keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Pinnistellen pois rasismista

Kansanedustajista Vasemmistoliiton Anna Kontula on mielestäni yksi parhaista. Vaikka olen täysin eri mieltä hänen kanssaan yhteiskunnallisten asioiden järjestämisestä, pidän suuressa arvossa hänen humaania näkemystään muista ihmisistä. Uudessa kolumnissaan Anna toteaa, että
Poliitikon hommissa tapaa paljon suomalaista eliittiä. Useimmiten meininki on leppoisaa ja keskustelu kiistattoman korrektia. Ihmiset ovat reiluja ja mukavia niin kuin muuallakin.

Aika ajoin tähän moitteettoman siistiin pintaan kuitenkin ilmestyy säröjä. Ja niistä punkee esiin mönjää, jonka olin toivonut jo hautautuneen historiaan.

Pöytäpuheen sivulauseessa pienituloisia nimitetään ”pohjasakaksi”. Tai sitten joku arvelee, että sosiaaliturvan varassa elävillä ei ole ”kompetenssia aitoon ystävyyteen”. Kolmas suree ”kansan kateellisuutta”, jonka vuoksi eliitti ei voi avoimesti iloita menestyksestään.
Olen itsekin huomannut saman ilmiön, ja minusta se on todella vastenmielinen. Kommenttiosiossaan totean, eivät porvarit/oikeistolaiset ole ainoita vaan Osmo Soininvaaran kirjoittelu kehyskuntalaisista "parasiitteina" kuuluu samaan korporatiiviseen ajattelumaailmaan. Saman Anna myöntää itsekin:
Tietysti sama tauti kalvaa muissakin yhteiskuntaluokissa. Löytyy herravihaa, naisvihaa, ryssävihaa ja milloin mitäkin. Ihmisyyteen näyttää kuuluvan sitkeä taipumus demonisoida itselle vieraita ihmisiä ja ryhmiä. Ainakin itseltäni vaatii tietoista pinnistelyä olla punnitsematta muukalaista eri mitoilla kuin omaa väkeä.
"Vaatii tietoista pinnistelyä olla punnitsematta" suomalaisia ja joitain maahanmuuttajaryhmiä eri mitoilla... Koska Annan elanto ja poliittinen ura on kiinni siitä, että hän ei keikuta venettä, niin hänen on pakko pinnistellä ja myös onnistuttava pinnistelyssään. Valtaosalla suomalaisia ei ole mitään syytä pinnistellä, koska me emme hyödy pinnistelyn lopputuloksesta: monikulttuurisen pyrkimyksen päämääristä. Päin vastoin, joudumme maksumiehiksi sekä taloudellisessa mielessä että lieveilmiöiden osalta.

En pidä mustaloisia, ryssiä tai neekereitä alempiarvoisina ihmisinä. Heidän kulttuureitaan pidän monelta osin - siis valtaosin - mutta se ei oikeuta heidän syrjintäänsä saatikka pahoinpitelyyn. Jos he pakenevat oman kulttuurinsa kurjuutta, miksi he haluavat pitää kiinni sen tavoista täällä, jossa toisenlaisella kulttuurilla kiistatta ollaan päästy parempaan yhteiskunnalliseen lopputulokseen. Miksi meidän pitäisi pinnistellä osoittaaksemme. että tarvitsemme heidän ääniään? Koska Curley-ilmiö.

tiistai 22. heinäkuuta 2014

Koston kierre

Kuka hyväksyy oman käden oikeuden tällaisessa tilanteessa? Floridalaisen Daytona Beachin poliisipäällikkö ilmoittaa, ettei aio nostaa syytettä miehelle, joka hakkasi henkihieveriin 11-vuotiaan poikansa hyväksikäyttäjän. Suomessa ongelma ei niinkään ole oman käden oikeuden käyttö vaan se, että poliisilla ei ole halua tai mahdollisuuksia selvittää rikoksia ja jos onkin, niin viimeistään oikeuslaitoksen hymyillen jakamat parin vuoden tuomiot eivät toimi pelotteena sen enempää kuin kostonakaan. Jos joku ei vielä tähän mennessä tiedä, niin mitä julmempi rikos, sitä voimakkaammin uhrin läheiset (keskimäärin) janoavat kostoa.

Uutisissa kerrotaan, että Israelin iskussa gazalaiseen sairaalaan kuoli neljä ja loukkaantui moni. Mediassa yhtenä palestiinalaisten väkivallan kierteen syynä pidetään juuri Israelin iskuissa kuolleiden siviilien herättämää katkeruutta ja raivoa uhrien läheisissä. Näin varmasti aika pitkälle onkin, ja siksi juuri Hamas haluaa siviilien kärsivän ja kuolevan ruokkiakseen väkivallan kierrettä. Alla on kuvasarja, josta näkee muutaman Israelin iskun kohteeksi joutuneen siviilikohteen sotilaallinen hyväksikäyttö kansainvälisen oikeuden vastaisesti.
Jos Hamas halutaan saada kuriin ja sitä kautta heikentää sen mahdollisuutta kostonkierteeseen, on niin YK:n, EU:n kuin Yhdysvaltojenkin lopetettava kaikki tuki ja kaikkinainen kumartelu Hamasin toiminnalle.

maanantai 21. heinäkuuta 2014

Hamasin johtajat

Hamasin johtajat saavat turpiin jo omiltaan:
Kun Hamasin johtajat ovat Qatarissa ja muissa paikoissa nauttimassa mukavasta elämästä hienoissa hotelleissa ajamassa hienoilla autoilla, sadat viattomat palestiinalaiset kuolevat. He maksavat hengellään Hamasin seikkailupoliitikasta. On outoa että kun Hamasin typerät provokaatiot ovat menossa, emme näe Hamasin poliittisia johtajia taisteluissa. Ainoat kuvat taisteluissa ovat siviilit, lapset ja vanhukset. Missä ovat nämä urheat arabijohtajat? Miksemme näe koskaan heitä niissä kuvissa, joissa esitetään sodan uhreja?

Lisäys 21.7.14 klo 15:25 GranpaIgorin linkin perusteella:

sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Kikka kolmonen

Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä ehdotti, että Nokian/Microsoftin irtisanomat henkilöt voitaisiin vapauttaa tuloveroista irtisanomisajan palkan osalta, mikäli he ryhtyvät yrittäjiksi. Suomihan julistaa joka välissä olevansa yritysmyönteinen maa:
– Hallitus on nyt valinnut tällaisen tien, että pyritään vähentämään verotusta yritystoiminnassa ajatuksena parantaa toimintaedellytyksiä.
Suomihan laski yritysveron vuoden alussa 20%:iin, ja nyt Ruotsi aikoo laittaa luun kurkkuun laskemalla verot 16,5%:iin. Vaikka EU:n piti olla vapaan liikkuvuuden tyyssija, Suomen Tullin linja autojen, alkoholin ja tupakkatuotteiden osalta paljastaa ettei näin ole. Luonnollisesti rajat ovat apposen auki kerjäläisille, mutta hyvien verolähteiden osalta kilpailua ei sallita. Yksittäinen ihminen ei voi kuljettaa alkoholia ja tupakkaa myyntiin työllistääkseen itsensä perustaen vaikkapa anniskeluravintolan. Ýritysmyönteisyys tarkoittaa sitä, että valtio kaipaa vain sellaisia yrityksiä, jotka lisäävät verotuloja.

Työministeri Lauri Ihalainen tyrmää Sipilän ajatukset heti tuoreeltaan:
Ehdotus työntekijän mahdollisuudesta saada irtisanomisrahat oman yrityksen alkupääomaksi voisi johtaa verokikkailuun, pelkää työministeri Lauri Ihalainen (sd.).
Pahoin pelkään, että Sipilän näkemys on kovin optimistinen, sillä harvalla ihmisellä on oikeasti kykyä ryhtyä yrittäjäksi. Mikroyrittäjällä on samat velvollisuudet kuin suuryhtiöilläkin, eikä yrittäjällä ole kuitenkaan mitään sosiaaliturvaa. En tarkoita että pitäisikään olla, koska yrittämisen luonteeseen kuuluu, ettei yrittäjä voi heittäytyä laakereilleen. Yritys pyörii vain jos yrittäjä sitä pyörittää.

Kaikista pienyrityksistä joka toinen kuolee kolmen vuoden kuluessa perustamisestaan. Joka neljännellä pienyrittäjällä tulot jäävät alle 1.250 euron kuukaudessa. Suomessa korkeasti koulutetut ovat riskinkarttajia, ja korkeastikoulutettujen yrittäjien määrä on vähäisempi kuin muualla Euroopassa. Oma arvioni on, että naisten suuri määrä korkeakouluissa ja yritysten keskijohdossa vaikuttaa riskin karttamiseen.

Ihalaisen kommentti on paljastava: yrittäjää voidaan tukea rahalla, mutta häntä ei voida tukea verohelpotuksin. En oikeastaan keksi typerämpää näkökantaa, mutta hänhän onkin työministeri - ei yrittäjä. Demaria kauhistuttaa jo pelkkä ajatuskin, että joku voisi käyttää verohelpotusta "kikkailuun". Yrittäjyys tekee "kikkailun" mahdolliseksi, ja tuo asenne valitettavasti näkyy suomalaisessa ei-yrittäjä-ystävällisessä ilmapiirissä.

Mutta mitäpä mieltä suuryritykset ovat yritysverotuksen tasosta? Talouselämän haastattelema Stora Enson uusi toimitusjohtaja Karl-Henrik Sundström toteaa, että yritysvero ei ole millään muotoa keskeinen tekijä yritysten toimintaedellytysten kannalta, vaan asioita pitää tarkastella kokonaisuutena. Esimerkiksi hän mainitsee Stora Enson Varkauden tehtaan saavan 6,9 miljoonaa euroa VALTION INVESTOINTITUKIA muuttaessaan nykyisen paperikoneensa aaltopahvia tuottavaksi. En ymmärrä miksi minun pitää osallistua investoinnin maksamiseen, kun Stora on kuitenkin pörssiyhtiö. Kerätköön sieltä tarvitsemansa pääomat. Jos valtio antaa naapurini pienyritykselle investointitukea, niin sen jotenkin ymmärtäisin, mutta tässä ei ole mitään tolkkua.

Inhoan yritystukia. Ne ovat sattumanvaraisia ja työllistävät lähinnä konsultteja sekä jumalaksi itsensä mieltäviä virkamiehiä. Eräässä tapaamisessa kolme vuotta sitten Tekesin johtajien kanssa hallituksen suunnitellessa yritystukien leikkaamista kysyin heidän mielipidettään. Yllätyksekseni he itsekin totesivat, että ei heillä ole mitään näyttöä siitä, että yritystuet ainakaan heidän jakamanaan olisivat millään tavalla parantaneet Suomen kilpailukykyä. Sitran "investointituki" Pekka Himasen "tulevaisuusselontekoon" on hyvä esimerkki yritystukien demoralisoivista seurauksista. Ei ole valtion tehtävä jakaa yritystukia, sitä varten ovat omistajat. Pohjoismainen liberaali fascismi on korporatismia puhtaimmillaan.

Curley-ilmiö

Curley-ilmiö (Curley effect) tarkoittaa, että harjoitetun politiikan seurauksena poliittiset vastustajat poistuvat äänestysalueelta. Nimensä se on saanut 1900-luvun alussa Bostonissa vaikuttaneelta irlantilaismafiosolta James Curleyltä. Curleyn kannatus ei kärsinyt hänen saamistaan vankeustuomioista, mikä kuvastanee erinomaisesti hänen kannattajiensa moraalista näkemystä politiikan tekemisestä. Glaeserin ja Shleiferin tutkimus aiheesta on hyvää luettavaa.

Ihmisten käyttäytymistä voi ohjata rahalla. Sanonta kuuluu, että sitä saa mitä tuetaan. Sellainen politiikka, jossa tulontasauksella siirretään varallisuutta alemmille tuloluokille, johtaa vähitellen matalimpien tuloluokkien riippuvuuteen poliitikoista - valtiosta. Curley on vain antanut nimensä tälle ilmiölle, mutta aivan samalla tavalla ovat toimineet kaikki sosialistiset johtajat. Hitler hääti juutalaiset maasta, Stalin tappoi vastustajansa ja nyt kaikki poliittiset puolueet Helsingissä (pl. Perussuomalaiset) ajavat politiikkaa, joka tukee värillisten, matalatuloisten asettumista Helsinkiin. White flight on seurausta Curley-ilmiöstä, jota ohjataan verottamalla eri ryhmiä erilailla. Suomessa sosiaalitukien jakaminen on Curley-ilmiön moderni muoto.

Länsimaiden harjoittama laittoman maahanmuuton tosiasiallinen hyväksyminen ja tukeminen on myös yksi Curley-ilmiön muoto. Kuten yllä olevassa kuvassa näkyy, Israelin vastaisessa mielenosoituksessa ovat edustettuina matalat tuloluokat, värillinen väestönosa ja sosialistisen puolueen kannattajat. Voiko Curley-ilmiötä enää paremmin kuvata?

Vasemmistolaiset usein lyttäävät politiikkansa arvostelijat toteamalla, että "muuta muualle, jos täällä on niin huono olla". Se juuri on Curley-ilmiön ydin! Perinteisesti on ajateltu, että politiikan tehtävä on parantaa äänestäjien asemaa, mutta Curley-ilmiö osoittaa, että heikentämällä äänestäjien asemaa he antavat entistä ponnekkaammin tukensa politiikalle. Yhdysvalloissa Detroit, joka oli ensimmäinen mustaenemmistöinen suurkaupunki, konkursseineen kuvastaa pitkään jatkunutta Curley-ilmiötä samalla tavalla kuin Zimbabwen maareformi, jossa valkoiset maanomistajat ajettiin ulkomaille. Suomi on ajautumassa samaan tilanteeseen maailmaa syleilevällä ihmisoikeus-, ympäristö- ja energiapolitiikallaan.

Suomen tapauksessa erityisen ongelmallista on se, että meillä ei muutamaa yksittäistä poliitikkoa lukuunottamatta kukaan vastusta kehityskulkua (Halla-aho, Terho, Tossavainen ja Hirvisaari). Pääministeriä myöten Curley-ilmiötä ei tunnisteta vaan sitä aktiivisesti tuetaan. Ihmisten vastahankaisuus kuitataan "rasismina" ja "suvaitsemattomuutena".

lauantai 19. heinäkuuta 2014

Kyösti Hagert - mikä mielessä?

Keskiviikon A-Studiossa Yleisradionm penaali Kyösti Hagert tekee aivan legendaarisen haastattelun. Kyöstin vieressä Pori Jazzissa ovat Vasemmistonuorten puheenjohtaja Li Andersson ja Elinkeinoelämän Keskusliiton johtaja Leena Mörttinen. Aiheena on, onko Suomessa liikaa byrokratiaa, joka haittaa talouskasvua ja työllisyyttä. Ei-niin-yllättäen Li Anderssonin mielestä julkinen sektori ei ole liian iso - ongelma on kuulemma vain siinä, että vuoden 2008 jälkeen talouskasvua ei ole saatu riittävässä määrin. Mörttinen ei saa vastata Anderssonin silmänkääntötemppuun, kun Kyöstillä on jo kiire esitellä pillimehuaan. Kannattaa katsoa ja kuunnella kohta 3:55 alkaen tarkalla korvalla...

Mikä erottaa Israelin ja palestiinalaiset? Israel käyttää ohjuksia suojatakseen siviileitään, palestiinalaiset käyttävät siviileitään suojatakseen ohjuksensa.

Kuuluisa Goldstonen raportti toteaa asian suorasanaisesti:
1.4.2011 Goldstone perui aiemman lausuntonsa, jonka mukaan Israelin hallitus pyrki tarkoituksellisesti vahingoittamaan siviileitä: "Raportin julkaisun jälkeen tehdyt tarkemmat selvitykset osoittivat, että Israel ei tarkoituksellisesti yrittänyt vahingoittaa siviileitä."
Hamasin toiminta on niin räikeää, että edes kovimman luokan kommareilla ei ole otsaa syyttää Gazan siviiliuhreista enää Israelia. Kansan Uutisissa silti mainitaan sodan syyksi kolmen israelilaisen ja yhden arabin kuolemiin johtaneet kidnappaukset. Lehti ei ilkeä mainita todellista syytä, eli että Hamasin peruskirjassa noudatetaan profeetta Muhammedin pyhänä pidettävää velvoitusta tappaa kaikki juutalaiset.

perjantai 18. heinäkuuta 2014

Ankarat säästötoimet

Iltalehti lainaa italialaista Corriere della seraa:
Toimittaja Luigi Offeddu kertoo Kataisen Suomessa aloittamista ankarista säästötoimista, mainitsee lapsilisien leikkaukset ja kehaisee, että Kataisen ansiosta Suomella on yhä kolmen A:n luottoluokitus. Jutun mukaan ei ole lainkaan sattumaa, että vuonna 2008 Financial Times nimesi Kataisen Euroopan parhaaksi talousministeriksi.
Joopa joo. Siilinjärven pinokkio pääsi valtionvarainministerinä aloittamaan (19.4.2007) vajaan 40 miljardin velkasalkulla, mutta nyt paukkuu 100 miljardia rikki. Valtio ei ole säästänyt missään kuluissaan. Vaikka päätöksiä säästöistä on tehty ne on jätetty yksilöimättä ja ottamatta käyttöön. Säästöiksi Katainen kutsui veronkorotuksia, ja niitä on riittänyt niin paljon, että kotimainen kauppa ja palvelusektori ovat ajatuneet lamaan.

Katainen on valmistunut Tampereen punayliopistosta yhteiskuntatieteellisestä "tiede"kunnasta. Tampereen punayliopiston kasvatteja on eduskunnassa 33 kappaletta eli joka kuudes. Ei ihme, että entiset oikeistopuolueet eivät eroa enää millään tavalla vasemmistosta, kun niiden puheenjohtajat käyvät läpi moisen aivopesun. Ehkä kovaluonteisimmat ja älykkäimmät siitäkin selviäisivät, mutta Jyrkihän ei ole kumpaakaan.

torstai 17. heinäkuuta 2014

Islam motivoi terrorismiin

Roopen Mediaseurannasta huomattua:
Atte Kaleva tuli julkisuudessa tunnetuksi, kun hän joutui siepatuksi Jemenissä yhdessä puolisonsa kanssa joulukuussa 2012.

Kaleva kaipaa suorempaa islamkeskustelua kuin tapana on. Hänen mielestään islamin pyhiä kirjoituksia vääristellään, jos islam esitetään rauhan uskontona. "Valkopesu" on hänestä tarpeetonta.

- Islam on militantti ja suvaitsematon uskonto

Kaleva korostaa, etteivät muslimit ole muita ihmisiä alttiimpia radikalisoitumaan. Jihadistiksi päätynyttä henkilönä islam kuitenkin motivoi.

