maanantai 31. toukokuuta 2010

Punaparta

Kansojen kirjasto Neuvostoliitto-kirja ja sen 5. luku (3. luku Eurostoliitto ja 1. luku OHO 9000).

Korkeakulttuuri yhdistetään yleensä, varsinkin korkeakulttuurin kuluttajien keskuudessa, henkiseen kypsyyteen. On syvällisempää tuntea venäläisiä kirjaklassikoita kuin amerikkalaisia elokuvia. Baletti ja teatteri ovat osoitus harrastajan sielunelämän tyyneydestä toisin kuin rock ja auton virittely.

Viimeisen 170 vuoden aikana niissä oloissa, joissa venäläiset klassikkokirjat syntyivät, tsaarin hallinnon sensuuri oli täydessä kukoistuksessaan, vaikka se jäikin kauas jälkeen seuraajansa, sosialistisen hallinnon virittämän sensuurin kylmyydestä. Tsaarin sensuuria pystyi kiertämään aisopoksen kieltä käyttämällä; kertomalla satuja ja uskomattomia kertomuksia. 1800-luvulla venäläisten taiteilijoiden elämä oli vapaampaa, sillä heidän ei tarvinut suitsuttaa ylistystä valtiolle - riitti ettei vaatinut vallanvaihtoa. "Tsaarin Venäjän kirjailijat tiesivät sorrosta ja orjista, mutta verrattuna Neuvostoliiton aikaisiin perillisiinsä heidän ei tarvinnut vakuutella, ettei mitään sortoa tai orjia ole", kirjoitti kirjailija Vladimir Nabokov.

Oma suosikkini venäläisistä taiteilijoista on Aleksandr Puskin, jonka tumma iho ja musta kikkara tukka periytyvät hänen isoäitinsä isoisältä, abessianian prinssiltä Ibrahim Hannibalilta, joka oli Pietari Suuren neekeriorja. Puskin oli armoton juoppo, uhkapeluri, naistenmies ja keskittyi pilkkaamaan valtiota ja kirkkoa kumouksellisilla runoillaan. Puskin nai hovin kauneimman naisen, Natalian, mutta sai maksaa kovan hinnan julkeudestaan ja kuoli kaksintaistelussa 37-vuotiaana. Puskinin arkun äärellä kävi yhdessä päivässä 30.000 surijaa. Puskinin runo itsestään on vertaansa vailla:
Uusi kampaus päätään koristaa,
hän tanssii, miekkailee, ratsastaa
Ranskan kieltä hän puhuu sujuvasti,
ja kirjoittaa myös, se syvään kumartaa
kesken masurkan, se hälle sallikaa,
ei kukaan muu tanssi niin eloisasti.
Enempää voiko pyytää? Tuo hengen loiste
seuralaisia lämmittää kuin päivänpaiste.
Nikolai Gogol sen sijaan oli konservatiivi ja tsaarin kannattaja. Gogolin kirjoissa on irvokkaita hahmoja sekasortoisissa maailmoissa. Reviisori, Kuolleet sielut, Päällysviitta ja tietenkin Nenä ovat mestariteoksia. Fjodor Dostojevskin kirjoissa oli samanlaista mielikuvituksellista huumoria verhottuna synkkään maailmaan. Hänen suurteoksessaan Rikos ja rangaistus päähenkilö surmaa koronkiskurin osin rahan takia ja osin siksi, että on lukenut saksalaisten filosofien käsityksiä yli-ihmisistä, joilla on oikeus raivata tieltään vähempiarvoiset. Tarinassa päähenkilö (Raskolnikov) etsii teolleen sovitusta ja tulee uskoon. Riivaajat kertoo anarkisteista, jotka ovat asettaneet tavoitteekseen moraalisista velvoitteista vapaan materialistisen Venäjän. Kuvatessaan tulevaisuuden valtiota Dostojevski tekee orwellit laittaen kuolemattomat sanat erään anarkistin suuhun:
"Pelkään pahoin, että päätelmäni pohjautuvat virheellisiin tietoihin, sillä olen päätynyt vastakkaiseen tulokseen kuin mihin alunperin pyrin. Olin asettanut tavoitteeksi rajattoman vapauden, mutta päädyinkin rajattomaan itsevaltiuteen."
Samoin kuin Dostojevski, myös Leo Tolstoi romaanissaan Sota ja rauha yhtyy käsitykseen, että ihmiskunta on erkaantunut Kristuksen opeista ja tarvitsee puhdistautumista. Tolstoi kääntyi hyvin puhdasoppiseksi ortodoksiksi ja kielsi kirjoittaneensa Anna Kareninan, jota hän luonnehti iljettäväksi. Viimeiset 30 vuotta hän oli jonkinlainen mystikko ja guru, jonka luokse tehtiin pyhiinvaellusmatkoja. Hänestä tuli kasvissyöjä, absolutisti ja pasifisti kauan ennen Muhatma Gandhia.

Viimeinen 1800-luvun suuri kirjailija oli Anton Tsehov, maaorjan lapsenlapsi. Tsehov oli itseopiskellut lääkäri ja suurisydäminen altruisti, jonka kutsumus oli köyhien parantaminen ja sivistäminen. Hänen mottonsa olikin
"Jos jokainen tekisi parhaansa omalla sarallaan, kuinka ihmeellinen
maailmasta tulisikaan."
1940-luvulla Boris Pasternak kirjoitti Nobel-teoksensa Tohtori Zivagon, jossa hän kertoo: "Tällä teoksella haluan välittää yleiskuvan Neuvostoliiton historiasta vuosisadan vaihteesta nykypäivään. Tämä on ensimmäinen yritykseni kirjoittaa syvällisempää kirjallisuutta." Kirja julkaistiin Italiassa ja Pasternak joutui koko loppuelämäkseen kiusatuksi ja eristetyksi Neuvostoliitossa.

Aleksandr Solzenitsynin Vankileirien saaristo ilmestyi ns. samizdat -tyylisenä omakustanteena, jossa jokainen kopion saanut tekee siitä uusia kopioita. Hyvin seikkaperäisen Vankileirien saariston jonkinlainen edeltäjä oli Dostojevskin Muistelmia kuolleesta talosta, joka oli Venäjän ensimmäinen monista vavahduttavista vankileirikuvauksista.

Motivaatio

Lueskelin Uuden Suomen uutisen, jonka mukaan pörssiyrityksen johtaja tienaa 63.000 euroa kuussa kun taas keskivertopalkansaaja saa 3.000 euroa. Uutisen on kirjoittanut Totuuden taloustoimittaja Tuomo Pietiläinen.

On vain hyvä asia, että tuloista ja tuloeroista keskustellaan avoimesti. On itsestään selvää, että pörssiyhtiön johtoon on armoton kilpailu. Sinne pääsevät todella vain kaikkein kilpailuhenkisimmät ihmiset. On myös tiedossa, että pörssiyritysten johtoon kertyy tavallista enemmän ihmisiä, joiden omaatuntoa ei ole tai sitä ei soimaa toisten luottamuksen pettäminen. Myös sen tietää jokainen, että pörssiyhtiön johtajissa ahneus on leimaa antava piirre, ja palkkaa nostetaan niin paljon kuin kehdataan pyytää. Ne miehet ja naiset ovat sellaisia, joita ei haluta autiolle saarelle kaveriksi. Samoin he aina jaksavat hämmästellä menaisissa ja glorioissa, jäätyään eläkkeelle tai tiputtuaan pois huipulta, kuinka vähän heille jäi todellisia kavereita. Ja uskoakseni nämä hämmästelijät ovat vielä sieltä rehellisimmästä päästä. Monen pörssijohtajan puoliso ja lapset muistavat, että (yleensä) isä oli etäinen ja ankara. Monella suurella johtajalla ihmissuhteissa on keskeistä etsiä ja verkottua sellaisten ihmisten kanssa, joista on heille apua. Ei hyväksikäytettäviä, mutta sellaisia, jotka osoittavat arvostusta ja jakavat samat huolet ja pelot.

