Maailma 75 vuoden päästä

Venäjä pullistelee Mustalla merellä Yhdysvaltain laivaston aluksille, kertoo Ilta=Sanomat. Yleensä asevoimat eivät lähesty toistensa laivoja sillä tavalla, että se voitaisiin vahingossakaan tulkita hyökkäykseksi, kuten iranilaisen matkustajalentokoneen alasampumiseen johtaneesta tapahtumasarjasta vuodelta 1988 voidaan ymmärtää. Tästä kyseisestä tapauksesta emme tiedä sen enempää ja koneetkin olivat ilmeisesti aseistamattomia.

Toisessa Ilta=Sanomien uutisessa haastatellaan Auschwitzin johtajan Rudolf Hössin yhä elossa olevaa tytärtä. Hössin pojanpoika pohdiskelee, että "isä teki mitä teki, koska hänen oli pakko". Ymmärrettävän inhimillistä, mutta valitettavasti sekä moraalisesti väärä tulkinta että käytännössäkin. Hitlerin ideologia saksalaisista yli-ihmisinä ei sellaisenaan saanut mitään valtavaa kansansuosiota, vaikka perustuikin ikivanhoihin saksalaisiin pakanallisiin uskomuksiin. Hitlerin suosio perustui maallisempaan toimintaan ja erityisesti avokätiseen sosiaalitukeen. Hitler loi ensimmäisen hyvinvointivaltion, jonka jakamat rahat lainattiin ulkomailta ja ryöstettiin juutalaisilta. Tälle politiikalle moni antoi vapaaehtoisesti tukensa - myös Rudolf Höss.

Puolueen Ilta=Sanomat kertoo Tomi Auremaan suulla, että neljän vuoden päästä eniten tapellaan demarien ja kommarien äänistä. Ei aavistustakaan miksi tapeltaisiin, kun se porukka vähenee ja passivoituu nukkumaan. Mitä järkeä sellaisia on havitella itselleen ja muuttaa linjaansa sen mukaiseksi? Auremaan logiikkaa ei kannata tämän enempää mietiskellä, koska sitä ei ilmeisesti ole. Väite on pelkkää vasemmistopuolueiden paluun haikailua ja kuvitelmaa, että sosialismi olisi ratkaisu Suomen ongelmiin.

Roger Moorhouse on kirjoittanut kirjan nimeltä "The devil's alliance. Hitler's pact with Stalin 1939-41." Kirjan on arvostellut Kanava-lehdessä Matti Häkkänen. Vertaillaanpa näitä kahta aatetta Häkkäsen sanoin:

Ribbentropin mukaan Hitler, "joka oli taistellut koko elämänsä kommunismia vastaan", muutti mielensä keväällä 1939 nähtyään uutisfilmin, jossa Stalin otti vastaan sotilasparaatin. Hitlerin mielestä Stalin näytti mieheltä, jonka kanssa voisi sopia asioista. Ribbentrop sai luvan aloittaa neuvottelut kun jo aikaisemmin keväällä Göring oli todennut, että "kun Saksan henki ja elämä ovat kyseessä, jopa väliaikaista liittoa Moskovan kanssa voitaisiin pohtia". Auswärtiges Amtin taloudellisen puolen suurlähettiläs Karl Schnurre totesi heinäkuussä 1939: "Saksan, Italian ja Neuvostoliiton ideologioissa on yhteinen elementti, joka on kapitalististen demokratioiden vastustaminen."

Päivää ennen paktin allekirjoitusta Hitler lausui alppiasunnossaan Obersalzbergissa, että "maailmassa on vain kolme suurta valtiomiestä; Stalin, minä ja Mussolini, joka on meistä heikoin." Hitlerin mielestä Stalin oli sairas, ja pakti oli tilapäinen ratkaisu, jonka tarkoitus oli Puolan eristäminen ja brittien kauppasaarron kiertäminen turvautumalla Neuvostoliiton raaka-aineisiin ja ruokatoimituksiin. "Stalinin kuoleman jälkeen murskaamme Neuvostoliiton ja Saksan maailmanmahti koittaa."

Moorhousen kuvaukset teloituksista ja kyydistyksistä itä-Puolassa ja Baltian maissa kannattaa lukea huolella. Niistä oppii, miltä Suomi säästyi. NKVD:n 1940 laatima lista ns. vaarallisista aineksista on selkeä.

Kun Ribbentrop ehdotti Berliinissä Neuvostoliiton liittymistä kolmen vallan sopimukseen (Saksa, Italia, Japani), Molotov vastasi 1940 marraskuun lopussa Moskovassa suurlähettiläs von Schulenburgille, että sen ehtoina ovat Saksan vetäytyminen Suomesta, yhteistyösopimus Bulgarian kanssa ja neuvostotukikohdat Bosporille ja Dardanneille sekä Kaukasian ja Persianlahden suunnan kuuluminen Moskovan etupiiriin ja vielä Japanin luopuminen pohjoisesta Sahalinista.

Neuvostoehtojen kovuus ja Romanian Galtissa pidetyssä Tonavan jokikomissiokonferenssissa esitetyt Neuvostoliiton vaatimukset ja konferenssin päättyminen italialaisten ja neuvostoliittolaisten valtuuskuntien nyrkkitappeluun 17.12.1940 johtivat siihen, että Hitler allekirjoitti seuraavana päivänä Johtajan ohjeen nro 21, jolla asevoimat määrättiin valmistelemaan "Neuvostoliiton tuhoamista nopealla hyökkäyksellä".

Kuten edellä näkyy, Saksan kansallis-sosialismi ja Venäjän bolsevismi eivät olleet toistensa ääripäitä vaan kilpailijoita. Voittaja kirjoittaa säännöt ja Stalin päätti kutsua kommunismin vastustajia "fascisteiksi". Tämä termi liitettiin kansallismielisyyteen Italian ja Saksan noudattaman politiikan mukaisesti, ja tapattihan Stalin omiaan enemmän kuin muut yhteensä. Koska voittaja kirjoittaa historian, eurooppalaiset eivät koskaan päässeet käsittelemään neuvostokommunismia, vaan ainoa demonisoitu ideologia oli kansallismielinen sosialismi. Jopa italialaiset saivat armahduksen Hitlerin uhreina, ja nyt Euroopan yleisin valtiomuoto nojaa Mussolinin korporatiiviseen fascismiin, jota "hyvinvointivaltioksi" Pohjolassa kutsutaan.

Historia usein kulkee rinnakkaisia latuja nykyisyyden kanssa, ja tällä hetkellä samanlaisia maailmanvalloituksia suunnittelee sosialismin nimissä islam. Jos 30-luvun maailmaa voitaisiin nyt elää uudestaan, ihmiset ymmärtäisivät paremmin, mitä Hitler ja Stalin sanoivat. Kun heidän puheensa vaihdetaan imaamien vihasaarnoihin, itse pyrkimys ja uhreiksi valitut eivät muutu. Toivottavasti tämä ymmärrettäisiin nyt eikä vasta 75 vuoden päästä.