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Kuusi nyrkkisääntöä taloudesta

Blogikollega Jaska pauhasi aiemmin tällä viikolla wanhan cansan talousviisauksia. Keskeisiä ohjeita olivat hiukan kärjistettynä "älä koskaan heitä mitään pois - voit tarvita sitä myöhemmin", "älä ota muita velkoja kuin asuntoa varten" ja "älä käytä päihteitä". Nykyinen velkavetoinen elämäntapa on kulkenut melko kauas "noista ajoista", joten voi olla ihan hyvä miettiä, miten kaukana "nuo wanhat hywät aiat" oikein ovatkaan. Aiheesta on kirjoittanut myös Teemu Keskisarja ja Markku Kuisma kirjassaan "Erehtymättömät". Suosittelen.

Ennen teollistumista Suomessa sai lainaa käytännössä vain naapureilta ja kauppahuoneilta. Lainan pituus oli harvoin tai ei juuri koskaan yli vuoden mittainen. Pian teollistumisen jälkeen syntyi tarve pankkitoiminnalle. Vientikauppa vaurastutti salomaiden metsänomistajia, uittomiehiä ja koko logistista ketjua vientisatamaan asti. Kansalle alkoi kerttyä varallisuutta sukanvarteen, josta ne piti saada kanavoitua suurempiin investointeihin.

Kautta maailman sivu poliitikot ovat onnistuneet romauttamaan valtakuntiensa valuutan arvon. Perinteisesti syy on ollut sotiminen ja sotivan armeijan palkanmaksun turvaaminen. Hillitäkseen jollain tavalla kansakunnan resurssien liiallista tuhlaamista, valuutat on sidottu hopea- tai kultakantaan. Kun keskuspankilla on vain tietty määrä kultaa holveissaan, poliitikkojen kädet holtittomaan varainkäyttöön on sidottu. Ongelma on siinä, että teollistuminen oli niin nopeaa, että moni hyvä investointikohde olisi jäänyt tekemättä, jos rahan määrä valtakunnassa pysyi vakiona. Pankkijärjestelmä loi kanavan kerätä rahaa pieninä puroina ja yhdistää ne suuriksi investoinneiksi. Vähitellen varallisuutta kertyi Suomen Pankkiin, joka antoi pankeille oikeuden lainata siltä rahaa, mikäli pankin omat varat eivät riittäneet. Ensimmäinen tällainen pankki Suomessa oli Yhdyspankki vuodesta 1862.

Ensimmäinen oikea pankki oli Hypoteekkiyhdistys vuodelta 1860, mutta sitäkin ennen lainaa sai kauppahuoneilta. Samana vuonna sai alkunsa Suomen markka, jonka toi markkinoille maailman neljäs keskuspankki Suomen Pankki (1811). Vanhempia ovat Ruotsin (1668), Englannin (1734) ja Ranskan (1800). Suomen markan synnyn taustalla olivat Venäjän tsaarien vallanhimosta johtuneet sodat, jotka rasittivat valtion taloutta ja aiheuttivat kyvyttömyyttä pysyä hopeakannassa.

Vähitellen teollistuva Suomi halusi vakaamman valuutan ja sai siihen tsaarilta yllättäen luvan. Suomen Pankki sai frankfurtilaiselta suurpankkiirilta Carl von Rothschildilta lainaa hankkiakseen uuden setelin vakuudeksi jalometalleja holveihinsa. Johan Snellmanin tehtäväksi jäi erottaa markka ruplasta, ja hän käytti saamaansa valtaa. Snellman oli ns. vahvan markan miehiä, jonka mottona oli, että "se saa kaatua mikä ei pysy pystyssä": Vuosien 1868-69 katovuosien uhreina Suomessa kuoli 100.000 ihmistä Euroopan viimeisessä sodasta johtumattomassa nälänhädässä. Snellmanin politiikka oli merkittävä osasyyllinen tragediaan.

Alkuun 1800-luvulla pankkitoiminnan riskejä lisäsi puutteellinen lainsäädäntö, jonka mukaan omistaja saattoi olla vastuussa yhtiönsä veloista, mutta kun tuo epäkohta poistettiin, perustettiin pian ensimmäiset liikepankit (v. 1862) Suomen Yhdyspankki, (1872) Pohjoispankki ja (1889) Kansallispankki. Näistä viimeksi mainittu oli koko olemassaolonsa ajan erittäin kansallismielinen, vaikka se välillä joutui maksamaan siitä kovan hinnan verrattuna "afäärimieliseen" ruotsikieliseen Yhdyspankkiin. Se ei siirtänyt Talvisodassa toimintojaan vaasaan kuten Yhdyspankki, se ainoana avasi konttorin Äänislinnaan Jatkosodan aikana ollakseen mukana eturintamalla, sen entinen pääjohtaja Juho Kusti Paasikivi nousi presidentiksi, se hoiti asekätkennän rahaliikenteen ja työllisti sodan jälkeen rintamaupseerit, sen istuva pääjohtaja Matti Virkkunen haastoi 1968-vaaleissa Urho Kekkosen liian epäisänmaallisena...

Eikä tietenkään pidä unohtaa sitä roolia, joka KOP:llä oli muiden pankkien ja teollisuusyritysten kanssa niiden rahoittaessa oikeistopuolueita eli Kokoomusta ja RKP:tä. Vastahankaisesti se avusti myös Keskustapuoluetta, jos tarvittiin hätäapua sosialistien torppaamiseksi. SDP ei ehkä ihan katkennut mutta taipui kaarelle kommunistien painostuksessa vaatien sekin pankkien sosialisointia vielä 70-luvulla, mutta kuten kaikissa sodissa, "se voittaa jolla on toimivampi logistiikka" niin myös tämän sodan vei isänmaallinen oikeisto. Jopa Yhdysvaltojen suurlähetystö raportoi, että Suomessa KOP on viimeinen kommunismin vastainen linnake. Demaritaustalla oli pankista turha hakea töitä. Vasta 70-luvulla ay-liike sai jalkansa pankkimaailmaan, joka työllisti 50.000 konttoristia,kun palkat alettiin tulopoliittisella päätöksellä maksaa tileille. Pankkien pitkäaikainen haave siis toteutui, mutta tuli odotettua kalliimmaksi. Wahlroos profetioi tietotekniikan tuloa toteamalla SYP:n johtajana, että pienasiakkaat eivät tuo kuin kuraa pankkisalin lattialle.

Mutta palataan vielä hetkeksi 1900-luvun ensimmäiselle vuosikymmenelle. Kun pankkisektorin varainhankinta ja antolainaus eriytyivät Suomen Pankin suojissa ensimmäisten liikepankkien kerättyä sinne vähitellen varallisuutta, loi se mahdollisuuden keinotteluun yksittäiselle pankille toisten kustannuksella. Toisin sanoen, aikaisempoien pankkien Suomen Pankkiin keräämää varallisuutta uusi pankki pystyi käyttämään hyväkseen omassa antolainauksessaan. Ensimmäinen keinottelija oli kuitenkin Yhdyspankin Tampereen konttorin johtaja Nils Idman, joka aiheutti 1912 Idmanin kavallusjutussa nykyrahassa noin viiden miljardin euron tappiot. Kilpailevan Kansallis Osake-Pankin pääjohtajaksi nousi tuolloin Juho Kusti Paasikivi. Toisin kuin Wikipedian artikkeli muuten kertoo, Idman ei itse hyötynyt tekemästään kavalluksesta vaan rahat menivät pankin asiakkaille hyödyttäen koko Hämeen seudun elinkeinoelämää. Oikeudenkäynnissä todettiin legendaariset sanat, jotka pitäisi hakata kiveen eduskuntatalon portaisiin: "Pankkikriisien ennaltaehkäisy on mahdotonta".

Yhdyspankki meinasi mennä nurin Idmanin takia, mutta Ruotsista Wallenbergin rahoilla saatiin pankkijärjestelmä pidettyä pystyssä. Heti kriisin yhteydessä syytettiin tapahtuneesta paitsi valvonnan puutetta myös pankkiirien kannustinpalkkioita, tantieemeita. Ei mitään uutta auringon alla. Seuraavaa pörssikeikari oli Moses Skurnik, Suomen ensimmäinen nurkanvaltaaja. Skurnik ironista kyllä valtasi juuri Wallenbergin perustamaa Helsingin Osake-Pankkia. Toisena kohteena ollut Walkiakoski liitettiin kenraali Rudolf Waldenin omistaman Yhtyneiden Paperitehtaiden omistukseen vuonna 1924 KOP:n pääjohtaja Paasikiven määräyksellä.

Teollisuus ja pankkiirit olivat merkittävässä asemassa myös punakapinan kukistamisessa. Ei pelkästään siksi, että Mannerheim, Waldén, Paasikivi ja kumppanit olivat pankkien johtajia vaan siksi, että vaikka punaiset saivat pääkaupungin, he eivät kyenneet luomaan toimivaa pankkijärjestelmää. Punasotilaat saivat "paperipalkkana" kuponkeja, jotka punahallitus (ehkä) voitokkaan kapinan jälkeen (ehkä) lupasi lunastaa. Ainakin tietokirjailija Teemu Keskisarja pitää tätä "paperipalkkaa" merkittävänä syynä punajoukkojen nopeaan sotaväsymykseen - punahallinto puheissaan maalaili työläisille paremmat elinolot, mutta ei kyennyt niitä uskottavasti toteuttamaan edes käytettävän rahan osalta.

