sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Touko Aalto: Kongo on shithole-country

Vihreiden puheenjohtaja Touko Aalto kertoo haastattelussaan Pravdassa, että hän on "kiltti mies". Itse en pidä kovin kilttinä miestä, joka kokee olevansa oikeutettu päättämään, mihin minä saan aikani ja rahani käyttää. Touko on myös mies, joka inhoaa Donald Trumpia, kun Donald Trump paukautti, että Amerikka palauttaa laittomat maahantulijat takaisin paskakoloihinsa, joiksi hän näiden kotimaita kutsui.

Touko itse sortuu samaan haastattelussaan sanoessaan: Vihreät aikoo tänä keväänä painottaa perinteistä luonnonsuojelua. Aallon mielestä Suomen on uudistettava kaivoslakinsa. ”Emme halua olla mikään pohjolan Kongo.” Tuolla hän ilmiselvästi viittaa siihen, että Kongo on paska maa, jossa on paska kulttuuri. Kaksinaismoralistista, että Touko Aalto saa sanoa ääneen sen, mitä Trump ei..

Kaksinaismoralismia, jos haluan ostaa aseen, se ei Toukolle käy. Koska Touko EI ITSE halua asetta, niin eivät muutkaan saa haluta. Onneksi 3D-tulostus tekee poliitikkojen kyvyt valvoa kansalaistensa aseistautumista turhiksi. Lievempi versio, sanoisinko sosiaalidemokraattinen versio, asekiellosta on kieltää "vaaralliset aseet" tai sarjatuliaseet. Onko esimerkiksi puoliautomaattinen käsiase kiellettävien listalla? Erityisesti asefobiasta kärsivien olisi syytä ymmärtää, että Amerikassa perustuslaki turvaa kansalaiselle aseenkanto-oikeuden. Oikeus on turvattu juuri siitä syystä, että valtaan ei pääse ihmisiä, jotka haluavat oikeudebn kieltää. Suomessa perustuslailla pyyhittiin puolue-eliitin perseet ja Suomi liitettiin osaksi EU:n liittovaltiota. On kuitenkin maita, joissa paino on sanalla PERUSTUS.

Euroopan Unionilla on korruptoiva vaikutus kuten Kremlillä aikanaan. Kaikkialla kauhistellaan, kuinka nyky-Kreml ostaa itselleen myönteistä julkikuvaa, mutta harva ymmärtää Brysselin toimivan tismalleen samoin. Eikä, valitettavasti, kumpikaan aja tavallisen suomalaisen etua. Pienen maan ongelma on, että sillä ei ole etuoikeutta valita liittolaisiaan. Kun puolustusvoimat ryhtyy politikoimaan, voi huoletta sanoa, että itsenäisyys on menetetty. Uuden Suomen artikkelin mukaan Puolustusvoimat oli kysellyt Ari Pesosen mielipidettä NATO:sta.

Antinationalistinen toimittaja Maria Pettersson - joka myös elättää itsensä EU-palkoilla - kertoo artikkelissaan, mitä ranskalaiset ajattelevat suomalaisista. Petterssonin kirjoitus on oiva esimerkki siitä, mistä valtaapitävät kuvittelevat tavallisen ihmisen olevan kiinnostuneita: "mitä muut ajattelevat meistä?". Kirjoituksessaan Pettersson korostaa, että maailman arvokkain ihmislaji on suurkaupungissa asuva, paljon lentävä, hyvätuloinen lapseton nainen. No mutta, sehän on hän itse! Pettersson on euroedustaja Miapetra Kumpula-Natrin avustaja edistäen siis demarien asiaa. Sinänsä on huvittavaa, että mitä suositummaksi miapetrakumpulanatrit tulevat, sen surkeammaksi muuttuu demarien kannatus, kun sitä äänestävät pääasiassa enää eläkeläiset.

Puolueen pää-äänenkannattajan Demokraatin päätoimittaja Mikko Salmi pohtiikin lehdessään, miksi SDP ei vetoa duunarimiehiin. Mikko toteaa:
Kun seuraan ikäisteni miesten baari-iltojen keskusteluja, eivät sosialidemokraattiset arvot ole suuressa huudossa. Moni tavallinen perheenisä puhuu keskiluokan liian korkeista veroista, kitisee sääntö-Suomen yrittäjyyttä kahlitsevasta lainsäädännöstä ja valittaa liian raskaasta julkisesta sektorista. Tähän jengiin ei pure sinänsä arvokas puhe feministisestä ulkopolitiikasta tai oppivelvollisuuden pidentämisestä.

Mikäli SDP haluaa laajentaa äänestäjäkuntaansa ja palauttaa keskiluokan miehet äänestäjikseen, on palkkatyön verotusta saatava kohtuullisemmaksi ja luotava positiviinen tulevaisuudenkuva osaksi puolueen viestiä. SDP:n viestin täytyy tulevaisuudessa olla kannustavampi; Jos onnistut elämässäsi, ei valtio tai kunta verota sinua hengiltä. Myös sosialidemokraatti saa menestyä.
On kuvaavaa, että suomalaisista noin 85% äänestää eri puolueiden sosiaalidemokraatteja. Siksi on suorastaan surullista huomata, että noin lähtökohtaisesti sosiaalidemokraatit näyttävät ajattelevan, että sosiaalidemokraatti ei saa menestyä. Meidän kulttuurimme ei suosi menestystä.

