maanantai 5. heinäkuuta 2010

Viinapää

Merja Sillanpään väitöskirja Säännöstelty huvi - suomalainen ravintola 1900-luvulla on hyvä ja teräväsilmäinen perkaus kotimaisen ravintolaelämän menneisyydestä. Poliitikoilla on aina ollut hinku päättää toisten asioista, ja mikäs sen helpompi kohde kuin alkoholin käyttö.

Vuonna 1907 Suomessa oli 90 panimoa ja raittiusliikkeella vaikutusvaltaisia johtajia. Eduskunta hyväksyi yksimielisesti seisomaan nousten kieltolain samana vuonna, mutta keisari ehkäisi lain voimaantulon. Raittiusliikkeen piti kuitenkin hupenevan kannatuksensa vuoksi perustella, miksi erityisesti Suomessa, jossa alkoholin kulutus oli kuitenkin naapurimaita pienempää, tarvitaan voimakkaita rajoituksia. Tehtiin käsite suomalainen viinapää.

Myytti syntyi vuoden 1910 tienoilla ja sillä on kolme tunnusmerkkiä:
1. Suomalaiset juovat eri tavalla kuin sivistyskansat
2. Suomalaiset juovat harvoin mutta humalahakuisesti
3. Humalainen suomalainen käyttäytyy poikkeuksellisen sivistymättömästi ja väkivaltaisesti.

Ensimmäinen maininta suomalaisesta viinapäästä on vuodelta 1908:
Ulkomailla on se käsitys vallalla, että Suomi jo nykyään on ihannemaa
raittiuteen nähden. Mutta kun ulkomaalainen Suomeen saapuu, tulee hän pian
toisiin ajatuksiin, koska hän tavallisesti maamme satamakaupungeissa näkee
hoippuvia ja räyhääviä juopuneita. Totta on, että Suomessa juodaan muihin maihin
verrattuna vähän. Mutta silti näkee meillä enemmän juopuneita kuin muualla,
koska suomalaiset vähänkin juovuttuaan käyttäytyvät niin perin törkeän raa'asti.
Maisteri OW Louhivuoren puheessa mainittiin kaikki suomalaisen viinapään tunnusmerkit. Erityisen hieno veto on korostaa, mitä muut, siis ulkomaalaiset ajattelevat sivistymättömyydestämme. Suomalaisen viinapään syyt olivat kahtaalla. Toisaalta alkoholin historiallisen helppo saatavuus oli yksi syy, miksi saatavuutta piti tietysti rajoittaa. Toinen syy oli geneettinen, koska tuohon aikaan muodissa olleet rotuopit tarjosivat mainion perustan kaikenlaisille myyteille.

Vuoden 1905 jälkeen eliitti piti suomea puhuvaa kansaa, rahvasta, omana rotunaan, joka erosi eliitistä sivistymättömyytensä, raakuutensa ja vajavaisuuksiensa takia. Jokainen suomenkielinen ei-eliitin jäsen oli siten potentiaalinen juoppo, jonka elämää eliitillä oli oikeus ja peräti velvollisuus ohjata.

2 kommenttia:

Sammalkieli kirjoitti...

Kieltolaki otettiin käyttöön sellaisessa Suomessa, jossa alkoholin kokonaiskulutus oli pari litraa henkeä kohden vuodessa. Kieltolaki kyllä tavallaan toimi, ts. alkoholin kokonaiskulutus laski, mutta kieltolaki osoittautui muuten tarpeettomaksi ja kalliiksi. Poliisin voimavaroja vei erityisesti salakuljetukseen liittyvä rikollisuus.

Nykyään alkoholin kokonaiskulutus henkeä kohden on 10-12 litraa vuodessa. Elintason nousu ja alkoholipolitiikan jatkuva liberalisoituminen ovat jatkuvasti lisänneet alkoholinkäyttöä ja sitä kautta myös tuon käytön aiheuttamia ongelmia.

Kumitonttu kirjoitti...

Kiitos kommentista! Elintason nousu ja sen myötä lisääntynyt vapaa-aika on keskeinen tekijä erilaisten itsetuhoisten addiktioiden lisääntymiselle. Jokaisella on jokin addiktio, ja täyspäiväinen valtion tukema kattoon räkiminen varmasti tukee ominaisuuden (tai sairauden) puhkeamista.

Alkoholipolitiikan vapauttaminen on kuin syyttäisi kesää hukkuneiden määrästä. Totta kai suurella jakelukanavalla saadaan tuotteelle parempi saatavuus, mutta on joku muu tekijä kuin sulanut järvi tai viinapullo, joka laukaisee kullakin yksilöllä itsetuhoisen käytöksen. Nykytietämyksen mukaan biologiset ominaisuudet (lue: perintötekijät) ovat aina olleet olemassa, mutta jotkut tekijät ympäristössämme ovat muuttuneet niin, että ominaisuudet voivat puhjeta esiin.

Joskus muinoin ihmeteltiin, miksi prostituutio ja huumeet niin usein kulkevat yhdessä ja miksi osa näistä naisista on niin järkyttävän kauniita, että luulisi sellaisella varustuksella pääsevän parempiinkin piireihin. Riippuvuuden taustoissa on jotain äärettömän mielenkiintoista, joka avannee lähivuosina tai vuosikymmeninä silmämme näkemään inhimillisen päätöksenteon motiiveja mutta ei koskaan poista kaksinaismoralismia.