Ollaanpa kuitenkin mitä mieltä tahansa noista luonteenpiirteistä, joita hiukan kärjistin, ja halusta hankkia tuollaista henkilöä kaveriksi, heilläkin on paikkansa ekosysteemin lajilokerikossa. Heitä tarvitaan ylläpitämään suomalaisen kaupan ja teollisuuden kilpailukykyä, heitä tarvitaan suojaamaan pääoman omistajan etua. Suomen suurimmat kapitalistit ovat keski-ikäiset työssäkäyvät palkansaajat. Heillä on euroina mitattuna eniten rahaa sijoitettuna kotimaisiin ja ulkomaisiin arvopapereihin; eläkevakuutusyhtiöiden kautta toki. Harva heistä kuitenkaan haluaisi viedä vaikean sopimusneuvottelun loppuun amerikkalaisen rahoittajan kanssa. Eivätkä siinä onnistu aina nuo kovapalkkaiset johtajatkaan, jotka ovat kuitenkin motivoituneita työhönsä.

Kova palkka on sama asia kuin koulujen välisessä kilpailussa sadan metrin juoksusta jaettavat alpakkalusikat. Eihän sellaisella mitään tee, mutta jos kilpailu kerran päätetään pitää, kannattaa sille, joka voittaa, antaa palkinto. Se nimittäin erottaa suomalaisen yhteiskunnan malawilaisesta yhteiskunnasta. Siellä mitalin ottaa väkivaltaisin, meillä motivoitunein.

torstai 27. toukokuuta 2010

Eurostoliitto

Olen pari päivää matkoilla, joten bonuksena Neuvostoliitto-kirjan 3. luvusta pari huomiota. Luvun nimi, Monien kansojen maa, antaa odottaa jotain erityisen herkullista pohdittaessa Suomen asemaa vuoden 2010 EU:ssa.

Neuvostoliitto koostuu yli sadasta etnisestä ryhmästä, tai kansalaisuudesta kuten heitä kutsutaan, ja he puhuvat 80 kieltä, käyttävät viisiä aakkosia ja harjoittavat kaikkia pääuskontoja. Erilaisuus aiheuttaa kitkaa eri ryhmien kesken. Hallinnolliset rajat noudattavat vain harvoin kansallisuusrajoja. Kaikki tärkeät keskushallinnon virat ovat venäläisen (tai ukrainalaisen) hallussa. Yleensä he eivät osaa puhua johtamiensa kansojen kieltä.

Erityisen epäluuloisesti suhtaudutaan islamiin, joka tunnetusti lietsoo nationalistisia tunteita. 25.000 moskeijaa on hävitetty tai suljettu ja rukousten johtajien määrä on tippunut 35.000:sta tuhanteen. Vaikka 44 miljoonalla muslimilla on käytössään vain 300 moskeijaa, kiertelevät mullahit järjestävät halukkaille rukoustilaisuuksia. Salaisten muslimiseurakuntien määrä onkin lisääntynyt. Neuvostoliitossa elää 30 miljoonaa muslimia, virallisesti Moskova ilmoittaa heitä olevan kaksi miljoonaa.

Vainotuin uskonto on ollut ja on edelleen juutalaisuus. Kun Neuvostoliitto perustettiin, vuosisatoja getoissa asuneet ja jatkuvan terrorin kohteena olleille juutalaisille myönnettiin kansalaisoikeudet. Stalinin kaudella juutalaisten terrori palasi entiselleen ja vasta 1970-luvulla he pääsivät pakenemaan menetettyään ensin kaiken omaisuutensa.

Monikansallista valtiota on vaikea hallita: jokainen ryhmä uskoo omaan etevämmyyteensä, vaalii ylpeänä menneisyyttään ja paheksuu venäläisten ylimielistä, usein röyhkeää suhtautumista muihin kansallisuuksiin.

Venäläisten ja heidän vähempiarvoisten [sic!] maanmiestensä välillä vallitseekin pysyvä jännitystila, jonka vaikutus näkyy ja tuntuu jokapäiväisessä kanssakäymisessä.

OHO 9000

ISO 9000-standardi on tullut niin arkipäiväiseksi, että sen merkitystä ei oikein osaa enää edes mieltää. Se voi olla pelkkää rahastusta nykypäivänä, mutta sillä oli keskeinen merkitys Englannin teollisuuden laadunvalvonnassa 1940-luvulta alkaen. Amerikkalaiset heräsivät toisen maailmansodan jälkeen itsekin siihen, kuinka tehokkaasti heidän yhteiskuntansa tuotti sotamateriaalia. Kaikkien liikkeenjohtajien tuntema management consulting oli syntynyt.

Selailin kirjaa Neuvostoliitto, joka on 80-luvun tyypillinen kansansivistyksen hedelmä. Koska kirja ei ole suomalainen, siinä käydään aika hyytävästi läpi venäläistä kulttuuria 1980-luvulla. Kirja ei ole mikään Maailma ja Me -tyylinen propagandateos vaan ihan laatutyötä. Olisi mukava nykyisen sähköisen tiedonvälityksen aikaan lukea toimittajien tuottamaa syvällistä pohdintaa, mutta ajat ovat muuttuneet.

Neuvosto-Venäjä tuotti vuonna 1980 noin 1.300.000 henkilöautoa, mikä oli vain 30% enemmän mitä pienehkö japanilaisvalmistaja Mitsubishi valmisti yksin. Käytettyjen autojen hinnat olivat tuplaten kalliimpia kuin uudet, koska jonotusaika oli viisi vuotta (niillä, kenelle auto oli myyty). Jääkaappeja venäläiset valmistivat melkein 6 miljoonaa kappaletta. Pesukoneita 4, televisioita 7,5 (värikuvalla 25%) ja radioita 8,5 miljoonaa kappaletta vuonna 1980. Tavaroiden vaihtokauppa oli laajaa, koska kysyntä ei koskaan vastannut suunnitelmia - keskusjohtoisen taloudenpidon ikuinen ongelma. Jos jotain valmistettiin, vaikka pakoputkia, ne menivät hetkessä kuin kuumille kiville. Kun seuraavaksi valmistettiin vaikka tuulilaseja, kävi sama juttu. Sen jälkeen ihminen, jolla oli autossaan rikkinäinen pakoputki ja ehjä tuulilasi etsi toisen autoilijan, jolla tilanne oli päinvastainen, ja kauppa kävi kuin häkää vaan.

Valtio alkoi varustaa kansainvälisen laadun mukaiset tuotteet tarralla, mutta vain 1,4 % kaikista teollisesti tuotetuista tavaroista täytti vaatimukset. Tästä kirjoituksen otsikko; venäläinen standardisoitu laatujärjestelmä OHO 9000. Kirjassa on hauska esimerkki:
Eräs nainen valitti Krestjanka(Maaseudun nainen)-lehdelle lähettämässään kirjeessä, että hienoilta näyttävät "laatu"-nepparit olivat aivan liian tiukkoja. "Yritin sormilla, hampailla ja vasaralla, mutta en saanut niitä kiinni. Lopulta keksin käyttää pihtejä. Nyt kuljen joka paikkaan aina pihdit taskussani."
Ällistyttävän samanlaisia asioita on kirjassa käsitelty kuin nyky-Suomessakin. Puolet 3-vuotiaista lapsista käy päivähoidossa, yli puolet työväestä on naisia ja naisen rupla on 70 kopeekkaa. Kaikista työikäisistä (16-54 vuotta) naisista 85% käy töissä. Naiset tekevät kaikki kotityöt ja akateemisesti koulutetuistakin enemmistö on naisia, mutta korkeimmille palleille päästäkseen piti olla pallit omasta takaa.

