Arvorelativismia tilattiin ja toimitettiin

Olen aiemminkin kirjoittanut, kuinka sosialismi on dogmaattinen eli pakottava oppi. Dogmilla yleensä viitataan uskonnolliseen opetukseen, koska dogmatiikka on teologian osa-alue. Kuitenkin on selvää, että myös muut opit kuin kristinusko sisältävät uskonnollisia tunnusmerkkejä. Ilkka Pyysiäinen luettelee näitä uskonnoksi nimettäviä piirteitä neljä (kirjassaan Jumalten keinu): oppi otetaan vakavasti, sitä käytetään elämänhallintaan, sen jakaa joku tietty ihmisryhmä ja se on tunnepitoista.

Eräällä tavalla me kaikki uskomme johonkin dogmiin. Konservatiiville (amerikkalaisessa kielenkäytössä) dogmeja voivat olla Raamatun arvomaailmasta kumpuavat tai klassisen liberaalin mielestä esimerkiksi näkemys minimivaltiosta voi nousta dogmin asemaan. Kuten asetelmasta huomaa, on olemassa hyviä ja huonoa dogmeja.

Konservatiiville hyviä dogmeja ovat ne, jotka takaavat mahdollisimman suurelle osalle sen jäseniä fyysisesti ja taloudellisesti turvallisen elinympäristön. Historia osoittaa, että valkoinen, kristillinen kulttuuriympäristö on onnistunut tässä teollisen vallankumouksen jälkeen parhaiten. Sosialistille tuo osoittaa, että valkoinen kulttuuri ja kristinuskon opit ovat pelkkiä todisteita rasismista ja mustiin kohdistuneesta riistosta. Konservatiiville ne todistavat sen, että valkoinen kulttuuri ja kristitty arvomaailma ovat puolustettavia asioita, joita voidaan toki kehittää edelleen, mutta niitä ei heitetä romukoppaan vain siksi, että niissäkin on kehitettävää. Mutta siis ne ovat olleet kaiken pohjana, kun länsimainen yhteiskuntajärjestys nousi taloudellisesti ylivertaiseen asemaan, ja siksi niitä ei sellaisenaan pidä hävittää vaan kehittää.

Sosialistit kiistävät kristilliset dogmit ja dogmien oikeutuksen nojaamalla yhteen ainoaan käsitteeseen: edistyksellisyys (progressio). He leimaavat kaikki muut opit (dogmit) pahoiksi, koska niissä on myös kehitettäviä puolia. Mutta he eivät avaa omaa oppiaan, minkä takia asiasta ei voida keskustella ja vertailla eri dogmien hyviä ja huonoja puolia. On vähän sama kuin yrittäisit sanoa sosialistille, että varkaus on paha, mutta jos hän ei tunnusta moraalikäsitettä hyvä tai paha, ei mitään keskustelua voi syntyä. Sosialisteille tosiasioita tärkeämpää ovat syyt, motiivit. Ei väliä, jos lopputulos on onneton, koska tarkoitus oli kuitenkin hyvä!

Tutkija Mika Aaltonen toteaa Puolueen Näköradiossa, että

- Yhteiskunta ei ole eksplisiittisesti ottanut vastuuta siitä, että kotona ja kouluissa puhuttaisiin enemmän siitä, miten meidän pitäisi käyttäytyä. Mikä on oikein ja mikä on väärin? Aikaisemmin nämä arvot tulivat kirkosta, ne tulivat kun luettiin raamattua. Aiemmin oli tällänen yhtenäinen arvopohja, ja se on murentunut

Tämä on ihan totta, ja se on lopputulema juuri siitä, että sosialismissa kaikki dogmit ovat pahoja, ja sosialismia ikään kuin kehitetään ratkomalla kulloinkin esiin nousevia asioita. Syntyy keskenään ristiriitaisia päätöksiä, koska jokainen rajoitus on aina joltain toiselta pois. On mahdotonta rakentaa yhteiskuntaa, jossa kaikki saisivat pelkkää hyötyä, kuten tasa-arvoon perustuva maailmankatsomus väittää.

Suomen Kuvalehden numerossa 17/12 kerrotaan, kuinka vasemmistolaiset olivat kokoontuneet ravintola Juttutupaan keskustelemaan Marxista. Kun toimittaja oli kysynyt, voiko sosiaalidemokrataian alamäen syynä se, että Forssan tavoitteet on pitkälti toteutuneet, Mikko Majander vastasi, että ei, koska "sosiaalidemokratia ei valmistu ikinä. Se kehittyy aina olosuhteiden mukaan."

On selvää, että jos valtio opettaa lapsille kouluissa jotain maailmankatsomusta, tämän opetuksen tulisi perustua vanhempien maailmankuvaan. Monikulttuurisuuden ja tasa-arvon opettaminen ei vastaa sitä maailmankuvaa, joka ihmisillä on.