tiistai 18. syyskuuta 2012

Umami - makuasioita

Monokulttuurisessa Suomessa on opetettu vuosikausia, että maut muodostuvat neljästä perusmausta, jotka ovat suolainen, makea, hapan ja karvas eli kitkerä. Ruotsalaiselta huonekalukaupalta kuulostava japanilainen kemisti Kikunae Ikeda oivalsi sata vuotta sitten, että lihan ja tomaatin maku tulee glutamiinihaposta. Siitä valmistettava natriumglutamaatti ärsyttää joidenkin ihmisten glutamaattireseptoreita luoden uuden perusmaun - umami. Islamilaisen uskonoppineen mieleen tuovan viidennen perusmaun kerrotaan maistuvan - no yllätys yllätys - maukkaalta!

Ihmiset kuvittelevat Auringon säteilevän keltaisena vaikka se on niin kuuma että tietenkin se säteilee valkoisena aivan kuin palavassa laudassa paistuva naulakin. Ilmakehä suodattaa sinisiä ja vihreitä aallonpituuksia värjäten Aurinkomme, mikä ilmiö korostuu horisontissa, jossa ilmakehää on paksummalti kuin taivaanlaella. Jos Aurinko joku aamu nousisi horisontista vaikkapa sinisenä, moni varmaan pelästyisi kuoliaaksi. Ihan niin kuin valtaosalta ihmisiä jäisi juomatta siniseksi värjätty appelsiinimehukin. Ihminen suojautuu erilaisilla ennakkoluuloilla ja uskomuksilla, jotka opitaan kasvettaessa. Ei jokaisen sukupolven kannata maistaa kärpässientä nauttiakseen metsän antimista.

Jokainen sukupolvi saa kuitenkin nauttia samoista paskoista tv-sarjoista. Inhosin Frasieria jo ensimmäisellä esityskaudella, silloisen tyttöystäväni olisin vaihtanut Makepeaceen milloin vain vaikka Safiiri ja Teräs alitti vain vaivoin surkeudessaan vielä hirveämmän ranskalaisen Triffidien kapinan. Onnen päivät oli hyvästä tunnusbiisistä huolimatta pilattu tuskaisilla puujalkavitseillä. Parasta tv-komiikkaa ikinä on esittänyt Jerry Seinfeld omassa ohjelmassaan, jonka saaminen joskus 90-luvun puolivälissä MTV:lle oli kuin lottovoitto kaltaiselleni hyvän huumorin asiantuntijalle. Velipuolikuut ja muut kotimaisen tv-viihteen noloimmat hetket eivät alun jälkeen tontunmäelle päässeet. Elämäni ainoan Uuno-elokuvan vältyin katsomasta vain siksi, että ensi-illan näytäntö oli (ällistyttävää sinänsä) loppuunmyyty. David Lynchin kammottava Twin Peaks ja Chris Carterin X-files hakivat vertaistaan vain Taisteluasema Alfasta, joka Star Trekin tavoin muistutti lähinnä E.T.-elokuvan pidempää versiota. Hyvää makua - umamia - on siis monenlaista.

4 kommenttia:

Vasarahammer kirjoitti...

Pikkupoikana muutama tv-sarja jäi mieleen. Avaruusasema Alfa vaikutti kiehtovalta ja pelottavalta. Kun sen näki myöhemmin, se vaikutti elähtäneeltä oman aikansa tuotteelta kehnoine tehosteineen.

Olen itsekin katsonut yhden Uunon elokuvateatterissa ja se on juuri tuo kuvassa näkyvä elokuva. Uunot ovat kestäneet huonosti aikaa mutta tuskin paljoakaan huonommin kuin oman aikansa tiedostavat tekeleet.

Speden elokuvista henkii tietty viattomuus ja hyväntahtoisuus. Niissä ei ole väkivaltaa eikä pornoa ja niitä voivat katsella kaikenikäiset. Laadukkaampia ne toki voisivat olla, mutta budjetti asetti omat rajoitteensa.

Kumitonttu kirjoitti...

Tiedostavista tekeleistä... Käpy selän alla. Elokuva tuo toki tiettyä maalaisromantiikan kaihoa mieleen, mutta ei sellaista minkä itse muistan. Vähän sama kuin 7 surman luotia. Joo, kyllä tunnistan siinä tiettyä ajan kuvaa, mutta ei Juha Valjakkalan ja Marita Routalammin road tripin filmatisointi antaisi oikeaa kuvaa 90-luvusta. Olisihan siellä kartano-volvot ja ruotsinlaivat, mutta 90-luku oli enemmän kuin symbolinsa.

Anonyymi kirjoitti...

Jos pidit tai pidät edelleen Seifeldistä, niin olettaisin Fast Shown ja Little Britannian uppoavan myös?
Seinfeldin jatkumona katson Larry Davidin Curb Your Enthusiasimiä, joissa esiintyvät ajoittain nuo neljä Seinfeldistä.

Kumitonttu kirjoitti...

Ahaa, kiitos tiedosta. Myös Muppet show'ta joskus voisi katsella, mutta en tiedä miten hyvin huumoriohjelmat kestävät ajanhammasta.