Hampurilaisia pidetään paitsi epäterveellisenä myös imperialistisena uhkana kansalliselle ruokakulttuurille.Aivan identtisillä perusteluilla Natsi-Saksassa suosittiin kasvisruokailua, koska länsimaiden lihansyönti nähtiin turmiollisena ja nuorisoa rappeuttavana. Saksalaisen nuorison täytyi olla hyvässä henkisessä ja fyysisessä kunnossa ollakseen valmiina antamaan suurimman mahdollisen uhrinsa isänmaalleen ja
- Enemmänhän oli tarkoitus puhua puhtaasta ruoasta ja kuinka paljon parempaa se voisi olla. Vähän eettisempää se voisi olla.Näissä kahdessa tapauksessa kuvastuu hienosti se, kuinka samanlaisia juuriltaan musta venäläinen nationalismi ja vihreä länsieurooppalainen internationalismi pohjimmiltaan ovat. Molemmissa pahuuden ruumiillistumina toimivat amerikkalaiseen elämäntapaan kuuluva kulutusmyönteisyys, nuorison ylikansallinen yhtenäiskulttuuri ja oman kehon pyhittäminen terveellisiin ruokailutottumuksiin.
Leinosen väitteissä McDonald's heittää "yli puolet" valmistamastaan ruoasta pois, mikä myös kuvastaa hyvin taiteilijan käsitystä pikaruoasta. Jos lounaan hinta on seitsemän euroa (alv 0%), niin siitä (täysliha) raaka-aineen osuus on kolme euroa siitä riippumatta, valmistaako sen työmaaruokala, Kotipizza tai McDonald's. Leinosen mielikuva hampurilaisaterian myyntikatteista heijastaa vain hänen arviotaan McDonald'sin raaka-aineen halpuudesta (lue: huonoudesta).
Oli hauska katsella sunnuntai-iltana Anthony Bourdainin No Reservations! -ohjelmaa, jossa hän vieraili Suomessa. Oppaana toiminut Sam Yaffa kertoi, että 30 vuotta sitten Suomi oli "kylmä ja paska maa", mutta vei vieraansa silti kaikkiin stereotyyppisimpiin paikkoihin Koffin ratikasta ravintola Lappiin ja Kallion yleiseen saunaan kupattavaksi unohtamatta tietenkään ravintola Päämajaa, Bar Moskovaa ja Jaskan Grilliä. Vaikka nuo kaikki ovat jonkinlaisia "suomalaisen kulttuurin mäkkäreitä", niin isännällä kuin vieraallakin oli hauskaa.
Ehkä vihreä ideologia kaikessa askeettisuudessaan on kuitenkin sitä aitoa todellista suomalaisuutta, joka kumpuaa karuista olosuhteista ja niukoista resursseista - ihan kuten pohjoisen ihmiseen vetoava kommunismikin. Ehkä Vihreät ovatkin niitä oikeita suomalaisen kulttuurin lähettiläitä ja me muut kuolemansynteihin lankeavia nautiskelijoita?
2 kommenttia:
Voi ei, ei kai ne nyt Mäkkäreitä ole Venäjältä pois ajamassa? Ei sitten tarvitse varmaankaan enää toista kertaa mennä Pietariin, vaikka Eremitaasissa ei edellisellä kerralla kaikkea kerennyt kunnolla katselemaan. Venäläinen ruokakulttuuri kun osuu omasta mielestäni täysin syömäkelvottomaan luokkaan. En voi sietää suolakurkkuja enkä punajuuria missään muodossa, ja molemmat ovat suosiossa venäläisessä keittiössä. Muutenkaan en ole tykännyt mistään venäläisestä ruokalajista, mitä olen joskus joutunut maistamaan. Ei vain ole minun makuuni tippaakaan.
Kun pari kesää sitten kävin avomieheni kanssa Pietarissa, asetin Pietarin reissun ehdoksi sen, että söisimme vain länsimaista tai aasialaista ruokaa tarjoavissa paikoissa, muttei missään venäläisessä ravintolassa. En tykkää Mäkkärin ruoan irvikuvista ja muuten välttelen Mäkkäreitä. Jos haluan hampurilaisen, menen nakkikioskille, koska niistä saa yleensä paremman makuisia purilaisia kuin Mäkkäristä. Mutta Mäkkäristä tietää sentään, mitä lautaselleen saa, joten Mäkkäri oli valintamme Pietarissa. Pizza Hut olisi ollut mieleisempi, mutta Mäkkäri oli ensimmäinen kohtuuhintainen länsimaista sapuskaa tarjoava paikka, jonka pitkän kävellen tehdyn turistikierroksen jälkeen löysimme. Siinä vaiheessa olimme niin nälkäisiä ja nääntyneitä, että jopa Big Mac ateria oli herkkua.
Olen tainnut tulla makutottumuksissani isääni. Isäni oli ollut pari kertaa aiemmin Pietarissa, kerran NL:n aikana ja toisen kerran NL:n romahduksen jälkeen. Kummallakin reissulla ryhmämatkaan kuului ruokailut ryhmää varten valituissa ravintoloissa, joissa ruokalista koostui venäläisistä resepteistä. Isäni on aika kaikkiruokainen, mutta hän sanoi ainoan tavan saada ruokansa syödyksi oli huuhtoa jokainen suupala alas ruoan mukana tarjotuilla vodkalasillisilla. Isäni ei ole normaalisti ryyppymiehiä, mutta niillä Venäjän reissuilla hän oli iloisesti kännissä joka illallisen lopuksi. Niin pahan makuista ruokaa se oli.
Heh, kiitos Anonyymittärelle hauskasta avauksesta.
Itse olin siellä heti Neuvostoliiton romahdettua kun kaikki oli kerta kaikkiaan loppu. Tilasimme kaupungin parhaassa ravintolassa ruokalistalta kaiken. Ei siksi, että olisimme syöneet saati edes jaksaneet syödä kaiken, vaan siksi että mitään ruokalistalla tarjolla ollutta ei ollut saatavilla, eikä tarjoilija ilmeisesti uskaltanut sitä kertoa. Jouduimme käymään koko listan rivi kerrallaan läpi, ja poistumaan vatsat tyhjinä. Viinaa olisi ollut, tietenkin.
Ainoa ruoka jota en ole voinut Venäjällä syödä oli sekin Neuvostoliiton aikaan. Saimme vaniljajäätelöt, jotka olivat vain jäädytettyä maitoa. En vaan voinut syödä. Maistui ihan navetalle.
Lähetä kommentti