torstai 23. tammikuuta 2014

Kun pappi sormella Juttaa koitti


Jollain tavalla typeryyteenkin turtuu, ja on aina vain vaikeampaa jaksaa kommentoida poliittisia tapahtumia. Tänään aamu-uutiset kertoivat, että viisi pappia pyrkii europarlamenttiin. Eilen Helsingin Totuus uutisoi, että valtionvarainministeri Jutta Urpilainen järjesti pappis-seminaarin, jonka aiheena oli "Kapitalismi on rikki". Oikeasti Jutta tietenkin väitti, että "maailman talousjärjestelmä on rikki". Miten joku voi olla niin tyhmä, että kuvittelee itsensä ja luterilaiset papit riittävän kyvykkäiksi ratkomaan globaalia taloutta? Onko suuruudenhulluudesta kyse, vai onko sosiaalidemokratia mielisairautta?

Ainoa tolkullinen pappi Jutan seminaarissa näytti olleen ortodoksien metropoliitta Ambrosius, joka totesi:
"Suomessa valtionvarainministeriöllä menee kyllä jo aika huonosti, kun piispatkin kutsutaan auttamaan. Mutta emme voi tehdä muuta kuin panostaa kirkon ydintehtävään ja siunata, mutta ei siunailla. Kirkon ydintehtävä on ihan jossain muualla kuin yrittää olla talouselämän etiikan ekspertti."
Lisäksi Ambrosius kommentoi Urpilaisen työhypoteesia talousjärjestelmän rikkinäisyydestä:
"Maailmassa on enemmän vaurautta kuin koskaan ennen. Se, että maailmassa on ongelmia, ei vielä tarkoita, että systeemi on rikki."
Sosiaalidemokratiaan kuuluu jatkuva muutos ja säätäminen, mutta koskaan ei kerrota, mikä on riittävä määrä säätöä ja valvontaa. Ehkä siksi, että menisi työpaikka alta? Nyt kun elämme sosiaalidemokratiassa ja julkinen sektori on yli puolet kansantuotteesta, on sosiaalidemokraatti Urpilaisen ihan turha ihmetellä, miksi talousjärjestelmämme ei toimi.

Suuremmalla kauhulla kuin kohta onneksi poistuvan Urpilaisen sanomisia seuraan silti tuota pappien tunkua politiikkaan. Niin kauan kuin minä muistan - ja se on kauan se - on aina tähdennetty kuinka oleellista on erottaa uskonto ja politiikka. Nykyinen kirkko on sekin sosiaalidemokraattisen hyvinvointiyhteiskunnan kritiikitön puolestapuhuja, joten ei ole ihme, että pappien kynnys hypätä politiikkaan on melkeinpä olematon. Evankelisluterilaista kirkkoa ja valtiota on oikeasti mahdoton erottaa. Samasta syystä molemmat tahot innokkaasti kannattavat sharia-lain käyttöönottoa, koska se ikään kuin legimitoisi myös evlut pappien valtapyrkimykset.

Oikeasti papeilla ei ole mitään annettavaa politiikkaan, jos se ei ole kriittistä kommentointia. Pappien ei tule osallistua poliittiseen päätöksentekoon muuta kuin äänestämällä (minkä oikeuden voisi heltäkin viedä pois koska ovat verovaroin elätettävää porukkaa). Papeilla on - mikäli edes mahdollista - vielä vähemmän annettavaa poliittisessa päätöksenteossa kuin sosiaalidemokraateilla, joista myös ehdoton valtaosa on julkisella sektorilla töissä, ja siten heidän äänioikeutensa tulisi myös poistaa. Jos ihminen haluaa vaikuttaa politiikassa, on hänen työskenneltävä maksajana eikä saajana.

Ei olla ensi kertaa pappia kyydittämässä:
Talvisaikaan piika oli laitettu viemään pappia talolta takaisin pappilaan. Matka tehtiin silloiseen tapaan hevosella ja reellä. Pakkasen takia molemmat istuivat lämpimässä saman rekipeitteen alla. Matkan varrella papin käsi ajautui kuin huomaamatta piian haarojen väliin. Perillä pappi pyyteli piialta anteeksi huonoa käytöstään, kun ei ollut muka huomannut mihin kätensä oli laittanut. Piika ei kuitenkaan ollut millänsäkään, sillä ei hän sanomansa mukaan ollut ensimmäistä kertaa pappia kyydissä.

