Teknologiateollisuus on julkaisuut kirjasen Teräs Suomen kansantaloudessa. Niille jotka ovat liian kiireisiä lukeakseen sen, kerron vain lyhyesti että Suomen infrastruktuurissa on henkeä kohden noin 13 tonnia terästä. Sitä on kiinteistöissä, kulkuvälineissä ja koneissa. Pohjoisessa terästä tietenkin tarvitaan enemmän kuin etelässä ankaran ilmaston takia, mutta Suomessa määrä on kuitenkin alle länsimaiden keskitason. Suomi on siis "terästehokas" yhteiskunta, ja se näkyykin suomalaisen metallisteollisuuden hyvänä kilpailukykynä kansainvälisillä markkinoilla, joihin sen tuotannosta reilusti yli puolet myydäänkin. Suomessa kierrätysaste on 90% ja teräksen määrä ei enää kasva, eli kansantalouden saturaatiopiste teräksen suhteen on osapuilleen saavutettu. Teräksen kiertoaika on suunnilleen rakennuskannan elinikää vastaava 42 vuotta.
aut
Kiinassa terästä on 1,8 tonnia henkeä kohden, mikä on koko maailman keskiarvon (3,1) alapuolella. Vaikka Kiina kasvaa kovaa vauhtia, on kyllä kirittävääkin. Länsimaista Yhdysvalloilla on suurin kansantuote (49.000 dollaria asukasta kohti) ja piskuinen Suomikin (36.000 dollaria) pieksee Kiinan (8.500) mennen tullen. Noilla luvuilla Kiinan tulisi kasvaa 13% jos Suomi kasvaa 3% vuodessa. Suomi-neidon tila olisi ihan hyvä ilman poliitikkojamme, joiden mielihaluna on jostain syystä tuhota Suomen metsäteollisuus ilmaston lämpenemistä ehkäistäkseen. Kun terästeollisuuden tarvitsema edullinen sähkökin on pian historiaa, voimme ehkä tyytyväisinä sitten laskeutua Kiinan tasolle. Suomea inhoavat poliitikkomme jaksavatkin ihastella Kiinaa, joka taas vähät nakkaa länsimaita johtavien viidennen kolonnan uskovaisten pyhiä kirjoituksia Gaia-jumalasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti