sunnuntai 8. huhtikuuta 2012

Vanhat natsit nykyisiä demareita

Turun yliopiston taloustieteen professori Matti Viren käytti Talouselämässä (12/2012) hyvän puheenvuoron. Hänen mukaansa suomalaisia poliitikkoja on turha syyttää ideoiden puutteesta. Jokaiseen yhteiskunnalliseen ongelmaan löytyy ratkaisu: verotuksen kiristäminen. Supistaminen kun romuttaa ns. hyvinvointivaltion perusteita kohtalokkaalla tavalla. Virenin lista on pitkä, joten poimin tähän vain pari esimerkkiä:
Ongelma: Valtiontalous on alijäämäinen.
Ratkaisu: Korotetaan kaikkia veroja.
Ongelma: Työn verotus on liiallista.
Ratkaisu: Korotetaan muita veroja.
Ongelma: Tulonjako on epätasainen.
Ratkaisu: Korotetaan hyvätuloisten veroja.
Ongelma: Kaupungissa on ruuhkaa.
Ratkaisu: Korotetaan autoiluun liittyviä veroja.
Ongelma: Kunnilla on rahat loppu.
Ratkaisu: Estetään verokilpailu ja nostetaan veroja.

Ei tarvitse olla talousnobelisti ymmärtääkseen, että elämme luultavasti viimeistä ns. hyvinvointivaltion vuosikymmentä. Suomi ei tästä sillasta nouse ilman ulkoista pakkoa, ja se pakko on ulkomaankaupan kasvu. Elämme 90-luvun laman toisintoa, tosin tällä kertaa elinkeinoelämää ei niitä korkea korkotaso väärän valuutan suojelemiseksi vaan tolkuton velkaantuminen väärän valuutan suojelemiseksi.

Nobel-palkinnothan ovat läpeensä populistisia, pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan käyttämiä puheenvuoroja maailman huomion hetkelliseksi saamiseksi, kuten Jaska Brown osuvasti näytti kirjoittaneen. Tieteen nobelit voidaan jakaa onnistuneisiin ja epäonnistuneisiin valintoihin ajan myötä kun tiede kehittyy, mutta kirjallisuuden puolella palkinnon jakaminen taiteilijan elinaikana on ilveilyä.

Muuan saksalainen Günter Grass (s. 1927) toimi toisessa maailmansodassa Waffen SS-joukoissa jääden amerikkalaisten vangiksi. Grass kääntyi sosiaalidemokraatiksi ja rauhanaktivistiksi, sekä kannatti Saksan jakoa, koska pelkäsi yhtenäisen Saksan kasvavan sotilaalliseksi mahdiksi, jota saksalaisella luonteenlaadulla kuitenkin taas valitaan johtamaan jonkun sortin kansallismielinen sosialisti, jolle idästä vilkuileva rauhanomainen gruusialais-internationalistinen suuntaus on myrkkyä. Grass kääntyi tyylipuhtaaksi eurososialistiksi.

Kannattaa muistaa, että Norja on Euroopan juutalaisvastaisin maa. Norjan henkinen ilmapiiri on - kiitos öljytulojen - leikkimistä maailman omanatuntona. Norjassa todellisuus ja haaveet sekoittuvat tavalla, jota Fjordmanina tunnetuksi tullut bloggari ansiokkaasti vuosien ajan kritisoi. Norjan politiikassa tärkeintä on saada hyväksyntää heikoilta eikä arvostusta vahvoilta. Kansan moraalille se tekee saman kuin Neuvostoliiton rikoslaki: mädättää sen sisältäpäin.

Grassia pidetään vuoden 1945 jälkeen näkyvimpänä saksalaisena antisemitistinä, joten mikään ihme ei ole, että norjalaiset hänet palkitsivatkin vuonna 1999 Nobelilla. Grassin keskiviikkona julkaistusta runosta Iranin asioihin perehtynyt Nasrin Amirsedghi toteaa: "Grass asettuu runollaan avoimesti tukemaan Iranin vanhoillista, uskonnollista, ihmisarvoista välittämätöntä mullahien hallintoa." Olipa mitä mieltä tahansa itse runosta tai sen poliittisesta linjasta, parasta on kuunnella, miten se otettiin Iranissa vastaan: lehdistö kopioi Grassin runon etusivuilleen, Iranin kulttuuriministeri lähetti kyynelsilmin kiitoskirjeen Saksaan ja Iranin tv suitsutti Grassin Israel-vastaisuutta ja Iranin saamaa tukea.

[Lisäys 18.4.2012
Eero Iloniemi kirjoittaa samasta aiheesta Verkkouutisissa otsikolla
Valkoisen miehen taakka]

2 kommenttia:

Miltton Friidman kirjoitti...

Hyvä kirjoitus!

Norjan politiikassa tärkeintä on saada hyväksyntää heikoilta eikä arvostusta vahvoilta. Kansan moraalille se tekee saman kuin Neuvostoliiton rikoslaki: mädättää sen sisältäpäin.

Jos politiikkaa rakennetaan 70-vuotiaan rollaattorilla liikkuvan yksinäisen Hillevi-mummon ja 55-vuotiaan alkoholisti-Pertsan ehdoilla, niin ei ole kuin ajan kysymys milloin koko maa alkaa muuttua heidän kaltaisikseen.

Jos yhteiskuntaa rakennetaan kaikista heikoimpien ehdoilla, muuttuu se lopulta heidän kaltaisekseen, jolloin KUKAAN ei lopulta huolehdi kaikista heikoimmista.

Kumitonttu kirjoitti...

Näinhän tuo on, että sitä saadaan mitä tuetaan. Jos Suomessa saisi toimeentulotukea sillä perusteella, että voisi todistaa elävänsä ilman toimeentuloatukea, meillä ei muita olisikaan kuin todistettavasti ilman toimeentulotukea toimeen tulevia ihmisiä.