispalkkaa ratkaisuna tulonjaon ongelmiin, mutta kuten Viren toteaa

kun valtio ja kunnat kamppailevat akuuttien rahoitusongelmien kanssa, on hämmentävää että keskustelun kohteeksi nousee suomalaisen tulonsiirtojärjestelmän muuttaminen

Tulonjaon muuttaminen ei Suomessa todellakaan ole ongelma. Meillä on kahdeksan puoluetta, joista voi valita itselleen parhaiten sopivan tulonjakajan. Ongelma on tulonjako, joka ei pääty edes siinä vaiheessa, kun troikka (EU:n komissio, IMF ja EKP) tulee päättämään verovarojen jakamisesta. Ja kuten moiset ylikansalliset epädemokraattiset instituutiot toimivat, ne jatkavat Curley-ilmiön hengessä omien kuvittelemiensa kansanosien elämisen rahoittamista. Suomi sen enempää kuin Eurooppakaan ei selviä nykyisestä ahdingostaan ilman, että ne luopuvat demokratiasta ja siirtyvät perustuslailliseen demokratiaan. Perustuslakia ei tarvitse etsiä Amerikkaa kauempaa.

Jalkafetissi Vatikaanin tapaan

Pääsisäisestähän näyttää tulevan otollinen hetki kirjoittaa pitkästä aikaa blogiin. Ylivieskassa paloi kirkko ja arkkipiispa Kari Mäkinen loihe lausuman ISIL-lehdessä:

kirkon tehtävä Suomessa on rakentaa rauhaa kristittyjen ja muslimien välillä

Lausahdus on melko kummallinen ottaen huomioon sen, että nyt on kristityn kirkkokansan kaikkein pyhin ajankohta. Erityisen ongelmalliseksi moisen näkökannan tekee seuraava kommentti:

Mäkinen rakentaisi yhteiskuntaa verotuksen, ei hyväntekeväisyyden kautta

Islamin keskeisimpiä oppeja on käsitys vääräuskoisten verotuksesta. Islam vaatii ensisijaisesti vääräuskoisten kääntymistä muslimeiksi ja tarjoaa toissijaiseksi vaihtoehdoksi ns. kirjan kansoille mahdollisuuden säilyttää henkensä maksamalla suojelurahaa. Kolmas vaihtoehto on kuolema. Asiasta kirjoittaa hyvin Ibn Matti blogissaan.

Vääräuskoisten lisävero - jizya - otetaan muslimien keskuudessa tosissaan. Ruotsissa asuvat muslimit pitävät saamaansa sosiaalitukea jizyana. Heille ei tuota moraalista ongelmaa ottaa vastaan sosiaalitukea vääräuskoisilta näitä samaan aikaan haukkuen ja kaltoinkohdellen. Heillä on jumalallinen oikeutus vaatia ruotsalaisia elättämään itsensä.

Sosialisminsa opiskellut arkkipiispamme on nyt valinnan edessä: joko hän ymmärtää että kirkollisvero poistuu tai muslimit saavat samanlaisen verotusoikeuden kuin luterilainen kirkkokin. Ei ole vaikea arvata, kumman Mäkinen valitsee, koska kysehän ei ole hänen omista rahoistaan. Mäkinen voisi käytännön tasolla tietenkin tehdä itselleen yhden kysymyksen: onko Raamatun seitsemäs käsky (älä varasta) edelleen voimassa?

Muistan itse omasta nuoruudestani ihmetelleeni, kuinka hanakasti sosialistisissa maissa vainottiin (katolisen) kirkon pappeja. Jonkun puolalaisen papin kuolemasta oli jopa Ylen tv-uutisissa juttua moneen otteeseen 80-luvulla. Nykyinen katolisen kirkon paavi on italialaisen maanpakoon lähteneen sosialistin poika. Ei ihme, että hän nuoli muslimien jalkoja pääsiäisen alla. Katolisessa kirkossahan erilaisia perversioita on muutenkin totuttu harjoittamaan.

Täytyy sanoa, että tuo valokuva paavista kontillaan nahkatakkisen muhamettilaisen edessä on täysin käsittämätön. On selvää että kristikunta on ottanut jo monta askelta tuhonsa tiellä. Oman seurakunnan lampaat - myös kaltaiseni eksyneet sellaiset - on hylätty ja tilalle on otettu sudet lampaiden vaatteissa. Aivan kuten Rooman valtakunta tuhoutui omiin uskonnollisiin kiistoihinsa, myös Euroopan Unioni hajoaa uskonnollisiin konflikteihin. Varmaan kristillisen kirkon kuuluikin jossain vaiheessa tuhoutua, mutta sen todistaminen aitiopaikalta ottaa paljon kovemmalle kuin mihin olin varautunut. Tilalle on tarjolla kaksi erilaista sosialistista muunnosta: panteistinen tai islamilainen vihreys.

Oman arvioni mukaan panteistinen äiti-gaia uskonto (Blut und Boden esikuvanaan) on aivan yhtä huono kuin lähes monoteistinen Allahin ja Muhammedin varaan rakentunut puolikuun, pimeyden ja kuoleman kulttina tunnettu islam. Suurin ero on vääräuskoisten määritelmässä, mutta molemmat tappavat heidät pohjattomalla verotuksella. Molemmat tunnustavat tasa-arvon käsitteen, mutta kummassakin tasa-arvo koskee vain oikeauskoisia.

Olisi hienoa kuulla, mitä muslimit ajattelevat arkkipiispa Mäkisen tai paavi Franciscuksen toilailuista. Voin kuvitella, että he luulevat ottaneensa kalsarikännit tai millä lie itsensä narkoosiin vievätkään. Olen ikuinen optimisti ja edelleen uskon, että Suomi voi vielä jollain ihmeen taikatempulla tästä paskasta vielä nousta, mutta nyt niitä kaivataan. Mittari käy ja lompakko oli tyhjä jo taksia tilatessa.

Grandpa Igor

Mark Twainin kerrotaan todenneen että tiedot hänen kuolemastaan ovat ennenaikaisia. Toivon että kuulemme vielä vanhan blogiystävämme Grandpa Igorin suusta samat sanat, mutta kommentti hänen blogissaan ei lupaa hyvää.

Grandpa oli aktiivinen kommentoija kun aloitin oman urani blogimaailmassa. Poliittisesti näkemyksemme eivät ole kohdanneet vaikka hän eläkeiän lähestyessä jättikin Vihreät taakseen. Muistan hänet empaattisena ja avarakatseisena miehenä, joka hyväksyi minut tällaisena yksioikoisena seloottina kaverikseen. Tapasimme yhden ainoan kerran ja istuimme tuolloin iltaa isolla porukalla kotonani. Hän viihdytti meitä aamuun asti anekdooteillaan ja sain häneltä tuolloin yhden hyvin henkilökohtaisen neuvon, jota olen noudattanut - kiitos siitä.

Karsina - vapaavaltio

Ayn Randin kirja Atlas shrugged perustuu lyhyesti sanottuna ajatukseen, jossa lisäarvoa tuottava väestö hylkää valtionsa. Myönnän heti kättelyssä, että kirja on minulla edelleen kesken ja saattaa muuttua omaksi iisakin kirkokseni. Siitä huolimatta pidän ajatuksesta, että suomalaiset yhtiöt ja yrittäjät lopettaisivat verojen tilittämisen valtiolle. Suomen, kuten muidenkin valtioiden, luottoluokitus perustuu pitkälti siihen, että miten hyvin ne onnistuvat keräämään veroja. Suomi on tässä suhteessa luultavasti maailman kärkimaa, mutta nyt nähty luottoluokituksen lasku ei johdu kyvyttömyydestä kerätä veroja vaan uhkakuvasta, että verokertymä saattaa tulevaisuudessa laskea. Osin toki taloudellisen ahdinkomme vuoksi mutta osin myös siksi, että olemme saavuttaneet saturaatiopisteen verotuksessa.

Terho Pursiainen käyttää nimitystä kuninkaan aarre yhteiskunnan kokonaisvarallisuudesta. Kun verotusta kiristetään tarpeeksi, kansalaiset "säästävät" jättämällä verot maksamatta eli käytännössä käyttävät aikansa sellaiseen toimintaan, jota ei veroteta ja jopa niin, että ulkoistavat myös elantonsa sosiaalitukien varaan. Yksilön tasolla toiminta on toki kovin rationaalista ja kun tarpeeksi moni yksilö moiseen valintaan päätyy, on kyse markkinatalouden toiminnasta. Vaikka poliittinen eliitti kuinka yrittää säädellä markkinoita, niitä ei voi kahlita vaan raha rynkyttää aina irti kahleistaan. Tarvittaessa vaikka tällä tavalla.

Näinä järjettömyyden aikoina on mielenkiintoista ajatella, että joku pieni kunta Suomessa - olkoon vaikka kuvitteellinen Karsina Orwellin hengessä - julistautuisi itsenäiseksi. Blogikollega Yrjöperskeles on tämän kaltaisia kehityskulkuja käsitellyt blogissaan, joten ajatus on selvästi ollut muidenkin mielessä. Kun en omaa Yrjön mielikuvitusta, en lähde hahmottamaan kuvitteellisia kehityskaaria vaan tyydyn pohtimaan asiaa kuivemmin ja ehkä vähän tylsemminkin.

Suomesta irtautumista ei tosiaan ole tehty helpoksi. Yhdysvalloissa on tietääkseni yksi osavaltio (Teksas) joka sai kirjattua sopimukseensa liittovaltioon liittyessään, että sillä on myös oikeus erota siitä niin halutessaan. Kuten Suomen oma itsenäistyminenkin osoittaa, muut maat eivät herkästi tunnusta uutta valtiota eivätkä varsinkaan, jos vanha emävaltio sitä vastustaa. Kylmän sodan aikana DDR:n valtiollisen suvereniteetin tunnustaminen oli tuskaista, vaikka valtio ilmiselvästi oli oikea ja todellinen huolimatta sen rumasta syntymätavasta. Niinpä Suomesta käytännössä voisi irtaantua vain pääkaupunkiseudun ulkopuolinen alue kokonaisuudessaan, mutta yksittäisen kunnan irrottautuminen on täyttä utopiaa.

Ajatellaan kuitenkin, että joku alue Suomessa - Karsina - päättäisi julistautua itsenäiseksi. Sen uusi perustuslaki olisi syytä kopioida esimerkiksi Sveitsistä tai mahdollisesti Yhdysvalloista, joissa hallinto ei ole voinut muuttaa satoja vuosia vanhaa perustuslakia itselleen mieluisammaksi toisin kuin Suomessa, jossa perustuslain yli kävellään kuin Israelin lipun Gazassa. Itsenäisen valtion tunnusmerkkinä on myös kyky puolustaa itseään ja rajojaan. Ensimmäiseksi Karsinan olisikin siis järjestettävä puolustusvoimansa ja rajavalvontansa kuntoon. Länsimaissa noin pari-kolme prosenttia työikäisestä väestöstä työskentelee näissä instituutioissa, mikä Karsinan tapauksessa voisi tarkoittaa paria tuhatta ihmistä, mikäli Karsina olisi Turun kokoinen valtio.

Käytännössä mikään kaupunki ei kuitenkaan Suomesta irrottaudu, vaan jäljelle jäävät pienehköt maalaiskunnat, joissa on asukkaita viitisen tuhatta. Sen kyky puolustaa itseään perustuisi siis täysin sveitsiläistyyliseen kansalliskaartiin, jossa jokainen kuntalainen puolustaa omaa maataan, omaa kotiaan. Suomen puolustusvoimat toki helposti murskaisi tuollaisen porukan, mutta esimerkiksi Ruotsin armeija olisi jo helisemässä kohdatessaan moista - mikäli päättäväistä - vastarintaa. Siksi on syytä lähteä siitä liikkeelle, että irrottautuminen Suomesta tapahtuisi siedettävässä yhteisymmärryksessä eduskunnan kanssa.

Pienen valtion valuutta ei käytännössä ole vaihtokelpoinen, joten vaihtoehtona olisi ottaa jonkun luotettavan naapurimaan valuutta (Ruotsin kruunu) tai kansainvälinen reservivaluutta kuten Yhdysvaltain dollari tai Sveitsin frangi. Karsina voisi hyvinkin päätyä Ruotsin kruunuun, joka sidottaisiin yhden suhteessa yhteen uuteen Karsinan markkaan. Muu lainsäädännön perusta olisi myös tarpeen kopioida, ja esikuvana voisi toimia joku yksinkertainen ja maalaisjärkeä vastaava koodisto, jossa yksilönvapauksia kunnioitetaan ja rangaistukset vastaavat oikeustajua. Mikään sharialaki ei siis tule Karsinan tapauksessa kyseeseen, vaan pikemminkin jonkinlainen moderni versio Suomen lainsäädännöstä maailmansotien väliseltä ajalta.

Karsinan kyky selviytyä itsenäisenä valtiona nojaa tietenkin sen kykyyn käydä ulkomaankauppaa ja tuottaa kansalaisilleen tuontitavaroita, joita sen pitäisi ostaa saamillaan vientituloilla. Tässä tapauksessa tärkein vientimaa olisi luonnollisesti Suomi, mutta koska Suomen taloudellinen suorituskyky on kovin surkea, myös muuta ulkomaankauppaa tarvitaan. Siksi Karsinan on tärkeä houkutella ulkomaisia sijoituksia ja mahdollisesti myös suuryritysten pääkonttoreita, joiden saaminen on tietenkin riippuvainen siitä, miten Suomi suhtautuisi uuteen rajanaapuriinsa. Sotilaallinen konflikti ei houkuttele kansainvälisiä pääkonttoreita, vaikka veroaste olisi nolla.

Oletetaan kuitenkin että Suomi suhtautuisi uuteen naapuriinsa suotuisasti ja pitäisi Pietari Suuren tapaan tätä jonkinlaisena mielenkiintoisena kokeiluna tai näyteikkunana omasta suvaitsevaisuudestaan. Karsinan läpi kulkisi satavarmasti valtateitä ja mahdollisesti myös rautateitä. Vanhoista asukkaista myös iso osa kävisi rajan yli ansiotyössä, joten uuden valtion rajat olisivat melko kuvitteellisia käytännön tasolla ja vastaisivat pitkälti nykyistä (tai pian entistä) Schengenin sopimusta. Karsinalla olisi kuitenkin nyky-Suomeen verrattuna yksi ylivertainen asema: se voisi aina palauttaa ei-toivotut siirtolaiset rajan yli takaisin Suomeen.

Millä Karsina sitten eläisi? Se tarvitsee yrittäjiä, joiden houkutteleminen perustuu yhteen yksinkertaiseen vetovoimatekijään: riskin ottamiseen. Tärkein keino houkutella yrityselämää on vapaan kilpailun varmistaminen ja siitä huolehtiminen, että yrittäjän kannattaa ottaa taloudellinen riski. Riski ja tuotto kulkevat käsikkäin, joten yrittäjä tarvitsee palkkion riskin otosta. Nyky-Suomessa yrittäjä ei eroa palkansaajasta vaan saa keskimäärin saman tulotason ja kantaa silti kaikki riskit. Kuinka moni palkansaaja olisi valmis vuokraamaan työnantajaltaan toimitilat, jos varmuutta työsuhteen jatkuvuudesta ei ole tai palkka sidottaisiin hänen henkilökohtaiseen tuottavuuteensa?

Karsinan keskeinen kilpailukyky muodostuu siis sen kyvystä houkutella uusia yrittäjiä kansalaisikseen. Tärkein tehtävä on varmistaa vapaan markkinatalouden toiminta. Se tarkoittaa, että ihmisille jää valtaosa heidän ansioistaan itselleen päätettäväksi, kuinka se kulutetaan. Mikäli vanhemmat haluavat kouluttaa lapsensa kotona, ei heidän pidä osallistua koululaitoksen ylläpitoon. Mikäli vanhemmat haluavat kasvattaa lapsensa kunnon muslimeiksi, ei yhteiskunnan tule siihen puuttua. Mikäli vanhemmat haluavat lahjoittaa rahaa kehitysapuun, he voivat sen omien tulojensa puitteissa vapaasti tehdä. Lyhyesti sanottuna - antaa ihmisten päättää, mitä markkinoilla tuotetaan ja mihin hintaan.

Suomen julkisella sektorilla työskentelevistä ihmisistä 80% on naisia. Suomi on ulkoistanut lasten hoidon samoin kuin lasten hankkimisenkin varmistaessaan naisten pääsyn työelämään. En osaa sanoa, miten kurjasti naisten asiat ennen olivat heidän kasvattaessaan kotona omia lapsiaan ja ollessaan miehensä tuloista riippuvaisia, mutta ilmeisen huonosti, koska paine nykysuuntaukseen on ollut valtava. Nykynaisilla - ja miehillä - ei kuitenkaan tunnu olevan sen parempi tilanne, koska naisista 20% ja miehistä jopa 25% jää lapsettomiksi. Kyetäkseen huolehtimaan omasta yhteiskunnastaan Karsinassa olisi päätettävä, millä tavalla tulevien sukupolvien lukumäärä turvattaisiin. Kyseessä on pitkälti arvomaailmaan liittyvät valinnat, jotka edellyttävät sekä yksilöiltä että yhteiskunnalta selkeitä moraaliin perustuvia linjauksia.

Kaikkinensa olen kohtuullisen optimistinen sen suhteen, että Suomeen voisi syntyä Karsinan tapainen vapaavaltio, jonka hallinto perustuisi ns. luonnonoikeuksiin ja klassiseen liberalismiin. Paradoksaalisesti sen suurimpana esteenä ovat itseään suvaitsevaisina ja monikulttuurisina itseään pitävät ihmiset. Samat tahot, jotka ovat luoneet sotia ja vallankumouksia vaatiessaan muita hyväksymään yksinkertaiset ratkaisut ainoina vaihtoehtoina monimutkaisiin ongelmiin.

Petteri Orpon älyllinen kuperkeikka

Yhteiskunnan epävakaa tukipilari, Petteri Orpo, toteaa MTV:n uutisessa:

– Jos näitä päätöksiä [yhteiskuntasopimus] ei osata tehdä itse, niin kuuluisa troikka – joka on käynyt muutamassa Etelä-Euroopan maassa – tulee kertomaan, mistä leikataan. Se on sitten kylmää kyytiä.

Orpon käsitys edustuksellisesta demokratiasta on valitettavan kuvaava. Samasta syystä hän kuvittelee, että epädemokraattiset instituutiot (EU-komissio, IMF ja EKP) ovat oikeutettuja, ja hän kunnon sosialistin tavoin pitääkin parlamentarismia epäonnistuneena yhteiskunnallisena toimintamuotona. Mitä Orpo tosiasiassa sanoo on, että jos ette tee kuten minä käsken, otamme teiltä vallan pois ja siirrämme sen ulottumattomiinne. Kyseessä on tyylipuhdas vallankaappaus, josta ainakin ennen muinoin perustuslaissa määrättiin rangaistus.

Orpo on hyvinvointivaltion vankkumaton tukija. Hän edustaa klassista italialaista fascismia, jossa etujärjestöt ja korporaatiot sopivat ohi edustuksellisen demokratian kansalaisia koskevista asioista. Hän teknokraatti, joka uskoo kansaa etevämpään johtoeliittiin, aivan kuten aatetoverinsa (sic) sivilikit. Aidon sosialistin tavoin myös Orpo kuvittelee, että poliitikoilla on oikeus päättää, mitä ihmiset saavat tehdä ja omistaa. Jos joku saa päättää, mitä oikeuksia kansalaisilla on, hän voi myös ottaa oikeudet pois. Tuollainen ajattelutapa on ideologinen, eli dogmaattinen ja toisia pakottava. Sen vastakohtana on luonnonoikeudellinen filosofia (ei siis ideologia), jonka mukaan ihmisillä on oikeuksia, joita kukaan ei voi ottaa pois.

Oma näkemykseni on, että Suomi on jo sillä tiellä, joka päätyy troikan syliin. Nykyinen poliittinen eliitti ei omaa ideologisuuttaan ymmärrä, mitä maailmalla tapahtuu. Yhdysvalloissa kehitys on pisimmällä ja presidentin esivaaleissa vastakkain ovat eliitin sylikummi demokraattien Hillary Clinton sekä republikaanien edustajat Donald Trump ja Ted Cruz. Heistä jälkimmäinen edustaa Tea Party -liikkeen filosofiaa kun taas Donald Trump itsekin kuuluu toki eliittiin, mutta suorapuheisuutensa takia luo itsestään mielikuvan eliittiin kyllästyneestä kapinallisesta. Myös Euroopassa eliitin vastainen liikehdintä on joissain maissa varsin pitkällä, mutta varsinaista läpimurtoa jouduttaneen odottamaan vielä ainakin vuosikymmenen verran pidempään kuin Yhdysvalloissa. Näillä näkymin amerikkalaisetkaan eivät vielä ole valmiita valitsemaan selvästi eliittiä syrjäyttävää presidenttiä (Cruz) vaan Hillary valittaneen neljäksi vuodeksi ylläpitämään viivytystaistelua.

Suomessa huolta herättää kansallismielisen vasemmiston nousu. Aivan kuten Saksassa 30-luvulla, myös Suomessa internationalistisen sosialismin vastustajaksi nousi nationalistinen vasemmisto. Vaikka kansallissosialismi onkin huolta herättävä aate, vähintään yhtä huolestuttava on internationalistinen sosialismi (hyvinvointivaltio), jota kuitenkaan ei valtavirtamediassa haasteta. Kansallissosialistien noususta Suomen poliittinen eliitti saa siis syyttää itseään ja omaa aatettaan. Suomalaisen kansallissosialismin ongelma on - kuten saksalaisen esikuvankin - sen kannattajien heikot älynlahjat. Tyhmillä on samanlainen oikeus päättää omista asioistaan kuin viisaammillakin, mutta tyhmyys - olkoon luonteeltaan nationalistista tai internationalistista - ei saisi oikeuttaa päättämään muiden asioista. Sivilikkien tapaan molemmat uskovat olevansa oikeutettuja pakottamaan muut oman aatteensa taakse.

Palatakseni vielä Orpon arvioon Suomen tulevaisuudesta totean, että Suomen talouden ongelmat johtuvat korkeasta verotuksesta, sääntelystä ja nuoresta demokratiastamme. Lyhyitä ajanjaksoja lukuun ottamatta suomalaiset poliitikot eivät ole sitoutuneet demokraattiseen ajattelutapaan, vaan erilaiset kekkoset, haloset ja kataiset ovat pitäneet yksilönvapauksia lähinnä pilkkanaan. Keskeisin ongelma suomalaisessa demokratiavajeessa on niin kansalaisten kuin poliitikkojenkin enemmistön vajavainen ymmärrys poliittisista ideologioista. Kun kansallissosialisteja kutsutaan (ääri)oikeistoksi, on selvää, että kyseessä on joko tahallinen tai tahaton väärinymmärrys. Jos oikeistolaisuus määritellään kapitalismiksi - siis yksilönvapaudeksi - niin jonkin niin tuhoisan ideologian kuin kansallissosialismin rinnastaminen siihen on älyllinen kuperkeikka. Joka tällaiseen kuperkeikkaan kykenee, ei ole kykenevä päättämään muiden ihmisten - varsinkaan kapitalistien - elämästä.

Jumaltenrannan nousu ja tuho

Maikkarin nettisivuilla haastatellaan Sisäministeriön kansliapäällikkö Päivi Nergia. Päivi-parka toteaa, että hän on joutunut pelkäämään turvallisuutensa vuoksi. Tavan kansan peloilla ei ole mitään merkitystä, mutta jos poliitikko tai virkamies joutuu pelkäämään, niin sittenhän asia onkin huolestuttava. Alla video Berliinin katukuvasta, joka saattaa pelottaa muitakin kuin Nergia.
Päivi toteaa, että

– Toivoin, ettemme koskaan Suomessa joutuisi sellaiseen. Toivon, ettei suomalaisessa yhteiskunnassa jouduta koskaan sellaiseen tilanteeseen, että täytyy olla turvamiehiä ympärillä ja rakentaa aitoja.

Päivin oma toiminta on johtanut tilanteeseen, että turvamiehiä tarvitaan ja apartheid-aitoja rakennetaan kohta muuallekin kuin Länsirannalle. Voiko ihminen olla älyllisesti epärehellisempi kuin Nerg haastattelussaan? Mieleen tulee lähinnä Neuvostoliiton romahdusta seurannut yliopistoväen siirtyminen Titanicin veroisesta SKDL:stä pieniin Vihreisiin pelastusveneisiin kansakunnan huutaessa alakansien suljettujen porttien takana.

Tämän päivän suomalainen ei ole voinut olla huomaamatta puhetta heikkenevästä huoltosuhteesta ja huutavasta työvoimapulasta. Päivi Nerg valaa uskoa suomalaisiin, ja kertoo että turvapaikanhakemuksia käsittelemään palkattiin 500 ihmistä. Eikä mitä tahansa sukankuluttajaa, vaan kansakunnan ehdotonta eliittiä:

Hyviä hakijoita ei ollut vaikea löytää. Valtaosalla valituista on yliopistokoulutus.

Näitä blogikollega Yrjöperskeleen kutsumia soveltavan spedestiikan kunniatohtoreita on jostain syystä pilvin pimein rastittamassa tukilomakkeita, mutta heitä ei löydy vanhusten pyllynpesijöiksi.

Nerg kertoo, kuinka hän on onnistunut kovettamaan itsensä

ihmisten reaktioilta ja raivolta ja jättämään nettikeskustelut lukematta.

Moinen taito demokratiaksi itseään kutsuvan maan virkakoneiston eliitiltä on valitettavan raadollinen. Mutta kuten Maahanmuuttovirasto minulle on todennut Twitterissä, heidän ensisijainen tehtävänsä on suojella pakolaisia vasta toissijaisesti ajaa suomalaisten etua. Nergin lausunto ei ole ristiriidassa tuon kanssa.

Käsiteltäviä asioita olisi vaikka ja kuinka kun nyt bloggailen entistä harvemmin, mutta tämä kannattaa nostaa esiin. Ruben Stillerin juontamassa Pressiklubissa (noin kohdassa 17 minuuttia ja viisi sekuntia) Talouselämän toimittaja Matti Virtanen toteaa, että Ilmatieteenlaitos on kusettanut valtiojohtoa ilmastonmuutoksella. Virtasen mielestä on kuitenkin oikein ja ymmärrettävää, että virkamiehet käyttävät asemaansa väärin, joten se siitä Virtasesta sen enempää käsittelemättä. Jos minä valehtelen verottajalle, istun kiven sisässä, mutta soveltavan spedestiikan tohtorit ovatkin toista rotua. Virtanen kertoo, miten muka Yhdysvalloissa naureskellaan eurooppalaisille, jotka eivät kykene ottamaan miljoonaa juhlapaikkaa hakevaa vuohineuvosta maanosaansa, kun Amerikka kestää moisen vyörytyksen jo kolmattasataa vuotta peräjälkeen. Virtaselta jää sanomatta, että Yhdysvalloissa asuu vain muutama miljoona muslimi, ja silläkin määrällä lähes viikoittain sattuu ja tapahtuu.

Yhdysvalloissa Ronald Reaganin nimittämä Korkeimman oikeuden presidentti Antonin Scalia kuoli, ja presidentti Barack Obama aikoo kuulemma rikkoa 80 vuotta vanhan käytännön, jonka mukaan vaalivuonna istuva presidentti ei nimitä uutta jäsentä. Obaman toiminnassa mikään ei enää jaksa ihmetyttää, joten tämä menee vanhojen syntien jatkoksi. Mielenkiintoista kuitenkin on, että vasemmiston ehdokkaista Bernie Sanders näyttäisi päihittävän Hillary Clintonin, mutta näin tuskin tapahtuu, koska Sanders olisi 6-0 voitto mille tahansa republikaaniehdokkaalle - jopa Jeb Bushille. Demokraatit marssivat kiltisti äänestämään sitä, ketä heidän käsketään. Hillary ehtikin jo ilmoittaa, että jos tulee valituksi, hän ei häädä pois maassa laittomasti oleskelevia, vaikka heidän maassa olonsa rasittaakin kaikkein eniten köyhää mustaa kouluttamatonta väestöä.

Republikaanien osalta totean vain lyhyesti sen, että Donald Trump näyttää (onneksi) häviävän teekutsuliikkeen edustajalle Ted Cruzille. Jos joku haluaa seurata Cruzin mielipiteitä, se onnistuu parhaiten lukemalla esimerkiksi Melissa4TedCruzin Twitteriä. Cruz on mies, joka uhmasi Obamaa estäen valtionhallinnon palkanmaksun Obaman hakiessa jälleen kerran liittovaltion velkakatolle korotusta. Trump ei ole ideologisesti "oikeistolainen" vaan melko pitkälle Soinin kaltainen opportunisti, mutta toisin kuin Soini, Trump ei pelkää puhua haittamaahanmuutosta. Se teema vaan ei Amerikassa nosta ketään vallan huipulle, koska maassa on varsin kattava sananvapaus. Soinin nosti valtaan Halla-ahon valtava suosio, mutta se alkaa olla mennyttä. Lappeenrantalainen Sekoomuksen kansanedustaja Jukka Kopra kertoo haastattelussaan Lappeenrantalainen-lehdessä,

häpeävänsä, että osa hänen puoluetovereistaan on hurahtanut monikulttuurisuuteen.

Lausunto on ilahduttava, mutta tietenkään sillä ei ole muuta kuin viihdearvo. Niin kauan kuin suomalaiset pitävät Sekoomusta oikestopuolueena, ei maa liikahda äärivasemmalta mihinkään. Tulevaisuus näyttää, mitä seuraava sukupolvi saa aikaiseksi, mutta siihen kuluu vielä sukupolven verran aikaa. Sitä odotellessa voimme toki pohtia, mikä Suomen (ja muun länsimaailman) on ajanut tähän synkkyyteen. En väitä tietäväni yksiselitteistä vastausta, mutta koitan herättää teitä lukijoitani pohtimaan asiaa.

Kuten kaikissa kriiseissä, myös tässä nykyisessä on asioita, jotka kytkeytyvät toisiinsa tavoilla, joita ei heti tule yhdistäneeksi. Itselläni kesti kauan ymmärtää, että ne samat ongelmat, jotka ovat aiheuttaneet sen, että mustista lapsista nykyisin yksinhuoltaja-äitien kasvattamana elää Yhdysvalloissa peräti 72% (muilla 26%), jollain tavalla liittyy myös länsimaisen kulttuurin romahdukseen (sosialismiin sisäänrakennettu rasismi). Ne eivät ole tietenkään syy/seuraus-suhteessa, vaan molempia on edistänyt nykyisen politiikan arvovalinnat. Lyhyesti voisikin sanoa, että jos haluat ratkoa nykymaailman ongelmat, poista yksinhuoltajuus.

Protect her. She is worth fighting for. Her future is worth fighting for. Stop White Genocide.

On kaksi tapaa keittää kahvi - oikea ja väärä

Lukijani ovat varmaan jo tietoisia, että Tukholmassa satakunta katupartion jäsentä pieksi juna-asemalla päivystäneitä vuohineuvoksia. Murmanskissa venäläiset pahoinpitelivät 18 muslimia sairaalaan ja poliisi pidätti 33 yksittäistapausta sen jälkeen, kun paikalliset tytöt joutuivat laajamittaisen seksuaalisen ahdistelun kohteeksi. Itävallassa musliminuorukainen raiskasi 10-vuotiaan pojan sairaalakuntoon kylpylässä ja selitti tekoaan pitkäkestoisella seksin puutteella. Suomessa turvapaikanhakijat raiskaavat toisiaan siinä missä vääräuskoisiakin. .

Kaikkialla maailmassa ei olla näin suvaitsevaisia, ja Egyptin rajavartiosto ampuu Israeliin laittomasti yrittävät sudanilaiset. Joku voi toki ihmetellä, miksi muslimit yrittävät päästä Egyptistä Israeliin, vaikka Israel on maailmanherruuteen pyrkivien juutalaisten rasistisesti aidalla eristämä, muilta varastettu rasistinen apartheidvaltio. Turkki ampui rajojaan loukanneen venäläisen hävittäjän alas, mutta jostain syystä sitä kautta "syyrialaiset" silti pääsevät lähes vapaasti matkaamaan EU-alueelle.

EU vaatii Turkkia avaamaan rajansa Syyrian pakolaisille ja Merkelin lupausten mukaisesti maksaa Erdoganille lahjuksia ja kiirehtii Turkin jäsenhakemusta. Australiassa - kuten tiedetään - on otettu päinvastainen periaate, ja kaikki turvapaikkaa hakevat joutuvat Tyynenmeren paratiisisaarille odottamaan hakemuksensa tarpeellisuuden selvitystä. Yksin Saksassa paikallinen hammaslääkäriliitto varoittaa, että laittomien maahanmuuttajien hammashoidot maksavat miljardeja. Luitte oikein - miljardeja. Hölmölässä summat ovat pienempiä kun määrätkin ovat pienempiä, mutta suomalaisen perse aukeaa kotona samalla hetkellä kun pakolaisen suu hammaslääkärissä.

Kaikki tämä on lukijoilleni jo tuttua - en yritä muuta väittää. Nyt kun bloggailen harvemmin, huomaan että kahden kirjoituksen välissä on tapahtunut valtavasti yksittäissattumuksia ja entinen päivittäinen bloggaaminen jousikin romukoppaan. Tilanne on muuttunut niin nopeasti, niin radikaalisti ja niin pysyvästi, että lähes koko kansakunta on kääntynyt vastustamaan holtitonta pakolaisvirtaa, kuten presidentti Niinistö totesi valtiopäivien avajaisissa. Linkitetyssä Ilta-Totuuden uutisessa oleva kysely paljastaa harvinaisen yksiselitteisesti, mitä mieltä kansalaiset ovat ja mitä mieltä eliitti on numeroin 94-6.

