sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Touko Aalto: Kongo on shithole-country

Vihreiden puheenjohtaja Touko Aalto kertoo haastattelussaan Pravdassa, että hän on "kiltti mies". Itse en pidä kovin kilttinä miestä, joka kokee olevansa oikeutettu päättämään, mihin minä saan aikani ja rahani käyttää. Touko on myös mies, joka inhoaa Donald Trumpia, kun Donald Trump paukautti, että Amerikka palauttaa laittomat maahantulijat takaisin paskakoloihinsa, joiksi hän näiden kotimaita kutsui.

Touko itse sortuu samaan haastattelussaan sanoessaan: Vihreät aikoo tänä keväänä painottaa perinteistä luonnonsuojelua. Aallon mielestä Suomen on uudistettava kaivoslakinsa. ”Emme halua olla mikään pohjolan Kongo.” Tuolla hän ilmiselvästi viittaa siihen, että Kongo on paska maa, jossa on paska kulttuuri. Kaksinaismoralistista, että Touko Aalto saa sanoa ääneen sen, mitä Trump ei..

Kaksinaismoralismia, jos haluan ostaa aseen, se ei Toukolle käy. Koska Touko EI ITSE halua asetta, niin eivät muutkaan saa haluta. Onneksi 3D-tulostus tekee poliitikkojen kyvyt valvoa kansalaistensa aseistautumista turhiksi. Lievempi versio, sanoisinko sosiaalidemokraattinen versio, asekiellosta on kieltää "vaaralliset aseet" tai sarjatuliaseet. Onko esimerkiksi puoliautomaattinen käsiase kiellettävien listalla? Erityisesti asefobiasta kärsivien olisi syytä ymmärtää, että Amerikassa perustuslaki turvaa kansalaiselle aseenkanto-oikeuden. Oikeus on turvattu juuri siitä syystä, että valtaan ei pääse ihmisiä, jotka haluavat oikeudebn kieltää. Suomessa perustuslailla pyyhittiin puolue-eliitin perseet ja Suomi liitettiin osaksi EU:n liittovaltiota. On kuitenkin maita, joissa paino on sanalla PERUSTUS.

Euroopan Unionilla on korruptoiva vaikutus kuten Kremlillä aikanaan. Kaikkialla kauhistellaan, kuinka nyky-Kreml ostaa itselleen myönteistä julkikuvaa, mutta harva ymmärtää Brysselin toimivan tismalleen samoin. Eikä, valitettavasti, kumpikaan aja tavallisen suomalaisen etua. Pienen maan ongelma on, että sillä ei ole etuoikeutta valita liittolaisiaan. Kun puolustusvoimat ryhtyy politikoimaan, voi huoletta sanoa, että itsenäisyys on menetetty. Uuden Suomen artikkelin mukaan Puolustusvoimat oli kysellyt Ari Pesosen mielipidettä NATO:sta.

Antinationalistinen toimittaja Maria Pettersson - joka myös elättää itsensä EU-palkoilla - kertoo artikkelissaan, mitä ranskalaiset ajattelevat suomalaisista. Petterssonin kirjoitus on oiva esimerkki siitä, mistä valtaapitävät kuvittelevat tavallisen ihmisen olevan kiinnostuneita: "mitä muut ajattelevat meistä?". Kirjoituksessaan Pettersson korostaa, että maailman arvokkain ihmislaji on suurkaupungissa asuva, paljon lentävä, hyvätuloinen lapseton nainen. No mutta, sehän on hän itse! Pettersson on euroedustaja Miapetra Kumpula-Natrin avustaja edistäen siis demarien asiaa. Sinänsä on huvittavaa, että mitä suositummaksi miapetrakumpulanatrit tulevat, sen surkeammaksi muuttuu demarien kannatus, kun sitä äänestävät pääasiassa enää eläkeläiset.

Puolueen pää-äänenkannattajan Demokraatin päätoimittaja Mikko Salmi pohtiikin lehdessään, miksi SDP ei vetoa duunarimiehiin. Mikko toteaa:
Kun seuraan ikäisteni miesten baari-iltojen keskusteluja, eivät sosialidemokraattiset arvot ole suuressa huudossa. Moni tavallinen perheenisä puhuu keskiluokan liian korkeista veroista, kitisee sääntö-Suomen yrittäjyyttä kahlitsevasta lainsäädännöstä ja valittaa liian raskaasta julkisesta sektorista. Tähän jengiin ei pure sinänsä arvokas puhe feministisestä ulkopolitiikasta tai oppivelvollisuuden pidentämisestä.

Mikäli SDP haluaa laajentaa äänestäjäkuntaansa ja palauttaa keskiluokan miehet äänestäjikseen, on palkkatyön verotusta saatava kohtuullisemmaksi ja luotava positiviinen tulevaisuudenkuva osaksi puolueen viestiä. SDP:n viestin täytyy tulevaisuudessa olla kannustavampi; Jos onnistut elämässäsi, ei valtio tai kunta verota sinua hengiltä. Myös sosialidemokraatti saa menestyä.
On kuvaavaa, että suomalaisista noin 85% äänestää eri puolueiden sosiaalidemokraatteja. Siksi on suorastaan surullista huomata, että noin lähtökohtaisesti sosiaalidemokraatit näyttävät ajattelevan, että sosiaalidemokraatti ei saa menestyä. Meidän kulttuurimme ei suosi menestystä.

Lasipalatsin Pravdassa on kummallinen kirjoitus rasismista lehden mielipideosastolla. Siinä Harri Englund -niminen sosiaaliantropologian professori valittaa, että on rasismia vertailla eri kulttuureita:
Kenties kulttuurin käsite katoaa joskus käytöstä samalla tavalla kuin rodun käsitteelle on tapahtunut.
Juuri mitään tämän tyhmempää en muista aikoihin taas nähneeni. On erittäin tärkeää ymmärtää, että evoluutio on monimuotoisuutta - on paremia ja huonompia kulttuureita, jos paremmuudella tarkoitetaan juurikin kulttuuripiiriin kuuluvien ihmisten inhimillistä kohtelua. Suomalainen kulttuuri ei ole paras, mutta on se parempi kuin kongolainen, kuten Touko Aalto alussa totesi.

perjantai 16. helmikuuta 2018

Muessinin perjantain adhaan

Yhdysvaltain perustuslaissa säädetään, että kansalaisilla on vapaa oikeus kantaa asettaan mukanaan. Lakia perustellaan sillä, että poliittiset johtajat voivat ryhtyä sortajiksi. Laissa jopa sallitaan hallinnon aseellinen kaataminen sellaisessa tilanteessa. Toisin kuin demokraattisten valtioiden tapauksessa, Yhdysvalloissa perustuslakia ei saa muuttaa.

Kaikki ne, jotka vaativat aseenkannon kieltämistä kouluampumisten yhteydessä, ilmaisevat vahvan poliittisen mielipiteen. Mitä vasemmistolaisempi yhteiskunta, sen kielteisempi on suhtautuminen kansalaisten omistamiin aseisiin. Joten jälleen kerran, kaikki ne, jotka tuomitsevat Yhdysvaltain tuoreimman kouluiskun ja vaativat sillä perusteella Suomessa aseenkannon kieltoa, niin sanotusti tanssivat haudoilla. Se on halpahintaista populismia, mihin Leena Mörttinen alla syyllistyy.


Jos leenamörttiset olisivat huolissaan joukkosurmista, he osaisivat laskea 1+1 eli miksi Israelissa aseita on kaikkialla, mutta siellä tapahtuu vähemmän joukkomurhia kuin länsimaissa, vaikka se sijaitsee keskellä muslimiterroristien ydinaluetta. Mörttinen on hyvä esimerkki ihmisestä, joka takertuu valta-asemaansa nuollen valtaideologiaa kuin pyhiinvaeltaja Kaaban mustaa kiveä.

Mörttisen mukana hadžille osallistuu Suomen viherfascismin virallinen muessin Minttu Mikkonen matkakertomuksellaan lähetysmatkalta pakanamaiden kartalta. Mintun adhaan kuuluu näin:
Se, mitä tapahtuu Sambiassa, vaikuttaa tulevaisuudessa myös Suomessa

SAMBIASSA oli tammikuun puolivälissä sadekausi, mutta kunnon sadetta ei ollut tullut viikkokausiin. Kuivuus johtuu ilmastonmuutoksesta, joka vaikuttaa monin tavoin tavallisten sambialaisten elämään.

Sambiassa ei ole ollut sotaa tai suurta kriisiä maan 54-vuotisen itsenäisyyden aikana. Luonnonvaroja ja vesivoimaa on omasta takaa, ja talous on kasvanut tällä vuosituhannella nopeasti.

Siitä huolimatta 60 prosenttia sambialaisista elää edelleen köyhyysrajan alapuolella. Maaseudulla osuus on 80 prosenttia. Köyhyys uhkaa lisääntyä entisestään, jos ongelmia ei saada ratkaistua.
Jos joku asia maailmassa on varmaa, niin se, että Afrikan sade- ja kuivilla kausilla ei ole mitään tekemistä ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen kanssa, kuten tämä uraa uurtava Will Alexanderin tutkimus paljastaa. Jo muinaisessa Egyptissä papisto tulkitsi Niilin pinnankorkeutta ja piti kuivia jaksoja osoituksen ihmisten synneistä. Ei mitään uutta auringon alla.

Yhdysvalloissa on havahduttu siihen, että laajoilla alueilla joissa neekerien osuus väestöstä on huomattavan suuri, tuottavuuus on lähtenyt laskuun jopa siinä määrin, että se heikentää talouskasvua. Kirjoituksia aiheesta on paljon, mutta tässä nyt yksi esimerkki. Syynä tuottavuuden laskuun ei kuitenkaan ole asukkaiden ihonväri vaan huumausaineet. Nyt samaa halutaan Suomeen, kun vaaditaan huumeiden käytön poistamista rikoslaista. Vaatijana kukas muu kuin Pravdan toimituksen pääkirjoittaja. Minä en vastusta huumeiden käyttöä sinänsä - jos joku haluaa tuhota elämänsä, mitäpä se muille kuuluu. Ja koska se ei muille kuulu, ne huumehörhöt, jotka ovat väkivaltaisia tai vaativat sairaanhoitoa, pitäisi voida karkottaa jonnekin. Suomessa vaikka jollekin saarelle tai Siperiaan, ihan sama.

Siperia voi tosiaan meitä kohta kutsua. Nimittäin Stadin Ilta=Pravdalla totisesti on vauhti päällä, ja tämän perjantain adhaanissaan se muistaa vielä korostaa Suomen NATO-jäsenyyden tärkeyttä, otsikolla "Uusi EU-sopimus voi tuoda Nato-joukot Suomeen".
Ajatus sotilaallisesta Schengen-alueesta on yksinkertaistettuna suorastaan nerokas. Euroopan unionin puolustusyhteistyöhön osallistuvat maat voisivat kuljettaa joukkoja ja tarvikkeita vapaasti sinne missä niitä tarvitaan, pitkin valmiiksi suunniteltuja ja raskaalle kalustolle sopivia reittejä. Ja ilman turhia muodollisuuksia – kukaan ei kysyisi matkalla passia tai panssarivaunun papereita.
En varmasti ole ainoa, jolle syntyy tuosta mielikuva vuoden 2015 turvapaikanhakijoiden tulvaan. Suomeen läpsytteli 25.000 salskeaa puolikriminaalia panemaan kukkahaduiksi kutsuttuja pölvästejä. Jos Euroopassa jokainen Scania-kuski voi liikkua vapaasti, miksei tosiaan saman tien panssarivaunuilla? Ja jos tänne saa tulla Ranskasta tankilla, niin miksei Pietarista? Taistelkoot keskenään, kummalle mokoma niemimaa kuuluu. Katsellaan me tsuhnat vaan sivusta.

tiistai 13. helmikuuta 2018

Urheilussa voittaa lopulta kaunein

Kuten tiedetään, taiteen ja käyttötavaran raja on häilyvä. On Arabian taiteellisena pidettyjä käyttötavaroita ja esimerkiksi Tupperwaren tarvikkeita, joita ei pidetä taiteena (vielä). Joku vanha lyijytäytekynä voisi kohta olla taidetta samalla tavalla kuin sata vuotta vanha sulkakynä tällä hetkellä.

Taiteen ja käyttötavaran erottaa toisistaan hinta - hyvän rannekellon saa parilla sadalla, mutta Patek Philipin kelloja myydään silti. Eli esineen käyttötarkoituksen hyvyys (kellon tapauksessa ajan mittaamisen tarkkuus) ei ratkaise esineen taiteellista syvyyttä. Tupperware on helvetin hyvä keittiötarvike, ja joskus kun muovisia taideteoksia hyväksytään, se noussee sellaiseksi.

Vanhoista pelikonsoleista on jo tullut taidetta tai ainakin keräilyharvinaisuuksia samoin kuin vanhoista kännyköistä ja tietokoneista. Autoista on lähestulkoon jo puhuttavissa taideteoksina ainakin jos otetaan joitain erikoisuuksia tarkasteluun kuten vaikka Chryslerin turbiiniautot.

Mutta mutta... Miten on urheilun kanssa? Taitoluistelua pidetään korkeakulttuurina ja varmasti monien mielestä taiteena. Mutta mitenkä muu urheilu? Miekkailu ehkä ja jossain määrin jotkut fyysisetkin lajit kuten varsinkin nyrkkeily, jossa on vähitellen pois kuihtuvan lajin esteettisyyttä, jos moista sanaa voi käyttää ja miksei voisi.

Mitä muita lajeja tulee jäämään samanlaiseen asemaan kuin antiikin Kreikan adonisten patsaiden lihaksikkaat atleetit? Mitkä lajit kattoavat väistämättä historian kirjoihin? Kysymys on asetettu eritoten Jaskalle, jonka blogin kommentista asiaa aloin pohtimaan.

Vaikka doping on kiellettyä, tietynlaista douppaamistahan nähdään mäkihypyssä ja miksei hiihdossakin, joissa apuvälineillä (hyppypuku tai voiteluaineet) saadaan tosiasiallisesti keinotekoista hyötyä, koska urheilijahan ei itse niitä välineitä tee. Miksei myös tenniksessä ja seiväshypyssäkin, jossa välineitä eivät tee urheilijat vaan teollisuus.

Koska hyväksytään mekaaniset apuvälineet juoksussa tai pituushypyssä? Milloin perinteiselle maratonille ilman apuvälineitä aletaan haikeasti hymyillen jättää hyvästit? Jenkkifutiksessa ja lätkässä on jo ylitetty raja, jossa suojavälineet antavat urheilijoille suojaa vääristä taktisista valinnoista. Autourheilussa raja ylitettiin jo 90-luvulla.

Mikä on seuraava suuri urheilussa nähtävä paradigman muutos? Koska peliteollisuudesta tulee olympialaji? Voiko tietokonepelaamista pitää yhtä mielekkäänä urheilumuotona kuin vaikkapa miljonäärien potkupalloilua? Ei niistä penkkiurheilijalle ole hyötyä, jos sellaisena pidetään terveyttä, mutta toisin kuin telkkarista urheilusuorituksen seuraaminen, pelaamisella on terveyshyötyjä.

Kysymystäni ei pidä ottaa provokatiivisesti, koska oikeasti pohdiskelin tässä tekoälyn näkymistä arkielämässä jo lähivuosina tai ainakin vuosikymmeninä. Miten tekoäly tulee muuttamaan käsitystämme urheilusta ja sitä kautta kirjoitukseni alussa mainitsemastani käsityksestä taiteesta.

Monissa lajeissa reaktionopeus on merkittävä. Mitä jos ja kun annamme koneiden osallistua urheiluun? Ammunta, painonnosto ja shakki... Mikä on loppujen lopuksi urheilun funktio, jos urheilussa ei ole esteettistä puolta? Vaikka kuinka nyt tuomarointiin perustuvat lajit herättävätkin närkästystä, niin jossain vaiheessa koneet voittavat ihmiset niissä. Mikä on silloin taiteellinen - tuomarointia kyllä - syvyys urheilussa? Haluammeko katsoa beachvolleytä, jossa pelaavat ihmiset vai koneet? Ja miksi - urheilullisin vai esteettisin perustein?

Näihin kuviin ja tunnelmiin.

perjantai 9. helmikuuta 2018

Vihreät: joukkoraiskaus säädettävä laittomaksi

Suomessa on havahduttu siihen, että Ruotsissa joukkoraiskaukset ovat yleistyneet maahanmuuton myötä. Erityisesti islamilaisessa kulttuurissa naisen raiskaaminen ei ole samalla tavalla rikos kuin eurooppalaisessa kulttuurissa, joten muhamettilaisten muuttaessa länteen, myös heidän tapojensa seurausten määrät lisääntyvät.

Raiskaus ei mitä ilmeisimmin ole väkivallan käyttöä ja alistamista, kuten feministien oppien mukaan väitetään, vaan biologinen lisääntymiseen liittyvä piirre. Raiskauksella miehen mahdollisuus siittää nainen on korkeampi kuin vapaaehtoisessa parittelussa. Raiskaukset kohdistuvat nuoriin jopa siinä määrin, että alaikäisen pojan on todennäköisempää joutua raiskatuksi kuin 50-vuotiaan naisen.

Länsimaissa vielä 90-luvulla pojat kasvatettiin ohjeilla "naiselle avataan ovi", "naista ei saa lyödä" ja "naisen tullessa huoneeseen, miehet nousevat seisaalteen". Jonkinlainen ritarillinen uhrautuminen naisen puolesta oli miehinen hyve, ja mies tavoitteli pysyvää parisuhdetta, jossa kasvattaa lapsensa. Feminismin aikana tämä idylli on heitetty romukoppaan, ja on siirrytty "peräkkäisiin yksiavioisiin suhteisiin", joissa nainen tekee lapsia useamman eri miehen kanssa. Näissä tilanteissa älykkäät, vauraat ja menestyvät miehet hallitsevat useamman naisen lisääntymisuraa jättäen ison osan miehistä täysin vailla mahdollisuutta lisääntyä vapaaehtoisesti. Kyse on siis moniavioisuudesta, joka jättää parisuhdepelissä huonosti menestyville miehille vain "vaihtoehtoisia" lisääntymistapoja avioliiton sijaan, kuten islamilainen kulttuuri meille on osoittanut.

Islamin myötä Ruotsiin on levinnyt poliittisia terroria omaava väkivaltainen ja naista nöyryyttävä ilmiö joukkoraiskaus. Ymmärrän täysin, että satunnaisen väkivallan uhriksi joutuva henkilö (ryöstö, pahoinpitely, raiskaus) ahdistuu, masentuu ja menee toimintakyvyttömäksi. Väkivallan uhri voi joutua läheistensä taloudellisen huolenpipdon piiriin vuosiksi, joten satunnaisen väkivallan hinta on paljon ajateltua kovempi. Väkivallan uhriksi joutunut nainen (happohyökkäys, raiskaus jne) ei länsimaissa menetä naisellisuuttaan, vaan tavallaan jopa kaipaa entistä enemmän miehen tarjoamaa suojaa ja turvaa. Islamilaisessa maailmassa asia nähdään täysin päinvastoin.

Mitä tekee Suomen feministisin puolue Vihreät? Päättää esittää, että raiskaukseksi voidaan määritellä se, että nainen ei ole antanut selvää suullista myöntymistään paritteluun. Ruotsissa (sic!) näin todellakin aiotaan säätää, joten Kokoomusministeri Antti Häkkänen haluaa odottaa Ruotsin tuloksia:
–Mikäli Ruotsin lainsäädäntöehdotus toteutuu, on tarkkaan seurattava siellä uudistuksesta saatavia käytännön kokemuksia, vastaa Häkkänen lehdelle.
Vihreiden Satu Hassi jokunen tovi sitten kertoi joutuneensa joukkoraiskatuksi 11-vuotiaana eli vuonna 1962. Oma luottamukseni vihreisiin naispoliitikkoihin on matala, ja kehtaan epäillä tapahtuman kuvauksen todenmukaisuutta. Suuresti ihmettelen, että kuka kuvittelee Ruotsin raiskausten lukumäärän kääntyvän laskuun tällaisen huikean verbaali-akrobatian myötä?

torstai 8. helmikuuta 2018

Herne prinsessan patjan alla

Paluu tänne blogistanian vihapuhemaailmaan oli virhe. Juttua kertyy enemmän kuin oma ajankäyttö sallisi. Otan silti tämän Yleisradion uutisen käsittelyyni, koska siinä tiivistyy alpakkamedian kaksinaismoralismi harvinaisen selvästi. Uutisessa ksitellään, mitä riskejä sisältyy korkeasta verotuksesta aiheutuvaan korruptioon, eli kun toisten rahoja jaetaan itselle lähipiirille. Piirre, jonka tunnemme Washingtonista, Brysselistä ja tietenkin median lempilapsesta Kremlistä. Ikään kuin meillä ei Suomessa olisi osattu ennenkin nuolla vieraan vallan varpaanvälejä.

Tällä kertaa kyse on siis siitä, että kaverikapitalismin piispainneuvosto eli Sekoomuksen puoluejohto jakaa rahaa omilleen. Vuonna 2015 Suomeen kohdistunut turvapaikanhakijoiden tulva aiheutti useita korruptiolle ominaisia piirteitä. Joku perusti vastaanottokeskuksia, joku antoi apua valituksiin ja niin edelleen. Tärkeintä on kuitenkin ymmärtää, että Kokoomus puolueena on omaksunut umpisosialistisen ideologian, jonka mukaan varastaminen on sallittua, kunhan se hyväksytään demokraattisesti. Historiassa tuota kutsuttiin kommunismiksi, nykyisin EU:n liittovaltioksi.

Mitäpä professorit sanoivat:
– Aina kun jaossa on paljon rahaa, väärinkäytöksetkin ovat mahdollisia. Ahneus sokaisee ihmisen nopeasti. Me olemme epätäydellisiä, vaikka kuinka ylevästi yritämme elää.

Lapin yliopiston rikosoikeuden professori emerita Terttu Utriainen puolestaan sanoo, että edessämme on juuri nyt klassinen suuren puhalluksen paikka – jos sellainen on tullakseen.

– Suuriin yhteiskunnan rakenteellisiin muutoksiin sisältyy aina korruption vaara. On syytä olla erityisen tarkkana siinä liitoskohdassa, jossa suuret rahat, yksityinen liiketoiminta ja julkinen päätöksenteko kohtaavat, Utriainen pohtii.

Joku sai turvapaikanhakijoista itselleen panopatjan ja joku toinen paksun pinkan seteleitä.

keskiviikko 7. helmikuuta 2018

EU:n komissio käärmeiden pesänä

Tunnettu sanonta on, että valta korruptoi ja ehdoton valta ehdottomasti. Suomalaisen vallankäytön huipulla 25 vuotta riehunut Urho Kekkonen jätti valtaistuimen 30 vuodeksi sosiaalidemokraateille, joilta ote on nyt lipsahtanut Kokoomukselle. Kokoomuksen perintöprinsseistä Jyrki Katainen osui vaikeaan saumaan. Suomessa eli vielä pieni toivonkipinä siitä, että vaaleissa juuri jytkyn saanut Timo Soini Perussuomalaisten tuolloisena puheenjohtajana, estäisi Suomen hallitusta tukemasta Kreikalle annettavaa tukipakettia. Katainen tiesi, että hän ei tarvitse oman tulevaisuutensa kannalta suomalaisia äänestäjiä vaan EU:n komissiota.

Kataisen aseenkantajana hääri jo tuolloin Juho Romakkaniemi (41v), joka seurasi esimiestään EU:n komissioon kovapalkkaiseen ja ilman vastuuta olevaan kiitosvirkaan. Näin EU palkitsee kiltit aisankannattajansa, eikä Romakkaniemi tehnyt poikkeusta. Romakkaniemi otti ilon irti ja haukkui Putinin ja Trumpin ja kaikki muutkin mielensä mukaan. Allekirjoittaneen Romakkaniemi blokkasi pois Twitterissä, mikä oli hyvä ennakkovaroitus hänen taidoistaan.

Juho Romakkaniemi on saanut äidinmaidossaan punavihreää uutetta. Häntä kuvaillaan ärsyttäväksi, kusipäiseksi ja yksisilmäiseksi. Twitterissä hän on - kuten jo todettua - omaksunut trollaavan provokaattorin roolin, mutta ei tunnu kestävän seurauksia.

Nyt Romakkaniemi on kohdannut hiekkalaatikon koviksen, joka vei Juhon muovisen sora-auton. Maaseudun Tulevaisuusden mukaan erittäin arroganttina tunnetun komission puheenjohtajana toimivan Jean-Claude Junckerin kabinettipäällikkö Martin Selmayr (47v) on vetänyt natsilipun nenäänsä ja savustanut Romakkaniemen pihalle komissiosta. Ei Juho toki tyhjän päälle jäänyt, vaan puolue-eliitti järjesteli uuden palkkioviran Keskuskauppakamarista.

Johtamisen taso on huonointa diktatuureissa, koska johtaja ei ole kenellekään vastuussa. Suomessa perinteisesti johtaja on saanut vapaasti riehua erityisesti kirkon ja valtion johtoviroissa, koska ne ovat olleet elinikäisiä. Elinkeinoelämässä yrittäjä on oman onnensa seppä ja saa toimia niin kuin parhaaksi näkee, vaikka nykyisin lainsäädännöllä onkin rajoitettu oikeutta irtisanoa ja muita vastaavia koston muotoja. Martin Selmayr ja Juho Romakkaniemi työskentelevät paikassa, joka imee kusipäitä magneetin lailla. Heidän omat matalaotsaiset esimiehensä omalla toiminnallaan paljastavat, minkälainen Eurooppaa johtava EU:n komissio on työpaikkana.

Romakkaniemen kohtalo Selmayrin hampaissa huvittaisi, ellei kyseessä olisi eurooppalaisen kannalta niin merkittävä vallankäyttäjä, johon verrattuna Kreml tai Valkoinen talo näyttää nukkekodilta. Maailmalla vouhkataan #MeToo -kampanjan nimissä sukupuoleen perustuvalta häirinnältä. Kummallista, että kaikkialta muualta löytyy seksuaalista häirintää (jopa Suomen ja Ruotsin eduskunnasta), mutta ei läpikorruptoituneesta Euroopan Unionin päämajasta. Uskoo ken haluaa...

maanantai 5. helmikuuta 2018

Wahlroos: Kokoomus on sosialistipuolue

Suomalaisen politiikan kummallisimpiin piirteisiin kuuluu seikka, johon Björn Wahlroos otti kantaa Pravdan haastattelussaan:
"EU:n asennetutkimuksessa suomalaisten kokoomuksen äänestäjien näkemykset vastasivat ruotsalaisia demarien äänestäjiä. Suomessa ei ole oikeasti poliittista oikeistoa ja se näkyy siinä, että kaikissa ratkaisevissa yhteiskunnallisissa kysymyksissä eli verotuksessa, talous- ja sosiaalipolitiikassa olemme vasemmistolaisia."
Wahlroosin väite solahtaa kuin vesi hanhen selästä ilman, että alpakkamedia pysähtyisi pohtimaan väitettä. Puolueista yksikään ei luonnollisestikaan kommentoi aihetta. Vasemmistopuolueiden voisi kuvitella puolustavansa olemassaolonsa oikeutusta vähintään samalla innolla kuin ns. oikeistopuolueiden.

Mihin nimittäin tarvitaan Vasemmistoliittoa ja Vihreitä, jos kaikki puolueet kilpailevat samoilla apajilla? Mielenkiintoisempi kysymys itsessään on se, miksi perinteiset ns. porvaripuolueet ovat kääntäneet kelkkansa. Keskeinen syy on demokratiaan kuuluva valuvika, jossa valta-asema hankitaan kannatuksen perusteella. Wahlroos onkin nimennyt demokratian "enemmistön tyranniaksi". Yhdysvaltain hallintomuoto on perustuslaillinen tasavalta, jossa perustuslaki suojaa vähemmistön oikeuksia. Kun perustuslakia ei voi muuttaa, vähemmistön suoja on periaatteessa varsin vahva.

Vaalien tarkoitus ei ole antaa kansalaisille mahdollisuutta päättää, mikä puolue parhaiten kurittaisi toisinajattelijoita. Vaalien tehtävä on nostaa erilaisia ajatuksia ja oppirakennelmia kansalaisten arvioitavaksi. Jos siis vasemmisto haluaa kurittaa lisäarvoa tuovia kansalaisia verotuksella, se yrittää saada vauraitten määrän laskemaan. Jos taas rotuteoreetikko haluaa kurittaa erirotuisia, se yrittää saada erirotuisten määrän laskemaan. Jos taas libertaari haluaa sysätä kansalaisille enemmän vastuuta omasta elämästään (eli kurittaa vasemmistolaisia), se yrittää vähentää kansalaisten riippuvuutta yhteiskunnan tuista.

Kuuntelin tänään lyhyesti noin klo 16 Ylen radio-ohjelmaa, jossa haastateltiin Puhoksen ostoskeskuksessa toimivan Alanya Marketin yrittäjää. Hyvää suomea puhunut yrittäjä totesi muun muassa, että Puhoksen "ulkomaiset yrittäjät ovat kateellisia toisilleen". Toki toimittaja leperteli siihen, että ei tarvitse mennä kuin Lappiin joelle kalastamaan, niin kateus vie kalatkin vedestä. Kateus on hyvä voimavara, jos se lisää ahkeruutta ja yritteliäisyyttä. Yrittäjä ilmeisesti viittasi epäsuorasti siihen, että kateus Puhoksessa on johtanut suojelurahojen keräämiseen tai johonkin vastaavaan.

Jos lappalainen suojelee kalapaikkojaan, hän itse asiassa turvaa perheensä elantoa ja oikeuttaan suojata oman kulttuurinsa ainutlaatuisuutta massaturismilta. Suojelurahojen kerääjä sen sijaan yrittää heikentää yrittäjien elantoa ja alistaa heidän kulttuurinsa sharialaille. Näiden kahden ilmiön rinnastaminen toisiinsa Ylen kanavalla ei tietenkään enää jaksa järkyttää, mutta se kuvaa hyvin, miksi tässä maassa islam - joka on luonteeltaan ei-individualistinen ideologia - nauttii laajaa ymmärrystä.

Tanskassa paikallinen demaripuolue on ryhtynyt toimenpiteisiin rajoittaakseen turvapaikanhakijoiden määrää, kuten kirjoitin viikko sitten. Kuten Tanskan demaripuolueen suunnitelma paljastaa, Kokoomus on poliittisesti sietämättömän paljon enemmän vasemmalla, kuin mitä Wahlroos tuolla aiemmin esitti. Jos sosialismi olisi oikeasti hyvä ideologia, sen ei tarvitsisi sementoida valta-asemaansa jakamalla tukia äänestäjilleen, vaan se analysoisi omia toimiaan vauhkoontumatta.

sunnuntai 4. helmikuuta 2018

Tutkimustulos: islam tappaa

Judith Bergman:

"Emme voi emmekä halua lopettaa maahanmuuttoa" kirjoitti EU:n Muuttoliikkeen, sisä- ja kansalaisasioiden komissaari Dimitris Avramopoulos äskettäin. ""Meidän on hyväksyttävä maahanmuutto, liikkuvuus ja monimuotoisuus osana nykyaikaa ja sopeutettava politiikka sen mukaan".

Mikäli hänen kaltaisensa saavat meidät uskomaan, että maahanmuutto on ehdoton ja ilmeisen vastustamaton EU:n tapa toimia - "Maahanmuutto nivoutuu syvällisesti talouteen, kaupankäyntiin, koulutukseen ja työmarkkinoihin" Avramapolous kirjoittaa - on syytä miettiä, minkälaista "monimuotoisuutta" EU haluaa houkutella maaperälleen.

Wienin yliopiston professori islamin uskonnollisesta koulutuksesta, Ednan Aslan, äskettäin haastatteli 288 noin 4.000 pääasiallisesti Afganistanista tulleita turvapaikanhakijoita Itävallassa Grazin kaupungin maahanmuuttoviranomaisten pyynnöstä. Viranomaiset halusivat ymmärrettävistä syistä johtuen tietää muslimimaahanmuuttajien näkemyksiä. Tutukimustulokset julkaistiin tutkimuksessa nimeltään "Religiöse und Ethische Orientierungen von Muslimischen Flüchtlingen in Graz" (Grazin muslimitaustaisten turvapaikanhakijoiden uskonnolliset ja eettiset näkemykset).

Tutkimuksen mukaan 2/3 turvapaikanhakijoista on alle 30-vuotiaita miehiä. He kaikki kannattavat perinteisiä islamin mukaisia arvoja. He ovat syvästi uskonnollisia; 70% osallistuu moskeijoiden perjantairukouksiin.

Naiset ovat vähintään yhtä uskonnollisia kuin miehet: 63% rukoilee viidesti päivässä - selvästi enemmän kuin miehet (40%). Sen lisäksi 2/3 naisista pitää huivia ja 44% kieltäytyy kättelemästä miehiä.

Puolet turvapaikanhakijoista kertoo, että uskonto on heille Euroopassa tärkeämpi osa päivittäistä elämää kuin oli ollut kotimaassaan. 48% on sitä mieltä, että kristityt ja juutalaiset ovat "harhautuneet" oikealta tieltä, ja heidän mielestään islam on ristiriidassa länsimaisen elämäntavan kanssa.

52% ajattelee, että islam on ainoa oikea uskonto, ja heidän mielestään vääräuskoiset joutuvat helvettiin. Antisemitismi on syvällä: 43% ajattelee, että juutalaisten vaino on heidän omaa syytään ja 55% mielestä juutalaiset ajavat vain omaa etuaan.

Turvapaikanhakijat eivät osoita suvaitsemattomuuttaan vain vääräuskoisiin: puolet heistä ajattelee homouden olevan syntiä. 44% hyväksyy väkivallan naiseen, joka pettää miestään. Sama määrä hyväksyy lapsiin kohdistuvan väkivallan.

Tutkimus ei ole ainoa laatuaan, joka paljastaa muslimien ylivallan, antisemitismin ja naisvihamielisen arvomaailman. Baijerilaisen Hanns Seidel -säätiön tutkimus vuodelta 2016 paljastaa 800 syyrialaisen, irakilaisen, afgaanin ja eritrealaisen haastattelussa, että patriarkaaliset uskomukset ovat yleisiä. Yli 60% afgaanien ja eritrealaisten mielestä naisen paikka on kotona. Iästä ja koulutuksesta riippumatta valtaosa vihasi juutalaisia: Yli puolet syyrialaisista, irakilaisista ja afgaaneista uskoivat, että "juutalaisilla on liikaa vaikutusvaltaa".

Juutalaisvastaisuus on Saksassa niin yleistä, että maa nimitti toimikunnan sen kitkemiseksi. Saksassa suunnitellaan lakia antisemitismiin syyllistyvien maahanmuuttajien karkottamiseksi. "Senkin jutku" on yleinen muslimioppilaiden käyttämä haukkumanimi berliiniläisissä kouluissa.

Muutkin tutkimukset paljastavat muslimien keskuudessa vallitsevan laajan sharia-lain kannatuksen: vuonna 2016 tehdyn tutkimuksen mukaan 43% Englannissa asuvista muslimeista "kannattaa englantilaisen lainsäädännön korvaamista osittain sharia-lailla", mitä vastusti vain 22%. Toinen tutkimus, myös vuodelta 2016, paljasti että 23% muslimeista kannatti sharia-lakia ja 39% mielestä "naisen on aina toteltava miestään". 31% mielestä moniavioisuus on muslimin oikeus. 52% kannatti homoseksuaalisuuden kieltämistä rikoslailla.

Saksassa, Ranskassa, Hollannissa, Belgiassa, Itävallassa ja Ruotsissa vuonna 2014 tehdyn tutkimuksen mukaan 60% muslimeista kannatti paluuta puhdasoppiseen islamiin; 75% mielestä koraania pitää tulkita kirjaimellisesti ja 65% piti sharia-lakia kyseisen maan lakia sitovampana. Saksassa 43% muslimeista piti sharia-lakia Saksan lakien yläpuolella. Ruotsissa 52% ajatteli samoin.

Eurooppalaisten tiedusteluviranomaisten tiedot tukevat tutkimustuloksia. Saksassa 2015 varoitettiin, että "päästämme maahamme islamilaista ääriajattelua, arabialaista antisemitismiä, kansallisia ja etnisiä konflikteja ja länsimaisesta oikeuskäsityksestä poikkeavia näkemyksiä yhteiskunnasta ja lainkuuliaisuudesta". Neljän saksalaisen turvallisuudesta vastaavan viranomaistahon mukaan he "eivät voi ratkaista itseaiheutettua sisäisen turvallisuuden riskejä ja niistä mahdollisesti kumpuavia saksalaisten vastareaktioita".

Norjan turvallisuuspalvelun johtajan, Benedicte Bjørnlandin mukaan "on turha olettaa, että maahanmuuttajat omaksuvat norjalaiset tavat elää". "He eivät ole yhtenäinen ryhmä vaan tuovat mukanaan etniset ja uskonnolliset riitansa... Mikäli rinnakkaisyhteiskunnat ja ääriryhmät saavat jalansijaa, turvallisuusviranomaisilla tulee olemaan vaikeuksia".

Ei siis ihme, että eurooppalaiset tuntevat turvattomuutta kotimaissaan. Belgialaisen tutkimuksen mukaan 2/3 belgialaisista kokevat maansa "tulleen miehitetyksi". Heidän mielestään Belgiassa asuu liikaa maahanmuuttajia ja "Belgia ei tunnu enää kotimaalta samalla tavalla kuin ennen vuoden 2015 pakolaistulvaa". 3/4 mielestä "islam ei ole suvaitsevainen uskonto" ja 60% mielestä muslimit uhkaavat kansallista identiteettiä. Vain 12% mielestä islam on "rikkauden lähde" Belgialle.

Saman tutkimuksen mukaan 1/3 belgialaisista muslimeista ei "pidä länsimaisesta kulttuurista". 29% pitää sharia-lakia belgialaisia lakeja parempana ja 34% haluaa koraanin opit Belgian lainsäädännön pohjaksi. 59% tuomitsisi poikansa avioliiton ei-muslimin kanssa ja 54% tyttärensä. Kuvaavasti tutkimuksen tekijät - yleisradio RTBF, vasemmistolainen sanomalehti Le Soir, sosiologian tutkimuslaitos Survey and action sekä "This is not a crisis" -niminen säätiö - syyttivät "patologiset mittasuhteet saavuttanutta islamofobiaa" tuloksista.

Mitkään näistä tutkimuksista, kyselyistä ja turvallisuusviranomaisten raporteista eivät vaikuta vähääkään EU:n johtajiin. Sinisilmäisen Avramapolouksen sanoin muslimit ovat "löytäneet turvan Euroopassa". Vastauksetta jää - kun muslimeille tehdään Euroopasta kotimaa - mihin eurooppalaiset voivat perustaa kotinsa.

Judith Bergman is a columnist, lawyer and political analyst.

tiistai 30. tammikuuta 2018

Tanskalaisministeri: islam vei sananvapauden

Tanskassa pääministeri Rasmussen on nimittänyt vuodesta 2015 ministerinä toimineen Inger Støjbergin suunnittelemaan Tanskan maahanmuuton uudet linjaukset. Rouvan tabletin taustanäyttö puhukoon puolestaan.



Støjberg äskettäin arvosteli elokuvaa The Book of Mormon, jossa pilkataan mormonien uskomuksia, todeten että elokuvan tekijät eivät olisi uskaltaneet arvostella islamia samalla tavalla. Støjbergin mukaan ne, jotka kutsuvat itseään "rauhan uskonnon" edustajiksi hyväksyvät väkivallan ja terrorin. Hänen mukaansa länsimainen sananvapaus on jo menetetty islamille. Surkeinta on, että emme edes myönnä sitä.

Tanskalaisen Nicolai Sennelsin perustama 10News on arvostellut Ruotsia vuosikausia, ja kritiikki vain yltyy menon pahentuessa. 10News kirjoittaa viitaten liberaalipiireissä arvostetun The Timesin uutiseen:
Ruotsi on maailman turvallisimpien, rikkaimpien ja vähiten korruptoituneiden valtioiden joukossa nauttien talouskasvusta ja helposta työllistymisestä. Nyt se on kohdannut ennalta-arvaamattoman rikosaallon jengisotineen, kotitekoisine pommeineen ja seksuaalirikoksineen.

10 miljoonan asukkaan maassa vuonna 2017 ampuma-asetta käytettiin 320 kertaa ja pommeja räjäytettiin kymmenittäin. Ainakin 110 ihmistä tapettiin ja 7.226 raiskattiin - 10% kasvu edellisestä vuodesta. 36% nuorista naisista pelkää liikkua iltaisin ulkona.

Viranomaiset myöntävät, että raiskauksia ei enää ehditä tutkia, koska jengirikollisuus vie poliisin voimavarat. "Joudumme valitsemaan ruton ja koleran välillä", poliisi myöntää.

Rikollisuus rajoittuu lähinnä ns. "sosiaalisesti syrjäytyneille alueille", millä tarkoitetaan Rosengårdin kaltaisia pääasiassa (muslimi)maahanmuuttajien asuttamia lähiöitä. Ne eivät ole perinteisessä mielessä ghettoja. Ne eivät ole perinteisessä mielessä ghettoja, koska niiden infrastruktuuri ja julkiset palvelut ovat parempia kuin esimerkiksi Lontoon keskustassa - niitä riivaavat korkea rikollisuus ja työttömyys.

Malmössä, jossa joka viides kaupungin 340.000 asukkaasta on alaikäinen, jopa 14-vuotiaat kulkevat Kalashnikovit käsissään ja luotiliivit päällään kaduilla. Jengien keski-ikä on 22 vuotta ja ne koostuvat maahanmuuttajien lapsista. Rosengårdin vanha poliisiasema suljettiin, kun siihen ammutiin sarjatuliaseella ohiajavasta autosta.

Kuvassa poliisia paikataan turvapaikanhakijan puukotettua häntä kaulaan.

Edellisen bloggaukseni kommenttiosiossa keskusteltiin, että demokratian tehtävä ei ole estää poliitikkoja tekemästä virheitä. Arkijärjellä yhden diktaattorin luulisi syyllistyvän kokonaista parlamenttia helpommin huonoihin päätöksiin, mutta niin ei ole. Demokratian tehtävä on sitoa huonoihin päätöksiin mukaan niin paljon ihmisiä, että heitä ei voi kaikkia laittaa giljotiiniin. Demokratia turvaa puolueiden valtaapitävien aseman, ja demokratian ainoa tehtävä on estää verenvuodatus vallanvaihdoksissa. Ihmiskunnan historia nimittäin opetti, että jos kuningas tietää kuolevansa luopuessaan vallasta, hän roikkuu siinä kaikkensa tehden. Valitettavasti demokratia ei tuota inhimillistä ominaisuutta muuta, ja niinpä joukkohysteria tarttuessa koko poliittinen eliitti ennemmin hukuttaa kansansa vereen kuin turvapaikanhakijat Välimereen.

maanantai 29. tammikuuta 2018

Vaalianalyysi 2018

Presidentti on valittu, ja lähes yllätyksettä Sauli Niinistö jatkaa toisen kuusivuotiskauden. Toisin kuin viimeisen 10 vuoden aikana, gallupit olivat jälkikäteen tarkastellen sangen tarkkoja. Jytkyjen, Trumpin ja Brexitin kaltaisia uutispommeja ei saatu. Vaalikentälle näyttää vakiintuneen uusi normaali, jossa ennustelaitokset kykenevät arvioimaan saamistaan vastauksista hyvän käsityksen äänestäjien mielenliikkeistä.

Perinteisesti on ajateltu, että äänestäjät liikkuvat puolueista toisiin, vaikka vaikuttaa pikemminkin siltä, että puolueiden vaalimenestys liittyy siihen, saavatko he houkuteltua omia nukkuvia äänestäjiään uurnille. Pois lukien nyt käytyä presidentinvaalia, on helppo ymmärtää, että ei rividemari siirry Kokoomuksen taakse ja päin vastoin. Jos sata vuotta sitten käydyn verisen vapaussodan arvet eivät vaikuta katoavan poliittisesta vasemmistosta, on ennenaikaista väittää, että perinteinen vasemmisto/oikeisto -akseli olisi kadonnut.

Presidentinvaalien lopputulos viittaa, että kansalaiset ovat ärsyyntyneet puolueisiin ja erittyisesti niiden johtoon ja johtamistapaan. Niinistön tuittupäisyys ei presidenteistä puhuttaessa ole epänormaalia eikä saamieni ensikäden tietojen mukaan edes millään muotoa vallitseva piirre. Aktiivisena ja aikaansaavana ihmisenä häntä varmasti korpeaa kuunnella kaiken maailman lässyttäjiä, joita poliittinen peli houkuttelee kuin sonta kärpäsiä. Poliitikko on ensisijaisesti edistämässä omaa etuaan ja vastarannankiisket laukaisevat siinä tilanteessa luonnollisen hyökkäysreaktion kenellä tahansa. Miettikääpä itseänne, jos olette töissä pohtineet johonkin asiaan hyvän ratkaisun, ja sitten tyhmät kollegat tai laiska esimies torppaa ajatuksesi.

Joitain yleispoliittiseen ilmapiiriin liittyviä välähdyksiä näissä vaaleissa nähtiin. Ensiksi, Vihreiden ehdokas - olkoon kuka hyvänsä - ei tule ikinä nousemaan presidentiksi. Sama koskee ruotsalaisia, vasemmistoliittoa ja kristillisiä. Perussuomalaisten Laura Huhtasaaren valtava menestys vaalikoneiden antamista "suosituksista" paljastaa, että kansan enemmistö ajattelee kuten ajattelee, eli "perussuomalaisittain". Se tarkoittaa Suomen etua ja asioista suoraan puhumista. Jos tällainen ehdokas on mukana seuraavissa vaaleissa, hän on vahvoilla. Koska muilla puolueilla ei ole kykyä sellaista valita, Perussuomalaiset ovat vahvoilla vuonna 2024.

Illan parasta hupia tarjosi Kepun Matti Vanhanen, jolta toimittaja uteli, vaikuttaako Paavo Väyrysen keräämä (Vanhasta suurempi) äänisaalis muutoksia Kepun linjaan. Vanhanen totesi jotain siihen malliin, että "ri aiheuta, koska Väyrysellä on ihan eri äänestäjäkunta, joka vastustaa EU:ta ja yhteisvaluutta euroa". Pajatson ränni vaan kolisi, mutta kepulaiset eivät sitä ymmärtäneet.