Lasipalatsin Pravdassa on kummallinen kirjoitus rasismista lehden mielipideosastolla. Siinä Harri Englund -niminen sosiaaliantropologian professori valittaa, että on rasismia vertailla eri kulttuureita:
Kenties kulttuurin käsite katoaa joskus käytöstä samalla tavalla kuin rodun käsitteelle on tapahtunut.
Juuri mitään tämän tyhmempää en muista aikoihin taas nähneeni. On erittäin tärkeää ymmärtää, että evoluutio on monimuotoisuutta - on paremia ja huonompia kulttuureita, jos paremmuudella tarkoitetaan juurikin kulttuuripiiriin kuuluvien ihmisten inhimillistä kohtelua. Suomalainen kulttuuri ei ole paras, mutta on se parempi kuin kongolainen, kuten Touko Aalto alussa totesi.

perjantai 16. helmikuuta 2018

Muessinin perjantain adhaan

Yhdysvaltain perustuslaissa säädetään, että kansalaisilla on vapaa oikeus kantaa asettaan mukanaan. Lakia perustellaan sillä, että poliittiset johtajat voivat ryhtyä sortajiksi. Laissa jopa sallitaan hallinnon aseellinen kaataminen sellaisessa tilanteessa. Toisin kuin demokraattisten valtioiden tapauksessa, Yhdysvalloissa perustuslakia ei saa muuttaa.

Kaikki ne, jotka vaativat aseenkannon kieltämistä kouluampumisten yhteydessä, ilmaisevat vahvan poliittisen mielipiteen. Mitä vasemmistolaisempi yhteiskunta, sen kielteisempi on suhtautuminen kansalaisten omistamiin aseisiin. Joten jälleen kerran, kaikki ne, jotka tuomitsevat Yhdysvaltain tuoreimman kouluiskun ja vaativat sillä perusteella Suomessa aseenkannon kieltoa, niin sanotusti tanssivat haudoilla. Se on halpahintaista populismia, mihin Leena Mörttinen alla syyllistyy.


Jos leenamörttiset olisivat huolissaan joukkosurmista, he osaisivat laskea 1+1 eli miksi Israelissa aseita on kaikkialla, mutta siellä tapahtuu vähemmän joukkomurhia kuin länsimaissa, vaikka se sijaitsee keskellä muslimiterroristien ydinaluetta. Mörttinen on hyvä esimerkki ihmisestä, joka takertuu valta-asemaansa nuollen valtaideologiaa kuin pyhiinvaeltaja Kaaban mustaa kiveä.

Mörttisen mukana hadžille osallistuu Suomen viherfascismin virallinen muessin Minttu Mikkonen matkakertomuksellaan lähetysmatkalta pakanamaiden kartalta. Mintun adhaan kuuluu näin:
Se, mitä tapahtuu Sambiassa, vaikuttaa tulevaisuudessa myös Suomessa

SAMBIASSA oli tammikuun puolivälissä sadekausi, mutta kunnon sadetta ei ollut tullut viikkokausiin. Kuivuus johtuu ilmastonmuutoksesta, joka vaikuttaa monin tavoin tavallisten sambialaisten elämään.

Sambiassa ei ole ollut sotaa tai suurta kriisiä maan 54-vuotisen itsenäisyyden aikana. Luonnonvaroja ja vesivoimaa on omasta takaa, ja talous on kasvanut tällä vuosituhannella nopeasti.

Siitä huolimatta 60 prosenttia sambialaisista elää edelleen köyhyysrajan alapuolella. Maaseudulla osuus on 80 prosenttia. Köyhyys uhkaa lisääntyä entisestään, jos ongelmia ei saada ratkaistua.
Jos joku asia maailmassa on varmaa, niin se, että Afrikan sade- ja kuivilla kausilla ei ole mitään tekemistä ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen kanssa, kuten tämä uraa uurtava Will Alexanderin tutkimus paljastaa. Jo muinaisessa Egyptissä papisto tulkitsi Niilin pinnankorkeutta ja piti kuivia jaksoja osoituksen ihmisten synneistä. Ei mitään uutta auringon alla.

Yhdysvalloissa on havahduttu siihen, että laajoilla alueilla joissa neekerien osuus väestöstä on huomattavan suuri, tuottavuuus on lähtenyt laskuun jopa siinä määrin, että se heikentää talouskasvua. Kirjoituksia aiheesta on paljon, mutta tässä nyt yksi esimerkki. Syynä tuottavuuden laskuun ei kuitenkaan ole asukkaiden ihonväri vaan huumausaineet. Nyt samaa halutaan Suomeen, kun vaaditaan huumeiden käytön poistamista rikoslaista. Vaatijana kukas muu kuin Pravdan toimituksen pääkirjoittaja. Minä en vastusta huumeiden käyttöä sinänsä - jos joku haluaa tuhota elämänsä, mitäpä se muille kuuluu. Ja koska se ei muille kuulu, ne huumehörhöt, jotka ovat väkivaltaisia tai vaativat sairaanhoitoa, pitäisi voida karkottaa jonnekin. Suomessa vaikka jollekin saarelle tai Siperiaan, ihan sama.