Kapinan jälkeen hallituksen muodostivat pankki- ja teollisuusmiehet (Paasikivi, Arajärvi, Frey, Louhivuori, Paloheimo, Renvall, Stenroth...). Itsenäistyneeseen Suomeen syntyi uusia pankkeja kuin sieniä sateella, ja maassa kehitettiin ensimmäinen kiinteistökupla, kun Helsingin keskustan kivitaloja gryndattiin. Paasikivi KOP:n johtajana haukkui riskiä karttamattomat kilpailijansa nimellä "roskapankit", joka nostettiin pari sukupolvea myöhemmin uusiokäyttöön. Maailmanlaajuinen pörssiromahdus 1929 vaikutti Suomeenkin, vaikka poliitikot kansalle lupailivatkin ottaa niskalenkin markkinoista. Euroopan maat joutuivat anomaan maksuaikaa heti 30-luvun alussa Yhdysvalloilta - jossa tuohon aikaan sijaitsi puolet maailman varallisuudesta.

Tarinan mukaan Paasikivikin halusi maksuaikaa, mutta joku Suomen Pankin virkamies ehti lyhennyksen hoitaa, eikä Paasikivi kehdannut sitä enää perua. Näin syntyi käsite "pieni Suomi maksaa aina velkansa ajallaan". Tällä mielikuvalla oli arvaamattomat vaikutukset Talvisodan propagandataistelussa. Paasikivi haukkui pankkiirit, jotka hakivat valtiolta rahaa pankkiensa pitämiseksi pystyssä: "Aina vastustatte valtion sekaantumista liiketoimintaan, mutta epäröimättä anotte valtiososialistisia takauksia. Jos pankkisektori ei voi hoitaa asiakassuhteitaan omin voimin, se ei voi vastustaa valtion sekaantumista muussakaan suhteessa". Melko visionääristä.

Aikoinaan 1930-luvun suuri lama loi valtavan katkeruuden pankkeja kohtaan, ja kuten aina lama-aikana, tapahtui valtavia tulonsiirtoja. Paasikivi uskoi omaan pankkiinsa kurssien romahdettuakin ja osti osakkeita. Hän olikin KOP:n suurimpia omistajia 30-luvulla usean prosenttiyksikön osuudellaan. Tietenkään suurimmalla osalla ihmisiä ei ollut samaa mahdollisuutta, mikä aiheutti katkeruutta kurssien noustua takaisin. Paasikiven motto olikin, että "ei pidä ostaa jos voi joutua myymään", mikä osuu hyvin yhteen Jaska Brownin ajatusmaailman kanssa. Selvästikin ensimmäisiä perusperiaatteita vaurastumaan pyrkivälle.

Joka tapauksessa, pankkien kokema poliittinen painostus 30-luvulla oli niin kova, että ne taipuivat valtion painostuksesta erilaisiin kartelleihin estääkseen uudet romahdukset ja kantaakseen yhteisvastuulla toisiaan. Tämä keskinäinen vastuu kestikin yllättävän kauan, aina 90-luvun lamaan asti. Sotien aikana valtio imi kaikki talletukset ja verotti suuryrityksiä niin kovin, että siitä tuli suuromistaja moneen vauraaseen perheyhtiöönkin kuten Ahlströmiin, joka puolestaan esti vastavuoroisesti SYP:tä joutumasta 90-luvun pankkikriisissä valtion syliin. Sodan jälkeen poliittinen ohjaus jatkui, nyt jälleenrakennuksen nimissä. Sotakorvausten maksun jälkeenkin poliitikot jatkoivat pankkien tiukkaa sääntelyä eikä paluuta 20-luvun vapaisiin pääomamarkkinoihin tapahtunut. Valtio turvasi pankkien otto- ja antolainauskorkojen marginaaleja sääntelemällä niiden katteet. Bisnes oli helppoa - markkinaosuudet sementoitiin, kate sementoitiin ja osinkoja jaettiin. Kilpailua käytiin lähinnä teollisuusimperiumia pankin valvontaan rakentamalla. SYP keräsi paperiteollisuuden, KOP sahat ja valtion yhtiöt. Devalvaatiota käytettiin kun kartellisoituneet metsänomistajat ja ammattiliitot eivät kyenneet "sopeuttamaan" hintojaan alaspäin. Devalvaatioissa oman edun tavoittelu oli pahimmillaan niin julkeaa, että Suomen Pankin johtajat soittelivat ennen D-päätöstä autokauppiailleen suorittaakseen maksun välittömästi. Ja muuta vastaavaa.

Suomi ei sodan jälkeen olisi saanut kovin helpolla pääomia teollistumisen toteuttamiseksi, koska sijaintimme Neuvostoliiton vieressä oli hyvin riskaabeli ulkomaisten sijoittajien silmissä. Isänmaallisessa mielessä valtion toteuttama teollistaminen oli ymmärrettävää, mutta oliko se ainoa oikea tai edes paras ratkaisu? Selvää oli sekin, että Suomen nopea siirtyminen alkutuotannosta teollisuusmaaksi oli odotettavissa muita länsi-Euroopan maita seuraten. Mutta siis olisiko se voinut tapahtua ilman valtion ohjausta, kuten sodassa tarvittiin?

Vastausta pitää lähestyä siitä, mikä hajotti 80-luvun alussa säännöstellyt pääomamarkkinat? Kansainvälisesti merkittävä syy oli öljykriisiä seurannut arabimaiden ylilikviditeetti, jonka ne tallettivat pääasiassa amerikkalaispankkeihin. Suomessa Neuvostoliitto maksoi kaupat ennakkoon, mikä loi suuryrityksille valtavat kassavarannot, joille ei löytynyt muuta sopivaa sijoituskohdetta kuin toiset suuryritykset, jotka jostain syystä saattoivat olla kassavajeessa tilapäisesti. 80-luvun alussa jo joka neljäs kierrossa oleva markka oli ns. harmaata rahaa eli poissa keskuspankin valvonnasta, lähinnä siis peräisin itärajan takaa. Suomen Pankki ei aikonut luovuttaa, mutta joutui pakon edessä tunnustamaan, että harmaan rahan valvontaan tarvittaisiin tuhatkunta uutta byrokraattia, ja silti taistelu hävittäisiin. Pieni Suomi ei voi voittaa maailman pääomamarkkinoita kuten eivät punaisetkaan voittaneet Suomen pääomamarkkinoita. Raha rynkyttää kahleensa ja kalterinsa aina poikki. Raha on himoittu kuin kaunis nainen, joka saa lopulta aina haluamansa.

Oliko aika ennen 90-lukua sitten niin kovin kultaista? Maassa oli paikoitellen jo aika paljon ostovoimaa. Varsinkin pääkaupungissa olisi ihan hyvin voinut olla ensimmäiset ostoskeskukset hampurilaisravintoloineen ja elokuvateattereineen jo 50-luvulla. Ostovoimasta se ei siis olisi jäänyt kiinni, mutta pankkisääntelystä johtuen investointimahdollisuuksia ei ollut, koska pankeilta ei herunut rahaa kuluttajille. Vain muutama prosentti antolainauksesta tuli kotitalouksille pääasiassa yrittäjäperheiden lasten asuntolainoihin. Maine ja sukunimi ratkaisivat - ensimmäinen kysymys uuden lainanhakijan kohdalla johtokunnassa oli, että "tunnemmeko me hänet?". Velkavetoista kulutusjuhlaa ei syntynyt, koska pääomaköyhä valtio halusi turvata teollisuuden investoinnit kotitalouksien säästöillä.

80-luvun harmaa raha siirtyi myös pankkien uusiin palveluihin kuten osamaksua tarjoaviin rahoitusyhtiöihin. Nyt kuluttajatkin pääsivät kiinni lainahanoihin, ja imu oli kova. Alkoi ennen näkemätön vaurauden nousu - velaksi. 80-luvun varallisuus valui kiinteistökuplaan, jonka päätteeksi vienti seisahtui, kiinteistökupla puhkesi ja koko pankkisektori meinasi kaatua. Markka piti devalvoida vientitulojen saamiseksi ja Suomi pelastui kuten monta kertaa aiemminkin ihan samoilla lääkkeillä. Vuodesta 1994 alkoi uusi pitkä nousukausi, ja nyt valtio lyhensi velkoja yksityisen sektorin velkaantuessa. 2008 jälkeen yksityinen sektori on painanut jarrua ja valtio kaasua vahvan markan politiikallaan. 160 vuotta jatkunut vahvan markan politiikka heikentää velanhoitokykyämme aivan samalla tavalla kuin 1860-luvulla, 1930-luvulla ja viimeksi 1990-luvulla. Mitään ei ole opittu.

Eli onko velka hyvä asia vaiko ei? Alla kuusi historian vahvistamaa nyrkkisääntöä:

1) Velka tekee mahdolliseksi sellaiset investoinnit, jotka säännöstellyillä pääomamarkkinoilla jäisivät virkamiesten päätösten perusteella tekemättä.

2) Velkaantumisen tulee perustua velallisen omaan vapaaseen tahtoon. Eikö ole itsestään selvä asia? Mutta kun valtio ottaa velkaa, päätös ei ole velallisen omassa kontrollissa.

3) Kotitalouksien ylivelkaantumisen varalle kannatan amerikkalaista käytäntöä, jossa asuntovelallinen pääsee aloittamaan nollilta ilman raskaita vuosikausien oikeudenkäyntejä toimitettuaan panttina olevan asunnon avaimet pankkiin. Tällöin myös pankilla on kannuste vastuullisesta velan myöntämisestä.

4) Huonosti hoidettujen pankkien pitää antaa mennä konkurssiin. Pankkien kansallistaminen ei ole koskaan toiminut.

5) Suomen ei pidä taata muiden maiden lainoja - eivät nekään takaa Suomen.

6) Omaa valuuttaa ei pidä sitoa hopeaan, kultaan, ecuun tai euroon.

Kuten historia on opettanut, pankkikriisejä tulee ja menee. Samoilla lääkkeillä on koitettu jo 160 vuotta estää kriisien syntymistä, mutta se on mahdotonta, koska vapaat pääomamarkkinat seuraavat rahan logiikkaa - eivät poliitikkojen lupauksia. Älkää uskoko poliitikkoja, jotka väittävät voivansa ottaa tai ottaneensa "niskalenkin markkinavoimista". Lainaan tähän lopuksi otteen Keskisarjan kirjasta, jossa X-sukupolven edustajia niin paljon puhuttanut aihe "oliko 80-luvulla asiat paremmin" käsitellään hienon analyyttisesti:
Pääomaliikkeiden vapautuminen ravisti suomalaisten jokapäiväistä elämää rankemmin kuin vaatetuksen ja musiikin muoti-ilmiöt, joilla 1980-luvun muistoa sittemmin tunnelmoitiin. Yhteiskunnallisen pamauksen pioneereja eivät olleet takkutukkaiset punk-rokkarit ja metsäkoneisiin kahliutuneet Koijärven ympäristöaktivistit vaan Aleksanterinkadun liituraitaiset rahoitusammattilaiset.

1980-luvun puolivälissä kehittyi liikepankkien välille sijoitustodistusten markkina, joka kavensi riippuvuutta keskuspankista. Helibor syrjäytti hallinnollisen koron päivän hintana, jolla pankit lainasivat toisilleen. Suomi oli niin hyvässä nousukiidossa, että maasta alettiin puhua "Pohjolan Japanina" maailmantalouden johtotähteen verraten. Sikälikin vertaus päti, että Suomeen pulppusi pääomia nimenomaan Japanista, johon oli kasautunut huikeita valuuttaylijäämiä. Suomi oli vain sivupuro valtavissa virroissa, mutta pieni oli lammikkokin. Ulkomaisen pääoman tulva riitti synnyttämään Suomessa ylitsevuotavan rahanrunsauden. Tapahtumia Suomessa, Pohjoismaissa ja Länsi-Euroopassa voi verrata 2000-luvun Yhdysvaltoihin, missä Kiinan vientiylijäämien maahantuonti synnytti huikean kuplatalouden.
Valitan että kirjoitus oli ehkä turhan pitkä, mutta Keskisarjan kirja inspiroi kuvailemaan, miten minä itse hahmotan "kultaisen 80-luvun" perään haikailun.

tiistai 15. heinäkuuta 2014

Kuinka tehdä kansa onnelliseksi?

Uusi Suomi kirjoittaa, että itä-vantaalaisella huoltoasemalla varastetaan bensaa joka toinen päivä. Kuvastaa itä-vantaalaista ilmapiiriä eli kulttuuria. Ratkaisuja ongelmaan on erilaisia. Yksi olisi laittaa mittarikentälle ns. letkunjatke eli ihminen tankkaamaan autoja. Se olisi palvelua. Toinen olisi sallia omistajalla aseenkanto-oikeus. Sitä ei suomalainen poliitikko hyväksy, koska poliisin pitää hoitaa tutkinta.

Mutta mitä sanoo poliisi? Tiedotteessaan poliisi vähän vinoilee ja kettuilee, että
Rikos pitäisi siis yrittää estää ennen kuin se tapahtuu. Yhteiskunta ei periaatteen mukaan voi toimia siten, että annetaan tietoisesti rikoksen tapahtua ensin ja rikollinen tuomitaan myöhemmin rangaistukseen.

Tähän paras keino olisi Nyyssösen kirjoituksen perusteella muuttaa kaikki Suomen bensamittarit siten, että polttoaine maksetaan ensin ja tankataan vasta sen jälkeen.
Entä lopettaa bensanmyynti kokonaan - miksei poliisi tarjoa sitä vaihtoehdoksi? Kyllähän rangaistusten täytyy toimia joko pelotteena tai sitten oikeasti siirtää rikolliset pois häiritsemästä sääntöjen mukaan toimivia kansalaisia. Käsittämätöntä, että marginaalisen pieni porukka ihmisiä voi pakottaa bensakauppiaan ja normitallaajan välisen liikesuhteen muodot. Ja vielä käsittömämpää, että poliisi on asettunut rikollisen puolelle. Aivan sairasta menoa.

Ruokolahden leijona on havaittu liikenteessä Brysselissä. Euroopan unionin toimintaa arvostelevien poliitikkojen toimintaa on päätetty vaikeuttaa.
Parlamentissa on ollut tapana jakaa valiokuntien puheenjohtajuudet valtasuhteiden mukaan. Tämän perinteen mukaisesti EFDD:lle olisi kuulunut yksi puheenjohtajuus.

EPP, S&D sekä ALDE kuitenkin käyttivät määräävää asemaansa hyväkseen ja jättivät eurokriitikot ilman paikkaa. Kaikki muut valiokuntien puheenjohtajuudet jaettiin aiemman herrasmiessopimuksen mukaisesti.

Jaakonsaari ymmärtää, että päätös voidaan tulkita demokratian vastaiseksi. Suuret europuolueet perustelevat Evin syrjäyttämistä parlamentin toiminnalla.

- Ei tätä päätöstä helpolla tehty. Se oli hyvin harkittu teko, Jaakonsaari sanoo.

- Puheenjohtajiksi ei haluttu henkilöä, jonka ryhmä on julkisesti ilmoittanut halunsa halvaannuttaa europarlamentin toiminta, sanoo S&D:n ryhmään kuuluva demarimeppi Liisa Jaakonsaari Uudelle Suomelle.
EU osoittaa omalla toiminnallaan olevan täysin kansalaisten ulottumattomissa oleva instituutio. Kun kansalaiset äänestävät edustajia, jotka haluavat purkaa unionia, niin poliittiset vastustajat - joita toki on enemmistö - estävät näiden toiminnan. Kuten sosiaalidemokraatti Liisa Jaakonsaari osuvasti toteaa, niin "ratkaisu oli vaikea ja toki sääntöjen vastainen, mutta se tekee mahdolliseksi Puolueen tavoitteiden toteuttamisen". Mistä näitä stalinisteja oikein sikiää?

maanantai 14. heinäkuuta 2014

Ottaa rautakupoliin

Yleisradion Maailmanpolitiikan arkipäivää ohjelmassa penaali Jaana Kanninen ja kirjeenvaihtaja Mikko Lindqvist pohtivat Israelin ja palestiinalaisten tulehtunutta tilannetta. Kanninen haastattelee luonnollisesti myös Hannu Reimettä, joka on julkaissut kirjan Israel/Palestiina - kahden kansan luvattu maa. Kirjan on kustantanut Suomen rauhanpuolustajat. Rauhanpuolustajat tuki vielä 60-luvulla eri maiden sissiliikkeitä, minkä takia se lienee puolensa tässäkin kriisissä valinnut. Taustaltaan Rauhanpuolustajat on lähinnä stalinistinen.

Kanninen päivittelee, että miksi Israel on tappanut jo parisataa palestiinalaista tarkoilla ohjusiskuillaan, kun yksikään juutalainen ei ole kuollut Hamasin "huterista raketeista". Lähi-idässä tapahtuu pienempiä tai suurempia sotia kymmenen vuoden välein. Arabeilla on varaa hävitä yksi, silloin tällöin tai vaikka kaikki. Israelilla ei ole: sen ensimmäinen tappio on samalla sen viimeinen sota. Sen takia Israel valmisti ydinaseen, minkä jälkeen valtioiden väliset sodat loppuivat ja tilalle tulivat ei-valtiolliset toimijat kuten PLO, Fatah, Hizbollah, Hamas, Muslimiveljeskunta... Nämä toimivat arabivaltioiden rahoituksella ja aseistuksella siviilialueiden keskeltä. Palestiinalaishallinto oman etunsa tähden on valmis käyttämään siviileitä ihmiskilpinään. Tätä brutaalia näytelmää YK ja Eurooppa tukevat avokätisesti.

Kun Kanninen ja muu vasemmisto paheksuu Israelin käyttävän "suhteetonta väkivaltaa" terroristeja kohtaan, niin pakko on kysyä, että olisiko parempi, jos Israelkin tyytyisi summittaisesti ampumaan päivästä toiseen siviilikohteita vastaan suunnattuja raketteja? Silloin se toimisi samalla tavalla kuin palestiinalaiset. Kumpi on oikeasti parempi?


Israelin vastustajat käyttävät arvostelunsa kriteerinä sitä, että israelilaisia pidetään länsimaisina, ja heiltä odotetaan korkeampaa moraalia. Vasemmistolaiselle retoriikalle tavanomaisesti tuo väite on surkean rasistinen: muslimiarabi on alempiarvoinen ja tarvitsee suojelua. Israel tiedottaa ennakkoon mihin se aikoo iskeä ja kehottaa siviileitä poistumaan rakennuksesta tai alueelta. Aina tämä ei onnistu, koska aseet piilotetaan sairaaloihin, YK:n tiloihin ja moskeijoihin. Varsinkin palestiinalaisjohtajat pitävät perheitään panttivankeina, minkä takia heidän perheenjäseniään kuolee. Alla olevassa videossa näkyy, miten Israel pyrkii estämään siviilien kuolemia.

Pohjimmiltaan Israelin iskujen tuomitseminen osoittaa joko asiantuntemattomuutta tai silkkaa rasismia. Molemmat perustelut valitettavasti ovat mahdollisia, kun puhutaan Israelin toiminnan kärkkäimmistä arvostelijoista - punavihreästä eurososialistista tai hänen rakkaimmasta liittolaisestaan misantropiaa tukevasta muslimista.

