Kaljupäiset miehet

Sunnuntaina 18.8.1940 Malmin lentokentällä odottivat lentokonetta puolustusvoimain ylipäällikkö Carl Gustaf Mannerheim, sotaministeri Rudolf Walden, ulkoministeri Rolf Witting ja yleisesikunnan päällikkö Erik Heinrichs (impivaaralaisuuden edusmiehiä hehhehhee...). Samaan aikaan Viron ja Latvian presidenttejä, puoluejohtajia, virkamiehiä, toimittajia ja pappeja kyyditettiin vastoin tahtoaan Neuvostoliittoon. Lentokone saapui Tukholmasta ja vapaaherra Ernst Wrede toi kirjeen seurueelle. Kirjeessä saksalainen tunnettu asekauppias ja evp. everstiluutnantti Veltjens esitti valtakunnanmarsalkka Göringin pyynnöstä tiedustelun, sopiiko Suomelle, että Saksa voisi kuljettaa joukkojaan Norjan Kirkkoniemeen Suomen alueen kautta. Vastapalvelukseksi Saksa myisi Suomelle aseita, joita mikään muu maa Ruotsia lukuunottamatta ei Suomelle myynyt.

Pääministeri Ryti, joka hoiti presidentin tehtäviä Kallion sairastellessa Kultarannassa Naantalissa, antoi suostumuksensa. Kun sotasyyllisyystutkijalautakunnassa sodan jälkeen asiaa Rytiltä tiedusteltiin, hän kielsi muistavansa koskaan kuulleensa asiasta ja laittoi Mannerheimin vastuulle koko päätöksen. Berliinin raunioista löytyi onneksi Veltjensin muistio, jossa hän kertoi keskustelleensa aiheesta sekä Mannerheimin, Waldenin että Rytin kanssa. Englannin ulkoministeriön mapeista puolestaan löytyi tieto, jonka mukaan Ryti oli vakuuttanut lokakuussa 1940 Englannin lähettiläälle olevansa yksin vastuussa saksalaisille annetusta kauttakulkuluvasta.

Ryti, Mannerheim ja Walden kävivät viikkoa myöhemmin Kultarannassa tapaamassa - ilmeisen turhaan - presidentti Kalliota ja lounastivat rouva Kallion kanssa presidentin potiessa juuri saamaansa aivohalvausta sängyssään. Tapaamisen yhteydessä adjutantti Slöörin ottamassa valokuvassa Waldenin kädessä on nippu papereita, joita presidentti ei ilmeisesti jaksanut lukea. Herrasmiehenä Walden kiitti seuraavana päivänä kirjeellä rouva Kalliota:

Kiitos että piditte meitä luonanne eilen Kultarannassa huolimatta siitä, että Teillä oli raskas huoli puolisonne terveyden johdosta. En voi olla ihailematta sitä mielen tyyneyttä ja tasapainoa, joka Teillä on kaikissa elämän vaiheissa. Se juontaa siitä voimanlähteestä, jotka ovat kaikkea maista korkeammalta.

Kun presidentti myöhemmin syksyllä erosi tehtävästään hänen kätensä halvaantui. Se sama käsi, jolla presidentti oli allekirjoittanut Moskovan rauhansopimuksen, ja jonka hän oli raamatullisin sanoin tuominnut kuivettumaan moisen häpeällisen teon jälkeen. Joulukuun 19. päivänä tasavallan presidentiksi valittiin Risto Ryti. Kyösti ja Kaisa Kallio valmistautuivat lähtemään kotitilalleen Nivalaan Helsingin rautatieasemalta. Sotalippu laskettiin tervehdykseen ja Kallio tarkasti viimeisen kerran kunniakomppanian horjahtaen ja kuollen Mannerheimin syliin.

Luku 26: Kun kukaan ei kerro, ISBN 951-1-06356-1

Heinrichs, Walden, Ryti ja Mannerheim