Somalialainen käsien pesu

Suomessa asuva islamilainen imaami (siis sunnalainen) Anas Hajjar haluaa muslimeille verotusoikeuden samalla tavalla kuin valtionuskonnoista luterilaisilla ja ortodokseilla. Ehdotus perustuu luonnollisesti islamilaiseen lakiin, shariaan. Harras muslimi nimittäin pitää maallista lakia Allahin sanalle alisteisena. Shariassa vääräuskoisille ollaan sen verran armeliaita, että annetaan kolme vaihtoehtoa: kääntyminen islamiin, jizya tai kuolema.

Suomalaisessa Wikipediassa jizyasta ei ole artikkelia, mutta englanniksi löytyy. Blogikollega Ibn Matti on suomentanut jizyasta artikkelin blogiinsa:

Koraanin jae 9:29 määrää muslimien ja toisuskoisten suhteesta:

Taistelkaa niitä vastaan, jotka, vaikka ovat saaneet Kirjoituksen, eivät usko Jumalaan eivätkä viimeiseen päivään, eivät pyhitä sitä, minkä Jumala ja Hänen lähettiläänsä ovat selittäneet pyhäksi, eivätkä tunnusta totista uskontoa, taistelkaa, kunnes he auliisti maksavat veronsa ja tunnustavat alistuvansa.

Suostumalla maksamaan veroa - tai siis jos valtio päättää pakottaa suomalaiset maksamaan veroa muslimeille - se tunnustaa alistuvansa ja auliisti maksavansa veron. Kuten blogini lukijat tietävät, en kannata kirkollisveroa enkä mitään muutakaan verotusta. Silti muslimien keräämä vero on luonteeltaan tyystin erilainen, kuin lippuaan myöten kristillisiä perinteitään aiemmin arvostaneen Suomen. Seuraavaksi paine varmaan kohdistuu Suomen lippuun...

Liberaalin fascismin äänekkäimmät edustajat ovat vuosikymmeniä vaatineet, että kirkko ja valtio tulee erottaa lopullisesti, mikä tarkoittaisi samalla tietenkin veronkanto-oikeuden lopettamista. Tällä hetkellähän niin kristityn, ateistin kuin muhamettilaisenkin omistama yritys maksaa veroja, mikäli voittoa tuottaa. Kuuden euron pitserioilla on siis perverssi kannuste olla näyttämättä voittoa ja maksamatta veroa.

Suomen kieli vaurastuu kovaa vauhtia. Uutena sanana mainittiin pitseriasuku. Kenties sillä tavoitellaan samaa hohdokkuutta kuin panimosuku Sinebrychoffilla, kauppiassuku Stockmannilla tai suklaasuku Fazerilla. Minulle se tuo mieleen hevoskauppiassuvun, mutta minähän olenkin rasisti, kuten Ylen haastattelema somali-yrittäjä kertoo.

Yleltä eivät tosiaan somaliuutiset lopu, sillä toisessa uutisessaan se kertoo, kuinka somalit lähtevät Somaliaan opettamaan maanmiehiään pesemään kätensä. Tarvetta varmaan on, sillä harras muslimihan ei käytä vessapaperia vaan pyyhkii haitarinsa vasemmalla kädellään.

Filosofia ja ideologia

Puolassa kansalaiset äänestivät valtaan EU:hun kriittisesti suhtautuvan puolueen, Guatemalassa valittiin koomikko presidentiksi ja Suomessa tositv-tähti lempattiin puhalle Perussuomalaisista. Ruotsissa poliisi kiirehti tiedottamaan, että vaikka Trollhättanin darth vader ei suoraan kertonut aikeistaan ja niiden motiiveista, poliisi osaa lukea kirjettä rivien välistä ja tunnistaa motiivien olevan rasistisia.

Itse kinasin eilen Maahanmuuttoviraston kanssa Twitterissä siitä, onko puhe teko ja mitä eroa on puheella ja teolla. Koitan olla pohtimatta asiaa juridiselta kannalta, koska laki ja oikeus eivät ole sama asia. En myöskään jaksa mennä sadismiin, jossa uhrin henkinen terveys on mahdollista saada tolaltaan. Keskityn pääasiassa siis miettimään, mikä ero on poliittisen ideologian arvostelulla ja toiminnalla.

Suomen johtava poliittinen ideologia on liberaali fascismi. Ideologia on määritelmällisesti poliittinen näkökulma todellisuuteen. Ideologian ei tarvitse olla totta tai sen ei tarvitse olla edes luonnonlakien mukainen, koska kyse on poliittisesta päätöksestä. Niinpä ideologian arvostelun ei myöskään tarvitse olla "totta" tai oikeastaan edes noudattaa hyviä tapoja. Jos ideologia on tarpeeksi järjetön - kuten islam - vain satiiri on ainoa keino sen arvosteluun.

