Leon Trotskin mielestä fascismi (siis sosiaalidemokratia) oli vain kapitalismin viimeinen ponnistus ennen kommunismia. Michael Goldin mukaan "Kun maidosta tehdään homejuustoa, jotkut pitävät siitä hajuineen kaikkineen. Kun kapitalismi rappeutuu, siitä tulee sosiaalidemokraattista fascismia." Vuonna 1928 Kolmas Internationaali lausui, että "sosiaalidemokratia, fascismi ja natsismi ovat sisaraatteita" ja että "fascismi on työkalu porvaristoa vastaan, mitä käyttävät sosiaalidemokraatit, jotka edustavat fascismin maltillista siipeä".
Stalin itse sanoi, että "fascismi ei ole natsismin vastakohta vaan sitä täydentävä aate". Senpä takia Stalin määräsi Saksan kommunisteja tukemaan Hitleriä - ennen hänen julistautumistaan yksinvaltiaaksi - koska hänen näkemyksensä mukaan "Nach Hitler, kommen wir". Tai; ensin ruskeapaidat, sitten punapaidat.
Amerikkalainen sosiologi Theodore Abel haastatteli natseihin kääntyneitä entisiä kommunisteja ja sosiaalidemokraatteja, jotka kertoivat motiiveiksiin liittymiselleen natseihin mm. seuraavaa:
"Minua hämmensi kommunistien vähättely rotujen olemassaolosta ja kansallisvaltion oikeutuksesta. Kysyin usein itseltäni, miksi kommunismi ei toimi kansallisvaltiossa vaan ainoastaan maailmanlaajuisesti."Niinpä haastankin kaikki keskusteluyhteyteen kykenevät sosialistit kertomaan, mikä teitä tässä aatteessa oikein viehättää?
"Minua pelotti ajatus Saksan alistamisesta muiden kansojen valvontaan. 'Liittoutukaa kaikki maailman työtätekevät' on järjetön. Samaan aikaan minua houkutteli natsien tarjoama ajatus luokkaerojen hävittämisestä."
"Natsien ehdoton vaatimus luokkaerojen hävittämisestä, sääty-yhteiskunnan alasajosta ja puolueen agressiivisuus kiinnosti minua. Liike tarjosi saksalaiselle työmiehelle täydellisen version sosialismista."
Jonah Goldberg, Liberal Fascism, s. 76 (#1 New York Times bestseller)
8 kommenttia:
Tämä on jokseenkin epärehellinen lähestymistapa. Sosiaalidemokratian, natsismin, ja fascismin juuret ovat historiallisesti yhteiset, mutta natsismi ja fascismi tuhoutuivat koska niihin kuului olennaisena osana haluttomuus kompromisseihin ja haluttomuus mukautua. Sosialidemokratian lähtökohtana oli assimiloida sosialistien päämääriä liberaaliin demokratiaan.
Iso osa näistä tavoitteista saavutettiin ja monista niistä on lähes täydellinen konsensus nykypäivänä kautta koko poliittisen spektrin. Tavallaan sosialidemokratiaa ei ole enää edes olemassa.
Vrt evoluutio; homo erectus on kuollut sukupuuttoon kauan sitten. Sillä ja nykyihmisellä on yhteistä, mutta olisi jokseenkin hassua väittää, että nykyihminen on sama asia kuin homo erectus.
Olet oikeassa siinä, että sosiaalidemokratia ei ole sama asia kuin natsismi, vaikka niillä onkin yhteiset juuret. Mutta mielestäni en sitä tuossa edes väittänyt. Sen sijaan väitin, että fasismi on määritelmällisesti tarkoittanut sosiaalidemokratiaa. Se, että sitä käytetään nyt muuhun tarkoitukseen, voi johtua mm. siitä, että vasemmistolaisessa kielenkäytössä termejä määritellään mielivaltaisesti. Siis kuten nyt se klassinen Saksan Demokraattinen tasavalta, joka ei ollut saksalainen, ei demokraattinen eikä tasavalta.
Se, mitä "sosialidemokratia" tarkoittaa nyt, on eri asia kuin "sosialidemokratia" vuonna 1930 tms. Sosialidemokratia ja fascismi syntyivät kumpikin reaktiona neuvostososialismille. Korporativismi on niille yhteistä, mutta fascismi hylkäsi demokraattisen prosessin kuten natsitkin.
Kaikki tietysti ammensivat sosialismin kollektivismista, fascismi enemmän jonkinlaisena modernina projektina rakentaa uusi uljas yhteiskunta, natsismi enemmän jonkinlaisena kansallisromantiikan turboahdettuna versiona. Sosialidemokratia puolestaan pidättäytyi liberaalissa demokratiassa.
Fascismi ja natsismi olivat kauempana klassisesta liberalismista kuin sosialidemokratia tässä suhteessa. Sosialidemokratia kehittyi vielä voimakkaammin tähän suuntaan kylmän sodan aikana, koska sen piiriin gravitoitui se osa vasemmistosta joka ei hyväksynyt neuvostoliiton projektia.