Siperia voi tosiaan meitä kohta kutsua. Nimittäin Stadin Ilta=Pravdalla totisesti on vauhti päällä, ja tämän perjantain adhaanissaan se muistaa vielä korostaa Suomen NATO-jäsenyyden tärkeyttä, otsikolla "Uusi EU-sopimus voi tuoda Nato-joukot Suomeen".
Ajatus sotilaallisesta Schengen-alueesta on yksinkertaistettuna suorastaan nerokas. Euroopan unionin puolustusyhteistyöhön osallistuvat maat voisivat kuljettaa joukkoja ja tarvikkeita vapaasti sinne missä niitä tarvitaan, pitkin valmiiksi suunniteltuja ja raskaalle kalustolle sopivia reittejä. Ja ilman turhia muodollisuuksia – kukaan ei kysyisi matkalla passia tai panssarivaunun papereita.
En varmasti ole ainoa, jolle syntyy tuosta mielikuva vuoden 2015 turvapaikanhakijoiden tulvaan. Suomeen läpsytteli 25.000 salskeaa puolikriminaalia panemaan kukkahaduiksi kutsuttuja pölvästejä. Jos Euroopassa jokainen Scania-kuski voi liikkua vapaasti, miksei tosiaan saman tien panssarivaunuilla? Ja jos tänne saa tulla Ranskasta tankilla, niin miksei Pietarista? Taistelkoot keskenään, kummalle mokoma niemimaa kuuluu. Katsellaan me tsuhnat vaan sivusta.

tiistai 13. helmikuuta 2018

Urheilussa voittaa lopulta kaunein

Kuten tiedetään, taiteen ja käyttötavaran raja on häilyvä. On Arabian taiteellisena pidettyjä käyttötavaroita ja esimerkiksi Tupperwaren tarvikkeita, joita ei pidetä taiteena (vielä). Joku vanha lyijytäytekynä voisi kohta olla taidetta samalla tavalla kuin sata vuotta vanha sulkakynä tällä hetkellä.

Taiteen ja käyttötavaran erottaa toisistaan hinta - hyvän rannekellon saa parilla sadalla, mutta Patek Philipin kelloja myydään silti. Eli esineen käyttötarkoituksen hyvyys (kellon tapauksessa ajan mittaamisen tarkkuus) ei ratkaise esineen taiteellista syvyyttä. Tupperware on helvetin hyvä keittiötarvike, ja joskus kun muovisia taideteoksia hyväksytään, se noussee sellaiseksi.

Vanhoista pelikonsoleista on jo tullut taidetta tai ainakin keräilyharvinaisuuksia samoin kuin vanhoista kännyköistä ja tietokoneista. Autoista on lähestulkoon jo puhuttavissa taideteoksina ainakin jos otetaan joitain erikoisuuksia tarkasteluun kuten vaikka Chryslerin turbiiniautot.

Mutta mutta... Miten on urheilun kanssa? Taitoluistelua pidetään korkeakulttuurina ja varmasti monien mielestä taiteena. Mutta mitenkä muu urheilu? Miekkailu ehkä ja jossain määrin jotkut fyysisetkin lajit kuten varsinkin nyrkkeily, jossa on vähitellen pois kuihtuvan lajin esteettisyyttä, jos moista sanaa voi käyttää ja miksei voisi.

Mitä muita lajeja tulee jäämään samanlaiseen asemaan kuin antiikin Kreikan adonisten patsaiden lihaksikkaat atleetit? Mitkä lajit kattoavat väistämättä historian kirjoihin? Kysymys on asetettu eritoten Jaskalle, jonka blogin kommentista asiaa aloin pohtimaan.

Vaikka doping on kiellettyä, tietynlaista douppaamistahan nähdään mäkihypyssä ja miksei hiihdossakin, joissa apuvälineillä (hyppypuku tai voiteluaineet) saadaan tosiasiallisesti keinotekoista hyötyä, koska urheilijahan ei itse niitä välineitä tee. Miksei myös tenniksessä ja seiväshypyssäkin, jossa välineitä eivät tee urheilijat vaan teollisuus.

Koska hyväksytään mekaaniset apuvälineet juoksussa tai pituushypyssä? Milloin perinteiselle maratonille ilman apuvälineitä aletaan haikeasti hymyillen jättää hyvästit? Jenkkifutiksessa ja lätkässä on jo ylitetty raja, jossa suojavälineet antavat urheilijoille suojaa vääristä taktisista valinnoista. Autourheilussa raja ylitettiin jo 90-luvulla.

Mikä on seuraava suuri urheilussa nähtävä paradigman muutos? Koska peliteollisuudesta tulee olympialaji? Voiko tietokonepelaamista pitää yhtä mielekkäänä urheilumuotona kuin vaikkapa miljonäärien potkupalloilua? Ei niistä penkkiurheilijalle ole hyötyä, jos sellaisena pidetään terveyttä, mutta toisin kuin telkkarista urheilusuorituksen seuraaminen, pelaamisella on terveyshyötyjä.

Kysymystäni ei pidä ottaa provokatiivisesti, koska oikeasti pohdiskelin tässä tekoälyn näkymistä arkielämässä jo lähivuosina tai ainakin vuosikymmeninä. Miten tekoäly tulee muuttamaan käsitystämme urheilusta ja sitä kautta kirjoitukseni alussa mainitsemastani käsityksestä taiteesta.

Monissa lajeissa reaktionopeus on merkittävä. Mitä jos ja kun annamme koneiden osallistua urheiluun? Ammunta, painonnosto ja shakki... Mikä on loppujen lopuksi urheilun funktio, jos urheilussa ei ole esteettistä puolta? Vaikka kuinka nyt tuomarointiin perustuvat lajit herättävätkin närkästystä, niin jossain vaiheessa koneet voittavat ihmiset niissä. Mikä on silloin taiteellinen - tuomarointia kyllä - syvyys urheilussa? Haluammeko katsoa beachvolleytä, jossa pelaavat ihmiset vai koneet? Ja miksi - urheilullisin vai esteettisin perustein?

Näihin kuviin ja tunnelmiin.

perjantai 9. helmikuuta 2018

Vihreät: joukkoraiskaus säädettävä laittomaksi

Suomessa on havahduttu siihen, että Ruotsissa joukkoraiskaukset ovat yleistyneet maahanmuuton myötä. Erityisesti islamilaisessa kulttuurissa naisen raiskaaminen ei ole samalla tavalla rikos kuin eurooppalaisessa kulttuurissa, joten muhamettilaisten muuttaessa länteen, myös heidän tapojensa seurausten määrät lisääntyvät.

Raiskaus ei mitä ilmeisimmin ole väkivallan käyttöä ja alistamista, kuten feministien oppien mukaan väitetään, vaan biologinen lisääntymiseen liittyvä piirre. Raiskauksella miehen mahdollisuus siittää nainen on korkeampi kuin vapaaehtoisessa parittelussa. Raiskaukset kohdistuvat nuoriin jopa siinä määrin, että alaikäisen pojan on todennäköisempää joutua raiskatuksi kuin 50-vuotiaan naisen.

Länsimaissa vielä 90-luvulla pojat kasvatettiin ohjeilla "naiselle avataan ovi", "naista ei saa lyödä" ja "naisen tullessa huoneeseen, miehet nousevat seisaalteen". Jonkinlainen ritarillinen uhrautuminen naisen puolesta oli miehinen hyve, ja mies tavoitteli pysyvää parisuhdetta, jossa kasvattaa lapsensa. Feminismin aikana tämä idylli on heitetty romukoppaan, ja on siirrytty "peräkkäisiin yksiavioisiin suhteisiin", joissa nainen tekee lapsia useamman eri miehen kanssa. Näissä tilanteissa älykkäät, vauraat ja menestyvät miehet hallitsevat useamman naisen lisääntymisuraa jättäen ison osan miehistä täysin vailla mahdollisuutta lisääntyä vapaaehtoisesti. Kyse on siis moniavioisuudesta, joka jättää parisuhdepelissä huonosti menestyville miehille vain "vaihtoehtoisia" lisääntymistapoja avioliiton sijaan, kuten islamilainen kulttuuri meille on osoittanut.

Islamin myötä Ruotsiin on levinnyt poliittisia terroria omaava väkivaltainen ja naista nöyryyttävä ilmiö joukkoraiskaus. Ymmärrän täysin, että satunnaisen väkivallan uhriksi joutuva henkilö (ryöstö, pahoinpitely, raiskaus) ahdistuu, masentuu ja menee toimintakyvyttömäksi. Väkivallan uhri voi joutua läheistensä taloudellisen huolenpipdon piiriin vuosiksi, joten satunnaisen väkivallan hinta on paljon ajateltua kovempi. Väkivallan uhriksi joutunut nainen (happohyökkäys, raiskaus jne) ei länsimaissa menetä naisellisuuttaan, vaan tavallaan jopa kaipaa entistä enemmän miehen tarjoamaa suojaa ja turvaa. Islamilaisessa maailmassa asia nähdään täysin päinvastoin.

Mitä tekee Suomen feministisin puolue Vihreät? Päättää esittää, että raiskaukseksi voidaan määritellä se, että nainen ei ole antanut selvää suullista myöntymistään paritteluun. Ruotsissa (sic!) näin todellakin aiotaan säätää, joten Kokoomusministeri Antti Häkkänen haluaa odottaa Ruotsin tuloksia:
–Mikäli Ruotsin lainsäädäntöehdotus toteutuu, on tarkkaan seurattava siellä uudistuksesta saatavia käytännön kokemuksia, vastaa Häkkänen lehdelle.
Vihreiden Satu Hassi jokunen tovi sitten kertoi joutuneensa joukkoraiskatuksi 11-vuotiaana eli vuonna 1962. Oma luottamukseni vihreisiin naispoliitikkoihin on matala, ja kehtaan epäillä tapahtuman kuvauksen todenmukaisuutta. Suuresti ihmettelen, että kuka kuvittelee Ruotsin raiskausten lukumäärän kääntyvän laskuun tällaisen huikean verbaali-akrobatian myötä?

torstai 8. helmikuuta 2018

Herne prinsessan patjan alla

Paluu tänne blogistanian vihapuhemaailmaan oli virhe. Juttua kertyy enemmän kuin oma ajankäyttö sallisi. Otan silti tämän Yleisradion uutisen käsittelyyni, koska siinä tiivistyy alpakkamedian kaksinaismoralismi harvinaisen selvästi. Uutisessa ksitellään, mitä riskejä sisältyy korkeasta verotuksesta aiheutuvaan korruptioon, eli kun toisten rahoja jaetaan itselle lähipiirille. Piirre, jonka tunnemme Washingtonista, Brysselistä ja tietenkin median lempilapsesta Kremlistä. Ikään kuin meillä ei Suomessa olisi osattu ennenkin nuolla vieraan vallan varpaanvälejä.

Tällä kertaa kyse on siis siitä, että kaverikapitalismin piispainneuvosto eli Sekoomuksen puoluejohto jakaa rahaa omilleen. Vuonna 2015 Suomeen kohdistunut turvapaikanhakijoiden tulva aiheutti useita korruptiolle ominaisia piirteitä. Joku perusti vastaanottokeskuksia, joku antoi apua valituksiin ja niin edelleen. Tärkeintä on kuitenkin ymmärtää, että Kokoomus puolueena on omaksunut umpisosialistisen ideologian, jonka mukaan varastaminen on sallittua, kunhan se hyväksytään demokraattisesti. Historiassa tuota kutsuttiin kommunismiksi, nykyisin EU:n liittovaltioksi.

Mitäpä professorit sanoivat:
– Aina kun jaossa on paljon rahaa, väärinkäytöksetkin ovat mahdollisia. Ahneus sokaisee ihmisen nopeasti. Me olemme epätäydellisiä, vaikka kuinka ylevästi yritämme elää.

Lapin yliopiston rikosoikeuden professori emerita Terttu Utriainen puolestaan sanoo, että edessämme on juuri nyt klassinen suuren puhalluksen paikka – jos sellainen on tullakseen.

– Suuriin yhteiskunnan rakenteellisiin muutoksiin sisältyy aina korruption vaara. On syytä olla erityisen tarkkana siinä liitoskohdassa, jossa suuret rahat, yksityinen liiketoiminta ja julkinen päätöksenteko kohtaavat, Utriainen pohtii.

Joku sai turvapaikanhakijoista itselleen panopatjan ja joku toinen paksun pinkan seteleitä.

keskiviikko 7. helmikuuta 2018

EU:n komissio käärmeiden pesänä

Tunnettu sanonta on, että valta korruptoi ja ehdoton valta ehdottomasti. Suomalaisen vallankäytön huipulla 25 vuotta riehunut Urho Kekkonen jätti valtaistuimen 30 vuodeksi sosiaalidemokraateille, joilta ote on nyt lipsahtanut Kokoomukselle. Kokoomuksen perintöprinsseistä Jyrki Katainen osui vaikeaan saumaan. Suomessa eli vielä pieni toivonkipinä siitä, että vaaleissa juuri jytkyn saanut Timo Soini Perussuomalaisten tuolloisena puheenjohtajana, estäisi Suomen hallitusta tukemasta Kreikalle annettavaa tukipakettia. Katainen tiesi, että hän ei tarvitse oman tulevaisuutensa kannalta suomalaisia äänestäjiä vaan EU:n komissiota.

Kataisen aseenkantajana hääri jo tuolloin Juho Romakkaniemi (41v), joka seurasi esimiestään EU:n komissioon kovapalkkaiseen ja ilman vastuuta olevaan kiitosvirkaan. Näin EU palkitsee kiltit aisankannattajansa, eikä Romakkaniemi tehnyt poikkeusta. Romakkaniemi otti ilon irti ja haukkui Putinin ja Trumpin ja kaikki muutkin mielensä mukaan. Allekirjoittaneen Romakkaniemi blokkasi pois Twitterissä, mikä oli hyvä ennakkovaroitus hänen taidoistaan.

Juho Romakkaniemi on saanut äidinmaidossaan punavihreää uutetta. Häntä kuvaillaan ärsyttäväksi, kusipäiseksi ja yksisilmäiseksi. Twitterissä hän on - kuten jo todettua - omaksunut trollaavan provokaattorin roolin, mutta ei tunnu kestävän seurauksia.

Nyt Romakkaniemi on kohdannut hiekkalaatikon koviksen, joka vei Juhon muovisen sora-auton. Maaseudun Tulevaisuusden mukaan erittäin arroganttina tunnetun komission puheenjohtajana toimivan Jean-Claude Junckerin kabinettipäällikkö Martin Selmayr (47v) on vetänyt natsilipun nenäänsä ja savustanut Romakkaniemen pihalle komissiosta. Ei Juho toki tyhjän päälle jäänyt, vaan puolue-eliitti järjesteli uuden palkkioviran Keskuskauppakamarista.

Johtamisen taso on huonointa diktatuureissa, koska johtaja ei ole kenellekään vastuussa. Suomessa perinteisesti johtaja on saanut vapaasti riehua erityisesti kirkon ja valtion johtoviroissa, koska ne ovat olleet elinikäisiä. Elinkeinoelämässä yrittäjä on oman onnensa seppä ja saa toimia niin kuin parhaaksi näkee, vaikka nykyisin lainsäädännöllä onkin rajoitettu oikeutta irtisanoa ja muita vastaavia koston muotoja. Martin Selmayr ja Juho Romakkaniemi työskentelevät paikassa, joka imee kusipäitä magneetin lailla. Heidän omat matalaotsaiset esimiehensä omalla toiminnallaan paljastavat, minkälainen Eurooppaa johtava EU:n komissio on työpaikkana.

Romakkaniemen kohtalo Selmayrin hampaissa huvittaisi, ellei kyseessä olisi eurooppalaisen kannalta niin merkittävä vallankäyttäjä, johon verrattuna Kreml tai Valkoinen talo näyttää nukkekodilta. Maailmalla vouhkataan #MeToo -kampanjan nimissä sukupuoleen perustuvalta häirinnältä. Kummallista, että kaikkialta muualta löytyy seksuaalista häirintää (jopa Suomen ja Ruotsin eduskunnasta), mutta ei läpikorruptoituneesta Euroopan Unionin päämajasta. Uskoo ken haluaa...

maanantai 5. helmikuuta 2018

Wahlroos: Kokoomus on sosialistipuolue

Suomalaisen politiikan kummallisimpiin piirteisiin kuuluu seikka, johon Björn Wahlroos otti kantaa Pravdan haastattelussaan:
"EU:n asennetutkimuksessa suomalaisten kokoomuksen äänestäjien näkemykset vastasivat ruotsalaisia demarien äänestäjiä. Suomessa ei ole oikeasti poliittista oikeistoa ja se näkyy siinä, että kaikissa ratkaisevissa yhteiskunnallisissa kysymyksissä eli verotuksessa, talous- ja sosiaalipolitiikassa olemme vasemmistolaisia."
Wahlroosin väite solahtaa kuin vesi hanhen selästä ilman, että alpakkamedia pysähtyisi pohtimaan väitettä. Puolueista yksikään ei luonnollisestikaan kommentoi aihetta. Vasemmistopuolueiden voisi kuvitella puolustavansa olemassaolonsa oikeutusta vähintään samalla innolla kuin ns. oikeistopuolueiden.

Mihin nimittäin tarvitaan Vasemmistoliittoa ja Vihreitä, jos kaikki puolueet kilpailevat samoilla apajilla? Mielenkiintoisempi kysymys itsessään on se, miksi perinteiset ns. porvaripuolueet ovat kääntäneet kelkkansa. Keskeinen syy on demokratiaan kuuluva valuvika, jossa valta-asema hankitaan kannatuksen perusteella. Wahlroos onkin nimennyt demokratian "enemmistön tyranniaksi". Yhdysvaltain hallintomuoto on perustuslaillinen tasavalta, jossa perustuslaki suojaa vähemmistön oikeuksia. Kun perustuslakia ei voi muuttaa, vähemmistön suoja on periaatteessa varsin vahva.

Vaalien tarkoitus ei ole antaa kansalaisille mahdollisuutta päättää, mikä puolue parhaiten kurittaisi toisinajattelijoita. Vaalien tehtävä on nostaa erilaisia ajatuksia ja oppirakennelmia kansalaisten arvioitavaksi. Jos siis vasemmisto haluaa kurittaa lisäarvoa tuovia kansalaisia verotuksella, se yrittää saada vauraitten määrän laskemaan. Jos taas rotuteoreetikko haluaa kurittaa erirotuisia, se yrittää saada erirotuisten määrän laskemaan. Jos taas libertaari haluaa sysätä kansalaisille enemmän vastuuta omasta elämästään (eli kurittaa vasemmistolaisia), se yrittää vähentää kansalaisten riippuvuutta yhteiskunnan tuista.

Kuuntelin tänään lyhyesti noin klo 16 Ylen radio-ohjelmaa, jossa haastateltiin Puhoksen ostoskeskuksessa toimivan Alanya Marketin yrittäjää. Hyvää suomea puhunut yrittäjä totesi muun muassa, että Puhoksen "ulkomaiset yrittäjät ovat kateellisia toisilleen". Toki toimittaja leperteli siihen, että ei tarvitse mennä kuin Lappiin joelle kalastamaan, niin kateus vie kalatkin vedestä. Kateus on hyvä voimavara, jos se lisää ahkeruutta ja yritteliäisyyttä. Yrittäjä ilmeisesti viittasi epäsuorasti siihen, että kateus Puhoksessa on johtanut suojelurahojen keräämiseen tai johonkin vastaavaan.

Jos lappalainen suojelee kalapaikkojaan, hän itse asiassa turvaa perheensä elantoa ja oikeuttaan suojata oman kulttuurinsa ainutlaatuisuutta massaturismilta. Suojelurahojen kerääjä sen sijaan yrittää heikentää yrittäjien elantoa ja alistaa heidän kulttuurinsa sharialaille. Näiden kahden ilmiön rinnastaminen toisiinsa Ylen kanavalla ei tietenkään enää jaksa järkyttää, mutta se kuvaa hyvin, miksi tässä maassa islam - joka on luonteeltaan ei-individualistinen ideologia - nauttii laajaa ymmärrystä.

Tanskassa paikallinen demaripuolue on ryhtynyt toimenpiteisiin rajoittaakseen turvapaikanhakijoiden määrää, kuten kirjoitin viikko sitten. Kuten Tanskan demaripuolueen suunnitelma paljastaa, Kokoomus on poliittisesti sietämättömän paljon enemmän vasemmalla, kuin mitä Wahlroos tuolla aiemmin esitti. Jos sosialismi olisi oikeasti hyvä ideologia, sen ei tarvitsisi sementoida valta-asemaansa jakamalla tukia äänestäjilleen, vaan se analysoisi omia toimiaan vauhkoontumatta.

sunnuntai 4. helmikuuta 2018

Tutkimustulos: islam tappaa

Judith Bergman:

"Emme voi emmekä halua lopettaa maahanmuuttoa" kirjoitti EU:n Muuttoliikkeen, sisä- ja kansalaisasioiden komissaari Dimitris Avramopoulos äskettäin. ""Meidän on hyväksyttävä maahanmuutto, liikkuvuus ja monimuotoisuus osana nykyaikaa ja sopeutettava politiikka sen mukaan".

Mikäli hänen kaltaisensa saavat meidät uskomaan, että maahanmuutto on ehdoton ja ilmeisen vastustamaton EU:n tapa toimia - "Maahanmuutto nivoutuu syvällisesti talouteen, kaupankäyntiin, koulutukseen ja työmarkkinoihin" Avramapolous kirjoittaa - on syytä miettiä, minkälaista "monimuotoisuutta" EU haluaa houkutella maaperälleen.

Wienin yliopiston professori islamin uskonnollisesta koulutuksesta, Ednan Aslan, äskettäin haastatteli 288 noin 4.000 pääasiallisesti Afganistanista tulleita turvapaikanhakijoita Itävallassa Grazin kaupungin maahanmuuttoviranomaisten pyynnöstä. Viranomaiset halusivat ymmärrettävistä syistä johtuen tietää muslimimaahanmuuttajien näkemyksiä. Tutukimustulokset julkaistiin tutkimuksessa nimeltään "Religiöse und Ethische Orientierungen von Muslimischen Flüchtlingen in Graz" (Grazin muslimitaustaisten turvapaikanhakijoiden uskonnolliset ja eettiset näkemykset).

Tutkimuksen mukaan 2/3 turvapaikanhakijoista on alle 30-vuotiaita miehiä. He kaikki kannattavat perinteisiä islamin mukaisia arvoja. He ovat syvästi uskonnollisia; 70% osallistuu moskeijoiden perjantairukouksiin.

Naiset ovat vähintään yhtä uskonnollisia kuin miehet: 63% rukoilee viidesti päivässä - selvästi enemmän kuin miehet (40%). Sen lisäksi 2/3 naisista pitää huivia ja 44% kieltäytyy kättelemästä miehiä.

Puolet turvapaikanhakijoista kertoo, että uskonto on heille Euroopassa tärkeämpi osa päivittäistä elämää kuin oli ollut kotimaassaan. 48% on sitä mieltä, että kristityt ja juutalaiset ovat "harhautuneet" oikealta tieltä, ja heidän mielestään islam on ristiriidassa länsimaisen elämäntavan kanssa.

52% ajattelee, että islam on ainoa oikea uskonto, ja heidän mielestään vääräuskoiset joutuvat helvettiin. Antisemitismi on syvällä: 43% ajattelee, että juutalaisten vaino on heidän omaa syytään ja 55% mielestä juutalaiset ajavat vain omaa etuaan.

Turvapaikanhakijat eivät osoita suvaitsemattomuuttaan vain vääräuskoisiin: puolet heistä ajattelee homouden olevan syntiä. 44% hyväksyy väkivallan naiseen, joka pettää miestään. Sama määrä hyväksyy lapsiin kohdistuvan väkivallan.

Tutkimus ei ole ainoa laatuaan, joka paljastaa muslimien ylivallan, antisemitismin ja naisvihamielisen arvomaailman. Baijerilaisen Hanns Seidel -säätiön tutkimus vuodelta 2016 paljastaa 800 syyrialaisen, irakilaisen, afgaanin ja eritrealaisen haastattelussa, että patriarkaaliset uskomukset ovat yleisiä. Yli 60% afgaanien ja eritrealaisten mielestä naisen paikka on kotona. Iästä ja koulutuksesta riippumatta valtaosa vihasi juutalaisia: Yli puolet syyrialaisista, irakilaisista ja afgaaneista uskoivat, että "juutalaisilla on liikaa vaikutusvaltaa".

Juutalaisvastaisuus on Saksassa niin yleistä, että maa nimitti toimikunnan sen kitkemiseksi. Saksassa suunnitellaan lakia antisemitismiin syyllistyvien maahanmuuttajien karkottamiseksi. "Senkin jutku" on yleinen muslimioppilaiden käyttämä haukkumanimi berliiniläisissä kouluissa.

Muutkin tutkimukset paljastavat muslimien keskuudessa vallitsevan laajan sharia-lain kannatuksen: vuonna 2016 tehdyn tutkimuksen mukaan 43% Englannissa asuvista muslimeista "kannattaa englantilaisen lainsäädännön korvaamista osittain sharia-lailla", mitä vastusti vain 22%. Toinen tutkimus, myös vuodelta 2016, paljasti että 23% muslimeista kannatti sharia-lakia ja 39% mielestä "naisen on aina toteltava miestään". 31% mielestä moniavioisuus on muslimin oikeus. 52% kannatti homoseksuaalisuuden kieltämistä rikoslailla.

Saksassa, Ranskassa, Hollannissa, Belgiassa, Itävallassa ja Ruotsissa vuonna 2014 tehdyn tutkimuksen mukaan 60% muslimeista kannatti paluuta puhdasoppiseen islamiin; 75% mielestä koraania pitää tulkita kirjaimellisesti ja 65% piti sharia-lakia kyseisen maan lakia sitovampana. Saksassa 43% muslimeista piti sharia-lakia Saksan lakien yläpuolella. Ruotsissa 52% ajatteli samoin.

Eurooppalaisten tiedusteluviranomaisten tiedot tukevat tutkimustuloksia. Saksassa 2015 varoitettiin, että "päästämme maahamme islamilaista ääriajattelua, arabialaista antisemitismiä, kansallisia ja etnisiä konflikteja ja länsimaisesta oikeuskäsityksestä poikkeavia näkemyksiä yhteiskunnasta ja lainkuuliaisuudesta". Neljän saksalaisen turvallisuudesta vastaavan viranomaistahon mukaan he "eivät voi ratkaista itseaiheutettua sisäisen turvallisuuden riskejä ja niistä mahdollisesti kumpuavia saksalaisten vastareaktioita".

Norjan turvallisuuspalvelun johtajan, Benedicte Bjørnlandin mukaan "on turha olettaa, että maahanmuuttajat omaksuvat norjalaiset tavat elää". "He eivät ole yhtenäinen ryhmä vaan tuovat mukanaan etniset ja uskonnolliset riitansa... Mikäli rinnakkaisyhteiskunnat ja ääriryhmät saavat jalansijaa, turvallisuusviranomaisilla tulee olemaan vaikeuksia".

Ei siis ihme, että eurooppalaiset tuntevat turvattomuutta kotimaissaan. Belgialaisen tutkimuksen mukaan 2/3 belgialaisista kokevat maansa "tulleen miehitetyksi". Heidän mielestään Belgiassa asuu liikaa maahanmuuttajia ja "Belgia ei tunnu enää kotimaalta samalla tavalla kuin ennen vuoden 2015 pakolaistulvaa". 3/4 mielestä "islam ei ole suvaitsevainen uskonto" ja 60% mielestä muslimit uhkaavat kansallista identiteettiä. Vain 12% mielestä islam on "rikkauden lähde" Belgialle.

Saman tutkimuksen mukaan 1/3 belgialaisista muslimeista ei "pidä länsimaisesta kulttuurista". 29% pitää sharia-lakia belgialaisia lakeja parempana ja 34% haluaa koraanin opit Belgian lainsäädännön pohjaksi. 59% tuomitsisi poikansa avioliiton ei-muslimin kanssa ja 54% tyttärensä. Kuvaavasti tutkimuksen tekijät - yleisradio RTBF, vasemmistolainen sanomalehti Le Soir, sosiologian tutkimuslaitos Survey and action sekä "This is not a crisis" -niminen säätiö - syyttivät "patologiset mittasuhteet saavuttanutta islamofobiaa" tuloksista.

Mitkään näistä tutkimuksista, kyselyistä ja turvallisuusviranomaisten raporteista eivät vaikuta vähääkään EU:n johtajiin. Sinisilmäisen Avramapolouksen sanoin muslimit ovat "löytäneet turvan Euroopassa". Vastauksetta jää - kun muslimeille tehdään Euroopasta kotimaa - mihin eurooppalaiset voivat perustaa kotinsa.

Judith Bergman is a columnist, lawyer and political analyst.