perjantai 5. kesäkuuta 2015

Maailma 75 vuoden päästä

Venäjä pullistelee Mustalla merellä Yhdysvaltain laivaston aluksille, kertoo Ilta=Sanomat. Yleensä asevoimat eivät lähesty toistensa laivoja sillä tavalla, että se voitaisiin vahingossakaan tulkita hyökkäykseksi, kuten iranilaisen matkustajalentokoneen alasampumiseen johtaneesta tapahtumasarjasta vuodelta 1988 voidaan ymmärtää. Tästä kyseisestä tapauksesta emme tiedä sen enempää ja koneetkin olivat ilmeisesti aseistamattomia.

Toisessa Ilta=Sanomien uutisessa haastatellaan Auschwitzin johtajan Rudolf Hössin yhä elossa olevaa tytärtä. Hössin pojanpoika pohdiskelee, että "isä teki mitä teki, koska hänen oli pakko". Ymmärrettävän inhimillistä, mutta valitettavasti sekä moraalisesti väärä tulkinta että käytännössäkin. Hitlerin ideologia saksalaisista yli-ihmisinä ei sellaisenaan saanut mitään valtavaa kansansuosiota, vaikka perustuikin ikivanhoihin saksalaisiin pakanallisiin uskomuksiin. Hitlerin suosio perustui maallisempaan toimintaan ja erityisesti avokätiseen sosiaalitukeen. Hitler loi ensimmäisen hyvinvointivaltion, jonka jakamat rahat lainattiin ulkomailta ja ryöstettiin juutalaisilta. Tälle politiikalle moni antoi vapaaehtoisesti tukensa - myös Rudolf Höss.

Puolueen Ilta=Sanomat kertoo Tomi Auremaan suulla, että neljän vuoden päästä eniten tapellaan demarien ja kommarien äänistä. Ei aavistustakaan miksi tapeltaisiin, kun se porukka vähenee ja passivoituu nukkumaan. Mitä järkeä sellaisia on havitella itselleen ja muuttaa linjaansa sen mukaiseksi? Auremaan logiikkaa ei kannata tämän enempää mietiskellä, koska sitä ei ilmeisesti ole. Väite on pelkkää vasemmistopuolueiden paluun haikailua ja kuvitelmaa, että sosialismi olisi ratkaisu Suomen ongelmiin.

Roger Moorhouse on kirjoittanut kirjan nimeltä "The devil's alliance. Hitler's pact with Stalin 1939-41." Kirjan on arvostellut Kanava-lehdessä Matti Häkkänen. Vertaillaanpa näitä kahta aatetta Häkkäsen sanoin:
Ribbentropin mukaan Hitler, "joka oli taistellut koko elämänsä kommunismia vastaan", muutti mielensä keväällä 1939 nähtyään uutisfilmin, jossa Stalin otti vastaan sotilasparaatin. Hitlerin mielestä Stalin näytti mieheltä, jonka kanssa voisi sopia asioista. Ribbentrop sai luvan aloittaa neuvottelut kun jo aikaisemmin keväällä Göring oli todennut, että "kun Saksan henki ja elämä ovat kyseessä, jopa väliaikaista liittoa Moskovan kanssa voitaisiin pohtia". Auswärtiges Amtin taloudellisen puolen suurlähettiläs Karl Schnurre totesi heinäkuussä 1939: "Saksan, Italian ja Neuvostoliiton ideologioissa on yhteinen elementti, joka on kapitalististen demokratioiden vastustaminen."

Päivää ennen paktin allekirjoitusta Hitler lausui alppiasunnossaan Obersalzbergissa, että "maailmassa on vain kolme suurta valtiomiestä; Stalin, minä ja Mussolini, joka on meistä heikoin." Hitlerin mielestä Stalin oli sairas, ja pakti oli tilapäinen ratkaisu, jonka tarkoitus oli Puolan eristäminen ja brittien kauppasaarron kiertäminen turvautumalla Neuvostoliiton raaka-aineisiin ja ruokatoimituksiin. "Stalinin kuoleman jälkeen murskaamme Neuvostoliiton ja Saksan maailmanmahti koittaa."

Moorhousen kuvaukset teloituksista ja kyydistyksistä itä-Puolassa ja Baltian maissa kannattaa lukea huolella. Niistä oppii, miltä Suomi säästyi. NKVD:n 1940 laatima lista ns. vaarallisista aineksista on selkeä.

Kun Ribbentrop ehdotti Berliinissä Neuvostoliiton liittymistä kolmen vallan sopimukseen (Saksa, Italia, Japani), Molotov vastasi 1940 marraskuun lopussa Moskovassa suurlähettiläs von Schulenburgille, että sen ehtoina ovat Saksan vetäytyminen Suomesta, yhteistyösopimus Bulgarian kanssa ja neuvostotukikohdat Bosporille ja Dardanneille sekä Kaukasian ja Persianlahden suunnan kuuluminen Moskovan etupiiriin ja vielä Japanin luopuminen pohjoisesta Sahalinista.

Neuvostoehtojen kovuus ja Romanian Galtissa pidetyssä Tonavan jokikomissiokonferenssissa esitetyt Neuvostoliiton vaatimukset ja konferenssin päättyminen italialaisten ja neuvostoliittolaisten valtuuskuntien nyrkkitappeluun 17.12.1940 johtivat siihen, että Hitler allekirjoitti seuraavana päivänä Johtajan ohjeen nro 21, jolla asevoimat määrättiin valmistelemaan "Neuvostoliiton tuhoamista nopealla hyökkäyksellä".
Kuten edellä näkyy, Saksan kansallis-sosialismi ja Venäjän bolsevismi eivät olleet toistensa ääripäitä vaan kilpailijoita. Voittaja kirjoittaa säännöt ja Stalin päätti kutsua kommunismin vastustajia "fascisteiksi". Tämä termi liitettiin kansallismielisyyteen Italian ja Saksan noudattaman politiikan mukaisesti, ja tapattihan Stalin omiaan enemmän kuin muut yhteensä. Koska voittaja kirjoittaa historian, eurooppalaiset eivät koskaan päässeet käsittelemään neuvostokommunismia, vaan ainoa demonisoitu ideologia oli kansallismielinen sosialismi. Jopa italialaiset saivat armahduksen Hitlerin uhreina, ja nyt Euroopan yleisin valtiomuoto nojaa Mussolinin korporatiiviseen fascismiin, jota "hyvinvointivaltioksi" Pohjolassa kutsutaan.

Historia usein kulkee rinnakkaisia latuja nykyisyyden kanssa, ja tällä hetkellä samanlaisia maailmanvalloituksia suunnittelee sosialismin nimissä islam. Jos 30-luvun maailmaa voitaisiin nyt elää uudestaan, ihmiset ymmärtäisivät paremmin, mitä Hitler ja Stalin sanoivat. Kun heidän puheensa vaihdetaan imaamien vihasaarnoihin, itse pyrkimys ja uhreiksi valitut eivät muutu. Toivottavasti tämä ymmärrettäisiin nyt eikä vasta 75 vuoden päästä.

5 kommenttia:

Vasarahammer kirjoitti...

Islamilainen valtio edustaa tämän päivän Espanjan sisällissotaa, jonne nuoret vapaaehtoiset ryntäävät taistelemaan aatteen puolesta.

Theodore Dalrymple pohdiskeli jossain haastattelussa, että kommunismi tarjosi kiihkeille nuorille miehille aikanaan tarkoituksen eli sen, mitä jihad on nyt nuorille muslimimiehille ja myös -naisille.

Kumitonttu kirjoitti...

Onkin ristiriitaista että yhteisöllisyyttä kannattavat vaativat väkivalloin muitakin sen taakse. Olipa sosiaalisen suuntauksen ideologian nimi sitten sosialusmi, maolaisuus, kommunismi tai islam.

Kari kirjoitti...

KT: "Onkin ristiriitaista että yhteisöllisyyttä kannattavat vaativat väkivalloin muitakin sen taakse."



Valistuksen jälkeisen länsimaisen vasemmistolaisen kulttuurin suuri ongelma on hengellinen tyhjyys, mitä yritetään parsia urheilulla, kulttuurilla ja erilaisilla yhteisöllisillä ideologioilla.

Suomalaisten pahimmat pakottajat viimeiset sata vuotta on ollut sosialidemokraattiset fasistit. Heidän viimeisin junttansa näyttää linnoittautuneen julkiseen sektoriin, vihreisiin ja AY-liikkeeseen

Orja ei katsele hyvällä vapaiden irtiottoja, sillä niistä seuraa aina isännän/hallitsijan sanktioita, rangaistus veroja ja muita turvallisen arjen häiriöitä.





Kumitonttu kirjoitti...

Orja ei katsele hyvällä vapaiden irtiottoja, sillä niistä seuraa aina isännän/hallitsijan sanktioita, rangaistus veroja ja muita turvallisen arjen häiriöitä.

Aivan. Tätähän on tutkittu paljon, ja 85% porukasta on seuraajia, 15% riittävän rohkeita pitääkseen puolensa auktoriteetteja vastaan. On helppo vaatia sellaisesta rangaistusta muille, mitä itse pelkää. Kuten vapauden kaipuu.

Kari kirjoitti...

Pohjimmiltaan vasemmistolaisen ja oikeistolaisen ero on juuri siinä, että vasemmistolainen haluaa tehdä asiat hyviksi muuttamalla yhteiskuntaa ja sen laeilla pakottaa massat heidän vajavaisen moraalinsa mukaiseen käytökseen.

Oikeistolainen taas haluaa muuttaa ihmisen ja sitä kautta parantaa pala palalta yhteiskunnan, joka on ihmistensä summa.

Tämän kuvastimena voidaan hyvin pitää suhtautumista aseisiin.

Vasemmistolainen haluaa kerätä ne yhteiskunnan ja ideologioiden väkivaltakoneistojen käyttöön. Oikeistolainen haluaa sensijaan hajauttaa ne ihmisille turvatakseen itsensä ja läheisensä vihamielisiä ja rikollisia yhteisöjä ja yksilöitä vastaan.

Vain moraalisesti korkealaatuinen ihminen voi olla vapaa, ja vain vapaista yksilöistä koostuva yhteisö voi tarjota jäsenilleen vapautta. Vasemmistolainen ei koskaan. Mies ja ääni-periaate tarkoitti alunpitäen miestä ja asetta.

Puoluediktatuuri/demokratia voi tarjota parhaimmillaankin muilta ottamiaan etuisuuksia, mutta vain niille, joille vasemmistolainen moraali katsoo olevan niihin puolueen oikeutus. Tätä tarkoitti mm. Obama luvatessaan virkaan astuessaan muuttaa yhteiskunnan.


Vasemmistolainen puhuu "hyvinvointiyhteiskunnasta"(jossa on pahoinvoivia ihmisiä). Oikeistolainen puhuu hyvinvoivien ihmisten yhteiskunnasta.

Käytännössä jokainen, joka ei puhu asioiden muuttamisesta paremmiksi ihmisten, vaan yhteiskunnan kautta, on vasemmistolainen.