80-luvulla Valittujen Palojen ja jopa Aku Ankan tilaaminen katsottiin Amerikkamyönteiseksi, eli kääntäen Neuvostovastaiseksi, vaikkakin sittemmin Neuvostovastaisuus tarkoitti myös Kekkosvastaisuutta. Carl Grimbergin "Kansojen historia" päivitettiin Koko Kansan Kirjakerhon "Suurella maailmanhistorialla". Sarjan viimeinen 15. osa tapailee varovaisesti kohti lähitulevaisuutta, jota me kaiketi tällä hetkellä paraikaa elämme.
[Kuvateksti: Islam opettaa nimenomaisesti sotaa eikä rauhaa, ja erityisesti se haluaa julistaa ns. "pyhän sodan" (jihad eli dzihad). Islam on paljon voimakkaammin koko yhteiskuntaa hallitseva ideologia kuin nykyinen kristinusko Lännessä.]
Islamin nykyinen suurpoliittinen merkitys perustuu siihen, että se toisin kuin länsimainen kristinusko ei erota toisistaan uskontoa ja "maallista" politiikkaa. Koko yhteiskunta rakentuu islamin opeille ja sen antamille arvoille, eli kuten meidän aikamme islamilaiset sanovat: islam on ainoa oikea yhteiskuntajärjestys, Allahin käskyjen mukainen.
Islam on meidän aikanamme kytketty sekä perinteiseen konservatiiviseen poliittiseen ideologiaan että myös radikaaliin sosialistiseen kaavaan. Perinteisissä monarkioissa kuten Jordaniassa, Kuwaitissa ja Saudi-Arabiassa hallitukset ovat pyrkineet talouden kehittämiseen usein yhteistoiminnassa Lännen kanssa ja samalla säilyttäneet perityn yhteiskuntajärjestyksen. Toisissa valtioissa, erityisesti Irakissa ja Syyriassa ovat hallitsevat islamilaiset lahkot pyrkineet rakentamaan sosialismia, jolla on tavoiteltu yhteiskunnan uudenaikaistamista.
Islamin poliittisista muodoista on viime vuosikymmeninä jatkuvasti näkyvämmäksi muodostunut suuntaus, jota voidaan nimittää fundamentalismiksi. Se torjuu kaikki yritykset islamin "sovittamiseksi" nykyaikaan ja vaatii päinvastoin yhteiskunnan alistumista Allahin asettamiin lakeihin, jotka Koraani esittää. Meidän aikanamme on fundamentalistinen herätysliike noussut hallitsevaksi monissa valtioissa ja päässyt siten toteuttamaan aatteitaan yhteiskunnallisesta ohjauksesta. Pakistan ja Iran ovat saaneet fundamentalistiset hallitukset.
Islamilainen herätysliike on selvästi reaktio länsimaista ajattelua ja kulttuuria vastaan, joiden katsotaan olevan ristiriidassa islamilaisten arvojen kanssa. Islamilaiset ovat pitkään tunteneet itsensä poliittisesti ja taloudellisesti Lännen maita alempiarvoisiksi. Länsi-Aasiassa olivat islamilaisista valtioista toisen maailmansodan päättyessä itsenäisiä vain Turkki, Iran, Afganistan, Saudi-Arabia ja Jemen. Taloudellinen riippuvuus, joka tuntui suurimmassa osassa islamilaista maailmaa, jatkui myös poliittisen vapautumisen jälkeen. Vasta 1970-luvulla islamilaiset löysivät aseen, jolla iskeä Länttä: öljymaat ryhtyivät rajoittamaan vientiä ja nostamaan hintoja. Öljytulojen äkillinen kasvu kohtotti myös itsetuntoa ja rahoilla voitiin ostaa kaivattua Lännen tekniikkaa. Samaan aikaan voitiin kuitenkin kieltää Lännen kulttuuri, joka muutoin oli yleensä seurannut sen tekniikan mukana.
Suhtautuminen Länteen on yleensä ollut kokonaan kielteistä. Sen sijaan on korostettu islamilaista kulttuuriperinnettä, joka tosin eri maissa on ollut erilainen vallanpitäjien ja tunnustetun islamin suuntauksen mukaan.
[Tietonurkka: Islam on arabiankielen sana joka merkitsee alistumista, antautumista ja kuuliaisuutta. Uskontona islam vaatii täydellistä alistumista Jumalan tahtoon ja ehdotonta kuuliaisuutta hänen käskyilleen. Sana merkitsee myös rauhaa. Se tarkoittaa ettei todellista ruumiin ja sielun rauhaa voi saavuttaa muutoin kuin alistumalla ja tottelemalla Jumalaa. Sellainen elämä kuuliaisuudessa antaa ihmiselle sisäisen rauhan ja luo siten pohjan todelliselle rauhalle yhteiskuntaan.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti