perjantai 27. maaliskuuta 2015

Eduskuntavaaliehdokkaani

Hernekeittopäivä.

Pitihän se tietenkin mennä kokeilemaan tämäkin vaalikone, ja listalle pääsivät seuraavat ehdokkaat. He eivät ole tässä järjestyksessä ja välistä olen tiputtanut joitain pois, joita en kuitenkaan voisi tukea siitä syystä, että he en tiedä heistä mitään (kuten Juha Simonen tai Martti Munne). Tai sitten mielikuvani heistä on huono, kuten Peter Fryckman tai Jussi Niinistö. Niin tai näin, hyviä ehdokkaita on tarjolla:

1. James Hirvisaari (ainoana yli 80% samankaltaisuus kanssani). Merkittävin ero on siinä, että James kannattaa sote-palveluiden tuottamista julkisen sektorin voimin kun taas itse suosin raha seuraa potilasta -periaatetta.

2. Jari Leino. Joitain eroja on, mutta kun Leino ei mielipiteitään perustele, niin ei tästä sen enempää.

9. Simon Elo. Ainoa merkittävä ero on siinä, että Elon mielestä virkamiehillä pitäisi rohkeammin puuttua perheen sisäisiin asioihin (lasten edun nimissä). Ymmärrän näkemyksen, mutta olen eri mieltä.

17. Jiri Keronen. Ainoa millään tavalla oleellinen ero oli, että onko Suomella varaa nykyisen laajuisiin sosiaali- ja terveyspalveluihin. Siinäkin olemme selvästi samaa mieltä että on (vastasin vaalikoneeseen että ei). Kysymykset voi ymmärtää monilla tavoilla, ja minä ymmärsin kysymyksen siten, että onko sote-palvelut tuotettava verovaroin, johon tarkoitin vastata "ei".

18. Arto Luukkanen. Joissain asioissa olemme hiukan eri mieltä, mutta Luukkasen perustelu ovat yhtä hyviä kuin omatkin mielipiteeni.

27. Petri Kaivanto. Petrin kanssa vastaukset ovat usein aivan erilaisia, mutta luettuani hänen kommenttinsa, huomaan olevamme samaa mieltä.

30. Pauli Vahtera. Talouspolitiikassa olemme samaa mieltä eivätkä erot muissakaan kysymyksissä ole suuria. Siksi ihmettelen että Vahtera tippui näin alas vaalikoneessa.

43. Timo Soini. Talouspolitiikassa Soini on huomattavan vasemmalla, mutta muissa asioissa olemme samoilla linjoilla.

Kuka tahansa näistä olisi mielestäni pätevä edustamaan minua eduskunnassa. Joku heistä ehkä korruptoituisi, joku ehkä kääntäisi takkinsa.

torstai 26. maaliskuuta 2015

Nyt se on virallista - osa II

Vasta vasemmistolainen poliitikko Tanskasta totesi, että politiikka on kansan mielipiteiden muuttamista eikä toteuttamista (Nyt se on virallista 22.3.2015). Nyt Suomen vihervihapuolueen edustaja Jukka Relander ottaa askeleen tanskalaiskollegansa rinnalle. Relanderia harmittaa, että hänen puolueensa meni sössimään maan asiat hallitukseen, kun taas Soini pelasti kasvonsa jäämällä oppositioon. Niinhän Puolueen edustajat äärilaidasta toiseen ovat julistaneet, että vain menemällä hallitukseen voi asioihin vaikuttaa. Ehkä olisi ollut parempi olla vaikuttamatta, jos katselee maan surkeaa tilannetta.

Relander kirjoittaa:
Kieltäydyin Ylen vaalikoneessa antamasta vaalilupauksia. Niiden pitäminen näet johti koko poliittisen koneiston lamaantumiseen kuluneen halltuskauden ajaksi.
Ymmärrettävästi poliitikko haluaa saada avoimen valtakirjan maan edun ajamiseksi, ja sen edunhan määrittelevät poliitikot eivätkä kansalaiset, kuten tanskalaisesimerkki tunnusti. Ei kuule, ei näe eikä puhu.

Politiikassa tulee antaa lupauksia, joista ei aiota luopua. Politiikan logiikka katoaa, jos puolueilla ei ole sellaisia reunaehtoja, joista pitävät kiinni. Sen jälkeen maata voivat johtaa keskuspankin byrokraatit. Tai no, niinhän ne jo tekevätkin. Linkki on pitkän puoleinen, mutta kannattaa lukea kokonaan.


Aikaisemmin kirjoitin (Tapanila ei ole Suomi 16.3.2015), miten Fergusonissa Yhdysvalloissa poliisien ja mustien yhteenottojen taustalla on kaupunkien vasemmistopoliitikkojen intohimo sakkotulojen kasvattamiseen julkisen sektorin budjettivajeen tilkitsemiseksi. Suomessahan samaa toteutetaan pysäköintimaksuilla ja kameratolpilla teitten varsilla. Nyt Virheiden eduskuntavaaliehdokas Hannu Oskala esittääkin siviilipalvelusmiesten rekrytointia kameratolppien valokuvia perkaamaan.

Vihreiden mestarillinen uhriutuminen saa aina vaan uusia piirteitä. Puolue ei nimennyt somalialaista Zahra Abdullahia kansanedustajaehdokkaakseen, ja nyt Helsingin kaupunginvaltuutettu onkin perustanut oman ryhmänsä ja eronnut Vihreiden ryhmästä. Protestinsa syyksi kätilö ilmoittaa Vihreiden liian oikeistolaisen politiikan, ja uuden ryhmän nimi onkin "Punavihreät".

Seinäjoella Abdullahin jalanjälkiä ei katsella hyvällä. Kaupunki toteaa suoraan, että se lopettaa pakolaisten kanssa pelleilyn, koska nämä eivät tuota kaupungille rahaa. Hyvä peruste, mutta hiukan kaivertaa se, että pakolaisia olisi otettu jatkossakin, jos se olisi kaupungille hyvä bisnes. Tosin bisneksen logiikka on samanlainen kuin Kataisen surullisen kuuluisissa takauksissa.

keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Ei näytä ruotsalaiselta


Meille kerrotaan (Totuus), että ruotsalainen taiteilija Bernt Uhno joutuu maalaamaan talonsa, koska se ei näytä ruotsalaiselta.

Valitettavasti samanlaista jämäkkyyttä ei noudateta Uppsalassa, kuten täältä voi todeta.

En taho enkä talvihe





Nykyisten lakien mukaisesti Jussi olisi otettu laitokseen tasapäistettäväksi. Tässä käytännön syy, mikä osoittaa että lapsen kasvatuksesta vastaavat vanhemmat eivätkä virkamiehet.

tiistai 24. maaliskuuta 2015

Uskonnonvapaus ja monikulttuurisuus

Suomalainen suhtautuminen uskonnonvapauteen heijastaa laajemminkin suomalaista suhtautumista yksilönvapauksiin. Kuten Björn Wahlroos kiteyttää:
"Kolmikanta muistuttaa fasistista järjestelmää"
Muistuttaa on väärä sana, mutta annettakoon se anteeksi, koska liberaali fascismi on muulle suomalaiselle eliitille tyystin tuntematon ideologia.

Fascismissa ideologian pakkosyöttö on keskeinen työkalu, ja kansan tahdon kuuntelu on populismia. Tanskalainen liberaali fascisti tämän hienosti kiteytti (Nyt se on virallista 22.3.2015) todetessaan:
Politiikassa ei ole kyse siitä, että mennään sinne, missä äänestäjät ovat, vaan heidän mielipiteittensä muokkaamisesta.
Toinen fascismin tunnusmerkki on sen totalitaarinen luonne. Sisar-aatteidensa islamin ja kommunismin tavoin fascismi ei anna vanhempien päättää lastensa kasvatuksesta. Valtaosa tämän blogin lukijoista muistaa, miten Puolue pyrki kylmän sodan aikana Eurooppaa jakaneen rautaesiripun takana kasvattaa lapset vanhempien tahtoa kuulematta. Ainoan vastavoiman muodosti kirkko, jonka toimintaa rajoitettiin melkein kaikissa sosialistisissa maissa.

Suomessa kirkon oppien rajoittamista on harjoitettu kaltevalla pinnalla aloittaen naispappeudella ja vauhtia kiihdyttäen homoliitoilla. Tulokset ovat olleet tehokkaita, sillä enää noin 70% kansalaisista kuuluu kansankirkkoon, ja vauhti ei ainakaan hiivu. Valtiovalta yrittää tiukentaa otettaan myös muista maailman uskonnoista kuten islamista ja juutalaisuudesta. Hindulaisuuden julma kastijärjestelmä ja sitä seuraava fatalismi ei ole vielä rantautunut Suomeen, onneksi.

Päivi Räsänen toteaa Talouselämän haastattelussa (Mediaseuranta):
Pidän tärkeänä sitä myös muslimien kannalta, että he saavat oman uskonnon opetusta nimenomaan peruskoulun opetussuunnitelman mukaisesti. Se on paljon parempi kuin jos he saisivat opetusta jossakin radikalisoituneessa moskeijassa.
Näin todetessaan Räsänen tulee samalla oikeuttaneeksi Puolueen ylivallan lasten kasvatuksessa. Todellisessa uskonnonvapaudessa vanhemmat itse kasvattavat lapsensa omien oppiensa ja arvojensa mukaisesti. Mikäli se tarkoittaa judeo-kristillisestä arvomaailmasta poikkeavaa näkemystä, meillä pitäisi käydä keskustelua tällaisten ihmisryhmien pääsystä maamme asukkaiksi. Todellinen monikulttuurisuus tarkoittaa, että Puolue ei puutu vanhempien erilaisiin arvomaailmoihin. Jos joku haluaa kasvattaa lapsistaan panteistisia vegaaneja, heillä on oikeus, kunhan eivät Helsingin peruskoulun ruokailutottumuksiin liittyvin tavoin pakota muitakin uskonsa taakse.

Räsänen ei tue uskonnonvapautta tai moniarvoisuutta suvaitsevaa yksilönvapautta, vaan valjastaa oman jumalansa pönkittämään omia tavoitteitaan. Räsänen vaatii muslimeita luopumaan uskostaan ja hyväksymään oman vasemmistolaisen maailmankuvansa. Tämä voi toimia niin kauan, kun muslimeita on hyvin pieni vähemmistö Suomessa. Kasvettuaan riittävän suureksi, asetelma voi muuttua toisin päin. Siksi olisi tärkeää sallia muslimien elää täällä tavoillaan ja keskittyä pohtimaan sitä, miten tuo määrä pidettäisiin mahdollisimman pienenä.

maanantai 23. maaliskuuta 2015

Ranskalaiset natsit

Ylen penaali Annastiina Heikkilä uutisoi Ranskan vaaleista otsikolla "Ranskan äärioikeisto sai taas historiallisen äänisaaliin". Ottaen huomioon, että Yle ainoana suomalaisena mediatalona ei joudu pohtimaan rahoitustaan, niin sillä pitäisi olla resurssit palkata korkeatasoisia asiansa osaavia toimittajia. Paskan marjat, Heikkilän uutisointi muistuttaa pohjois-korealaista propagandaa, jossa tärkeintä on toisto.

Ranskan taloudellinen tilanne johtaa parissa vuodessa euroeroon, koska Ranska ei kykene samaan valuuttaunioniin Saksan kanssa. Marine Le Penin johtama Kansallinen rintama taitaa olla ainoa ranskalaispuolue, joka tämän tunnustaa. Samoin on hienoa, että Annastiina tunnustaa uutisoivansa vasemmistolaisten tuttaviensa mielipiteitä. Heikkilä korostaa kunnon kommunistiagitaattorin tavoin, että puolueiden ei tarvitse kuunnella äänestäjien toiveita vaan manipuloida äänestäjien mielipiteitä (Nyt se on virallista 22.3.2015). Suorastaan koomista on se, että suurena rauhanprojektina mainostettu EU on kääntänyt joka neljännen ranskalaisen uusnatsiksi. Uskooko Annastiina siihen itsekään?

Annastiinan vasemmistolainen kaveri on valmis äänestämään mieluummin oikeistolaista Sarkozya, mikä erehdyttävästi muistuttaa Suomen tilannetta kesällä 2011. Silloin koko poliittinen vasemmisto perusti yhteishallituksen, jotta se saisi neljä lisävuotta aikaa manipuloida kansalaisten mielipidettä. Media avoimesti uhosi, että Jytky on protesti, josta katoaa ilmat pihalle yhdessä vaalikaudessa. Puhuttiin, että kun poliitikko pääsee ministeri-Audin takapenkille kantamaan vastuuta, puolueen tavoitteista tulee salonkikelpoisia.

Terttu Utriainen toteaa saman toisin sanoin:
Mutta yksilön arvostus ei kriminaalipolitiikassa edelleenkään näy. Meillä on ollut vallassa ihmiset jotka eivät ole halunneet muuttaa asioita. Yleisen oikeustajun ei ole annettu vaikuttaa siihen
Suomi sai kuuden puolueen sosialistihallitukselta surkean jäämistön. Mikä hulluinta, puolueiden tavoitteet eivät olleet keskenään ristiriitaisia. Lähinnä kiisteltiin yksittäisten puolueiden läänityksistä alkaen Laura Rädyn ja Lasse Männistön tuolileikeistä ja Kevan Marja Ailuksen avo-bemariin. Vihreiden korruptio ei ole jäänyt yhtään huonommaksi, mistä parhaimpana esimerkkinä laittomasti maassa oleville suunniteltu terveydenhoitopaketti. Kari Rajamäki entisenä sisäministerinä ymmärsi lain puutteet ja esti sen läpimenon. Jos olen ymmärtänyt oikein, torpatun lain suuri puute oli lääkäriltä viety oikeus ilmoittaa laittomasta maahanmuuttajasta poliisille tai rajavartiolaitokselle. Hoitoahan tämä ryhmä saa jo nyt, mutta tällä hetkellä laittomasti maassa olevan potilaan hakeutuessa hoitoon, hänestä voidaan tehdä ilmoitus. Jos joku tietää yksityiskohdat tältä osin minua paremmin, niin kommenteissa on tilaa antaa palautetta.

sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Nyt se on virallista

Rähmisnassun julkaisemassa käännösuutisessa Tanskasta on vasemmistolainen politiikka kaikessa alastomuudessaan esillä. Tälle häpeävät niin göbbelsit kuin stalinitkin. Näin suoraan ei aiemmin ole liberaalin fascismin ydintä raotettu näkyville:
Politiikassa ei ole kyse siitä, että mennään sinne, missä äänestäjät ovat, vaan heidän mielipiteittensä muokkaamisesta.
Näin siis sikäläisen vasemmiston edustaja Pelle Dragsted.

Miksi mamu rötöstelee?

Katselin eilen sivusilmällä Nelosen ohjelmaa Adoptoidut. Jaksossa herkän ja haavoitetun tuntuinen Elina kertoi oman tarinansa. Yhden illan suhteesta alkanut ei-toivottu raskaus, joka johti Elina-vauvan kuljettamiseen kadun yli Kätilöopistolta Sofianlehtoon odottamaan adoptointia. Tasoituspisteitä tyttövauva oli antanut muille enemmän kuin tarpeeksi.

Elinalle selvisi biologisen äitinsä kuolema ja isä kieltäytyy laskemasta häntä elämäänsä. Elinan epätoivo oli ohjelmassa käsin kosketeltavissa ja isän viivytystaistelu on turhaa muutenkin kuin inhimilliseltä kannalta tarkasteltuna. Adoptiolapsen juurettomuus ja irrallisuus pelottavat. Elina nojasi elämässään ei-kristilliseen hengellisyyteen, jota edustivat mm. ennusmerkit ja inkarnaatio. Katulampulla Elinan ikkunaa vastapäätä istuva kyyhkynen oli ehkä äitinsä ja jostain leijaillut höyhen sitäkin varmempi todiste siitä, että vaikka maailma on paha paikka, on jossain tuolla vielä kaikki paremmin.

Viime eduskuntavaalien jälkeen Anu Mylläri kaivettiin kirjoineen esiin (Ulkonäkö voi pettää 10.7.2011) todistamaan suomalaisen kulttuurin rasistisuudesta. Adoptiolasten juurettomuus uusissa perheissään ja mahdollisesti jopa uusissa kotimaissaan luo valtavan trauman, jota ei ilmeisesti korvaa adoptiovanhempien puhtaaksi pesty omatunto valkoisen miehen taakasta. Kun laajemmin pohditaan maahanmuuton seurauksia, ilmeisesti juurettomuus ei poistu edes sillä, että ympärillä on oma biologinen perhe. Suomalaisten sopeutumisongelmia Ruotsissa 1960-70 -luvuilla pidetään todisteena sille, että maahanmuuttajien väkivaltaisuus on normaalia. Koska suomalaiset hallitsivat 70-luvulla Tukholman pimeää alkoholikauppaa, on luonnollista että muslimit raiskaavat 2010-luvulla suomalaisia naisia.

New Yorkin italialaismafiat ja kiinalaiset triadit todistavat, että maahanmuuttajien väkivaltaisuus on normaalia ja se katoaa itsestään aikojen kuluessa. Maahanmuuton ongelmia kuvitellaan ratkottavan "kotouttamalla" ja "resursseilla", vaikka todellisuudessa maahanmuuton lieveilmiöt ovat biologisia kuten Elinan ja Anun esimerkit havainnollistavat. Ihmisellä on tarve löytää elämälleen tarkoitus, ja länsimaisen panteistisen feminismin omantunnon puhdistajana maahantuotu elintasopakolainen ei sitä itselleen löydä. Sen takia maahanmuuttoon liittyviä ongelmia ei saada ratkotuksi syyttämällä niistä muuta kuin maahanmuuttajien omaa repaleista taustaa.

Jos alussa mainittu Elina ei ole löytänyt paikkaansa Suomessa, miten siinä voi onnistua afrikkalainen muslimi? Luonnonvalinta kannustaa ihmisiä laumaeläimiksi ja laumaan kuulumattomuus aiheuttaa pysyvää turvallisuuden tunteen laskua. Ihminen pelkää jäävänsä yksin ja tulevansa eristetyksi laumastaan, joten hän ei myöskään koe ympärillään olevia ihmisiä laumakseen. Laumaan kuulumattomat ihmiset ovat vihollisia, mikä näkyy heihin kohdistuvana agressiona. Kaikkein keskeisin lauman jäsenyyden tunnusmerkki on yhteinen uskonto, koska uskonnollisuutta on vaikea näytellä siihen sisältyvien rituaalien ja uhrausten vuoksi. Väärä uskonto ympärillä on suora uhka yksilön omalle turvallisuuden tunteelle.

Konservatiiveilla oli ennen sanonta, että parempi huonokin perhe kuin ei perhettä ollenkaan.

lauantai 21. maaliskuuta 2015

Iran, Venäjä ja Suomi

Dinesh D'Souza on ohjannut erittäin mielenkiintoisen dokumentin Yhdysvaltain presidentistä Barack Obamasta (Barack Obama - rasisti 6.2.2014). Dokumentissa D'Souza kiinnittää huomiota Obaman omaelämäkerran erikoiseen nimeen, joka on muotoa "Dreams from my father" eikä "Dreams of my father". D'Souza kuljettaa hienosti eteenpäin kertomusta isänsä hylkäämästä pojasta, joka keskittää kaiken tarmonsa täyttääkseen isänsä kesken jääneet unelmat. Näitä olivat valkoisen rodun halveksunta, väkivaltaisen toiminnan oikeutus sosialismin edistämisessä ja islamin tukeminen. Obama itse tuli valituksi rasistisilla syillä, kun 90% enemmistö mustista amerikkalaisista myönsi äänestäneensä Obamaa juuri tämän ihonvärin takia. Olisi mahdotonta kuvitella, että Bushin äänestäjien ylivoimainen enemmistö tunnustaisi äänestäneensä Bushia ensisijaisesti tämän ihonvärin takia.

Obama virkakautensa alussa pitämässään Kairon puheessa linjasi, että islamilla on oikeus pyrkiä maailmanherruuteen. Lähi-idän hyvässä liittolaismaassa Egyptissä alkoi pian puheen pitämisen jälkeen vallankumous, jossa pyrittiin ns. islamilaiseen vallankumoukseen, eli islamin sharia-lain tavoiteltiin kumoavan maalliset lait. Arabikeväänä tunnettu mellakointi repesi läpi Pohjois-Afrikan aina Syyriaan asti. Vain tiukimpien diktatuurien, joissa jo nyt nojataa sharia-lakiin kuten shiialainen Iran ja sen verivihollinen sunnilainen Saudi-Arabia, johtajat selvisivät ilman kumousta maissaan, joissa epätasa-arvo, korruptio, nepotismi ja rasismi kukkivat kuin rikkaruohot niityllä.

Yhdysvaltain geopoliittinen asema muuttui merkittävästi Obaman kaudella. NATO-maa Turkki ajautui avoimeen konfliktiin Yhdysvaltain Lähi-idän sillanpääaseman Israelin kanssa lähetettyään terroristeja Gazaan kesäkuussa 2012 (Ottaa rautakupoliin 14.7.2014). Egypti on katkaissut kaikki suhteet Yhdysvaltain ja EU:n rahoittaman terroristijärjestö Hamasin kanssa, mutta vain Israelia syytetään Gazan "tilanteen kurjistamisesta". Saudi-Arabian ja Israelin kerrotaan lähestyneen sotilaallisen yhteistyön merkeissä toisiaan Iranin ydinaseuhan luomassa varjossa. Obaman linjattomuus Syyrian sisällissodassa sai pahasti näpeilleen Venäjän presidentti Putinin vahingoniloiseksi voitoksi.

Iranin ydinaseohjelma jatkuu länsimailta piilossa ja Iran lienee luettavissa ydinasevaltioihin lähivuosina. Sinänsä Iranin ydinase jossain määrin varmasti jopa rauhoittaa alueen shiiojen ja sunnien keskinäistä liipasinherkkyyttä, mutta ongelma on siinä, että Iranin shiiajohtajat sementoivat valtansa ja ovat uhanneet käyttää ydinasettaan muissakin kuin puolustuksellisissa tilanteissa. Erityisesti Israel ottaa Iranin uhkaukset tosissaan, mihin sillä lienee hyvät perusteet, varsinkin kun Obama on julkisesti ilmoittanut vetävänsä Israelilta oman tukensa pois.

Niin Euroopassa kuin Suomessakin suurin osa poliitikoista ja kansasta juoksevat sokaistuina kuin jänikset Putinin ohjaaman panssariauton ajovalojen keilassa. Tanskassa, Virossa ja Suomessa pelotellaan Venäjän imperialismilla tavalla, josta realismi on valitettavasti kaukana. Venäjän asevoimien uhka Suomelle tai Euroopalle on suuruusluokkaa 30, jos mitta-asteikko on nollasta sataan. Venäjän pullistelu asevoimillaan on sisäpoliittista peliä. Venäläisille luodaan mielikuva hyökkäyssotaan kykenevästä mobilisoidusta armeijasta, joka puolustaa kaikkialla sorrettuja venäläisiä vähemmistöjä. Todellisuudessa Venäjän armeija kykenee puolustamaan omaa maataan, mutta ydinasevaltiona sillä ei ole edes siihen tarvetta. Jos eurooppalaiset pelästyvät Venäjän pullistelun edessä, miettikääpä miltä Iranin uho näyttää israelilaisten silmin? Kun täällä huhuillaan NATO-jäsenyyden perään tällä uhkakuvalla on syytä ihmetellä, miksei Israelin varoittamaa uhkakuvaa Iranista oteta tosissaan?

Obaman uhkailtua Israelia jättämisellä ilman tukea Lähi-idän etuvartiona kuvastaa paitsi Obaman osaamattomuutta myös NATO:n haavoittuvuutta. Jos Yhdysvallat on valmis jättämään läheisimmän liittolaisensa Englannin ohella ilman tukea ja turvaa, mitä se voikaan tehdä vähemmän tärkeille kumppaneilleen? Obaman valtakauden perinnöksi jää pysyvästi - tai ainakin vuosikymmeniksi - epäily Yhdysvaltain halusta ja kyvystä pitää antamansa sopimukset liittolaisilleen. Tällä hetkellä ns. globaali megatrendi on islamin ja liberaalin fascismin yhteinen ideologinen voittokulku. Omana elinaikanani en usko, että mikään voi pysäyttää sosialististen ideologioiden voittokulkua. On liian paljon ihmisiä, joille toisten ryöstäminen on moraalisesti hyväksyttävää, kunhan asiasta säädetään lailla. Islamissa se on jizyah, sosialismissa kirjo on paljon laajempi. Siksi on reilua tunnustaa, että Obaman linja tulee seuraavina vuosikymmeninä vähitellen saamaan yhä laajempaa kannatusta Yhdysvaltain ulkopolitiikassa.

torstai 19. maaliskuuta 2015

Kumitontun säästölista

Ylen uutisen mukaan Puolueella on vaikeuksia päättää, miten julkinen sektori laitetaan suu säkkiä myöten. Tässä tulee yksinkertainen keino: Karkeasti 40% kuntien kuluista tulee sosiaalipuolelta. Karkeasti 10% kuntalaisista kuluttaa 80% sosiaalimenoista.

Tuolle 10%:n kuppaukselle tulee laittaa rajat. Yhtä aikuista, lasta ja perhettä kohti vuodessa käytetään tietty määrä rahaa. Kun tuo rahamäärä on ylitetty, julkisen sektorin apu loppuu. Onnistuakseen tämä edellyttää perusteellista muutosta terveydenhuollon toimijoilta. Suunnittelun, koordinoinnin ja budjetoinnin sijaan kunta palkkaa tuotannollisen tason työntekijöitä, jotka yhdessä ja keskenään ratkovat perheiden kanssa hoitokeinot annetulla rahamäärällä.

Viesti anopille

Dear Mother-in-law,

Don't teach me how to handle my children, I'm living with one of yours & she needs a lot of improvement.

keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Natseja Israelissa

Puolueen virallinen pää-äänenkannattaja, Lasipalatsin satukirja propagoi:
Netanjahu kertoi maanantaina, ettei palestiinalaisvaltiota perusteta hänen valtakaudellaan. Tämä vetosi varmasti laitaoikeistoon.
Suomalaisessa - ja liberaalissa eurooppalaisessa valtavirtamediassa laajemminkin - laitaoikeistolla viitataan "äärioikeistoon", joka on siis Stalinin antama kutsumanimi kansallismieliselle sosialismille. Se taas oli, kuten lukijani tietävät, Stalinin päävastustaja aikoinaan.

Kuten tiedetään, kansallissosialistit tappoivat joitain miljoonia juutalaisia, joten on aika härskiä kutsua Israelin suurimmaksi puolueeksi nousseen Likudin olevan "äärioikeistolainen". Yhdessä asiassa Jukka Huusko osuu oikeaan, mutta eihän hän kykene asiaa pidemmälle analysoimaan:
Ääri-islamilaiset ryhmät jatkavat iskujaan Israelia vastaan, mutta näin olisi tapahtunut riippumatta vaalituloksesta.
Tämä on satavarma totuus, mutta minkä lopputuleman Huusko tästä tekee - uhri on syyllinen.

Berliinin muuri

Aamun epistola meni uusiksi kun silmiini osui tällainen (ei uutinen vaan) tiedotus Puolueelta:
Ulkomaille pysyvästi muuttava suomalainen joutuu tulevaisuudessa maksamaan "jäähyväisveron", jos uusi eduskunta innostuu verottajan ehdotuksesta ja säätää tätä koskevan lain.
Tämä tuo mieleen tietenkin Berliinin muurin lisäksi koko rautaesiripun. Entisen Itä-Saksan toiseksi suurin vientituote on omien kansalaistensa myyminen länteen. Itä-Saksassa oli postimyyntiluettelo, josta läntinen sukulainen saattoi ostaa rajan taa jääneelle perheelleen tavaroita hedelmistä omakotitaloihin asti. Neuvostoliitto teki kauppaa tunnetuilla toisinajattelijoillaan ja Kuuba laski maanpakoon kovan luokan ammattirikollisia floridalaisten riesaksi vaatien muilta rahaa.

Neuvostoliitosta pääsi pois samaan tapaan kuin Itä-Saksasta - länsisukulaisten ostamana. Silti rajalla lähtijöiden omaisuus verotettiin valtiolle, joten arvottomia tavaroita lukuun ottamatta pakenijat lähtivät keppikerjäläisinä maasta. Massachusettslainen poliitikko James Curley kannattajineen korosti poliittisille vastustajilleen, että mikäli näiden oli paha olla Bostonissa, heidän on parempi muuttaa pois. Samalla tavalla natsi-Saksa yritti häätää juutalaisia pois alueeltaan kunnes kääntyi yksinkertaisesti tuhoamaan heidät. Luonnollisesti ensin takavarikoitiin omaisuus ja sen jälkeen laitettiin pakkotyöhön, koska vain työnteolla he voivat vapautua synnistään eli siitä, että eivät kuulu Saksan kansaan vaan edustavat verenimijöitä.

Suomalaisen yhteiskunnan suurin ongelma on virkakunta, joka ei ymmärrä olevansa kansan palvelijoita. Mietin että miten jumalattoman tyhmä täytyy ihmisen olla, että hän ihan tosissaan alkaa suunnitella maastamuuttoveroa ymmärtämättä, että sellainen yhteiskunta jonka vetovoima vauraisiin kansalaisiin perustuu pakolla pitämiseen on sairas.

tiistai 17. maaliskuuta 2015

Mona "Glasnost" Sahlin

Ruotsin demarijohtaja Mona Sahlin on nimitetty iranilaistyylisen hyvyyden edistämisen ja pahuuden vastustamisen ministeriön johtoon. Monan uusi titteli on väkivaltaisen ekstremismin torjunnan kansallinen koordinaattori. Mona hämmästelee, miten isona yllätyksenä hänelle on tullut muslimimaahanmuuttajien mukanaan tuoma väkivalta ja viha ruotsalaista yhteiskuntaa kohtaan:
- Viime keväänä tajusin, että ongelma on kasvussa Ruotsissakin, eikä monikaan puhunut asiasta julkisuudessa riittävästi.

Sahlinin mukaan hänen tärkein tehtävänsä on estää ongelmista vaikeneminen.
Täällä härmässä asuva on kuvitellut, että Ruotsidemokraatit olisivat asiasta puhuneet jo pari vaalikautta, mutta ehkä he eivät ole puhuneet riittävästi, kuten Mona pohdiskelee. Ehkä Mona on Ruotsidemokraattien salainen ase? Ruotsissa on jo väkivaltaista ekstremismiä, joka on rantautunut Suomeenkin, kuten poliisi varoittaa autoilijoita Länsi-Lapissa:
Lapin poliisi varoittaa maantierosvoista, joita voi tulla maahan rajan yli Ruotsista. Ruotsissa on tapahtunut vastaavia ryöstöjä jo pitkään.

– Siellä kohteena ovat olleet myös rekka-autot. Niiden lastia on varastettu yöllä pysäköintialueilla, toteaa Toiviainen.

Rosvoille on päätynyt muun muassa alkoholia, tupakkaa, merkkivaatteita sekä tietokoneita. Henkilöauton kuljettajilta puolestaan on kiristetty rahaa.
Mona Sahlin oli siis huolissaan siitä, että kukaan ei pidä ääntä ja meteliä muslimien ja muiden vasemmistoryhmien väkivallan uhasta. James Hirvisaari kirjoittaa blogissaan saaneen uhkauksen Syyriassa taistelevalta suomalaismieheltä Abu Hurairah Finlandilta. Sama Hurairah vieraili aikaisemmin myös Halla-ahon Facebookissa (Saastainen kafir 10.1.2015).

Suomen Mona Sahlin on SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne, jota näyttää kiinnostavan erilaiset queer-tempaukset ja drag-queen kilpailut. Rinne kertookin avoimesti, kuka hän mieluiten haluaisi olla:
– Tässä ajassa tärkeitä henkilöitä minulle on Tarja Halonen. Hän on tehnyt paljon yhteiskunnan hyväksi. Olisin Tarja Halonen.
Jotenkin tulee mieleen 80-luvun Neuvostoliitto, kun Breznev kuoli ja valtaan nousi uusi dynaaminen Gorba, joka päätti sallia keskustelun - glasnostin.

maanantai 16. maaliskuuta 2015

Tapanila ei ole Suomi

Lastitalon Mercedes kirjoittaa, että Suomessa asuva somalinainen Ujuni Ahmed haluaa somaliyhteisön tuomitsevan jäsentensä tekemät raiskaukset. Haastattelun suorittanut penaali Kaisa Hakkarainen kysyy Ahmedilta, että voiko somalikulttuurissa olla joku piirre, minkä takia somalit syyllistyvät moninkertaisesti suomalaisia enemmän seksuaalirikoksiin. Ahmed ei ole kuullutkaan moisesta ja vaatii että moista pitäisi miettiä. Sen enempiä miettimättä voin antaa osavastauksen, ja se on islam. Toista osaa käsittelen alla Alan Caruban blogin perusteella. Blogin otsikko on "Ferguson ei ole Amerikka".

Caruba käsittelee Suomessakin laajaa julkisuutta saaneen Fergusonin mellakoiden taustaa. Ylen uutisessa epäillään mustan nuoren kuolemaan johtaneen yhteenoton johtuneen poliisin rasismista. Caruba toteaa, että Fergusonin väestö on muuttunut 25 vuodessa täydellisesti. Vuonna 1990 mustia oli 25%, vuonna 2000 jo 52% ja vuonna 2010 peräti 67%. Väestöpohjan muuttuminen ei kuitenkaan ole näkynyt julkisen viran haltijoiden määrissä toisin kuin Detroitissa tai monessa muussa mustien asuttamassa kaupungissa.

Uutisissa myös Suomessa muistettiin korostaa, että (valkoiset) poliisit sakottivat mustia, koska kaupungin budjettissa sakkotuloilla on merkittävä osuus. Caruba toteaa, ettei moinen ole mitenkään poikkeuksellista matalien verojen Missourissa. Kun väestöpohja aiheuttaa menoja mutta veronmaksuhaluja ei ole, on melko luonnollista että poliitikkojen lupaamiin palveluihin vaadittavat rahat kerätään väkipakolla.

Yksi mielenkiintoinen mahdollinen selitys nimenomaan amerikkalaisten mustien käytökseen voi johtua erotilastoista. Kolme neljästä mustasta amerikkalaisesta kasvaa yksinhuoltajaperheissä. Yksinhuoltajuus ei itsessään altista lasta epäsosiaaliseksi vaan yh-äidit kasvattavat lapsensa yhtä hyvin kuin muutkin. Matalat tulot pakottavat kuitenkin yh-äidit alueille, joissa epäsosiaalinen ystäväpiiri vie mennessään. Mustat isät eivät jostain syystä halua kantaa vastuuta, ja tämä tekijä näkyy myös islamilaisessa kasvatuksessa. On kunniallista laittaa poika koraanikouluun opettelemaan koko opus ulkoa, koska silllä saa yhteisön sisällä arvovaltaa vaikka se ei anna mitään valmiuksia menestyä digitalisoituvassa maailmassa. Voiko lastaan huonommin kasvattaa?

Poliisin ampumista joka kolmas on musta, vaikka heidän osuutensa väestöstä on 13%. Media hanakasti tarjoaa syyksi rasismia, mutta totuus on että mustien elämäntapa on antisosiaalisempaa ja heidän alttiutensa syyllistyä rikoksiin valkoista väestöä korkeampi. Tähänkin voi tietenkin tarjota vastaukseksi mustien kokemaa rasismia, mutta selitys on ongelmallinen. Suomalaiset maksoivat itsensä kipeiksi sotien jälkeen ja kokivat omassa kotimaassaan jatkuvaa itäisen naapurin henkistä alistamista. Palestiinalaisilla oli mahdollisuus ryhdistäytyä Israelin perustamisen jälkeen, mutta he ovat mieluummin keskittyneet väkivallan käyttöön.

Mikä tekijä yhdistää Fergusonin mustia, palestiinalaisia ja vaikkapa Suomen somaleita? Islam yhdistää kahta vaan ei kolmatta, musta ihonväri kahta vaan ei kolmatta. Kaikkia yhdistävä tekijä on vasemmistolainen maailmankuva, jossa yhdistyvät antikapitalismi ja antikonsumerismi. Vasemmistolaisuudessa väkivallan käyttö on oikeutettua, ja syyksi näyttää kaikille riittävän 1900-luvun siirtomaa-aika.

Uutisten perusteella voi saada mielikuvan, että Amerikka on hyvin hajaantunut ja väkivaltainen. Tilastojen mukaan Amerikka ei ole koskaan ollut näin rauhallinen. Silti pieni vähemmistö ryhtyy toistuvasti mellakoimaan ja oikeuttaa tekonsa syyttämällä valkoisia. Olisiko poliittisesti korrektia, jos valkoinen poliisi toteaisi, että mustat ovat - jostain syystä - herkempiä omaksumaan vasemmistolaisen ajattelutavan oikeuttaakseen mellakointinsa? Tuo syy voi olla geneettinen, mikä arvelu vei Halla-ahon käräjille ja kuten Tatu Vanhanen arveli. Olipa syy mikä tahansa, se heijastuu sosialismin tai poliittisen islamin kannattamisena. Loppuun legendaarinen keskarikuva VH:n blogista.

sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Itsenäisyyden menetys tuli kalliiksi

Uudessa Kanava-lehdessä (2/2015) entinen Postipankin pääjohtaja Seppo Lindblom (SDP) kuvailee suomalaisen poliittisen järjestelmän kriisiä otsikolla "Suomea vaivaa demokratian alakulo". Ilokseni hän käy läpi samoja asioita, mitä blogosfäärin pimeiden voimien edustajatkin:
Suomen suvereniteetin osalta on merkittäviä haasteita niin turvallisuus- kuin talouspolitiikassa. Ankeissa oloissa syntyy luonnostaan tarve hakea vastaavuutta historiasta. On paikallaan verrata nykykriisin ongelmia 90-luvun taloudellisiin ja poliittisiin olosuhteisiin.

Samankaltaista Suomen kahdessa ahdingossa on itse ongelman luonne, kun maan teolliset hartiat ovat rajusti kavenneet suhteessa paisuneeseen palvelurakenteeseen nähden. Kyse on perustavaa laatua olevasta tasapainottomuudesta. Oireet muistuttavat toisiaan, mutta hoidoissa on eroa. Tärkeintä on ymmärtää, että 90-luvulla toimi suvereeni talouspoliittinen systeemi. Ero on huomattava, joten vertailua on tehtävä niin taloudellisten välineiden kuin poliittisen ilmaston kannalta, ennen ja nyt.

Ennen oli tiukentuvan finanssipolitiikan lisäksi mahdollisuus devalvaatioon. Sen vaikutuksia työllisyyteen ja tulonjakoon voitiin ohjailla tulopoliittisin keinoin. Nyt on toisin. Devalvaatio on poissuljettu, joten finanssipolitiikan tulisi olla avainasemassa. Se karsii kyllä rakenteita mutta ei elvytä - ei meillä eikä muualla. Ennen ei olisi tullut mieleenkään lähteä työntämään narulla eli hakemaan apua setelikoneesta. Erot kansallisen ja ylikansallisen järjestelmän välillä ovat huomattavat niin ketteryyden, riskienhallinnan kuin yhteiskuntamoraalinkin kannalta.

Ennen kävi niin, että markkinat tuomitsivat velkaantuneen maan valuutan yliarvostetuksi. Valuuttavaranto alkoi huveta ja potilas oli vaarassa menehtyä verenvuotoon. Kriisitietoisuus levisi nopeasti poliittisille päätöksentekijöille. Asioiden kulkua sujuvoitti oman valuutan kohtalo ja suvereenin valtion oma vastuu ja valta. Nyt ovat niin valtiontalouden kuin työmarkkinoidenkin tasapainottomuudet saaneet kasvaa hallitsemattomiin ulottuvuuksiin, kun yhteinen eurovaluutta ei ole niistä varoittanut. Nyt meidät on aiheettomasti reitattu lukuisilla A-kirjauksilla vaikka nykyisillä kansantalouden tunnusluvuilla oma valuutta olisi aikoja sitten kohdannut toisenlaisen totuuden.

Tätä sopii kutsua talouspoliittisen suvereniteettinsa hylänneen kansakunnan ongelmaksi. Pohdittakoon sitä, miten kauaskantoisia vaikutuksia on sillä, että kansakunta jättää kohtalonsa ulkomaisiin virkakunnan käsiin. Yhteisvaluutta edellyttää erittäin pitkälle kehittynyttä poliittisten johtajien itsekuria. Tästä ei ole Suomessa merkkejä, ja jos vaalien jälkeen niitä ei ala näkyä, on perusteltua myöntää oman valuutan paremmuus.

On semantiikkaa puhummeko tulevaisuudestamme liittovaltion vai fiskaaliunionin nimellä. Parempi on puhua suvereniteetin menetyksestä, kun yhteisvaluutta on jäänyt EU:n kaikkein epädemokraattisimman instituution virkakoneiston hoidettavaksi. Mitä laajempaa ylikansallista toimintaa tavoitellaan, sen huonommin sitä kyetään hallitsemaan yksimielisyyteen nojaavilla päätöksillä. Jos tarvitaan enemmistöpäätöksiä, se on kohtalokasta pienen reunavaltion kannalta.

Ukrainan kriisi on tuonut mukanaan paradoksaalisen tilanteen. Tavattoman demonisoituneessa keskusteluilmapiirissä ei ole löytynyt sijaa EU:n toimien kriittiseen tarkasteluun. Olisiko rauhanjärjestö EU voinut löytää viisaamman tien sille selkävoittoa hakevalle diplomatialle, kun se lähti askeltamaan demokratian tulisoihdut käsissään kohti Ukrainan - joka suhteessa syvästi jakaantuneeseen ja korruptoituneeseen kansankuntaan - ruutitynnyreitä?

Vakavassa kansainvälisessä tilanteessa valinnat on nähtävä ennen muuta pelokkaan ja pelottoman kansakunnan vaihtoehtoina. Pelokas liittoutuu, menettää itsehillintänsä ja lopuksi suvereniteettinsa. Pelottomalle avautuu laajempi rooli ei vain itsenäisenä toimijana vaan myös taitavana sovittelijana. Maame talouden, turvallisuuden ja hyvinvoinnin kysymykset ovat tiiviisti kytköksissä toisiinsa. Huolta vailla ei ole näkymä, jossa kansalaiset huomaavat luottamuksensa menettäneen puoluekoneiston olevan vastuussa yhä vähemmistä asioista.

Vastuun välttelyä ja päätösten tehottomuutta on jo havaittavissa. Puolueet ovat tulleet toistensa näköisiksi ja keino erottua on huutaa lujempaa, mikä näkyy velkaantumisessa. Kriittinen media on merkitykseltään kasvanut valtiomahti ja muiden mahtien vahti. kuka mediaa vahtii ellei se itse? Kokemus opettaa, että demokratia voi osoittautua hauraammaksi kuin uskotaan. Jos puoluelaitos ei osaa uudistua, kansalaisten luottamus kokee kolauksen. Ei ole hyväksi siirtää valtaa kotoisilta piireiltä kasvottomille ylikansallisille byrokraateille. Kun kansallinen politiikka tyhjenee isoista asioista, ovat seuraukset arvaamattomia. Suomen on huolehdittava, ettei suvereniteetista luovuta talous- ja turvallisuuspolitiikasta liikaa. Kansakunnalla ei ole tulevaisuutta, jos valta ei ole sen omissa käsissä. Sillä eihän kansalla ole valtaa, jos sen edustajilla ei ole valtaa.
Kirjoitusta on rankasti lyhennetty, mutta siinä näkyy keskeinen viesti tiiviistettynä. Toinen vastaavanlainen viesti tulee Kylkirauta-lehden (1/2015) kenraali Jaakko Valtasen haastattelussa:
Maanpuolustustahto ei ole niinkään sotilaallinen asia vaan yhteiskunnallinen. Jos ihmisellä on hyvän elämän edellytykset, kuten työ, toimeentulo ja tunne tarpeellisuudestaan yhteiskunnan jäsenenä, hän on valmis puolustamaan niitä. Talvi- ja jatkosodassa suomalaiset eivät halunneet sellaista elämänmuotoa, jota tänne yritettiin ulkopuolelta väkipakolla tuoda. Minua ei niinkään huoleta sodan ajan joukkojen pienetäminen kuin se, että iso osa asevelvollisista jää tehtäviin sijoittamatta. On syntynyt tilanne, jossa meillä on suuri määrä toimintakuntoisia reserviläisiä, joille ei näytä olevan sijaa isänmaan puolustuksessa.

Uudistetut paikallisjoukot on organisoitava niin, että niissä löytyy tehtävä kaikille koulutetuille sotilaille. Puolustusvoimien on hankala perustella yleistä asevelvollisuutta, jos kaikkia ei kuitenkaan haluta käyttää. Paikallisjoukoilla on keskeinen rooli sekä motivaation että turvallisuuden kannalta. Niiden kautta välittyy viesti, että yleistä asevelvollisuutta toteutetaan sen kaikessa mahdollisessa laajuudessa. Se on pienen maan puolustuksen tärkein voimavara.

Euroopan turvallisuuteen vaikuttavista tekijöistä on ensiksi mainittava Venäjä. Seuraavaksi on mainittava uskonnollisista jännitteistä käyttövoimansa saava islamilainen terrorismi. Maltillista, asiallista tosiasioihin perustuvaa keskustelua on vaikea saada käyntiin. Ehkä juuri siksi meillä jatkuvasti kuuluu ääniä, jotka etsivät epärealistisia sotilaallisen yhteistoiminnan muotoja. Viittaan tällä puolustusyhteistyöhön Ruotsin ja NATO:on kuulumattomista Euroopan asevoimista, joille kummallekaan ei ole asiallisia perusteita. Mitä tulee mahdolliseen liittoutumiseemme, ei ole väärin ajatella, etteivätkö ihmiset ja kansat yhdessä toimisi tuloksekkaammin yhdessä kuin eristäytymällä. Turvallisuutta on helpompi rakentaa ystävien kanssa kuin yksin.
Ruotsissa turvallisuuspolitiikkaa on ajettu nopeasti alas, ja siellä turvallisuuspolitiikka kiinnostaa enää harvoja, kirjoittaa Kylkiraudassa Ruotsin armeijan eversti evp Anders Gadberg. Suomessa jokainen varusmiespalvelun käynyt pitää itseään jonkinlaisena kolpakkoasiantuntijana. Ruotsin puolustusvoimien komentaja Sverker Göranson herätti kesällä 2012 huomiota ilmoittaessaan, että Ruotsin on lopetettava yksi puolustushaara, jos määrärahoja ei nosteta. Puolustusmääräahoja oli leikattu 2,9%:sta vain 1,1%:iin kansantuotteesta siirtämällä rahaa hyvinvointipalveluihin. Poliitikkojen antamasta kritiikistä huolimatta Göranson sai tukea sosiaalisessa mediassa. Pääministeri Reinfeldt syytti Göransonin kannattajia populisteiksi ja tuo syytös seurasi häntä aina valtiopäivävaaleihin asti aiheuttaen omalta osaltaan hallituspuolueiden tappion.

Ruotsissa keskustelun herättäjinä toimivat sellaiset blogistit kuin Wiseman ja Skipper. Wisemanin Twitterillä on jo 12.000 seuraajaa. Wiseman oli niin tuottelias, että nimimerkin takana arveltiin olevan useamman upseerin yhteenliittymän. Kuuden vuoden anonymiteetin mursivat joulukuussa 2013 vasemmistolainen antimilitaristinen ryhmä, ja yllätys oli suuri kun kirjoittajaksi paljastui ilmavoimien Gripen-lentäjä majuri Carl Bergqvist. Hän perusteli nimettömyyttään sillä, että ei ollut saanut julkaistua valtavirtamediassa mielipidekirjoituksiaan.

Paljastajien mielestä Wisemanin merkitys Ruotsin politiikkaan oli liian suuri, koska hänen kirjoituksensa herättivät keskustelua valtiopäiviä myöten. Jos paljastajat luulivat hiljentävänsä hänet, vaikutus oli päinvastainen. Myös Ruotsin puolustusvoimien ylin johto suhtautuu blogisteihin erittäin myönteisesti. Myös toinen bloggaaja Skipper astui julkisuuteen ja hän paljastui ohjusveneen päälliköksi. komentajakapteeni Niklas Wiklundiksi, joka nyttemmin toimii myös Svenska Dagbladetin kolumnistina.

Ruotsissa perustettiin jo 1940-luvulla kaikkien puolueiden ja etujärjestöjen kattojärjestöksi maanpuolustusasioihin Folk och Försvar edistämään maanpuolustustahtoa. Sen tehtäväksi on vakiintunut edistää avointa yhteiskunnallista keskustelua yhteiskunnan turvallisuudesta. Se järjestää avoimia keskustelutilaisuuksia, jotka on nähtävissä myös netissä suorana tai nauhoitettuna. Päätoimisten vetäjien ansiosta keskustelut ovat kriittisiä ja korkeatasoisia. Näin on vältytty Suomessa tutuiksi tulleilta pönöttäviltä ja julistuksellisilta esityksiltä, joissa kritiikki loistaa poissaolollaan.

Ruotsissa palveluksessa olevat upseerit osallistuvat aktiivisesti yhteiskunnalliseen keskusteluun. Suomessa muutamia loistavia poikkeuksia lukuun ottamatta upseerikunta on hiljaa. Avoin keskustelu omalla nimellä katkaisee mahdollisuudet edetä uralla, varsinkin jos näkemykset poikkeavat virallisesta poliittisesta linjasta. Taannoinen Tuomiojan avaama julkinen keskustelu silloisen strategian laitoksen johtajan Torsti Sirénin lausunnoista ja hänen syyttämisensä epäisänmaalliseksi on näkyvin esimerkki yrityksestä määrätä upseerien roolia yhteiskunnallisessa keskustelussa. Lopputuloksen aupseerit vetäytyvät takaisin suljettuihin huoneisiinsa pohdintoineen.

lauantai 14. maaliskuuta 2015

Poliisin rasistinen profilointi

Talouselämä uutisoi poliisin, Tullin ja Rajavartiolaitoksen yhteisestä liikenteen tehovalvonnasta. Etelä-Suomen teillä ajaa pilvin pimein virolaisia autoja, joiden ei tarvitse maksaa ylinopeussakkoja sen enempää kuin verojakaan Suomeen. Kun pakettiauton kyljessä on suomeksi mainos ja kilvet viroksi, on selvää että auto on tarkoitettu näkymään Suomessa, jolloin siinä pitäisi olla Suomen rekisterikin. Rikollisuus rehottaa, lukekaapa tilastoja:
Valvonnassa tarkastettiin yhteensä ulkomaisessa rekisterissä olleita ajoneuvoja 330.

Laittomasti maassa oleskelevia ja käännytettäviä tavattiin neljä henkilöä. Poliisin etsintäkuuluttamia tavoitettiin seitsemän henkilöä.

Huomattavalla osalla oli epäselvyyksiä ajoneuvon laillisen maassa pitämisen, taikka omistus- tai hallintasuhteiden osalta. Tullin antamia näyttö- ja toimenpidemääräyksiä jaettiin yhteensä 72 kappaletta. Huomautuksia Tulli jakoi 32 kappaletta.

Siis 330 autosta noin 104 oli maassa enemmän tai vähemmän laittomasti ja 11 henkilöä oli lain pitkää kouraa paossa. Kannattaisikohan tehdä noita ratsioita esimerkiksi viikottain?

Enää puuttuu, että joku suvaitsevaiston edustaja oivaltaa kyseessä olleen rasistinen etninen profilointi.

perjantai 13. maaliskuuta 2015

Hallituksen esitys asiasta oli hyvä

Jokainen terve ihminen on kauan sitten ymmärtänyt, että hallitus, Rinne ja Stubb etunenässä, eivät ole päteviä tekemään päätöksiä:
Asiantuntijalausuntojen perusteella hallituksen esitys ulkomaalaisten oikeudesta terveydenhuollon palveluihin on kaikkea muuta kuin "hyvä".
Mutta mitää sanoo Suomen toiseksi suurimman puolueen johtaja? Tätä miestä äänestää 15% kansasta ensi vaaleissa:
Paperittomien oikeus saada välttämättämiä terveyspalveluja olisi pitänyt hyväksyä eduskunnassa. Hallituksen esitys asiasta oli hyvä.
Kenen kannalta esitys oli hyvä? Vasemmistolaisen hallituksen ja sen vaaliman marxilaisen "kaikkien maiden proletaarit yhtykää" -linjan. Carl Haglund on huolissaan eduskunnan maineesta kansalaisten silmissä (sic!) kun paperittomien lakia ei viety läpi:
Haglund muistuttaa, että lain hyväksymisen takana on selvä poliittinen enemmistö.
Poliittinen kyllä - kuten homojen adoptio-oikeudessakin - mutta ei kansan. On syytä muistaa, että laittomien maahanmuuttajien maksuton hoitaminen tekisi Suomesta erittäin houkuttelevan kohdemaan: yksin Pietarissa on 40.000 lääkitsemätöntä HIV-potilasta ja tuberkuloosipotilaan hoito maksaa jopa puoli miljoonaa euroa. Tarja Halonen opetti 2006 presidentinvaaleissa, että yhden rikastuminen on muilta pois. Tässä sen näkee ihan käytännön tasolla! Poliittisen eliitin kyvyttömyys hahmottaa maailmaa taloudellisia lainalaisuuksia on häkellyttävä.

On totta että palkkataso on Suomessa liian kova, mutta se koskee kilpailulta suojassa olevia julkisen hallinnon työntekijöitä. Avoimella sektorilla jokaisen työntekijän palkka on markkinahintainen. Globaali talous on lahjomaton, työn hinta maailmanmarkkinoilla on tippunut dramaattisesti, kuten Wahlroos toteaa. Tulevaisuuden voittajia työmarkkinoilla ovat liikkeenjohtajat ja ohjelmisto-, opetus- ja terveydenhuoltoalan ammattilaiset, kuten Zerohedge kirjoittaa.

Suomen ongelma ei ole sote, verotus tai NATO. Suomen ongelma on poliittisten johtajien täydellinen kyvyttömyys luoda kansalaisille vapaa yhteiskunta, jossa he itse voivat tehdä päätöksiä markkinoilla kulutustottumuksillaan ja luoda ja synnyttää sellaisia palveluita, jotka ovat maailmanmarkkinoilla kilpailukykyisiä. Yksikään nykyisistä puoluejohtajista ei ole sitoutunut sellaiseen toimintaan - vähiten Stubb, Rinne ja Sipilä. 85% kansasta haluaa antaa tukensa Curley-ilmiölle (Curley-ilmiö 20.7.2014).

torstai 12. maaliskuuta 2015

Antero Mukka ja islamilainen tiedonvälitys

Lasipalatsin Totuuden päätoimittaja Antero Mukka kiemurtelee säälittävästi pohtiessaan, toimiko Hesari oikein sensuroidessaan Tapanilan joukkoraiskauksen tuntomerkeistä pois sanaparin "ulkomaalaistaustainen" poliisin antamasta kuvauksesta koskien epäiltyjä. Mukka ei tietenkään vetoa lakiin - jota poliisi noudattaa - vaan median itsesensuuria säätelevään Julkisen sanan neuvoston (JSN) linjauksiin. Jos poliisi rohkenee kuvata kiinni otetut ulkomaalaistaustaisina, ei luulisi median olevan vaikea toistaa annettu tiedote niine sanamuotoineen.

Pohjimmiltaan median tulee antaa se tieto, mitä sen tilaajat haluavat, koska muuten medialla ei ole seuraajia. Median 10 vuotta jatkunut itsesensuuri on johtanut jo siihen, että lukijat käyvät tarkistamassa poliisin sivuilta annetut tiedotteet tai tilaavat tuomiolauselmia oikeusistuimista. Median rappiotila on jo edennyt niin pitkälle, että ihmiset eivät luota valtavirtamedian uutisointiin tai luottavat enintään siihen, että tietoa ei kerrota ja opettelevat lukemaan rivien välistä.

Mukan kirjoituksen mielenkiintoisin kohta liittyy siihen, että miksi hän ylipäätään pohtii koko asiaa? Miksi Mukka miettii, että toimivatko he oikein? Hesari ei suostu käymään keskustelua bloggaajien kanssa vaan tyytyy peilaamaan blogosfäärissä käytyä pilkkaa ja naureskelua omassa kolumnissaan. Suurin osa Hesarin lukijoista ei tiedä, että Mukka vastasi bloggaajille - suurin osa luulee Mukan harrastavan aitoa itsekritiikkiä.

Mukan toiminta muistuttaa niitä islamilaisia kurkunleikkausvideoita, joissa tapettavat tyynen rauhallisesti toistavat annettuja vuorosanojaan ennen kuolemaansa kuin huumattuina. Tuo ilmeinen välinpitämättömyys lienee toteutettu niin, että ennen varsinaista teloistusta panttivangille on tehty "valeteloituksia" useita kertoja aiemmin, jolloin tämä on tottunut näytelmän kulkuun. Ja syy, miksi itse teloitusta harvoin näytetään on se, että tajutessaan kohtalonsa panttivangit usein ja yleensä laittavat kuitenkin hanttiin. Mukka ja Hesari ovat kuin nuo muslimiteloittajat, jotka toivovat näytelmän menevän heidän käsikirjoituksensa mukaan ja uhri - suomalainen sananvapaus - antaa leikata kaulansa toistettuaan määrätyt vuorosanansa.

tiistai 10. maaliskuuta 2015

Joukkoraiskaus Tapanilassa

POKS! Nyt samppanjapullot auki!

Monikulttuurisuus on rantautunut Ruotsista Suomeen - ensimmäinen joukkoraiskaus ja tekijänä viiden nuorukaisen ryhmä juna-asemalla:
- Tällä hetkellä pidätettynä on viisi ulkomaalaistaustaista henkilöä, jotka ovat iältään 15–18-vuotiaita.
yksittäistapaus, kun pelikonsoli oli vanhentunut ja syrjäytyminen uhkaa.