Israelin Iron Dome -järjestelmä kykenee torjumaan valtaosan asutusalueille laukaistuista raketeista. Se antaa Israelille huomattavan poliittisen liikkumavapauden, koska poliittisen johdon ei ole pakko ryhtyä Hamasin yllyttämään maahyökkäykseen. Israel voi ostaa itselleen aikaa, suojata kansalaisiaan ja samalla saada Hamasin johto turhautumaan omien iskujensa tehottomuuteen. Hamas ei varmasti itsekään kaipaa Israelin maahyökkäystä, joten ainoa mitä se voi tehdä on ampua raketteja ja näyttää omilleen kovalta neuvottelijalta. Neuvotteluita ei vaan oikein ole tyrkyllä. Turkki menetti Israelin luottamuksen paljastettuaan kymmenen iranilaista Israelin lukuun toimivaa vakoojaa pari vuotta sitten kostona Mavi Marmaran tapahtumista. Egypti ja Hamas ovat vaivoin puheväleissä terrorin levitessä Siinaille.

Jäljellä olevat vaihtoehdot ovat Hamasin kannalta hankalat. Yksipuolinen tulitauko olisi kaasvojen menetys, välittäjää ei ole saatavilla ja rahoitus on tukossa Egyptin suljettua tuottoisat salakuljetustunnelit. Kaiken kukkuraksi Hamas on Iron Domen takia melkein hampaaton, ja koko maailman myötätuntoa ei heru kun kansainvälinen media ei saa lähikuvia muka-kuolleista siviileistä.

Uskonto nimeltä hyvinvointivaltio


Helsingin Totuudessa oli piiiiiiiitkästä aikaa mukava kolumni. Nuori toimittajan koltiainen nimeltään Antti Pikkanen kirjoitti otsikolla "Pidä tunkkisi, hyvinvointivaltio". Se on hyvä kasvutarina yhden nuoren miehen elämässä. Henkinen kasvu koko iän kestäneen liberaalin fascismin aivopesun muuttumisesta oman elämän vastuunkannoksi. Ymmärrys siitä, että omat päätökset - niin hyvät kuin huonotkin - löytää edestään. helpompaa olisi kannattaa hyvinvointivaltiota, jossa omat virheet voi maksattaa muilla.
[Yrittäjänä] tehdyn työn hintoja eivät määrittele yleissitovat työehtosopimukset, eikä niissä raportoida työaikaa. Ay-liikekään ei oikein tiedä, miten tällaisen työn tekijöihin pitäisi suhtautua.

Tämä saattaa vielä romuttaa koko hyvinvointivaltion.

Mitä minulle on tapahtumassa? Olen aina suu vaahdossa valistanut amerikkalaisia ystäviäni pohjoismaisen hyvinvointivaltion hienouksista. Miksi yhtäkkiä ajattelin, että pidä tunkkisi, hyvinvointivaltio?

Toki hyvinvointivaltioon kuuluu paljon muutakin kuin sosiaaliturva, mutta muutos lähtee usein siitä, kun yksi ajattelutapa vaihtuu toiseksi. Pienten kysymysten jälkeen tulee nimittäin yksi vähän isompi. Miksi maksaa mitään hyvinvointivaltiolle, jos siitä ei saa itse mitään takaisin sitten, kun sitä tarvitsee?

Ero on siinä, että ennen tuo kysymys tuli vastaan harvalle. Nyt se tulee yhä useammalle. Mitä useamman mieleen se tulee, sitä useampi lakkaa uskomasta hyvinvointivaltioon.
Antilta jää tästä sinänsä hienosta oivalluksestaan yksi keskeinen asia puuttumaan. Ei riitä, että vapaan sektorin työntekijä - palkollinen tai yrittäjä - maksaa itse (tai työnantajan kautta) omat vakuutuksensa, vaan heidän (1,7 miljoonaa) pitää myös kustantaa 650.000 virkamiehen vakuutukset (ja palkat myös). Mutta onnitteluni Antille, koita kestää.

En usko että hyvinvointivaltio romahtaa niinkään yrittäjien tai pätkätyöläisten määrän kasvaessa. Yli puolet kansasta on nettosaajia, joten mikään taivaan ihme ei muuta sitä asetelmaa, että nettosaaja voi äänestää lainsäätäjän laillistamaan ryöstön verotukseksi. Ainoa mikä voi lopettaa "hyvinvointivaltion" liittyy velkaantumiseen. Eli velalla elävää hyvinvointivaltiota ei voi jatkaa kovin pitkään, kunnes pääomamarkkinat ilmoittavat lopettavansa luototuksen. Senkin jälkeen suurinta osaa kansasta voi kohdella kuin Kreikassa, ja hyvinvointivaltio jatkuu vaan pienemmällä valtion budjetilla. Todellinen muutos hyvinvointivaltioon voi tulla vain siten, että rajoitamme äänestysoikeuden veronmaksuun. Sen jälkeen jokaisella äänestäjällä on kyky, halu ja mahdollisuus vaikuttaa yhteiskunnallisiin päätöksiin omalla rahallaan ja panoksellaan. Ei kovin epäoikeudenmukaista, jos ajatellaan että lasten kasvatus on harvemman mielestä epäoikeudenmukaista.

perjantai 11. heinäkuuta 2014

Islamilainen jihad Helsingissä

Mistä Somalian ongelmat johtuvat? Hyvän vastauksen tarjoaa Kati Sinenmaan blogissa esiintyvä sulttaani Said Ahmed:
Juuri siitä syystä olen lähtenyt politiikkaan mukaan, koska haluan olla osa suomalaista yhteiskuntaa, Vasemmistoliitossa aktiivisesti mukana oleva Said Ahmed kertoo.
Suldaanin haastattelu osoittaa erinomaisesti sen, että islam ja sosialismi kulkevat sujuvasti käsikkäin. Vasemmistoliitto ajaa samoja yhteiskunnallisia tavoitteita kuin islam. Sharia luo samanlaisen yhteiskunnan kuin mitä natsi-Saksa ja Neuvostoliitto olivat. Suldaanin esi-isät ovat muokanneet Somaliasta sellaisen maan mikä se nyt on. Ei se sattumalta ole tullut osaksi islamilaista kalifaattia, joka on inhimillisesti arvioiden maailman surkein paikka elää. Miksi Suldaan on muuttanut pakoon sieltä, jos hän haluaa muuttaa Suomen samanlaiseksi paskastaniksi?

Suldaan aloitti Facebookissa Israelin toimien arvostelun. Vasemmisto on perinteisesti suhtautunut Israeliin kielteisesti, koska se edustaa Yhdysvaltain liittolaisena kapitalismia, konsumerismia ja kristillisyyttä. Suldaanin tapauksessa lisäpisteitä tuo myös uskonnollinen fanaattisuus. Suldaan Facebookissa ilmoitti tukevansa muslimiterroristeja, ja ensimmäinen kommentoija Farah M Omar -niminen nainen kommentoi arabiaksi (Bing kääntänyt):
Oi Allah, grant voiton gazalaiset... O Kiinnitä ne... Jumalani, tue joukkoja Oi Jumala Oi Jumala lähettänyt heidän sydämensä kärsivällisyys ja hellittämättömyys Oi Allah hyväksyä jokainen marttyyri... Ja paransi kaikki loukkaantunut... Oi Jumala palanut syvälle maahan juutalaisten jalkojensa alta... Oi Herra tee palvelukseen tuhoutumiselle, o exterminate ja repiä alas, he höyrystetään kidutusta heille ei jää ketään o BA aaaamin maailmojen luoja
Miettikääpä nyt vähän - Vasemmistoliiton aktiivi julkaisee Facebookissaan kommentin, jossa kannustetaan kansanmurhaan juutalaisia vastaan!

Suldaan on Turkkarin uutisessa mainittu turvallisuusalan ammattilaiseksi, mikä ainakin minulla sytytti ensimmäiseksi mielikuvan metrovartijasta. LinkedInissä hän näyttää omistavan ProSec Somaliland Ltd:n, joka tarjoaa somaleille turvapalveluita. Vaalikoneessa hän haluaa lisätä "suvaitsevaisuutta", mutta parhaaseen muslimityyliin tuota suvaitsevaisuutta ei aiota osoittaa juutalaisille. Sosiaalisessa vaalikoneessa Suldaan haluaa, että yhteiskunta kasvattaa lapsesi ja haluaa määrätä lapsille kotiintuloajan! Myös muita "hyviä" asioita hän kannattaa: pyöräteitä, tuulivoimaa, joukkoliikennettä...

"Kannelmäkeläinen" Suldaan on hiljattain viettänyt seitsemän kuukautta Somalimaassa selvittämässä liiketoimintamahdollisuuksia, ja varmaan on kasvumarkkinat alueella. Sattumaa tai ei, Suldaan kannattaa kodinturvajoukkoja tuomaan lisää turvallisuutta kaupunginosiin. Malmössä muslimien kodinturvajoukoista onkin hyvää kokemusta. Hän ei kuitenkaan kannata poliisin läsnäoloa lähiöiden ostareilla. Tätä on vasemmistolainen maahanmuuttopolitiikka.

Lisäys 13.7.2014

Aino-Kaisa Saarinen ja Li Andersson ovat käyneet "tykkäämässä" Suldaanin Facebookista:

Suoraan vankilaan kulkematta lähtöruudun kautta

Tarkoitus oli kirjoittaa suomalaisesta julkisesta terveydenhoidosta, kun naapuri soitti ja pyyti kyytiä isolle kirkolle terveyskeskukseen. Potilaan nähtyäni ja vaivat kuunneltuani olin melko varma että parempi olisi mennä vielä isommalle kirkolle ja heti suoraan sairaalaan, mutta näin oli hätäkeskuksessa käsketty toimimaan. Ei muuta kuin jonottamaan ja odottamaan päivystykseen. Lääkäri määräsi sairaalaan, ja ajattelin että minä voin viedä kun lanssin odotteluun menisi kuulemma sama aika, millä olisimme jo perillä.

Pääsimme takaisin auton luo ja kuskin puoli oli kauniisti naarmutettu. Viereisessä ruudussa ollut auto oli kääntänyt "pikkuisen" liian aikaisin ja kyntänyt ovet rullalle. Onneksi paikalle sipsutti terveyskeskuksen puutarhuri, joka oli kuullut vääntyvän pellin valituksen ja sai rekisterinumeron muistiin.

Uusi soitto hätäkeskukseen ja selvityspyyntö toimintaohjeista. Posliinit ehtisivät kuulemma tunnin päästä paikalle, mutta minulla olisi silloin autossa vainaja. Päädyimme yhteisymmärryksessä siihen, että teen netissä rikosilmoituksen, ja hätäkeskus kirjaa samat tiedot omaan järjestelmäänsä.

Kerroin tapahtuneesta tuohtuneena tuttavalle, joka käski olemaan yhteydessä myös vakuutusyhtiöön. Sieltä todettiin, ettei pakenija ollut tehnyt vahinkoilmoitusta - mikä yllätys - joten lupasivat soittaa henkilölle ja selvittää asian. Tunnin kuluttua soittivat takaisin, että syyllinen oli tunnustanut ja tehnyt vahinkoilmoituksen puhelimessa, joten auton voi viedä heti pajalle. Sijaisautojen saamista on kiristetty, ja pienen neuvottelun jälkeen kuulin etten sellaista saa, kun nimissäni on pari muutakin autoa.

Tein rikosilmoituksen ja pitkään mietin, että vaadinko tunarille rangaistusta. Pikaisen nettiselvittelyn jälkeen tunari paljastui paikkakuntalaiseksi kaunottareksi, jollaisesta ei ikinä olisi uskonut, että pakenee paikalta. Aina voi soittaa hätäkeskukseen ja kertoa tapahtuneesta, jos ei ehdi jäämään odottamaan vahingonkärsinyttä. Tai suoraan vakuutusyhtiöönkin.

Pohdiskelin, että mitä minua hyödyttää jos valtio saa sakkotuloja. Nettikaivelu tosin paljasti ettei tuollaisesta edes saa sakkoa vaan selviää pelkällä huomautuksella. Lopulta päätin, että vaadin rangaistusta, koska ihmiset yleensä ottavat opikseen asioista. Tällä kertaa hän meinasi selvitä säikähdyksellä, mutta nyt toivon totisesti, että hän ymmärtää, että toisten rahaa ja omaisuutta ei voi kohdella omien oikkujensa mukaisesti. Vaikka olisi Vihreä.

Mikä suomalaisia vaivaa? Onko Vihreä moraali syöpynyt niin syvälle aivoihimme, että auton vahingoittaminen on itse asiassa ilmastoteko, joten kolaroijanhan tässä pitäisi saada stipendi ja kunniamaininta? Kollektivismin moraalissa muiden rahat ovat kolaroijan rahoja, joten hänhän vain siirsi rahaa taskusta toiseen kun maksatti ruttunsa minulla. Aika loogista, tavallaan. Kuva alla ei liity tapaukseen.

torstai 10. heinäkuuta 2014

Kuka meitä manipuloi?

Uutisen mukaan ilmaston kylmeneminen, lämpeneminen, ilmastonmuutos sään äärevöityminen aiheuttaa muutoksia hiusten väriin. tutkijat väittävät että punatukkaisuus takaa riittävän D-vitamiinin saannin kun talvet ovat pimeitä ja kylmiä - Brittein saarilla! Ainoa keino millä punatukkaisten määrä voi muuttua on heidän lisääntymisensä. Miksi ihmeessä irlantilaiset eivät tulevaisuudessakin olisi heikkoina punatukkaisiin naisiinsa?

Tässä ilmastoskeidassa alkaa olla Maria Åkerblomin lahkolaisia merkkejä (Yle Areena). Mikä saa ihmisen niin pois tolaltaan, että hän antaa omaisuutensa pois lahkon johtajan haltuun ja muuttaa asumaan kommuuniin, vannoo väärän valan ja ryhtyy jopa murhaamaan käskystä? Yksi selitys on taitava manipulaatio, jonkinlainen lavahypnoosi.

olen kuullut tutkimuksesta, jossa kuolemaantuomitulle tehtiin erikoinen koe 1800-luvulla Yhdysvalloissa. Tuomitun silmät sidottiin ja muka viillettiin terävällä veitsellä ranteesta. Sen jälkeen hänen kädelleen laskettiin lämmintä vettä ikään kuin se olisi ollut verta. Muut huoneessa olijat innoissaan tekivät huomioita tuomitun heikkenevästä kunnosta ja pulssin laskusta. Lopulta tuomittu tutkimuksen mukaan kuoli - menettämättä pisaraakaan verta. En ole kovin vakuuttunut tarinan todenperäisyydestä, mutta se kuvaa hyvin ihmisen mielen voimaa.

Mikko kirjoitti omassa blogissaan uudesta selvityksestä, jossa käytettiin apuna IBUKI-satelliitin hiilidioksidipitoisuuden mittauksia yhden vuoden ajanjaksolta. Mittauksista selvisi, että maailman suurimmat hiilidioksidin päästäjät näkyvät alla olevassa taulukossa:


Suurimmat hiilidioksidinielut ovat sen sijaan seuraavat maat:


Kuten arvata saattaa, Suomi on maailman ympäristöystävällisimpiä maita sijoittuen hienosti yhdenneksitoista! Mutta siitä huolimatta maksamme sellaisille tupruttelijoille kuin Kiina, Intia, Kongo, Venäjä, Sudan, Etiopia jne jne. Miksi suostumme manipuloitaviksi?

keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Jos olisin ymmärtänyt

Iltalehti kertoo, miksi sosialismi aina epäonnistuu. Kansalaisia holhotaan ja päätöksiä tehdään liukuhihnalta. Kukaan ei kuitenkaan tiedä, miten päätökset toimivat:
- Jos olisin ymmärtänyt, että tällaiseen päädytään, en varmaan olisi laittanut nimeä siihen paperiin aikanaan.

"Suuren epäonnistumisen" lähestulkoon ainoita aikaansaannoksia ovat Haglundin mielestä kovapalkkaiset johtajavirat.

Valtiovarainministeri Antti Rinne (sd) puolestaan kummasteli Haglundin puheita Ylen aamuisessa haastattelussa.
Ministeri laittaa nimensä paperiin lukematta, ymmärtämättä ja häpeämättä. Ministeri näyttää pikkupojalta, joka on jäänyt kiinni karkkikaupassa varastamisesta. Poliittinen järjestelmämme on pahassa kriisissä, ja poliitikoilla ei ole mitään halua ratkaista sitä, koska se tietäisi palkan menetystä ja verotulojen alentumista. Korkeat verot ovat paras tapa pysyä vallassa - orjuudesta ei ole opittu mitään.

tiistai 8. heinäkuuta 2014

Anu Palosaari ja islamin lait

Anu Palosaaren blogissa on hänen saamansa alioikeuden tuomiolauselma luettavissa. Oikeuden päätös on järkyttävää luettavaa:
Viestissä annetaan ymmärtää, että halveksiva suhtautumistapa naisiin ja jopa raiskauksiin syyllistyminen olisi suorastaan muslimien perinnöllinen ja uskonnosta johtuva ominaisuus.

Siinä esitetään paikkansapitämätön väite, jonka mukaan muslimikulttuurin ydin on väkivalta ja silpominen ja annetaan ymmärtää, että muslimikulttuuri on sivistykseltään eurooppalaista alempiarvoinen.

Palosaari on liittänyt kirjoitukseen videolinkin. Teksti perustuu videolla olleeseen englanninkieliseen tekstiin. Kirjoituksen ja sitä vastaavat videon lausumat ovat islamia ja sen pyhänä pitämää islamin lakia herjaavia ja häpäiseviä. Kirjoituksessa Islamin hengellisen johtajan Ajatollah Homeinin väitetään itse syyllistyneen rikolliseen menettelyyn, lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja hyväksyvät lasten seksuaalisen hyväksikäytön. Islamin edustajaan ja hengelliseen johtajaan kohdistetuilla häpäisevillä ja herjaavilla väitteillä on häpäisty ja herjattu islamia ja sen pyhää lakia väittämällä hänen menettelynsä olevan islamin lain mukaista.

Menettelyllään Palosaari on loukkaamistarkoituksessa julkisesti herjannut ja häpäissyt sitä, mitä uskonnonvapauslaissa (267/1922) tarkoitettu uskonnollinen yhdyskunta pitää pyhänä.
Suomen alioikeus väittää, että ajatollah Khomeinin teot ja opetukset eivät ole islamina lain mukaisia! Alioikeus myös väittää, että islamia loukkaa se, että sen väitetään sallivan lapsiseksin. Eihän tässä ole mitään järkeä! Ja että alioikeuden mielestä ei voi sanoa, että muslimikulttuuri olisi sivistykseltään alempiarvoinen? Mitä mittareita pitää käyttää, että nämä kaksi kulttuuria saadaan yhtä hyviksi? Ja että muslimien korkeat raiskaustilastot selittyvät jollain muulla tekijällä kuin heidän uskonnollaan?

Alioikeus on täysin politisoitunut, korruptoitunut, irvokas näytelmä.

Ettei kansa älyä nousta kapinaan

Kalle Isokallion blogi Uuden Neuvostoliiton rakentajat kannattaa nostaa tännekin esiin:
Onnittelut SDP:lle. Olette onnistuneet hyvin tavoitteessanne tehdä Suomesta sosialistinen valtio. Jo yli puolet bruttokansantuotteesta kulkee valtion kassan kautta. Siihen teiltä meni vajaa sata vuotta. Oletteko asettaneet tavoitteen sille, milloin loppukin kansantuotteesta kulkee valtion kautta? Tuskin te maltatte sitä odottaa toiset sata vuotta.