Lopuksi totean sen, että Väyrynen ja Huhtasaari eivät loppujen lopuksi syöneet toistensa ääniä. Paavon taakse ryhmittyivät pohjoisen perinteiset siltarumpukepulaiset ja Huhtasaaren taakse työssäkäyvä kaupunkien keskiluokka. Vaikka pidinkin henkilökohtaisesti Huhtasaaren huolta sananvapauden tilasta Suomessa perusteltuna, en kokenut Väyrystä vaihtoehtona, vaikka Huhtasaari olisi kuollut pois kesken mittelön, kuten hänen vaalijulisteidensa tuhoajat toivoivatkin. Olen sen verran iäkäs, että muistan Väyrysen poliittisen historian sen etukaarteesta asti. Väyrynen on ollut niin kauan mukana tekemässä sellaisia lehmänkauppoja ja opportunistisia päätöksiä, että hänen kaltaistensa vuoksi Suomi on ajautunut punavihreäksi kalifaatiksi. Oman pesän tahrat paljastuvat, kun avaa siivet lentääkseen.

tiistai 23. tammikuuta 2018

Ranskassa vanginvartijat lakossa - arvaatko syyn?

Suomalaisen typerimpiä mielipiteitä sisäiseen turvallisuuteen liittyvissä asioissa on ansioitunut laukomaan moni, joista erityisesti kannattaa mainita Teemu Sinkkonen (vertaus Punahilkkaan) sekä tietenkin poliisipäällikkö Jussi Huhtela (islamofobia). Totta kai, moni muu ansaitsisi nimensä tässä yhteydessä mainittavan, mutta nostin nämä kaksi antisankaria esiin, koska he toimivat virkavastuulla (tiedän, älkää naurako).

Suomalaisen virkakunnan ajattelutavan mukaan kaikki ihmiset ovat yhtä hyviä, jos hyvyydellä tarkoitetaan asennetta muihin kanssaeläjiin. Ja koska ihmiset ovat samanlaisia, myöskin heidän omaksumansa kulttuurit ovat yhtä hyviä. Koska kulttuurit ovat yhtä hyviä, ei uskonnotkaan voi olla eriarvoisia. Ainoa, josta suomalaiset virkamiehet ovat yhtä mieltä on se, että yksi ideologia on yli muiden: sosiaalidemokratia.

Virkakunta uskoo, että kun koko ikänsä arabimaissa asunut muhamettilainen laskee diskosandaalinsa rajan yli junttilaan, hänestä kuoriutuu sekulaaria sosialismia kannattava löylynlyömä jörö. Tietenkin vailla mitään suomalaiselle miehelle tyypillisiä piirteitä, kuten vaimon hakkaaminen, Jumalan nimeen valehtelu ja impulssiherkkä juoppo. Siis se normimies, joista suomalaiset naiset eroavat synnytettyään lapsensa ja herättyään arkeen.

Mutta nyt kuuluu Ranskasta kummia (Gatestone): Ranskassa vanginvartijat ovat menneet lakkoon. Maan 188 vankilasta noin 130 on oli osin tai täysin halvaantuneina, ja lähes 30 täysin vailla vartijoita. Vankeja, joiden uskontoa tai etnisyyttä ei tietenkään saa rekisteröidä, maassa on yhteensä noin 80.000. Heistä arvioiden mukaan yli puolet on muslimeita, joita Ranskan asukkaista on 10%. Vaarallisiksi luokiteltuja jihadisteja on viranomaisten arvion mukaan noin 1.700, joista 500 täysverisiä jihadisteja. Seuraavan kolmen vuoden aikana 60% heistä vapautuu, joten "let's stay tuned", kuten rapakon takana sanotaan.

Mikäkö sitten ransmanneja ketuttaa niin vietävästi, että haitari piti painaa penkkiin? Ette varmaan usko, mutta vartijoiden päivittäin työssään kohtaama väkivalta. Kuluvan kuun 11. päivä alkanut mellakointi ei taltu, elleivät vartijat saa käyttöönsä kunnollisia työkaluja. Työkaluiksi he eivät hyväksy "lisää resursseja" ja "parempaa kotouttamista". Parempi kotouttaminen tarkoittaa vanhoissa linnoissa tapahtuvaa kurssitusta, jonka tavoitteena on opetella irtautumaan vääräuskoisiin kohdistuvista väkivaltafantasioista. Lisää resursseja tarkoittaa tietenkin rahaa eli vartijoille palkan korotuksia.

Mutta nyt siis vartijat ovat ilmoittaneet, että he eivät palaa töihinsä, jos valtiota ei kiinnosta heidän turvallisuutensa takaaminen. Jos poliitikot ovat kiinnostuneempia "kansainvälisistä ihmisoikeuksistaan", he saavat itse lähteä vartioimaan väärin kohdeltuja rättipäitään. Vartijat kuvaavat, että aiemmin väkivaltaa esiintyi normaalien päivärutiinien yhteydessä, mutta nyt muslimien viha Ranskaa, ranskalaisia ja länsimaista kulttuuria vastaan on järjestelmällistä. Kaikki vangit, jotka eivät niin ehkä ajattelekaan, painostetaan mukaan. Muslimivangit kohtelevat vääräuskoisia raa'asti ja ovat ottaneet vankilat haltuunsa.

lauantai 20. tammikuuta 2018

Kansan Uutiset: "Islam turmelee moraalisesti"

Ruotsissa toimii "Young in Sweden"-niminen järjestö, joka on afgaanien johtama Ruotsin islamisaatiota edistävä yhdistys. Johdossa toimii 14-vuotiaana maahan saapunut Fatima Khawari, joka asuu - TADAA!!! - vanhainkodissa. Toinen järjestön nokkamies Muhammed Hussaini on pokannut vasemmistotaustaisilta järjestöiltä rahapalkintoja, vaikka hänen tiedetään yrittäneen ainakin yhden mielenosoituksen yhteydessä tappaa poliisin. Kyseinen järjestö saa valtiolta taloudellista apua pyrkimykselleen kotouttaa ruotsalaiset uuteen monikulttuuriseen yhteiskuntaan järjestämällä pottunokille persian ja darin kielikursseja, joilla viikinkien jälkeläiset kykenevät kommunikoimaan uuden järjestyksen aikakaudella.

Siihen nähden, että Suomi perinteisesti on yrittänyt parhaansa mukaan kopioida ruotsalaisen kansankodin huonoimmat ominaisuudet, Vasemmmistoliiton nykyinen pääideologi Jaana Haapasalo kirjoittaa kolumnissaan jotain melkoisen yllättävää. Otsikolla "Aseita, puolikuita ja Muhammedin kuvia lapsiperheen kodin seinällä" todetaan:
Lapsen kaltoinkohtelun ja psykologisen väkivallan yksi muoto on niin sanottu moraalinen turmeleminen (moral corrupting). Moraalinen turmeleminen voi tarkoittaa myös uskonnollisten käyttäytymismallien ja asenteiden juurruttamista lapseen. Lapsi voidaan ottaa mukaan vanhempien rikolliseen uskonnolliseen toimintaan. Taustalla on yleensä ylisukupolvinen vääristyneiden uskomusten ketju.

Lapsiperheen koti, jossa roikkuu aseita tai imaamin kuvia seinällä, tai vanhempi, joka solvaa vääräuskoisia lapsensa kuullen, ovat esimerkkejä moraalisesti turmelevista vaikutuksista. Vanhempi, joka lyö lastaan Koraanilla päähän, kiinnittelee puolikuun kuvia seiniin tai järjestää rukoushetken viidesti päivässä, turmelee lapsensa mieltä. Pieni lapsi on altis johdattelulle, joten vanhempien toistuvat ja vakuuttavat puheet Allahista voivat synnyttää lapsen mieleen pysyviäkin uskomuksia. Jos näitä uskomuksia vielä vahvistetaan päiväkotien ja madrassan kasvatuksessa, niiden kyseenalaistamiselle ei ehkä jää tilaa.

Monissa psyykkisissä häiriöissä on uskonnollista ajattelua. Sattumaa ei ole sekään, että psykiatristen sairaaloiden osastoilla on usein samaan aikaan hoidossa useita Muhammedeita. Kun oma identiteetti on hauras ja itsetunto poljettu maahan, tuntuu paremmalta olla hyvä ja kuuluisa jihadisti kuin arvottomaksi tai hylätyksi koettu minä. Uskomista Allahiin ei kuitenkaan ole virallisesti katsottu psyykkiseksi häiriöksi, koska se on niin yleistä. Voi kuitenkin olla, että tulevaisuudessa muhamettilaisuus nähdäänkin psyykkisen häiriön merkkinä, jos islamista tulee yhä harvinaisempaa ja imaamien vaikutusvalta vihdoin vähenee. Profeetan, imaamien ja muiden kaapuveikkojen ammatit tulevat ehkä vähitellen katoamaan.
Kuten lukijani ehkä huomasi, nimesin Haapasalon käyttämät antikristilliset käsitteet islamiin, ja voilá kirjoituksesta tuli tyylipuhdas vihapuhetta sisältävä, islamofobinen rasistinen purkaus.

Olen jo aiemmin suomentanut tanskalaisen psykologin Nicolai Sennelsin hienon kirjoituksen "Miksi vastustan islamia?", jossa Jaana Haapasalon mainitsemia uskonnollisen puhdasoppisuuden vaikutuksia kuvataan islamilaisessa maailmassa. Haapasalon hyökkäys länsimaista kulttuuriperintöä kohtaan ei sellaisenaan ole radikaalia tai edes häiritsevää. Sen sijaan hänen kyvyttömyytensä kohdistaa ideologinen kritiikkinsä nimenomaan islamia kohtaan on sekä moraalitonta että älyllisesti ala-arvoista.

Haapasalo voisi avoimesti todeta, että islamilaisen fundamentalismin toivottaminen länsimaihin tukee vasemmistolaisen antikristillisen ja antikapitalistisen ideologian suosiota, ja sen takia vasemmisto tukee muhamettilaisten laajaa maahanmuuttoa Eurooppaan. Haapasalo voisi myös tunnustaa, että hänen tiedeuskonnollinen näkemyksensä on vahvasti valheellinen. Jos hän on perehtynyt evoluutioteoriaan, hän ymmärtäisi että vuosituhansien aikana uskonnot ovat säilyneet, vaikka näin pitäisi olla käynyt, jos uskonnollinen toiminta on ihmisille haitallista.

Mielestäni Haapasalon kirjoitus ansaitsee mahdollisimman laajan näkyvyyden. Aivan kuten Hitlerin kirjoituksia tulee tarkastella kriittisesti, myös nykyvasemmiston avoimesti rasistisia ja kansanryhmää vastaan kiihottavia mielipiteitä pitää arvostella osoittaen näiden looginen epäjohdonmukaisuus. Vaikka Haapasalon kirjoitus olisi ollutkin radikaali 100 vuotta sitten, nykyisessä monikulttuurisessa maailmassa se on vain surkea dhimmin uskontunnustus (Sahada).

keskiviikko 17. tammikuuta 2018

Presidentinvaalit 2018

Tein Pravdan eli Helsingin Sanomien vaalikoneen. Muutama asia kiinnitti huomiotani. Ensiksi, 30 väitteestä - joihin piti vastata myöntävästi tai kieltävästi - viisi tai kuusi vihjasi suoraan, että Venäjä suunnittelee sotilaallista agressiota Suomeen. Sitten pari-kolme väitettä esitti, että maahanmuutto on Suomen kannalta hyvä asia. Väite 16 kuuluikin sitten kornisti, että pitääkö valtion suojella Suomen kieltä ja kulttuuria ulkomaisilta vaikutteilta. Kysymys suvakeille kuuluukin, pitääkö valtion suojella suomalaista kieltä ja kulttuuria VAIN Venäjän uhalta vaiko myös islamin uhalta?

