perjantai 7. syyskuuta 2012

Tsekin presidentin puhe

Tsekin presidentin Václav Klausin puhe Mont Pelerin Societyn yleiskokouksessa Prahassa. Puheessaan hän analysoi Euroopan ajautumista kommunismin aikakauden jälkeiseen apatiaan, joka on vallannut koko läntisen maailman.

1. Tiesimme, että sosialismi, sosiaalidemokratia tai “sosiaalinen markkinatalous” on täällä pysyvästi ja sen kannatus kasvaa.

2. 1960- ja 70-lukujen taitteessa perustettu Rooman klubi sai minut pelkäämään vihreää ideologiaa, joka edustaa vaihtoehtoista oppia perinteiselle sosialismille. On ilmiselvää, että sen tavoite on muuttaa jyrkästi yhteiskuntaamme. Väitetty luonnonvarojen loppuminen ja väestöräjähdys ovat valheita. Siihen aikaan ei vielä ollut oppia ilmaston lämpenemisestä eikä tiedetty siihen kätkeytyvistä vaaroista.

3. Jo kylmän sodan aikana pantiin merkille, että älymystön selvä enemmistö kannatti kommunismia tai siihen kytköksissä olevia oppeja. Työväenluokka, marxilaisittain proletariaatti, ei ole koskaan uskonut kommunismiin. Jo silloin kiinnitin huomiota kasvavaan määrään alikoulutettuja intellektuelleja, joita Länsi tuotti tarjotessaan korkeakoulutuksen kaikille halukkaille. Yhtenä sen seurauksena on julkisen keskustelun pinnallistuminen, mikä on saanut ennennäkemättömät mittasuhteet.

Älymystö on vasemmistolaista, koska Hayekin sanoin he ovat vakuuttuneet, että sosialismi tarjoaa vastauksen kaikille elämän osa-alueille, ja sen takia se on oikea oppi juuri heitä varten. Älymystö pitää itseään kaikkein arvokkaimpana kansanosana, ja siksi he vastustavat ajatusta arvonmäärityksestä vapailla markkinoilla, jotka eivät yleensä jaa heidän omaa arviotaan arvostaan.

4. Sosialismi (tai pikemminkin kommunismi) perustuu uskoon tieteen kaikkivoipaisuudesta ja sen kykyyn ratkaista kaikki inhimilliset ja yhteiskunnalliset ongelmat; siksi nykymenoa ei haluta muuttaa. Kaivataan vain pientä lisävalaistusta. Omakohtaiset kokemuksemme kommunismista muistuttavat uskomuksen järjettömyydestä. Jo silloin huomasimme Lännen uskovan samaan harhakuvitelmaan. Me emme uskoneet teknokraattiseen ajattelutapaan, tieteen oikeutukseen ja teknologian kykyyn ohjata yhteiskuntaa. En arvostanut Herman Kahnia, Jay W. Forresteria ja Alvin Toffleria (ja Max Singerin kirjaa Tulevaisuuden historia) koska he aliarvioivat yhteiskunnan sosiaalista ulottuvuutta ja uskoivat perusteetta teknologiaan, mikä ei ajatuksena juuri eronnut marxilaisuudesta. Olen aina pitänyt Aldous Huxleyn Uutta uljasta maailmaa muistutuksena itselleni. Hayekin artikkeli Tiedon käyttämisestä yhteiskunnassa oli opettavainen.

Siinä missä sosialistit viittasivat vain tieteeseen tiedon lisäämisen keinona, me ymmärsimme että tärkein tieto on ihmisten arkielämän ymmärtäminen eikä hienojen kirjojen kirjoittamista siitä. Nykyinen muotisana ”tietoyhteiskunta” on käsitteenä tyhjänpäiväinen. Kaikki yhteiskunnat ovat perustuneet tiedon varaan. Nämä asiat me tiesimme 20 vuotta sitten, mutta seuraavia asioita emme osanneet ennustaa. Luettelen niistä muutaman – oleellista on aina ollut kyky käyttää tietoa hyväksi.

1. Me emme täysin ymmärtäneet 60-luvun kauaskantoisia vaikutuksia. Se oli perinteisten arvojen ja instituutioiden perinpohjaisen väheksymisen kulta-aikaa. Sen jälkeen on syntynyt useita sukupolvia, jotka eivät ymmärrä sivilisaatiomme merkitystä, kulttuurista ja eettistä perintöä ja ovat ilman mitään suuntaviittaa omien ratkaisujensa tekemiseksi.

2. Aliarvioimme tietyt muodollisesti hyvin toimivan demokratian ongelmat, mikäli yhteiskunnasta puuttuvat kaiken pohjana olevat perusarvot. Emme ymmärtäneet demokratian vaikutusta yhteiskuntaan, jos kaikilla on oikeus vaatia rahaa vastikkeetta itselleen. Emme osanneet odottaa, että poliittinen järjestelmä johtaa sellaiseen päätöksentekoon, jossa konkreettiset etuisuudet maksaa joku näkymätön osapuoli, mikä on nykyisen eurokriisinkin perimmäinen syy.

3. Jo tuolloin pelkäsin asteittaista hivutusta pois yksilönvapauksista kohti ihmisoikeuksia, mikä on jatkunut jo pitkään. Pelkäsin ihmisoikeus-oppia vaikka en tiennyt sen seurauksia. Ns. ihmisoikeuksilla ei ole mitään tekemistä yksilönvapauksien ja vapaan yhteiskunnallisen keskustelun kanssa. Kyse on vain jonkun oikeutuksesta. Klassiset liberaalit ja libertaarit eivät voi tarpeeksi painottaa, että oikeudet tällä tavalla tulkittuna vain rajoittavat yhteiskunnallista toimintaa ja vapautta.

Ihmisoikeudet ovat itse asiassa vallankumouksellinen keino kieltää yksilönvapaudet. Ihmisoikeuksia käytetään murtamaan yksittäiset kansakunnat ja valtiot. Ihmisoikeuksia on käytetty poliittisen korrektiuden pönkittämiseen sen kaikkine kielteisine seurauksineen.

4. Ihmisoikeuksien ja poliittisen korrektiuden ajamista varten on syntynyt valtava demokratian syrjäyttävä lakimiesarmeija, juridokratia. Päivittäin saamme todistaa, kuinka valtaa siirretään vaaleilla valituilta edustajiltamme tuomarikunnalle. Nykyaikainen lakimieseliitti on sukua vanhalle uskomukselle, jonka mukaan yläluokan aatelisten tulee kahlita parlamentin mahdollisia ylilyöntejä. Toisin sanoen, ilman (vaaleja) ”valittua ryhmää” lakimiehiä demokratia ei voi toimia. On myös hyvä ymmärtää, että tätä toimintaa perustellaan (ihmis)oikeuksilla eikä (yksilön)vapauksilla. Pyrkimyksenä on ajaa alas poliittinen keskustelu, siis demokratia. Juridokratia on askel kohti epädemokraattista yhteiskuntaa.

5. En myöskään osannut odottaa erilaisten NGO-järjestöjen saamaa asemaa, erityisesti ylikansallisessa päätöksenteossa, ja sitä kuinka voimakkaasti ne halveksuvat parlamentaarista demokratiaa. Ajan myötä ne ovat saaneet yhä enemmän valtaa. Ne edustavat tahoja, jotka ohjaavat etuja ja etuoikeuksia itselleen poliittisen keskustelun ulkopuolella täysin vastoin 200 vuotta jatkunutta yleistä yhteiskunnallista vapauden kehitystä. En muista missä kuulin ensimmäisen kerran, että ne edustavat nykyaikaista feodaalijärjestelmää, mutta määritelmä on mielestäni hyvä.

6. Elimme liian kauan aikaa, jolloin lehdistö ei ollut vapaa, ja siksi arvostimme sen rajoittamatonta vapautta keinona toteuttaa aidosti vapaa kansalaisyhteiskunta. Enää emme ole niin varmoja siitä. Nyt medialla on Lännessä lähestulkoon täydet vapaudet, mutta se käyttää niitä pakkosyöttääkseen toimittajien omaksumaa maailmakuvaa. Demokratiamme muuttui mediokratiaksi, joka on vaihtoehto demokratialle tai ehkä pikemminkin keino tuhota demokratia.