Yksityisen omaisuuden siirtämisessä ette ole onnistuneet yhtä hyvin, mutta tavoite on siinäkin kirkas. Siitäkin pitää päästä eroon. Keinoksi olette valinneet perintöveron korotukset. Aikaahan siihen menee, mutta sillä tavalla yksityisen omaisuuden siirtäminen valtiolle tehdään pikkuhiljaa, niin ettei kansa älyää nousta kapinaan.

Olette viestinnässännekin olleet taitavampia, kuin kommunistit rajan takana olivat. Ette puhu proletariaatin diktatuurista, vaan hyvinvointiyhteiskunnasta. Eikä teidän tarvinnut viestinnässä suuria ponnistella. Jos lukee Neuvostoliiton Kommunistisen Puolueen keskuskomitean viimeisimmän viisivuotissuunnitelman ja korvaa sanan puolue sanalla hyvinvointivaltio, siinähän se on, nykyinen puolueohjelmanne.
25% elää Puolueen rahoilla, 60% ei välitä ja 15% on liian vähän minkään muuttamiseksi. Niinhän se meni Neukkulassakin. Systemi kesti sentään 70 vuotta kasassa. Me olemme nyt eläneet tätä EUCCP:tä vasta 20 vuotta. Tästähän ehtii kuolla alta pois ennen kuin tilanne muuttuu. Suomi on maailman sosialistin maa.

maanantai 7. heinäkuuta 2014

Kansallismielisyys

Kirjoitin kolme viikkoa sitten kolmesta juutalaispojasta, jotka Hamas kidnappasi (Sodoma ja Gomorra - ilmasto vai islam? 18.6.2014). Sen jälkeen Yleisradiolla meni vain pari viikkoa uutisoida tapauksesta. Mitään syytä poikien kidnappaamiselle ei etsitty tai kerrottu - tätä nyt vain tapahtuu...

Vain kaksi päivää sen jälkeen kidnapattu arabipoika noteerattiin Yleisradiossa samana päivänä. Arabipojan tappamiselle löytyi heti selityskin: kansallismielisyys. Pojan tappaneet olivat "äärijuutalaisia". Niin järjetön termi, että naurattaisi jos asia ei olisi tällainen.

Toukokuussa tapettiin Shelly Dadon, ja vihdoin syyllinen paljastui - hänen taksikuskinsa Hussein Youssef Khalifa. Isrelin salaisen poliisin Shin Betin tutkimusten mukaan murhan motiivi oli - kansallismielisyys. Yleisradio ei ole uutisoinut kyseistä tapausta eikä tietenkään sen motiivia.

Kansallismielisyys on nyt kovassa vastatuulessa, kun Euroopassa tuhoaan kylvävä internationalistinen sosialismi on valloillaan. En tiedä, missä vaiheessa kansallismielisyydestä tuli näin paha kirosana. Vielä 1990-luvulla suomalaisuudesta olivat ylpeitä valtaosa kansalaisista, pois lukien jotkut lenita-airistot, jotka miettivät mitä muut meistä miettivät. Normimatkaaja saapui Kanarian-saarille sen kummemmin miettimättä, mitä espanjalaiset, saksalaiset tai englantilaiset meistä miettivät.

EU:n vallankeskittäminen on jatkunut kiihtyvällä vauhdilla, eurovaluutta edellyttää kansallisvaltioista luopumista ja demokratia on jo vedetty vessanpytystä alas kun kansalliset parlamentit vain leimaavat Brysselin päätökset. On tullut tarve demonisoida kansallismielisyys, joka toimii internationalismin vastavoimana. Ennen Afrikan sotia perusteltiin sillä, että valkoinen mies piirsi rajat mielivaltaisesti. Nyt Irakin kriisin taustalla on maan koostuminen kolmesta uskonnollisesta suuntauksesta, kolmesta kansasta. Israel ja arabit ovat sodassa, vaikka muslimeilla on hiekka-aavikkoa satoja tuhansia neliökilometrejä alueella asuttamatta. Mutta niin vaan se läntti pitää haluta, minkä juutalaiset muuttivat vehreiksi laitumiksi.


Ihan niin kuin ei riittänyt vanjalle, että maata oli Tyyneltä mereltä Itämerelle, niin piti se pienen pieni niemi vielä siitä yrittää valloittaa. Ei kyse ole kansallismielisyydestä vaan sosialismista - väkivaltaisesta, verisestä ideologiasta. Kansallisuusmielisyys on väärä syyllinen kun etsitään väkivaltaisen toiminnan perusteita. Kansallismielinen ymmärtää, että jokaisella kansalla on oikeus omaan maahansa. Sosialistille jokainen maa kuuluu hänen hallintaansa olipa kyseessä Kreml tai kalifaatti.

sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

Jälkiabortilla paratiisiin

Israelissa kaapatut kolme teinipoikaa löydettiin tapettuina, ja pian sen jälkeen 16-vuotias arabipoika löydettiin poltettuna hengiltä. Nyt poltetun pojan 15-vuotias serkku on pidätetty kivien ja polttopullojen heittelystä poliiseja päin. Pidätyksestä on videokuvaa, jossa poliisit pieksevät pojan tajuttomaksi, ja välittömästi Yhdysvallat ilmaisi järkytyksensä ja närkästyksensä Israelille, sillä pojalla on Yhdysvaltain kansalaisuus. Minusta Yhdysvaltain viranomaisten olisi syytä tutkia pojan kasvatusta tarkemmin, jos 15-vuotias pääsee kadulle viskomaan polttopulloja.

Palestiinalaisten ylimielinen suhtautuminen lapsiuhreihin on valitettavan yleistä ja hyvin tunnettua. Hyvin muistissa on Fogelin perheen surma, jossa palestiinalaisterroristit katkaisivat kaulan kolmekuiselta vauvalta ja puukottivat neljävuotiaan hengiltä. Tali Hatuel oli kahdeksannella kuulla raskaana tullessaan tapetuksi neljän lapsensa kanssa. Arabiterroristi tappoi kahdeksan koululaista Jerusalemissa rynnäkkökiväärillä. Ranskassa Mohammed Merah tappoi kolme lasta (kolme, kuusi ja kahdeksan vuotiaat) koulussa. Esimerkkejä on sivutolkulla lisää.

Muslimien viha lapsia kohtaan ei valitettavasti rajoitu pelkästään juutalaisiin. Suurimmassa ahdingossa ovat muslimien omat lapset, joita puetaan pommiliiveihin, aivopestään television välityksellä, naitetaan aikamiehille seksiorjiksi tai laitetaan aseet kädessä rintamalle. Koteja, kouluja ja sairaaloita käytetään Israeliin laukaistavien rakettien tukikohtina. YK, EU ja ns. avustusjärjestöt sulkevat silmänsä tältä lasten kaltoinkohtelulta. YK pitää toimintaa "miehitystä vastustavana vastarintana" epäonnistuen näkemään palestiinalaislasten kohtelussa mitään tuomittavaa. EU:n suora taloudellinen tuki Palestiinalaishallinnolle (PA) valuu mm. lapsille suunnattujen propagandaohjelmien tuottamiseen. Osalla tuesta maksetaan vankilaan joutuneiden terroristien perheille "toimeentulotukea". Tänä keväänä Palestiinalaishallinnon lastenohjelmassa pikkutyttö kertoi haluavansa poliisiksi voidakseen ampua juutalaiset... kaikki.

Amnesty International ja Human Rights Watch antavat korostuneen laimeat tuomionsa arabilasten kaltoinkohteluun tyytyen yleensä syyttämään Israelia milloin mistäkin rikoksesta. Haasteita kansainväliseen oikeuteen ja kampanjoita palestiinalaisten boikotoimiseksi ei näiltä "ihmisoikeusjärjestöiltä" kannata odottaa. Päin vastoin, Suomen Amnestyn toiminnanjohtaja Frank Johansson kutsui Israelia - ei palestiinalaisia - "nilkkimaaksi". Jerusalem Postin puhelinhaastattelussa Johansson seisoi sanojensa takana perustellen niitä omilla kokemuksillaan (sic!) Israelista.

YK tuskin koskaan muuttaa asennettaan konfliktin osapuoliin, koska sen jäsenvaltioissa on useita kymmeniä maita, jotka vähät välittävät lasten kaltoinkohtelusta. EU sen sijaan voisi muuttaa, mutta ongelmana on edelleen läpikäymätön keskustelu sosialismista. Ideologiaa ei kehdata edes kutsua sillä nimellä vaan se häveliäästi naamioidaan "hyvinvointivaltioksi". Kansalaisjärjestöjen asenne voisi muuttua helpoiten, mutta ne keskittyvät johtajiensa vallanhimon tyydyttämiseen. Suomalaisen suuryrityksen pääkonttorin verran ihmisiä työllistävät järjestöt eivät halua tarkastella toimintaansa kriittisesti, mikä takaa muslimilasten kaltoinkohtelun jatkuvan.

Länsimaiden suhtautuminen lapsiin muistuttaa kovasti entistä Neuvostoliittoa. Siellä lasten kasvatus kuului valtiolle - ei vanhemmille. Sen seurauksena länsimainen eliitti pitää Israelia vastuussa palestiinalaislasten joutumisesta vankilaan, kun oikeasti pitäisi keskustella, minkälaiset vanhemmat lapsella on, jos hän ajautuu vankilakierteeseen ennen kuin on koulusta pois päässyt.