12 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kirkosta erotaan - verotulot laskussa - ennuste huono - muut uskonnot yleistyvät: paha juttu papille.
Politiikassa saa paremmat liksat ja voi jatkaa bull$ht:n puhumista vieläkin vapaammin ja pääsee julkisuuteen, kiitos sopulilauman.
Mammona viehättää - nälkäpappeudesta lienee tässäkin kyse :-)

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tuon Ambrosiuksen lausunnon perusteella voi kyllä antaa ortodokseille kymmenen pistettä. Tuosta julkisesta sektorista voi todeta, että jopa minä tajuan sen, mitä kirjoitit, vaikka siellä itse töissä olenkin. Julkisen sektorin tehtävä on vain ja ainostaan tarjota ihmisille välttämättömiä peruspalveluja, mutta nyt julkisen sektori on & turpoaa oman itsensä takia. Sen päätehtäväksi on aina vain enemmän tulossa pähkähullujen poliittisten unelmien toteuttaminen ja joutumaistereitten suojatyöllistäminen.

Kumitonttu kirjoitti...

Päivää Ykä. Näin se juu on, että kun ei ole vastuuta, toimitaan vastuuttomasti.

Julkisella sektorilla on paljon hommia, joita yksityinen puoli (tarkoitan liiketaloudellista voittoa hakeva yhtiö) ei voi tuottaa. Esimerkiksi juurikin sinun työsi (lastenhuollossa) on tällainen. Ei ole mitään järkeä asettaa tulospalkkioita ja muita vastaavia liiketoiminnassa käytettyjä "kannustimia" julkisen toiminnan ohjaamiseksi.

Julkinen sosiaali- ja terveydenhoito voidaan rahoittaa joko avustuksilla (esim. kirkot ja järjestöt) tai veroilla. Itse suosisin avustusperäistä toimintaa, jolloin vapaaehtoispohjalla toimittaessa kulupöhö ei pääse paisumaan holtittomasti.

Jos se rahoitetaan verovaroilla, on julkisen sektorin työntekijöiden pysyttäydyttävä pois rahoituksen järjestämisestä (eli verojen korottamisesta). Jopa afrikkalainen ymmärtää, että jokainen, jonka oma palkka riippuu veroista, on aina valmis nostamaan veroja ennemmin kuin lopettamaan omat hommansa.

Mutta kuten nähtyä, Jutta on tyhmempi kuin keskiverto afrikkalainen.

IDA kirjoitti...

Olisi ihan mielenkiintoista lukea metropoliitan, piispan ja Kari Mäkisen alustukset. Noista Hesarin ja YLE:n jutuista ei oikein saa selvää mitä on puhuttu.

Kumitonttu kirjoitti...

Ne varmaan saa aähköpostilla valtiovarainministeriöstä. Jos jollain on aikaa, niin kannattaa kysyä ja täällä voi raportoida ja referoida.

Anonyymi kirjoitti...

" kuin äänestämällä (minkä oikeuden voisi heltäkin viedä pois koska ovat verovaroin elätettävää porukkaa)"

Erinomainen pointti ja kirjasin sen juuri osaksi Pohjolan perustuslakia. :)

Anonyymi kirjoitti...

Mitäs Kumis veikkaat olisko parempi liittyä ortodokseihin? On heilläkin kirkollisvero mutta sentään sen verran selkärankaa olla ryhtymättä politikointiin. Kristillisen yhteisön pääasia on keskittyä uskonasioihin.

Jos ortodoksit siirtyisivät omaehtoiseen rahoitukseen, siis sellaiseen jota katoliset ja "vapaat suunnat" toteuttavat niin olisi huippuhyvä. Tarkoittan toiminnan pyörittämistä vapaaehtoisilla jäsenmaksuilla, kolehdeilla, lahjoituksilla ja myyjäisillä. Jos on opillisesti autonominen, täytyy olla myös taloudellisesti itsenäinen.