7. Vastustimme kommunismin aikakaudella kaikkea ylikansallista hallintoa, lähinnä Moskovasta. Emme huomanneet sitä Lännessä tapahtuvaa hidasta siirtymistä kansallisesta päätöksenteosta kansainväliseen ja ylikansalliseen hallintoon. Meillä ei rautaesiripun takana ymmärrettävistä syistä ollut mahdollisuutta seurata kovinkaan tarkasti Euroopan yhdentymistä. Näimme vain sen vapaat kansalaisyhteiskunnat emmekä kansallisvaltiot tuhoavaa ylikansallista kehitystä.

8. En myöskään osannut odottaa, että kapitalismin, vapaan markkinatalouden ja pienen keskushallinnon puolestapuhujia olisi niin harvassa. En voinut kuvitellakaan, että kapitalismi ja markkinat muuttuisivat paheksutuiksi poliittisesti epäkorrekteiksi sanoiksi, joita kukaan vakavasti otettava poliitikko ei uskalla käyttää. Kuvittelin sen olevan mahdollista vain marxilaisessa kommunismissa. Nyt vasta näen sen vihan joka kohdistuu vaurauteen ja tuottavaan työhön, nyt vasta ymmärrän kateuden merkityksen ja sen alkukantaisen ajatuksen, että yhden vaurastuminen on muilta pois.

9. En odottanut yhteisomistuksen, julkisen sektorin, valtion tukiaisten, tulontasauksen ja älymystön saamaa suurta suosiota verrattuna minun tavallani ajatteleviin. 60-luvulta asti läntistä taloustutkimusta seuranneena en odottanut monetarismin tulevan hylätyksi näin nopeasti. En uskonut että ihmiset unohtaisivat, että sääntely tarkoittaa suunnitelmaa, sosiaaliturva kommunismia ja että vapaaseen vaihdantaan perustuva talous joko on tai ei ole olemassa. En uskonut, että päästyämme yhden luokan etuoikeuksista me näin nopeasti kykenemme sulattamaan uuden luokan synnyn ja että voimme tehdä näin suuria virheitä talouspolitiikassa kuten euro on osoittanut. Olen yllättynyt, kuinka haluttomia ihmiset ovat ottamaan vastuun omasta elämästään, että vapautta pelätään ja että valtion kaikkivoipaisuuteen vallitsee näin rajaton luottamus.

Miksi Mont Pelerin Societyn jäsenet ovat antaneet tämän tapahtua? Me emme epäonnistuneet analyysissämme. Olemme olleet hiukan huolettomia tai laiskoja toiminnassamme. Emme ole laittaneet itseämme kunnolla likoon, sillä on pelottavaa puolustaa omia ajatuksiaan suuren yleisön edessä. Meillä ei ole enää Milton Friedmanin tapaisia yksilönvapauden puolustajia joukossamme. Tiedämme ja tunnemme toisemme, mutta meidän ulkopuolella meitä ei tiedetä eikä tunneta. Pitkällä tähtäimellä ajatuksemme tulevat tunnetuiksi, mutta se on todella pitkällä tähtäimellä ja nyt on jo ehkä liian myöhäistä.

Kuten Hayek sanoi, vapautta ei ole ellei jokainen sukupolvi nouse sitä puolustamaan. Nyt on meidän sukupolvemme vuoro. Meidän ja lastemme täytyy nousta sitä puolustamaan. Ja se täytyy tehdä nyt ennen kuin on liian myöhäistä.

19 kommenttia:

Pyrrhos kirjoitti...

Helvetin hyvä puhe. Tällaisia ei paljon Suomessa pidetä. Nyt täytyy kai Arvojohtaja-Tarjan nousta DDR-museostaan ja selittää tuhmille tsekeille että sosialismi oli oikeasti ihan fantastinen juttu ja että te perkeleet puhutte nyt tuhmia. Kiitokset muuten Kumitontulle mielenkiintoisesta blogista.

IDA kirjoitti...

No näin. Totahan mää oon aina sanonu.

Itse muistan missä itse kuulin puhuttavan tuosta uudenlaisesta feodaaliyhteiskunnasta ensimmäisen kerran. Se oli Suomen Sisun keskusteluissa vuosituhannen taitteessa.

Kumitonttu kirjoitti...

Kiitos Pyrrhos vaan itsellesi. Blogihan on lukijoidensa näköinen.

