Uutispuuroa aamupöydässä,
mies tarvitsee kunnon evästä.
Kumpi voittaa Karhu vai leijona,
kysyy minulta töissä johtaja.
Mikä minä olen sille vastaamaan,
multa luvut jäi kesken aikanaan.
Anna minulle armahduksesi,
ole minulle Rafaelin enkeli.
Rafaelin enkelin sanoitukset ovat monitasoiset eikä Ruuska itsekään ole muistaakseni niitä missään yhteydessä sen kummemmin avannut. Todennut vain, että se nyt on sellaista tajunnan virtaa. Rafael on yksi kolmesta arkkienkelistä, mihin laulun sanatkin siis viitannevat.
Toinen vaihtoehto nousi mieleeni, että renesanssiajan italialainen taiteilija Rafael maalasi kaiketi kuuluisimman teoksensa Sikstiiniläismadonnan, jossa "Jumalan äiti" kieltämättä näyttää enkeliltä. Tämän taulun venäläiset ryöstivät sotakorvaukseksi Dresdenin taidemuseosta mutta palauttivat sosialistisen Itä-Saksan perustamisen kunniaksi kymmenen vuotta myöhemmin. Tapauksesta tehtiin tietenkin suuri mediaspektaakkeli, jossa amerikkalaisten tuhoamasta Dresdenistä venäläiset pelastivat taulun liki varmalta tuholta. Sanomatta jäi, että Stalin suunnitteli Moskovaan valtavaa sotasaalismuseota, jolle Hitlerin oma museohanke syntymäkaupungissaan Linzissä jäi vain kalpeaksi aavistukseksi. Molempien diktaattoreiden hengenlähtö onneksi muutti eurooppalaista taidehistoriaa tältä osin.
Yle Teema lähetti kaksiosaisen dokumentin Toisen maailmansodan aikaisista taidevarkauksista, joita tekivät niin saksalaiset, venäläiset kuin amerikkalaisetkin. Ainoana erona oli se, että amerikkalaiset todella varastivat - siis rivimiehet koska sotasaaliiden otto oli sodanjohdon jyrkästi kieltämä. Venäläiset ja saksalaiset taas varastivat taidetta johtajilleen heidän nimenomaisesta käskystään. Mielenkiintoisimman seikkailun kaikista varastetuista taideteoksista koki ehdottomasti Gentin alttaritaulu. Yksi taulun maalauksista oli varastettu jo aiemmin 30-luvulla ja varastetun tilalle maalasi kopion Jef Vanderveken. Ilmeisen hyvää työtä teki, koska sai myytyä tekemänsä kopiot Herman Göringille 300 kilosta kultaa.
Määrittelemättä jää, mitä on taide tai mikä on taidetta. Ilmeisesti se on harvinaista ja siksi myös kallista. Yhdestä Patek Philipin kellosta joku voi maksaa satoja tuhansia, mutta yksikään Swatchin tuhansista kopioista ei mene kaupaksi paria kymppiä kalliimmalla. Väärennettyjä ranta-rolexeja joku osti aitoina kovaan hintaan, mutta edes ilmaiseksi eivät monet taiteilijat saa tuotoksiaan pois käsistään. Ihmiskunnan historia näyttäisi osoittavan, että hyvä taide (siis yli eri sukupolvien ja kulttuuripiirien arvostama) on hivenen arvoituksellista mutta ennen kaikkea se herättää mielihyvää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti