Vaaleanpunainen rikos

Olen seurannut pienellä mielenkiinnolla Hesarin uutta linjaa sen jälkeen, kun Mikael Pentikäinen korvasi Janne Virkkusen. Toisin kuin sosiaalidemokraatti Virkkunen, Pentikäinen on ihan aito porvari, joskin tietysti suomalaisessa laajuudessa. Ei hänestäkään kannata republikaania tai teekerholaista odottaa. Pentikäisen johdolla lehteen on tullut uusi kolumnisti. Roosa Murto on 19-vuotias abi, mikä saa epäilemään, että nimenomaan nuoruuden varjolla lehti hakee uutta linjaansa. Keikki keinot ovat mielestäni sallittuja, joskin rehellisempää lehden olisi avoimesti tehdä itsetilitystä ns. virkkusen vuosista. Pikkupoikahan niitä ansiokkaasti vuosien ajan on säilönyt talteen, joten sieltä löytyy vaikka mitä (Raivion-Mykkäsen linja vaarassa).

Roosa on kirjoittanut islamista Hesarin linjaan nähden yllättävän hyvän kolumnin (Tavattomia muslimeita), jossa Roosa kertoo turkkilaisesta ei-uskonnollisesta ystävättärestään, joka tokaisee:

Vaikka Begin mielestä näitä uskossaan eheitä on Turkissa aivan liikaa, hän
toivoo heidän pysyvän siellä, ettei maan maine täysin menisi pilalle. Begillä on
myös selvä neuvo Suomen maahanmuuttokeskusteluun: "Don’t take anyone of them. Ever."

Myös näitä kahta nykyisin kaiketi jo konservatiisiseksi näkemykseksi kutsuttuja aivoituksia voi pitää ilahduttavina (Kymppimiikka):

On ihan ok etsiä itseään vuosikaupalla ja kehittää kiemurtelevaa
elämänpolkua, mutta viivasuora uraputki markkinoidaan oikotienä työuupumukseen ja onnettomaan aikuisuuteen. Vaikka tähtäimessä olisi vain akateeminen ura ja soma koti, burn out uhkaa.

Taitaa olla vaikea myöntää, että on itse suurin surkeutensa aiheuttaja. Omasta saamattomuudestaan ei pidä syyttää yhteiskuntaa, ihmiskuntaa tai mitään muutakaan kuppikuntaa.

Ehkä meillä on nuorissa sittenkin tulevaisuus. Itävallassahan nuoret saivat äänestää jo 16-vuotiaina, ja äänestivätkin sitten selvästi oikeistolaisemmin kuin kansa keskimäärin.