Itse hiukan yllätyin siitä, että Venäjä lopetti 70-luvun lopussa kertomasta väestömuutoksia, mikä tietysti on jo itsessään aika huolestuttavaa. Amerikkalaiset kuitenkin onnistuivat jo 80-luvulla hankkimaan tiedot ja Georgetownin yliopistossa (Washington DC) laskettiin, että 25 vuodessa (1966-80) miesten elinikä oli laskenut 66 vuodesta alle 62 vuoden. Lapsikuolleisuus oli noussut 23:sta melkein 30:een tuhatta lasta kohti laskettuna (vrt Ruotsi 6,9 vuonna 1980).

Lopuksi, ikään kuin kiitokseksi niille, jotka jaksoivat lukea loppuun asti, mielenkiintoinen yksityiskohta. Pietari Suuri uudisti hallintojärjestelmän 1700-luvulla siten, että kuka tahansa kouluja käynyt pystyi nousemaan alimmalta 14 tasolta ylimmälle eli ykköstasolle. 10-tasosta alkaen virkamiehillä oli oikeus omistaa maata ja siten myös maaorjia, joita oli arviolta puolet venäläisistä. Tasoilla 1-7 virkamiehen oikeudesta tuli periytyvää. Eräs maaorjan poika, Ilja Uljanov, onnistui kipuamaan virka-asteikolla nelosluokkaan eli hänestä tuli perheineen ja lapsineen aatelistoa. Myös Iljan poika Vladimir syntyi siis aatelismieheksi. Ja olikin koko elämänsä - ennen kuin kaappasi vallan ja muutti nimensä Leniniksi.

keskiviikko 26. toukokuuta 2010

Äärioikeisto

Liisa Jaakonsaari kommentoi Verkkoapilassa vähemmän hauskasti:

Unkarissa sosialidemokraatit ovat hänen mukaansa ajautuneet nationalismiin ja äärioikeistolaisuuteen.
Ei kai kukaan enää kuvittele tuollaisen jälkeen, että äärioikeisto (äärioikeisto ja vielä kerran äärioikeisto) tarkoittaa oikeistoa?

Niille jotka eivät jaksa lukea tuota viimeistä "oikeistoa"-linkkiä kerron lyhyesti. Äärivasemmistolaisessa Ekovihrea.vuodatus.net -blogissa oli turkulaisen Keijo Luodon tekemä tutkielma, jossa niinkin yksinkertaisella menetelmällä kuin vaalikonevastauksilla selvitettiin puolueiden sijoittumista oikeisto-vasemmisto -akselilla. Keijo kirjoittaa:

Politiikan akseli: vihreä vasemmisto - keskusta - oikeisto - äärioikeisto ...

Puolueittainen vertailu antoi aavistelujeni mukaisen tuloksen. Tein tämän vertailun siis Helsingin ehdokkailla YLE:n ja MTV3:n koneilla. YLE:n kone sijoitti puolueet selvästi neljään ryhmään:

1) yli 70 %:n luvun saivat Vasemmistoliitto, SKP+STP+KTP* ja Vihreä Liitto. Tätä joukkoa voisi kutsua perinteisesti vasemmistoksi.
2) 55-59 %:n lukuihin ylsivät SDP, sen+SKS+its*, KD, lib ja RKP muodostaen poliittisen keskustan.
3) 51 %:n tuntumassa olivat Suomen keskusta ja perussuomalaiset, joita parhaiten kuvannee termi maltillinen oikeisto.
4) 38 %:lla kokoomus jäi yksin äärioikeistoksi.

ja lukijoitani tuskin ei yllätä, minkä johtopäätöksen Keijo eli Keke vetää:

perinteinen vasemmisto - oikeisto-akseli siis näyttää olevan aivan ennallaan. Ja vihreät ovat selkeästi vasemmalla puolella. Minusta tämä on syytä muistaa, kun pohdimme kenen kanssa meidän kannattaisi tehdä yhteistyötä.

tiistai 25. toukokuuta 2010

Beggars Banquet

Rolling Stonesin albumi Beggars Banquet nousee mieleen, kun lukee (Iltalehti) sisäministeri Anne Holmlundin (kok.) suunnitelmista rajoittaa suomalaisten kansalaisoikeuksia sillä verukkeella, että maahan tulevat romanialaiset aiheuttavat erilaisia turvallisuusriskejä katukerjäämisellään.

Sisäministeri Anne Holmlund on pitkälti käytännön vastuussa niistä laeista ja ohjeista, joilla poliisi ja rajavartijat toimivat estääkseen ulkomaisen järjestäytyneen rikollisuuden rantautumisen Suomeen. Sisäministeri Holmlundin taloutta painaa äskettäin elinkeinotoimintaa varten otettu melkein miljoonan euron laina, joka oman arveluni mukaan liittyy satakuntalaisen Holmlundin veljen liiketoimintaan. Veli osti suuren kiinteistön, jota on ollut tarkoitus vuokrata turvapaikanhakijoiden majoittamiseen. Järjestelyssä ei varmasti ole mitään laitonta, vaikka edellisen laman aikana Kauko Juhantalo - satakunnasta hänkin - todettiin syylliseksi yrityksestä parantaa omaa taloudellista asemaansa vastineeksi yhteiskunnan tuesta pankeille.

Uutisten mukaan Anne Holmlund on kiinnostunut saamaan aikaan mahdollisimman nopeasti lain, jolla pysäytettäisiin jo rajalle Romaniasta tänne saapuvien ammattirikollisten pyörittämä valtava kerjäläislauma. Holmlundin mukaan kerjäämiseen voidaan jo nykyisten lakien mukaan puuttua, jos kerjääminen tuottaa häiriötä. Holmlund pelottelee kansaa myös sillä, että kerjäämiseen saattaa liittyä ihmiskauppaa ja lasten hyväksikäyttöä. Samaa perustetta käytettiin aikoinaan seksin ostokieltoon - ihmiskauppa. Kuten lopputulos seksin ostokiellon osalta, myös tämä suunnitelma tulee epäonnistumaan ja ajamaan mahdolliset ihmiskaupan uhrit pois kaduilta kellarien synkkiin varastoihin.

Erityisen huolissani olen siitä, että Holmlund ajaa lakia, jonka tarkoitus on puuttua ongelmaan, johon jo nykyisellä lainsäädännöllä voitaisiin puuttua, jos niin haluttaisiin, eli ihmiskauppaan. On toki selvää, että romanien maahantuloa ei voida estää - EU-kansalaisia kun ovat - mutta jos nykykäytäntö ei tyydytä, pitää Holmlundin osoittaa valituksensa sinne, mistä nykykäytäntö johtuu, eli EU:lle. Jos suomalaisten ja Suomen ainoa keino EU:ssa puuttua rikollisuuteen on se, että kavennetaan ihmisten oikeuksia ja vapautta, niin eikö parempi olisi erota EU:sta? Tai jos Romania ei kykene huolehtimaan asukkaistaan, miksi se on EU:ssa? No, siksi, että käsitettä poliittinen vastuu, ei enää ole olemassa. Yksikään äänestäjä ei voi enää luottaa siihen, että puolueet ovat vastuussa aiemmista tekemisistään ja valinnoistaan. Jos nyt koskaan ovat voineetkaan, mutta eivät ainakaan enää 2010-luvulla.

Suomi on vähitellen ajautunut tilanteeseen, jossa uusia lakeja säädetään sitä mukaa, kun niitä tarvitaan tilkitsemään milloin mikäkin vuoto. Yhden poliittisen opin näkemä ongelma ("vuoto") ei edes toisessa opissa ole ongelma vaan ehkä jopa tavoite. Kerjäläislailla halutaan tilkitä Romanialaiset kerjääjät koko maasta, vaikka suurin haitta heistä on monikulttuurisuudella hehkuttavien vihreiden johtamien kaupunkien asukkaille. Maaseudulla ei romanikerjäläisiä juuri näe. Miksi minun oikeuksiini puututaan?

Kun joku odottamaton ongelma ratkotaan tekemällä uusi laki, lakikirjamme alkaa muistuttaa vanhaa roomalaista, ja nykyistä englantilaista, ennakkotapauksiin perustuvaa oikeudenkäyttöä. Olemme ajautuneet vaarallisen kauas siitä tavoitteesta, että rikoslailla siirretään epäsosiaaliset ja muun yhteisön turvallisuutta uhkaavat ihmiset erityksiin vankiloihin. Rikoslakia ei tulisi käyttää moraalinvartiointiin vaan ainoastaan lisätä kansalaisten fyysistä turvallisuutta ja henkistä vapautta. Vapaus - jos se enää edes on poliitikkojemme arvoasteikossa erityisen korkealla, mitä epäilen - edellyttää nimittäin sen, että lait kertovat, mitä seuraa, jos rikot yhteisiä pelisääntöjä. Siinä mielessä lainsäädäntö voi olla jopa vapautta tukevaa ja syventävää, vaikka niillä yksilöiden toimintaa rajoitetaankin.

Oma näkemykseni romanialaisten kerjääjien luomaan ongelmaan on se, että yksilönvapautta aivan liian heppoisin perustein ollaan nyt rajoittamassa. Jokainen ymmärtää, että romanian kerjäläiset ovat ongelma, mutta en halua omien oikeuksieni tulevan rajoitetuksi siksi, että poliitikkomme ovat möhlineet ja poliisi haluaa mennä siitä läpi, mistä aita on ohuin.

maanantai 24. toukokuuta 2010

Agit ja Prop

Vihreä Liitto piti viikonloppuna Turussa puoluekokouksen. Vihreiden puheenjohtaja Anni Sinnemäki (Ultra Bran sanoittaja) vaati, että Puolueen on jatkossa liittouduttava SDP:n eikä Kokoomuksen ja Keskustapuolueen kanssa. Sinnemäen talouspoliittiset linjat ovat kovin vasemmalta:
"ympäristö- ja kulutusveroja on kiristettävä ja omistamisen verotusta
korotettava. Työn verotuksen kiristäminen on listalla viimeisenä, koska
sosiaaliturvan ja palveluiden rahoitus nojaa hyvään työllisyyteen."


Anni myös vetää voimakkaasti Kominternin oppien suuntaan laajentaen puolueensa toiminnan rajat ylittäväksi proletariaatin solidaarisuudeksi:
”Jotkut ovat halunneet asettaa virolaisen rakennustyömiehen suomalaista vastaan. Vihreät on kansainväliseen solidaarisuuteen uskova puolue, siksi puolustamme kaikkien työntekijöiden oikeutta kohtuulliseen palkkaan ja työehtoihin. Se on myös suomalaiselle työläiselle parasta.”
Komintern oli se poliittinen liike, joka kannatti aivopesua (agitointia ja propagandaa) saadakseen kansansa tuen - Vihreät ajavat rasismin kieltävän lain. Komintern ajoi oli kansainvälistä solidaarisuutta ja väkivaltaista vallankumousta. Vallankumouksessa piti lopettaa porvarillinen, kapitalistinen yhteiskunta, koska se ei voinut olla vastaus kansan enemmistön taloudellisiin ja sosiaalisiin ongelmiin, koska ne ongelmathan olivat juuri lähtöisin talouskasvusta ja teollistumisesta.

Onko Vihreiden tavoitteena luoda vallankumous ilmastopolitiikalla?

sunnuntai 23. toukokuuta 2010

Quango

En ole ollut mikään suuri Englannin ystävä koskaan, vaikka Yle paljon lähettikin niitä BBC:n ns. laatusarjoja. Vaikka Englannin siirtomaa-aikakausi päättyi vasta kauan toisen maailmansodan jälkeen, Englannin suuruus oli aika ohuella perustalla. Singaporen ja Liverpoolin satamissa ei oikeastaan ole mitään muuta yhteistä kuin englantilainen hallinto ja kieli. Englantilaista hallintoa kutsutaan nimellä Whitehall, koska kyseisellä kadulla sijaitsevat Englannin keskeiset valtionhallinnon virastot.

Englanti, samoin kuin kaikki läntiset maat, on ajautunut vakavaan rakenteelliseen taloudelliseen alijäämään. Sosialismin utopia silmissään eurooppalaiset poliitikot ovat rakentaneet hyvinvointivaltiota, jossa etuja on annettu joka suuntaan holtittomasti. Markkinat saivat tänä keväänä aiheesta tarpeekseen, ja lopettivat Kreikan valtion velkakirjojen ostamisen. Roopen blogissa Mediaseuranta oli hyvä linkki Libero-lehteen, joka on vasemmistonuorten aikakauslehti. Päätoimittaja Eliisa Alatalon pääkirjoitus, otsikolla "Syytän kapitalismia", on rankkaa kamaa:

Kreikka, kuten muutkin kohta kriisiytyvät valtiot, joutuvat rahanlainaajien
ikeeseen. Tämä ei oikeistohallituksia haittaa, sillä lainaehdot noudattelevat
samaa kaavaa kuin jo toteutettu politiikka: yksityistämistä, julkisten
palvelujen kurjistamista, kontrollin lisäämistä ja palkkojen leikkaamista.
Amerikkalaiset kutsuvat omia virastojaan yleisnimellä "the three-letter-government-agencies". Englannissa on käsite Quango, joka on lyhennys sanoista quasi non-governmental organisation. Englannin valtio joutuu leikkaamaan menojaan reilusti (Times online), ja arviolta 300-700.000 valtionhallinnon työntekijää saa lopputilin. Englannissa asuu 61 miljoonaa ihmistä, joten Suomeen verrattuna tuo tarkoittaisi 25-60.000 julkisen sektorin viran lakkauttamista härmässä.

Englannin budjettivaje on lähes käsittämätön 156 miljardia puntaa eli noin 180 miljardia euroa. Suomen kokoon suhteutettuna 15 miljardia, mikä lienee aika lähellä Suomen valtion tämän vuoden lainatarvetta, joten voisi sanoa, että samassa veneessä istutaan. Tällaisten quangojen, jotka elävät siis verovaroin, mutta eivät ole vastuussa kenellekään, syytä pitkälti on, että Eurooppa on ajatunut pöhöttyvien hallintokoneittensa halvaannuttamaksi melkein liikuntakyvyttömäksi rammaksi, joka kuvittelee tulevansa hallinnollisilla päätöksillä maailman navaksi, kuten se oli joskus 200 vuotta sitten. Eurooppalaiset päättäjät tuntuvat elävän ihan niin kuin ne aateliset, jotka syrjäytettiin kansallisvaltioiden syntymisen yhteydessä 1800- ja 1900-luvuilla.

keskiviikko 19. toukokuuta 2010

Mutkat suoriksi

Aloitin uuden viinidieetin vappuna. Viime viikolla, siis jo dieetin toisella viikolla, hävisi 3 päivää!!

Psykopatia

Kirjan Psykopatia (toim. Helinä Häkkänen-Nyholm) toisessa osassa tutustutaan käytännön sovelluksiin psykoppaattien toiminnasta oikeuslaitoksessa, työpaikoilla ja perheissä. Psykopaatteja esiintyy eri rikosten yhteydessä seuraavasti:
90% sarjamurhat
50-60 % seksuaalimurhat
30-35% henkirikos
25-45% raiskaus
5-31% pedofilia
15-30% perheväkivalta
10% vainoajat

Psykopaattisen väkivaltaisuuden luonteesta kirjoitetaan:

Psykopatia on yhteydessä siihen, kehen väkivalta kohdistuu. Psykopaateilla väkivalta kohdistuu muita väkivaltarikollisia harvemmin perheenjäseneen ja useammin tuntemattomaan henkilöön. Perheen sisäisiin henkirikoksiin syyllistyneissä psykopaatit ovat aliedustettjua. Sekä naisten että miesten osalta psykopaattisen henkilön tekemä tappo kohdistuu tyypillisesti hänelle entuudestaan tuttuun henkilöön, useimmiten ns. ryyppytuttuun. Henkirikoksesta tuomituista noin 1/3 on psykopaatteja, kaikista vangeista n. 1/7 ja koko väestöstä 1-2/100. Vakavista rikoksista yli puolet on arvioiden mukaan psykopaattien tekemiä. Psykoppaatteja voidaan hyvällä syyllä kutsua oikeuspalveluiden suurkuluttajiksi. Kaikki psykopaatit eivät kuitenkaan syyllisty rikoksiin - älyllisesti huonosti sijoittuvat ovat korostetummin esillä kun taas älykkäät psykopaatit pystyvät menestymään muilla tavoin.

Etenkin siviiliprosessissa osapuolet hakevat oikeutta tuomioistuimelta ja niin tehdessään ihmisten oletetaan toimivan suhteellisen rationaalisesti. Psykopaattien elämäntapaan kuuluu impulsiivisuus, elämyshakuisuus, muiden kustannuksella eläminen, pitkän tähtäimen tavoitteiden puute ja vastuuttomuus muista ihmisistä. Psykopaattisen henkilön kohtaavan oikeudenhoidon ammattilaisen pitäisi perehtyä psykopatian erityispiirteisiin ja vuorovaikutustyyliin, joka ei noudata normaaleja sosiaalisia normeja, mistä voi olla vakavia seurauksia oikeusprosessille. Psykopaatille ominaista on valehdella, teeskennellä, uhkailla, pyytää palveluksia, pyrkiä saamaan vastapuoli epävarmaksi, esittää tietävänsä asiasta enemmän kuin todellisuudessa tietää, keskeyttää, kiinnittää huomio epäolennaisuuksiin ja ylläpitää tiivistä katsekontaktia. Prosessioikeus sisältää useita vuorovaikutustilanteita (kuulustelu, todistelu, valmistelu, käsittely), jotka ovat alttiita sosiaaliselle vaikutelman luonnille. Vaikutelman luonti ja hallinta on tavoitteelista käyttäytymistä, jonka avulla ihminen pyrkii kontrolloimaan sitä, mitä muut hänestä ajattelevat. Vaikutelman luonti on keskeisessä roolissa muun muassa työhaastattelussa. Oikeudenhoidon alalla vaikutelman luominen on olennaista angloamerikkalaisessa oikeusjärjestelmässä, jossa käytetään valamiehiä. Suomessa 90-luvulla voimaan tullut alioikeusuudistus lisäsi vaikutelman luonnin merkitystä myös meillä.

Psykopaattien elämäntapaa kuvaillaan:

Vaikka psykopaatit toimivat hetken mielijohteesta, impulsiivisesti, erityisesti omaisuusrikosten toteuttamiseen liittyy suunnitelmallisuutta. Heikosta itsehillinnästä johtuen psykopaatit ovat erityisen herkkiä ylireagoimaan turhautumiseen, epäonnistumiseen, kuriin ja arvosteluun. Vastuuttomuus ja epäluotettavuus tarkoittavat, etteivät velvoitteet ja sitoumukset merkitse mitään. Vastuuttomuus voi ilmetä taloudenhoidossa, liikenteessä, työpaikalla liike- ja ihmissuhteissa. Psykopaatti on tavanomaista herkempi karkaamaan, kun vankeja siirretään.

Psykopatiaan liittyy se, että henkilö on taipuvainen elämään päivä kerrallaan ja muuttamaan suunnitelmia usein. Psykopaatit eivät täytä oikeuden määräämiä velvoitteita tavallista useammin kuin muut ihmiset. Psykopaatti odottaa muiden elättävän häntä riippumatta heille aiheutuvista haitallisista tunteista tai taloudellisesta rasitteesta. PSYKOPAATIN ON SANOTTU VOITAVAN TUNNISTAA SIITÄ, KUN HÄN PYYTÄÄ LAINAKSI RAHAA JA TULEE SELLAINEN TUNNE, ETTÄ ON LAINATTAVA, VAIKKA ENTISETKIN VELAT OVAT JÄÄNEET SAAMATTA TAKAISIN.

Suomen vankiloissa on noin 4.000 ihmistä (Yhdysvalloissa noin 3.000.000). Rikosseuraamusviraston mukaan ensimmäistä kertaa vankilaan joutuvista vain muutama prosentti joutuu vankilakierteeseen. Yleinen käsitys kierteeseen joutumisen suuresta todennäköisyydestä on väärä ja perustuu siihen, että vankiloissa olevista vangeista suurin osa on monta kertaa sinne palanneita pitkiä tuomioita suorittavia vankeja. Vankilaan joutumisen todennäköisyydestä saa väärän kuvan, jos tutkitaan vankilassa olevia vankeja. Naiset saavat Suomessa keskimäärin vuoden lyhyempiä tuomioita samoista henkirikoksista kuin miehet.

Työmarkkinoilla: Pintatasolla psykopaattinen työnhakija voi vaikuttaa ystävälliseltä, suorapuheiselta ja yhteistyökykyiseltä. Hän aloittaa vastaamalla kysymykseen, mutta päätyy puhumaan aivan muusta aiheesta antaen kuitenkin vaikutelman, että olisi vastannut, vaikka todellisuudessa ei kertonut mitään olennaista. Psykopaatit ovat luontaisia kuulijan vakuuttamisessa, mitä esimerkiksi poliitikoilta, myyntimiehiltä ja promoottoreilta vaaditaan. Patologinen valehtelu tulee parhaiten esiin pitkissä, syvällisissä haastatteluissa, joissa haastateltava saattaa huomaamattaan esittää ristiriitaista tietoa koulutuksestaan, työhistoriastaan tai perhetaustastaan. Psykopaattisia piirteitä omaavien työnhakijoiden tapauksessa nimettyihin suosittelijoihin ja entisiin työpaikkoihin yhteyden ottaminen on ensiarvoisen tärkeää. Psykopaatit eivät ole yleensä tiimihenkisiä ja liian itsekkäitä työskennelläkseen yhteisen tavoitteen eteen. Psykopaatti haluaa asemaa, uraa, mainetta ja rahaa, ja hän tavoittelee niitä polkemalla muita ja olemalla haluton työskentelmään niiden eteen ahkeruuden ja aikaansaavuuden avulla. He eivät ajattele tekevänsä töitä yhdeksästä viiteen ja ylenevänsä vaativampiin tehtäviin 3-5 vuoden aikajänteellä.

Mielenkiintoista on pohdinta siitä, miksi psykopaatit menestyvät työelämässä:

Työntekijöiden oletetaan olevan tuottavia ja orientoituneita yhteisten tavoitteiden saavuttamiseen sekä rehellisiä, hyviä työkavereita, jotka eivät loukkaa muita. Kuinka on mahdollista, että psykopaattisilla persoonallisuuspiirteilla varustettu ihminen voi menestyä tällaisessa ympäristössä?

Työelämässä vallitsevat nykyisin jatkuvat muutos- ja kehityspaineet, aikaisempaa matalammat organisaatiot, vähäisempi kontrolli ja globaalisuus. Taloudellinen taantuma saa aikaan suuria muutoksia. Työntekijöiden tulee olla entistä reagointikykyisiä, tehokkaampia ja ennen kaikkea vakuuttavampia. Heidän täytyy kyetä tekemään päätöksiä nopeammin, vähemmällä tietomäärällä, selvitä virheistä nopeammin ja kyetä elämään seurausten kanssa. Heidän tulee olla yrittäjähenkisiä, sellaisia jotka nauttivat muutoksestaja vaihtelusta sekä sietää epätietoisuutta ja turhautumista. Muutoksessa olevat organisaatiot ovat oiva kohde psykopaatille, sillä muutoksen aikana organisaatio on heikoimmillaan ulkoisen ja sisäisen manipulaation suhteen. Muutoksessa olevan yrityksen johto tai henkilöstohallinto ovat stressaantuneita ja pahimmassa tapauksessa lamaantuneita ympärillä olevasta kaaoksesta, mikä voi ilmeta muutosvastarintana ja henkilöstön työtehon heikkenemisenä. Kestää aikansa ennen kuin uusi organisaatio toimii, ja psykopaatit voivat hyödyntää ketterästi tätä kontrollin ja rakenteen puuttumista. Psykopaatti ei epäröi käyttää hyväkseen ympärillään havaitsemaansa heikkoutta, oli sitten kyse ihmisistä tai yrityksistä. Tällaisessa tilanteessa psykopaatti voi näyttää juuri sellaiselta ratkaisulta, jota yritys kokee tarvitsevansa. Charmantti, itsevarma, päätösten tekoa pelkäämätön johtaja on näissä tilanteissa useasti kaivattu ratkaisu epävarmuuteen.

Parisuhteessa: psykopaatti päätyy muista kuin tunneperäsistä syistä. Syitä voivat olla taloudellisen aseman, statuksen tai seksuaalisen hyödyn saavuttaminen. Sitoutumisen ja lojaliteetin puutteeseen myötävaikuttavat psykopatian piirteet kuten tunteettomuus, vastuuttomuus ja elämyshakuisuus. Psykopaatti ei täytä velvollisuuksiaan tai pidä lupauksiaan, he eivät opi virheistään eivätkä kykene lykkäämään tyydytyksen tarpeen täyttämistä. Psykopaattiset persoonallisuuspiirteet ovat parisuhteisiin liittyvien normien vastaista käyttäytymistä. Psykopaatti on kyvytön kokemaan katumusta ja yrittää löytää oikeutuksen teolleen; "kaikkihan pettävät". Hän käsittelee uskottomuutta ulkokohtaisesti ja pyytää anteeksi, mutta toinen osapuoli ei koe sitä aitona. Anteeksipyyntö voi saada tragikoomisiakin piirteitä kuten tapauksessa, jossa vaimoaan pettänyt mies, asian ilmitulon jälkeen, pyrki hyvittämään tekonsa ostamalla sovinnon eleeksiu vaimolleen tennissukat.

Lapsen väärinkäyttö, julmuudelle tai laiminlyönnille alistaminen ovat ihmisoikeusrikkomuksia. Kun mietitään, että sadattuhannet lapset vuosittain lähetetään pois kotoa ns. ankkurilapsiksi, täytyy perheenyhdistämistä verrata siihen, kuinka Suomessa vastaavassa tilanteessa toimittaisiin. Jos siis suomalainen lähtee baariin jättäen lapsensa yksin kotiin, lapsi luultavasti otetaan huostaan välittömästi. Riippuen tapauksen vakavuudesta, suomalainen vanhempi ei välttämättä enää koskaan saa huoltajuutta lapseensa. Todennäköistä on myös vähintään sakkorangaistus. Kun taas kehitysmaasta lapsi lähetetään yksin matkaan kaikkien vaarojen, mahdollisen hyväksikäytön ja julmasti kohdelluksi tulemisen riskin palkkioksi vanhemmat saavat perheenyhdistämisen perusteella luvan saapua lapsensa luokse. Minusta tämä järjestely ei ole oikein eikä sen pitäisi antaa jatkua. Tilanne on sama, minkä kaikki Intiassa käyneet tietävät: lapset kerjäävät, koska turistit antavat heille helpommin rahaa kuin aikuisille. Koska lapset saavat helpommin rahaa,heidät laitetaan kerjäämään eikä kouluun. Noidankehä.

maanantai 17. toukokuuta 2010

Vihreä liike

Vihreä liike ja Iranin Vihreä liike ovat yllättävän samanlaisia. Kesti tovin muistaa, että Iranissa oli vuosi sitten kovia mellakoita. Oppositiojohtaja Mir-Hossein Mousavin kannattajat muodostivat ns. Vihreän liikkeen samalla tavalla kuin entisissä Neuvosto-Venäjän osavaltioissa syntyi oransseja vallankumouksia. Mousavin omin sanoin:

Profeetta Muhammedin tyttären, Fatiman, marttyyriuden muistojuhlassa Mousavi tapasi ryhmän opettajia ja uskonnollisten koulujen johtajia todeten, että vihreä väri tuli valituksi hänen presidentinvaalikampanjaansa, samoin kuin koko Vihreään liikkeeseen, kunnioittamaan profeetta Muhamedin elämän ja perheen kasvua, kauneutta ja hengellisyyttä. "Meistä se oli myös hyvä merkki", hän sanoi, "erityisesti siksi, että ihmiset kokevat vihreän niin yleisesti kunnioituksena profeetta Muhammedin perheelle." Moussavi jatkoi: "Vihreän liikkeen juuret ovat uskonnollisessa vakaumuksessamme, ja niin kauan kuin näin säilyy, sillä on kansamme tuki."

Uudestaan ja englanniksi: “The Green Movement has roots in our religious thoughts, and as long as it moves along this path, the people of our country will support it.”

sunnuntai 16. toukokuuta 2010

Juhlakalu

Osa ihmisistä noudattaa tolkuttoman muodollista elämäntapaa. On asioita, joiden ei edes tajua loukkavan toista ihmistä. Monet vanhat tavat ja niistä kiinni pitäminen loukkaa sellaisia, jotka eivät ole eläneet sellaisessa tapakulttuurissa. Itse muistan, kuinka naapurin vanha pari kulki kylän raitilla aina niin, että mies käveli muutaman askeleen edellä rouvaa. Silloin se enemmän huvitti, mutta nyt kun ajattelen asiaa, tavalla vain osoitettiin naisen asema miehen alaisuudessa.

Nyt Suomeen ja laajemminkin on rantautumassa uskonto, jonka tapakulttuuriin kuuluu jyrkkä puhdasoppisuus elää ja noudattaa yli tuhat vuotta vanhoja arabialaisia heimo- tai klaanitapoja ja -moraalia. Kuten kirjoitin aiemmin tällä viikolla (Islamin synnystä), arabialaisen kulttuurin korkein arvo on vieraanvaraisuus. Se ei tietenkään koske naisia, mikä lienee sanomattakin selvää jokaiselle, joka tuntee historiaa. Naiset vangitaan kotiin, että ei vaan pääsisi syntymään tilannetta, jossa haaremin herrasta tulisi aisankannattaja (jos luette tuon linkin, tiedätte miksei Kiinassa mies käytä vihreää hattua!).

Samalla tavalla monet uudet tavat ärsyttävät monia muita kuin vain islamilaisia. Nykyisin sinuttelu on niin luonnollista, että en itsekään teitittele kuin poikkeustilanteissa, joissa haluan olla korostetun kohtelias. Aseman puolesta en teitittele ketään, siis poliittisen tai yhteiskunnallisen. Kohteliaisuudelleni on silloin omat syynsä.

Minusta länsimaiset tavat ja arvot ovat ihmiskunnan siunaus. Jos jotain vaihtaisin suomalaisessa kulttuurissa, niin haluaisin eroon epäkohteliaisuudesta. Keski-Euroopassakin on kyllä paljon maita, joissa ihmiset ovat tuiki-tuntemattomillekin töykeitä, mutta niin on Suomessakin! Sen sijaan pidän suuressa arvossa kaikenlaisen pakottavan muodollisuuden löyhtymistä. Jos haluan pukea puvun, niin puen. Jos haluan kulkea puuvillahousuissa, niin kuljen. Omilla maillani saan kulkea vaikka pelkkä hiippalakki päässäni - tai burghassa.