Kysymykset jatkuivat. Seuraava ällistyttävä väite kuului kaikessa yksinkertaisuudessaan: "Uskon Jumalaan". En muista koskaan, ikinä törmänneeni moiseen kysymykseen suomalaisessa poliittisessa keskustelussa. Tarja Halosen aikaan hänen ateismistaan ei noussut varsinaisesti kohua, mutta avioliiton hän solmi heti presidentin virkaan astumisensa jälkeen (ks kommentit alla). Itse muistan, että varsinkin 70-luvulla taistolaisuuden jälkimainingeissa paheksuttiin "uskonnon ja politiikan sekoittamista", jolla pyrittiin minimoimaan SKL:n (Suomen kristillinen liitto) kannatus. Vaarana oli, että maaseudun ja kaupunkien uskovaiset voisivat ryhmittäytyä ateismia edustavien sosialistien vastavoimaksi, kuten Puolassa katolinen kirkko asettui vastustamaan kommunisteja.

Kaikki tietävät, että väite Jumalaan uskomisesta on tehty tarkoituksena saada Laura Huhtasaaren ällistyttävän korkea vaalikonesuosio laskuun. Julkisuuteen tihkuneiden tietojen mukaan Huhtasaaren ajatukset ovat yli 40%:lle vastaajista lähimpänä heidän omiaan. Kun kansalaiset käytännössä jakavat kaikki muut keskeiset arvot, suhtautuminen kirkkoon (teismi) ja ihmisen aiheuttamaan ilmaston lämpenemiseen (panteismi) on merkittävin ero, jolla voidaan lyödä kiilaa kansan syviin riveihin. Venäjän pelolla uhkailu toimii tietenkin federalistien työkaluna, mutta Putinin ja Trumpin toimet eivät kuitenkaan suomalaisia tunnu kauheasti huolettavan.

Varsinaista vasemmisto/oikeisto-jakoa ei näissä vaaleissa nähdä, sillä kahdeksasta ehdokkaasta seitsemän on täysverisiä arbuuseja. Huhtasaartakaan ei voi pitää vapaan markkinatalouden kannattajana, mutta syynä ei ole hänen elämänkatsomuksensa (joka nojaa kapitalismista tuttuun yksilönvapauteen) vaan nuoruuden kokemattomuutensa (tehnyt uraa korporatismin ytimessä opettajana). Julkaisen taas perinteisen vaaliennusteeni, jota tulkitsen alempana.

51% Sauli Niinistö (Kok)
16% Laura Huhtasaari (PS)
13% Pekka Haavisto (Vihr)
7% Matti Vanhanen (Kesk)
5% Paavo Väyrynen (Kesk)
3% Tuula Haatainen (SDP)
3% Nils Torvalds (RKP)
2% Merja Kyllönen (Vas)


Presidentinvaaleissa 2012 äänesti 3,06 miljoonaa ihmistä (äänestysaktiivisuus 69,7%). Kuten eduskuntavaaleissa, myös presidentinvaaleissa puolueiden kannattajien siirtyminen nukkuviin ja nukkuvista äänestäviin vaikuttaa ratkaisevasti ehdokkaan äänisaaliseen (luonnollisesti). Joten se, joka esittää tarkimman arvauksen nukkujista, arvaa parhaiten lopputuloksen.

Oman arvioni mukaan etenkin nuoret kaupunkilaisnaiset näyttävät emansipaation koko voimalla lakkaamattomat kyntensä ja käyvät äänestämässä sitä ainoata ehdokasta, joka ei voi sortua #MeToo -häirintään eli kiintiöhomo-Haavistoa. Kypsempään ikään ehtineet naiset, joita kukaan ei enää ole kiinnostunut häiritsemään #MeToo -hengen mukaisesti, antavat äänensä Sauli Niinistölle, jonka naisflaksi on tanjakarpeloiden ja jennihaukioiden todistuksin sen verran suurta, ettei ole ollut tarvetta ruinata ja mokata itseään #MeToo -viestein. Matti Vanhasen naisseikkailuista voisi puolestaan kirjoittaa kirjan, ja niinhän siitä on tehtykin. Hän ei saa kannatusta naisilta sen enmpää maalla kuin kaupungeissakaan. Matin takana seisoo puolueen kalapuikkoviiksimiehet Isojoelta Kokkolaan. Väyrynen vie äänet siitä Pohjoiseen, mutta Paavon ongelmana on, että äänestäjiä tundralla on todella vähän.

Demarimiehet jäävät kotiin tai äänestävät Niinistöä, koska eläköitynyt duunarimies kesämökkeineen ja Toyota Avensiksineen on oikeasti lähempänä Niinistöä kuin Tuula Haataisen afrikaanoja palvovaa feminismiä. Kokoomuksen rivit seisovat tanassa kuin #MeToo -miehen juhlakalu, eikä Sauli Niinistön, Jan Vapaavuoren ja Petteri Orpon halpahintainen populismi aiheuta ongelmia, vaikka normaalitilanteessa täysmaskuliininen voimatrio aiheuttaisi #AllMalePanel -paniikin Kokoomuksen naisissa.

Huhtasaaren ydinkannattajat ovat monissa vaaleissa pettymään joutuneita keski-ikäisiä, isänmaallisia perheellisiä miehiä. Koska tuo porukka nojaa vahvasti järkiperäiseen ja loogiseen ajatteluun, heidän jäämisensä nukkumaan on epätodennäköisempää kuin Niinistön voitosta jo ennakkoon masentuvien federalistien. Federalistien maailmassaan mikään ei muutu, sijoittuupa Huhtasaari toiseksi tai kolmanneksi ensimmäisellä kierroksella; heille Niinistön voitto ei ole oman ehdokkaan häviö, koska Niinistön politiikka ei eroa mitenkään Haaviston politiikasta.

perjantai 12. tammikuuta 2018

Maahanmuuttajapoliisit riehuivat Berliinissä

Iltalehti tietää kertoa, että Poliisihallitus pyytää poliiseja paljastamaan kollegoitaan, jotka eivät ole sitoutuneet poliisilta vaadittaviin arvoihin. Kyseiset arvot määrittelevät, että poliisin johtamisjärjestelmä on ammattimaista ja työyhteisön jäseniä kunnioittavaa.

Mielenkiintoista on, että arvona pidetään myös asiakastyytyväisyyttä. Kansalainen ei voi olla poliisin asiakas, sillä jos kansalainen on asiakas, poliisi on myyjä. Miettikääpä, jos potilas on asiakas, niin lääkäri on myyjä. Kun lääkäri on myyjä, hoitoa ei anneta hoidollisin perustein vaan vakuutusyhtiön, lääketeollisuuden tai jonkin muun tahon mukaan.

Poliisin kirjatut arvot ovat myyntipuhetta, ja poliisin todelliset arvot näkyvät arkisissa valinnoissa. Ruotsin poliisin arvot näkyvät hienosti tässä videossa:

Suomessa poliisin sosiaalisen median näkyvyys on samalla tasolla. Tunnetuimpana tietenkin tragikoominen Jussi Huhtela, joka haluaa lisää maahanmuuttajia poliiseiksi. Varsin luonnollista, jos poliisi näkee maahanmuuttajat asiakkainaan.

Saksassa on huolestuttu poliiseiksi koulutettavien maahanmuuttajien aiheuttamista ongelmista. Kyse ei ole yksittäistapauksista, vaan 30% kokelaista on maahanmuuttajataustaisia. Artikkelin mukaan poliisikokelaat käyttäytyvät kuten verrokkinsa vastaanottokeskuksissa aiheuttaen pelkoa ympärillään. Artikkelin taustalla on anonyymin paljastus, jonka mukaan maahanmuuttajataustaiset poliisit kohtelevat naiskollegoitaan sikamaisesti ja syyllistyvät rikoksiin:
"Tänään pidin luennon poliisikoulussa. En ole koskaan kokenut mitään vastaavaa. Luokka näytti sikolätiltä. Puolet oppilaista arabeja ja turkkilaisia, helvetin huonotapaisia. Yksinkertaisia. Eivät kykene ilmaisemaan itseään. Meinasin heittää pari ulos, koska häiritsivät tai nukkuivat. Kuulin kollegoilta, että ovat uhanneet hakata heidät. Osa oppilaista ei osaa saksaa. Olen järkyttynyt ja peloissani. Jos heidät poistetaan luokasta, käyvät hajottamassa autot. He eivät ole kollegoitamme vaan vihollisia joukossamme. En ole koskaan kokenut moista vihaa luokassani. Tappelevat oppitunneilla - ette voi edes ymmärtää sitä menoa."
Poliisi on pitkään yrittänyt houkutella riveihinsä maahanmuuttajia. 2015 turvapaikanhakijoiden tulvan myötä Suomeen saapui "huomattavan paljon poliisi- ja sotilaskoulutuksen saaneita irakilaisia", jotka kykenevät vastustamaan suomalaista poliisia tehokkaasti.

Saksalaista ilmiantajaa luonnollisesti arvosteltiin anonyymistä paljastuksesta, vaikka samaan aikaan poliisi siis itse kannustaa anonyymiin palautteeseen (samoin kuin Tulli ja verottaja). Suomessa on käynyt kuten kaikissa muissakin sosialistisissa yhteiskunnissa, joiden urkinta perustuu kansalaisten tekemiin nimettömiin ilmiantoihin. Tie helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla.

Ruotsalainen toimittelija Henrik Arnstad myöntää tanskalais-ruotsalaisessa pakolaiskeskustelussa televisio-ohjelmassa, että nyt eletään uudelleen vuotta 1938 joten kaikki keinot ovat sallittuja toisinajattelijoiden kukistamiseksi, jotta natsit eivät pääse valtaan. Epäilemättä Arnstad kuvittelee, että jokainen maasta poistettu juhlapaikanhakija joutuu heti tapetuksi palattuaan kotimaahansa. Todellisuus on toki toisenlainen, kuten Paavo Tajukangas kommentoi.

Sosiaalisen median asiantuntija Harto Pönkä kommentoi blogillaan Putinin mahtavan trolliarmeijan vaikutusyrityksiä Suomen presidentinvaaleihin. Kaikki tietävät että kiireessä ei tule kuin kusipäisiä lapsia. Vaikuttaa siltä, että Suomen mielipideilmastoa johtavat nyt harvinaisen suurilukuinen joukko kiireessä alkunsa saaneita ihmisiä.

Suomessa on jo 25 vuotta nähty, mikä on hartaan muslimin laki - sharia.

keskiviikko 20. joulukuuta 2017

Pienissä tinoissa turvallisuus unohtuu

Suomalaisen politiikan vuoden 2017 loppuhuipennus mykistää. Keskustellaan kansanedustaja Hakkaraisen kännisestä örveltämisestä, A-oluen myynnin vapautuksesta ruokakauppaan ja tietenkin kirsikkana kakun päällä uuden vuoden aaton perinteisen tinanvalannan kieltämisestä. Tietenkin myös Vihreiden puheenjohtajan Touko Aallon tyttöystävän näkyminen pop-konsertin taustakuvassa on nostettu esiin.

Keskustelussa vilahti myös Tsadin Pravdan julkaisemat puolustusvoimain salaiseksi luokiteltujen asiakirjojen kuvaukset sotilastiedustelusta ja sote-uudistuksen järisyttävän mittaluokan aiheuttamat systeemiset ongelmat ns. hyvinvointivaltion kantokyvylle. Vihellys kuului myös GnS-konsulttitoimiston analyysistä lähivuosina odotettavissa olevasta rahamarkkinoiden romahduksesta.

Ajattelin kommentoida lähinnä tuota Pravdan tekemän artikkelin julkaisusta noussutta kohua. Tiedustelupalvelun salaisten asiakirjojen vuotaminen ei tietenkään anna mairittelevaa kuvaa toiminnan salaisuuden asteesta. Voin kuvitella, että läntiset tiedustelupalvelut ymmärsivät, että tsuhnille ei ihan kaikkea kannata kertoa. Toisaalta en usko, että on kerrottu tähänkään asti, joten tilanne säilynee muuttumattomana.

Huomion arvoista on lähinnä presidentti Sauli Niinistön ja muun valtiojohdon paniikkikohtaus tai primitiivireaktio. Olisin odottanut, että heidän suustaan olisi julkisuudessa kuultu lähinnä sen kaltainen toteamus, että vuotoa ja sen vaikutuksia selvitetään. Kulisseissa olisi tietenkin voitu kiehua raivosta ja mitä lie, mutta julkisuuteen kuulumattomia asioita ei lähdetä julkisuudessa ruotimaan.

Kammottavin virhe oli puolustusvoimain komentajan konsensushakuinen tviitti Pravdan päätoimittajalle, että ”ei jäädä tuleen makaamaan vaan rakennetaan yhdessä luottamus uudelleen”. Mitvit? Miksi tuokin piti tehdä julkisuudessa? Tällaisten osaajien käsissä on kansallinen turvallisuutemme, mikä itsessään ei ollut yllätys. Kesän 2017 Perussuomalaisten ulosheitto hallituksesta paljasti jo, kuinka sekaisin yhteiskuntamme on.

Pravdan toiminnassa en näe moitittavaa. Lehti julkaisee mitä julkaisee, ja parempi että julkaisee kuin ei julkaise. Vuoto itsessään on merkittävä asia – ei vuodetun aineiston uutisointi. Lakia Suomessa luetaan niin sattumanvaraisesti, että laillisuusnäkökulmalla ei ole mitään merkitystä. Jos eliitti haluaa Kaius Niemelle porukoineen rangaistuksen, sen tuomioistuin kyllä mätkäisee. Luultavasti ei halua.

Ja lopuksi pohdintaa kaksinaismoralismista. Feministinen eliittimme haluaa kieltää alkoholin myynnin ja seksuaalisesti virittyneet teot, joita ihmiset – ullatus – tekevät humalassa. Feministit haluavat Suomeen islamilaista maahanmuuttoa, joten… Mitenkä olisi sharia-laki? Loppuisi seksuaalinen häirintä humalassa. Vielä kun saadaan media hiljaiseksi erilaisilla vuotokohuilla, niin Turkin tie on meidän tiemme. Eläköön Erdogan!

sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Turvapaikanhakijat ja jääkarhut - kuin kaksi marjaa

Juuri kun valevaltamedia oli suudellut alpakkaa Töölöntorilla ja joutui tunnustamaan, että 612-soihtukulkueen enemmistö on isänmaallisia ihmisiä, jotka kokoontuvat hiljaiseen mielenosoitukseen muistelemaan entistä itsenäisyyspäivää, uskoin jonkinlaiseen suvakkien tulitukoesitykseen. Valitettavasti olin väärässä, kuten tavallista. Trumpin hallinnon tunnustus Jerusalemista Israelin pääkaupunkina oikeuttaa valevaltamedian ylistämään muhamettilaisten väkivallan. Peitelläkseen omat valheensa, Pravda kaivoi naftaliinista myös jääkarhut.

Toimittelija Vesa Mäkinen kirjoittaa pamfletissaan:
KANADAN arktisella alueella riutuneesta jääkarhusta kuvattu video osoittaa tutkijoiden mukaan ilmastonmuutoksen vaikutukset konkreettisesti.
Muuta tuosta kirjoituksesta ei kannata lukeakaan. Sen sijaan kannattaa lukea tämä Pikkupojan legeendaarinen blogikirjoitus: Totuuden voittanut 11 vuoden takaa. Siinä Sirpa Kulonen "ennusti" jääkarhujen oven takana odottavan sukupuuton...

Itse muistan blogiurani alkuajoilta nähneeni kuvaajan, joka yhdisti CO2-pitoisuuden kasvun ilmakehässä väestönkasvuun.


Uudehkossa Anthony Wattsin blogissa on yllä oleva kuvaaja ja siihen liittyvä kirjoitus. Hiilidioksidin määrän ongelmia sen kummemmin nyt käsittelemättä Gatestone Instituten kirjoituksessa kuvaillaan hyvinkin seikkaperäisesti väestönkasvun aiheuttamia todellisia ongelmia. Valevaltamedian penaalien tuntuu olevan mahdotonta puhkaista oma kuplansa ja tarkastella asioita kaikukammion ulkopuolelta. Onhan heilläkin ruokaostoksensa ja vuokranmaksunsa hoidettavana, joten alpakoiden tavoin he laumaeläiminä tietävät, että on parempi olla yhdessä väärässä kuin yksin oikeassa.

Väärässä olemisessa ei sinänsä ole mitään vikaa. Luottamus on kuitenkin järjestäytyneen yhteiskunnan kasassa pitävä voima. Luottamus ansaitaan sillä, että yleensä ottaen osuu oikeaan omissa arvioissaan. Tällöin asioihin vähemmän perehtynyt kansalainen voi luottaa lukemaansa. Luottamus tulee siis ajan kuluessa ja iän myötä kuten viisauskin.

Nykyisin kai jo yli puolet suomalaisista ei luota sen enempää poliitikkoihin kuin valevaltamediaankaan. Niille, joille luottamus syntyy auktoriteettiuskon kautta, poliitikot ja media voivat syöttää pajunköyttä "arvomaailmoista" ja "ihmisoikeuksista" yhteiskunnallisten asioiden päätösten perusteina. Heille Joseph Goebbelsin menetelmät valheen toistosta toimivat niin puhdasoppisesti, että he kutsuvat poliittisia vastustajiaan absurdisti populisteiksi.

perjantai 8. joulukuuta 2017

Mikä erottaa natsin ja suvakin?

Tänä vuonna 612-soihtukulkueeseen osallistui poliisin arvion mukaan 2.800 henkilöä. Tapahtuman järjestäjätaho kutsuu tapahtumaa kaikille isänmaallisille ihmisille avoimeksi, kun taas media ja mukasuvaitsevainen punavihreä eliitti pitää sitä nykyajan Hydrana. Reitin varrella asuneet töllistelivät ikkunoissaan ja hysteerisimmät innostuivat jopa huutamaan "buu".

Aiemmin päivällä järjestetyissä anarkistien Ei natseja Helsinkiin ja (lakkautetun) Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen Kohti vapautta -mielenosoittajia oli kummassakin noin tuhat. PVL:n kävijämäärää luultavasti kasvatti oikeuden päätös järjestön laittomasta toiminnasta houkutellen mukaan niitä, joilta ei nykyiselle oikeuslaitokselle kiitosta ja kunniaa heru. Siitä huolimatta - osallistuminen PVL:n mielenosoitukseen omilla kasvoilla on vaarallista; niin pahasti järjestö on demonisoitu.

Onkin kuvaavaa, että kun PVL on lakkautettu poliittisin perustein, sen vastinpari ja vieläkin väkivaltaisempi järjestö Varisverkosto saa jatkaa toimintaansa Helsingin pormestarin ja Vihreiden ja Vasemmistoliiton merkkipoliitikkojen kannustamina. Jos Suomessa oikeusteitse päätetään ryhtyä kieltämään poliittisia ideologioita, pitäisi vihervasemmistolainen internationalistinen sosialismi asettaa islamin kanssa tähtäimeen. Mitenkään kansallissosialismin ideologiaa kehumatta, se on kuitenkin niin kauan seissyt kirkonmäellä häpeäpaalussa, että kyseisen ideologian julkinen kannattaminen saa toisinajattelijoissa kaikki hilpeyden ja vihan väliin jäävät tunteet.

Länsimaisen vasemmiston henkisestä muutoksesta (en viitsi kirjoittaa "kehityksestä") professori Antero Järvinen on kirjoittanut erinomaisen esityksen Mikko Mäkisen Ilmastorealismia-blogiin. Jos sinulla on vain vähän aikaa, lopeta tämän kirjoituksen lukeminen tähän ja käytä aikasi tuohon. Se on lukemisen arvoinen.

Töölön 612-soihtukulkue joutui erityisesti 2015 ja jonkin verran myös viime vuonna anarkosyndikalistien ja muun väkivaltaisen vasemmiston väkivallan kohteeksi. Myös tänä vuonna joku nutturapää joutui poliisin haaviin heiteltyään 612-kulkijoita kananmunilla. Vasemmistolla - niin PVL:n kuin Varisverkostonkin - on omasta mielestään oikeus käyttää väkivaltaa, tai kuten Vasemmistoliiton puheenjohtajatar Li Andersson totesi klassikoksi muodostuneessa haastattelussaan, että "Vasemmiston väkivalta on luonteeltaan erilaista".

Vasemmiston vihan ensisijainen kohde maailmalla on Trump ja Suomessa myös Putin. Molemmat presidentit kun arvostelevat suorapuheisesti Euroopan Unionin johtajia ja politiikkaa. Tästä syystä EU:n vastustajia on ryhdytty kutsumaan putinisteiksi tai Venäjän trolleiksi, vaikka ainoa jonka politiikka on ollut yhdenmukaista on Putin. Muutamia vuosia sitten Putin oli Angela Merkelin oma toy-boy, kunnes Angela päätti laskea maahansa heitä miljoona kappaletta Irakista.


Presidentti Trump päätti tällä viikolla tunnustaa Jerusalemin olevan Israelin pääkaupunki. Tunnustus oli itseasiassa muodoltaan passiivinen, koska senaatti oli moisen päätöksen tehnyt jo 1995, ja kukin presidentti vuorollaan oli vain kuuden kuukauden välein jatkanut jo tehdyn päätöksen toimeenpanokieltoa. Ja mitäpä tapahtui? Kaikki maailman vasemmistolaiset ryhtyivät mellakoimaan. Muslimit paskastaneissaan ja sosialistit muissa maissa. Se, että muslimien kolmesta pyhästä kaupungista kaksi (Jerusalem ja Yathrib) on juutalaisia, on hykerryttävä yksityiskohta, jonka kanssa lähinnä kilpailee shaahin valtakaudella rakennetun Teheranin kansainvälisen lentokentän ulkokatolle valettu Davidin tähti.


Israelilaisen rakennusyhtiön källi paljastui muulle maailmalle vasta Googlen karttaohjelman myötä 2010-luvulla. Luonnollisesti Iranin tuolloinen presidentti Mahmud Ahmadinezad uhkasi työntää juutalaiset välimereen samalla tavalla raivoten kuin vasemmistolaiset nyt Trumpin tunnustettua Jerusalemin aseman. Euroopassa ja erityisesti Ranskassa ja Ruotsissa pitkään jatkunut sosialistien valtakausi on aiheuttanut uuden juutalaisvastaisen ilmapiirin nousun ja johtanut jopa suoraan väkivaltaan juutalaisia kohtaan. Kun siis PVL julistetaan pahuuden ruumiillistumaksi, olisi loogista kieltää myös kaikki muut vasemmistolaiset, juutalaisvastaiset ryhmittymät, kuten Rosmo Soininvaara, Pertti Salolainen ja tietenkin turkulainen "Muhammed A"Li Andersson.

Sosialismi on luonteeltaan rasistinen siksi, että siinä ihmiset nähdään lähtökohtaisesti eriarvoisina. Toiset ryhmät ovat vahvempia (valkoiset ja miehet) ja toiset heikompia (neekerit ja naiset), joita tulee tukea (internationalistinen sosialismi, kolmannen aallon feminismi) tai polkea (kommunismi, islam). Niin - mikä erottaa natsin ja suvakin?

torstai 30. marraskuuta 2017

Googlen vastarintaliike

Pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta loi sattumalta kaksi täysin vastakkaista näkökulmaa sananvapauteen. Toisessa pahasti korruptoitunut oikeuslaitoksemme lopetti Pohjoismaisen vastarintaliikkeen, jonka kansallissosialistinen ideologia tuo lähinnä mieleen "Illinois nazis"-kohtauksen Blues Brothers elokuvasta.


Pohjoismainen vastarintaliike on jonkinlainen epätodellinen, lapsellinen Pekka Siitoimen kannattajakerho, jonka saattaminen oikeuteen kuvaa poliisin, syyttäjänlaitoksen ja tuomioistuimen epätodellista lapsellisuutta enemmän kuin haluaisin uskoa.

Jos jotain halutaan kieltää yhteiskunnallisen rauhattomuuden edistäjänä, niin miten olisi vaikkapa islamilaiset yhdyskunnat, Vihreiden ja Vasemmistoliiton tukemat yhdistykset tai moottoripyöräjengit? Vastarintaliike on puujalkavitsi, jonka kieltämisessä naurattaa lähinnä virkavallan puusilmäisyys.

Päivän toisesta hyvinvointiyhteiskunnan fascismista tuli todistus Teoston toimesta. Kansankynttilöiden pölhöjen taistelu Googlen tuulimyllyä vastaan on osoitus siitä, että Teosto ei ymmärrä liiketaloudesta ja taiteilijoiden elämästä mitään kaunista sanottavaa.

On kornia, että Google työnsi Teoston vaatimukset kirjaimellisesti bittiavaruuteen, kun taas suomalainen oikeuslaitos yrittää työntää Vastarintaliikkeen bittiavaruuteen siinä kuitenkaan onnistumatta. Toinen onnistui ja toinen ei. Monikulttuurinen ja suvaitsevainen vihreä fascismi on yhtä paljon markkinatalouden puolesta kuin kansallissosialistinen vastinparinsa. Jopa feministinen Google (James Damoren haastattelu NJET-liitteessä) sai tarpeekseen Teoston feministisestä höpötyksestä. Vaikka Google on ideologisesti sekaisin kuin kaakao maitolasissa, sillä oli keinot ja halu pysäyttää hulluuden ylistys toisin kuin suomalaisella oikeuslaitoksella.

maanantai 27. marraskuuta 2017

Kamelikuskin kyydissä betoniviidakossa

Viikonloppuna olin pikkujoululiikenteessä, ja tulin nauttineeksi kansalaisluottamusta Tsadin ytimessä. Koska kauas on pitkä matka, päädyin Kampista Ullanlinnaan ihka-aidolla kotimaisella yön ainoalla valopilkulla.

Suvaitsevana ihmisenä olin jopa innostunut, kun ratin takana istui pienikokoinen musta mies kuin suoraan jostain Tintin seikkailuista. Polleana jopa myhäilin, että hienosti kotoutunut vuori-insinöörimme ei tarvinnut edes navigaattorin apua näin lyhyelle matkallemme. Matkaahan ei tosiaan määränpäähän ollut kuin vaivaiset kolme kilometriä. Ajattelin antaa kunnon tipin, joten sovimme matkan hinnaksi tasan 20 euroa - mittari kiinni tai auki.

Koska kiirettä ei illan viimeisellä pikataipaleella enää ollut, ja koska repustani löytyi pari rupista jupinaa matkaevääksi, en viitsinyt puuttua kuljettajan paikalla vaikuttaneen aivokirurgimme reittivalintoihin. Noin kymmenen minuutin ajon jälkeen mestari kuitenkin alkoi vaikuttaa olevan yhtä hukassa kuin henkilöpaperinsa syksyllä 2015 Torniossa. Opastettuani mustan lampaani takaisin ruotuun, olin luottavainen Mercedeksen suuntavaistoon.

Kuten elämässä yleensä, hyvää kannattaa odottaa. Noin 45 minuutin ajomatkan ja lukuisten interventioideni avustamana johtotähti pysähtyi oikean talon eteen. Tai no, ainakin samalle kadulle ja riittävän lähelle jalkautuakseni keskelle arbuusien miinoittamaa tannerta yksin tst-reppuni kanssa.

Seuraavana aamuna tilasin uudelleen vuokravaunun siirtyäkseni etulinjan korsustani lepäämään omaan yksikkööni. Tällä kertaa kuljettajana toimi pottunokkainen naisoletettu, jolle avauduin yön kokemuksestani. Hän kertoi, että Tsadin taksarit tietävät, että mestareiden osalta tutkintovaatimuksia on hieman löysennetty kotouttamisen ja käänteisen rasismin nimissä. Näyttöä tuosta tuskin saadaan, jollei empiria sellaiseksi riitä. Mutta ilmiselvästi kuvailemani draaman kaari ei tullut kuljettajattaralle uutisena.

Kuulinpa vielä sellaisenkin vihaväittämän, että samalla luvalla sitten saattaa ajaa koko kaveripiiri ja puoli sukua, mikä ei taas itselleni tullut yllätyksenä. Se vähän harmittaa, etten tullut ottaneeksi auton numeroa ylös voidakseni välittää kehuni taksitarkastajan kautta oikeaan kohteeseen.

Itseäni öinen seikkailuni enemmän huvitti kuin ärsytti - siksihän katsoin tapahtumat loppuun asti. Mutta voin hyvin kuvitella, että joku vähemmän suvaitsevainen tai yksin matkustava naisoletettu ei olisi ollut yhtä avarakatseinen ja suvaitsevainen kuin minä. Jossain vaiheessa olisin voinut huolestuakin, jos en olisi kuullut huhupuheita tämän kaltaisista tapahtumista ennakkoon.

lauantai 11. marraskuuta 2017

Miksi Virtanen piiloutui takakonttiin

Demokratia on yhteiskunnan hallintomalli, jossa yhteiskunnan jäsenet käyttävät valtaa itseään koskevissa asioissa. Suomessa demokratiaa toteutetaan edustuksellisesti, eli ihmiset äänestävät keskuudestaan luottamusmiehet edustamaan itseään. Edustuksellisessa demokratiassa yksittäisen kansalaisen ääni ei useinkaan nouse kuuluviin, koska kukaan ei välttämättä kerro julkisuuteen hänen mietteitään suuressa salissa.

Demokratian heikkous on siinä, että se helposti muuttuu enemmistön diktatuuriksi. Puolet edustajista voivat toimia kansan enemmistön toiveiden ja edun vastaisesti. Sen takia kansalaisten turvaksi on säädetty yksilönvapautta suojaavia lakeja, joiden tarkoitus on suojata vähemmistön oikeuksia. Suomen vanha perustuslaki suojasi vähemmistöä voimakkaasti edellyttäessään 2/3 enemmistöä eduskunnassa kaikissa merkittävissä päätöksissä.

Sosialistien pitkäikäinen unelma yksinkertaisesta määräenemmistöstä (101 kansanedustajaa) perustui siihen, että he tiesivät 2/3 enemmistön olevan tavoittamattomissa. 90-luvun laman aikana Esko Aho ja Iiro Viinanen tarjosivat sosialisteille luopumista 2/3 määräenemmistöstä voidakseen muuttaa ns. taloudellisia valtalakeja helpottaakseen omaa vallankäyttöään keskellä vakavaa taloudellista kriisiä. Sosialistit hväksyivät tarjouksen luottaen siihen, että seuraavissa (Paavo Lipposen) hallituksissa he saavat vallan.

Tuota valtaa onkin sitten käytetty - ensiksi se luovutettiin pois kansalta Brysseliin. Kuvaavaa vallan luovutukselle on marraskuussa 2017 käyty keskustelu Suomen eduskunnassa luopumisesta kesäajasta. Eduskunta totesi, että sillä ei ole valtaa päättää moisesta, ja se velvoitti hallituksen kertomaan Brysseliin kansan tahdosta. On vaikea kuvitella vähemmän merkittävää päätöstä kuin kesäajasta luopuminen kuvaamaan kansallisen itsemääräämisoikeuden menettämistä.

90-luvun lopussa kansanedustajien tulotasoa korotettiin reippaasti tarkoituksena houkutella elinkeinoelämän ja virkakunnan korkeimpia päättäjiä mukaan politiikkaan. Poliitikon ura ei kuitenkaan houkuttele merkittäviä johtajia siihen liittyvän julkisen ryvettymisen uhan vuoksi. Niinpä politiikkaan alkoi yhä voimakkaammin pyrkiä ihmisiä, jotka nauttivat julkisuudesta, mutta eivät ikinä saisi moista tulotasoa työelämässä. Niinpä eduskunnassa onkin nykyisin muutamia yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta erilaisia Li Anderssonin ja Petteri Orpon kaltaisia matalan moraalin omaavia nihilistejä.

Suomalainen poliitikko on kuuliainen Brysselille, joka tarjoaa vielä kotimaistakin tulotasoa kovemman mahdollisuuden yltäkylläiseen elämiseen. Suomalainen veronmaksaja ei kykene tarjoamaan sellaista taloudellista elintasoa kuin Bryssel, joten poliitikon ei edes tarvitse vaivautua ajamaan suomalaisen etua menestyäkseen elämässään.

Yksinkertaisen enemmistön myötä poliittinen järjestelmä muuttui vallan tavoitteluksi. Poliitikot alkoivat uskoa, että suuri suosio on politiikan teon ensisijainen tavoite. Demokratian alkuperäinen ajatus siitä, että kaikkia kansalaisia kuullaan päätöksenteossa kuten Georg C. Ehrnroothia äänestäneitä perustuslaillisia oikeistolaisia. Enemmistö saa toki päättää asioista, mutta vähemmistön äänen kuuluminen on demokraattisen järjestelmän itseisarvo. Vaikka vähemmistöllä ei olisi valtaa itseään koskevissa asioissa, ainakin sille tulisi tarjota mahdollisuus saada äänensä kuuluviin.

Pääminiteri Juha Sipilän, puheenjohtaja Petteri Orpon ja ulkoministeri Timo Soinin toiminta Perussuomalaisen puolueen hajottamisessa on vastoin demokratian keskeisiä arvoja moniäänisyyden ja -arvoisuuden suvaitsemisena. Hajottamalla yhden puolueen, kolmikko tuli samalla hajottaneeksi viimeisenkin rippeen suomalaisesta demokratiasta. Enää ei edes peitellä halua hiljentää politiikkaan ja itsensä kohteluun tyytymätön kansanosa.

Kun vaiennettu kansa siirtyi sosiaaliseen mediaan puheineen ja mielipiteineen, päätti valtiovalta tukahduttaa nettipoliisien voimin vihapuheeksi ristityn keskustelun. Kuin kirsikkana kakun päällä, nimimerkkien takaa kirjoittavia kansalaisia alettiin haukkua epäisänmaallisiksi venäläismielisiksi putinin trolleiksi. Enää ei edes asia ratkaise vaan pelkkä oikeamielisyyden todiste, jollaiseksi puolueen jäsenkirja kelpaa.

Tulevaisuuden ennustaminen on vaikeaa, mutta ilahduttavia esimerkkejä on ilmassa. Eurovaluutan aikakauden loppu, keskuspankkikuplan puhkeaminen ja valtioiden hurja velkaantuminen osoittaa, että vapaus rynkyttää aina kalterinsa rikki. Näköpiirissä oleva Euroopan Unionin hajoaminen paljastaa, että diktatuurit eivät ole ikuisia. Kun lisäarvoa tuottavat yksilöt kauppaavat osaamistaan mustissa pörsseissä, totaaliset järjestelmät luhistuvat. Neuvostoliitto kesti kolme sukupolvea, nykymuotoinen EU on elänyt vasta 25 vuotta.

Kuvaavaa poliitikkojen itseriittoisuudelle on heidän väitteensä siitä, että valittu politiikka synnyttää talouskasvua. Uskooko kukaan täysjärkinen, että Apple kehitti puhelimensa poliitikkojen takia tai että lääkkeitä ei olisi ilman poliitikkoja? Poliittisen järjestelmän ainoa tehtävä on taata yhteiskuntarauha, eikä se näytä kykenevän edes siihen, kuten tässä Sitran julkaisussa todetaan.