Kaikki yllä oleva oli pitkää aasinsiltaa tarkoituksena pohjustaa EU:n poliitikkojen ja virkamiesten kaksinaismoralismista jälleen kerran yksi uusi esimerkki. Kuten edellä totesin, EU haluaa Turkin avaavan rajansa Syyrian kautta saapuville ihmisille. Miksi EU ei vaadi, että myös Israelin on kannettava vastuunsa ja majoitettava muutamia satoja tuhansia pakolaisia?

He kuitenkin pohjimmiltaan aavistavat, että muslimipakolaiset tuhoaisivat Israelin eivätkä siksi moisia vaadi. Mutta se mikä tuhoaa Israelin, tuhoaa myös meidät, ja tämän he jättävät sanomatta.

Sananvapaudesta ja islamista

Muslimitaustainen - ilmeisesti kurdi? - tutkija Alan Salehzadeh kirjoitti Iltalehden blogissaan, että lännen ei tule sekaantua uskonnollisiin kiistoihin. Hän kirjoittaa mm.

Länsimaiden ei kannata tukea mitään uskontoryhmää taisteluissaan toista vastaan, olipa kyseessä sitten shiiat tai sunnit, juutalaiset tai muslimit, tai kristityt ja muslimit. On hedelmällisempää edistää tasa-arvoa ja luoda edellytykset demokratian toteutumiselle.

Ainoat, jotka islamilaisessa maailmassa ovat onnistuneet kukistamaan uskonnolliset johtajat, ovat sosialismia kannattaneita sotilasjohtajia (Irak, Afganistan, Pakistan, Libya jne). 1900-luvulla he olivat ainoita, jotka vastasivat islamin väkivaltaan yhtä turruttavalla väkivallalla. Meille eurooppalaisille jäi tyhmän sivustakatsojan rooli, kun Barack Obaman (isän) tavoin hallintomme tuki erilaisten vasemmistolaisten organisaatioiden kautta sortohallintoa vastustaneita kapinallisia.

Vastasin Alanin blogiin seuraavalla kommentilla (joka jäi näemmä Alanin sensuuriin), joka mielestäni varsin hyvin avaa nykyisen maailmanpoliittisen tilanteen. Julkaisen kommenttini täällä, koska nykyisin islamisaatiota vastustavan kanavan - Twitter-tilini - kautta ei ole mahdollista julkaista 140 merkkiä pidempiä kommentteja. Se on merkitty muuten punaisella värillä alla. Paljastaa hyvin, miten erilaisia keinoja ovat blogimaailma ja Twitter analyyttisessa keskustelussa.

"Ideologiat eivät muutu vaan kuolevat ja korjautuvat uusilla ideologioilla. Islamin katoaminen on tehty vaikeaksi sillä, että siitä irtisanoutuminen oikeuttaa muut muslimit tappamaan irtisanoutuneen. Kun islam hyödyttää niitä miehiä, jotka voivat toteuttaa seksuaalisia perversioitaan (pedofiilit, moniavioiset, zoofilia), niin miksi ihmeessä he luopuisivat islamin uskostaan?

Kuten tiedät, islam on ns. lakiuskonto eli se ohjaa kaikkia elämän osa-alueita. Ei pelkästään suhdetta ihmisen ja jumalan välillä, vaan myös perhe- ja siviilioikeutta. Luonteeltaan sosiaalisena poliittisena ideologiana sen maallinen vastinpari on tietenkin sosialismi. Kuten 1900-luvulla opimme, sosialismin eri muodot ajautuvat ennemmin tai myöhemmin sotiin keskenään. Sinänsä ei siis eroa sunni ja shiia konflikteille.

Islamin ja sosialistiseksi liittovaltioksi muodostuneen Euroopan Unionin (ja Obaman Yhdysvaltojen hallinnon) konfliktin ydin on keskinäinen epäluulo. Jos Eurooppa ja Yhdysvallat onnistuisivat palaamaan ”oikeistolaisiksi” tai amerikkalaisessa kielenkäytössä ”konservatiiveiksi”, islam on voitettavissa samoin kuin natsi-Saksa tai Neuvostoliitto. Islamin kukistaminen edellyttää siis länneltä ideologista valintaa pois sosialismista. Jos sitä ei tapahdu, islam tulee valloittamaan ensin Euroopan ja myöhemmin Amerikan.

Kuten tuossa totesin, Eurooppa tulee häviämään tämän sodan, mikäli täällä ei tapahdu sellaista muutosta, joka johtaa nykyisen eurososialismin kukistumiseen. Se ei ole mahdotonta kuten ei ollut Neuvostoliitonkaan kaatuminen, mutta ainakin toistaiseksi eliitti on tiukasti vallankahvassa kiinni. Jollain tavalla olen kuitenkin luottavainen siihen, että eurooppalaiset pitävät kiinni vuosituhansia vanhoista antiikin sivistykseen johtaneista periaatteistaan, ja vielä kerran voitamme meitä orjuuttamaan pyrkivän ideologian etenemisen. Se orjuuttaa paitsi taloudellisesti myös henkisesti rajoittamalla sananvapautta, uskonnonvapautta ja yksilönvapautta.