Adam Smithin klassikkoteos
Kansojen varallisuus on ilmestynyt suomeksi ja siitä
Seikko Eskolan on arvio Kanava-lehdessä (6/2015). Kirja jakaantuu viiteen osaan, joista viimeinen käsittelee hallitsijan ja valtion menoja ja niiden käyttöä sekä tuloja ja niiden jakautumista. Samaa aihetta käsittelee
Martin Armstrong, jonka elämänvaiheista on tehty ja esitetty hieno dokumentti The Forecaster Ylen kanavilla aivan äskettäin (
linkki).
Dokumentin kohdassa 1.20:45 alkaen Armstrong avaa pitkäkestoisen tutkimustyönsä tulokset. Hän väittää, että tapahtumat toistuvat ihmiskunnan historiassa sykleinä ja siksi historian tunteminen on välttämätöntä. Tasan kolme vuotta sitten hän puhui:
Kehkeytymässä on todellinen hirmumyrsky. Yksi on sotasykli, joka täyttyy vuonna 2014. Eri puolilla maailmaa syntyy vakavia konflikteja, joiden taustalla on merkittäviltä osin taloudellinen alamäki. Mitä pahemmassa pulassa valtiot ovat velkojensa kanssa, syntyy separatistista liikehdintää. On aivan mahdollista että Eurooppa hajoaa.
Uusi tekijä ilmaantuu vuonna 2016. Kantaväestöt nousevat vastustamaan siirtolaisia. Samat kuviot toistuvat kerta toisensa jälkeen. Vuoden 2015 jälkeen valtioiden keskinäinen luottamus ajautuu pahaan kriisiin globaalilla tasolla. Kurssit nousevat huippuunsa lokakuussa 2015, jonka jälkeen velkakriisi syvenee vuoteen 2020 asti. Sen jälkeen kurssit alkavat nousta koska pankit lisäävät sijoituksiaan tarvitessaan rahaa.
Tarvitsemme lakeja, jotka estävät valtioita lainaamasta rahaa. Loppu on aina alkanut siitä:
"Mihin lainaat rahaa? Aiotko koskaan maksaa sitä takaisin?"
"Olipa tyhmä kysymys - en tietenkään."
Ääliöitä riittää joka puolelle, se on nähty.
Myös Adam Smith totesi, että poliitikot ovat arvottomia. Heillä ei ole periaatteita ja vaihtavat kantaansa oman etunsa mukaan. Smithin mielestä hallitsijalla on kolme tehtävää:
1) Suojata valtiota ulkoista uhkaa vastaan.
2) Suojella alamaisia rikollisuudelta ja oikeudenkäytön mielivallalta.
3) Huolehtia julkisista rakennuksista ja laitoksista.
Miltään osin Suomen hallitukset eivät ole 25 vuoteen onnistuneet näissä tehtävissään. Ei olekaan ihme että Suomessa valtaan nousi muutosta lupaava puolue, mutta muutos lässähti aivan kuten terävänäköisimmät olivat ennustaneet tai havainneet Yhdysvaltain presidentin Obaman toiminnasta. Nyt niin Suomessa kuin Yhdysvalloissakin valtaan näyttää nousevan perinteisen poliittisen järjestelmän ulkopuolinen ehdokas (Donald Trump ja Muutos2011, Suomen Sisu jne).
Valtiontalouden tarkastusviraston pääjohtaja Tuomas Pöysti kirjoittaa samaisessa Kanava-lehdessä oman ennustuksensa, joka muistuttaa Armstrongin vastaavaa:
Rahaliitto kiinteiden valuuttakurssien järjestelmänä ei toimi. Keskuspankin tuki ei ole kestävä ratkaisu. Vahva liittovaltio voisi toimia, mutta voiko se edes saavuttaa veronmaksajien luottamuksen. Unioni ei voi perustua idealismiin vaan kaikella pitää olla realistiset perusteet. Kansalaisten hyväksyntä on kaikkein tärkein. Suomessakin on alettava miettimään, mitä me voimme odottaa EU:lta. Suomen kannattaa toimia ennakolta ja aktiivisesti sellaisen Unionin puolesta, joka lisää vakautta.
