EU:ta pitää lähestyä kuin Neuvostoliittoa

Kreikan presidentti on kuuleman mukaan näykkäissyt ruokkivaa kättä:

Kreikan presidentin Karolos Papouliaksen mukaan Suomen, Saksan ja Hollannin tiukka suhtautuminen maan velkakriisiin loukkaa kreikkalaisia. "En voi hyväksyä, että herra Schäuble loukkaa maatani. Kreikkalaisena en voi hyväksyä sitä, Papoulias sanoi keskiviikkona vieraillessaan maansa puolustusministeriössä.

"Kuka herra Schäuble on loukkaamaan Kreikkaa? Keitä hollantilaiset ovat? Keitä suomalaiset ovat", kiivastunut Papoulias kysyi. 82-vuotiaalla presidentillä on ennenkin ollut napit vastakkain saksalaisten kanssa, sillä toisen maailmansodan aikana hän osallistui Kreikan natsimiehittäjien vastaiseen taisteluun.

Herra presidentti on pitkän linjan poliittinen broileri, joka tuo mieleen Mauno Koiviston, joka sodittuaan venäläisiä vastaan tosin vaikeni lopun ikää kaikesta arvostelusta entisen maalitaulunsa osalta. Kuvaavaa on, että Papoulias korostaa kreikkalaisuuttaan ja Totuus murjaisee kansallismielisyyden kakkosvaihteen päälle kaivaen kuopasta ylös natsi-Saksan ruumiin.

EU on joutunut Totuuden talousnobelistin Paavo Raution kynsiin. Raution mielestä EU on liukuhihnalla siirtänyt rahaa Kreikkaan, jonka vanhastaan mätä hallinto on loikannut ulkoradalle laukkaan tästä kiihottuneena. Olen samaa mieltä, ja jatkan ajatusleikkiä Afrikkaan: jos taloudellinen tuki on vain syventänyt Kreikan ahdinkoa, kuinka kehitysyhteistyövarat mahtavat noin niin kuin yleisemmällä tasolla auttaa vastaanottajavaltioidensa tilannetta? Amerikkalaiset sanoisivat, että she's no good hussy for you, puhuessaan kauniista mutta vaarallisesta houkutuksesta.

Rahaahan meillä on, takaan sen, lauloi Fredi. Hänen puoluetoverinsa (sitä nimitystä voi nykyisin huoletta käyttää Sekoomuksen kukkahattutädeistä) sosiaaliministeri Paula Risikko vilauttaa älynsä kapasiteettia ja osoittaa suurta ymmärrystä maatamme vaivaavaan moraalikatoon, joka Kreikan tapaan johtuu vastikkeetta tarjotuista palveluista. Tämä ymmärretään vielä niin kauan, kun puhutaan maahanmuuttajista, jotka tulevat nostamaan tänne etuisuuksia, mutta unohdetaan heti, kun puhutaan tulonsiirroista oman maan kansalaisille. Risikon mielestä - tämä on oikeasti järkyttävää - hänen ministeriönsä kustannusleikkauksissa

ei ole mitään hyvää, sehän on ihan selvää pässinlihaa. Meidän on turha edes yrittää täällä sitä piipittää. Ei tässä ole yhtään mitään hyvää.

Miten niin siinä ei ole mitään hyvää, että kustannuksia leikataan? Eikö leikkaukset voisi ymmärtää myös oikeudenmukaisuutta parantavina, kun joudutaan miettimään, ketkä tarvitsevat taloudellista tukea ja ketkä eivät niin paljoa? Miten on mahdollista, että Sekoomuksesta nousee tällaisia sirpapietikäisiä ja benin tallin hourupäitä (Piha, Vapaavuori, Sarkomaa...)? Vastauksen taisi antaa Paavo Rautio: ilmainen raha korruptoi poliitikot - maassa kuin maassa.

Tässkin blogissa mainetta niittänyt Helena Petäistö kirjoitti kolumnissaan Suomen Kuvalehdessä 20.1.2012 ylpeästi puoluetoveristaan Paavo Lipposesta. Petäistö kertoi, että Suomen johtajista aiemmin vain Kekkonen on saanut mainetta ranskalaisjohtajien silmissä. Mutta nyt (siis presidentinvaalien alla sopivasti) Hellulle tuli mieleen, että niin on muuten Lipponenkin: Presidentti Jacques Chirac oli kehunut illallispöydässä Lipposta aivan estoitta pöytäseurueelleen. Helena täsmentää, että EU-johtajien kanssa on verkostoiduttava, tutustuttava henkilökohtaisesti, kaivettava lastenlasten kuvat näytille lompakosta, kohotettava maljoja kristallisaleissa. Kuvaavinta koko kirjoituksessa on sen otsikko:

EU:ta pitää lähestyä kuin Neuvostoliittoa.