Tämän päivän aviisissa on yleisönosastokirjoitus, joka kirvoitti Tontunmäellä mehevät naurut. Minulla ei ole ollut kunniaa tutustua espoolaiseen herrasmieheen nimeltä A.B. Wiik, mutta sieluni silmissä näen hänen surullisen hahmonsa. Ymmärrän tuon ristiriidan, joka aiheutuu nykyisen vapaan länsimaisen elämäntavan ja vanhojen tapakulttuurien kohdatessa.

Farkut ja villapaidat voivat pilata muiden juhlamielen

Heimo Rinteen kirjoitus (HS Mielipide 9. 5.) hämmästytti. Liekö kaupalliset intressit taustalla, kun hän kirjoitti myönteiseen sävyyn villapaitojen, farkkujen ja tennareiden käytöstä oopperassa? Ne ovat nuorten arkiasuja eivätkä kuulu oopperaan sen enempää kuin konsertteihin tai teatteriinkaan.

Teppo Vapaavallan kirjoitus seuraavana päivänä huomautti aivan oikein, etteihän häihin tai hautajaisiinkaan mennä tuossa asussa. Hän perusteli asiallisesti, että pukeutuminen on huomaavaisuutta järjestäjiä ja esiintyjiä kohtaan.

Mutta meidän tulee yleisönä olla huomaavaisia myös toisiamme kohtaan eikä pilata toistemme juhlamieltä. Moni valmistautuu iltaan voidakseen irtautua hetkeksi arjen huolista. Perehtyy kenties hiukan esityksen taustatietoihin ja pukeutuessaan arjesta poiketen virittäytyy juhlatunnelmaan.

Naiset kampauksineen näkevät vielä enemmän vaivaa – ehkä meidän miestenkin silmäniloksi. Vähin, millä voimme siitä kiittää, on viitsiä edes pukeutua asiallisesti tilanteen mukaan.

Farkut ja villapaidat eivät juhlamieltä korota – pikemminkin päinvastoin.

A.B. Wiik
Espoo

torstai 13. toukokuuta 2010

Poliitikoista

Suomen nykyiset johtajat, Halonen, Vanhanen ja Katainen ansaitsevat oman merkinnän. Halonen ja vanha poikaystävänsä Erkki Tuomioja lienevät ns. Tiitisen listan merkittävimmät nimet. Ulkomailla kukaan ei ole kiinnostunut siitä, julkaiseeko Suojelupoliisi nimilistan vaiko ei. Halosen kunniaksi on kyllä todettava, että hän ei ole Suomen huonoin presidentti. Urho Kekkonen vie sen paikan.

Matti Taneli Vanhasen isä, Tatu Vanhanen, ihaili Kekkosta ja päätyi antamaan Kekkosen poikien etunimet omalle pojalleen. Matti Vanhanen on kauniisti sanottuna tomppeli. Matin olemus ja elekieli vaikuttavat siltä, että hänellä ei ole mitään kiinnostusta maan asioihin - omat kiinnostuksen aiheet ja säännöllinen palkka näyttävät vievän kaiken huomion.

Jyrki Katainen on niin nuori, että hänellä ei puolestaan voi olla kokemusta lamasta ja kriisijohtamisesta. Katainen ei ole koskaan ollut ns. oikeissa töissä. Kataisen hermot vaikuttavat olevan melko kireällä, mikä osoittaa kuitenkin sen, että hän on huolissaan omasta asemastaan, jos talouskriisi pahenee. Tuskin hän Suomen puolesta paljoa huolta kantaa muuta kuin juuri tuolla tavalla välillisesti. Katainen sai kuitenkin oman paikkansa Harri Holkerin ja Ilkka Suomisen viereltä vasemmistolaisimpana Kokoomusjohtajana tällä kommentillaan:

--Nyt ratkaistaan, kumpi vie ja kumpi vikisee: markkinavoimat vai yhteiskunnallinen päätöksenteko. Tästä pitää kerta kaikkiaan tehdä selvä!
--Meidän on varmistettava eurooppalaisen työllisyyden ja sitä kautta hyvinvointiyhteiskunnan pysyvyys markkinavoimia vastaan!
--Sunnuntaina otamme niskalenkin hallitsemattomista markkinavoimista!


Syyskuun 19. päivänä 1944 Moskovassa allekirjoitettiin ns. välirauha, jotta taistelut Suomen ja Neuvosto-Venäjän välillä saatiin loppumaan. Valtuuskuntaa johti pääministeri Antti Hackzell. Paine ja huoli maan ja kansakunnan tulevaisuudesta olivat niin kovia, että Hackzell halvaantui ennen neuvottelujen aloittamista. Stalin ei suostunut lykkäämään kokouksen alkua, joten Moskovaan lähti valtuuskunnan uudeksi johtajaksi ulkoministeri Carl Enckell. Mukana oli myös yleisesikunnan päällikkö kenraali Erich Heinrichs. Myös ulkoministerin veli, kenraali ja teollisuusmies Oscar Enckell kuului valtuuskuntaan. Neuvottelut vaativat myös toisen uhrinsa, kun valtuuskunnan palattua takaisin Suomeen, kenraali ja liikemies Rudolf Waldén halvaantui marraskuussa ja kuoli myöhemmin.

Mannerheim kirjoitti Muistelmissa:

"Sodassa sattuu, että rasitus, jonka alaiseksi johtajat joutuvat, käy heille ylivoimaiseksi ja pakottaa suorittamaan henkilövaihdoksia. Näin ei käy vain rintamapäällystölle, vaan ehkä vielä useammin ylemmille komentajille, jotka yksinään ja kauempana taistelukentältä, josta tulee ristiriitaisia ja epätäydellisiä tietoja, joutuvat tekemään raskaita ja vastuullisia päätöksiä. Tämä vaatii intuitiota, realistista mielikuvitusta ja suurta tahdonvoimaa - sielullinen ja ruumiillinen rasitus, joka monelle saattaa käydä ylivoimaiseksi."

Tiedän, etten ole ainoa, joka on huolissaan nykyisten päättäjiemme laadusta ja kyvystä.

tiistai 11. toukokuuta 2010

Islamin synnystä

Ykän innoittamana avaan sanaista arkkuani pikaisesti. Nojaan yksityiskohdissa tämän kirjasarjan neljänteen osaan, jonka on kirjoittanut norjalainen historioitsija Erik Gunnes. Tiedän, katolinen pappi arvioimassa islamin syntyä kuulostaa täysin kritiikittömältä lähestymistavalta, mutta täytyy ymmärtää, että uskonnolliset ihmiset kykenevät tutkimiaan asioita tieteellisesti siinä missä ateistitkin. Varmasti jokaisella on omat sokeat pisteet, joihin ei ota kantaa tai muuttaa todistusaineistoa mieleisekseen, joten näitä näkemyksiä saa kommentoida.

Nykyinen arabian niemimaa ympäristöineen on ollut hedelmällisempi kuin nykyinen aavikko, mutta silti se on ollut haavoittuvainen ilmaston vaikutuksille. Aavikoiden beduiinien tiedetään usein vallanneen pohjoisessa, kultainen puolikuu, olleet sivilisaatiot. Kamelin kesyttämisen jälkeen (1.500 eKr) beduiinit pääsivät lisäksi liikkumaan nopeasti.

Paimentolaisten johdossa olivat päälliköt, joiden arvonimi oli shaikh eli sheikki. Mitään valtioita paimentolaiset eivät onnistuneet kehittämään tai ainakaan pitämään yllä. Yhteisöt olivat isävaltaisia ja vieraanvaraisuus oli aavikkomoraalin tärkein arvo. Paimentolaiset uskoivat luonnonjumaliin ja henkiin aivan kuten suomalaiset heimot täällä härmässä samoihin aikoihin.

Arabiasta muodostui vähitellen tärkeä solmukohta idän ja lännen kauppareiteille jo vähintään kolme tuhatta vuotta sitten. Alueen kaupungeista mielenkiintoisin on tietysti Petra. Kaupungeissa noudatettiin yhä vanhaa paimentolaisuskoa ja -moraalia. Kaupankäynnin piristämänä rahatalous alkoi tuhota vanhaa tapakulttuuria ja rikastuneet kauppiaat vähät välittivät klaaniuskollisuudesta. Tarvittiin uutta ideologiaa, jolla olisi laajempi perusta kuin omaan sukuun ja heimoon perustuva moraalijärjestelmä.

Mekassa, ja oikeastaan kaikissa arabikaupungeissa, laajoja joukkoja kääntyikin 500-luvulla (jKr) juutalaisiksi ja kristityiksi. Ilmapiiri oli hyvin avoin uudelle uskonnolle. Medinassa asui viisi heimoa, joista kolme juutalaisia. Kaksi muuta solmivat Muhammedin kanssa sopimuksen, jonka mukaan Muhammed hyväksyttiin välitystuomariksi. Muita tuloja Muhammedilla ei Medinaan muuttonsa jälkeen ollutkaan, joten hän ajautui ryöstelemään Mekkaa, vanhaa kotikaupunkiaan. Liittouduttuaan Medinaa ympäröivien paimentolaisten kanssa Muhammed pystyi häätämään kaksi juutalaisheimoa pois. Mitä he eivät saaneet mukaansa, Muhammed ryösti itselleen. Kolmannen juutalaisheimon kaikki miehet tapettiin, ja naiset ja lapset myytiin orjiksi paimentolaisille.

Mekkakin lopulta taipui Muhammedin sotajoukkojen edessä, ja kaikki heimot koko niemimaalla pakotettiin solmimaan rauha ja liitto Allahin profeetan kanssa. Arabit olivat tottuneet siihen, että sellaisia liittoja tehtiin, eikä niitä ollut tarkoitustakaan noudattaa, jos ne eivät tuottaneet itselle mitään etua. Muhammed lähti pyhiinvaellusmatkalle Mekkaan Kaabaan kivelle ja suoritti kaikki rituaalit, jotka olivat kuuluneet vanhoihin klaaniuskontoihin. Vasta silloin käytännössä kaikki heimot sitoutuivat häneen ja jo samana kesänä Muhammed kuoli noin 60-vuotiaana (siis kesäkuussa 632).

Muhammed oli luonut arabialaisen kulttuurin perustan. Hyvänä taktikkona ja opportunistina Muhammed palasi alituiseen Vanhan testamentin tapahtumiin. Hän odotti juutalaisilta liittolaisuutta paimentolaisuskontoja vastaan. Ei ole liioittelua sanoa, että Muhammed näki julistuksensa juutalaisuuden arabialaisena muunnoksena. Hän myöhemmin oivalsi, että juutalaiset pitivät häntä vääränä profeettana, mutta silti islamin koko rakenne on lähellä juutalaisuutta. Samoin kuin kristinuskonkin.

Islamin suosio perustui siihen, että Muhammed tarjosi hyvin yksinkertaista moraalioppia. Jumala ratkaisee kaiken, mistä johtuu muslimien voimakas taipumus nähdä asiat ennaltapäätettyinä - kohtaloonsa uskoen. Muhamettilaisilla ei ollut kristinuskon pyrkimystä kaiken kattavaan eettiseen oppijärjestelmään, vaan islamin sanoma oli korostuneen maanläheinen. Oli sallittua tavoitella maanpäällistä hyvää ja kostaa sai - ei kuitenkaan enempää kuin silmä silmästä.

Islamin lahja arabialaisten kauppiaiden politiittiselle ja hallinnolliselle johdolle oli paljon enemmän, mitä paimentolaisuskonnot kykenivät koskaan tarjoamaan. Islam loi ulospäin yhteiseltä näyttäneen rintaman, jossa beduiinit ja kaupunkien porvarit olivat samaa kansakuntaa. Islamin johtajat olivat sukupolvien ajan tottuneet sotaan ja nyt uskontonsa levittämisestä rohkaistuneina lähtivät valtaamaan muita kulttuureita. Pohjoisessa vauraat bysantti ja persia menettivät hallitsemiaan alueita. Kristinuskon etenemisen itään katkaisi islam.

Islam on Allahin yhteiskunta ja se tulee ymmärtää hyvin kirjaimellisesti. Allah säätää lait ja ne lait Allah oli antanut Muhammedin kautta. Joskus Allah korjasi näkemyksiään antamalla uuden "yhtä hyvän tai paremman" lain. Muhammedin kuoltua tämä ei enää onnistunut, joten hänen seuraajansa saivat alkaa paremman puutteessa noudattaa hadithia, perimätietoa Muhammedin elämästä. Koraani ja hadith muodostavat sunnan, Muhammedin elämäntavan matkimisen.

Käytännössä paljon jouduttiin rakentamaan vanhojen arabialaisten esi-islamilaisten tapojen varaan. Kun tavat poikkesivat hiukan toisistaan eri heimojen alueilla, syntyi ongelma siitä, kuka voi luoda ennakkopäätöksiä. Tulkinnoille annettiin yhä vähemmän painoarvoa ja islamin kehitys pysähtyi. Hyväksyttiin näkemys, jonka mukaan ei ollut sellaisia ongelmia, joihin ei olisi jo annettu vastausta, jos tarkoin etsi. Islamilainen oikeus ja yhä kiihtyvä teknologinen kehitys erkanivat toisistaan pysyvästi. Jo vuonna 849 muslimien kalifi joutui luopumaan uskovien johtamisesta "jumalalta saatujen tietojen mukaisesti".

Ensimmäiset kalifit olivat siis onnistuneet kääntämään alueen heimot yhdessä tuumin ryöstämään muita kulttuureita uskonnollisen hurmion voimalla. Saalis oli mittaamaton ja kustannukset olemattomia. Mutta jo ennen vuotta 800 Espanja ja koko Pohjois-Afrikka oli menetetty. Sotilaallinen laajeneminen oli pysähtynyt. Pyrkimykset valloittaa Konstantinopoli epäonnistuivat. Liikkuvuus oli ollut arabien voima, mutta Euraasiassa teknologinen osaaminen oli korkeammalla tasolla. Raskas ratsuväki, jouset ja piirityskoneet pelastivat Euroopan. Uuden teknologian käyttäminen vaati ammattiarmeijaa, mihin muslimit eivät pystyneet. Arabit vetäytyivät takaisin erämaahansa.

Islam levisi vielä uudelleen Eurooppaankin, mutta Espanjan diktaattori Al-Mansur poltti Cordoban kirjaston (vuonna 1.000) vastalauseena pakanallisten juutalaisten ja kristittyjen tiedemiesten uusille, radikaaleille näkemyksille. Kulttuuri, joka kielsi pyhien kirjoitustensa uudet tulkinnat, ei todistettavasti voinut hyväksyä etenemistä muillakaan osa-alueilla. Kun Koraanin sana on Allahin sanaa, kirjain kirjaimelta, älymystöllä ei ole mitään keinoa edetä luonnontieteessä. Kun kansa vierasti yhteiskunnan muutoksia, yksinvaltias toisensa jälkeen muutti yhteiskunnallista toimintaa huonompaan suuntaan.

Kun turkkilaiset ja mongolialaiset sotajoukot pyyhkäisivät yli muslimimaailman 1.000-luvulta lähtien, islam käpertyi lopulta sisäänpäin. Vuoden 1.200 paikkeilla filosofinen ajattelu loppui ja pari sataa vuotta myöhemmin islamin valloittamilla alueilla loppui kaikki luonnontieteellinen kehitys.