torstai 12. kesäkuuta 2014

Huono omistaja saa huonon hallituksen

Amerikkalainen unelma tarkoittaa ehkä vanhahtavasti omakotitaloa rauhallisessa nukkumalähiössä, ajokorttia ja omaa autoa. Vielä sotien jälkeen mustien lasten isät asuivat kotona, nykyisin valtaosa mustista lapsista kasvaa ilman isää. Erityisesti mustilla on vaikeuksia koulun kanssa, koska mustaan alakulttuuriin kuuluu voimakkaasti valkoiselle kulttuurille vastakkaiset arvot. Nuhteettomuss, työnteko ja koulutus ovat asioita, jotka yhdistetään valkoisiin, joten itseään kunnioittava musta ei moiseen alennu. Sen seurauksena mustilla on vaikeuksia työllistyä ja sen seurauksena saada asuntolainaa. Olipa amerikkalaisesta unelmasta mitä mieltä tahansa arvomaailmaltaan, niin se kuitenkin rauhoitti sotien jälkeisen yhteiskunnan: piti tehdä töitä ja siinä sivussa kasvattaa lapsia.

Kesäterassilla istuksin autokoulun opettajan kanssa, joka kertoi että nykynuoret eivät saavu tunneille kun "ei huvittanut, en herännyt, unohdin". Kun heille soittaa, että tämä poisjäänti maksaa sitten satasen verran, niin vastaus on "lähetä lasku, faija maksaa". Yhteiskunta on opettanut lapsesta pitäen, että aina joku muu maksaa - kouluruoka, terveydenhoito, koulukirjat, fillarit, mopot, ajokortit ja autot. Siirrytään työelämään ja yllättäen huomataan, että viikonloppujen ja lomien jälkeen pitää näyttäytyä työpaikalla. Ei sillä, ilmiö on ikivanha ja 70-luvulla asia korjattiin ottamalla käyttöön lomaltapaluuraha, jonka sai vain jos palasi lomilta töihin.

Jatkuva kaitseminen pitää poliitikot verohanoissa ja vallan kahvassa kiinni. Koska enemmistö äänestäjistä saa tulonsiirtoja, demokratiassa sellaiset menestyvät, jotka tulonsiirtoja lupaavat. Laillinen ryöstö ei tunnu lainkaan niin pahalta kuin laiton ryöstö. Poliitikot ovat syyttäneet pankkiireita ahneiksi, ja väittäneet että ahneuden seurauksena syntyi vuonna 2008 maailmanlaajuinen finanssikriisi. Toki pankkiirit ovat ahneita, sillä suuret rahat houkuttelevat paikalle myös terävimmät aivot. Pitää kuitenkin muistaa, että ahneeksi haukuttu Björn Wahlroos johtaa maailman parhaiden pankkien hallituksia. Ahneus ei aina tarkoita tyhmyyttä.

Politiikassa ahneus usein tarkoittaa tyhmyyttä. Kun poliitikot kilpailevat äänistä, he lupailevat asioita, joita ei pitäisi, koska niihin ei ole varaa. Blogini lukijoilla on jo tiedossa, että 2008 finanssikriisin taustalla oli Bill Clintonin hallinnon luomat lait, joilla pankit velvoitettiin luotottamaan asiakkaiden asuntolainoja. GW Bushin hallinto pahensi tilannetta määräämällä, että yli puolet lainoista tuli antaa vähätuloisille ja neljännes erittäin vähätuloisille. Lainojen riskit laskettiin tietenkin väärin ihan samalla tavalla kuin euromaiden korkojen osalta, kunnes joku ymmärsi virheen ja markkinat tekivät korjausliikkeen. Yhdysvalloissa väärän hinnoittelun taustalla häärivät kaksi valtiollista asuntolaitoittajaa Fannie Mae ja Freddie Mac.

Nykyisin 95% amerikkalaisista asuntolainoista on valtion takaamia. Asunto on keskiluokan merkittävin omaisuus, joten sinänsä on hyvä asia, että kulttuuri suosii säästämistä ja oma asunto on - kuten alussa totesin - yhteiskuntarauhaa ylläpitävä instituutio. Valtion mukaantulo asuntomarkkinoille aiheutti finanssikriisin, koska valtio ei toimi markkinariskillä vaan se hallinnollisesti vain säätää, että jossain ei ole riskiä tosiasioista piittaamatta. Sosialimi on laajentunut niin pitkälle, että finanssikriisin varjolla valtiot ovat sosialisoineet pankit. Pankkien johdossa istuu ihmisiä, jotka eivät koskaan joudu vastuuseen virheistään, koska omistajat eivät joudu vastuuseen sijoituksestaan.

