Tiede ja tunne motiiveina

Piia Jallinoja:

Bio­tie­tei­den nä­kö­kul­ma ih­mis­ten käyt­täy­ty­mi­seen on ol­lut var­sin ka­pea ja jo­pa hol­hoa­va. Ih­mis­ten toi­vei­den, tun­tei­den, pai­nei­den ja hy­vin­voin­nin ko­ke­muk­sia se­kä ku­lu­tus­va­lin­to­jen mo­tii­ve­ja on liian kauan vä­hä­tel­ty.

Mei­dän on ase­tet­ta­va yk­si­löi­den omaa elä­mään­sä kos­ke­vat ko­ke­muk­set, tun­teet ja ar­vot kes­kus­te­le­maan tie­teel­li­sen, väes­tö­ryh­miä ja to­den­nä­köi­syyk­siä kos­ke­van tie­don kans­sa. Pelk­kä tie­teel­li­nen tie­to ja sen tu­los­ten ra­por­toi­mi­nen kan­sa­lai­sil­le ei rii­tä.

Tässä kirjoittaja osuu niin oikeaan kuin vain on mahdollista. Kaikki yhteiskunnallinen toiminta tulisi rakentua sen varaan, miten ihmiset kokevat oman elämänsä eikä sen varaan, miten tutkija käskee kokemaan.

Niin kauan kun vasemmistoliberaalit kannattavat esimerkiksi seksuaaliryhmien oikeutta yksilölliseen elämäntapaan, he auliisti kannattavat individualismia. Tätä individualismia he käyttävät vastustaessaan konservatiivien arvoja, mutta muuten he kannattavat yhteisöllisyyttä. Jos tavallinen keskiluokka viihtyy rauhallisessa nukkumalähiössä, vasemmistoliberaalille se on painajainen, jossa asumisesta tulee rangaista. Taloudessa yhteisöllisyys on jo kritiikitöntä: mahdollisimman korkea verotus mahdollistaa tasapäiset palvelut. Omat valinnat joko kielletään (yksityiskoulut ja kotiopetus) tai tehdään mahdollisimman kalliiksi (maalämpöpumppu ja 95E-polttoaine)