Hallitus ja perustuslaki

Uudessa Kanava-lehdessä (2/2013) on jälleen kerran monta hyvää kirjoitusta, joiden kimppuun pääsin vasta nyt. Ajattelin kommentoida niistä vain kahta ja kehotan teitä, hyvät lukijani, tilaamaan kyseisen lehden ja tukemaan suomalaista tiedonvälitystä ja korkeatasoisen keskustelukulttuurin ylläpitoa. Ensiksi päätoimittaja Ville Pernaa käsittelee Euroopan Unionin euroalueen Kasvu- ja vakaussopimuksen säätämiseen liittyviä perustuslaillisia ongelmia. Koska Suomessa perustuslakia tulkitsevat poliitikot - siis eduskunnan perustuslakivaliokunta - on selvää että se toimii kumileimasimena kulloisenkin hallituksen politiikalle.

Olipa tämä perustuslain vastaista tai ei. Mutta annetaan Pernaan puhua:

Perustuslain mukaan Suomen eduskunta päättää yksiselitteisesti valtiontaloudesta ja eduskunnan budjettivalta on rajoittamaton, kuten ammatitermein sanotaan.

Paitsi ettei päätä enää. Eduskunnan budjettivaltaa on jaettu Euroopan unionin kanssa tehdyin sopimuksin vuodesta 1995. Ensin sitä luovutettiin Maastrichtin sopimuksella, sitten euroalueen kasvu- ja vakaussopimuksella. Viimeksi joulun alla tuli käsittelyyn eduskunnan budjettivaltaa merkittävällä tavalla rajoittava valtiosopimus, jonka aiheena oli Euroopan talousunionin vahvistaminen ja talouskurin kiristäminen.

Budjettivallan luovuttaminen ei ole voimassaolevan perustuslain mukaista. Perustuslakia ei ole näiltä osin muutettu, eikä budjettivaltaan puutuvia säädöksiä käsitelty siten kuin perustuslain muutoksia tulisi käsitellä.

Tämä Euroopan talousunionin rakentamisen puliveivauksesta selvän kuvan antava kuvaus ei ikävä kyllä perustu kiilusilmäisten eurokriitikoiden propagandaan. Suomessa lainsäädännön perustuslainmukaisuutta tulkitsee eduskunnan perustuslakivaliokunta. Edellä olevat arviot sopimusten vaikutuksista eduskunna n budjettivaltaan perustuvat perustuslakivaliokunnan joulukuiseen lausuntoon.

Mitä sitten tapahtui? Ei mitään. Tämän Euroopan talouskurisopimuksen vaikutusten arviointi oli kuin Kafkan tai Orwellin kynästä.

Perustuslakivaliokunta arvioi uuden sopimuksenrajoittavan eduskunnalle kuuluvaa budjettivaltaa ja pitää rajoituksia merkittävinä, mutta katsoo budjettivaltaa luovutetun pois aikaisemmilla sopimuksilla niin paljon, että tämä viimeisin liike ei ole sinänsä merkittävä. Myös valtiovarainvaliokunta totesi, että uusi sopimus tarkoittaisi merkittävää rajoitusta budjettivaltaan. Mitä sitten tehtiin?

Tehtiin lausuma, jonka mukaan muutosten yhteisvaikutus on otettava korostetun huolellisesti huomioon, kun seuraavan kerran EU-sääntelyä vahvistetaan kansallista itsemääräämisoikeutta rajoittavalla tavalla.

Kun seuraava palanen murennetaan pois budjettivallan näkkileivästä, todetaan, että kädessä oleva yksittäinen palanen ei ole ratkaiseva, koska vanikasta on murrettu paloja ennenkin.

Eurokriisin taltuttamiseksi tarvitaan talouskuria ja se sopii Suomelle, perustuslaista viis. Media, tuo vallan vahtikoirakaan, ei tästä aiheesta juuri ole kiinnostunut. Olihan aiheeseen liittyvässä hallituksen esityksessä lausuntoineen kaikkineen sata sivua kankeita sanoja ja talouspoliittista jargonia. Vähemmälläkin pääsee.

Käsittelen sen toisen Kanava-lehden artikkelin (Matti Norri: Lainsäätäminen ei sovi eduskunnalle) myöhemmin. Norrin kirjoitus liittyy samaan asiaan, sillä hänen mielestään tuomioistuimien vuosisatojen aikana tekemät ennakkopäätökset sopivat paremmin lainsäädännön pohjaksi kuin poliitikkojen hetkelliset arvot. Hänen mukaansa eduskunnalle sopivia tehtäviä ovat lähinnä valtion taloudesta, infrastruktuurista, sosiaaliturvasta ja koulutuksesta päättäminen. Perusteet ovat, kuten voitte arvata, hyvät.