Poliittinen ideologia on siis poliittinen tulkinta todellisuudesta, kun taas filosofia tarkoittaa sananmukaisesti viisauden rakastamista. Filosofia pohtii hyvän yhteiskunnan ehtoja ja toisin kuin poliittinen ideologia, se pyrkii ymmärtämään maailmaa ja todellisuutta. Klassinen liberalismi on filosofia ja sosialismi on ideologia. Sosialistin on mahdotonta ymmärtää klassisen liberalismin mukaista maailmankuvaa, mutta klassinen liberaali kykenee ymmärtämään sosialistin mielenmaisemaa ja valintoja.

On tietenkin pelottavaa ajatella, että Maahanmuuttoviraston korkeimmassa johdossa ei ymmärretä filosofian ja ideologian välistä eroa ja vaaditaan kaikkia noudattamaan annettua poliittista ideologiaa. Tuollainen ehdottomuus ei suinkaan ole ainutlaatuista ihmiskunnan historiassa, vaikka sen veriset jäljet tunnetaan ja tunnustetaan. Tie helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla.

Ideologialta ei voi suojautua, koska mikään järkiperäinen väite ei kumoa ideologista näkökulmaa. Jos muslimi väittää, että Muhammed oli profeetta, niin kyseistä väitettä ei voi kumota. Ideologia on aina oikeassa kaikissa väitteissään, koska kyseessä on poliittinen tulkinta maailmasta. Filosofia sen sijaan haastaa itseään jatkuvasti.

Filosofi voi kyseenalaistaa poliittisen ideologian perusteet, ja tätä voidaan kutsua kaikilla mahdollisilla termeillä kritiikistä vihapuheeseen. Mitä julmempi ja sairaampi ideologia on kyseessä, sitä ankarammin se tuomitsee filosofin esittämän kritiikin. Jos Muhammed kuvataan pommi turbaanissaan, on luonnollista, että pilapiirtäjää saa uhkailla kuolemalla. Jos ideologia asettaa ihmisarvon perustaksi rahan, pakolaisen kuvaaminen elintasosurffarina on sydämetöntä kylmyyttä, jollaiseen vain täysin paatunut hoidon tarpeessa oleva yksilö pystyy.

Ideologiaa voi arvostella ainoastaan toisen ideologian kautta, joten kahden ideologian välinen konflikti aina repeää väkivaltaiseksi yhteenotoksi. Koska oikeus tai totuus eivät kiinnosta ideologian kannattajia, heidän ainoa keinonsa vaientaa oman ideologiansa vastainen arvostelu on kieltää puhe. Heti kun puhe uhkaa ideologian perusteita, se leimataan vihapuheeksi tai teoksi, josta tulee määrätä rangaistus. Näin päästään vähitellen tilanteeseen, jossa ideologiaa ei voi arvostella, ja ainoaksi keinoksi jää teko - väkivalta.

Täytyyhän hädässä olevaa auttaa

Lähi-itää koettelee maanjäristys 8,1 Richterin asteikolla.

Kaksikymmentä miljoonaa muslimia kuolee ja kymmenen loukkaantuu vakavasti järistystä seuranneissa epidemioissa.

Irak ja Syyria tuhoutuvat täysin, ja länsimaiden hallitukset miettivät kuumeisesti keinoja auttaakseen niitä niiden inhimillisessä hädässä.

Yhdysvallat lähettää alueelle asevoimansa valvomaan järjestystä ja turvallisuutta.

Saudi-Arabia lähettää öljyä.

Saksa ja Ranska perustavat ilmasillan ja lähettävät telttoja, peitteitä ja soppatykkejä.

Uusi Seelanti lähettää lampaita, lehmiä ja säilykkeitä.

Kiina lähettää jälleenrakennuksen projektijohtoa ja rakennusmiehiä.

Suomi lähettää kenttäsairaaloita ja lääkintähenkilöstöä.

Unkari, jottei jää muita huonommaksi, lähettää kaikki turvapaikanhakijansa korvatakseen alueen kärsimää väestökatoa.

Takinkääntö vai vastuunkanto?

Ei kulunut puolta vuotta kevään 2015 eduskuntavaaleista, kun Timo Soini johdatti puolueensa lampaat alttarille uhrattavaksi. Arbuusikirkon uhrialttarilla vuodatetaan vääräuskoisten verta jumalten lepyttelemiseksi. Kirkon papisto on tulkinnut meriveden pinnannousua, myrskyjen voimistumista, superhelteitä ja ennätyspakkasia, lajien joukkokuolemia, suomalaisten geneettistä sisäsiittoisuutta sekä tietenkin islamin pilkkaamista ja tullut siihen tulokseen, että tätä katajaista kansaa on rangaistava siitä, mihin Stalinin joukot kesällä '44 pysähtyivät.

Suomen kansa on vastustanut venäläisten viisumivapautta Suomeen, mutta vain puolitoista vuotta sitten, Suomen eurovaaliehdokkaiden enemmistö kannatti sitä. Yleisradio luonnollisesti masinoi koko koneistonsa viisumivapauden puolelle luvaten tuhansia työpaikkoja, joiden veroilla suomalaiset elättäisivät virkakoneistoaan tyytyväisyydestä hehkuen. Mutta sitten tapahtui jotain odottamatonta, ja papiston käskystä tsaari Putin joutui epäsuosioon. Kun Kustaa Vaasa loi keskitetyn hallinnon Ruotsiin ja ryhtyi uskonpuhdistukseen, syntyi talonpoikaiskapina eli Dacken sota. Sodan häviäjä leimattiin roistoksi ja kuningas - kuinkas muutenkaan - suurmiehenä. Kysehän oli rahasta ja kuningas ryösti uskonpuhdistuksella katolisen kirkot varallisuuden itselleen. Tuohon aikaan tosiaan puhuttiin "uskonpuhdistuksesta", mutta nykykielellä sanotaan takinkääntö (renegade).

