Kardinaalimunaus

Uuden Suomen päätoimittaja Markku Huusko kirjoittaa lehdessään (Demokratian ydin), että asikkalalainen kunnanvaltuutettu James Hirvisaari saa kirjoituksestaan Kikkarapäille kuonoon? syytteet kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Ellilä on tätä jo hyvin käsitellyt Suomalian Sanomissa (Markku Huusko: meet Barbra Streisand) ja Vasarahammer sivuaa aihetta omassa kirjoituksessaan (Eliitin sota kansaa vastaan). Koitan tuoda aiheeseen vielä yhden näkökulman.

Nuorisolla (ei TM) on murrosiässä ja sen jälkeen vaihe, jossa aivojen limbinen järjestelmä on vielä osin kehittymätön. Tähän vaiheeseen, kun omillaan ei vielä selviä, mutta kokemuksia pitää kerryttää, ihmiselle tyypillistä käyttäytymistä on tilan haltuunotto. Tila voi olla jalkakäytävä tai puisto, mutta se on ainoa, mitä nuorilla on otettavaa. Rahaa ei ole, lapsiin liittyviä vastuita ei ole ja yhteisön asettamia rajoja on turvallista kokeilla. Tavallisesti tila on ääntä; mitä enemmän ääntä, sen kauemmas oma tila jatkuu. Aikuiset kutsuvat tätä meluamiseksi ja huonoiksi käytöstavoiksi.

Markku Huusko kirjoittaa, että Hirvisaaren kirjoitus

oli vakavasta uskontoa sivuavasta aiheesta erittäin huonolla maulla
kirjoitettu ja siten Uuden Suomen blogipalveluun sopimaton.

Jotain tällaista voi odottaa Ylen tai ehkä jopa Hesarin vastaavan, mutta Uuden Suomen osalta se on aika roisia. Poliittinen korrektius eli vallitsevan politiikan arvostelu on järjetön vaatimus. Vasemmistolainen propaganda ja tihuteot perustuvat siihen arvioon, että kapitalistinen yhteiskunta muuttuu väkivaltaiseksi poliisivaltioksi ennen romahtamistaan ja siirtymistään sosialismiin. Tämän takia porvarillisia lakeja ei voi muuttaa rauhanomaisesti ja väkivalta, tihutyöt ja terrori on kuulunut aina vasemmiston työkalupakkiin opillisesti oikeutettuina tekoina. Äärioikeisto, joku Ku Klux Klanin tyyppinen järjestö, vastasi ehkä jossain määrin Marxin kuvitelmia, mutta äärioikeiston kannatus mureni, koska mustien oikeuksien oikeutus oli ihmisten helpompaa ymmärtää kuin neekerien lynkkaaminen. On vaikeaa tai jopa mahdotonta näyttää toteen, että kieltämällä jostain asiasta keskusteleminen, ongelma olisi poistunut.

Kun Hirvisaari on ottanut itselleen tilaa - poliittisella kentällä - se ärsyttää ja häiritsee status quon vaalijoita. Huuskon vastaus on tulkittavissa nuoreksi äidiksi, joka opettaa lastaan, ettei saa sanoa kauppajonossa vittu, koska se on ruma sana. Kieltämällä äidillä on vain kaksi vaihtoehtoa; joko hän nujertaa lapsen väkivallalla tai tulee vedetyksi peliin, jota ei voi voittaa. Jos äiti olisi jättänyt hokemisen tyystin huomaamatta, lapsi ei olisi jatkanut kauaa todettuaan, ettei tällä saa mitään toivottua lopputulosta - äidin rakkautta.

On kaiken sosiaalisen toiminnan perussääntö, että toivotusta toiminnasta saatava palkkio ohjaa ja motivoi paljon paremmin kuin rangaistus. Jos poliittinen tärähtäneistö ja sitä kulkukoiran lailla seuraava media haluavat osoittaa oman näkemyksensä oikeaksi, se ei tapahdu kieltämällä vastakkaiset näkemykset vaan todistelemalla näkökulma logoksella, järjellä. Jos on neljä määrettä, jotka eivät erityisen hyvin kuvaa poliitikkoja, niin ne ovat vanhat kreikkalaisen filosofian ns. Kardinaalihyveet (paheiden vastakohdat):
1. Järki
2. Rohkeus
3. Oikeamielisyys
4. Kohtuus

Poliittisesti korrekti kielenkäyttö on voimakkaassa ristiriidassa kaikkien näiden hyveiden kanssa. Herää oikeastaan kysymys, onko vasemmistolaisen ideologian edes teoriassa mahdollista noudattaa näitä hyveitä?