Tavallaan olisi ehkä rehellisempää nähdä kommunistit, natsit, ja fascistit jonkinlaisina irtiottoina klassisesta sosialismista kohti totalitarismia, ja sosialidemokratia taas kohti liberaalia demokratiaa.
Lisään vielä tämän:
Toista maailmansotaa edeltäneen ajan ihmisillä ei ollut sitä luksusta, että he olisivat nähneet mitä näistä yhteiskunnallisista kokeiluista seurasi. Diktatuureja pidettiin tavallaan ihan OK juttuina vielä silloin, valtionpäämiehet eivät pääsääntöisesti piitanneet toisten maiden systeemeistä, ei ollut mitään sellaista hegemoniaa kuin USA:lla on nykyään demokratian osalta.
Fukuyamalainen optimismi ja "neokonservatiivit" 1980-luvun lopulta 2000-luvulle voidaan ajatella jonkinlaisena hegeliläisen historiaprojektin voittajiksijulistautujina. Näitä oli jo ennenkin, Marx julisti kommunismin voittajaksi, luokkataistelun piti olla vain ajan kysymys. Hitler julisti että kansat taistelevat ja vahvin voittaa. Jne, jokaisen systeemin kannattajat ovat julistaneet että nyt on pojat sillä lailla että maailmanjärjestys on tämä.
Sosialidemokraatit ovat tästä poikkeus. Niillä oli modernisaatioprojekti, eikä mitään sen ihmeellisempää julistamista. Kukaan ei ole huomannut sitä, mutta tavallaan sosialidemokraatit voittivat. He tekivät sen, mihin natsit, kommarit, jne eivät pystyneet, eli saivat aikaan yhteiskunnan joka pysyy kuten miten pystyssä ja jonka asukkaat ovat vauraita. Tai ainakin saivat sen parikymmentä vuotta pidempään pysymään kasassa kuin neukkulan.
Nyt se natisee liitoksissaan. Mutta näin on natissut ennenkin. En sano mitään tulevaisuudesta, jätän sen ennustajille. Katsotaan nyt.
Sosialidemokratia puolestaan pidättäytyi liberaalissa demokratiassa.
Minä olen eri mieltä tuosta asiasta. Kuten Murphy hyvin kirjoitti, Saksan sosialistinen puolue omi sanan "demokratia" nimeensä vain kosiskellakseen hyväksyntää. Samoin Radekia pidettiin sosiaali"demokraattina" ja myös natsien alkuaikojen ydinhahmot olivat ihastuneita JUURI SOSIAALIDEMOKRATIAAN! Tästähän Stalinin kommenttikin kertoo - ensin fascistit (siirtymävaihe) ja sitten me (kommunismi).
Sosialidemokraatit ovat tästä poikkeus.
Niin siis sen jälkeen, kun Eurooppa oli palanut tuhkaksi ja Ryssä viritteli hirmuhallintojaan Itä-Euroopassa, sosiaalidemokraateiksi järjestäytyi kansallismielisiä "asevelisosialisteja". Sitä ennen sosiaalidemokratia oli puhtaasti fascistinen oppi, kuten moneen kertaa tuossa jo esitin.
Nykyisen sosiaalidemokratian ongelma on sen byrokratiakeskeisyys, joka johtaa moraalikatoon ja taloudellisesti huonokuntoiseen toimintamalliin. Eli siinäkin se noudattaa klassista fascismia.
Kuten sanoin, 30-luvun ihmisillä ei ollut vielä käsitystä siitä mihin nämä projektit johtivat. Demarit eivät päässeet missään todella valtaan ennen sotaa, ja sodan jälkeen olivat siirtyneet jo enemmän demokratian suuntaan. Tähän viittasin evoluutiosta puhuessani.
Ikuisuuskysymys, mikä oli ensin, muna vai kana. Sosialidemokratian, fascisimin ja kommunismin syntyjuuret ovat yhteiset, aivan samoin kuin abrahamuskontojen syntyjuuret. Nykytilanteessa alkujuuri on jo lahonnut, versot ja oksastukset ovat muuttanee hedelmät erilaisiksi ja jokainen lahkolainen on sitä mieltä, että vain hänen opeillaan pääsee paratiisiin. Yhteiskuntajärjestys hakee vielä evoluutiossa ei parasta, vaan vähiten haitallista mallia. Sillä välin erilaiset syöpäkasvaimet yrittävät vallata koko hoidon.
sodan jälkeen [demarit] olivat siirtyneet jo enemmän demokratian suuntaan
Totean nyt vielä yhden kerran, että sosiaalidemokratia nojaa klassiseen fascismiin, jossa valtion rooli on kohtalaisen pieni, ja todellista valtaa pitävät neuvostot, kuten ammattikillat. Siinä on tietty demokraattinen ulottuvuus, mutta en itse kutsuisi sitä demokratiaksi.
Lähetä kommentti