Historia toden totta toistaa itseään, ja nyt on meneillään 500 vuoteen - sitten dacken aikojen - Pohjolan suurin takinkääntö. Kristitty Eurooppa on "suurmiesten" (vai pitäisikö sanoa pienmiesten?) johdolla tekemässä uutta uskonpuhdistusta. Verotus on jo kiristetty loppuun satojen miljardien tulonsiirroilla pankeille, mutta kuten Dacken aikoina, nytkin ne kulkevat käsi kädessä. Talonpojat - siis nykyajan palkkatyöläiset - ovat jo minin paikoin nousseet väkivaltaiseen kapinaan. Nähtäväksi jää, selviääkö voittajana dacket vaiko kuninkaat. Timo Soini on ainakin puolensa valinnut, eikä häntä voi siitä syyttää. Kenellepä ei oma etu kulkisi ensin.

Takinkääntöä kutsutaan myös nimellä "vastuunkanto", vaikka kyse on pohjimmiltaan eri asioista. "Vastuunkanto", siinä merkityksessä kuin Jyrki Katainen sen esitteli, tarkoittaa lähinnä oman arvomaailman hylkäämistä omien lyhytnäköisten etujen varmistamiseksi. Siis juudaksen suudelmaa rahasta. Annetaan periksi jossain, jotta omat kannattajat saavat taloudellista hyötyä. Vasemmistolaisessa ideologiassa tämä näkyy erityisen korostuneesti: väkivalta hyväksytään, kunhan se kohdistuu "yhteiskunnan rakenteisiin", kuten Li Andersson totesi tunnetussa haastattelussaan.

Takinkääntö taas on oman ideologian hylkäämistä: vaihdetaan koko ideologia tai uskomus, jonka varaan oma arvomaailma rakentuu, pysyvästi johonkin sellaiseen, josta ei välttämättä ja edes luultavasti ole mitään hyötyä tai etua - ainakaan kansalaisille. Kustaa Vaasan alamaisille ei taivaanportit auenneet sen herkemmin luterilaisina kuin isovanhemmilleen katolisina. Kustaa Vaasa - luonnollisesti - hyötyi itse takinkäännöstä merkittävästi. Vastaavalla tavalla nykyinen euro-eliitti luopuu pitkäkestoisesta eurooppalaisesta ideologiasta ja uskosta siitä huolimatta, että sillä ei ole kansan tukea eikä luonnollisestikaan kansalle mitään hyötyä. Euroopan islamisaatio ja sitä tukeva poliittinen eliitti ei siis "kanna vastuuta" vaan tekee "takinkäännön".

Martin Armstrong

Neekeriorjuus palaa takaisin

Ronald Reagan sanoi puheessaan vuonna 1977:

Perheen tulee olla yhteiskunnan perusyksikkö.

Perheet - eivät julkisen vallan työntekijät - hoitavat parhaiten lapsiamme ja vanhuksiamme, yhteisöämme ja seurakuntiamme, ylläpitävät lainkuuliaisuutta ja arvojamme.

Erilaiset julkisen hallinnon ohjelmat, toimenpiteet, edustajat ja sosiaalitoimi ei missään olosuhteessa saa vaarantaa perheen yksityisyyttä. Julkinen valta on riittävän vahva tuhoamaan perheen yksityisyyden mutta liian heikko ottamaan sen tehtävän hoitaakseen. Amerikkalaiselle perheelle on annettava erityisasema poliittisessa päätöksenteossa.

Vielä 60-luvulla 2/3 amerikkalaisista uskoi, että liittovaltio voi ratkoa kaikki ongelmamme ilman, että se rajoittaa yksilönvapauksiamme tai ajaa julkisen talouden konkurssiin.

Varoitimme silloin, mitä seuraa jos valtio ottaa vastatakseen tehtävistä, jotka eivät sille kuulu. Varoituksemme ovat sittemmin toteutuneet. Nykyisin 2/3 kansalaisista väittää että julinen hallinto on epäonnistunut tehtävässään. Suuri julkinen sektori on suuri vain vallankäytössään, koossaan ja kustannuksissaan. Kuten ovat myös ne ongelmat, joita ratkomaan se määrättiin. Yksilönvapautta on rajoitettu ja valtiontalous on raunioina.

Reagan hahmotteli puheessaan uutta linjaa republikaaniselle puolueelleen. Kuten nähtävissä on, tuo linja myötäilee melko paljon nykyistä Tea Party -liikettä, joka on noussut keskeiseksi vallankäyttäjäksi haastaen perinteisen republikaanien "kauppakamari-siiven". Tilanne on amerikkalaisessa poliittisessa kentässä ainutlaatuinen. Teekutsu-liike ei ole haihtumassa mihinkään toisin kuin erilaiset sosialistiset muotivillitykset muutaman vuosikymmenen välein. Lähihistoriasta muistamme 30-luvun rotuaatteet, 60-luvun punaisen terrorin, 90-luvun ristiretken EU:n yhteiseen rahaan ylikansallisen toimeenpanoelimen aseman varmistamiseksi ja nyt 2010-luvulla sen epäpyhän liittouman islamin kanssa.

Teekutsu-liikkeen edustajana presidentin vaaleissa on käytännössä Donald Trump, koska kukaan ei usko Clintonin tai Bushin muuttavan mitään. Poliittinen eliitti kokee nyt samanlaista murrosta, jonka kouriin talouselämä on joutunut digitalisaation myötä ja jonka jonkinlaisena majakkana voidaan pitää mediaa toimittajineen. 20 vuotta Suomessa media kirjoitti mitä halusi ja rajoitti näkyvyttä itselleen epämieluisien asioiden käsittelyssä. Blogikollega Vasarahammer linkitti Twitterissä Saska Saarikosken kirjoitukseen Lasipalatsin Totuudessa:

Syyskuun lopulla julkaistun Gallupin tutkimuksen mukaan mediaan luottaa enää 40 prosenttia amerikkalaisista.

Erityisen vähän valtamediaan luottavat konservatiivit, sillä viime vuodet oikeisto on järjestelmällisesti syyttänyt valtakunnallisia sanomalehtiä ja tv-kanavia liberaalista linjasta.

Penaali Saarikoski siis arvioi - ihan oikein - että ihmiset eivät enää luota vasemmistolaiseen propagandaan ja syyttää siitä oikeistolaista tiedonvälitystä. Tästä voi helposti tehdä johtopäätöksen, että Saarikosken mielestä oikeistolainen tiedonvälitys estää rationaalisen ajattelun, mutta ehkä hän ei sitä kuitenkaan tarkoita.

Poliisin mukaan Suomessa paljastuu vuosittain noin 3.000 laitonta maassaolijaa. Luku on saman suuruinen kuin vuosittain hylättyjen turvapaikkahakemusten määrä. Nyt Suomeen virtaa turvapaikanhakijoita noin sadantuhannen ihmisen vuosivauhtia. Tämä tarkoittaisi melkein sadantuhannen laittomasti maassa oleskelevan nuoren miehen joukkiota. Suomalaisen yhteiskunnan, arvojen ja yksilönvapauksien kunnioittaminen ei ole tämän joukkion tavoitteena. Verottaja pyytää apua tässäkin blogissa usein käsiteltyyn ongelmaan eli ravintola-alan veronkiertoon, jota ei juurikaan tapahdu MaRa:n jäsenyrityksissä vaan nimenomaan maahanmuuttajien omistamissa kebab-pitserioissa, jotka toimivat samalla erityisesti turkkilaisen ihmiskaupan etäpesäkkeinä. Tätä ongelmaa Vihreä penaali Johannes Kotkavirta melkeinpä raivoisasti arvostelee kolumnissaan Ilta=Sanomissa.

Lasilaatikko-blogissa Johannes Kotkavirta on esimerkkinä suomalaisen tiedonvälityksen surkeasta tasosta. Hän on punavihreän perheen maailmanparantaja-poika, joka täysin avoimesti julistaa omaa poliittista ideologiaansa. Sen sijaan, että Kotkavirta käsittelisi poliisin aloittaman pitsakampanjan taustoja ja tavoitteita, hän onnistuu rakentamaan laajamittaisesta yhteiskunnallisesta ongelmasta (nuorisotyöttömyys) islamilaista maahanmuuttoa tukevan oksennuksen, jollaisia varmaan väkisin tulee jos ruokalista koostuu...

Vuosikymmenien ajan on Suomeen ajettu perinteiset suomalaiset talonpoikaisarvot (ahkeruus, vaatimattomuus ja rehellisyys) korvaavaa maailmankuvaa. Tarja Halonen on tuon poliittisen ideologian ruumiillistuma. Ihmiset ovat täysin kyllästyneitä tuohon toimintaan ja hakevat muutosta. Obama Yhdysvalloissa ja Soini Suomessa epäonnistuivat tulkinnassaan oman suosionsa syistä. Se mitä näemme nyt tapahtuvaksi Yhdysvalloissa esittää meille yhden vaihtoehdon, mutta ei suinkaan ainoan ja todennäköisimmän, mikäli poliittista eliittiä edustava media saisi valita.
Lopuksi pieni ihmettelyn aihe. Koko viime vuosisadan suomalaiset nuristen ja valittaen hoitivat kaikki maan ns. paskaduunit synnytyksestä hautaukseen ja siivosivat kaiken siinä välissä tapahtuvan sontimisen ja roskaamisen. Nyt tekijöitä ei enää kuulemma löydy edes bussikuskeiksi. Eikö se ole rasismia arkisimmillaan, että hankitaan neekeriorjia tekemään ns. mustan miehen hommat?

