sunnuntai 4. heinäkuuta 2010

Haudattu koira

Miksi ihminen on ainoa eläin, joka syntyessään parkuu?

En ole turkkilaisen ruoan ystävä, enkä paljoa kebabeista perusta. Iso osa turkin pojista on täällä sinänsä ihan laillisesti töissä pitsakokkina. Ainakin aiemmin näin tarjottu mahdollisuus siirtyä EU-alueelle oli tapana kuitata vuoden työpanoksella. Vuoden kuluttua tulokas on oikeutettu vapaasti tekemään mitä haluaa, kunhan ei ihan naapuriin perusta kilpailevaa liikettä. Suomessa viranomaisvalvontaan on päätynyt ruoan sijaan toinen elämän perustavaa laatua oleva viihdyke; seksi. Jos maksat seksistä, syyllistyt rikokseen, vaikka kaikkein kalleinta seksiä taitaa olla avioseksi. Viranomaisilla on kamala tarve seurata, mitä thai-hierontaa tarjoavissa liikkeissä oikein puuhataan (Tampere, Forssa, Helsinki). Joku voisi jopa olettaa, että kyseessä on feministien juoni himonsa vallassa olevien miesten kastroimiseksi. Vaikka thai-paikassa maksetaan seksistä, kukaan ei ole kertonut, maksetaanko siitä verot?

Satuinpa nyt kuitenkin kebab-pitseriaan enkä edelleenkään ymmärrä miksi. Annos oli ihan hyvä ja palvelukin asiallista. Karvakoura löi annokset koneelle MUTTA, kuten jokainen kassakonetta käyttänyt tietää, yleensä koneen oikeassa reunassa on sellainen kuittauspainike, jota painamalla ostokset kirjaantuvat kassanauhalle ja rahalipas aukeaa. Mutta tämä herrahan se ei aikonut osallistua veronmaksuun minun annokseni osalta vaan kaivoi avaimen taskustaan ja avasi sillä kassakoneen rahalippaan. Niinpä minä puolestani asettelin setelin kauniisti takaisin lompakkooni ja kaivoin muovirahaa esille. Elekieli paljasti, että turkin poikaa vitutti.

Eihän tämä maa kuole kebab-alin veronkiertoon, mutta vinkiksi kerron, että noissa paikoissa pitää aina maksaa kortilla, joka takaa sen, että ostoksesi alv menee virkaeliitin ylöspitoon eikä Marmaraan mummolle. Mitä välii? Ehkei mitään, mutta elämässä on paljon asioita, joiden puolesta kannattaa pitää meteliä. Ehkä olisi aika perustaa uusi Kagaali vastustamaan suomalaisuuden uutta sortokautta? Kagaalin perustamiskokousta 3.8.1901 kunnioitti Laajasalossa ollut muistokivi, jossa ei lukenut mitään muuta kuin tuo päivämäärä - molemmilla kielillä. Jos joku sivullinen kysyi kiven tarkoitusta, kagaalit vastasivat, että siihen on koira haudattu.

4 kommenttia:

Kari Rydman kirjoitti...

Missä tuo kivi on nyt? Asia kiinnostaa, koska mm. isoisäni ja hänen isänsä olivat kagaalin aktiivijäseniä.

Kumitonttu kirjoitti...

Hei Kari! Siis se muistokivi sijaitsi Renvallin huvilalla, mutta en tiedä onko huvilaa enää olemassa.

Gagarin kirjoitti...

Ehkä olisi aika perustaa uusi Kagaali vastustamaan suomalaisuuden uutta sortokautta?

Mitä tuon Kagaali-vallankumousjärjestön synnyttäneeseen asevelvollisuusasiaan tulee, ei 1900-luvun vaihteessa Venäjän näkökulmasta (Saksan uhan kasvaessa) ollut enää oikein ymmärrettävää, ettei strategisesti tärkeä Suomen provinssi juuri mitenkään osallistunut valtakunnan yhteiseen puolustamiseen tai edes Suomen itsensä puolustamiseen. Suomalaiset taas eivät enää tuossa vaiheessa osanneet ymmärtää, että Suomen ja Venäjän suhde voisi olla muuta kuin sellainen, josta Suomi korjaisi reaalisen hyödyn ja jossa emämaa Venäjä olisi nettomaksaja (nykyisin EU:ssa suhde on päinvastainen...). Siksi ensin passiivinen vastarinta, jota jo pian myöhemmin seurasi aktiivinen vallankumouksellinen terrorismi (kenraalikuvernöörin ja muiden viranomaisten murhineen), jonka luoma suomalainen poliittisen väkivallan perinne toimi esimerkkinä niin myöhemmille sosialistien punakaarteille kuin ne (Saksan avulla) vuonna 1918 kukistaneille porvarillisille suojeluskaarteillekin.

