Ketä pilkataan kun pilkataan Allahia?

Muslimien viattomuus -elokuva on saanut Wikipediassakin jo oman artikkelinsa, joten osapuilleen kaikki aiheesta tiedossa oleva on jo sanottu ja kirjoitettu. Yhden asian haluan kuitenkin vielä lisätä, eräänlaisena päätöspuheena, koska itse asia - sananvapaus - on sen arvoinen. Me länsimaissa emme näköjään oikein hyvin itsekään osaa arvostaa sitä, koska niin moni oli elokuvan nimissä järjestettyjen mellakoiden jälkeen vaatimassa itsesensuuria ja loukkaantumassa muslimien puolesta.

MEMRI on tehnyt asiallisen yhteenvedon siitä, miten media muslimimaissa käsitteli elokuvaa ja siitä seuraannutta liikehdintää. Se mielikuva, että koko islamilainen maailma pahoitti mielensä elokuvasta on vain joiltain osin oikea. Ahmadiyya Muslimiyhteisön johtaja kirjoitti, että Koraanissa ei ole yhden yhtä mainintaa jumalanpilkasta - eikä varsinkaan siitä, että rangaistus moisesta teosta olisi ihmisen pantava toimeen. Toki moisen lausunnon voi pistää sen piikkiin, että Ahmadiyya ei todellakaan edusta islamin valtavirtaa näkemyksineen, mutta lausunto on kuitenkin merkittävä siksi, että kun islam muuten on lakiuskonto ja määrää tarkasti kaikesta inhimillisestä toiminnasta, niin tätä asiaa ei ole mitenkään käsitelty. Jumalanpilkka ei varmasti ollut tuntematon käsite islamin syntyaikoihin, joten määräyksen puuttuminen kuvastaa kyllä jotakin. Ehkä se kuvastaa islamin perustajien suppeaa maailmankuvaa, jonka mukaan kukaan ei islamia rohkene arvostella tai sitten se kuvaa sitä, että islamin perustajien mielestä Allahin antama rangaistus on riittävä.

Islamilaisten alueiden joutuminen sotilaallisten ääriliikkeiden haltuun on pitkään ollut nähtävillä varsinkin Gazassa ja nyt arabikevään myötä valta on luisunut melkein kaikissa arabimaissa erittäin ahdasmielistä tulkintaa edustaville tahoille. Kehitystä pitkään arvostellut ja siitä varoitellut Cambridgen yliopiston professori Khaled Al-Hroub totesikin, että meneillään oleva kehityskulku vaarantaa arabimaiden tulevaisuuden. Vallankumousten jälkimainingeissa vallan näyttää ottaneen taho, joka on henkisessä sodassa länsimaita vastaan, ja sota voi muuttua vielä konkreettiseksikin. Tämä taho käyttää erittäin puhdasoppista tulkintaa islamista aseenaan alistaakseen kansalaiset ja kaiken mahdollisen kritiikin.

Egyptiläisen Al-Shurouqin kolumnistina kirjoittava imaami Al-Din Hussein toteaa ykskantaan, että kaikkien arabien ja heidän poliittisten johtajiensa on katsottava peiliin etsittäessä syyllistä arabimaiden kurjaan tilaan ja islamista levinneeseen huonoon mielikuvaan. Hän muistuttaa, että muslimit pitävät Yhdysvaltoja moraalittomana ja rappiollisena, mutta silti kaikki läntiset teknologiat rokotusneuloista avaruusteknologiaan käytetään mukisematta hyödyksi. Jotta hänen sanomansa ei jäisi epäselväksi, hän alleviivaa sitä melko painokkaasti:

Maahantuomme pääasiassa lännestä autot, junat, lentokoneet, jääkaapit, pesukoneet, päivittäisen ruokamme, aseet ja jossain määrin jopa koulutuksenkin. Olemme kansakunta, joka ei anna modernille ihmiskunnalle kerta kaikkiaan yhtään mitään. Meistä on tullut rasite muille kansoille.

Saudiarabialaisen Al-Watanin kolumnisti Ali Al-Sharimi sanoo saman asian toisin sanoin:

Me muslimit reagoimme hyvin tunnepitoisesti huutamalla ja metelöimällä. Kuinka voimme edes kuvitella saavamme arvostusta omalle uskonnollemme, jos sen nimissä harjoitetaan terroria? Emme voi vakuuttaa länsimaiden asukkaita, että uskontomme ylevät sanat ovat totta, jos emme itse kykene noudattamaan niitä. Jos annamme arvoa ja näkyvyyttä omassa mediassamme ja moskeijoissamme itsemurhapommittajille, voimme syyttää vain itseämme siitä, että länsimaissa islamia pidetään väkivaltaisena uskontona.

Nämä sanat soisi jokaisen "vastuullista sananvapautta" vaativan tatuoivan aivoihinsa. Puolustamalla vallassa olevia islamilaisten maiden johtajia he polkevat kaikkien niiden maiden kansalaisten mahdollisuuksia ihmisarvoiseen elämään, johon kuuluu oikeus arvostella muita ja muiden mielipiteitä.