Sokeakin kana jyvän löytää

Yleisradio julkaisi puolueiden kannatuslukemat. Takiaispuolue Vihreät sai 12,7% Perussuomalaiset 10,7%. Tulos tulkitaan luonnollisesti maahanmuuttopolitiikan tappioksi ja suvaitsevaisuuden riemuvoitoksi. Tulos ei kuvasta niinkään Soinin hyvyyttä tai huonoutta sen enempää kuin Sipilän tai Stubinkaan. Ongelmana on demokratian valuvika, jota itse kutsun Curley-ilmiöksi (Curley-ilmiö 20.7.2014). Siinä kansa ulkoistaa oman moraalinsa poliittisille päättäjille, jotka lupaavat pakottaa lisäarvoa tuottavat yksilöt jakamaan omaisuuttaan lisäarvoa tuottamattomille.

Keskivertokansalainen ymmärtää, että varastaminen on väärin, eikä kenelläkään ole velvollisuutta antaa pennin latiakaan Narinkka-torilla kerjäävälle pummille tai romanialaiselle ihmiskauppiaalle. Mutta kun varkauden voi ulkoistaa ja se säädetään oikein laissa hyväksytyksi, keskivertokansalainen ei näe siinä mitään moraalista ongelmaa. Poliitikko saa sitä suuremman suosion, mitä avokätisemmin hän palkitsee äänestäjiään. Yksi omassa kotimaassaan Euroopan historian suosituimmista poliitikoista ryösti ensin juutalaiset ja sen jälkeen naapurimaat, jos tiedätte kenestä puhun. Lopputuloksena oli kyseisen maan pommittaminen lähes rauniokasaksi, joka tulee olemaan koko maanosan kohtalona toistamiseen sadan vuoden sisään, kun tänne tulvii miljoonia sosiaalitukien perään janoavia muslimeita.

Suomalaista demokratiaa tulisi muuttaa siten, että valituksi voi tulla vain nettoveronmaksaja. Äänestysoikeus voidaan säilyttää kuten nyt, mikäli julkiselta sektorilta kielletään lainan otto. Mikäli velkaa saa jatkossakin ottaa, on syytä miettiä vakavasti myös äänioikeuden rajoittamista esimerkiksi vain yli 35-vuotiaille. Yksinkertaisesti sanottuna, valtion tulee noudattaa Adam Smithin oppia, jonka mukaan valtion tulee suojata kansalaisiaan ulkoiselta uhalta, turvata omaisuuden ja hengen suoja sekä huolehtia yhteisestä omaisuudesta eli infrasta.

Mikään ei maailmassa ole uutta ja ennen kokematonta. Eurooppa on palanut savuavina raunioina lukuisia kertoja, ja niin tulee käymään yhä uudelleen. Sotien syinä on valtion holtiton taloudenpito, joka johtaa ensin valtion velkaantumiseen ja sen jälkeen velan maksuun ryöstämällä naapurikansat. Tässä suhteessa islam on länsimaista valistusaatetta huomattavan paljon käytännönläheisempi antaessaa jumalallisen oikeutuksen naapurikansojen alistamiselle. Myös Euroopan maailmanherruus osui ajanjaksolle, jossa muiden maanosien vaurauden ryöstölle ei ollut moraalisia pidäkkeitä.

Miksi näin yksinkertaisia asioita ei sitten toteuteta? Valtaa pitävät ovat tietoisia, että heidän oma asemansa luhistuu, mikäli yhteisten asioiden hoitaminen muuttuu nykyistä vaativammaksi. Ei suinkaan ole sattumaa, että jatkosodan lopussa hallituksen jäsenten tutkinnot olivat:
Rooman kirjallisuuden professori Linkomies
filosofian tohtori (kemia) Sir Ramsay
lakitieteen lisensiaatti Lehtonen
lakitieteen tohtori Ehrnrooth
yrittäjä (kadettiupseeri) Waldén
asianajaja (lainopin tutkinto) Tanner
ylioppilas Reinikka
lakitieteen tohtori ja kauppaoikeuden professori Kauppi
maanviljelijä Kalliokoski
metsätieteen professori Osara
konemestari Salovaara
filosofian kandidaatti Kaasalainen
lakitieteen lisensiaatti Takki
räätäli Aaltonen
agronomi Ellilä.

Vaikka ajat olivat tuolloin vaikeat, eivät ne loppujen lopuksi ole sen vaikeammat kuin nytkään. Maa on valloituksen kohteena, talous tekee syvyyssukelluksen uutta ennätysyritystä ja Venäjä ja Saksa ovat eri puolilla rintamaa (tällä kertaa tosin Syyriassa). Nykyisille poliitikoille kasvot antoi Jyrki Katainen, joka palatessaan kännipäissään vaalijuhlista kumautti otsansa auki piharuukkuun. Eikä Arhinmäen sammuminen jääkiekkomaajoukkueen juhlissa jää juurikaan jälkeen.