Kumis, tunnetko yhtään ortodokseja, joko tuttavia tai työn kautta? Ovatko ortodoksit taitavia pyörittämään bisnekisiä?

Kumitonttu kirjoitti...

Ei kai se Jumala sen paremmaksi muutu seurakuntaa vaihtamalla. Poliittisena mielenilmauksena siirtyminen ortodoksiksi voi kannattaa.

Anonyymi kirjoitti...

Vieras - mahtaisiko se seurakunnan vaihto sen enempää parantaa kuin pahentaakaan. Molemmista kirkoista löytyy niin hörhöjä kuin tolkun puhujiakin. Ambrosius kuuluu tolkun puhujiin, mutta pitää muistaa, että arkkihörhö Mitro kuuluu samaan kirkkoon. Ehkä pieni ero löytyy siitä, että ortodokseja ei ole ainakaan vielä vallannut tämä luterilaisen kirkon "anteeksi että olen olemassa" -syndrooma.

Igor kirjoitti...

Vieras! Kuuluin itse syntymästäni lähtien Pyhän Nikolain seurakuntaan. Seurakunta ei kuulunut Suomen ortodoksikirkkoon vaan oli Moskovan patriarkaatin alainen. Sen perustivat Suomen venäläiset emigrantit v 1927. Siellä oli pakollinen kirkollisvero, mutta maksamansa summan sai itse päättää. Itse erosin seurakunnasta vasta aikuisena kun en halunnut pahoittaa perheeni ja sukuni tuntevan kirkkoherran mieltä.

Metropoliitta Ambrosiuksen tolkullisuudesta on monenlaisia käsityksiä. Eivätkä kaikki ole vain myönteisiä.

Mutta ortodoksikirkko pysyy Suomessa omalla reviirillään eli keskittyy uskon asioihin. Vähemmistökirkkona sillä ei ole muuta mahdollisuuttakaan. Se on ihan hyvä juttu. Mutta ei ortodoksit sen parempia tai huonompia bisnesmiehiä ole kuin ketkään muutkaan.

Hep0nen kirjoitti...

Uskonto perustuu arvoille. Politiikka perustuu arvoille. Kummassakaan tapauksessa arvoja ei voida viime kädessä perustella muulla kuin sanomalla, että minun mielestäni tämä nyt vain on näin.

Demokratia on siitä hyvä ja huono systeemi, että kansalla on oikeus myös olla väärässä ja tehdä tyhmiä valintoja. Se mikä on väärässä olemista vaihtelee voimakkaasti.

Mitä siis ovat ne arvot joilla ei saisi tehdä politiikkaa, ja millä perusteella ne pitäisi sulkea pois? Jumalausko tai sen puuttuminen eivät käy perusteeksi, sillä uskoon ne arvot perustuvat kaikissa muissakin tapauksissa. Minä esimerkiksi uskon, että on olemassa Suomi-niminen valtio jossa asuu suomalainen kansa. En voi perustella kantaani mitenkään muuten kuin vetoamalla asioihin joihin vain uskon, ja joista tekee tosia vain se, että aika moni muukin uskoo. (kieli ei käy perusteeksi, silloinhan esim. kaikki englantia puhuvat olisivat englantilaisia).

Kumitonttu kirjoitti...

Heponen, arvoja voidaan määritellä esimerkiksi siten, että edistävätkö ne yleisesti ottaen inhimillistä hyvinvointia yhteiskunnassa. Esimerkiksi on kiistatonta, että valistuksen ajan oppi luonnonoikeuksista on lisännyt inhimillistä hyvinvointia, joten meillä ilmiselvästri on (kuten kirkkokin opetti aikoinaan) oikeuksia, joita poliitikot eivät saa poistaa.

Demokratiassa on edustajisto, joiden tehtävä on tarvittaessa toimia kansan tahdon vastaisesti. Se on vastuunkantamista. Nythän tuo onneton Siilinjärven pinokkio kuvittelee, etä kansan edun vastaisesti toimiminen on vastuunkantoa. Tahto ja etu ovat eri asioita.