Kiihkomielinen kansallisuusmielisyys

Eduskunnan - luojan kiitos - jättänyt Osmo Soininvaara (Virh) kommentoi harvinaisen avoimesti omaa poliittista linjaansa. Hesarin vaalikoneessa kaikkein oikeistolaisimmaksi ehdokkaaksi julistettu Soininvaara julistaa uskoaan hyvinvointiyhteiskuntaan ja määrittelee itsekin Virheät selvästi vasemmistopuolueeksi ja vastavoimaksi "Kokoomuksen edustamalle oikeistolaisuudelle". Kokoomuksen oikeistolaisuudesta hän mainitsee esimerkkinä - myös eduskunnasta pudonneen - Kimmo Sasin, joka on Osmon mielestä yksi harvoista poliitikoista, joka ei kannata hyvinvointivaltiota. Jos olisin tuon tiennyt ja asunut Tampereella, olisin voinut äänestää Sasia.

Axel Oxienstiernan sanoihin

“Poikani, kunpa tietäisit, miten vähällä järjellä tätä maailmaa hallitaan.”

on helppo yhtyä, kun lukee Osmon kommentin:

En ole koskaan osannut yhdistää kiihkomielistä kansallismielisyyttä vasemmistolaisuuteen.

Valtakunnan poliittisen eliitin keskeisimpiin ideologeihin kuuluva "älykkö" ilmeisen vakavalla naamalla väittää, että vasemmistolaisuuteen ei kuulu "kansallismielisyys". Tällä hän luonnollisesti myös viittaa siihen, että kansallismielisyys on paha asia. Osmon järjenjuoksua kuvaa muyös seuraava kommentti hienosti:

Ongelmien lykkäämisessä tulevaisuuteen ja elämisessä lastemme kustannuksella ei minun silmissäni ole mitään vasemmistolaista. Tässä suhdannetilanteessa olen toki sitä mieltä, että koko Euroopan tasolla pitäisi harjoittaa selvästi elvyttävämpää politiikkaa. Mutta se edellyttäisi vahvempaa ja paremmin päätöksiin pystyvää EU:ta.

Ylikansallisen, epädemokraattisen hallinnon kannattaminen vasemmistossa on perinteisesti kulminoitunut YK:n päätösten korostamiseen, olipa kyse Israelin vastaisista päätöslauselmista tai ilmaston lämpenemisestä. Nyt eurokommareille on onneksi ilmaantunut EU, jota he vielä 80-luvulla vastustivat Neuvostoliiton ollessa elossa. Soininvaara osuu maaliin sentään yhdessä asiassa:

Pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta on sosialidemokratian luomus.

Kannattaa pitää mielessä, että Suomessa ei taida olla yhtään poliitikkoa eduskunnassa, joka rohkenisi julkisesti vastustaa hyvinvointivaltiota (no taitaa olla Wille Rydman ja Elina Lepomäki). Tosin heti perään Soininvaara toteaa

Aina välillä miettii, ovatko oikeistolaiset libertaarit onnistuneet kaappaamaan EU:n perussopimuksen avulla koko maanosan kansalaisten tahdon vastaisesti.

paljastaen tietämättömyytensä eri poliittisten ideologioiden todellisuudesta. Tämä toki selittää myös sen, miksi vasemmisto ei näe islamia uhkana vaan liittolaisenaan.

Valtaosa Osmon kirjoituksen lopusta keskittyy pareto-optimoinnin pohtimiseen sen sijaan, että hän toteaisi suoraan, että aikuiset ihmiset eivät tarvitse virkamiesten holhousta. Viimeisessä virkkeessään Osmo tulee tahattomasti paljastaneeksi sosialismin syvimmän olemuksen:

Jos pystyisimme kehittämään tavan yhdistää runsas hyvinvointivaltio ja pieni vuotuinen työmäärä, aukaisisimme tien maanpäälliseen paratiisiin, josta ihmiskunta on unelmoinut vuosituhansia.

Ei voi olla sattumaa, että suomalaisen liberaalin fascismin kummisetä vertaa ideologiansa pyrkimystä teistisen uskonnon vastaavaan. Antikristillinen ideologia vetoaa ihmisten uskonnollisiin tunteisiin tarjoamalla maanpäällistä paratiisia. Sen vastakohtana on Perussuomalaisten edustama "kiihkomielinen kansallismielisyys. Se selittää, miksi Vihreät suhtautuvat niin voimakkaalla tunteella Perussuomalaisiin. Kyseessä ei ole politiikka vaan uskonto. Ei ole Osmo kauas Mussolinista pudonnut.