Sipilän hallituksen tuskainen taival hyvin mahdollisesti päättyy Sebastian Tynkkysen, Terhi Kiemungin ja Aleksi Hernesniemen suoraselkäisyyteen. Ei ole sattumaa, että Suomen poliittisen lähihistorian merkittävimmän suorituksen järjestivät kaksi nuorta miestä. Kaikissa länsimaissa Yhdysvaltoja myöten, politiikkaan vaaditaan muutosta. Muutosta korruptoituneen eliitin jäseniin. Soini nousi valokeilaan samalla tavalla kuin Barack Obama, ja hän kaatui samaan kuin Barack Obama - omaan ylimielisyyteensä. Soinin tulkinta tyrmäyksestä (HS) on kaiken kuvaava:

Kannatuksen lasku selittyy kilpailukykypaketilla ja työelämää koskevilla pakkolaeilla. Timo Soini ei usko, että turvapaikanhakijoiden määrän kova kasvu on vaikuttanut perussuomalaisten kannatukseen, koska maahanmuuttopolitiikan takia kannattajat eivät hänen mukaansa siirtyisi Sdp:n taakse.

Tämän kirjoituksen otsikkoon viitaten voi kerrankin todeta, että vanhoissa sananlaskuissa ei aina ole perää.

Peruskoulu - punikkien aivopesula

Adam Smithin klassikkoteos Kansojen varallisuus on ilmestynyt suomeksi ja siitä Seikko Eskolan on arvio Kanava-lehdessä (6/2015). Kirja jakaantuu viiteen osaan, joista viimeinen käsittelee hallitsijan ja valtion menoja ja niiden käyttöä sekä tuloja ja niiden jakautumista. Samaa aihetta käsittelee Martin Armstrong, jonka elämänvaiheista on tehty ja esitetty hieno dokumentti The Forecaster Ylen kanavilla aivan äskettäin (linkki).

Dokumentin kohdassa 1.20:45 alkaen Armstrong avaa pitkäkestoisen tutkimustyönsä tulokset. Hän väittää, että tapahtumat toistuvat ihmiskunnan historiassa sykleinä ja siksi historian tunteminen on välttämätöntä. Tasan kolme vuotta sitten hän puhui:

Kehkeytymässä on todellinen hirmumyrsky. Yksi on sotasykli, joka täyttyy vuonna 2014. Eri puolilla maailmaa syntyy vakavia konflikteja, joiden taustalla on merkittäviltä osin taloudellinen alamäki. Mitä pahemmassa pulassa valtiot ovat velkojensa kanssa, syntyy separatistista liikehdintää. On aivan mahdollista että Eurooppa hajoaa.

Uusi tekijä ilmaantuu vuonna 2016. Kantaväestöt nousevat vastustamaan siirtolaisia. Samat kuviot toistuvat kerta toisensa jälkeen. Vuoden 2015 jälkeen valtioiden keskinäinen luottamus ajautuu pahaan kriisiin globaalilla tasolla. Kurssit nousevat huippuunsa lokakuussa 2015, jonka jälkeen velkakriisi syvenee vuoteen 2020 asti. Sen jälkeen kurssit alkavat nousta koska pankit lisäävät sijoituksiaan tarvitessaan rahaa.

Tarvitsemme lakeja, jotka estävät valtioita lainaamasta rahaa. Loppu on aina alkanut siitä:
"Mihin lainaat rahaa? Aiotko koskaan maksaa sitä takaisin?"
"Olipa tyhmä kysymys - en tietenkään."
Ääliöitä riittää joka puolelle, se on nähty.

Myös Adam Smith totesi, että poliitikot ovat arvottomia. Heillä ei ole periaatteita ja vaihtavat kantaansa oman etunsa mukaan. Smithin mielestä hallitsijalla on kolme tehtävää:
1) Suojata valtiota ulkoista uhkaa vastaan.
2) Suojella alamaisia rikollisuudelta ja oikeudenkäytön mielivallalta.
3) Huolehtia julkisista rakennuksista ja laitoksista.

Miltään osin Suomen hallitukset eivät ole 25 vuoteen onnistuneet näissä tehtävissään. Ei olekaan ihme että Suomessa valtaan nousi muutosta lupaava puolue, mutta muutos lässähti aivan kuten terävänäköisimmät olivat ennustaneet tai havainneet Yhdysvaltain presidentin Obaman toiminnasta. Nyt niin Suomessa kuin Yhdysvalloissakin valtaan näyttää nousevan perinteisen poliittisen järjestelmän ulkopuolinen ehdokas (Donald Trump ja Muutos2011, Suomen Sisu jne).

Valtiontalouden tarkastusviraston pääjohtaja Tuomas Pöysti kirjoittaa samaisessa Kanava-lehdessä oman ennustuksensa, joka muistuttaa Armstrongin vastaavaa:

Rahaliitto kiinteiden valuuttakurssien järjestelmänä ei toimi. Keskuspankin tuki ei ole kestävä ratkaisu. Vahva liittovaltio voisi toimia, mutta voiko se edes saavuttaa veronmaksajien luottamuksen. Unioni ei voi perustua idealismiin vaan kaikella pitää olla realistiset perusteet. Kansalaisten hyväksyntä on kaikkein tärkein. Suomessakin on alettava miettimään, mitä me voimme odottaa EU:lta. Suomen kannattaa toimia ennakolta ja aktiivisesti sellaisen Unionin puolesta, joka lisää vakautta.

Pöysti on käytännössä Suomen ylin laillisuudenvalvoja moraalisella tasolla, sillä tuomiovaltaa hänellä ei ole. Oikeuslaitoksemme sisäisen korruption (josta esimerkkeinä bloggarit Jyrki Virolainen ja Jukka Kemppinen) aikakaudella Pöysti edustaa poikkeuksellista moraalista ryhtiä suomalaisessa virkakoneistossa.

Helsingin yliopiston matematiikan dosentti Osmo Pekonen kuvailee samassa numerossa suomalaisen virkakunnan kovin odotuksin lanseeraaman vientituotteen, uuden nokian nimeltään suomalainen peruskoulu. Pekonen kuvailee, kuinka suomalaiset virkamiehet olivat käyneet Ranskassa markkinoimassa DDR:stä kopioitua luomustaan ja miten ranskalaiset vientituotteeseemme suhtautuivat: Opetusministerinä toimii vuonna 1977 syntynyt arabi- ja muslimitaustainen, huomattavan kaunis (kuva yllä) Marokon kaksoiskansalainen Najat Vallaud-Belkacem. Hänen uransa on perustunut puhtaasti poliittisiin virkanimityksiin. Toisin kuin muut huippupoliitikot, hän ei ole käynyt hallintovirkamieskoulu ENA:ta, vaan päin vastoin reputti sen kahdesti.

Ranskassa tasa-arvo ei tarkoita samaa kuin Suomessa. Siellä koulutuksen tarkoitus on erotella jyvät akanoista. Vallaud-Belkacem ajaa oppiaineiden siirtymistä ns. "ilmiöpohjaiseen opetukseen". Oppilaiden on määrä perehtyä laajasti yksittäisiä kouluaineita suurempiin kokonaisuuksiin kuten ilmastonmuutokseen, kestävään kehitykseen, sukupuolten tasa-arvoon, solidaarisuuteen, monikulttuurisuuteen, suvaitsevaisuuteen jne jne. On keksitty opetukseen uusi ihmelääke, joka on peräisin Suomesta. Marokkolainen opetusministeri aikoo kertaheitolla katkaista ranskalaislasten napanuorat antiikkiin ja sitä kautta kristinuskoon. Kun kaiken lisäksi islamin opetus on merkitty kaikille pakolliseksi, ei ihme ettää ranskalaiset ovat valmiita barrikadeille. Vastaavaa ryöpytystä en ole ikinä kuullut.

Suomi maalataan nyt hölmöläisten kansakunnaksi, joka tuhoaa koulunsa, kielensä ja kulttuurinsa. Suomalaiskokeilu lupaa pikkukivaa punavihreää puuhastelua, jossa koulunkäynti on viihdettä ilman mitään vaikeaa tai haasteellista. Suomi saa lunta tupaan kunnolla ja PISA-vertailua huonommin tunnetussa matemaattisten aineiden osaamista mittaavassa TIMMS-selvityksessä Suomi ei menestynytkään erityisen hyvin.

Kehnoimmissa lähiöissä opettajia pahoinpidellään ja kouluja poltetaan viikoitttain. Paljon "kehuttu" suomalainen koulu" ei kykene ratkomaan niitä ongelmia. Suomen koululaitoksen hyvä menestys PISA-vertailussa on seurausta sen tehtävän suhteellisesta helppoudesta verrattuna esimerkiksi juuri Ranskaan: melkein kaikki puhuvat samaa kieltä, melkein kaikilla on sama uskonto, siirtolaisia ei juuri ole. Kun Suomeen tulee miljoona maahanmuuttajaa, ehkä koulumaailmassakin esiintyy siinä vaiheessa suvivirttä suurempia ongelmia. Ranskassa vierailleet suomalaisen koulun asiantuntijat ovat kuvin ja kalvoin alleviivanneet ranskalaisille maamme ylivertaisuutta aivan kaikessa. Meillä hallitaan kotouttaminen, ymmärretään monikulttuurisuus ja ollaan suvaitsevaisia.

Mikä sosialismissa viehättää - tapaus Jari Tervo

Viimeisten viikkojen aikana Eurooppa on kokenut Toisen maailmansodan päättymiseen verrattavissa olevan mullistuksen. 70 vuotta sitten laajoja alueita Euroopasta vallannut internationalistinen sosialismi levisi Moskovasta johdettuna. Tuolloin vastavoiman muodosti Yhdysvallat, joka onnistui turvamaan Länsi-Euroopan sosialistiselta diktatuurilta. Sosialismi nousi kuitenkin valtaan myös Länsi-Euroopan maissa demokraattista kanavaa pitkin eli vaaleissa. (Kuva yllä Iltalehden uutisesta)

Nyt Eurooppa on jakautumassa uudelleen, ja tälläkin kertaa jakolinja kulkee suunnilleen kylmän sodan rautaesiripun jälkiä noudattaen. Sosiaalidemokratia on vuosikymmenten vallankäytön jäljiltä ajanut Euroopan taloudelliseen ja henkiseen kriisiin. Se ei kykene puolustamaan itseään ulkopuolislta maahantunkeutumiselta, jonka länsimaiden kanssa pyhään sotaan julistautunut Iran ruokkii. Se ei myöskään kykene puolustamaan kansalaistensa oikeuksia ajaen nämä taloudelliseen kurimukseen rahaliitolla ja rajoittaen vapautta mielipiteen ilmaisuun vedoten vihapuheeseen ja rasismiin.

