Euroalueen hajoaminen

Viime vuonna Suomessa ei kytketty ensimmäistäkään tuulivoimalaa syöttötariffi- eli takuuhintajärjestelmään. Tuulivoimahankkeet ovat jumissa erilaisten lupamenettelyiden rattaissa, vaikka niitä pitäisi nousta 700 uutta (2.500 megawattia) seuraavien kahdeksan vuoden aikana! Energia-ala ei investoi, koska ilmasto- ja energiapolitiikka on niin tempoilevaa. Investoinnin kestoikä on vuosikymmeniä, mutta nykyinen politiikka muuttaa suuntaansa pari kertaa vuosikymmenessä. Saksassa ei esimerkiksi ole enää yhtään aurinkopaneeleita valmistavaa yritystä, vaan olemme luoneet kiinalaisille aivan uuden, vihreän liiketoiminta-alueen. Nyt kun vielä puu tullee kaiketi päästökauppajärjestelmän piiriin (ts. puun poltto aiheuttaa virkamiesten mielestä hiilidioksidipäästöjä), suomalainen energiapolitiikka on kriisissä.

Maailman suurin paperiyhtiö UPM rakentaa Lappeenrantaan biodiesel-jalostamon 150 miljoonalla eurolla. Samaan aikaan StoraEnso rakentaa Kiinaan sellutehdasta 1,6 miljardilla. Itämeren rahtilaivojen pakokaasujen tulee olla rikittömiä jo vuonna 2015, vaikka laivojenkin elinikä on ainakin 20 vuotta. Polttoainekustannukset nousevat yksin UPM:n tapauksessa, joka on Suomen suurin viejä, 70 miljoonaa euroa, mikä tarkoittaa ainakin yhden härmäläisen paperikoneen sulkemista. UPM siis tuottaa Suomessa enemmän energiaa kuin käyttää, mutta silti sen tulos heikkeni toisin kuin muilla energiantuottajilla. Koska se tuottaa energiaa väärästä (puusta) eikä oikeasta (tuulesta, vedestä tai uraanista) raaka-aineesta.

Pääkanisteri Jyrki OW Katainen on linjannut, että Suomi tarvitsee kasvuyrityksiä. Kasvuyrityksellä on pulaa rahasta ja pitkäkestoisesta työsuhteesta, joita suomalainen lainsäätäjä puolestaan yritykseltä edellyttää. Hallitusammattilainen ei saa myydä omaa osaamistaan ilman työsuhdetta ja hallitustyöskentelyn palkkio on aina veronalaista tuloa. Omistuksella palkitseminen ei rasittaisi yrityksen kassaa, mutta optiot ja osakkuudet verotetaan jo silloin, kun verotettavaa ei ole. Mitä järkeä on maksaa verot osakkeista yhtiöön, joka 75%:n todennäköisyydellä ei ole enää hengissä viiden vuoden päästä?

Suomi on siis itse omilla toimillaan aiheuttanut peruuttamatonta tuhoa talouselämälleen. Onneksemme saman ovat tehneet myös EU ja Yhdysvallat. Kriisin taustalla häämöttää demokratian syvin ongelma, josta Wahlrooskin puhuu: väärät kannusteet ja siitä aiheutuva kansantalouden tehottomuus. Tehottomuus johtaa julkisen sektorin pöhöttymiseen, valtion velan kasvuun ja kiristyvääm verotukseen. Pienenä kansantaloutena Suomi voisi selvityä yksinkin aika pienin vaurioin, mutta roikkuminen EU:ssa johtaa Suomen katastrofiin. Toistamme 90-luvun laman vahvan markan politiikalla - tällä kertaa vahvan euron. Niin silloin ja taas uudelleen markan sitominen kurinalaiseen Saksan markkaan oli ja on kohtalokas virhe.

Ranskassa on ollut ylijäämäinen valtion budjetti viimeksi 1974. Velkaa valtiolla on jo 85% kansantuotteesta, ja kauppatase on 70 miljardia pakkasella. Kymmenessä vuodessa työn hinta on noussut 30%, kun taas Saksassa noin 7%, ja teollisuuden keskiansiot ovatkin vihdoin ja viimein samalla tasolla. Ranskalainen teollisuus ei sen seurauksena enää myy: ihmiset ostavat mieluummin laadukkaiksi koetuja saksalaisia tuotteita kuin huonomaineisia ranskalaisia. Sosialistien presidenttiehdokas Francois Hollande intti kuitenkin vaalitenteissä, että "eurokriisi ei uhkaa Ranskaa ja demokratia on vahvempi kuin markkinat". Jostain syystä luotan enemmän Wahlroosiin kuin Hollandeen.