Sosialistisessa uuskielessä sanalla "rauha" on valtava keskeinen ideologinen merkitys. Sosialistit tarjoavat tietenkin rauhaa (kuten rauhanjunat, rauhanmarssit jne.), mutta joutuvat sotimaan kaikkea pahaa vastaan: huumeita, köyhyyttä, AIDS:ia, korrputiota vain muutamia mainitakseni.
Euroopan Unionia on kutsuttu "suureksi eurooppalaiseksi rauhanprojektiksi", joka on väitteen mukaan turvannut rauhan Euroopassa jo vuosikymmeniä. Väitteen esittäjien mukaan kansallisuusaate oli maailmansotien polttoaineena, joten sen tukahduttamiseksi ryhdyttiin järjestelmälliseen kansallisuusaatteen tuhoamiseen. Ensin avattiin Euroopan sisäiset rajat ja nyt ulkoiset. EU:n rauhanprojektia korostavat - eli siis EU:n nykyhallinto - ovat ajautuneet vakavaan kriisiin kahden EU:n suurimman naapurin kanssa: Turkin ja Venäjän. Mikä meni pieleen?
Venäjän autoritäärisyys saa puistattavia piirteitä kuten Putinin kieltäessä venäläisten vastuun keväällä 1940 Puolan Katynissa tapetuista 21.000 sotavangista. Putin 2014 marraskuussa opasti isällisesti nuoria venäläisiä historiantutkijoita, että Molotov-Ribbentrop -sopimuksessa ei ollut mitään pahaa, mikä muistuttaa pöyristyttävästi sosialistista propagandaa. Paitsi sillä erolla, että kukaan ei uskonut kommunistipuolueen propagandaan, mutta Putiniin uskotaan. Ilmeisesti Putinin hallinto on osaamattomuuttaan ja kokemattomuuttaan ryhtynyt kuvittelemaan, että kun sen propaganda niellään Venäjällä, se uskotaan myös ulkomailla. EU ja Venäjä ovat kuin kaksi kuuroa.
Venäjän ongelmana on sen maantieteellinen sijainti. On kuin jättiläinen olisi survottu pieneen kaappiin, josta pääsee ulos vain kesäisin. Venäjä pelkää EU:n (ja Yhdysvaltain) saartavan sen, mikä nyt kauppasaarrolla tosiasiallisesti tapahtuukin. Venäjän omat toimet ajavat sen vanhoja pelkoja toteen. Kun Venäjä ei koskaan ole ollut oikeusvaltio, ei sen johto ymmärrä, että EU ei hyväksy valtioiden rajojen siirtelyä väkivalloin. Euroopan sotilaallinen heikkous on ristiriidassa EU:n näkemyksen kanssa Kremlistä katsottuna, ja niin se on kyllä minunkin mielestäni. Ilman uskottavia sotavoimia vaatimukset lähialueiden johtajille ovat pelkkää hymistelyä.
Ukrainan kehittyminen taloudellisesti ja yhteiskunnallisesti kohti Puolan tapaista yhteiskuntaa mieluummin kuin Putinin johtamaa valtioliittoa, on ukrainalaisille houkuttelevampi vaihtoehto. Moskovan silmissä Ukraina on haastamassa sitä slaavilais-ortodoksisten valtioiden johtajana, ja EU tukee tätä pyrkimystä, kuten René Nyberg kirjoittaa uudessa Kanava-lehdessä (1/2015 s. 22). Venäjä ei tuollaista slaavilaista haastetta ole kokenut sitten Iivana Julman, jolloin haastajana oli katolinen Puole-Liettua.
Jos Ukrainan osalta pieleen on mennyt kyvyttömyys pitää Moskovan korvakanavat puhtaina ja auki EU:n näkemysten suhteen rajojen siirtelyistä riittävällä määrällä sotilaallista voimaa, Turkin osalta tilanne on samankaltainen. Vain kymmenisen vuotta sitten Turkki aloitti jäsenyysneuvottelut ja Venäjälle tarjottiin viisumivapautta ja vapaakauppa-aluetta - ensialkuun.
Kun Turkin jäsenyysneuvottelut alkoivat, nykyistä valtapuoluetta AKP:tä pidettiin "uskonnollisviritteisenä" samalla tavalla kuin eurooppalaisia kristillisdemokraattisia puolueita. Toivottiin, että islam ja demokratia voisivat elää rinta rinnan. Nyt AKP on yleisessä kielenkäytössä "islamistinen", mikä tarkoittaa sitä, että valtiota tulee hallita sharia-lain mukaisesti. Turkissa on Putinin oligarkkien tavoin nykyisin vahva islamistinen poliittis-taloudellista valtaa pitävä eliitti, joka tukee AKP:tä.
Huivin käytöstä on tullut Turkissa - ja myös EU:ssa - islamistien symboli, kirjoittaa Kanava-lehdessä Suomen Ankaran entinen suurlähettiläs Maria serenius. Pääministeri Erdogan on lisäksi todennut, että demokratia on kuin juna, johon astutaan ja poistutaan tarpeen mukaan. AKP:n kannattajien mielestä 50%:n ääniosuus tarkoittaa sitä, että vähemmistön mielipiteitä ei tarvitse kuunnella. Shadi Hamidin kirjassa Temptations of Power todetaan, että kun islamistit saavat vallan, he unohtavat aikaisemmin esittämänsä kohtuulliset, asteittaiset ja ehkä jopa liberaalit tapansa ja ottavat demokraattisen prosessin itselleen antamilla valtuuksilla sharia-lain käyttöön.
Kreikan Syriza-puolueen johtajien lausunnot poikkeavat EU:n poliittisen eliitin näkemyksistä, minkä takia Syriza luonnollisesti vaalit voittikin ihmisten kyllästyttyä nykymenoon. Suomessa samaa yritettiin jo 2011, mutta Perussuomalaisten nousu jäi vain joidenkin tuhansien äänien päähän toiseksi suurimman puolueen paikasta, ja sitä myötä toiveet valuivat hiekkaan. Syrizan johto on haukkunut vuosien takaiset tukipaketit kaikilla mahdollisilla nimillä ja ilmoittanut, että Brysselillä ei ole oikeutta päättää kreikkalaisten puolesta, miten he tuomitsevat tai ovat tuomitsematta Venäjän toimet Krimillä.
Aivan kuten Neuvostoliitto aikoinaan, myös EU omalla toiminnallaan ei lisää rauhaa, vaan luo jännitteitä omilla lähialueillaan. Suuren rauhanprojektin lopputulemana onkin sota ja verenvuodatus.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
13 kommenttia:
Brysselin herroista ei kyllä ole Ukrainan auttajiksi. Ei heillä riitä kantti. Venäjä ottaa koko Ukrainan haltuunsa ja Brysselissä vain vikistään ja loppujen lopuksi vaivihkaa puretaan kauppasaarto. Näin siinä tulee käymään. Mahtaakohan Putin suunnata katseensa seuraavaksi Suomen suuntaan?
Venäjän kannattaminen ei ole ongelmatonta, mutta jos kannatat länttä, niin kannatat Turkkia, islamisaatiota ja DDR:n fasismia/sosialismia, jota Merkel ja loppu Eurooppa edustaa.
Ystävällismielinen politiikka ja vähempi sekaantuminen Ukrainan sisäisiin sotkuinen olisi estänyt nykyisen ja tulevan verenvuodatuksen. Saksa teki pari kertaa aiemmin saman tempun Balkanilla. I WW ja II WW.
Venäjän konservatiivisemmat arvot ovat kuitenkin lähempänä itseä, kuin lännen liberaali punavihreä rappio.
Turkki tulee vastaisuudessa olemaan kaikkein pahin Euroopalle.
Venäjällä ei ole mitään oikeita "konservatiivisia arvoja". Venäjän kulttuuri on autoritääristä kohellusta, uhoa, uhriutumista ja juopottelua täynnä.
Se, että siellä nyt satutaan potkimaan homoja ja murhaamaan toimittajia, toki tekee siitä "konservatiivien" mielestä utopian. Syriza ja sen kumppanit ovat myös muuten antisemitistejä. Syriza omalla pro-palestiina-asenteellaan ja sen "oikeistolainen" hallituskumppani perinteisellä nazzimentaliteetillaan.
Se on jännä, että kun Brysselin herroja niin kovasti vihataan, niin ihan kuka tahansa kelpaa messiaaksi.
Juuri niin objektiivinen analyysi, kuin mitä tiedemieheltä on jo totuttu odottamaankin... :)
Kuka aloitti ensimmäisen ja toisen maailmansodan, ja kolmatta valmistelee? Eurooppa, vaiko Venäjä?
Homojen tilanne Euroopassa on huonompi kuin Venäjällä, jossa tosin vasemmistolaisten homotus on kiellettyä, mutta täällä heitä tapetaan. Vrt Daniel ja Pim.
Myös lehtimiesten tilanne Eurooppa/Turkissa on paljon huonompi kuin Venäjällä. Et ole ikinä kuullut Charlie Hebdosta ja Dinkistä, ynnä vankiloissa viruvista muista, vielä ehkä elävistä?
On totta, että Venäjällä on pitkä matka jonkinlaiseen sivistyneeseen demokratiaan, mutta ei Euroopalla kauheasti ole vara lähteä kehua retostelemaan omilla toimillaan.
Venäjän ja Ukrainan kriisissä samoin kuin Turkin pullistelussa on taustalla se, että EU:n valta ei ulotu lähialueille. Vallan puute johtuu toisaalta lähialueille vieraasta ideologiasta (liberaali fascismi) ja toisaalta olemattomasta sotilaallisesta iskukyvystä.
En ymmärrä mitä osaa tuossa Tiedemies kritisoi.
Se että pidän Syrizan voittoa hyvänä asiana johtuu siitä, että pidän EU:n nykyistä toimintaa meille haitallisempana kuin Venäjän. Venäjä pelkää eristämistä ja juuri tuota pelkoa EU omassa sokeassa ideologisessa uskossaan lähti ruokkimaan. Uusliberalististen haukkojen usko viedä demokratiaa Irakiin ja Afganistaniin on jo osoittautunut toimimattomaksi. Miksi se toimisi Venäjällä tai Ukrainassa?
"Eurooppa" ei konseptina kyllä ole mielekäs kun puhutaan maailmansotien toimijoista. Ensimmäinen maailmansota erityisesti oli pitkälti Euroopan sisäinen konflikti, johon ikäänkuin ajauduttiin. Sen voi nyt tulkita miten päin vaan, mutta Venäjä "aloitti" ensimmäisenä täyden liikekannallepanon, ja Wilhelm II pyysi Venäjää perumaan liikekannallepanon Itävalta-Unkaria vastaan, ja kun tämä kieltäytyi, Saksa julisti sodan.
Venäjällä valmistellaan ja on valmisteltu, naapurimaiden sotilaallista painostusta ja valtauksiakin jo pidemmän aikaa. Väite että EU-maat olisivat jotenkin aktiivisesti lähteneet jollekin sodan valmistelun tielle, on kyllä aivan absurdi.
En viitsi edes kommentoida tuota sananvapausasiaa.
Tiedemies, kyse on nyt siitä, että a) Venäjä on rikkonut ETYK-sopimusta ja siirtänyt väkivalloin rajoja. Ehdottomasti väärin ja vaatii toimenpiteitä.
Mutta siitä huolimatta Venäjän teko ei poista sitä poliittista vastuunkannon epäonistumista lähialueillamme. En väitä että EU olisi auttanut Ukrainan vallankaappauksessa tai muuta sellaista, mutta kuten voit itsekin nähdä, EU:n lähialueilla vallitsee täysi kaaos joka puolella.
Ei kai kukaan voi olla niin lapsellinen, että ei näe EU:n toiminnassa mitään arvosteltavaa, vaan kerta toisensa jälkeen syyt löytyvät milloin Yhdysvalloista, milloin Venäjästä ja milloin juutalaisista.
Minä en ymmärrä tuollaista ajattelutapaa.
Toimittajat eivät edusta sananvapautta, mutta pistä vaan lista Venäjällä tapetuista toimittajista, niin minä laitan listan Euroopassa ja Turkissa tapetuista, vai meinaatko, että Eurooppa ja Turkki ei ole vastuussa monikulttuurisen politiikkansa hedelmistä, kun se ei tunnu olevan vastuussa sodistaankaan?
Eikä tietysti armenianlaisten, mustalaisten, homojen, toisinajattelijoiden ja juutalaisten vainoista ja kansanmurhistaankaan?
Kyllä. Tiedän pogromit ja Stalinin, mutta kyllä Euroopallakin on omansa, Turkista puhumattakaan.
EU on kykenemätön ylläpitämään vakautta omilla lähialueillaan, ja se tässä huolestuttaa. EU:lta puuttuu sotilaallinen voima ja - mikä tärkeämpää - kyvyttömyys käyttää sitä tarvittaessa omien etujensa puolustamiseksi. EU on valtava turvallisuustyhjiö.
EU:ssa uskotaan, että meidän tapamme toimia on ainoa oikea tai ainakin paras. Tulokset eivät puhu sen puolesta.
Juuri näin. Sodat alkavat ja syntyvät utopioista ja ideologioista ja jatkuvat taistelukentillä(vrt Iraq) . Itse pidän vasemmistolaista varustautumattomuutta yhdistettynä kaoottiseen talous-, ulko- ja sisäpolitiikkaan lähinnä kulttuurien sotaankutsuna.
Kyllä esim Saksalla on ollut suurempi rooli Balkanin ja Ukrainan sodissa kuin yleensä halutaan nähdä.
Krimin tilannekaan ei ole loppuunkatsottu. Nähtävänä on vielä turkkilaisen ja kansainvälisen jihadin nousu siellä.
Ei EU:lta puutu sotilaallista voimaa, vaan halua näyttää sitä. Se on eri asia. Ranskan, Saksan ja Brittien armeijoilla on kyllä kalustoa.
Turkkiin en ottanut kantaa. Se on täysi kehitysmaa sananvapauden suhteen, eikä se ole osa Eurooppaa. Lisäksi se on lipsumassa islamistiseen barbariaan pikku hiljaa sekin.
En minä EU:ta ole puolustellut. Venäjä käyttää EU-maiden näennäistä heikkoutta hyödykseen Ukrainassa ja kohta muuallakin. EU-maiden heikkous ei kuitenkaan johdu sotilaallisen kaluston puutteesta, vaan politiikasta. Le Penin tapaiset, ja Suomessa Sipilän ja Soinin kaltaiset venäjämieliset ovat yksi merkittävin syy tähän.
Kyllä EU:lta puuttuu myös ihan sotilaallista voimaa. Libyan tapauksessa Yhdysvaltain piti tulla pelastamaan Ranska. Se taas ei ikipäivänä alistaisi omia joukkojaan minkään muun maan komentajan alaisuuteen. Sama Englannilla ja ehkä jopa Saksallakin.
Olet oikeassa siinä, että EU-maiden heikkous johtuu sen politiikasta, mutta minun näkemykseni onkin, että sen politiikka on "munatonta" kun ei sillä ole mitään keinoa panna vaatimuksensa käytäntöön.
Le Pen ja Sipilä tai Soini vain kertovat ääneen sen, minkä kaikki aiheeseen perehtyneet tietävät. Sinä vain olet tässä ampumassa viestintuojia.
Vasemmistolainen Suomi on päättänyt pitää puolustuksensa Nigerian ja Uzbekistanin tasolla, tai hieman niiden alle ja lähettää näin säästyneet rahat Haaviston ja Ahtisaaren kera Hamasin ja Kosovo-mujahideenien rauhan projekteihin.
Samaa tekee muu Eurooppa.
Vaikka rautaa olisikin, niin mitä hyötyä siitä on, kun Euroopan ainoat, poliittisesti taisteluvalmiit miehet löytyvät ISIKSEN riveistä?
Si vis pacem para bellum.
Lähetä kommentti