maanantai 5. heinäkuuta 2010

Mätäkuu

Ministeri Astrid Thors kehottaa muita poliitikkoja "tuomitsemaan" homojen pride-kulkueen jäseniin kohdistuneen kyynelkaasuiskun. En ole poliitikko enkä luota Thorsin kehotuksiin, mutta tuomitsen voimankäytön rauhanomaiseen siviilijoukkoon, joka ei osoittanut mitään omaa aietta voimankäyttöön. Kun poliitikko toimii, niin kuin Astrid, niin on syytä miettiä, miksi hän toimii niin kuin toimii. Haluaako hän lisää ääniä? Homojen ääniä? Heteroiden ääniä? Kenen ääniä?

Minun on vieläkin mahdotonta ymmärtää sitä aivosolujen umpisolmua, jonka ihminen otsalohkoonsa tekee, kun hän yhtäältä muistuttaa, ettei vankila ketään paranna ja siksi kovattuomiot ovat vain epäinhimillisiä ja toisaalta tämä sama ihminen vaatii viharikoksista kovennettua rangaistusta. Nuo kaksi lähestymistapaa kun ovat toistensa vastakohtia. Jos "vihalla" tarkoitetaan uhrin valikoitumista toisesta etnisestä ryhmästä, niin miksi sitä ei sanota ääneen ja kirjoiteta lakiin? Voisin kuvitella, että suurin osa väkivaltarikoksista tehdään vihanpuuskassa tai kostoksi - vihaa sekin. Jos Yussuf raiskaa Irman, saako Yussuf kovemman tuomion kuin valkoinen kaverinsa Hannu? Eihän tuollaisessa ajattelutavassa ole mitään logiikkaa, joten jätetään se aihe sikseen.

Astridin mielestä siis
Viha seksuaali- ja muita vähemmistöjä kohtaan on yhtä tuomittavaa kuin
rasismi. Siksi kehotan muitakin poliitikkoja tuomitsemaan Pride-kulkueeseen
kohdistuneen hyökkäyksen. Me poliitikot olemme vastuussa vihanlietsonnan
hillitsemisestä. Vihapuhe johtaa vihatekoihin
Tämä on kanssa erikoinen ajattelutapa. Jos vihapuhe johtaa tekoihin, on puhe tietysti kiellettävä. Voiko ajattelunvapautta enää suoremmin kieltää? Jos joku ajattelee, että hän vihaa neekereitä, homoja ja erityisesti homoneekereitä, niin miten tällaisen ajattelun kieltäminen oikein toteutetaan? No, tietysti aivopesulla. Eihän siltikään kaikki suostu ajattelemaan oikein, mutta toisinajattelijoihin kohdistetut ahdistelut, syrjintä (sic!) ja rangaistukset on helpommin perusteltavissa ja suuren yleisön hyväksyttävissä.

Astridin ajattelutapa ei ole poikkeuksellista, etenkään poliitikkojen keskuudessa, mutta se on äärimmäisen huolestuttavaa. Jos Ilkka Kanerva sai potkut tekstailtuaan sinun rahoillasi jollekin ressukkanaiselle, niin eikö Astridin lausahduksen pitäisi automaattisesti johtaa eroon? Mitä on tapahtunut, kun suomalainen yhteiskunta, tiedotusvälineet, kansalaisjärjestöt (haloo Suomen Pen, Human rights watch, Amnesty ja vittu vaikka Rauhanpuolustajat) tai kilpailevat poliitikotkaan eivät kiinnitä mitään huomiota tuollaisiin vailla järjen häivää oleviin lausahduksiin? Eli nyt kaikki homot ja homoja vihaavat: muistakaa, että Astrid on teidän yhteinen vihollisenne. Vihatkaa Astridia, älkää toisianne.

[Päivitys
Tästä hulluudesta ei jää valtiolaivan kapteenikaan pois: Halonen huolissaan Suomi-kuvasta (Yle)
Päivitys 6.7.2010
Porvoossa mustalainen ampui McDonald'sin pihalle kolme valkolaista riidan päätteeksi. Media vaikeni täydellisesti ampujan etnisestä taustasta. Nytkään, yli puolivuorokautta tapahtuneen jälkeen ei mikään valtavirtaan kuuluva lehti ole tuota yksityiskohtaa mainittu. Tämäkö ei ole viharikos?]

Ei kommentteja: