W

Nykyinen lama oli maailmalaajuisesti syvimmillään keväällä 2009. Suomessa talouden käänne kansantuotteen kasvun osalta on tapahtunut 2010, mutta Suomella kaikkien länsimaiden tapaan on vakavia ongelmia tiedossa. Tai lähinnä poliitikoilla, jotka lupaavat liikoja. Isokallio kirjoittaa aiheesta selkeästi (Meille valehdellaan).

Suomen kansantuote ennen lamaa, siis vuonna 2008, oli noin 200 miljardia euroa. Laman seurauksena kansantuote laski vajaa kymmenen prosenttia ollen reilu 180 miljardia. Kokonaisveroasteen olleessa melkein 50% (sisältäen siis tuloveron, kulutusveron, eläkemaksut ja muut roippeet), tämä tarkoittaa julkisen alijäämän kasvua melkein kymmenellä miljardilla. Suomen budjettialijäämä onkin tälle vuodelle noin 15 miljardia euroa. Nyt ymmärrätte miksi. (Valuuttojen vaihtokurssit summittaisia).

Sitä, että lamasta toipuva talouskasvu nuukahtaisi uudestaan, kutsutaan kaksoispudotukseksi ja kuvataan W:llä. Kaksoinpudotus on hyvin harvinainen tilanne - Suomessa sitä ei ole tapahtunut koskaan aiemmin ja Amerikassakin vain kaksi kertaa (1981 ja 1937). Amerikassa molemmissa tapauksissa jälkimmäinen romahdus oli puhtaasti poliitikkojen aikaansaama.

Vuonna 1981 Yhdysvaltain keskuspankin eli Fedin pääjohtaja Paul Volcker otti tehtäväkseen kukistaa öljykriisin jälkeen hurjan kirin ottaneen inflaatiopyörän, ja onnistuikin siinä samalla tavalla kuin Mauno Koivisto vuosikymmentä myöhemmin Suomessa. Korot hipoivat 20% ja työttömyys puolet siitä. 1937 laman kutsuminen kaksoispudotukseksi on hiukan kyseenalaista, koska se seurasi viiden vuoden viiveellä suurta romahdusta. Kuten 1981, myös 1937 lama oli poliittinen. Hallitus leikkasi menojaan ja nosti veroja. Lisäksi pankkien vakavaraisuus nostettiin kaksinkertaiseksi, ja tulos oli uusi sukellus juuri ennen sotaa sekä laajat lakkoaallot.

Maailmantalous on tällä hetkellä hyvässä kunnossa:
1. Markkinoilla on paljon rahaa, mikä takaa kysynnän säilyvän korkeana.
2. Kuluttajien pessimismi on aallonpohjassa. Vastaavasti talous sakkaa kun taksikuskit jakavat sijoitusneuvoja.
3. Sijoitukset ovat halpoja eli tuotto on historiallisesti tarkasteltuna korkea.
4. Keskuspankit eivät ole osoittaneet valmiuttaan kiristää rahapolitiikkaansa.
5. Korkokäyrä on talouden tärkein yksittäinen mittari, ja se on ollut pitkään nouseva.

Venäjällä budjettialijäämä on noin 80 miljardia dollaria. Verrattuna Suomen väestön lukumäärään, 80 miljardia ei ole mitään - pari miljardia euroa. Suhteutettuna kansantuotteeseen, Venäjän tilanne onkin samanlainen Suomen kanssa. Ihmehän se olisikin, jos talouden ravintoketjussa alempana oleva voisi paremmin. Venäjän kansantalous on tyypillinen kehitysmaan tasolla oleva keskusjohdon asemaa ja varallisuutta turvaamaan rakennettu puolidiktatuuri, joka elää puhtaasti raaka-ainekaupasta saatavilla tuloilla.

Venäjän talouden kehittymättömyyden takia kansantuotteen vertaaminen Suomeen ei tapahdu ihan suoraviivaisesti. Virallisen vaihtokurssin mukaan kansantalouden suhde on 240/1.200 eli viisinkertainen mutta ostovoimalla korjattuna 180/2.100 eli yli kymmenkertainen. Asukkaitahan on suhteessa 5/140 eli 28-kertainen ero. Venäjä aikoo rahoittaa öljyn myynnin laskun takia alentunutta valtion kassavirtaa myymällä joitain kymmeniä strategisesti merkittäviä yrityksiä tai osuuksia niistä. Yksi tällainen on Transneft (Financial Post), maailman suurin öljyputkien omistaja.

Mitä Suomessa tapahtuu 2010-luvulla on silkkaa ennustamista, missä en ole sen parempi kuin kukaan muukaan. Oletan kuitenkin Suomen ensisijaisesti seuraavan muiden maiden esimerkkejä, koska omien virkamiestemme - saati poliitikkojen - taso on meillä valitettavasti suuria maita matalammalla tasolla, jos puhutaan rohkeudesta. Kun puhutaan korjaavien liikkeiden toteuttamisesta, suomalainen virkamies ja poliitikko on hyvä: yhteistyöhaluinen ja -kykyinen, tehokas kuin laput silmillä kulkeva hevonen.

Jos siis kuulette poliitikon puhuvan, että talous tarvitsee lisää sääntelyä, niin tiedätte ettei hän tiedä tai jos tietää, niin valehtelee. Jos kuulette poliitikon sanovan, että edessä on tiukka kulukuuri yhdistettynä veronkorotuksiin, tiedätte, että hän ei valehtele. Englannissa julkisia palveluita supistetaan sekä määrällisesti että laadullisesti. Oletan siis näin käyvän myös Suomessa. Julkisen palvelun heikentäminen ei tarkoita välttämättä sairaanhoidon tai koululaitoksen romahtamista vaan erilaisten väliportaan hallintojen lakkauttamista. Muutos terveydenhuollossa on kuvaavaa: 70-luvulla yksi kanslisti hoiti kunnanlääkärin kaikki avustavat tehtävät. Tällä hetkellä sairaaloissa ja terveyskeskuksissa on moninkertainen määrä kanslisteja verrattuna lääkäreihin. Ihan sama kouluissa. Miten tämä tilanne palautetaan ennalleen, on mahdoton sanoa, mutta tämä on se suunta, johon mennään.