Pöysti on käytännössä Suomen ylin laillisuudenvalvoja moraalisella tasolla, sillä tuomiovaltaa hänellä ei ole. Oikeuslaitoksemme sisäisen korruption (josta esimerkkeinä bloggarit Jyrki Virolainen ja Jukka Kemppinen) aikakaudella Pöysti edustaa poikkeuksellista moraalista ryhtiä suomalaisessa virkakoneistossa.
Helsingin yliopiston matematiikan dosentti Osmo Pekonen kuvailee samassa numerossa suomalaisen virkakunnan kovin odotuksin lanseeraaman vientituotteen, uuden nokian nimeltään suomalainen peruskoulu. Pekonen kuvailee, kuinka suomalaiset virkamiehet olivat käyneet Ranskassa markkinoimassa DDR:stä kopioitua luomustaan ja miten ranskalaiset vientituotteeseemme suhtautuivat:
Opetusministerinä toimii vuonna 1977 syntynyt arabi- ja muslimitaustainen, huomattavan kaunis (kuva yllä) Marokon kaksoiskansalainen Najat Vallaud-Belkacem. Hänen uransa on perustunut puhtaasti poliittisiin virkanimityksiin. Toisin kuin muut huippupoliitikot, hän ei ole käynyt hallintovirkamieskoulu ENA:ta, vaan päin vastoin reputti sen kahdesti.
Ranskassa tasa-arvo ei tarkoita samaa kuin Suomessa. Siellä koulutuksen tarkoitus on erotella jyvät akanoista. Vallaud-Belkacem ajaa oppiaineiden siirtymistä ns. "ilmiöpohjaiseen opetukseen". Oppilaiden on määrä perehtyä laajasti yksittäisiä kouluaineita suurempiin kokonaisuuksiin kuten ilmastonmuutokseen, kestävään kehitykseen, sukupuolten tasa-arvoon, solidaarisuuteen, monikulttuurisuuteen, suvaitsevaisuuteen jne jne. On keksitty opetukseen uusi ihmelääke, joka on peräisin Suomesta. Marokkolainen opetusministeri aikoo kertaheitolla katkaista ranskalaislasten napanuorat antiikkiin ja sitä kautta kristinuskoon. Kun kaiken lisäksi islamin opetus on merkitty kaikille pakolliseksi, ei ihme ettää ranskalaiset ovat valmiita barrikadeille. Vastaavaa ryöpytystä en ole ikinä kuullut.
Suomi maalataan nyt hölmöläisten kansakunnaksi, joka tuhoaa koulunsa, kielensä ja kulttuurinsa. Suomalaiskokeilu lupaa pikkukivaa punavihreää puuhastelua, jossa koulunkäynti on viihdettä ilman mitään vaikeaa tai haasteellista. Suomi saa lunta tupaan kunnolla ja PISA-vertailua huonommin tunnetussa matemaattisten aineiden osaamista mittaavassa TIMMS-selvityksessä Suomi ei menestynytkään erityisen hyvin.
Kehnoimmissa lähiöissä opettajia pahoinpidellään ja kouluja poltetaan viikoitttain. Paljon "kehuttu" suomalainen koulu" ei kykene ratkomaan niitä ongelmia. Suomen koululaitoksen hyvä menestys PISA-vertailussa on seurausta sen tehtävän suhteellisesta helppoudesta verrattuna esimerkiksi juuri Ranskaan: melkein kaikki puhuvat samaa kieltä, melkein kaikilla on sama uskonto, siirtolaisia ei juuri ole. Kun Suomeen tulee miljoona maahanmuuttajaa, ehkä koulumaailmassakin esiintyy siinä vaiheessa suvivirttä suurempia ongelmia. Ranskassa vierailleet suomalaisen koulun asiantuntijat ovat kuvin ja kalvoin alleviivanneet ranskalaisille maamme ylivertaisuutta aivan kaikessa. Meillä hallitaan kotouttaminen, ymmärretään monikulttuurisuus ja ollaan suvaitsevaisia.