Valtavirtamedia jatkaa valitsemallaan tiellä (Jussi Halla-ahon haastattelu HS:ssa), jota blogikollegat Professori ja Yrjöperskeles kuvailevat osuvasti. Edellä linkittämässäni HS:n henkilökuvassa penaalit Tommi Nieminen ja Juhani Niiranen viittaavat Jari Tervon alkoholinhuuruiseen kolumniin, jossa hän erityisen voimakkaasti tuki kansan enemmistön vastustamaa politiikkaa, joka tähtää satojen tuhansien nuorten muslimimiesten maahanmuuttoon.

Sosialismilla on edelleen huono maine nimenä, joten kilpeä on kiillotettu ottamalla käyttöön uudet nimet: Vihreät ja Vasemmistoliitto. Sosialismin nimessään säilyttänyt Sosiaalidemokraattinen puolue matelee niin Suomessa kuin Ruotsissakin kaikkien aikojen alimmalla tasolla kannatusongelmineen. Sosialismi ei kuitenkaan ideologiana ole kuollut, ja mikäli maahan virtaa satoja tuhansia valtion tuilla eläviä muslimeita, ei ole pelkoa sen kuolemisesta näkyvissä olevalla aikajänteellä.

Kaikkien puolueiden muuttuminen yhdeksi suureksi vasemmistoryhmittymäksi ei ole ihme. Mitä vahvempi ote poliitikoilla on kansasta, sen helpompi poliitikon on toimia ja sen huonompia poliitikkoja nousee valtaan vaalikausi vaalikaudelta. Tämä kehitys on jatkunut jo pitkään, eikä sille tule muutosta ennen kuin kansalaisten vapautta aletaan jälleen kunnioittaa. Nyt nähtävä islamilainen invaasio ei valitettavasti anna mitään tukea mahdolliselle muutokselle, mikä selittää poliittisen eliitin innostuksen totalitaarisen ideologian kasvusta Euroopassa.

Poliittinen, taloudellinen ja taide-eliitti nivoutuvat tiukasti toisiinsa, ja niiden liimana toimii sosialismi (tiedemiehiä unohtamatta). Mikä sosialismissa sitten niin kovasti kiehtoo, että ulkopuolisen silmin tuota kehitystä on hyvin vaikea hyväksyä? Sosialismi antaa helpon väylän älyllisesti keskinkertaisille ihmisille nousta valtaa pitävään eliittiin. Politiikassa Mikael Brunila, taloudessa Matti Vanhanen ja taidemaailmassa Jari Tervo antavat kasvot keskinkertaisuudelle (tai Juha Sipilä, Jyri Häkämies ja Krista Kosonen). Politiikan toisessa ääripäässä ovat erittäin analyyttisiä ja politiikan historiaa tuntevia vaikuttajia kuten Björn Wahlroos, Timo Vihavainen ja Pauli Vahtera vain muutaman mainitakseni.

Olen tässä blogissani vuosien saatossa moneen kertaan antanut ehdotuksia, joilla nyt nähtävä kehityskulku olisi ollut - ja jossain määrin yhä on - torjuttavissa. Niistä keskeisin on sääntelyn vähentäminen, mikä lisää kilpailua ja kannustaa niin poliittista, taloudellista kuin taiteen eliittiä parempiin suorituksiin. Sääntelyn vähentäminen laskee samalla epäpätevien poliitikkojen ja yritysjohtajien valtaa, mikä puolestaan nostaa poliittisen ja taloudellisen eliitin tasoa kokonaisuutena tarkastellen. Kun keskivertoa kyvykkäämmät henkilöt saavat valtaa, samalla aukeaa mahdollisuus muuttaa yhteiskunnan perusrakenteita.

Olen useasti todennut, että länsimaisen demokratian suurin yksittäinen ongelma on siinä, että meillä on äänioikeutettuja enemmän kuin nettoveronmaksajia. Tämä suoraan kannustaa poliittiseen päätöksentekoon mukaan niitä, joilla ei ole moraalisia ongelmia ottaa rahaa lisäarvoa tuottavilta ja jakaa se äänestäjilleen siten, että se johtaa valtion tukiaisista riippuvaisten ihmisten lukumäärän räjähdyksenomaiseen kasvuun (Curley-ilmiö 20.7.2014). Nämä valtion tuista riippuvaiset toimivat kuin höyrykoneen vesisäiliö, joka räjähtää kaikkien niiden silmille, jotka yrittävät säätää sen lämpötilaa alemmas, mikä nähdään nyt käytännön toimintana "rasismin" vastaisissa mielenosoituksissa ja Jari Tervon epä-älyllisissä purkauksissa.