Ida, Suomen Sisu on ollut kaukonäköinen, mutta siinähän ei ole mitään uutta.

Coskar North kirjoitti...

Olipahan hieno puhe. Tässäkin tekstissä mainitusta Milton Friedmanista luinkin juuri muutamia päiviä sitten aika hauskan artikkelin. On ollut kaveri jo vuonna 2003 pelottavan oikeassa. Koska taidat olla libertaari itsekin(?), olet varmaan lukenut jo aikoja sitten Friedmanin mielipiteistä liittyen euroon, mutta siltä varalta että olisi tämmöinen mennyt ohi, pistän linkin:

http://www.vapaasana.net/artikkelit/2011/09/milton-friedman-2003-euro-hajoaa-10-vuodessa

Kumitonttu kirjoitti...

Kiitos Coskar linkistä, hyvä kirjoitus. Ikävä se on myöntää, mutta itsekin olin aikoinani euron puolella, mikä on nyt selvästi osoittautunut virheeksi. Oma perusteluni euroon liittymisestä juontui 90-luvun lamaan, jolloin suomalaiset poliitikot sössivät kaiken niin pahasti kuin vain voi. Ajattelin, että eurossa saamme nauttia saksalaista talousosaamista, ja huonoimmillaankin se on vähintään samaa tasoa mihin Suomessa pystyttäisiin.

Edelleen olen tuota mieltä, mutta ongelma on siinä, että suomalainen etujärjestöpolitiikka ei ole niin sopeutuva kuin saksalainen. Eli emme kykene samaan palkkamalttiin kuin Saksassa, jolten ei meillä voi olla sama valuuttakaan. Näkeehän sen talouden sopeutumisen vaikeuden jo siinä, miten Itä-Saksa on edelleen kusessa Länsi-Saksan talouspolitiikkaa harjoittavassa uudessa yhdistyneessä Saksan liittotasavallassa.

Vasarahammer kirjoitti...

Klausin puheessa mainitaan oikeastaan kaikki asiat, jotka ovat pielessä Länsi-Euroopassa ja läntisessä maailmassa yleisemminkin.

Kysymykseksi jää, onko Klausin mainitsema vapaus riittävä kehityksen pysätyttämiseksi. Itse olen sitä mieltä, että ei ole. Klaus mainitsee puheessaan kateuden motivaatiotekijänä. Vapaan markkinatalouden kannattajat eivät yleensä ota kateutta huomioon.

Kateuden voittamiseen tarvitaan muutakin kuin menestyksen ihannointi (johon kaikki ihmiset eivät kykene). Kateus ei voita, jos taloudellisesti menestyvät ihmiset eivät toimi pelkästään henkilökohtaisen menestyksen takia vaan antavat jotakin niille, joiden parista he ovat tulleet. Tämä ei tarkoita sosiaalidemokratian kannattamista.

Kumitonttu kirjoitti...

Olen samaa mieltä kanssasi enkä jaksa uskoa että saamkme kehitystä pysäytetyksi ilman merkittävää romahdusta. Samalla tavalla kuin Neukkula romahti, niin kyllä tämäkin tulee kaatumaan ja kaatuminen seuraa taloudellista romahdusta. Velkaantuminen tulee väkisin päättämään nykymenon, mutta meillä on niin paljon tukiaisten varassa eläviä tahoja, että ihan oikeasti voimme vielä nähdä mellakoita ja esimerkiksi "nuorison" kuohuntaa, joka jättää 60-luvun vasemmistoradikaalien johtamat mellakat varjoonsa.

Tuo on hyvä huomio, että taloudellisesti menestyneiden harjoittama hyväntekeväisyys ja esimerkiksi bisnes-enkeileinä toimiminen rauhoittaa yhteiskuntaa. Tämä on myös keskeinen syy, miksi Amerikka nousi taloudellisesti niin ylivoimaiseksi aikoinaan. Käytännössä tuollainen edellyttää homogeenista väestöpohjaa, joten monikulttuurinen yhteiskunta on jo lähtökohtaisesti epävakaampi kuin yhtenäiskulttuurinen.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Klausin kaltaisia heppuja tarvittaisiin valtiomiehiksi enemmänkin. Erityisesti arvostan häntä siitä, että vaikka hän asemansa puolesta kuuluu ns. eliittiin, niin hän näyttää ymmärtävän, että oikeus ajatteluun ja ajattelun julkiseen ilmaisemiseen ei tule pelkän oppiarvon, ja varsinkin yliopistossa saadun yhteiskuntatieteitten oppiarvon myötä.