Jokainen tietää omakohtaisesti, että huono omistaja laiminlyö omaisuutensa hoidon ja huollon. Huono omistaja valitsee huonon hallituksen, huono hallitus saa vain huonoja johtajia, koska hyvät johtajat eivät hakeudu asemaan, jossa heillä ei ole vapaat kädet toimia. Huonot johtajat saavat ympärilleen pelkkiä jees-jees -miehiä, joiden ainoa inspiraatio työhön löytyy tilipussin paksuudesta. Kuten tiedetään, valtiolla on jo kovemmat palkat kuin yksityisellä sektorilla, joten kuka enää ihmettelee nykyistä taloudellista tilannettamme? Hallinnollisesta asuntolainojen luottopäätöksestä alkanut globaali finanssikriisi on vain yksi seuraus siitä, että huono omistaja (äänestäjät) on valinnut huonon hallituksen ja niin edelleen...

5 kommenttia:

Miltton Friidman kirjoitti...

Nokian omistajista iso osa oli, ja on yhä edelleen yhtiötä jo kumisaapas-ajoilta omistaneita mummoja ja pappoja.

Osaltaan nuo mummot ja papat - sekä jäykät institutionaaliset sijoittajat - olivat vaikuttamassa Nokian alamäkeen 2005 jälkeisellä ajalla.

He valitsivat Nokian johtoon ihmisiä, jotka eivät olleet kärryillä mobiilialan muutoksesta, koska he (omistajat) eivät itse olleet kärryillä muutoksesta.

Sama pätee demokratiaan.

Ekku kirjoitti...

Tuo lomaltapaluurahan syntyhistoria tuskin johtuu mainitsemastasi syystä.

Isäni kanssa keskustelin aiheesta ja hän oli sitä mieltä, että kyseinen etu otettiin käyttöön, koska välillä uuden työpaikan löytyminen oli niin helppoa, että duunarit vaihtoivat työpaikkaa kovin ahkerasti.

Asian paikkaansapitävyydestä en tiedä sen tarkemmin.

Kumitonttu kirjoitti...

Ekku, miten ihmeessä kerran vuodessa, loman jälkeen maksettava lomaltapaluuraha sitoisi duunarit työsuhteeseen pitkin vuotta?

Lomaltapaluuraha otettiin käyttöön, kun pohjoisen metalliteollisuus menetti kesien jälkeen poikia Ruotsin työmarkkinoille. heikohko Wiki-artikkeli ilmaisee asian näin:

Monet työnantajat ottivat lomaltapaluurahan yksipuolisesti käyttöön varmistaakseen, että työntekijät tulevat loman jälkeen takaisin töihin, ja nykyään lomarahasta on tapana sopia työehtosopimuksissa yhdessä ammattiliittojen kanssa.

Kari kirjoitti...

Niin tuota, valtion/poliitikkojen ja pankkiirien vuorovaikutusta ja ohjailua voisi kutsua vaikkapa "korporaatiokapitalismiksi".

Se auttoi SYP:n Björnkin vauhtiin.

Eräs kaukaisempi perhetuttu, KOP:n Hannes, sai samoissa leikeissä muistaakseni 160 miljoonan (aiheettomat)mätkyt. Mikä ei auttanut häntä vauhtiin.

Tulee hakemattakin mieleen NL:n kaatuminen ja sitä seurannut oligkarkkipeli ja pelimerkkien uusjako.

BTW. Olisi mukava tietää, miten Koiviston ajan pankkiirit olisivat menestyneet aidossa markkinataloudessa.









Kumitonttu kirjoitti...

Wahlroosin rahat ovat peräisin kun hän sai SYPistä kenkää ja kultaisena kädenpuristuksena Mandatumin. Myöhemmin valtio halusi Wahlroosin pelastamaan Sammon, joka oli 90-luvun lopussa ajautunut pahaan jamaan. Jos katsoo valtion omistuksien arvon kehitystä, veronmaksajien tulisi olla tyytyväisiä Wahlroosin työn tuloksiin.

On selvää, että pankkiirit ENNEN pääomamarkkinoiden vapautusta 80-luvun lopussa eivät olisi silloisella osaamisellaan voineet menestyä nykymaailmassa. Mutta, toisaalta, sen ajan pankkiirit (siis ylin johto) oli ideologisesti jakautunut. Oli suomenkielinen pääomalinnake KOP ja ruotsalainen SYP. Vasta 90-luvun lamassa - kun nämä yhdistyivät Meritaksi ja alkoivat laajentua Ruotsiin, Norjaan ja Tanskaan nykyiseksi Nordeaksi - loppui pankkien johtama teollisuus Suomessa. Sen kipinän leimautti Nokia, jota SYP oli myymässä Ericssonille. Hanke kaatui, kun Ericsson ei huolinut Nokiaa (ja sen tappiollista kulutuselektroniikkabisnestä).