Olisi tietysti tavallaan hienoa jos tämän päivän suomalaiset osoittaisivat Euroopan unionia ja länsimaista "kansainvälistä yhteisöä" (todellisia ylimmän vallan nykyisiä haltijoita) kohtaan samanlaista vastarinta-asennetta kuin aikoinaan yli sata vuotta sitten Venäjän keisarikuntaa kohtaan. Olisihan tyytymättömyyteen vierasmaalaisia ylivaltiaisiin nähden nyt kosolti enemmän syytä kuin 1900-luvun alussa (jos suomalaiset vain käsittäisivät oikein oman tilanteensa, nykyisen maailmantilanteen ja historian - vaan kun eivät, kirveelläkään). Todellisuus nykysuomalaisista lienee yhtä kaikki lähempänä tätä. Suomi piti päänsä Venäjän ja Neuvostoliitonkin edessä, mutta sen jälkeen niska katkesi, koska paikalliselle eliitille oli edullisempaa vaihtaa lojaliteettinsa suunta ja haudata aikansaelänyt kansallisvaltio- ja kansakuntaprojekti (vähin äänin - eihän moni ole huomannut mitään vieläkään, varsinkaan siniristilippua heiluttavien oikeiston äänestäjien joukossa). Jotain etäisesti samankaltaista tapahtui muinoin keskiajalla suomalaisten heimoylimysten vähitellen integroituessa nousevan svealaisten kuningaskunnan johtavaan kerrokseen.

Kumitonttu kirjoitti...

Gagarin lähetti tämän kommentin, mutta ilmeisesti nämä paljon puhutut bloggerin hukkaamat kommentit ovat sitten näitä tapauksia. Minusta tuo kommentti on niin erinomainen, että kopioin sen tähän uudelleen.l Erinomaisesti kiteytetty, en olisi pystynyt itse parempaan! Kiitos, Gagarin:

"Ehkä olisi aika perustaa uusi Kagaali vastustamaan suomalaisuuden uutta sortokautta?"

Mitä tuon Kagaali-vallankumousjärjestön synnyttäneeseen asevelvollisuusasiaan tulee, ei 1900-luvun vaihteessa Venäjän näkökulmasta (Saksan uhan kasvaessa) ollut enää oikein ymmärrettävää, ettei strategisesti tärkeä Suomen provinssi juuri mitenkään osallistunut valtakunnan yhteiseen puolustamiseen tai edes Suomen itsensä puolustamiseen. Suomalaiset taas eivät enää tuossa vaiheessa osanneet ymmärtää, että Suomen ja Venäjän suhde voisi olla muuta kuin sellainen, josta Suomi korjaisi reaalisen hyödyn ja jossa emämaa Venäjä olisi nettomaksaja (nykyisin EU:ssa suhde on päinvastainen...). Siksi ensin passiivinen vastarinta, jota jo pian myöhemmin seurasi aktiivinen vallankumouksellinen terrorismi (kenraalikuvernöörin ja muiden viranomaisten murhineen), jonka luoma suomalainen poliittisen väkivallan perinne toimi esimerkkinä niin myöhemmille sosialistien punakaarteille kuin ne (Saksan avulla) vuonna 1918 kukistaneille porvarillisille suojeluskaarteillekin.

Olisi tietysti tavallaan hienoa jos tämän päivän suomalaiset osoittaisivat Euroopan unionia ja länsimaista "kansainvälistä yhteisöä" (todellisia ylimmän vallan nykyisiä haltijoita) kohtaan samanlaista vastarinta-asennetta kuin aikoinaan yli sata vuotta sitten Venäjän keisarikuntaa kohtaan. Olisihan tyytymättömyyteen vierasmaalaisia ylivaltiaisiin nähden nyt kosolti enemmän syytä kuin 1900-luvun alussa (jos suomalaiset vain käsittäisivät oikein oman tilanteensa, nykyisen maailmantilanteen ja historian - vaan kun eivät, kirveelläkään). Todellisuus nykysuomalaisista lienee yhtä kaikki lähempänä tätä. Suomi piti päänsä Venäjän ja Neuvostoliitonkin edessä, mutta sen jälkeen niska katkesi, koska paikalliselle eliitille oli edullisempaa vaihtaa lojaliteettinsa suunta ja haudata aikansaelänyt kansallisvaltio- ja kansakuntaprojekti (vähin äänin - eihän moni ole huomannut mitään vieläkään, varsinkaan siniristilippua heiluttavien oikeiston äänestäjien joukossa). Jotain etäisesti samankaltaista tapahtui muinoin keskiajalla suomalaisten heimoylimysten vähitellen integroituessa nousevan svealaisten kuningaskunnan johtavaan kerrokseen.