Kumitonttu kirjoitti...

Juu, meillä on tämä Siilinjärven Pinokkio kutosen matikan arvosanoilla virnuilemassa maan johdossa, mikä on aika hämmästyttävää, koska viime vuosisadan alkupuolella maan johtoon pääsi vain tohtorismiehet. Tämä heppu ei siis päässyt kunnialla edes peruskoulusta. Se selittää, miksi hän kannattaa nykyistä järjestelmää, joka - kuten Vaclav sanoi - korkeakouluttaa turhia ihmisiä lässyttämään pinnallisista asioista.

Valkea kirjoitti...

Hienosti kiteytetty. Siinä on mukana melkein kaikki aiheet, joista olen itsekin puhunut, mutta kun ne ovat olleet hajautettuna sekalaisiin kirjoituksiini, kokonaiskuva on voinut jäädä blogini lukijoille muodostumatta.

Paljon painetta huonoon suuntaan saataisiin poistettua, kun intellektuellien koulutusta, ja valtion rahoittamia ja de facto ohjaamia "kansalais"järjestöjä vähennettäisiin (niillä ei ole kansalaisten kanssa mitään muuta tekemistä kuin toimintaa vapaaehtoisesti pyörittävien ja lisärahoittavien 'hyödyllinen idiootti' -kansalaisten välityksellä). Yliopistojen koulutusmäärien lisääntyessä ne tuottavat yhteiskunnan liikaa tyytymättömiä, radikaaleja ja älyllisesti keskinkertaisia intellektuelleja, joiden intellektuellien hermeettisesti suljetuissa ummehtuneissa sosiaalisissa piireissä luodun narsistisen paisutellun omakuvan ja kaikkeen oikeutettujen luulojen, ja vähäpätöisen, käytännöllisesti kyvyttömän ja haittaa aiheuttavan todellisuuden välillä on suuri kuilu. Ironista on, että nämä vasemmistoradikaali-intellektuellit toimivat liberaalissa sosialismi-kapitalismisymbioottisessa sekataloudessa de facto enemmän globaalin byrokratisoituneen kapitalismin (erityisesti suurimpien pankkien) kuin sosialistisen valtion juoksupoikina ja asianajajina.

Systeemiteoreettisesti liberaali sekatalous muistuttaa yhteiskunnallisessa hitaammassa mittakaavassa nopeasti leviävää syöpäkasvainta. Tärkein välitön tehtävä on silloin estää kasvaimen laajentuminen (etäpesäkkeet ja kasvu). Kaikki systeemiä laajentavat "keihäänkärjet" ovat silloin tärkeä kohde.

Mutta voisimme tähdätä suoraan korkeammallekin. Muistatteko sen Tähtien Sota -elokuvan, jossa Luke Skywalker ampui R2D2-robotin avustamana taisteluhävittäjällä kuolonplaneetan keskiosassa olevaan herkkään kohtaan, jonka seurauksena käynnistyi koko kuolonplaneetan tuhoava ketjureaktio. Mikä olisi vertauskuvallisesti samanlainen "sweet spot" liberaalissa systeemissä? Jos systeemin laajat kansalaisten joukot olisivat kollektiivisesti valmiit ja varautuneet myös itseensä kohdistuviin negatiivisiin, mutta väliaikaisiin taloudellisiin seurauksiin, voitaisiin tehdä seuraavaa:

Lopetetaan ruokaa ja täysin välttämättömiä tavaroita ja palveluita lukuunottamatta kaikki ostaminen 4 kuukaudeksi. Liberaali systeemi on täysin riippuvainen jatkuvasta rahan virrasta systeemissä ja on pian kaikilta osiltaan polvillaan. Kun systeemi on polvillaan, voidaan aloittaa neuvottelut systeemin pienentämisestä ja hajauttamisesta. Neuvotteluja varten on perustettu etukäteen komitea. Tärkeää olisi etukäteen määrittää laskennallisesti kuinka suuri osa ihmisiä tarvitaan systeemiboikottiin tai -lakkoon, ja kuinka paljon pitää jättää ostamatta. Tämä on tietysti tällä hetkellä vielä teoreettinen ajatus, mutta tilanne huononee koko ajan, tyytymättömyys kasvaa, ja tämän tyyppiset tai vastaavat ajatukset alkavat levitä ja saada yhä suurempaa jalansijaa ihmisten mielissä. Boikotin/ lakon vaatimuksissa keskityttäisiin niihin alueisiin, joista on laajin implisiittinen tai eksplisiittinen yksimielisyys (Kaikkein helpoin kohde on Eu-redistribuutio, jonka ympärille voidaan kerätä muita aiheita). Ostolakolla ihmiset voisivat ensimmäisen kerran elämässään äänestää tehokkaasti. Kansalaisten vaikutus on suuri ja sillä on kauaskantoisia positiivisia vaikutuksia. Kyse on siis ensimmäisen kerran aidosta, toimivasta ja vastuullisesta kansalaisten omasta demokratiasta.

Valkea kirjoitti...

Lisäys,

kun sama boikotti laajenee kansainväliseksi, sitä parempi.

Kumitonttu kirjoitti...

Kiitos Valkea hauskasta ideasta. Ei sitä oikeasti tiedä, miten tämä tulee päättymään. Hyvin harva uskoi että Itä-Eurooppa kaatuu kun puolalaiset terästyöläiset alkoivat perustaa omaa ammattiliittoaan, mutta niin vain kävi. Siis rahahan se on, mikä tämän nurin kaataa kun kaataa. Nythän EKP käy viimeiseen taisteluun kun ilmoitti painavansa rahaa loputtomasti. Jokainen toki ymmärtää ettei se tätä enää pelasta, viivyttää vaan välttämätöntä.

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä kirjoitus, mutta Chrome varoittelee jostain malwaresta. Aika paska juttu, kun ottaa huomioon, että tän pitäisi saada näkyvyyttä. Joku voisi laittaa tämän toiseen paikkaan..

Kumitonttu kirjoitti...

Kiitos kommentista Ano. Poistin tuon haittailmoituksen aiheuttajan, joten nyt pitäisi taas pelata kuin buick.

Castor kirjoitti...

Kiitos puheen julkaisemisesta suomeksi! Mistä sen löytäisi jollain muulakin kielellä?

Castor kirjoitti...

Löysin sen! http://www.klaus.cz/clanky/3178

Kumitonttu kirjoitti...

Kiitos Castor itsellesi, eihän nämä saa julkisuutta jos ei niitä kukaan lue. Onneksi tässä blogosfäärin kulmassa on ihmisiä, joita kiinnostaa etsiä uutta. Paljon on niitä, jotka uskovat kaiken minkä joku auktoriteetti - jos Katainen sellainen kenellekään voi olla - sanoo.

Jukka kirjoitti...

Demarit yms. eivät varmaan oikein ole ymmärtäneet että tämäkään järjestelmä ei loppujen lopuksi ole ratkaisevasti kestävämmällä pohjalla kuin neuvosto-sosialismi. Oikein he eivät tunnu ottavan riskiä huomioon tai eivät edes oikeasti välitä. Tärkeintä on yrittää viimeiseen asti esittää olevansa oikeassa vaikka huomenna tulisi romahdus.

Kumitonttu kirjoitti...

Kiitos Jukka. En pidä kovin luultavana, että demarit eivät olisi tajunneet asiaa. Minusta on todennäköisempää, että demarit kyllä tajuavat sen, mutta he pitävät kiinni itse rakentamastaan mielikuvasta altruistisena hyväntekijänä. Aivan kuten kaasukammioihin talutettavat juutalaiset rukoilivat Jumalaa niin demarit pitävät itseään valittuna kansan(osan)a, jolle natsit (lue: markkinavoimat) eivät voi mitään. Heillä on aina käsissään pelastus tulevaisuudessa, siksi "edistyksellisyys" ja utopia kuuluvat heidän maailmankuvaansa niin kiinteästi.

Huomasin juuri että Barack Obama on ottanut vaalitunnuksekseen sanan "Forward". Pitänee tehdä siitä kirjoitus myöhemmin. Siinä se on kanssa valinta, voi jumalaare sentään...