Tämä John Jay Rayn kirjoitus on hyvä.
Jeesus oli ensisijaisesti uskonoppinut eikä poliitikko. Hänen tavoitteensa oli julistaa oman aikansa juutalaisille, että he eivät eläneet Jumalan opetusten mukaisesti. Jeesusta voi nykyisen määritelmän mukaan pitää oikeistolaisena ja yksi vasemmistolle yleinen piirre onkin ateismi. Jeesuksen opeissa on kuitenkin nähtävissä sekä hengellinen että maallinen ulottuvuus.
Hengellisessä ulottuvuudessa Jeesus opetti, että "Helpompi on kamelin kulkea neulansilmästä kuin rikkaan päästä taivaaseen" (Matteus 19:24), "Myy kaikki mikä sinulla on ja lahjoita köyhille" (Matteus 19:21) ja "Ihmisen Poika on tullut antamaan henkensä kaikkien puolesta" (Matteus 20:28). Nämä ovat kaikki niitä Raamatun opetuksia, joihin nykykirkko perustaa opetuksensa ytimen. Näiden opetusten valossa Jeesuksen opetukset ovat hyvinkin vasemmistolaisia ja siinä mielessä nykykirkon linjan mukaisia. Kuitenkin, niistä unohdetaan pois tuon Matteus 19:17 -kohdan lähtökohta: "Jos haluat olla kunnon hengellinen ihminen...". Ne ovat hengellisiä opetuksia, eivät maallisia ohjeita.
Maallisessa opetuksessaan Jeesus on Raamatun kirjoitusten mukaan ollut selvästi oikeistolainen: "Köyhät teillä on aina luonanne" (Matteus 26:11) ja hän ylisti yrittäjyyttä ja voiton tekemistä (Matteus 25:14-30) ja moitti ehdotusta jakaa maallinen omaisuus köyhille (Matteus 26:10). Hän kannusti kompromissien tekemistä (Matteus 5:25) ja vastusti avioeroa (Matteus 5:32).
Maallisen yhteiskunnan johtamiseen ei Jeesus juurikaan Raamatun mukaan ottanut suoraa kantaa. Hengellisissä opetuksissa, siis opetuksissa kuinka päästä taivaaseen, Jeesus vastusti itsekkyyttä ja materialismia ja puhui rakkaudesta ja myötätunnosta. Nämä ovat periaatteessa asioita, joita vasemmisto puolustaa (eivät tosin käytännössä yhdessäkään vasemmistolaisessa yhteiskunnassa ole toteutuneet). Näihin asioihin vasemmisto nojaa omassa yhteiskuntajärjestyksessään, vaikka ne eivät ole olleet ohjeita maallisen yhteiskunnan järjestämiseksi. Kuten Jeesus sanoi Pilatukselle: "Minun kuninkuuteni ei ole tästä maailmasta." (Johannes 18:36). Jeesus opetti antamaan OMISTAAN eikä TOISTEN omaisuudesta köyhille.
Vasemmistolaisuus ei ole kristillisyyttä. On oikeutettua väittää, että kirkot, jotka ovat hylänneet Jeesuksen opit, ovat vasemmistolaisia. Tärkeä seuraus tästä on se, että valtakirkot, jotka ovat vaihtaneet kristillisyyden vasemmistolaisuuteen kokevat, ettei niillä ole oikeutta tarjota minkäänlaista moraalista opetusta nykyihmisille. Sen sijaan, että kirkko tuomitsisi ilmiselvästi kristityille vaarallisia ihmisiä tai oppeja, se käskee seurakuntaa "rukoilemaan rauhan puolesta"! Jos länsimaat omaksuvat nämä käskyt laajemminkin, länsimaiden arvomaailma rapautuu. Ehkä meidän on syytä toivoa, että valtakirkkojen jäsenkato jatkuu.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Kuvailusi koskee lähimmin eräitä protestanttisia kirkkoja, kuten Suomen ja Skandinavian. Katolisilla tuota alkuperäistä selkeyttä on jäljellä enemmän. Eräs syy saattaa piillä pelastusopin eroissa. Katolisen käsityksen mukaan pelastukseen vaaditaan oma osallistuminen eli myös hyvien tekojen osuus. Protestanteille pelastus on pelkkää armoa, eikä omaa osuutta vaadita lainkaan.
Kiitos Kari kommentista. Katolisella kirkolla on varmaan enemmän, mutta tuossa alkuperäisessä kirjoituksessa puidaan myös sen halua miellyttää kulloinkin vallassa olevia yhteiskuntajärjestelmiä (sen kun luettelet). Mutta jos Jeesus ei kerran kehottanut jakamaan köyhille muuta kuin omistaan (eikä siis varastamaan muilta), niin miksi kirkko hyväksyy nykyisen järjestelyn? Se, että Rooman kirkko nimesi sydäntalven pakanajuhlan jouluksi juhliakseen Jeesuksen syntymää on irvokkuuksista kuitenkin vähiten arvosteltuja tekoja.
Vaikuttaa siltä, että kirkko myötää valtiota vain taloudellisista syistä. Se taas on Jeesuksen opetusten valossa vähintään kerettiläistä.
Kyse on siis lykykäisesti siitä, että kirkko soveltaa hengellisiä oppeja maalliseen yhteiskuntajärjestelmään, jolloin se tosiasiassa tukee sosialismia. Kirkko jättää lampaansa yksin susien pariin, jos se toimii näin.
Yksittäisten jakeiden jaotteleminen hengellisiin ja maallisiin on keinotekoista. Tärkeämpää on huomata että Jeesus harjoitti moraalifilosofiaa eikä yhteiskuntafilosofiaa. Jeesus asetti rikkaille moraalisen velvoitteen antaa omastaan köyhille. Tämä moraalinen velvoite on ylivertainen (over-riding) ja pätee kaikkialla ja kaikkina aikoina. Ihminen joka ei pysty täyttämään tätä velvoitetta, on totisesti paatunut syntinen. Syntinen ihminen pelastuu vain armosta. Rikas on ansainnut helvetin tulen oman kovasydämisyytensä vuoksi.
Jeesus ei ottanut kantaa julkisen vallan harjoittamaan sosiaaliturvaan. Mutta toisaalta Jeesus ei ottanut kantaa myöskään siihen, saako kirkoissa käyttää sähkövaloja. Kirkon ei todellakaan tarvitse oikeuttaa sellaisia instituutioita Jeesuksen opetuksilla, joita ei tunnettu Jeesuksen aikana. Jeesus otti kantaa oman aikansa ilmiöihin.
Koska verotus ei ensinnäkään ole kristityn näkökulmasta varastamista (antakaa keisarille se mikä keisarille kuuluu), ei myöskään verorahojen käyttäminen sosiaaliturvaan ole mitenkään lähtökohtaisesti väärin. Miksi olisi väärin auttaa köyhiä? Kristityn onkin hyväksyttävä hyvinvointivaltio, eikä syntisen ja iljettävän ahneutensa sokaisemana ryhdyttävä vääristelemään evankeliumin ikuista sanomaa.
Totta puhut Sammalkieli. Yksittäisten jakeiden tulkitseminen voi olla väärin varsinkin kun niitä on molempiin suuntiin. Samalla tavalla "antakaa keisarille mikä keisarille kuuluu" perustuu vain yhteen kiistanalaiseen tulkintaan sekin.
Itse näen tärkeänä sen, että kirkko on lyöttäytynyt julkisen vallan kanssa yhteen, ja välillä jopa ollut itse se julkinen valta. Jos Jeesus ei opettanut yhteiskuntafilosofiaa, kuten itsekin toteat, niin Jeesuksen pelastukseen tähtäävien moraalioppien perusteella kirkon yhteiskuntafilosofiset kannanotot tuntuvat tekopyhiltä. Etenkin, kun ne kannanotot muuttuvat kulloisenkin valtaapitävän luokan tarpeiden mukaisiksi.
Sähkövaloilla ei taas ole mitään tekemistä Jeesuksen pelastusopin, siis moraaliopin, kannalta. Moraaliopin kannalta taas oleellista on se, että hän opetti rikkaita luopumaan omistaan köyhien hyväksi. Hän sen sijaan ei oikeuttanut ottamaan toisilta pois väkipakolla, vaikka senkin hän olisi voinut opettaa. Mutta ei opettanut.
"Antakaa keisarille se mikä ..." oli Rooman systeemin väheksymistä, ei nykyisen sosiaalivaltion periaatteen esi-aste.
Jeesus totesi omalla tavallaan sen, mikä n. 2000 vuotta myöhemmin on todettu tieteellisesti, mm.; koska rikkaat ovat ylin sosiaaliluokka, he eivät halua vallitsevaan järjestykseen muutoksia (ainoa mahdollinen muutos sosiaaliluokkastatuksessa on alaspäin), heillä on staattisessa systeemissä taipumus pitemmän päälle korruptoitua ja he noudattavat ja/tai levittävät tapainturmelusta voittoja ansaitakseen tai hedonismiin keskittyäkseen. Rahasta ja vallasta uhkaa tulla heille itsetarkoitus, ei kohtuullinen ja järkevä väline. "Rikkaan on yhtä vaikea päästä taivaaseen kuin kamelin neulansilmän läpi ..." viittaa Jerusalemin muurissa olleseen pienimpään porttiin, josta kameli pääsi läpi vain konttaamalla. Rikkaan on siis polvistuttava ja nöyrryttävä Jumalan edessä. Jumala on ensin, rikkaudet ja status tulevat vasta sen jälkeen. Vain tällä periaatteella rikas voi päästä taivaaseen.
Jeesus perusti nykykielellä sanottuna soluseurakunta yhteisöverkoston. Tiiviit uskonnolliset yhteisöt esittävät jäsenilleen kovia pääsy- ja sääntövaatimuksia. Yhteisöjen jäsenten (erityisesti yhteisösolun sisällä) täytyy olla melko tasalaatuisia ja selvästi suurin osa Jeesuksen seuraajista oli tavallisia ihmisiä ja köyhiä. Edellä mainittujen syiden seurauksena oli siis luonnollista vaatia Jeesuksen yhteisöön liittymään haluavaa rikasta luopumaan varallisuudestaan osoituksena vahvasta vakaumuksesta ja valmiudesta tehdä uhrauksia. Näitä ei kyseiseltä rikkaalta löytynyt. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että yhteisön jäsenet eivät voisi työllään vaurastua.
Jne.
Kiitos Valkea, erinomainen kommentti! En itse osannut asiaa noin selkeästi kirjoittaa.
Lähetä kommentti